Vakava sairaus on liikaa avomiehelle.

Suruinen

Ollaan oltu yhdessä vasta puolitoista vuotta ja vuosi sitten todettiin aivokasvaimen uusinen kolmannen kerran.

Tavatessamme oli siis terve. Rakastuin lempeään ja rauhalliseen, luotettavan oloiseen mieheen, huolimatta aikaisemmistä suhteistani jotka päättyivät luottamuksen puutteeseen. Vastoin tervettä järkeä myllersin koko elämäni uusiksi, vaihdoin mm. paikkakuntaa ja työpaikkaa. Parikymppinen poikanikin jäi sitten yksin asumaan. Alussa meni todella hyvin ja kuvittelin elämän viimein hymyilevän.

Sairauteni paranee leikkauksella, kuten aiemminkin, mutta leikkaamaan ei pystytä kuin aikaisentaan ensi vuoden alussa. Kasvain ei vielä ole tarpeeksi suuri, mikä lisää verenvuodon vaaraa.

Nyt mieheni ei jaksa voimakasta väsymstäni, "negatiivisuuttani" ja masentunutta oloa. Myös reilu painonnousu kuuluu taudinkuvaan. Maailmani lähes romahti. Puolivuotta sitten oli selvät tulevaisuudensuunnitelmat ja nyt olen tyhjän päällä. Luottamus on puoleltani menetetty, mitä teen tuollaisella "miehellä"?!

Onneksi on hyviä ja luotettavia ystäviä jotka kannattelevat pinnalla. Olen niin väsynyt että itsemurhakin on käynyt mielessä, tosin en ikinä sitä voisi lapseni takia oikeasti tehdä.

Jos olisi taloudellisesti mahdollista, hommaisin oman asunnon ja lähtisin tästä petoksesta. Velkaa on kohtalaisesti ja sovin että maksan velkani pois vuodessa, vaikka silloin ei rahaa jääkää ylimääräisiin. Mutta nyt jos pääsen omilleni, en voi lyhentää niitäkään sopimuksen mukaan.

Itse olen väärän miehen valinnut, ja nyt on vain elettävä sen mukaan :-( Haluaisin niin kovin vielä rakastaa ja saada vastarakkautta, luottaa toiseen ihmiseen. Olen vasta nelikymppinen, nätti, mukava ja huumorintajuinen nainen, jolla on vielä paljon rakkautta annettavana!

Ehkäpä jossain kuitenkin on sielunkumppani, joka hyväsyy minut tämmöisenä kuin olen...

222

10750

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • oletkomiettinyt

      Ei ole järkeä jäädä rahan takia kitumaan... Jokainen on oikeutettu sosiaaliturvaan jos rahat ei riitä.

      • Jos mies todella RAKASTAA Sinua hän kestää nuo vaikeudet. Jos ei, niin hän ei ole
        se oikea.
        Aivokasvaimet tulevat lisääntymään räjähdysmäisesti, koska ihmiset käyttävät tuotteita joissa on ASPARTAAMIA. Puolueettomissa eläinlkokeissa sairastavuus oli peräti 90 %.
        Aspartaamia on mm. kevytlimuissa,mehuissa ja tuotteissa VAROKAA


      • E951=ASPARTAAMI
        scabbi kirjoitti:

        Jos mies todella RAKASTAA Sinua hän kestää nuo vaikeudet. Jos ei, niin hän ei ole
        se oikea.
        Aivokasvaimet tulevat lisääntymään räjähdysmäisesti, koska ihmiset käyttävät tuotteita joissa on ASPARTAAMIA. Puolueettomissa eläinlkokeissa sairastavuus oli peräti 90 %.
        Aspartaamia on mm. kevytlimuissa,mehuissa ja tuotteissa VAROKAA

        Aspartaami myrkkyä! MONSANTON tuotoksia.


      • Pöh!
        E951=ASPARTAAMI kirjoitti:

        Aspartaami myrkkyä! MONSANTON tuotoksia.

        Aivokasvaimien todellisia syitä ei varmuudella tiedetä, vaikka joitakin mahdollisesti altistavia tekijöitä arvellaan olevan. Esim. perinnöllisyydelläkin on ehkä jokin osuus. Aspartaamilla ei ole mitään erityistä vaikutusta aivokasvaimien esiintyvyyteen.

        Olen tutkinut asiaa, koska minullakin on aivokasvain.


      • Joopajoo..
        scabbi kirjoitti:

        Jos mies todella RAKASTAA Sinua hän kestää nuo vaikeudet. Jos ei, niin hän ei ole
        se oikea.
        Aivokasvaimet tulevat lisääntymään räjähdysmäisesti, koska ihmiset käyttävät tuotteita joissa on ASPARTAAMIA. Puolueettomissa eläinlkokeissa sairastavuus oli peräti 90 %.
        Aspartaamia on mm. kevytlimuissa,mehuissa ja tuotteissa VAROKAA

        ....TANAN Asprtaamivouhottajat. Joo. Aspartaami on ihmiselle vaarallista, jos juo esim. kevytlimuja n.9l päivässä. Tuossa määrässä alkaa olla ihmiselle haitallinen määrä aspartaamia.
        Tosin tuo nestemäärä on jo muutenkin vaarallista. Ihmsen nestetasapaino menee liikaa plussalle ja kivennäisainevarannot laimenevat.
        Suksikaa suolle aspartaamihysterianne kanssa!!!!!,


      • kaiken kokenut
        Pöh! kirjoitti:

        Aivokasvaimien todellisia syitä ei varmuudella tiedetä, vaikka joitakin mahdollisesti altistavia tekijöitä arvellaan olevan. Esim. perinnöllisyydelläkin on ehkä jokin osuus. Aspartaamilla ei ole mitään erityistä vaikutusta aivokasvaimien esiintyvyyteen.

        Olen tutkinut asiaa, koska minullakin on aivokasvain.

        Sisareni menehtyi aivokasvaimeen vain kolmen kuukauden jälkeen diagnoosista.
        Hänen miehensä oli todellinen sankari. Istui kaiket päivät sairaalassa ja huolehti hänestä.
        Ei ole todellista rakkautta jättää syöpäpotilas tahi muu sairas oman onnensa nojaan.
        Psyykkisesti sairaiden ja alkoholismista kärsivien puolisoiden eron ymmärrän, se kuluttaa ihmistä aivan toisella tasolla.
        Tsemppiä aloittajalle ja muista että vika on hänessä. Sinulla on varmasti paljon todellisia ystäviä.


      • Voi hyvää päivää
        scabbi kirjoitti:

        Jos mies todella RAKASTAA Sinua hän kestää nuo vaikeudet. Jos ei, niin hän ei ole
        se oikea.
        Aivokasvaimet tulevat lisääntymään räjähdysmäisesti, koska ihmiset käyttävät tuotteita joissa on ASPARTAAMIA. Puolueettomissa eläinlkokeissa sairastavuus oli peräti 90 %.
        Aspartaamia on mm. kevytlimuissa,mehuissa ja tuotteissa VAROKAA

        Voisitko kirjoittaa aspartaamivouhotuksiasi johonkin muualle kuin näin vakavan aiheen ketjuun!


    • Suruinen

      En ole siihen oikeutettu, koska olen töissä ja palkalla pärjäisin ilman velkaa. Sitä on kertyny mm. siskon ja isän hautajaisista. Tässä on ollut paljon muutakin murhetta... Jos kaikki olisi suhteessa mennyt hyvin, olisin saanut penniä venyttämällä velat vuodessa kuitattua ja sitten päässyt aloittamaan puhtaalta pöydältä.

      • mek

        Miksi sinä olet hautajaisia maksanut koska jos kuolipesässä ei ole rahaa kustantaa hautajaisia niin valtio maksaa ja ei niitä kannata itse ruveta kustantamaan.


      • leskiäiti
        mek kirjoitti:

        Miksi sinä olet hautajaisia maksanut koska jos kuolipesässä ei ole rahaa kustantaa hautajaisia niin valtio maksaa ja ei niitä kannata itse ruveta kustantamaan.

        mek...se raha minkä saa sossusta hautajaisiin, sillä ei kummosia hautajaisia pidetä. Jos haluaa pitää kahvitilaisuuden yms niin ei siihen riitä se raha mitä sossusta saa. Minä sain poikani hautajaisiin varattomana sossusta 750€, hautajaiset maksoi kaikkineen 2500€ hautajais vaatteet itselleni yms. Jouduin ottaa lainaa 1500€.
        Pojan hautajaisista meni vuosi ja mieheni kuoli ja miehen hautajaiset oli vielä kalliimmat, kun vieraita tuli enemmän...yhteiskunnalta sain sen saman 750€.

        Kuoleminen ei ole halpaa sekään. Tietysti voi aina vetäytyä vastuusta ja jättää kaiken yhteiskunnan huoleksi, kaipa ne sen vainaan johonkin kippaa.

        Niin, ja hautakivikin maksoi 1500€...että sellasta vaan.


      • hautajaisissa
        leskiäiti kirjoitti:

        mek...se raha minkä saa sossusta hautajaisiin, sillä ei kummosia hautajaisia pidetä. Jos haluaa pitää kahvitilaisuuden yms niin ei siihen riitä se raha mitä sossusta saa. Minä sain poikani hautajaisiin varattomana sossusta 750€, hautajaiset maksoi kaikkineen 2500€ hautajais vaatteet itselleni yms. Jouduin ottaa lainaa 1500€.
        Pojan hautajaisista meni vuosi ja mieheni kuoli ja miehen hautajaiset oli vielä kalliimmat, kun vieraita tuli enemmän...yhteiskunnalta sain sen saman 750€.

        Kuoleminen ei ole halpaa sekään. Tietysti voi aina vetäytyä vastuusta ja jättää kaiken yhteiskunnan huoleksi, kaipa ne sen vainaan johonkin kippaa.

        Niin, ja hautakivikin maksoi 1500€...että sellasta vaan.

        Se, joka on kuollut, ei niitä kalliita hautajaisia tarvitse, eikä halua, jos olisi mahdollista halunsa ilmoittaa. Minä menin sukulaiseni hautakuluarvion kanssa sossuun, josta ne sitoutuivat maksamaan välttämättömät menot halvimman mukaan. Laitoimme siihen vähän lisää, pidettiin pieni tilaisuus kuolleen asunnossa pienillä tarjottavilla. Ei ole pakko reteillä, se ei ole vainajalle, vaan omaisille, jos ei osaa elää omien mahdollisuuksiensa mukaan.
        Ja omin käsin tehty puuristi voi olla kuolleelle suurempi kunnioituksen osoitus kuin kallis kivi.


      • mitähän järkeä siinä
        leskiäiti kirjoitti:

        mek...se raha minkä saa sossusta hautajaisiin, sillä ei kummosia hautajaisia pidetä. Jos haluaa pitää kahvitilaisuuden yms niin ei siihen riitä se raha mitä sossusta saa. Minä sain poikani hautajaisiin varattomana sossusta 750€, hautajaiset maksoi kaikkineen 2500€ hautajais vaatteet itselleni yms. Jouduin ottaa lainaa 1500€.
        Pojan hautajaisista meni vuosi ja mieheni kuoli ja miehen hautajaiset oli vielä kalliimmat, kun vieraita tuli enemmän...yhteiskunnalta sain sen saman 750€.

        Kuoleminen ei ole halpaa sekään. Tietysti voi aina vetäytyä vastuusta ja jättää kaiken yhteiskunnan huoleksi, kaipa ne sen vainaan johonkin kippaa.

        Niin, ja hautakivikin maksoi 1500€...että sellasta vaan.

        Niih,ostetaanhan niitä 4000 € kiviäkin.Hmm,nätin tytön sormeen.


    • jaksamisia

      Osanottoni, tuo sinun kokemasi on kyllä melkoisen kauhee. Että voikin olla noin sikamaisia omahyväisiä miehiä?
      Missä nämä sinun ystäväsi asuu? Neuvoisin kääntymään heidän puoleen ja punnitsemaan onko he oikeita ystäviäsi. Kysyppä heiltä seisooko he sinun rinnallasi tuli mitiä tuli?
      Seuraavaksi neuvoisin, että otat eron jaatte sen mitä on.
      Sitten muutat sinne missä sun ystäväs ja mahdollisesti tuo poikas on. Riippuen siitä mikä tilanne tuossa erossa tulee, jäätkö plussalle vai miinukselle niin otat yhteyttä sosiaaliviranomaiseen, haet kaupungin tai vastaavan vuokrataloa, riippuen tuloistasi niin saat ehkä siihen myöskin asumistukea.
      En muista ulkoa, mutta jokaisella ihmisellä on oikeus saada joku tietty raha käteensä kuukaudessa tai toisin sanoen jos vaikka velkoja olis tolkuttomastin, niin jollain järjestelyllä nekin sitten asettuu sille tasolle, että saat oman vuokra-asunnon maksettua sekä kohtalaisen ruokarahan.

      Ei ehkä kuulosta tässä vaiheessa herkulta, mutta simppelimpi elämä tuossa vaiheessa on varmasti parempi, kuin jonkun äksyn ukon kanssa. Ja mitä tuo ukko sitten jatkossa keksiikään kun sinä olet oikein huonossa kunnossa?

      Varmasti se rakkauskin vielä löytyy, mutta hoida nyt itsesi selvemmille vesille ja ole niiden kanssa jotka sinua oikeesti rakastaa.
      Voimia sinulle :)

      • Kuule

        työssä käyvä ei saa sossusta penniäkään ja itse tehtyjä velkoja ei huomioida yhtään miksikään. Ja toisaalta, miksi pitäisikään ? Tulorajat on tosi tiukat ja armottomat. Toisin sanoen - jos itse teet liikaa velkaa niin sossua nyt ei pätkääkään kiinnosta paljonko sulle todellisuudessa jää rahaa käteen vai jääkö ollenkaan. Ne huomioi vaan seuraavat kulut: vuokra, sähkö, kotivakuutus ja terveydenhoito eli lääkkeet ja lääkärikulut ja tietty perussumma kaikkeen muuhun. Jos olet valkaannuttanut itsesi tästä miinukselle niin se on sitten voi voi.


      • Työssäkäyvä
        Kuule kirjoitti:

        työssä käyvä ei saa sossusta penniäkään ja itse tehtyjä velkoja ei huomioida yhtään miksikään. Ja toisaalta, miksi pitäisikään ? Tulorajat on tosi tiukat ja armottomat. Toisin sanoen - jos itse teet liikaa velkaa niin sossua nyt ei pätkääkään kiinnosta paljonko sulle todellisuudessa jää rahaa käteen vai jääkö ollenkaan. Ne huomioi vaan seuraavat kulut: vuokra, sähkö, kotivakuutus ja terveydenhoito eli lääkkeet ja lääkärikulut ja tietty perussumma kaikkeen muuhun. Jos olet valkaannuttanut itsesi tästä miinukselle niin se on sitten voi voi.

        Ja hyvä niin. Elätämme jo puolet Suomesta verorahoillamme. Ei yhtään lisää kiitos!


    • Keissa

      Elämä ei ole se "helppo nakki" purtavaksi meille useimmille: itsekkin olen joutunut pettymään miehen ja naisen suhteessa useampaankin kertaan. Olen tullut siihen tulokseen, että onni on löydyttävä ihmisen omasta suhteesta ja harmoniasta elämään. Viime kädessä voi luottaa vain omaan sisäseen intuitioonsa (omatunto) ja Jumalaan.
      Jos hyviä ihmisiä tai rinnallakulkijoita matkalle siunaantuu, niin kannattaa iloita ja jakaa hyvät hetket ja huonotkin, mutta olla myös valmis luopumaan jos nämä matkakumppanit haluvat poistua jo väliasemalla. Ja jos on oikein rehellinen niin eihän sitä itsekkään ole pystynyt täyttämään lähimmäisen toiveita aina kiittävällä tavalla.
      Toivon sinulle voimia ja paranemista. Saat olla onnekas että sairauttasi pytytään hoitamaan.
      Harmi että kumppanillasi ei ole riittänyt tarpeeksi voimavaroja seistä rinnallasi.

      • Lähimmäisen ajatus

        Voimaa ap.lle, kyllä täytyy sanoa että mies on täysi pelle jos näin käyttäytyy.
        Hän ei ole arvoisesi, vaikka tuki on nyt kullanarvoista.
        Siunausta, paranemista ja onnea kaikkeen sinulle!!!!


      • Saman kokenut
        Lähimmäisen ajatus kirjoitti:

        Voimaa ap.lle, kyllä täytyy sanoa että mies on täysi pelle jos näin käyttäytyy.
        Hän ei ole arvoisesi, vaikka tuki on nyt kullanarvoista.
        Siunausta, paranemista ja onnea kaikkeen sinulle!!!!

        Älä nyt tuomitse miestä heti, kun et tätä tapausta tunne. MInulla oli vähän vastaavanlainen tilanne, ja jäin, en jättänyt vaimoani, mutta oli tarkalla etten itse sairastunut. Turha siinä on kahden sairastua, joten on ihan oikein, että mies lähtee. Eihän hänen silti tarvitse kokonaan vaimoaan hyvätä, mutta tiedän kokemuksesta kuinka raskasta sairaan vaimon kanssa on elää. Ei juuri saa kuin haukkuja palkakseen, vaikka mitä yrittäisi. Ja- jos kerran mies on ottanut nätin, terveen vaimon, niin noin lyhyen yhdessäolon jälkeen ei ole ollenkaan väärin, vaikka lähtee ja hakee uuden elämän. Ei uhrautuminen toisen eteen ole oman elämän tuhoamisen arvoista ! Tällaisia " lähimmäisen ajatuksia " kullä ollaan valmiita esittämään monestikin ilman minkäänlaista henkilökohtaist akokemusta. Vedotaan raamattuun ja vaikka mihin! Ei vaimoa tarvitse hyvätä silti, vaikka mies asuisi omissa oloissaan ! Sinä " lähimmäisen ajatus " et näytä ymmärtävän oikeaa elämää ollenkaan, mutta olet tuomitsemassa heti toisia! Lienet jonkin sortin hihhhliuskovainen sinäkin !! Olette pahimpia mitä maa päällään kantaa, suvaitsemattomia ja lähes jumalia ! Revi siitä !


      • 5+1
        Saman kokenut kirjoitti:

        Älä nyt tuomitse miestä heti, kun et tätä tapausta tunne. MInulla oli vähän vastaavanlainen tilanne, ja jäin, en jättänyt vaimoani, mutta oli tarkalla etten itse sairastunut. Turha siinä on kahden sairastua, joten on ihan oikein, että mies lähtee. Eihän hänen silti tarvitse kokonaan vaimoaan hyvätä, mutta tiedän kokemuksesta kuinka raskasta sairaan vaimon kanssa on elää. Ei juuri saa kuin haukkuja palkakseen, vaikka mitä yrittäisi. Ja- jos kerran mies on ottanut nätin, terveen vaimon, niin noin lyhyen yhdessäolon jälkeen ei ole ollenkaan väärin, vaikka lähtee ja hakee uuden elämän. Ei uhrautuminen toisen eteen ole oman elämän tuhoamisen arvoista ! Tällaisia " lähimmäisen ajatuksia " kullä ollaan valmiita esittämään monestikin ilman minkäänlaista henkilökohtaist akokemusta. Vedotaan raamattuun ja vaikka mihin! Ei vaimoa tarvitse hyvätä silti, vaikka mies asuisi omissa oloissaan ! Sinä " lähimmäisen ajatus " et näytä ymmärtävän oikeaa elämää ollenkaan, mutta olet tuomitsemassa heti toisia! Lienet jonkin sortin hihhhliuskovainen sinäkin !! Olette pahimpia mitä maa päällään kantaa, suvaitsemattomia ja lähes jumalia ! Revi siitä !

        Miehille ilmeisesti sitten vain on helpompi lähteä ja unohtaa. Eli eivät taida sitoutua suhteeseen sataprosenttisesti?

        Vuosia sitten näin tositapahtumiin perustuvan elokuvan "Rosenstrasse - Ruusujenkatu". Se kertoi saksalaisista naisista, jotka olivat naimisissa juutalaisten miesten kanssa. Sodan aikana miehet sitten pidätettiin poisvietäviksi (avioliitto "arjalaisen" kanssa oli aluksi suojellut heitä) ja naisia painostettiin eroamaan miehistään.
        Vaimot eivät suostuneet tähän, vaan kerääntyivät vankilan ulkopuolelle ja odottivat siellä päiväkausia. He alkoivat huutaa: "Antakaa miehemme takaisin!" (Heidät häädettiin aseilla uhaten pois - mutta lopulta miehet palautettiin vaimojensa luokse.)

        Elokuvan nykyhetkeen sijoittuvassa kehystarinassa nuori newyorkilainen juutalaistyttö on juuri mennyt kihloihin kristityn (tai ainakin ei-juutalaisen) miehen kanssa. Hän keskustelee Rosenstrassella mieltään osoittaneen naisen kanssa, joka on nyt jo vanha nainen, ja tämä sanoo: "Harkitse tarkkaan ennen avioitumistasi. Jos ajat huononevat, pysyykö mies todella rinnallasi? Onko hän uskollinen kuolemaan asti? Puolustaako hän sinua oman henkensä ja mukavuutensa uhalla? Sodan aikana arjalaiset miehet jättivät juutalaiset vaimonsa, jotta saivat pitää työpaikkansa, kotinsa ja vapautensa. Me vaimot pysyimme miestemme rinnalla huolimatta kaikesta siitä, mitä saimme kärsiä."


      • Kokemus opettaa
        5+1 kirjoitti:

        Miehille ilmeisesti sitten vain on helpompi lähteä ja unohtaa. Eli eivät taida sitoutua suhteeseen sataprosenttisesti?

        Vuosia sitten näin tositapahtumiin perustuvan elokuvan "Rosenstrasse - Ruusujenkatu". Se kertoi saksalaisista naisista, jotka olivat naimisissa juutalaisten miesten kanssa. Sodan aikana miehet sitten pidätettiin poisvietäviksi (avioliitto "arjalaisen" kanssa oli aluksi suojellut heitä) ja naisia painostettiin eroamaan miehistään.
        Vaimot eivät suostuneet tähän, vaan kerääntyivät vankilan ulkopuolelle ja odottivat siellä päiväkausia. He alkoivat huutaa: "Antakaa miehemme takaisin!" (Heidät häädettiin aseilla uhaten pois - mutta lopulta miehet palautettiin vaimojensa luokse.)

        Elokuvan nykyhetkeen sijoittuvassa kehystarinassa nuori newyorkilainen juutalaistyttö on juuri mennyt kihloihin kristityn (tai ainakin ei-juutalaisen) miehen kanssa. Hän keskustelee Rosenstrassella mieltään osoittaneen naisen kanssa, joka on nyt jo vanha nainen, ja tämä sanoo: "Harkitse tarkkaan ennen avioitumistasi. Jos ajat huononevat, pysyykö mies todella rinnallasi? Onko hän uskollinen kuolemaan asti? Puolustaako hän sinua oman henkensä ja mukavuutensa uhalla? Sodan aikana arjalaiset miehet jättivät juutalaiset vaimonsa, jotta saivat pitää työpaikkansa, kotinsa ja vapautensa. Me vaimot pysyimme miestemme rinnalla huolimatta kaikesta siitä, mitä saimme kärsiä."

        Tässä on kyse hieman eri asiasta. Puoliso on sairastunut ja sen seurauksena MUUTTUNUT. Aivokasvaimen ja masennuksen seurauksena hän ei ole enää sama ihminen. Nuo esimerkisäsi kertomasi juutalaisen miehet eivät muuttuneet, olivat vaih vankilassa.

        Jos sairaus yllättää ja takana on PITKÄ suhde, sen kanssa voi yrittää taistella, tuli mitä tuli. Mutta tässä tapauksessa kyseessä on jo KOLMAS esiintyminen. Kyllä, sen on aikaisemmin saaanut leikkauksella hoidettua ja saa todennäköisesti hoidettua nytkin, mutta pitääkö kärsiä taudin ja masennuksen kurimusta pitempään kuin on tuntenut koko ihmisen? Sitten tilanne SAATTAA palata entiselleen - vähäksi aikaa.

        Kun kasvain tulee jo kolmannen kerran, on todennäköistä, että se uusii muutaman vuoden välein myös tästä eteenpäinkin, mahdollisesti tihentyvällä tahdilla. Ja aina uudestaan, kunnes sairastunut ei enää kestä hoitoja. Ainakin tädilleni kävi näin. Ja aina on puolentoista-kahden vuoden masennus ja muut muutokset edessä?

        Miettikääpä itse, jaksaisitteko sellaisessa tilanteessa?

        Minä olen hoitanut masentuneen vaimoni itsemurhayrityksestä selville vesille. Se oli todella rankkaa ja kesti vuosia. Ja mikä on kiitos? Hän hakee minusta eroa 20-vuotisen liittomme jälkeen. Tästä oppineena en usko, että lähtisin vastaavaan enää uudelleen. Nostaisin kytkintä heti, kun oireet ovat selvät! En halua tulla tällä tavoin hyväksikäytetyksi uudelleen!


      • koskee kumpaakin
        5+1 kirjoitti:

        Miehille ilmeisesti sitten vain on helpompi lähteä ja unohtaa. Eli eivät taida sitoutua suhteeseen sataprosenttisesti?

        Vuosia sitten näin tositapahtumiin perustuvan elokuvan "Rosenstrasse - Ruusujenkatu". Se kertoi saksalaisista naisista, jotka olivat naimisissa juutalaisten miesten kanssa. Sodan aikana miehet sitten pidätettiin poisvietäviksi (avioliitto "arjalaisen" kanssa oli aluksi suojellut heitä) ja naisia painostettiin eroamaan miehistään.
        Vaimot eivät suostuneet tähän, vaan kerääntyivät vankilan ulkopuolelle ja odottivat siellä päiväkausia. He alkoivat huutaa: "Antakaa miehemme takaisin!" (Heidät häädettiin aseilla uhaten pois - mutta lopulta miehet palautettiin vaimojensa luokse.)

        Elokuvan nykyhetkeen sijoittuvassa kehystarinassa nuori newyorkilainen juutalaistyttö on juuri mennyt kihloihin kristityn (tai ainakin ei-juutalaisen) miehen kanssa. Hän keskustelee Rosenstrassella mieltään osoittaneen naisen kanssa, joka on nyt jo vanha nainen, ja tämä sanoo: "Harkitse tarkkaan ennen avioitumistasi. Jos ajat huononevat, pysyykö mies todella rinnallasi? Onko hän uskollinen kuolemaan asti? Puolustaako hän sinua oman henkensä ja mukavuutensa uhalla? Sodan aikana arjalaiset miehet jättivät juutalaiset vaimonsa, jotta saivat pitää työpaikkansa, kotinsa ja vapautensa. Me vaimot pysyimme miestemme rinnalla huolimatta kaikesta siitä, mitä saimme kärsiä."

        Eikös naiselta voi odottaa samaa ? Eli kun ajat huononevat nainen pysyy rinnalla, on uskollinen kuolemaansa asti, puolustaa miestään oman mukavuutensa ja henkensä uhalla ? Ei ilmeisesti. Tiedän erään naisen joka jätti miehensä, kun työtapaturmassa halvaantui.

        ps. tämä on naisen näkökulma


      • ladfskjaöklfsdj
        koskee kumpaakin kirjoitti:

        Eikös naiselta voi odottaa samaa ? Eli kun ajat huononevat nainen pysyy rinnalla, on uskollinen kuolemaansa asti, puolustaa miestään oman mukavuutensa ja henkensä uhalla ? Ei ilmeisesti. Tiedän erään naisen joka jätti miehensä, kun työtapaturmassa halvaantui.

        ps. tämä on naisen näkökulma

        Oma kokemus on että naiset jättää paljon helpommin. Olin itse aikoinaan hyvin masentuneen puolisoni tukena vuosikaudet. Sain masentuneen ihmisen haukut ja raivopurkaukset aina päälleni. Elämä oli hyvin raskasta. Lopulta puolisoni parantui mutta sairastuin itse lievään ahdistukseen enkä väliaikaisesti pystynyt osallistumaan kotitöihin ja olin joskus poissaoleva, lisäksi työpaikka oli vaakalaudalla, en ollut kuitenkaan koskaan ilkeä puolisolleni. Puoliso lähti ovet paukkuen haukkuen saamattomaksi. No nyt on parannuttu osittain ja työpaikan tilannekin näyttää pysyvältä, arvata saattaakin että kuka raapii ovea päästäkseen takaisin. En tiedä, saatan pelätä yksinäisyyttä jopa niin paljon että avaan oven...


      • 5+1
        koskee kumpaakin kirjoitti:

        Eikös naiselta voi odottaa samaa ? Eli kun ajat huononevat nainen pysyy rinnalla, on uskollinen kuolemaansa asti, puolustaa miestään oman mukavuutensa ja henkensä uhalla ? Ei ilmeisesti. Tiedän erään naisen joka jätti miehensä, kun työtapaturmassa halvaantui.

        ps. tämä on naisen näkökulma

        No, naiset ovat uskollisia tai ainakin uskollisempia kuolemaan asti, kuten tuo tositarinaan perustuva elokuvakin kertoo. Ja valitettavasti tilastot todistavat tämän (linkkejä tuolla alempana tutkimuksiin). Miehet vain jättävät "viallisen" naisen helpommin - naiset kai sitten ovat yleensä sitkeämpiä ja sitoutuneempia suhteisiin. Luultavasti johtuu jollakin tavalla "biologisesta pakosta": jos naiset eivät olisi sellaisia, kuka huolehtisi lapsista..?


    • Ihmisen luonto

      Aika harvassa on sellaiset ihmiset, jotka eivät kumppaniaan hylkää vastaavassa tilanteessa. Vain sellaisen todellisen ystävän kanssa kannattaa asua yhdessä.

      • vain kokemus on tiet

        sairastan neurologista sairautta joka on onneksi lievää mutta työ ja sosiaalisia suhteita pahasti rajoittava tauti. Pää ja kroppa ei aina pelaa kuten pitäisi. Vaimo on pysynyt vierelläni ja muutama hyvä kaveri. Vaikeinta on vain se kun ihmiset pitää outona, hulluna, tai narkkarina kun ei pysty kävelemään tai puhumaan ihmisten kanssa aina kunnolla ja muisti ei ole ihan partaveitsi enää. Uusien ystävyys suhteiden aloittaminen on työntakana kun ihmiset voi vähän kokea rasittavana.

        Jos lääkekannabis olisi laillista niin eihän tässä tarvitsisi itsekään kitua sairaudessa jota on kestänyt 32-vuotta. 32 vuotta turhaa kärsimystä. Kiitos korruptoituneet lääkefirmat, lääkärit, oikeusjärjestelmä, media ja koko kansainvälinen gangsteri poppoo jotka meidän pienten ihmisten epäonneksi hallitsette tätä tellusta, mutta toivottavasti ette kauaa.

        Nimimerkillä vain kokemus on tietoa.


      • Juuso xx
        vain kokemus on tiet kirjoitti:

        sairastan neurologista sairautta joka on onneksi lievää mutta työ ja sosiaalisia suhteita pahasti rajoittava tauti. Pää ja kroppa ei aina pelaa kuten pitäisi. Vaimo on pysynyt vierelläni ja muutama hyvä kaveri. Vaikeinta on vain se kun ihmiset pitää outona, hulluna, tai narkkarina kun ei pysty kävelemään tai puhumaan ihmisten kanssa aina kunnolla ja muisti ei ole ihan partaveitsi enää. Uusien ystävyys suhteiden aloittaminen on työntakana kun ihmiset voi vähän kokea rasittavana.

        Jos lääkekannabis olisi laillista niin eihän tässä tarvitsisi itsekään kitua sairaudessa jota on kestänyt 32-vuotta. 32 vuotta turhaa kärsimystä. Kiitos korruptoituneet lääkefirmat, lääkärit, oikeusjärjestelmä, media ja koko kansainvälinen gangsteri poppoo jotka meidän pienten ihmisten epäonneksi hallitsette tätä tellusta, mutta toivottavasti ette kauaa.

        Nimimerkillä vain kokemus on tietoa.

        Suomessa lääkekannabis ei ole laillista mutta kai sitä voi muuta kautta hankkia. Nyt ei kuitenkaan ole kyse huumeiden käytöstä siinä perinteisessä mielessä. Jos se parantaa oloasi, niin hanki sitä. Oma terveys on tärkeämpää kuin lakipykälä.


      • On se laillista
        Juuso xx kirjoitti:

        Suomessa lääkekannabis ei ole laillista mutta kai sitä voi muuta kautta hankkia. Nyt ei kuitenkaan ole kyse huumeiden käytöstä siinä perinteisessä mielessä. Jos se parantaa oloasi, niin hanki sitä. Oma terveys on tärkeämpää kuin lakipykälä.

        Se on muuten väärää tietoa, Suomessa on yksi laillinen lääkekannabisvalmiste nimeltä Sativex. Ollut vuoden alusta saatavilla.


      • 13sataatuhatta
        On se laillista kirjoitti:

        Se on muuten väärää tietoa, Suomessa on yksi laillinen lääkekannabisvalmiste nimeltä Sativex. Ollut vuoden alusta saatavilla.

        On muuten muukin kuin Sativex laillista. Tarvii vaan löytää lääkäri joka määrää ja sen jälkeen saada Fimea vakuuttuneeksi että todella tarviit sitä. Apteekki tilaa Hollannista, kallista tavaraa mutta ainakin aitoa ja laillista.


    • fallingstars

      Nykyisin on niin helppo lopettaa suhde ensimmäisen vastoinkäymisen tultua, oli se mikä tahansa. Tarjontaa on yllin kyllin ja helposti saatavilla. Roskat nurkaan ja uutta kehiin. Näin se vaan valitettavasti on. Pitää olla todella suuri rakkaus toista kohtaan että haluaa olla sen yhden ihmisen kanssa tuli mitä tuli, kunnes kuolema erottaa. Ehkä se pätee suhteessa joka on kestänyt 50 vuotta mutta vuosi-kaksi ei vielä yhdistä niin paljon. Itse olen sinkkunainen, lähempänä viittäkymmentä ja olen nähnyt sen, ettei miestä kovin helpolla pidetä. Pitäisi olla koko ajan parempi ja kauniimpi kuin muut, muuten mies hakee toisen, ainakin suhteen alkuvuosina. Ne miehet jotka pysyvät on rengastettu jo vuosia sitten, eivätkä ole enää markkinoilla, eivätkä tule markkinoille. Jos olisit järkevä niin ottaisit jostakin lainaa että voisit maksaa sille miehelle velat, mutta ymmärrän senkin että yksin on paljon enemmän maksettavaa kuin kaksin, jolloin voi jakaa kaikki menot, joten siitä on helpompi maksaa velkoja pois. Voi olla todellakin ettei rahat riitä, mutta itsestä kaikki lähtee, katso itseäsi peiliin ja ole rehellinen mitä pystyt tekemään ja mikä on sinulle parasta.

    • No, eipä taida kannattaa surra sellaisen perään, joka jättää silloin, kun puolisolla on vaikeaa. Etenkin noin vaikeaa. Tuskin siitä muulloinkaan isosti turvaa olisi ollut. Kipeää se tekee, mutta on ehkä parempi luopua tällaisesta ystävästä. Aika parantaa, vaikka ei ihan kaikkea.
      "Missä päättyvät pitkospuut, häipyy rinnaltas kaikki muut.
      Anna tunturin selvittää, kuka viereesi jää.
      Kuka rinnallas ruikuttaa, menkööt muut menojaan..."

    • elämä on

      Voimia sinulle tiedän miltä sinusta tuntuu. Mieheni jätti minut kun sairastuin syöpään, olimme olleet naimisissa 29v. Koko elämäni meni täysin uusiksi, myös minä masennuin ja sen myötä jouduin sairauseläkkeelle. Vuosia meni toipuessa ja totutellessa yksin oloon.
      Sinun täytyy jättää tuommoinen mies, hän ei ole arvoisesi. Tarvitset nyt tukea elämääsi ja sitä et häneltä saa. Usko että kaikki kääntyy vielä hyväksi ja kohdallesi tulee se ihan oikea Mies isolla M jonka kanssa voit kokea ihan oikean rakkauden.
      terv. 5v. uudessa onnellisessa suhteessa elänyt

    • Sunnuntai kyy

      Ompas mauton provo.

      Kaikki tietää ettei miehet jätä toista mäkeen
      ...toisin kuin naiset.

      • ...

        Itse asiassa miehet hylkäävät syöpään tms. vakavaan sairauteen sairastuneen kumppanin paljon useammin kuin naiset. Tästä on olemassa tutkittua tietoa.


      • (päästä keksittyä?)
        ... kirjoitti:

        Itse asiassa miehet hylkäävät syöpään tms. vakavaan sairauteen sairastuneen kumppanin paljon useammin kuin naiset. Tästä on olemassa tutkittua tietoa.

        Linkkiä? Soossia? Taustadataa?


      • 18+5
        (päästä keksittyä?) kirjoitti:

        Linkkiä? Soossia? Taustadataa?

        Tossa on:
        http://www.dailymail.co.uk/health/article-2076273/The-men-walk-wives-ill.html

        All too often, rather than bringing them closer, illness can wreak havoc in a couple’s relationship and even cause it to break up.
        And studies show that men are far more likely to leave an ill partner than women.
        This was to be Bethann’s experience. Jasper subsequently embarked on an affair with a woman he met online.
        He and Bethann became estranged within two months of her operation in January 1997. They carried on living under the same roof for another two years, and eventually divorced in 2001

        Bethann explains: ‘He told me: “Having you look a certain way made me feel more of a man. When you got ill, I suddenly felt like there was nothing to show that I was worth something. I was so angry with you, for changing from the prize I thought you were.” 

        Ja tässä puhutaan siitä tutkimuksesta (tehtiin välillä 2001-2006):
        http://well.blogs.nytimes.com/2009/11/12/men-more-likely-to-leave-spouse-with-cancer/

        “All these patients were couples when we met them, but we don’t know about pre-diagnosis marital conflicts that had been festering,” Dr. Chamberlain said. “But the striking part is with life-threatening illness, how often women are abandoned compared to men. That does not speak very well of my gender.”


      • KALLE KELLO
        ... kirjoitti:

        Itse asiassa miehet hylkäävät syöpään tms. vakavaan sairauteen sairastuneen kumppanin paljon useammin kuin naiset. Tästä on olemassa tutkittua tietoa.

        Tosi on. Oli täällä sitten miehiä tai naisia kirjoittelemassa samaa mielipidettään, "että ei mikään ihme, että jättää eikä omaishoitajaksi ala ja sehän opn selvä että jättää". Kukaan ei ilmeisesti ole ajatellut asiaa omalle kohdalleen, että jos itse sairastuu (näin vääjäämättä käy), miltä se tuntuu kun puoliso ajattelee samoin ja lähtee lätkimään. Siihen se jättänyt, nyt sairastunut jää yksin.


    • Kaikki empatiani ap:lle, toivon sinulle hyvää vointia ja terveyttä. Voimia tiastella sairautta vastaan.
      Unohda tuo mies, olet sellaisessa tilanteessa että et kaipaa elämääsi enempää stressiä, varsinkaan noin turhasta asiasta. Keskity rakkaaseen poikaasi, rakkaisiin ystäviin ja sellaisiin asioihin jotka tuottavat iloa elämässä.

      Tsemppiä leikkaukseen :)

      • vain joku

        mis.sy Kaunista... että olet oikean ihmisen puolella

        Enempi sinunlaisia..............


      • vain joku kirjoitti:

        mis.sy Kaunista... että olet oikean ihmisen puolella

        Enempi sinunlaisia..............

        Kiitos, vaikka olet ventovieras sait hymyn huulilleni :)


      • vain joku
        mis.sy kirjoitti:

        Kiitos, vaikka olet ventovieras sait hymyn huulilleni :)

        mis.sy Kiitos sinule "Missy" Luin viestisi moneen kertaan..... en niin usein

        sydämeni alkoi lyömään....luin jälleen..tuli ihana olo..kuin tunsin näin....

        SINUN muutamat... kauniit.. sanasi..teki Tytölle "suruinen"
        Enemmän kuin mikään muu.... jokin sinussa on......

        sanasi (rakkautesi häneen) ovat tytön sielussa nyt ja aina....

        se parantaa tyttöä eniten kuin mikään muu..

        Kiitos sinulle!!!...

        Kaikkea hyvää!!!.


    • Hörneillä notkunut

      blessings.
      Teillä on omat valehtelusivut ,pysy siellä juttuinesi . Mitään parantumista ei ole tapahtunut henkilöille joilla on lääketieteellisesti todettu sairaus jollei lääketiede ole kyennyt auttamaan. Aina olette paskapuheinenne hölisemässä ihmeparantumisista joita ei todellisuudessa ole tapahtunut. Ollessani seitsemänvuotias poika ajoi polkupyöräiliä päälleni jalkakäytävällä niin että silmä tuli ulos päästä ,näköhermo katkesi lisänä aivoveranvuoto. Sairaalasta päästyäni astui kuvioon nää pellet ( Helluntailaiset ) jotka lupasivat ,että jos rukoilet ja annat elämäsi Jeesukselle niin Hän antaa sinulle uuden silmän. Rukoilin niin tosissani kuin lapsi vaan voi lapsenuskossaaan rukoilla . Ei tullu silmää eikä muutakaan lupaamistanne ihmeistä .Vammasta seurasi paljon muitakin juttuja mistä en viitsi puhua ettei juttu mee pitkäksi. Apu kyllä löytyi 31 vuotiaana mutta ihan muusta jengisttä. Millä oikeudella lupaatte moista ,antaako jumalanne moiseen luvan ? Aiheutatte toteutumattomilla lupauksillanne vain pahaa mieltä ja masennusta. Teidät pitäisi haastaa oikeuteen perättömistä lupauksistanne.

      Sivun aloittajalle voimia ja toipumista. Heitä mäkeen se starbu jos kerran ajattelee munillaan ja ota yhteyttä niihin frendeihis .
      Toivon et treffaat jonku kliffan starbun joka hyväksyy sut sellasena kun olet ja haluu dallaa sun rinnallas .
      Gimistä kesää sulle paranemista.

      • yhä yksin

        Myös oma mieheni jätti minut 20 vuoden avoliiton jälkeen. Sairastuin erittäin lievään lihassairauteen jossa ainoat ongelmat olivat kipuilu ja jonkin asteinen toimintakyvyn puute. siis fyysinen.

        Aluksi mies "oireili" siten ettei halunnut tietää sairauteni hoidosta yhtään mitään. Jätin sitten hänet asian ulkopuolelle koska hän sitä toivoi. Kerran jopa niin että kun tuli tarve lähteä päivystykseen hakemaan kipupiikkiä ja pyytäessäni häntä kuskiksi, hän sanoi että tilaa ambulanssi, hän menee nukkumaan. No ajoin sitten itse, jouduin pysähtymään kerran kun kivusta oli taju mennnä..

        Viimeisenä yhdessäolovuotenamme, mies oli tekosyillä pois. Näin jälkeenpäin sen tajusin. Kavereiden kanssa tai moottorikelkkasafarilla yön yli sanoi olevansa, olin iloinen hänen puolestaan, halusin hänelle suoda jotakin mukavaa rentoa menoa.

        Kunnes eräänä päivänä ennen kauan suunniteltua lomaamme (ja maksettua), mies tuli töistä kotiin, kävi suihkussa ja käveli ulos. Mitään sanomatta eikä mitään riitaa ollut, meillä ei yleensäkään riidelty. Huomasin vasta kun auto oli häipynyt pihalta. Odotin hetken ja sitten soitin kysyäkseni, tuliko joku meno. Ei vastaa. Tekstaria, ei vastaa. Sitten puhelin meni kiinni. Soittelin jo seuraavina tunteina ja päivinä sairaalat, poliisit ja kaikki kaverinsa. Kukaan ei tiennyt mitään. Tämä tapahtui perjantaina. Sunnuntaina tuli viesti että tulee hakemaan tavaroitaan joten voinko poistua iltapäiväksi talosta, ja että on muuttanut uuden tulevan vaimonsa luokse. Hirveä shokki mutta poistuin talosta ja hän sai haettua tavaransa.

        Näin jälkeenpäin, olin tyhmä, luottavainen ja naivi. Hänellä oli ollut suhde tuohon naiseen jo vuoden ajan. Menivät kuukauden kuluttua tästä tapahtumasta kihloihin ja siitä kuukauden kuluttua naimisiin.

        Mutta mikään ei ollut valmistanut minua siihen helvettiin mikä oli tulossa. Ei ollut töitä koska olin hoitanut yhteistä yritystämme kotona. Tappelu omaisuudesta. Piti saada laina ja päästä lunastamaan talo itselle. mies vei hyvän automme mennessään, minulle jäi vanha automme joka hajosi tielle ensimmäisellä ajokerralla.

        Tiedättekö mitä. Minä selvisin. Sain töitä siis puhuin itseni töihin ja suorastaan pakotin työnantajan palkkaamaan minut. Sain lainan kotini lunastamista varten. En ensimmäisestä pankista, mutta toisesta. Sain ostettua käytetyn toisen auton, joka toimii. Ja mikä uskomattominta, tuo puhjennut sairauteni ei ole oireillut kohta vuoteen.

        Eli tässä on selviytymistarina. Teille jotka ehkä nyt juuri kamppailette jaksamisen kanssa. Oli tosi rankkaa aikaa ja tein todella vaikeita päätöksiä mutta minä selvisin. Tekin selviätte.


      • yhä yksin
        yhä yksin kirjoitti:

        Myös oma mieheni jätti minut 20 vuoden avoliiton jälkeen. Sairastuin erittäin lievään lihassairauteen jossa ainoat ongelmat olivat kipuilu ja jonkin asteinen toimintakyvyn puute. siis fyysinen.

        Aluksi mies "oireili" siten ettei halunnut tietää sairauteni hoidosta yhtään mitään. Jätin sitten hänet asian ulkopuolelle koska hän sitä toivoi. Kerran jopa niin että kun tuli tarve lähteä päivystykseen hakemaan kipupiikkiä ja pyytäessäni häntä kuskiksi, hän sanoi että tilaa ambulanssi, hän menee nukkumaan. No ajoin sitten itse, jouduin pysähtymään kerran kun kivusta oli taju mennnä..

        Viimeisenä yhdessäolovuotenamme, mies oli tekosyillä pois. Näin jälkeenpäin sen tajusin. Kavereiden kanssa tai moottorikelkkasafarilla yön yli sanoi olevansa, olin iloinen hänen puolestaan, halusin hänelle suoda jotakin mukavaa rentoa menoa.

        Kunnes eräänä päivänä ennen kauan suunniteltua lomaamme (ja maksettua), mies tuli töistä kotiin, kävi suihkussa ja käveli ulos. Mitään sanomatta eikä mitään riitaa ollut, meillä ei yleensäkään riidelty. Huomasin vasta kun auto oli häipynyt pihalta. Odotin hetken ja sitten soitin kysyäkseni, tuliko joku meno. Ei vastaa. Tekstaria, ei vastaa. Sitten puhelin meni kiinni. Soittelin jo seuraavina tunteina ja päivinä sairaalat, poliisit ja kaikki kaverinsa. Kukaan ei tiennyt mitään. Tämä tapahtui perjantaina. Sunnuntaina tuli viesti että tulee hakemaan tavaroitaan joten voinko poistua iltapäiväksi talosta, ja että on muuttanut uuden tulevan vaimonsa luokse. Hirveä shokki mutta poistuin talosta ja hän sai haettua tavaransa.

        Näin jälkeenpäin, olin tyhmä, luottavainen ja naivi. Hänellä oli ollut suhde tuohon naiseen jo vuoden ajan. Menivät kuukauden kuluttua tästä tapahtumasta kihloihin ja siitä kuukauden kuluttua naimisiin.

        Mutta mikään ei ollut valmistanut minua siihen helvettiin mikä oli tulossa. Ei ollut töitä koska olin hoitanut yhteistä yritystämme kotona. Tappelu omaisuudesta. Piti saada laina ja päästä lunastamaan talo itselle. mies vei hyvän automme mennessään, minulle jäi vanha automme joka hajosi tielle ensimmäisellä ajokerralla.

        Tiedättekö mitä. Minä selvisin. Sain töitä siis puhuin itseni töihin ja suorastaan pakotin työnantajan palkkaamaan minut. Sain lainan kotini lunastamista varten. En ensimmäisestä pankista, mutta toisesta. Sain ostettua käytetyn toisen auton, joka toimii. Ja mikä uskomattominta, tuo puhjennut sairauteni ei ole oireillut kohta vuoteen.

        Eli tässä on selviytymistarina. Teille jotka ehkä nyt juuri kamppailette jaksamisen kanssa. Oli tosi rankkaa aikaa ja tein todella vaikeita päätöksiä mutta minä selvisin. Tekin selviätte.

        Vielä sellainen neuvo kirjoittajalle. Tee päätöksiä ja yritä saada itsellinen elämä, vasta sitten kun olet sinut tuon vaikean asian kanssa, haet uutta seuraa. Kuten yllä kirjoitin, omaan toipumiseeni meni aikansa, ja vasta nyt olen siinä tilanteessa että taas voisin ajatella suhdetta. tosin sitä en vieläkään hae ja tuskin hakemalla haen koskaan.

        Jaksamista sisko!


      • sdfolsdfolsdfsfsdfs
        yhä yksin kirjoitti:

        Myös oma mieheni jätti minut 20 vuoden avoliiton jälkeen. Sairastuin erittäin lievään lihassairauteen jossa ainoat ongelmat olivat kipuilu ja jonkin asteinen toimintakyvyn puute. siis fyysinen.

        Aluksi mies "oireili" siten ettei halunnut tietää sairauteni hoidosta yhtään mitään. Jätin sitten hänet asian ulkopuolelle koska hän sitä toivoi. Kerran jopa niin että kun tuli tarve lähteä päivystykseen hakemaan kipupiikkiä ja pyytäessäni häntä kuskiksi, hän sanoi että tilaa ambulanssi, hän menee nukkumaan. No ajoin sitten itse, jouduin pysähtymään kerran kun kivusta oli taju mennnä..

        Viimeisenä yhdessäolovuotenamme, mies oli tekosyillä pois. Näin jälkeenpäin sen tajusin. Kavereiden kanssa tai moottorikelkkasafarilla yön yli sanoi olevansa, olin iloinen hänen puolestaan, halusin hänelle suoda jotakin mukavaa rentoa menoa.

        Kunnes eräänä päivänä ennen kauan suunniteltua lomaamme (ja maksettua), mies tuli töistä kotiin, kävi suihkussa ja käveli ulos. Mitään sanomatta eikä mitään riitaa ollut, meillä ei yleensäkään riidelty. Huomasin vasta kun auto oli häipynyt pihalta. Odotin hetken ja sitten soitin kysyäkseni, tuliko joku meno. Ei vastaa. Tekstaria, ei vastaa. Sitten puhelin meni kiinni. Soittelin jo seuraavina tunteina ja päivinä sairaalat, poliisit ja kaikki kaverinsa. Kukaan ei tiennyt mitään. Tämä tapahtui perjantaina. Sunnuntaina tuli viesti että tulee hakemaan tavaroitaan joten voinko poistua iltapäiväksi talosta, ja että on muuttanut uuden tulevan vaimonsa luokse. Hirveä shokki mutta poistuin talosta ja hän sai haettua tavaransa.

        Näin jälkeenpäin, olin tyhmä, luottavainen ja naivi. Hänellä oli ollut suhde tuohon naiseen jo vuoden ajan. Menivät kuukauden kuluttua tästä tapahtumasta kihloihin ja siitä kuukauden kuluttua naimisiin.

        Mutta mikään ei ollut valmistanut minua siihen helvettiin mikä oli tulossa. Ei ollut töitä koska olin hoitanut yhteistä yritystämme kotona. Tappelu omaisuudesta. Piti saada laina ja päästä lunastamaan talo itselle. mies vei hyvän automme mennessään, minulle jäi vanha automme joka hajosi tielle ensimmäisellä ajokerralla.

        Tiedättekö mitä. Minä selvisin. Sain töitä siis puhuin itseni töihin ja suorastaan pakotin työnantajan palkkaamaan minut. Sain lainan kotini lunastamista varten. En ensimmäisestä pankista, mutta toisesta. Sain ostettua käytetyn toisen auton, joka toimii. Ja mikä uskomattominta, tuo puhjennut sairauteni ei ole oireillut kohta vuoteen.

        Eli tässä on selviytymistarina. Teille jotka ehkä nyt juuri kamppailette jaksamisen kanssa. Oli tosi rankkaa aikaa ja tein todella vaikeita päätöksiä mutta minä selvisin. Tekin selviätte.

        Viittaat varmaankin siihen että tämä sairautesi olisi ollut pääsyy siihen että miehesi jätti? Se tuskin sitä kuitenkaan on. 20 vuotta on sen verran pitkä aika, että on kuullut sen toisen ihmisen samat tarinat niin moneen kertaan, että ei varmaankaan enää jaksa niitä kuunnella. Vielä kun ihmiset muuttuu ajan myötä. 30kg painoa, seksielämän loppuminen, naisen läheisriippuvuus jne jne. Pitkä prosessi, johon sitten lopulta riittää mitättömän pieni ulkoinen syy, että toinen saa voimia lähtemiseen.

        Miehesi ei tehnyt mitään laitonta, mutta olisi tietysti erossa toimintatavat voineet olla asiallisempiakin.

        Jos olet ollut kotona hoitamassa yhteistä yritystänne, tarkoittaako se sitä että olet printtaillut papereita kotona, sillä aikaa kun miehesi on oikeasti pyörittänyt firmaa?

        Erossahan jaetaan omaisuus kahtia, ellei mitään muuta sopimusta ole olemassa. Nyt sait talon ja auton ja todennäköisesti huonekalut jne. Eiköhän tuo jako ole ihan asiallisesti mennyt, koet vain kokeneesi vääryyttä kun sinun OLI PAKKO lunastaa talo itsellesi lainan avulla. Oikeastihan sinun ei ollut tuota velvollisuus lunastaa, mutta et vain halunnut muuttaakaan.

        Kun ymmärtää että jokainen elää omaa elämäänsä ja on vastuussa omista teoistaan, niin elämä on paljon helpompaa. Nyt oli tuudittunut siihen että miehesi vie sinut hautaan asti kädestä pitäen.

        Mielestäni miehesi teki sinulle palveluksen siinä että herätti vielä elämään.


      • härkä74
        yhä yksin kirjoitti:

        Myös oma mieheni jätti minut 20 vuoden avoliiton jälkeen. Sairastuin erittäin lievään lihassairauteen jossa ainoat ongelmat olivat kipuilu ja jonkin asteinen toimintakyvyn puute. siis fyysinen.

        Aluksi mies "oireili" siten ettei halunnut tietää sairauteni hoidosta yhtään mitään. Jätin sitten hänet asian ulkopuolelle koska hän sitä toivoi. Kerran jopa niin että kun tuli tarve lähteä päivystykseen hakemaan kipupiikkiä ja pyytäessäni häntä kuskiksi, hän sanoi että tilaa ambulanssi, hän menee nukkumaan. No ajoin sitten itse, jouduin pysähtymään kerran kun kivusta oli taju mennnä..

        Viimeisenä yhdessäolovuotenamme, mies oli tekosyillä pois. Näin jälkeenpäin sen tajusin. Kavereiden kanssa tai moottorikelkkasafarilla yön yli sanoi olevansa, olin iloinen hänen puolestaan, halusin hänelle suoda jotakin mukavaa rentoa menoa.

        Kunnes eräänä päivänä ennen kauan suunniteltua lomaamme (ja maksettua), mies tuli töistä kotiin, kävi suihkussa ja käveli ulos. Mitään sanomatta eikä mitään riitaa ollut, meillä ei yleensäkään riidelty. Huomasin vasta kun auto oli häipynyt pihalta. Odotin hetken ja sitten soitin kysyäkseni, tuliko joku meno. Ei vastaa. Tekstaria, ei vastaa. Sitten puhelin meni kiinni. Soittelin jo seuraavina tunteina ja päivinä sairaalat, poliisit ja kaikki kaverinsa. Kukaan ei tiennyt mitään. Tämä tapahtui perjantaina. Sunnuntaina tuli viesti että tulee hakemaan tavaroitaan joten voinko poistua iltapäiväksi talosta, ja että on muuttanut uuden tulevan vaimonsa luokse. Hirveä shokki mutta poistuin talosta ja hän sai haettua tavaransa.

        Näin jälkeenpäin, olin tyhmä, luottavainen ja naivi. Hänellä oli ollut suhde tuohon naiseen jo vuoden ajan. Menivät kuukauden kuluttua tästä tapahtumasta kihloihin ja siitä kuukauden kuluttua naimisiin.

        Mutta mikään ei ollut valmistanut minua siihen helvettiin mikä oli tulossa. Ei ollut töitä koska olin hoitanut yhteistä yritystämme kotona. Tappelu omaisuudesta. Piti saada laina ja päästä lunastamaan talo itselle. mies vei hyvän automme mennessään, minulle jäi vanha automme joka hajosi tielle ensimmäisellä ajokerralla.

        Tiedättekö mitä. Minä selvisin. Sain töitä siis puhuin itseni töihin ja suorastaan pakotin työnantajan palkkaamaan minut. Sain lainan kotini lunastamista varten. En ensimmäisestä pankista, mutta toisesta. Sain ostettua käytetyn toisen auton, joka toimii. Ja mikä uskomattominta, tuo puhjennut sairauteni ei ole oireillut kohta vuoteen.

        Eli tässä on selviytymistarina. Teille jotka ehkä nyt juuri kamppailette jaksamisen kanssa. Oli tosi rankkaa aikaa ja tein todella vaikeita päätöksiä mutta minä selvisin. Tekin selviätte.

        Kiitos kirjoituksestasi. Olisikohan meillä sama sairaus kyseessä? Mies on ilmoittanut lähtevänsä kun olen jatkuvasti väsynyt ja sairauttani pitää huomioida esim-lähtiessä jonnekin. Ja on ollut nyt poissa pari yötä jossakin...Tuskailen että miten selviän, kun talo on puoliksi ja jouduin juuri työttömäksikin. En mitenkään halua luopua kodistani.


      • skdksdhfnsdfsdf
        härkä74 kirjoitti:

        Kiitos kirjoituksestasi. Olisikohan meillä sama sairaus kyseessä? Mies on ilmoittanut lähtevänsä kun olen jatkuvasti väsynyt ja sairauttani pitää huomioida esim-lähtiessä jonnekin. Ja on ollut nyt poissa pari yötä jossakin...Tuskailen että miten selviän, kun talo on puoliksi ja jouduin juuri työttömäksikin. En mitenkään halua luopua kodistani.

        "Tuskailen että miten selviän, kun talo on puoliksi ja jouduin juuri työttömäksikin. En mitenkään halua luopua kodistani."

        Työttömänä saat vähintään 750 euroa / kk käteen.

        Elämässä ei aina saa sitä mitä haluaa. Ymmärrän jos asuntosi on vanha talo joka on periytynyt suvussa, sukupolvelta toiselle, mutta jos se on peruskerrostaloasunto niin laita myyntiin.

        Huomaat että muutoksessa voi olla elämää piristävä, ns. uuden alku.


      • KALLE KELLO
        sdfolsdfolsdfsfsdfs kirjoitti:

        Viittaat varmaankin siihen että tämä sairautesi olisi ollut pääsyy siihen että miehesi jätti? Se tuskin sitä kuitenkaan on. 20 vuotta on sen verran pitkä aika, että on kuullut sen toisen ihmisen samat tarinat niin moneen kertaan, että ei varmaankaan enää jaksa niitä kuunnella. Vielä kun ihmiset muuttuu ajan myötä. 30kg painoa, seksielämän loppuminen, naisen läheisriippuvuus jne jne. Pitkä prosessi, johon sitten lopulta riittää mitättömän pieni ulkoinen syy, että toinen saa voimia lähtemiseen.

        Miehesi ei tehnyt mitään laitonta, mutta olisi tietysti erossa toimintatavat voineet olla asiallisempiakin.

        Jos olet ollut kotona hoitamassa yhteistä yritystänne, tarkoittaako se sitä että olet printtaillut papereita kotona, sillä aikaa kun miehesi on oikeasti pyörittänyt firmaa?

        Erossahan jaetaan omaisuus kahtia, ellei mitään muuta sopimusta ole olemassa. Nyt sait talon ja auton ja todennäköisesti huonekalut jne. Eiköhän tuo jako ole ihan asiallisesti mennyt, koet vain kokeneesi vääryyttä kun sinun OLI PAKKO lunastaa talo itsellesi lainan avulla. Oikeastihan sinun ei ollut tuota velvollisuus lunastaa, mutta et vain halunnut muuttaakaan.

        Kun ymmärtää että jokainen elää omaa elämäänsä ja on vastuussa omista teoistaan, niin elämä on paljon helpompaa. Nyt oli tuudittunut siihen että miehesi vie sinut hautaan asti kädestä pitäen.

        Mielestäni miehesi teki sinulle palveluksen siinä että herätti vielä elämään.

        Hei sössö. Sinulla on paljon vielä opittavaa. Kasva ensin aikuiseksi, ennen kun yrität esittää viisasta ja tietävää. Voi reppanaa.


      • ihme talo
        härkä74 kirjoitti:

        Kiitos kirjoituksestasi. Olisikohan meillä sama sairaus kyseessä? Mies on ilmoittanut lähtevänsä kun olen jatkuvasti väsynyt ja sairauttani pitää huomioida esim-lähtiessä jonnekin. Ja on ollut nyt poissa pari yötä jossakin...Tuskailen että miten selviän, kun talo on puoliksi ja jouduin juuri työttömäksikin. En mitenkään halua luopua kodistani.

        On se ihme että joku talo on niin tärkeä, että menee ylitse muun. "En mitenkään halua luopua kodistani". Ei ihme jos mies menee...


    • 17+14

      Todella törkeää käytöstä mieheltä ja voimia sinulle!!
      Itse koin samaa mutta hieman toisella tavalla viime vuoden lopulla mutta jättäjä oli nainen. Kumppanini jätti minut juuri silloin kun kaikista eniten olisin tarvinut tukea. Äitini sairastui syöpään ja jäin työttömäksi samaan aikaan oli se kova isku mulle. No kumppanin "tuki" asiaan oli se että jättää minut ja heti seuraavalla viikolla hakee uutta seuraa treffi palstalta.
      Tällaisia itsekeskeisiä narsisti ihmisiä on maailma täynnä joten vaikea se todellinen rakkaus on löytää. No äitini paranee, itselläni on uusi työ ja uusi tyttöystäväkin että eiköhän se tästä taas:)
      Mielestäni sinun ei kannata murehtia tuollaisen ukon perään hetkeäkään. Kyllä niitä kunnon miehiäkin on olemassa.

    • suuri sydän

      olet saanut reppanamiehen.kumppani valitaan loppuelämäksi,siihen kuuluu ylä ja alamäet,myös sairaudet.jos toinen sairastuu toisen kuuluu myös hoitaa sairastunutta puolisoa.itse olen hoitanut puolisoani sairauden aikana,samoin on puoliso hoitanut minua sairauden aikana.jos on niin pienet aivot puolisollasi että ei ymmärrä sairauttasi heitä moinen nahjus pellolle ja jos on mahdollista muuta poikasi luo jos se vielä suostuu ottamaan.

    • yksinyskiskellen

      Itse olen liikuntavammainen, ikää päälle 40, olen ollut kokoikäni yksin, mutta joskus olen kohdannut aivan normaalin terveen ihmisen joka olisi halunut paljon enemmän kanssani.

      Säästin häntä ja en edennyt. SIlti kaipaan häntä. Tiedän että yksin olo ei ainakaan helpota kenenkään oloa, päin vastoin. Mutta sekään ei ole helppoa, että kerrot aina kaikille ihmiselle kaiken ja olet alastomana ihmisille saamatta itsellesi yhtään mitään.

      Mä en toivo miitään muuta kuin pitkääpimeää tietä niille, jotka syrjivät ihmistä joka on kuitenkin kelvannut aiemmin ennenkuin vakava sairaus on iskenyt.

      Mitä tulee omaan elämääni, niin jos elämä olisi 800m estejuoksu, niin en ole kaatunut vesihautaan, mutta minua lohduttaa se, että kasisatanen on jo yli puolenmatkan. Tiedän tavallisia terveitä ihmisiä jotka joutuvat sileällä matkalla vuoristoetapille. itseppä ovat jättäneet hakun selkäänsä.

    • Vain yksi lause.JÄTÄ se mies ja HETI.

    • Toi on väärin. Sä et tarvitse tommosta nysveröä joka juoksee karkuun samantien kun on jotain vialla.. Hommaa sille hame perkele. Mä olen naimisissa anorektikon kanssa ja se vasta rankkaa on usko huvikses. Mutta silti mä rakastan sit'ä koska se on mun vaimo :) Mutta tsemppiä sulle äläkä sekoa noihin luusereihin

    • Pahaa karmaa

      Meitä on niin monen moista ihmistä,yleistämättä mutta pohjautuen siihen tietoon minkä itselläni on,miesten on vaikeampaa kestää/sitoutua sairauteen.Itse hoidin miestäni sairauden loppuun asti lähes seitsämän vuotta , vaikka meillä oli eroprosessi vireillä ennen kuin sairaus tuli ilmi.Kaveria ei vain yksinkertaisesti jätetä! sairaus ja ne vuodet kulutti enkä toivo sellaista elämää kenellekkään en sairaalle enkä sairaan perheelle siltikin joku inhimillisyys pitäisi asua ihmisessä ei sairasta vain voi jättää! hävettää tuollaisen miehen puolesta, karmalla on tapana palata omien tekojen peilinä itselle, silti sitä en toivo edes tälläiselle miehelle,jaksamisia sinne.

    • mies11

      Vielä sellainen neuvo kirjoittajalle. Tee päätöksiä ja yritä saada itsellinen elämä, vasta sitten kun olet sinut tuon vaikean asian kanssa, haet uutta seuraa.

    • nainen minäkin

      Armahtakaa hyvät ihmiset miestä, eihän meitä kaikkia ole varustettu panssarisella tunteella ja vahvoilla käsivarsilla. On parempi tuntea itsensä ja käyttäytyä sen mukaan jos voimat eivät yksinkertaisesti riitä kantamaan huolia ja murheita. Jokainen nuolee haavansa yksin jos ei ole sitä vahvaa puoliskoa. Kaikenlaiset vertaistuki tarinat ei tässä auta. Jokaisella on oma tarinansa kerrottavana. Aika näyttää miten tässäkin asiassa tilanteet muuttuvat. Ystäväverkosto on jo hyvä, sieltä saa tukea ja turvaa. Ei miehiä aina tarvitse ensimmäiseksi haukkua, pitää tietää asioista enemmän, ennenkuin alkaa muita opettamaan.

      Tsemppiä jokatapauksessa !

      • ey4856

        nainen minäkin Ainoa paikka sinulle SUKSI VITTUUN äläkä ikinä palaa


      • Näin on

        Mies joka jättänyt sairauden takia naisensa jättää toisenkin naisen kun sekin sairastuu. Sellainen mies on henkisesti laiska ja saamaton ja tunteeton. Sellaiset vain etsivät uuden terveen henkilön, koska eivät jaksa taistella toisen rinnalla kun vaikeuksia tulee. Ei sellaista kannata sääliä, ne säälivät jo itseään kun eivät pysty kunnon suhteeseen.


    • toinen näkökulma

      No toisaalta, suhde on vielä melko tuore ja kyllä se toisen sairaus on sitten terveelle osapuolelle usein rankempaa (tutkittua tietoa). Pitäisi jaksaa tukea sairasta, pitäisi jaksaa yksin pyörittää arkea, kuunnella sairasta jne. Sitä ei välttämättä noin lyhyen suhteen jälkeen jaksa.

    • täti

      kiitä luojaa kun pääset siitä paska-äijästä eroon! varmasti löydät paremman miehen .
      kohtalotoverit ainakin ymmärtää. saat puolet asunnon hinnasta, myykää pois.
      toivottavasti sinulla on läheisiä jotka tukevat. jaksamista!

    • Positiivisuus

      Syy että kumpanisi lähti on todennäköisesti masennuksessasi joka muuten myös on sairaus. Masennus on myös vakava sairaus johon täytyy hakea apua. Mieti itse miten suhtautuisit kumppaniin joka on muuttunut iloisesta, nauravasta ja elämäniloa hehkuvasta negatiiviseen, alakuloiseen ja välillä itkevään henkilöön. Uskon, että kumppanisi yritti piristää sinua ensin... Mutta kun se ei ilmeisesti auttanut hänen oli pakko jatkaa elämäänsä positiivisessa suunnassa vaikka se häntäkin verotti. Miksikö kerron tämän? Siksi, että itse podin vakavaa masennusta noin vuoden, hain apua ja sitä sain. Parantuminen kesti kauan mutta nyt olen päässyt masennuksestani ja olen nykyään iloinen ja elämänmyönteinen. Ja sitäpaitsi. aikaisempi elämänkummppanini elää kanssani ja sanoo että olen aivan eri mies siis positiivisessa mielessä joten uskon, että kumppanisi lähti masentuneisuutesi takia. Ja huomaa, että en ole tässäkertonut sitä mikä johti masentuneisuuteen joka muuten on lähes yhtä vakavaa kun sinun sairautesi. Toivon sinulle kuitenkin paranemista mutta masennukseen sinun on haettava apua.

    • mummikii

      Itse tiedän kokemuksesta, kuinka rankkaa on, kun puoliso sairastuu. Ehdimme olla mieheni kanssa aviossa vasta vähän aikaa, kun hän sairastui vakavasti. Ystäväni sanoivat, etteivät he jaksaisi minun sijassani ja jopa lääkärikin neuvoi minua eroamaan ja sanoi: "Miehellesi olet onnenpotku, mutta pelkään, ettei oma terveytesi kestä." Hoitaminen oli todella rankkaa, mutta jaksoin silti hoitaa mieheni ja lapsemme. Avioliittoa kesti yli kolmekymmentä vuotta, siis mieheni kuolemaan asti. Olen todella onnellinen, että voimani riittivät!
      Nyt olen elänyt pari vuotta yksin ja yrittänyt etsiä uutta ystävää, muttei se enää tässä iässä ole helppoa, kun fyysisiä vaivojakin alkaa olla, toki mieleltäni olen vielä ihan ok.
      Aloittajalle toivon, että saisit tarpeeksi tukea ystäviltäsi ja paljon voimia!

    • mies 40v

      Tsempiä vaan kaikki ei jaksa tukea toista. Kyllä sulle mies löytyy kun saat itsesi terveeksi.
      Paremmalla mielellä paranet ja itsemurha jutu on looserielle ja sä et ole sellainen
      t: mies40v

    • Itken ja tuen

      Aivan hirveää! Aloin itkeäoikeasti. Yritä jaksaa, mutta älä tee itsaria! Sie löydät paremman miehen. Sen pitäisi tukea, eihän tuo sinun vikasi ole!

    • ettäsellaista

      Tämmösiä ne on tämän ajan ihmiset.

      MINÄMINÄMINÄMINÄ siinä se on persasetelma.

      hetikun siihen kanitteluun tulee pieni särö se on siinä MINÄ EN JAKSA MINÄEN JAKSA.....jne

      itse olin kymmenen vuotta sairaan uolisoni rinnalla hautasin hänet lopussa mutta en jättänyt.

      mutta meillä olikin AVIOLIITTO, ei sellaista että ollaan nyt niinkauan kuin kanittelu onnistuu hyvin...! ei olemiehiä enää eikä juuri naisiakaan.

      on vain itsekeskeisiä p..skoja.

      • kuka on itsekäs

        No eikös ole itsekeskeistä odottaa että toinen jää suhteeseen kun toinen sairastuu? Onko sairailla oikeus olla itsekeskeinen ? Eikö muut saa ajatella itseään ja omaa jaksamistaan ?


    • petri juhani

      mun tuttavapiirissä oli samankaltainen tapaus.ennen niin rakastuneelle parille tuli ero kun nainen sairastui aivokasvaimeen.nainen oli aluksi tietenkin päänsärystä (joka todettiin aivokasvaimeksi) johtuen muuttunut kauheeksi pirttihirviöksi mutta mies pysyi ymmärtäväisenä ja kannustavana vierellä.no kasvain leikattiin ja päänsäryt loppuivat mutta käytös ei muuttunut.viisivuotta (leikkauksen jälkeen) jaksoi mies tätä katsella sitten keräsi tavaransa ja häipyi.en tiedä johtuiko naisen muutos kasvaimesta mutta ulkopuolisille naisen käyttäytyminen pysyi samana kuin ennen kasvainta.että eikö tosiaan ollut kirjoittajalla mitään ongelmia ennen sairastumista.jospa kasvain vihdoin katkaisi kamelinseän?

      • KALLE KELLO

        Älkää ikinä unohtako sitä, että vakava sairaus jättää henkiset arvet, masennuksen. Se voi osua kohdalle ihan meistä jokaisesta. Tuttavapiirisi rouva ei saanut hoitoa loppuun asti.


    • yksinolenminä

      Vielä yks asia. Käsi sydämelle!

      Jos maailma olis sellainen, että toista sukupuolta olis yks ja toista vaikka 10, niin syntyskö hallitsevan sukupuolen välilä kisaa siitä yhdestä, jos hän olisi jollain tapaa sairas tai vammainen?

      Käsi syfämrllr. Nykymaailmassa kaikki sairaudet ja vammat eivät pakota ketää asettumaan toisen asemaan, kun voi valita vaikka alkoholistin ja uskottoman ihmisen kumppanikseen..... ja aika menee nopeaan. parissakymmenessä vuodessa kukaan ei mieti enää mitä on tehnyt kun ikkunasta tulee kokoajan uusia ihmisiä ja haasteita.

      Mutta kyllä meillä kaikilla on oikeus joka tilanteessa päättää mitä halutaan, ja sanoa EI missä tilanteesa vain.... vaikka oltas sitten yksin koko elämä

    • kannustaa pitää

      Niin Väärin, niin väärin!!!! Rakkaus ei ollut aitoa miehesi puolelta, vaikka mitä tulee eteen niin rakkaus kestää sen jos on aito!.. Rakkaus parantaa suuremmatkin sairaudet, en ymmärrä miestäsi vaikka mies olenkin. Olen aina ihmetellyt pareja joille tulee ero jos toinen sairastuu, silloinhan pitää kannustaa ja rakastaa entistä enempi! Älä anna masennuksen voittaa, nosta pääsi ylös, rukoile ja pyydä rukoilua ja päätä että tästä noustaan vielä, sillä sinua vain koetellaan, äläkä ajattele itsetuhoisesti. Rukoilen puolestasi.

    • ettätiedoksivaan

      Ikävä kyllä tutkimuksissa on todettu että jos puolisolla diagnosoidaan vakava sairaus, mies on se todennäköisempi osapuoli joka häviää suhteesta. Nainen todennaköisemmin jää suhteeseen ja hoitajaksi jos mies sairastuu :/

      • kannustaa pitää

        Sanokoon tutkimukset mitä sanoo mutta kaikki ei lähde, heissä syntyy oikein tuli auttamiseen, rakasta ei jätetä sairauden vuoksi! Rakkauden on kestettävä kaikki mahdollinen mitä elämään kuuluu. Ihan kaikki.


      • ettätiedoksivaan
        kannustaa pitää kirjoitti:

        Sanokoon tutkimukset mitä sanoo mutta kaikki ei lähde, heissä syntyy oikein tuli auttamiseen, rakasta ei jätetä sairauden vuoksi! Rakkauden on kestettävä kaikki mahdollinen mitä elämään kuuluu. Ihan kaikki.

        Joo, mutta katsos tutkimusten tehtävänä on kertoa miten asiat reaalimaailmassa menee. Tutkimus kertoo vain sen kumpi sukupuoli on useimiten lähtenyt, ei sitä millainen rakkaus on tai edes syitä lähdölle. Vain tilastot. Pliis perustiedot hanskaan nyt tutkimuksista jookos :)


    • Lähinnä ihmettelen, että eikö tuon ikäinen mies jo tajua, kuinka lyhyt aika tällainen vajaa vuosi on. Sen minä toki ymmärrän, että jos sairaus aiheuttaa kumppanille masennusta, elämä on rankkaa kummallekin. Eikö miehen elämässä ole siis mitään mikä tasapainottaisi kumppanin terveydestä johtuvaa, ilmeisesti tilapäistä taakkaa? Ja näin sivumennen sanottuna, kun huonoja uutisia tulee joka tuutista jatkuvasti, todennäköisyys joutua tyhjän päälle on noussut. Jos oma yhteiskunnallinen asema ja turvaverkot alkavat murentua, ei jäljelle jää kuin läheiset ihmiset. Meidän kaikkien olisi syytä tajuta, että todellinen elämä ei ole saippuaoopperaa, jossa hyvät ihmiset joskus joutuvat tyhjän päälle, mutta ongelmat ratkeavat viimeistään viiden jakson kuluessa. Todellisuudessa tyhjän päälle voi pudota loppuelämäkseen, jos ei ole kestäviä ihmissuhteita.

      Oletan, että velkasi on kotoisin pankista. Voitko neuvotella pankin kanssa verkkaisemmasta maksuohjelmasta, kunnes vaivasi on hoidettu. Onhan tuo talousasia kuitenkin vakava ja turvattu talous todella helpottaa kummasti omien ihmissuhdeasioiden hoitamista.

      Et sinä varmaankaan valinnut aikanaan väärää, vaan mielestäsi juuri oikean miehen. Parisuhteiden alkaessa jokainen joutuu ostamaan sian säkissä, koska kaikkia kumppanin piirteitä ei ehdi havaita suhteen aluksi ja lisäksi suhde vielä muuttaa sen osapuolia. Siksi ehdottaisin pariterapiaa. Ei sillä, että ne terapeutit siellä mitään ihmeitä pystyvät tekemään teidän puolestanne. Sellaista on turha odottaa. Mutta siellä terapiassa on mahdollisuus puhua suu puhtaaksi. Terapeuttien tehtävä on ohjata keskustelua niin, että se pysyy asiallisena ja sisällöltään rakentavana. Koska moisia palveluita on ja ainakin jotkut ovat niistä apua saaneet, niin kyllä minä ehdotan kokeilemaan. Ne kympit tai muutamat sataset, jotka sinne menee, ovat huomattavasti pienempi kustannus kuin muuttaminen ja velkojen järjesteleminen uudelleen.

    • Sydämen ihminen

      Toivoisin ettet olisi missään tekemisissä tämmöisen luuserin kanssa enää.

      Jos hänellä olisi selkärankaa ja sydäntä, elää tämä vaikea aika kanssasi, se kertoisi että hän tosiaan välittää sinusta ja on sitoutunut teidän yhteiseen elämään.

      Tämäntyyppinen ihminen ei piittaa toisen kärsimyksestä koskaan.

      Näille toivoisi itselleen kovan kokemuksen, siis itselleen, joka heissä itsessään henkilökohtaisesti tuntuisi. Siitä vasta voisivat ehkä hiukan oppia mitä elämä voi olla.

      En ikinä voisi ymmärtää sellaista joka hylkää toisen tuossa vaikeassa tilanteessa jonka sinä olet kokenut.

      Tarvitset paremman ihmisen rinnallesi sellaisen jolla on sydän paikallaan.

      Sain seurata läheltä tapausta jossa nainen jätti vakavasti sairastuneen puolisonsa, vei lapsen pois . ajatteli vaan omaa itseään.

      Korvissani kaikuu vieläkin miehen tuskainen itku kun häntä näin julmasti elämä ja oma vaimo kohteli.

      Nyt miehellä on kaikki hyvin.

      Naisesta en oikein tiedä, onko paha jo saanut palkkansa!

      Sinulle toivon voimia ja paljon hyviä asioita elämääsi.

    • voi vidu mikä mies.jos oikeesti jätti tuon sinun sairauden vuoksi,niin sanonpa vaan,että olet onnentyttö,eihän tuollainen voi olla kenenkään rakkauden arvoinen.varmaan löydät ihmisen joka jakaa niin ne hyvät kuin huonot ajat ja seisoo hyvinä aikoina tukenasi.eli anna miehen mennä,et menetä yhtään mitään,päinvastoin sait nähdä hänen oikean luonteensa,tosin rankinman kautta mutta kuitenkin.tsemppiä sinulle,koeta jaksaa,.

    • kokemus on

      Mistä tiedät,että kaikki nämä tulevat automaattisesti.Pieni arpi on otsalohkossa, eikä mistään huomaa mitään tapahtuneen.

    • Huh huh

      Ei kaikista ole hoitajiksi! Voi olla hyvinkin ahdistavaa!

      • 10+9

        Hoitamista ei tosiaan jaksa kaikki, mutta myös hoidettava voi omalta osaltaan hieman miettiä miten hoitajaansa kohtelee.

        Olen itse töissä hoito alalla ja voi kokemuksesta sanoa, että kyllä hoitajalleen mukavaa lähes täysin sänkyyn hoidettavaa, joka ilmaisee kiitollisuutensa hoidosta jaksaa hoitaa huomattavasti pitempään. Kuin sellaista joka aina on vihainen, välillä jopa agressiivinen ja asenne hoitajaa kohtaan on: "tee työsi ja painu vi**uun!"

        Kaikkea käytöstä ei voi laittaa sairauden piikkiin.

        Tuosta kertomuksesta tulee vähän sellainen kuva, että olisi syntynyt tuota jälkimmäistä muistuttava tilanne. Aikaisemmin iloinen ja omillaan pärjäävä ihminen, on muuttunut masentuneeksi, ikäväksi ja ehkä jopa ilkeäksi ihmiseksi. Mielestäni on ihan täysin ymmärrettävää, että jos vasta puoli vuotta suhdetta on takana ja sitten tapahtuu tuollainen muutos että toinen lähtee.

        Lisäksi voitaisiin miettiä sellaista asiaa, että onko miehelle ollut tiedossa etukäteen aikaisemmat kasvaimen uusimiset ja niihin liittyvät oireet, vai onko nainen salannut asian ja tiedot tulleet ihan puskista. Jos ei ole yhtään pystynyt etukäteen varautumaan niin sokki on suurempi.

        Kyllä aikuisilla ihmisillä todellinen luottamuksen rakentaminen kestää vuosia, eikä kuukausia. Huonolla tuurilla mies on voinut jopa käsittää tilanteen niin, että nainen on alunperinkin tavoitellut vain hoitajaa itselleen ja vetänyt siitä omat johtopäätöksensä.

        Mutta lopullista tietoa emme tästä nyt saa, koska meillä on vain toisen osapuolen näkemys. Muistutan vain ettei kannata noin kärkkäästi tuomita, tai voitte varautua siihen että teidät uomitaan samalla tavalla.


    • käly

      Onhan se aika itsekästä miehen puolelta, mutta mies toimii aika useasti juuri noin kun vaimo / avovaimo sairastuu vakavasti. Mies ei kestä sitä että kaikki ei menekkään niinkuin hän on suunnitellut. Pelkää ehkä sun kuolevan ja varmaan pelkää kaikkea edessä olevaa. Et todellakaan tee mitään miehellä joka ei pysty seisomaan rinnallasi vaikeina päivinä. Olen pahoilani puolestasi.
      Mieheni veli teki myös vaimolleen noin. Kun hänen vaimonsa sairastui syöpään niin tuo mies hylkäsi vaimonsa, joka oli sillähetkellä vielä sairaalassa menossa leikkaukseen :( Täytyy sanoa että säälittäviä ovat tuollaset "miehet" ja naisetkin, mikäli tekee noin. Miheni veljen vaimo parani täysin ja sen jälkeen mies oli pyytämässä exäänsä takaisin...onneksi se nainen ei enään huolinut sitä. Jos olisi tulevaisuudessa tullut vastoinkäymisiä niin sama olisi toistunut kuitenkin.

      Voimia sulle ja tsemppiä kovasti elämääsi. Toivon että löydät vierellesi oikean MIEHEN

    • KlaavanTutkija

      Olisipa mielenkiintoista lukea, millaista tekstiä tulisi jos miehellä olisi syöpä ja nainen olisi se jättäjä.

      • Tuttuja juttuja

        Onhan noita jo nähty täälläkin. Silloin kaikki ovat kilvan ymmärtämässä naista, kuinka hyvin ja oikein hän teki että ei jäänyt kiusaamaan itseään tuommoisen sairaan ukon kanssa.


    • sdffhfgd6566767

      Suhde oli tuore, se olisi voinut päättyä ilman aivokasvaintakin puolen vuoden päästä kyllästymiseen jos hän kerran jätti sinut nyt sairauden takia. Jos jotain positiivista itse haluaisin nähdä tilanteessa, olisin iloinen että se oli pelkkä miesystävä joka lähti eikä esimerkiksi perhe. Seurustelukumppanit vaihtuvat muutenkin useammin kuin perhe ja ystävät.

      Toisaalta minä tavallaan ymmärrän miestäkin koska olen myös itse seurannut vierestä kun läheinen ihminen taisteli syöpää vastaan. Se oli potilaan 24 tuntia vuorokaudessa negatiivisuutta ja "luovuttamista". Jatkuvaa itkemistä. Pahoinvointia. Agressiivisuutta. Yritin parhaani mukaan olla kannustava ja sanoa että jaksa vielä vähän aikaa niin sitten helpottaa. Se oli yhtä tyhjän kanssa. Millään kannustamisella ja tuella ei ollut suurempaa voimaa kuin potilaan omalla negatiivisuudella. Mikään ei saanut potilaan pessimismiä ja luovutusasennetta jäämään taka-alalle. Itsekin halusin monesti siitä tilanteesta pois.
      Koska tiedän millaista on olla pessimistisen ja vakavasti sairaan ihmisen rinnalla, en voi syyttää miestä siitä, että hän lähti vaikka se aloittajalle olikin epäreilu teko.

      • autetaan

        On se kuule vakavasti sairaana vaikea nauraa ja iloita tilanteesta. Kuka tahansa meistä voi sairastua milloin vain vakavasti ja silloin on hyvä että on ystäviä jotka jaksavat kannustaa. Harmi että katsot olosi hankalaksi olla tukena. Rankkaa se on, mutta se että tekee edes hetkeksi toisen olon paremmaksi kannattaa. Ja joskus me jokainen ollaan todella vakavasti sairaita, ei me terveenä ikuisesti pysytä. Itse autan jos joku sitä tarvitsee, koska tiedän että saan apua myös itse kun se päivä tulee. Autetaan iloisesti niitä jotka sitä tarvitsevat, vaikkakin se toinen ei heti sitä arvosta kipujensa takia. Sodassakin ihmiset auttoivat vaikka kuinka oli tuskaa ja kipua, miten nykypäivän ihmiset eivät jaksa lähimmäistään auttaa. Ehkä liian helppo elämä tekee heikoksi.


    • saman kokenut

      Älä välitä! Tomii toi yhtälö toisinkin päin. Nainen lähti. Mutta elämä jatkuu ja sinä tervehdyt. Tuulta päin vain. Asiat korjaantuu, onhan sulla selvät suunnitelmat.

    • että sellaista..

      Hei minulla on ollut hieman samanlaista syöpäni kanssa. Kukaan ei näkisi tällä hetkellä päälle päin, että minulla on syöpä uusinut. Kyse on rintasyövästä. Uusiutumisen väliä on yli 10 vuotta. Nykyinen suhteeni on n. 5 vuotta tuore. Tulen saamaan raskaat sytohoidot kesän aikana ja sädehoidot päälle. Olen sanonut miehelleni, että voimme myydä asunnon ja jatkaa omia polkujamme. Hänen ei tarvitse tätä kestää. Minulle on jo tämä tuttua. Ei ainakaan vielä ole valmis eroamaan, mutta minulle se on ihan ok ja ymmärrän ihan täysin, jos hän ei halua tätä kokea. Tosin en märehdi tätä sairautta, vaan elän ihan normisti elämää. Esim. huumori ei ole kadonnut minnekkään. Ja jos tähän täytyy kuolla, niin sitten kuollaan, en voi sille mitään.
      Ensimmäisen kerran kun sairastuin, loppui silloinen suhteeni siihen kun mieheni ei osannut reagoida sairauteeni vaan haukkui minua muotopuoleksi lehmäksi yms. Sellaistahan en ala kuuntelemaan ja kertoo ihmisestä jo paljon.
      Toisaalta jokaisen pitäisi muistaa se, että syöpä voi tulla kelle tahansa ja miettiä sitä, jos itse sairastuukin ja puoliso jättää sen takia, niin miltä se mahtaa itsestä silloin tuntua.

      • joku vaan

        Hej.. että sellaista. EN kyllä sinuakaan voi itkemättä lukea...

        Että SIKA.. vielä MENETYKSESI päälle sanoi näin ikävästi (kiehun raivosta)

        SUURENMOINEN nainen olet..... jos kaltaistasi edes kerran saisi halata
        tuntisi oikean naisen läheisyys OLE AINA ylpeä itstäsi..
        kuinka onnellisia me miehet (ja koko maailma) olisimme jos sinunlaisia olisi
        enemmän en edes löydä sanoja..

        Näiden sikojen ansiota on että joskus hävettää olla mies

        SINULLE toivotan parasta elämää! Olet kaiken arvoinen!!!


    • Jussi....

      Mä olen 37v komea mies ja uskon, että löydät ihanan miehen. Eihän tuo ole edes mies kenen kanssa nyt olet.

    • itserakkaita

      Tänä päivänä erotaan paljon niin mikä siinä ihmetyttää kun se vaan on tätäpäivää vaikka on pieniä lapsiakin niin ei ajatella siinäkään lapsia vaan itseään kun elämään tullut esim.mies/nainen johon rakastuu niin ei muuta kun erotaan, lapsista viis !!!!!!

    • tiukkis5

      Lähde pois, hae asumisoikeusasuntoa, sen hankintaan pankki antaa täyden lainan työssäkäyvälle ja olet vapaa tuosta selkarangattomasta nilviäisestä

    • vain joku

      Hyvä Suruinen Viestiäsi ei itkemättä voi lukea (niin mies kuin olenkin)

      Rubrik oli vähän väärä.. piti olla: Vakava sairaus on liikaa avioSIALLE

      Miehen arvon tämä on menettänyt ..eikä sillä sitä koskaan ole ollutkaan.
      Loistavaa että sinulla on "hyviä" ystäviä niitä on vähän... kovin vähän

      Onneksi sinulle ei käy. kuin itselleni samassa tilanteessa.. Jätin kotini heti
      ilman rahaa, asuntoa...no täällä Tukholmassa oli tunneleita rappukäytäviä ym
      minne mennä..vaan sairaana, sateessa, yöllä, ei helppoa ollut
      sen opin että nyt tiedän mikä on olosi

      NYT kun eniten TARVITSISIT miehen rinnallesi ...sitä ei ole

      Tuskin tunteeseesi löytyy sanoja....

      Miksi sanot "tämmöisenä kuin olen"
      Olet AINA yhtä arvokas... mikä tyttö olet ollut

      Rakkautesi aina yhtä puhdas

      Vain SIATmm eivät sitä osaa arvostaa..

      Vain kysymys... TIEDÄTKÖ millainen on oikea mies..... ja mikä EI
      Osaatko nähdä sen? Kummatkin paljastavat sen halusivat sen tai ei!!
      jos et..... kirjoita vielä..

      Sinulle ei enää saa tällaista sattua...

      Mitä parhainta vointia sinulle.. Kaikki tulee vielä menemään hyvin..

    • Vain elämää

      Miehet tuppaa vaikeuksien ilmetessä haihtumaan kuin tuhka tuuleen. Olipa kyseessä aivokasvain tai muu elämään vaikuttava sairaus nykyään on rakastavaisten välilläkin tuntematonta käsite lähimmäisenrakkaus. Itse sairastuin vakavasti ja mieheni ei tukenut minua ja vaihtoi nuorempaan.

      Sairastunut ihminen voi olla masentunut ja suruissaan, ei se saisi olla syy hylätä toista. Nykyään ei kestetä enää mitään, aina tulisi vain olla kivaa. Jos kivaa ei ole tai vain hetkellisestikin on vaikeaa, lähdetään menemään ja vaihdetaan virheettömämpään yksilöön. Ehkä sairaiden pitää valita sairaita yksilöitä kumppaneikseen, sillä kunnossa olevat ihmiset ovat monesti itsekkäitä eivätkä tajua että yhtälailla heihin voi seuraavaksi osua vakava sairaus. Vakavan sairauden saava kokee monesti hyljeksintää, kuin olisi ruttotautinen. Esim. jos jollain kuullaan olevan syöpä, toiset ihmiset kaikkoaa odottamaan kuolinviestiä kauemmas peläten sairaan kohtaamista,

      Ihminen on henkisesti kypsä aikuiseen parisuhteeseen kohdattuaan kuolemanpelkoa, läheisten menetystä ja tajuttuaan elämän rajallisuuden, pinnallisuudessa matkaava täysin terve kaikkivoipainen ihminen ei tajua toisten tuskaa. Rakkain kohde tälläisellä yksilöllä on peili ja oma itse.

      Ihmiset elää kertakäyttökulttuuria rakkaudessakin, kaikki valat on tehty rikottaviksi, oikeaa rakkautta ei ole enää. Miksi niin kauniista asiasta tulee vaikeuksien kohdatessa niin raadollista ja rumaa. Jos kumppani sairastuu, tulee olla niin vahva että tukee puolisoaan loppuun saakka tai auttaa karikon yli kunnes helpottaa. Mikään ei elämässä voi tuolla hetkellä olla tärkeämpää. Jos on niin, ihminen on ehkä vaillinainen eikä osaa kohdataelämän ongelmia ja tälläisen ihmisen kanssa et voi jatkaa elämää huijaamatta itseäsi. Pelkän kivan tavoittelijoita tässä maailmassa riittää. Syvällisempi rakkaus vaikeinakin hetkinä on ihmisrodulta tässä raadollisessa ja pahassa maailmassa kadonnut.

    • hjkhjkjhkjhkh

      Suhteet loppuvat täysin terveillä ihmisillä, niin miksei sairastuminen voisi olla syy eroon? Jos on noinkin uusi suhde 1,5 vuotta ei voida odottaa että toinen jää rinnalle tukemaan.

      On ihan hurskastelua väittää että aivokasvain ei olisi hyvä syy eroon, mutta se että toinen puristaa hammastahnatuubia väärästä päästä, tai että vessapaperirulla on aina asennettu väärinpäin, olisi hyvä syy eroon.

      Ymmärrän kyllä jos pidemmissä suhteissa jäädään tukemaan toisen sairautta.

    • Juhannus 5

      Ei voi muuta sanoa et Ukkosi on täysi toope.. Jos tässä tilanteessa Sinut todellakin hylkäsi...sairastuminen oli se mikä hyvänsä pitää vaan hyväksyä ja sen mukaan elää...
      Kukaan meistä ei ole täydellinen, jokaisella on jotain.. olis sit terveys tai jokin muu asia....
      Itselle ei moinen tuliskaan mieleenkään et hylkäisin...
      Tarvitset nyt kaiken mahdollisen tuen ja ennenkaikkea tarvitset
      paljon rakkautta et jaksat eteenpäin elämässäsi...
      Tätä kyllä saisit Minulta jos olisin miehesi housuissa....
      Mut kaikkea hyvää sinulle toivon tulevaisuudessa ..
      Älä heitä kirvestä kaivoon tämän päivänlääketiede pystyy jo paljon tekemään asioiden hyväksi....
      Aurinkoista kevättä Sinulle....

    • TotuudenPuraisu. .

      Eikö se ole hyvä asia, kun sairautesi kautta nyt näet rakkaimpasi todellisen kevytkenkäisyyden?

      Jos olisit pysynyt terveenä, et olisi ehkä koskaan saanutkaan selville...

    • Sairasta menoa

      Kaverini kuuroutui ja nainen lähti lasten kanssa ja estää kaikin keinoin lapsia näkemästä isäänsä. Paskamainen temppu. Raukkamaista jättää toinen silloin kuin toinen tarvitsee etenkin tukea vastoinkäymisissä.

      PAS-oireyhtymä, PAS syndrooma, PAS äidit

    • yksin yhä

      Sen verran vielä noihin aikaisempiin kirjoituksiin, oma mieheni sairasti erittäin pahaa porno riippuvuutta, silti en häntä jättänyt. Siis TODELLA pahaa... Mutta olen todellakin samaa mieltä siinä että sen minkä taakseen jättää sen edestään löytää. Tämä mies heitti minut kuin tiskirätin nurkkaan ja meni uusiin naimisiin. Yritin varoitella heitä että hoitaisivat tätä riippuvuutta edes (uusi vaimonsa ei siitä tiennyt, sitten ei uskonut, mies valehteli kai), jotta heillä olisi mahdollista onnelliseen liittoon.

    • te-xa1

      tämänpäivän ihmiset.ovat täysin vastuuntunnottomia, asiassa joka kertoo siitä että ihmiset asuvat kaupungeissa.siellä ei tarvi ketään katella jos ei huvita.ihmisiä pyörii tuhansittain ympärillä ja siitä voi napata sitten jonkin kainaloon ja olla niinkauan kuin huvittaa.rahalla saa huvituksia joka vaan haluaa, saa hetken lohtua ja pääsee pakoon todellisuutta vastuuta ei tarvi kantaa ees elämisestä.mielestänä haja asutusalueella toi toinen meininki siellä pitää pitää toisista huolta ja naapurit on avuliaita.ei tuijoteta omaan napaansa.lähimmäisenrakkaus on siellä täysin toisenlaista.maaseuvulla on muutakin kuin tekemistä kuin olla 4 seinän sisällä.voisin jatkaa tätä loputtomiin,mutta eiköhän tuossa tullut periaate seleväksi

      • Vastuuttomuus/Vastuu

        te-xa1 kirjoitti:
        "tämänpäivän ihmiset.ovat täysin vastuuntunnottomia, ... "

        Kyllähän niitä vastuullisia ihmisiä on kaupungeissakin, mutta kun monien ihmisten sosiaaliset taidot ovat tänä päivänä niin "luokattoman" huonot Suomessa, niin tälläisiä vastuullisia ihmisiä ei tunnisteta ihmisjoukosta.


      • #¤%&%

        te-xa1 Hyvä ....Olet yksi joka vielä tietää todellisuuden!!!


    • lukija

      Suhde on aika lyhyt ja tuore joten on ymmärrettävää, että mies valitsee niin ettei ala omaishoitajaksi. Noihin aivojuttuihin liittyy usein potilaan (ja omaisten) masennus. Uusi elämäntilanne on haastava ja uusi parisuhde missä pitäisi siirtyä ihastumisesta arkeen ja rakastumiseen on vaikea tilanne myös.
      Jotenkin sain kuvan, että haet elämääsi vakautta miehen kautta. Keskity lapsiisi ja jos tuntuu että suhde ei toimi niin eroa.
      Jos kuolisit vuoden päästä mitä tekisit nyt?

    • wiffer

      Unohda tämä mies ja unohda itsemurhaajatukset. Keskity parantumiseen ja oman poikasi elämään . Ei ole olemassa sellaista miestä, joka olisi elämästä luopumisen arvoista. Suomalaiset miehet ovat pinnallisia amööbejä, pettureitä, selkään puukottajia , joista 80 % elää samaan kaavaan mukaan : täyttää maha hyvällä ruoalla, rehkiä kuntosalilla ihaillen oman vartalon lihaksia, pettää omaa naista. En halua tuhlata aikaa ja ajatuksia niistä puhumiseen. Jos tässä vaiheessa pitää keksiä jotain positiivistä ,valoisaa, joka varmaan tuntuu ihan mahdottomalta, niin suosittelen ajatella tulevia lastenlapsia - mieti miten pitelet sylissä ihanaa prinsessaa, jonka ensimmäinen sana tule olemaan - mummu- tätä varten kannattaa elää. Pikaista paranemista sinulle ! 23 vuotta Suomessa asunut ulkolainen nainen.

    • näinkinpäin

      Minulla taas miesystävä sairastui kivessyöpään, hoivasin häntä ja tuin. Hain lääkkeitä ja yritin tehdä hänen olonsa mukavaksi ja pysyin hänen rinnallaan. Parannuttuaan hän jätti minut koska halusi kiertää mailmaa ja elää vailla siteitä, tehdä asioita joita ei ollut ennen tehnyt. En enää sopinut hänen suunnitelmaansa vaikka reilun kolmen vuoden yhdessäolon aikana ei ollut valittanut olemassaolostani.
      Että voihan se näinkin päin mennä.

      • kaiken kokenut

        Mutta sinulle jäi hyvä omatunto ja saat varmaan hyvyytesi kautta paremman elämän.


      • mimmuka
        kaiken kokenut kirjoitti:

        Mutta sinulle jäi hyvä omatunto ja saat varmaan hyvyytesi kautta paremman elämän.

        Hyvää odotellessa
        Minun äitini sairastui, hoidin häntä ja sitten hautasin ja järjestin asioita. Miesystäväni piti yhteyttä, muttei paljoa tavattu.Myös naisystäväni soitteli mitä kuuluu. Puoli vuotta myöhemmin hoksasin että olivat oikein porukalla murehtineet asioitani, useaan otteeseen, milloi kylpylässä, milloin mökillä.. Puukkoa tuli kaksin kappalein selkään ja voin sanoa että on ollut rankkaa tämä petos kestää.


    • sairaanhoitaja 27

      Ymmärrän, että vaimon sairastaminen on miehellekin todella rankkaa, tuli vaan mieleen että minkäköhän takia mies on alkanut sinun kanssa elämään ja olemaan, jos hän kertoo että tylsää kun sairaus lihottaa...... tuli vaan mieleen. Olisikohan hän jättänyt sinut myös siinä tapauksessa että olisit lihonut muuten vaan yhtäkkiä?

      Tuntuu että miehille on tärkeää se, miltä nainen näyttää, kuten tuossa tutkimuksessakin sanottiin. Oma miehisyys riippuu siitä, minkälaisen kuvan oma vaimo antaa ulkopuolisille, todella, todella säälittävää. Itse seurustelin kerran miehen kanssa joka kertoi että ei rakastaisi minua enää jos lihoisin :D se suhde loppui sitten.. :D

      Puolison sairastuminen on puolisolle rankkaa, oli kumminpäin tahansa. Mutta naiseus ja naisen jotenkin "pyhyys" vaatii, että miehen rinnalla pysytään vaikka ois mikä, miehelle se on sallittavampaa etsiä uusi "terve, nätti" nainen. Oksettavaa, mutta totta.

      Tulee mieleen, että tämä mies on kyllä aika heikko ja säälittävä tossukka, kerroit että hän ei edes halunnut ymmärtää ja, tukea sinua sairaudessa, ei kuskannut sairaalaan yms. Eli ei siis edes yrittänyt kestää sairauden tuomia paineita, vaan pakeni välittömästi häntä koipien välissä. Tällaisesta selviäminen vaatii, että hyväksytään tilanne, haetaan itselle apua kun tarvitsee, järjestää itselle myös hengähdysaikaa, pitää huolen romanttisesta suhteesta. Mies ei tehnyt näitä mitään. Voimia sinulle, sinä kyllä tulet pärjäämään, olethan pärjännyt tähänkin asti sairauden kanssa! tuollainen kumppani ei ole minkään arvoinen, joka ei edes yritä selvitä, vaan kertoo että kun lihot niin tympäsee.
      "ajat ankeimmat selvittää, kuka viereesi jää" hyvin on sanat aseteltu tuossa biisissä. Voimia ja halauksia sinne! :)

      • heh3

        Minulle mies sanoi jo kolmansilla treffeillä kunhan pysyt tuollaisena etkä lihoa yms. Se suhde lopahti nopeasti kun huomasin että mies hakee pelkkää pintaa. Joten kannattaa jo heti suhteen alussa sanoa että tästä en kauniimmaksi muutu vaan voin vanheta ja rumeta, ota tai jätä ;) Tehdään testi jo heti alussa niin ei tarvitse sontaa tikulla kauaa tökkiä :)


    • kummallista

      Raha-asiat hoidat kuntoon ihan ekaksi... menet pankkiisi tilaat ajan omalta pankinjohtajaltasi tai pankkineuvojaltasi ja kerrot kaikki ja punnitset neuvoja jotka saat .Kyllä heillä on realistinen käsitys asioistasi.Omistatteko asunnon yhdessä vai sinä ainoastaan.Kaikki seikat täytyy ottaa huomioon.Tuollaista miestä en itse pitäisi päivääkään! Auta armias jos HÄN sairastuukin joskus....mites sitten suu pannaan.Yksin on ihan kiva ja jossain voi todellakin onni odottaa vaikka ihan nurkan takana....Nimittäin yksinäisiä ihmisiä on kuin onkin pilvin pimein.

    • olit ainoani

      Sain syöpäleikkaukseen mennessäni viestin mieheltäni
      "Pudotkoon taivas, me nostamme sen paikoilleen
      Menköön maailma nurin me käännämme sen oikeinpäin" (Mao Tse-Tung)

      Hän sanoi "Rakastan sinua, vaikka menettäisit kätesi!"

      Myöhemmin hän itse joutui sydänleikkaukseen. Huomasin silloin itse olevani enemmän ahdistunut ja peloissani kuin hän.
      Voi olla, että terve puoliso tarvitsisi ulkopuolista "terapiaa" omaan pelkoonsa menettää rakkaansa.
      Isoa sitoutumistahan tämmöinen elämäntilanne vaatii terveeltä ospuolelta.

    • gtfr4455yhjjjj

      Jätä se mies. Ei ole sun arvoisesi jos noin ajattelee.

    • jyvät akanoista

      Älä jää itkemään tuollaisen miehen perään, joka jättää hetkellä, jolloin tarvitset tukea eniten. Hän ei ansaitse sinua! Nyt keskityt saamaan itsesi taas elämäsi kuntoon ja näytät exällesi mistä hän jää tyhmyyttään/ heikkouttaan paitsi.

      Paljon voimia elämääsi ja eikun vaan katse parempaan huomiseen! Kyllä sinä vielä löydät ihmisen rinnallesi, jossa on miestä seisoa siinä myös vaikeina aikoina.

    • Harmillista

      Ihmiset ovat itsekkäitä ja helppoon elämään tuudittautuvia. He eivät halua elämään mitään syvällistä, oletettu taakkaa varsinkaan. Pintaliito ja helppo elämä kiehtoo useimpia enemmän kuin rakaskaan ihminen. Usein nämäkin ihmiset sairastuu jossakin vaiheessa ja heillä itsellään on vaikeaa. Elämällä kun on tapana opettaa jokainen. Myöhemmin on vaan liian myöhäistä enää korjata tai tehdä toisin sitä, minkä olisi jo voinut tehdä. Hän voi itsekin jäädä yksin siinä tilanteessa.

    • niitänäitä

      Meilläpä kävikin toisin päin. Mies sairastui syöpään ja jätti minut.

      • Niinpäniin

        Jos alkaa olla elämä ehtoopuolella eikä 10 - 15 vuotta saman naisen kanssa ole tuottanut lapsia eikä muutakaan perheenkaltaista, on aika lähteä eteenpäin.

        Äkkiä uusi nainen ja lapsi alulle, tuon ehtii tekemään ennenkuin syöpä vie mennessään.

        Miksi kuunnella samaa nalkutusta, sillon kun tajuaa elämän rajallisuuden, ja siitä voi vielä hetken nauttia.


      • hghhhghhhhh
        Niinpäniin kirjoitti:

        Jos alkaa olla elämä ehtoopuolella eikä 10 - 15 vuotta saman naisen kanssa ole tuottanut lapsia eikä muutakaan perheenkaltaista, on aika lähteä eteenpäin.

        Äkkiä uusi nainen ja lapsi alulle, tuon ehtii tekemään ennenkuin syöpä vie mennessään.

        Miksi kuunnella samaa nalkutusta, sillon kun tajuaa elämän rajallisuuden, ja siitä voi vielä hetken nauttia.

        "Äkkiä uusi nainen ja lapsi alulle, tuon ehtii tekemään ennenkuin syöpä vie mennessään."

        En tekisi lasta syöpämiehen kanssa. Huonot geenit! Voi vaikka periytyä syöpätaipumus...


    • xcxccxxcxccx

      Yleensä se on naiset, jotka jouksee pois ensimmäisestä ongelmasta...

      • kaiken kokenut

        ihmiset ovat yksilöitä.


    • Moikka! Itse odotin tuloksia syöpä epäilylystä koepalasta, ja pyysin halausta ja henkistä tukea kun pelkäsin tuloksien olevan huonommasta päästä, oma "rakastava" aviomieheni totesi "ettei se poraamalla parane" ja pyysi avioeroa... Tiedän, miltä tuntuu kun läheinen pettää

    • raukkamaisin teko

      Kaikkein raukkamaisin teko on jättää avio/avo puolliso sairauden takia !!!
      Kuvitteleppa miltä sinusta tuntuisi, vastaavassa tilanteessa.
      Olen ollut kimpassa n.35v. kaverini kanssa, ja kun tutuistimme hänellä oli jo silloin
      tämä vakava sairaus joka ei parane milloinkaan.
      Me tuemme tuoinen toisiamme eikä mitään ongelmia ole ollut.
      Kaverini sanoo sairaudestaan että ko.sairaus on vain hidaste elämässä.
      Minulla ei ole edes käynyt mielessänikään, että jättäisin hänet.

    • Pidä huoli itsestäsi

      Haluatko itse olla miehen kanssa joka ei halua olla rinnallasi heikolla hetkellä?
      "If you don't love me at my worst, you don't deserve me at my best."

      Jos tietäisi tarkemmin miknkälainen taloudellinen uhraus on kyseessä, olisi helpompi antaa vinkkejä, mitä tehdä.

      Mitä ikinä teetkin, älä uhraa enempää aikaa tuolle miehelle. Hän ei sinua ansaitse.

      Toivon voimia sairautesi keskellä. Selviät kaikesta ja kun vuosi tai kaksi on kulunut, huomaat olevasi vahvempi kuin koskaan.
      Koita siis jaksaa vaikka välillä tuntuu pahalta!! Lapsesi ja ystäväsi auttavat ja ovat tukena hädän hetkellä. Anna heidän auttaa ja unohda tuo mies. Hän ei ole minkään arvoinen.

    • 7 + 2

      Tekopyhyyden huippu.

      Valitat, että miehesi ei hyväksy tilanenetta, mutta itse et hyväksy sitä, että miehesi jotenkin reagoi tapahtuneeseen.

    • yksin yhä

      Edellinen on niin oikeassa. Ei uskoisi kuinka äkkiä aika parantaa haavat. Nyt se tietysti tuntuu uskomattomalta asialta, mutta kannattaa keskittyä itseensä, kyllä pienilläkin tuloilla pärjää. Itsellä on talolaina, talon kulut, elätän paria koiraa ja asun sen verran maalla että auto on aivan pakollinen, julkisia ei töihin ole. Silti pärjään. Ensimmäinen kesä meni itkeskelyksi mutta kun lakkaa itseään säälimästä ja keskittyy vain laittamaan omat asiansa kuntoon, se alkaa vähitellen tuottaa.

      Uutta suhdetta ei kannata edes harkita, ennen kuin on oman itsensä kanssa sinut.

      Itse olen ollut nyt 1,5 vuotta yksin ja vasta nyt on alkanut ehkä syrjäsilmällä vilkuilla miehiä.

      Kyllä se siitä!!!

    • rit46

      voimia sinulle kyllä kaikki menee hyvin.minullaki on poistettu patti rinnasta mutta en voi enempää täällä kertoa .eivät jotkut ymmärrä.voimia ja hyvää kevättä

    • jannu_3

      ei ole oikein jättää jos rakastaa toisiansa niin rakkaus kestää kaiken, ite olen kans sairastanut kasvaimen

      • rit46

        kaikilla on oikeus erota kumppanista jos ei ole se oikea. en ymmärrä .sairaus ei ole kenenkään syytä .minä elän päivä kerrallaan käyn töissä .olen lääkkeillä,hyvin on menny mä en anna periksi.


    • AO78

      Eipä voi oikein muuta sanoa, kun ompa tosi sika mies sinulla!! Olet varmaan onnellisempi ilman häntä!! Ja lopuksi mikä tärkeintä, VOIMIA SINULLE!!

    • Kokemusta syövästä!

      Tuo,mies ei ole sinun arvoisesi!Älä jää tuleen makaamaan vaan jatka elämääsi.Sinun täytyy vaan jatkaa ja antaa itsellesi aikaa sairautesi kanssa.Ei ole helppoa,mutta ei siinä muitten asioiden sivussa sureminen auta,päinvastoin vaikeuttaa vaan paranemistasi!

      • et silleen

        Kasvain ei ole = syöpä.


    • kitkat6

      Aika kovalle koetukselle joutuu noinkin nuori suhde/rakkaus, kun puolen vuoden seurustelun jälkeen sinulla uusi kolmannen kerran aivokasvain... olitko kertonut tälle uudelle miehellesi että sairastat tälläistä uusivaan sairautta?
      Kyllä minä ymmärrän, että hän ei halua/jaksa jatkaa. Toisaalta tuntuu, että voi olla muitakin syitä siihen, että haluaa suhteen katkevan, kuin tämä sairaus.
      Sairaus voi yllättää koska vain, ja se mullistaa elämän. Tosi rakkaus kestää. Jos se ei kestä, ei se ole todellista rakkautta ja olisi loppunut tavalla tai toiselle jokatapauksessa joskus. Et kai halua, että hän säälistä jäisi siihen??

    • Ex-narsisti

      Hei, ap!

      Koin viestisi luettuani syvää myötätuntoa Sinua kohtaan, mutta kiinnitin samalla huomiota erääseen seikkaan. Jos olet valmis kohtaamaan omat heikot kohtasi ja oppimaan itsestäsi, niin lue eteenpäin.

      Narsistisesti häiriintyneet ihmiset vetävät helposti toisiaan puoleensa. Jos ihminen on jäänyt lapsuudessa vaille ehdotonta rakkautta tai jos hän ei ole saanut kaipaamaansa huomiota (joka on jo vallinneiden kasvatuskäsitystenkin puitteissa hyvin todennäköistä), hänelle voi jäädä aikuisikään kummittelemaan tarve täyttää tuo puuttunut rakkaus toisella ihmisellä.

      Julmat ja itsekkäät narsistit (jollainen miehesi todennäköisesti on) vetävät helposti puoleensa heikolla itsetunnolla varustettuja ja todennäköisesti myös masennukseen taipuvaisia narsistisia häiriöitä (jollainen itse saatat olla) ja päinvastoin, koska julma ei myöskään usko tasapainoisesti itseensä ja tarvitsee rinnalleen heikomman, ja heikompi taas tarvitsee mahdollisesti vanhempansa kaltaista uskotellakseen itselleen, että rakkaus on totta. Kumpikaan ei tässä kuitenkaan kohtaa toista aidosti, vaan yrittää täyttää toisella ihmisellä omia tarpeitaan. Kyse on molemminpuolisesta läheisriippuvuudesta, josta sodanjälkeisten vuosikymmenten kasvattamat ihmiset kärsivät huomattavan yleisesti.

      Heitteille jätettynä ja hyväksikäytettynä lapsena elettyäni olin minäkin pitkään läheisriippuvainen marttyyri (ja tässä viittaan mahdolliseen motiiviisi saada mies kuskiksi, vaikka kuitenkin itse ajoit eli olit ajokuntoinen - olisithan kai ajokunnottomana oikeasti soittanut ambulanssin, toivon näin jo ulkopuolisten puolesta ja onnettomuuksien ennaltaehkäisyn nimissä). Etsin rinnalleni toistuvasti sikamaisen miehen, joka oli etäinen ja tyly, koska hän muistutti vanhempieni etäisyydestä ja rakkaudettomuudesta, jonka alitajuisesti yritin voittaa takaisin. Näin se kuvio ei kuitenkaan toimi, koska asetelma on sairas.

      Toivon Sinulle kaikkea hyvää. Että paranet ja toivut nopeasti sairaudestasi, ja löydät vielä myös todellisen rakkauden. Miehesi tulee saamaan rangaistuksensa, jollei ole patologinen tapaus, ja silloin on jo kyse psykopaatista, jonka perään ei kannata surra. Jos ja kun paranet, hän tulee tuntemaan syyllisyyttä heikkoudestaan ja selkärangattomuudestaan. Jos käy huonommin, hän tulee tuntemaan syyllisyyttä ja ajattelemaan, mahtoiko osa siitä olla hänen lähtönsäkin syytä. Mutta Sinä selviät, eikös niin?!

      Ja kun olet prosessistasi jo hyvän aikaa kuivilla, mieti elämääsi ja lue narsistisia häiriöitä koskevaa kirjallisuutta. Sitä on 2000-luvulla jo hyvin saatavilla. Jos osaat yhdistää oman mahdollisen marttyyriutesi ja potentiaalisen narsistihakuisuutesi lapsuuteesi, opit lopulta tunnistamaan itsessäsi sen tunteen, joka vie jalat alta, kun kohtaat taas samanlaisen narsistin. Silloin juoksetkin jo mutkaista tietä näkymättömiin ennenkuin tulee edes yhteiselosta puhetta. Ja kun kohtaat aidon ihmisen, huomaat että hänessä on monta häiritsevääkin asiaa, jotka Sinun on kohdattava haasteina - nimittäin oppimisen paikkana itsestäsi. Toisessa ihmisessä oleva sietämätönkin asia heijastaa aina jotain Sinusta itsestäsi. Mieti, mistä on kyse, ja jos ei enää ole kyse kuin pienestä mutta sympaattisesta "virheestä", alat olla itsesi kanssa selvillä vesillä, ja aito rakkauskin mahdollinen!

      Ja kaikkea tätä samaa toivon myös miehellesi sekä meille kaikille muillekin. Voimaa ja rakkautta elämäänne! Rakastakaa ennen kaikkea itseänne (huom, narsistinen egoismi tai marttyyriuskaan ei sellaista aitoa ja hyväksyvää itsensä rakastamista ole!). Vasta sen jälkeen olette valmiita rakastamaan muita.

      Ja tsemppiä myös kasvaimen selättämiseen!

    • pahoitelleen

      en usko että hän jätti sinut pelkästään kasvaimesi takia, se oli vain syy erota. jos tunteet oisivat olleet paikallaan hän oisi jäänyt.

      pahoittelen tilannettasi, aivokasvain on paha sairaus. yksi tuttu menehtyi pari kuukausi sitten joten tuli luettua kasvaimista aika paljon.

    • Sinkku myös

      Älä ainakaan syyllistä itseäsi, äläkä rankaise itseäsi mitenkään. Toivotan tsemppiä sinulle kaikin puolin ja mukavaa jatkoa leikkauksesta huolimatta ja ilman miestäkin. Kyllä se siitä:-)

    • kfbhksfbsfsdfs

      Okei, ehkä on aika miehen vastata kun näyttää naiset tuputtavan käsitystään tilanteesta vaikka eivät ymmärrä miehistä mitään.

      Kirjoitushan on selkeä provo, mutta tartutaan nyt siihen kiinni, kun niin moni nainen on jaksanut provosoitua.

      Naiset toittotaa että mies ei ole se oikea eikä rakasta oikeasti jnejne. Okei, saatatte olla oikeassa, mutta onko tältä mieheltä edes kysytty että onko hän rakkauden perässä? Vastaus on meinaan todennäköisesti ei.

      Kun puhutaan jo oikeasti aikuisesta ihmisestä, päälle neljänkymmenen, alkaa ne vaaleanpunaiset rakkauslasit pudota silmien edestä. Ja aletaan ymmärtää tosiasioiden päälle, eli mitä oikeasti haluaa.

      Ja mitäpä se mies haluaa kuin seksiä. No, nyt kun kokonaisedullinen paketti on mennyt epäkuntoon, pitää etsiä toinen. Niin yksinkertaista se on.

      Jotkut miehet jaksaa näytellä sille naiselle rakastunutta, jotkut ei. Roolilla saa kuitenkin hämättyä sen naisen pysymään siinä vieressä. Vielä kun joskus vie sen halvalle pizzalle ja tuo parin euron kukkapaketin kotiin niin siinähän sitä on rakkautta kerrakseen. Ja seksille ei tule paljon hintaa tuolla tavalla.

      Sori jos faktat satuttaa.

      • Urooko ollenkaan?

        "Ja mitäpä se mies haluaa kuin seksiä."

        Heh, kukahan tässä on provo? :)

        Mutta kiitos, kun heitit noin kehittävän, mieltä ylentävän ja kaiken kattavan analyysin näin meidän kaikkien Miesten puolesta. Mies - miehempi - panokone? Olen näköjään ollut ihan väärässä paikassa ja väärällä asialla koko elämäni.

        (Juu-u, ja provosoiduin. Mutta en naisten jutuista.)


      • kjdfnksdfsdfsdfsdfsd
        Urooko ollenkaan? kirjoitti:

        "Ja mitäpä se mies haluaa kuin seksiä."

        Heh, kukahan tässä on provo? :)

        Mutta kiitos, kun heitit noin kehittävän, mieltä ylentävän ja kaiken kattavan analyysin näin meidän kaikkien Miesten puolesta. Mies - miehempi - panokone? Olen näköjään ollut ihan väärässä paikassa ja väärällä asialla koko elämäni.

        (Juu-u, ja provosoiduin. Mutta en naisten jutuista.)

        Suoraviivainen analyysi, ja jos pysähdyt sitä oikeasti miettimään, huomaat että se pitää paikkansa.

        Jos olet poikkeava mies, jota ei seksi kiinnosta, niin se sinulle suotakoon. Usko romantiikkaan ja sen humalluttavaan vaikutukseen on voimakas, mutta onko se realismiä? Ei ole.


      • Urooko ollenkaan?
        kjdfnksdfsdfsdfsdfsd kirjoitti:

        Suoraviivainen analyysi, ja jos pysähdyt sitä oikeasti miettimään, huomaat että se pitää paikkansa.

        Jos olet poikkeava mies, jota ei seksi kiinnosta, niin se sinulle suotakoon. Usko romantiikkaan ja sen humalluttavaan vaikutukseen on voimakas, mutta onko se realismiä? Ei ole.

        Suoraviivainen pyhä yksinkertaisuus kyllä kävi viestistäsi enemmän kuin ilmi. :)


      • sdjfnksfnskfnsdfsd
        Urooko ollenkaan? kirjoitti:

        Suoraviivainen pyhä yksinkertaisuus kyllä kävi viestistäsi enemmän kuin ilmi. :)

        Niin, esitin yksinkertaistetun mallin todellisesta maailmasta. Joka myös pitää paikkansa.

        Mikä on ollut vastineesi tähän mennessä? Ei mikään. Ilmoitat olevasi tyytymätön esitettyyn malliin, mutta et esitä parempaakaan.

        Kumpi meistä siis onkaan enemmän hakoteillä?


      • Urooko ollenkaan?
        sdjfnksfnskfnsdfsd kirjoitti:

        Niin, esitin yksinkertaistetun mallin todellisesta maailmasta. Joka myös pitää paikkansa.

        Mikä on ollut vastineesi tähän mennessä? Ei mikään. Ilmoitat olevasi tyytymätön esitettyyn malliin, mutta et esitä parempaakaan.

        Kumpi meistä siis onkaan enemmän hakoteillä?

        Minä tietenkin. Mallithan vastaavat todellisuutta täydellisesti ja poikkeukset vahvistavat kaikissa mahdollisissa skenaarioissa säännön, vaikka niitä olisi enemmän kuin itse säännönmukaisuuksia. Pyhän yksinkertaisuuden vallassa besserwisseröity mallitodellisuushan on elämän suola ja pippuri. Kiitos siitä. :)


      • Ilmaiseksiseksi

        "Ja seksille ei tule paljon hintaa tuolla tavalla."

        Joudutko sä ihan maksamaan siitä? Tai no niin no... kai tietty sinunkin suhtees pätevät ne kysynnän ja tarjonnan lait...


      • ljkhcxfcgjkcxtxytuyj
        Urooko ollenkaan? kirjoitti:

        Minä tietenkin. Mallithan vastaavat todellisuutta täydellisesti ja poikkeukset vahvistavat kaikissa mahdollisissa skenaarioissa säännön, vaikka niitä olisi enemmän kuin itse säännönmukaisuuksia. Pyhän yksinkertaisuuden vallassa besserwisseröity mallitodellisuushan on elämän suola ja pippuri. Kiitos siitä. :)

        Blaablaa.

        Mielestäsi arkipäivän keskusteluissa ei voi esittää ajatuksia ajatuksina, niin että toisen voisi olettaa ymmärtävän, esitetyillä esimerkeillä tarkoitettavan jonkinlaista keskiarvoistamista?

        Mielestäsi siis, lauseen alkuun tai loppuun tulisi liittää lisämääre, keskimäärin, oletettavasti, otaksun, mielipiteenäni esitän tjsp ettei vastapuolelle tule virheellistä käsitystä siitä, että kommentti tarkoittaa pilkuntarkasti kaikkia kuutta miljardia maapallolla elävää ihmistä?

        Onnea vaan sitten tuon elämäsi kanssa, otaksun että se on hankalaa keskimäärin, sillä jos keskimäärin jokaiseen lauseeseen tulee lisätä esittämäni lisämääreet, elämästä tulee mielestäni hankalaa keskimäärin.

        Palaan vielä alkuperäiseen esittämääni ajatukseen (johon et edelleenkään pystynyt esittämään parannettua mallia). Ajatukseni sai siis sinut provosoitumaan, sehän on keskimäärin aina merkki siitä, että siinä jokin ns. napsahti kohdalleen.

        Okei, et ole kiinnostunut seksistä, vaikka olet mies. Olet siis poikkeus. Mutta minkälaisen naisen / vaimon / tyttöystävän saat itsellesi? Hän saattaakin pitää seksistä !!! Siinä kun 10 vuotta hymistellään kädestä pidellen, yllätys saattaa olla suuri kun hän lähteekin toisen matkaan, vain sen raadollisen seksin vuoksi.

        Koskaan et tiedä mitä sen toisen korvien välissä oikeasti tapahtuu.


      • Urooko ollenkaan?
        ljkhcxfcgjkcxtxytuyj kirjoitti:

        Blaablaa.

        Mielestäsi arkipäivän keskusteluissa ei voi esittää ajatuksia ajatuksina, niin että toisen voisi olettaa ymmärtävän, esitetyillä esimerkeillä tarkoitettavan jonkinlaista keskiarvoistamista?

        Mielestäsi siis, lauseen alkuun tai loppuun tulisi liittää lisämääre, keskimäärin, oletettavasti, otaksun, mielipiteenäni esitän tjsp ettei vastapuolelle tule virheellistä käsitystä siitä, että kommentti tarkoittaa pilkuntarkasti kaikkia kuutta miljardia maapallolla elävää ihmistä?

        Onnea vaan sitten tuon elämäsi kanssa, otaksun että se on hankalaa keskimäärin, sillä jos keskimäärin jokaiseen lauseeseen tulee lisätä esittämäni lisämääreet, elämästä tulee mielestäni hankalaa keskimäärin.

        Palaan vielä alkuperäiseen esittämääni ajatukseen (johon et edelleenkään pystynyt esittämään parannettua mallia). Ajatukseni sai siis sinut provosoitumaan, sehän on keskimäärin aina merkki siitä, että siinä jokin ns. napsahti kohdalleen.

        Okei, et ole kiinnostunut seksistä, vaikka olet mies. Olet siis poikkeus. Mutta minkälaisen naisen / vaimon / tyttöystävän saat itsellesi? Hän saattaakin pitää seksistä !!! Siinä kun 10 vuotta hymistellään kädestä pidellen, yllätys saattaa olla suuri kun hän lähteekin toisen matkaan, vain sen raadollisen seksin vuoksi.

        Koskaan et tiedä mitä sen toisen korvien välissä oikeasti tapahtuu.

        "Koskaan et tiedä mitä sen toisen korvien välissä oikeasti tapahtuu."

        VAROITUS: Olette juuri puhumassa itseänne pussiin - toistan - olette juuri puhumassa itseänne pussiin...

        No ei se mitään, ihminen on erehtyväinen. Narsistikin. Eikä kukaan ole väittänyt Sinulle, että olisin mies. Siinäkin tulit todistaneeksi olettavasi ihmisten päänsisäisistä maailmoista vähän liiaksikin sellaista, mitä et tosiaan koskaan tiedä. ;)

        Jos älyä riittää, löydät kyllä vastauksen kaikkiin sisälläsi nyt kiehuviin kysymyksiin. Arvoitukset ratkeavat kuitenkin vain astumalla oman hiekkalaatikon ulkopuolelle. Siitä, onnistuuko se ja miten hyvin, olet vastuussa vain Sinä itse. Ja jos äly eri riitä, niin se on sitten voivoi, eikä kannata vetää tästä rantapalloa nenäänsä, vaan keskittyä ja kiinnittää huomio ihan johonkin muuhun. Vaikka panemiseen, jos onnistuu. :)


      • kjdbfksbksdbkfsdfsdf
        Ilmaiseksiseksi kirjoitti:

        "Ja seksille ei tule paljon hintaa tuolla tavalla."

        Joudutko sä ihan maksamaan siitä? Tai no niin no... kai tietty sinunkin suhtees pätevät ne kysynnän ja tarjonnan lait...

        Tiedät kyllä arjen todellisuuden vaikka haluat muuta esittää. Jokainen mies siitä maksaa, tavalla tai toisella.

        Halvimman (mutta ei välttämättä parhaan) seksin saa heittäytymällä parisuhteeseen. Menetetyn vapauden vastapainoksi saa sitten kotihommia ja huomionantamisentarvetta.


      • Ilmaiseksiseksi
        kjdbfksbksdbkfsdfsdf kirjoitti:

        Tiedät kyllä arjen todellisuuden vaikka haluat muuta esittää. Jokainen mies siitä maksaa, tavalla tai toisella.

        Halvimman (mutta ei välttämättä parhaan) seksin saa heittäytymällä parisuhteeseen. Menetetyn vapauden vastapainoksi saa sitten kotihommia ja huomionantamisentarvetta.

        Wau, no on sulla todellisuus, ja kaikkien muiden pitäisi tajuta se, mut piru kun ne on niin tyhmii. Mut hei, älä kerro enempää. Mä en välttämättä ole kiinnostunut ollenkaan. Mä pysyn mieluummin ilmaiseksi sen puolesta ihan tyhmänä. :D


      • ksdjfbksbfksdfsfs
        Urooko ollenkaan? kirjoitti:

        "Koskaan et tiedä mitä sen toisen korvien välissä oikeasti tapahtuu."

        VAROITUS: Olette juuri puhumassa itseänne pussiin - toistan - olette juuri puhumassa itseänne pussiin...

        No ei se mitään, ihminen on erehtyväinen. Narsistikin. Eikä kukaan ole väittänyt Sinulle, että olisin mies. Siinäkin tulit todistaneeksi olettavasi ihmisten päänsisäisistä maailmoista vähän liiaksikin sellaista, mitä et tosiaan koskaan tiedä. ;)

        Jos älyä riittää, löydät kyllä vastauksen kaikkiin sisälläsi nyt kiehuviin kysymyksiin. Arvoitukset ratkeavat kuitenkin vain astumalla oman hiekkalaatikon ulkopuolelle. Siitä, onnistuuko se ja miten hyvin, olet vastuussa vain Sinä itse. Ja jos äly eri riitä, niin se on sitten voivoi, eikä kannata vetää tästä rantapalloa nenäänsä, vaan keskittyä ja kiinnittää huomio ihan johonkin muuhun. Vaikka panemiseen, jos onnistuu. :)

        Olisiko Sinun aika miettiä sitä, mistä tuo henkinen pahoinvointisi, pätemisentarve, muiden alentaminen ja ajatusten vääristäminen johtuu?

        Jos Sinulla on noinkin paha olla maailmasi kanssa, ei se ole meidän miesten vika tai syy. Maailma toimii tavallaan ja jos et sitä pysty hyväksymään, elämästä tulee tuollaista.

        Vielä kun lisätään hormoniheitot ja verenpäästöt niin ymmärrän tuskasi.

        Tsemppiä sinulle ja toivotaan että tuo helpottaa. Kesä tulossa ja kaikkea... Rakkautta olisi Sinunkaltaisillesi niin paljon terasseilla tarjolla. Sitä ihanaa ja humalluttavaa elämänkestävää rakkautta.


      • sghksdfhosdfsdfsdfsd
        Ilmaiseksiseksi kirjoitti:

        Wau, no on sulla todellisuus, ja kaikkien muiden pitäisi tajuta se, mut piru kun ne on niin tyhmii. Mut hei, älä kerro enempää. Mä en välttämättä ole kiinnostunut ollenkaan. Mä pysyn mieluummin ilmaiseksi sen puolesta ihan tyhmänä. :D

        Eli nimimerkki "Ilmaiseksiseksi" on siis nainen.

        Tunteella vaan, kyllä se mies rakastaa kun olen niin ihana. Ja mies on niin ihana, olen rakastunut, me eletään loppuelämä nyt kahdestaan.

        Sitten kun se mies lähteekin, niin se onkin aivan pee. Ihmeellistä miten asteikko heittää laidasta toiseen.

        Itsessä ei ole mitään vikaa kun mies lähtee, se on vain miehen heikkoutta. Mitään tekemistä ei ole sillä että naisella ei ole mitään annettavaa, ketä kiinnostaa oikeasti hiekkalaatikko keskustelut, tai ihmettely verhon kuvioista, tai miten prisman kassajonossa olikin 4 ihmistä normaalin kolmen sijaan.

        Pieni elämä, pienet aivot, pienet kuviot, niinhän se menee.


      • Urooko ollenkaan?
        ksdjfbksbfksdfsfs kirjoitti:

        Olisiko Sinun aika miettiä sitä, mistä tuo henkinen pahoinvointisi, pätemisentarve, muiden alentaminen ja ajatusten vääristäminen johtuu?

        Jos Sinulla on noinkin paha olla maailmasi kanssa, ei se ole meidän miesten vika tai syy. Maailma toimii tavallaan ja jos et sitä pysty hyväksymään, elämästä tulee tuollaista.

        Vielä kun lisätään hormoniheitot ja verenpäästöt niin ymmärrän tuskasi.

        Tsemppiä sinulle ja toivotaan että tuo helpottaa. Kesä tulossa ja kaikkea... Rakkautta olisi Sinunkaltaisillesi niin paljon terasseilla tarjolla. Sitä ihanaa ja humalluttavaa elämänkestävää rakkautta.

        GAME OVER: Olette selättäneet itsenne täydellisesti.

        Heh, yritä nyt vähän enemmän, kyllä ne vastaukset sieltä löytyvät. Etkös sitä aivojen käyttöä tuolla toisaalla jo peräänkuuluttanutkin? :)


      • Ilmaiseksiseksi
        sghksdfhosdfsdfsdfsd kirjoitti:

        Eli nimimerkki "Ilmaiseksiseksi" on siis nainen.

        Tunteella vaan, kyllä se mies rakastaa kun olen niin ihana. Ja mies on niin ihana, olen rakastunut, me eletään loppuelämä nyt kahdestaan.

        Sitten kun se mies lähteekin, niin se onkin aivan pee. Ihmeellistä miten asteikko heittää laidasta toiseen.

        Itsessä ei ole mitään vikaa kun mies lähtee, se on vain miehen heikkoutta. Mitään tekemistä ei ole sillä että naisella ei ole mitään annettavaa, ketä kiinnostaa oikeasti hiekkalaatikko keskustelut, tai ihmettely verhon kuvioista, tai miten prisman kassajonossa olikin 4 ihmistä normaalin kolmen sijaan.

        Pieni elämä, pienet aivot, pienet kuviot, niinhän se menee.

        Älä nyt ihan kaikeka itsestäs paljasta! :D


      • sdskdfhsofs
        Urooko ollenkaan? kirjoitti:

        GAME OVER: Olette selättäneet itsenne täydellisesti.

        Heh, yritä nyt vähän enemmän, kyllä ne vastaukset sieltä löytyvät. Etkös sitä aivojen käyttöä tuolla toisaalla jo peräänkuuluttanutkin? :)

        Saattaa olla että olen sanonut paljonkin. Sinua on vaikea syyttää mistään, kun et ole mitään sanonutkaan.

        Katson ikkunasta ulos, tuntuu kuin puiden oksatkin yrittäisivät viestiä kovasti, mutta tuulihan niitä vain heiluttaa.

        Menehän nyt reaalimaailmaan ja siihen ihanaan kuplaan jossa elät, täällähän sinä vain saat verbaalisesti turpaasi ja tulee paha mieli ja kyynel. Yhy yhy

        Ja sitten se naisellinen hymiö perään, jolla saa kaiken anteeksi :)

        Noin, paijaus päästä vielä silisili.


      • uskon tuon

        kfbhksfbsfsdfs

        Joo kyllä mä uskon, että tollaisia miehiä on, ja vielä aika paljon. Muttei kaikki. Toiset ei saa koskaan kokea rakastumista ja toiset varmaan sen suuren rakkauden menetettyään kyynistyy noin pahasti, että niille riittää sen jälkeen vaan ihan vakipano, joka varmistetaan avioliitolla.
        Mutta kyllä varmasti vielä yhtä moni, ellei useampikin mies jaksaa uskoa rakkauteen ja etsii sitä oikeaa, tai ainakin suurta rakkautta.


    • aivokasvaimen myötä' totesit itsekin negatiivisuus, väsymys, painonnousu ym. Luonteesi, ulkonäkösi ja olemuksesi yleensäkin on muuttunut. Sinä et ole enää sama ihminen, johon miehesi joskus tutustui. Varmasti sinäkin vielä löydät rakkautta kunhan paranet.

      Kaikkea hyvää sinulle.

      • Nollamolla

        Onpa hyvä, että olet hoikka, hoikkam73?

        Mutta onneksi maailmassa on vielä sellaisiakin, jotka eivät rakastu ihmisessä mielialaan, virkeyteen tai kilogrammojen vähyyteen, sillä muutoin maailmanloppu olisi tullut jo!

        Toiset meistä miettivät, miksi toinen itkee tai nauraa, ja mitä hän ajattelee esimerkiksi pinnallisuudesta ja ihmisten ilkeydestä. Joillekin ovat tärkeitä jopa elämänarvot ja niiden mukainen elämä.

        Onko rakkautta tuijottaa ihmisessä ulkonäköön? Luonne ei ihmisellä noin vain muutu. Eivätkä myöskään ne pohjimmaiset kysymykset ja vastaukset, joiden pohjalle rakennetaan kestävä elämä.

        "Aivokasvaimen myötä", hoikkuuden myötä, älykkyyden myötä ja syvällisyyden myötä ihminen katsoo toista ihmistä monin eri silmin. Moni pitää silmänsä kiinni jopa sisäänpäin, eikä koskaan edes opi tästä mitään.


      • khgtcxtyuy
        Nollamolla kirjoitti:

        Onpa hyvä, että olet hoikka, hoikkam73?

        Mutta onneksi maailmassa on vielä sellaisiakin, jotka eivät rakastu ihmisessä mielialaan, virkeyteen tai kilogrammojen vähyyteen, sillä muutoin maailmanloppu olisi tullut jo!

        Toiset meistä miettivät, miksi toinen itkee tai nauraa, ja mitä hän ajattelee esimerkiksi pinnallisuudesta ja ihmisten ilkeydestä. Joillekin ovat tärkeitä jopa elämänarvot ja niiden mukainen elämä.

        Onko rakkautta tuijottaa ihmisessä ulkonäköön? Luonne ei ihmisellä noin vain muutu. Eivätkä myöskään ne pohjimmaiset kysymykset ja vastaukset, joiden pohjalle rakennetaan kestävä elämä.

        "Aivokasvaimen myötä", hoikkuuden myötä, älykkyyden myötä ja syvällisyyden myötä ihminen katsoo toista ihmistä monin eri silmin. Moni pitää silmänsä kiinni jopa sisäänpäin, eikä koskaan edes opi tästä mitään.

        Rakkaus ja rakkaus....

        Tähänkö se pohjautuu se suomalaisen naisen pahoinpitelyn vastaanottaminen, kun alkoholismiin sairastunut mies hakkaa vuodesta toiseen.

        Mieshän on vain sairas ja rakastaa siitä huolimatta että hakkaa !!!!

        Alan uskoa siihen että rakkaus on sokea, naisethan on aivan vietävissä. Jos oikein onnistun hurmaamaan jonkun naisen, niin hän on valmis antamaan koko elämänsä riepoteltavakseni. Uskomatonta.

        Ja jos mies onkin hakemassa hetken hauskuutta, nainen on jo rakentamassa loppuelämää tämän rakkauden ympärille. Hyvänen aika naiset, herätys !!!


      • Rakkauttavaanse
        khgtcxtyuy kirjoitti:

        Rakkaus ja rakkaus....

        Tähänkö se pohjautuu se suomalaisen naisen pahoinpitelyn vastaanottaminen, kun alkoholismiin sairastunut mies hakkaa vuodesta toiseen.

        Mieshän on vain sairas ja rakastaa siitä huolimatta että hakkaa !!!!

        Alan uskoa siihen että rakkaus on sokea, naisethan on aivan vietävissä. Jos oikein onnistun hurmaamaan jonkun naisen, niin hän on valmis antamaan koko elämänsä riepoteltavakseni. Uskomatonta.

        Ja jos mies onkin hakemassa hetken hauskuutta, nainen on jo rakentamassa loppuelämää tämän rakkauden ympärille. Hyvänen aika naiset, herätys !!!

        Juu, ja mies on virheetön, rehellinen ja reilu. Raiskattu väärin pukeutunut, hakattu nyrkkiin juossut ja kusipään uhri halusi tulla alistetuksi. Tietenkin.

        (http://fi.wikipedia.org/wiki/Psykopatia#Psykopatian_piirreluettelot)


      • Proprovo
        khgtcxtyuy kirjoitti:

        Rakkaus ja rakkaus....

        Tähänkö se pohjautuu se suomalaisen naisen pahoinpitelyn vastaanottaminen, kun alkoholismiin sairastunut mies hakkaa vuodesta toiseen.

        Mieshän on vain sairas ja rakastaa siitä huolimatta että hakkaa !!!!

        Alan uskoa siihen että rakkaus on sokea, naisethan on aivan vietävissä. Jos oikein onnistun hurmaamaan jonkun naisen, niin hän on valmis antamaan koko elämänsä riepoteltavakseni. Uskomatonta.

        Ja jos mies onkin hakemassa hetken hauskuutta, nainen on jo rakentamassa loppuelämää tämän rakkauden ympärille. Hyvänen aika naiset, herätys !!!

        Heh, tää yks saegiasjifodjsaopf-riepottelija täällä taitaa olla ap:n mies?


    • yhä yksin

      Huh mitä kirjoitit. Oikeasti, jos itse sitoudun, sitoudun loppuelämäkseni.
      Ikävää jos miehen mielestä sairastava puoliso ei ole enää hyväksyttävä.

      Uskon että kaltaisiani miehiä on. En tuomitse kaikkia mutta ylläoleva on kyllä aivan surkea tyyppi. Ja jo etukäteen anteeksi.

      • Nollamolla

        Mikäs minusta niin surkean tekee?


      • jsndkasjnkasdasd

        Se joka ei löydä seuraa laisinkaan, tai äärimmäisen harvoin, tarttuu löytämäänsä kuin hukkuva pelastusrenkaaseen.

        Eli ymmärrän asenteesi loppuelämän sitoutumisesta.

        Kaiken kruunaa tuo "jo etukäteen anteeksi". Mieshän on aivan unelma tietynlaisille naisille. Onnea ja pitkää suhdetta siinä naisen alistamassa suhteessa sinulle. Itse en naisen kotiorjaksi alistuisi suosiolla, mutta kysyntä ja tarjontahan nuo tilanteet määrittelee.


    • jannespolis

      Olen nähnyt läheiseni kamppailevan aivokasvaimen kanssa. Muuta en siis tiedä sanoa kuin että et sinäkään tarvitse tuollaista miestä. Tietenkin se ero ottaa koville eikä haluaisi vain päästää toisesta kun haluaa juuri nyt tukea, mutta minun mielestäni sinun kannattaisi ainakin yrittää, että haet niin paljon tukea muista läheisistä ja ystävistä kuin voit. Yleensä läheiset haluaa auttaa jo haitaksi asti:) Sulla varmaan on pettymyksen ja menettämisen sekainen olo, ja samalla tajuat kuinka itsekäs miehesi on eikä oikeasti rakasta edes sinua. Valitan mutta näin on marjat:( Mutta kuule! Saat paremman miehen kun olet parantunut:) Jos sama tulee ruikuttamaan niin potkaise munille ja sano että lähtee muualle kiemurtelemasta kun sua niin väsyttää katsoa sitä.

    • dfeggege

      mä sanoisin että vielä sairaampi oli kumppanisi joka jätti sut, hyvä vaan kun pääsit sairaasta miehestä eroon.

    • ...

      valitettavasti tuo on ihmisen / muun laumaeläimen luonnollista käytöstä. Halutaan olla vaan vahvassa porukassa / voittajan puolella.

      Heikot jätetään.

      Itselläni fyysinen työkyky alentunut sairauden vuoksi ja olen suht. varma siitä, että naiseni jättää minut piakkoin.

      • Humpslurf

        "valitettavasti tuo on ihmisen / muun laumaeläimen luonnollista käytöstä. Halutaan olla vaan vahvassa porukassa / voittajan puolella."

        Höpöhöpö. Jos luontoon tällä vetoat, niin kerropa, antoiko se ihmiselle näin isot aivot vain sen vuoksi, että hän osaisi keksiä mahdollisimman nokkelia keinoja olla käyttämättä niitä?


      • ksdhfkjdfbs
        Humpslurf kirjoitti:

        "valitettavasti tuo on ihmisen / muun laumaeläimen luonnollista käytöstä. Halutaan olla vaan vahvassa porukassa / voittajan puolella."

        Höpöhöpö. Jos luontoon tällä vetoat, niin kerropa, antoiko se ihmiselle näin isot aivot vain sen vuoksi, että hän osaisi keksiä mahdollisimman nokkelia keinoja olla käyttämättä niitä?

        Eikö se nimenomaan ole aivojen käyttämistä, että hylkää viallisen tuotteen ja etsii ehjän tilalle.

        Vain tyhmä, yksinkertainen tai muuten hormonipilvessä elävä roikkuu viallisessa kiinni vaikka ehjiä on ylenmäärin.


      • Eläelävä
        ksdhfkjdfbs kirjoitti:

        Eikö se nimenomaan ole aivojen käyttämistä, että hylkää viallisen tuotteen ja etsii ehjän tilalle.

        Vain tyhmä, yksinkertainen tai muuten hormonipilvessä elävä roikkuu viallisessa kiinni vaikka ehjiä on ylenmäärin.

        Aivojen käyttämistä on tosiaan se, että hylkää viallisen tuotteen. Mutta kannattaa miettiä, missä se vika piilee. Joskus se on siellä aivoissa, vaikkei aivokasvainta olisikaan. Silloin kannattaa miettiä kaksi kertaa ennenkuin ryhtyy sellaisen kanssa muuhun kuin seksiin. Nimittäin tällaiset ihmisiä tuotteina katselevat tyypit eivät sen enempään kykenekään.


      • kjsdfksdhksfhskdfsfs
        Eläelävä kirjoitti:

        Aivojen käyttämistä on tosiaan se, että hylkää viallisen tuotteen. Mutta kannattaa miettiä, missä se vika piilee. Joskus se on siellä aivoissa, vaikkei aivokasvainta olisikaan. Silloin kannattaa miettiä kaksi kertaa ennenkuin ryhtyy sellaisen kanssa muuhun kuin seksiin. Nimittäin tällaiset ihmisiä tuotteina katselevat tyypit eivät sen enempään kykenekään.

        Ahaa.

        Olet siis ihminen joka pysähtyy kadulla, näkiessään kerjäläisen. Antaa hänelle rahaa ja kyselee kuulumiset. Sama tapahtunee sammuneen alkoholistin kohdalla. Viet hänet kenties kotiin ja hoidat hänelle puhtaat vaatteet?

        Vai onko sittenkin niin että hylkäät viallisen tuotteen ja ohitat aivan kuin häntä ei olisikaan.

        Ja kyllä, nyt väität että tilanne on aivaaaaan eri. Mutta ei se ole. Mieti mieti mieti...


      • ...
        Humpslurf kirjoitti:

        "valitettavasti tuo on ihmisen / muun laumaeläimen luonnollista käytöstä. Halutaan olla vaan vahvassa porukassa / voittajan puolella."

        Höpöhöpö. Jos luontoon tällä vetoat, niin kerropa, antoiko se ihmiselle näin isot aivot vain sen vuoksi, että hän osaisi keksiä mahdollisimman nokkelia keinoja olla käyttämättä niitä?

        luontohan ei varsinaisesti anna yhtään mitään.

        Ihmiselle on kehittynyt isot aivot lähinnä ympäristön nopeiden olosuhdemuutosten vuoksi. On ollut haasteellista löytää ruokaa, jonka takia vain fiksuimmat / vahvimmat selviytyjät ovat jääneet jatkamaan sukuaan.

        Veikkaanpa, että varsinkin tuohon aikaan - jolloin ihmisaivot ovat kehittyneet nykyiseen mittaansa - parhaat juurten keräilijät ja metsästäjät ovat olleet kysytyimpiä pariutumiskumppaneita. Ihan samoin kuin kirurgit, juristit yms. nykypäivänä. Sairaat, vammaiset, yms. eivät ole olleet huippusuosiossa koskaan.

        Suuri osa ihmisaivojen etulohkon kehittymisestä selittyy myös sosiaalisilla peleillä. Se kuinka hyvä taktikko olet ollut, on ratkaissut asemasi laumassa ja siten myös selviytymismahdollisuutesi / edellytyksesi suvun jatkamiseen. Politikointi on kuulunut ihmisyyteen jo hyvin kauan.

        Ei siis mikään ihme, että meissä edelleen jyllää koodit selviytymiselle kaukaa lajin menneisyydestä.

        Eläin se on Erkkikin :)


      • Otaselvääasioista
        kjsdfksdhksfhskdfsfs kirjoitti:

        Ahaa.

        Olet siis ihminen joka pysähtyy kadulla, näkiessään kerjäläisen. Antaa hänelle rahaa ja kyselee kuulumiset. Sama tapahtunee sammuneen alkoholistin kohdalla. Viet hänet kenties kotiin ja hoidat hänelle puhtaat vaatteet?

        Vai onko sittenkin niin että hylkäät viallisen tuotteen ja ohitat aivan kuin häntä ei olisikaan.

        Ja kyllä, nyt väität että tilanne on aivaaaaan eri. Mutta ei se ole. Mieti mieti mieti...

        Reagointinsa kannattaa sovittaa parempaan tietoon, jota kannattaa hankkia laajasti, niin ei tarvitse ihan aina googlettaa jokaista sanaa. Kerjäläisille ei kannata antaa rahaa, eikä sammunutta alkoholistia ole kenelläkään lupa raahata kotiinsa. Tilanne on tosiaankin aivan eri. Vai mitä mieltä itse olisit, jos raahaisin sinut lupaasi kysymättä kotiini jostain pusikosta, johon esim. vappuna sammut.


    • sim56

      Mies on täysin törppö!!!!!

    • Ex-narsisti

      AP:lle:

      Tässä keskusteluketjussa on todella selkeitä koulukirjaesimerkkejä narsistisesta häiriöstä. Lukiessa ehkä miettii noiden ilkeiden ja alistamishakuisten kommenttien olevan ruman, onnettoman ja pienimunaisen miehen kirjoittamia. Näin ei kuitenkaan välttämättä lainkaan ole. Mies saattaa olla komea ja puoleensavetäväkin. Etenkin narsistisesti heikkoja sellainen viehättää.

      Vaikka komea ulkonäkö ei välttämättä (!) merkitse tyhmyyttä, saattaa silti narsistisissa tapauksissa olla niin, että mies keskittyy komeuteensa ja paremmuuteensa sen sijaan, että pyrkisi kehittämään itseään saatikka kuuntelemaan toisia. Narsistisiksi julmureiksi häiriintyneet nmittäin harvoin pystyvät näkemään itsessään minkäänlaista kehittämisen tarvetta saatikka vikaa. He eivät kestä ajatusta, etteivät olisi täydellisiä. Tällaisten tyyppiesimerkkien vaikutuspiiristä kannattaa ottaa hatkat alta aikayksikön ja juosta todella kovaa taakseen katsomatta.

      • joopajoojoppajaooo

        Ehdotat seuraavaa:

        "Tässä keskusteluketjussa on todella selkeitä koulukirjaesimerkkejä narsistisesta häiriöstä. Lukiessa ehkä miettii noiden ilkeiden ja alistamishakuisten kommenttien olevan ruman, onnettoman ja pienimunaisen miehen kirjoittamia. "

        "saattaa silti narsistisissa tapauksissa olla niin, että mies keskittyy komeuteensa ja paremmuuteensa sen sijaan, että pyrkisi kehittämään itseään saatikka kuuntelemaan toisia."

        Aika paljon oletat asioita. Jos palaamme alkuperäiseen kirjoitukseen, kyseessähän on mies, joka haluaa lopettaa suhteen puolentoista vuoden siitä kun se on aloitettu.

        Eli, miehen tulisi mielestäsi uhrautua suhteeseen, johon ei ole ehkä alunperinkään halunut, tai suhteeseen jossa tunteet ovat kadonneet jo aikaa sitten.

        Kun mies on nyt näinkin pinnallinen, ettei puolentoista vuoden suhteen perusteella pysty sitoutumaan 30 vuodeksi, mahdolliseksi kotihoitajaksi , teet hänestä narsistin?

        Hohhoijaa, aika suppea asteikko sulla miehistä.


      • Jaamäävai?
        joopajoojoppajaooo kirjoitti:

        Ehdotat seuraavaa:

        "Tässä keskusteluketjussa on todella selkeitä koulukirjaesimerkkejä narsistisesta häiriöstä. Lukiessa ehkä miettii noiden ilkeiden ja alistamishakuisten kommenttien olevan ruman, onnettoman ja pienimunaisen miehen kirjoittamia. "

        "saattaa silti narsistisissa tapauksissa olla niin, että mies keskittyy komeuteensa ja paremmuuteensa sen sijaan, että pyrkisi kehittämään itseään saatikka kuuntelemaan toisia."

        Aika paljon oletat asioita. Jos palaamme alkuperäiseen kirjoitukseen, kyseessähän on mies, joka haluaa lopettaa suhteen puolentoista vuoden siitä kun se on aloitettu.

        Eli, miehen tulisi mielestäsi uhrautua suhteeseen, johon ei ole ehkä alunperinkään halunut, tai suhteeseen jossa tunteet ovat kadonneet jo aikaa sitten.

        Kun mies on nyt näinkin pinnallinen, ettei puolentoista vuoden suhteen perusteella pysty sitoutumaan 30 vuodeksi, mahdolliseksi kotihoitajaksi , teet hänestä narsistin?

        Hohhoijaa, aika suppea asteikko sulla miehistä.

        "Ehdotat seuraavaa:

        "Tässä keskusteluketjussa on todella selkeitä koulukirjaesimerkkejä narsistisesta häiriöstä. Lukiessa ehkä miettii noiden ilkeiden ja alistamishakuisten kommenttien olevan ruman, onnettoman ja pienimunaisen miehen kirjoittamia. "

        "saattaa silti narsistisissa tapauksissa olla niin, että mies keskittyy komeuteensa ja paremmuuteensa sen sijaan, että pyrkisi kehittämään itseään saatikka kuuntelemaan toisia."

        Aika paljon oletat asioita. Jos palaamme alkuperäiseen kirjoitukseen, kyseessähän on mies, joka haluaa lopettaa suhteen puolentoista vuoden siitä kun se on aloitettu.

        Eli, miehen tulisi mielestäsi uhrautua suhteeseen, johon ei ole ehkä alunperinkään halunut, tai suhteeseen jossa tunteet ovat kadonneet jo aikaa sitten.

        Kun mies on nyt näinkin pinnallinen, ettei puolentoista vuoden suhteen perusteella pysty sitoutumaan 30 vuodeksi, mahdolliseksi kotihoitajaksi , teet hänestä narsistin?

        Hohhoijaa, aika suppea asteikko sulla miehistä."

        Aika suppea näkökulma sulla, kun tällaista saat toisen viestistä aikaiseksi. Mitään tuollaista ei siinä kirjoitettu, ja tästäkin viestistäsi voisi hyvällä syyllä sanoa, että se vaikuttaa selkeästi narsistisesti häiriöisen ihmisen projisoinnilta. Kuten joku muukin jo sanoi: älä nyt kaikkea itsestäsi paljasta! Emme välttämättä ole kiinnostuneita. Esim. minulla on nyt parempaa tekemistä tuolla nurkan takana... jossain tosi kaukana... sinusta...


      • ghkdfgdfgdfg
        Jaamäävai? kirjoitti:

        "Ehdotat seuraavaa:

        "Tässä keskusteluketjussa on todella selkeitä koulukirjaesimerkkejä narsistisesta häiriöstä. Lukiessa ehkä miettii noiden ilkeiden ja alistamishakuisten kommenttien olevan ruman, onnettoman ja pienimunaisen miehen kirjoittamia. "

        "saattaa silti narsistisissa tapauksissa olla niin, että mies keskittyy komeuteensa ja paremmuuteensa sen sijaan, että pyrkisi kehittämään itseään saatikka kuuntelemaan toisia."

        Aika paljon oletat asioita. Jos palaamme alkuperäiseen kirjoitukseen, kyseessähän on mies, joka haluaa lopettaa suhteen puolentoista vuoden siitä kun se on aloitettu.

        Eli, miehen tulisi mielestäsi uhrautua suhteeseen, johon ei ole ehkä alunperinkään halunut, tai suhteeseen jossa tunteet ovat kadonneet jo aikaa sitten.

        Kun mies on nyt näinkin pinnallinen, ettei puolentoista vuoden suhteen perusteella pysty sitoutumaan 30 vuodeksi, mahdolliseksi kotihoitajaksi , teet hänestä narsistin?

        Hohhoijaa, aika suppea asteikko sulla miehistä."

        Aika suppea näkökulma sulla, kun tällaista saat toisen viestistä aikaiseksi. Mitään tuollaista ei siinä kirjoitettu, ja tästäkin viestistäsi voisi hyvällä syyllä sanoa, että se vaikuttaa selkeästi narsistisesti häiriöisen ihmisen projisoinnilta. Kuten joku muukin jo sanoi: älä nyt kaikkea itsestäsi paljasta! Emme välttämättä ole kiinnostuneita. Esim. minulla on nyt parempaa tekemistä tuolla nurkan takana... jossain tosi kaukana... sinusta...

        Oma viestisi on selkeästi naisen kirjoittama. Pitkään parisuhteessa ollut, kestänyt ne niin myötä kuin vastamäet, hammasta purren, miehelleen urhautuen.

        Ja miksi? Siksi että naiselle ikääntyessään käy niin ettei se kelpaa enää töihin eikä miehillekään. Parempi nöyristellä vaan että elättäjä säilyy. Siinä sitä sitten syntyy elämänkatkeruutta, onneksi on nykyisin internet ja suomi24 kaltaisia paikkoja joissa löytää vertaistukea kaltaisiltaan.

        Siinä sitten kelpaa retostella miesten pahuutta ja itsekkyyttä ja googlettaa hienoja termejä kuten narsismi. Itse kun vielä uhrautui miehelleen niin että teki lapset, joita nainen itse halusi, mies ei, parikymppisenä. Jäi koulut käymättä ja pilkunpaikat lauseissa unohtuu.

        Mies tajusi jo nuorempana mennä töihin ja hankkia itselleen koulutus. Siinä sitten koulujakäymätön yh siivooja äiti itkee kun koulutettu diplomi-insinööri vie häneltä leivän pöydästä lähtiessään. No, naisen oma mokahan se oli, miksi halusi homonipilvessä ne lapset. Turha siitä on miestä syyttää.


      • Naisnaisna
        ghkdfgdfgdfg kirjoitti:

        Oma viestisi on selkeästi naisen kirjoittama. Pitkään parisuhteessa ollut, kestänyt ne niin myötä kuin vastamäet, hammasta purren, miehelleen urhautuen.

        Ja miksi? Siksi että naiselle ikääntyessään käy niin ettei se kelpaa enää töihin eikä miehillekään. Parempi nöyristellä vaan että elättäjä säilyy. Siinä sitä sitten syntyy elämänkatkeruutta, onneksi on nykyisin internet ja suomi24 kaltaisia paikkoja joissa löytää vertaistukea kaltaisiltaan.

        Siinä sitten kelpaa retostella miesten pahuutta ja itsekkyyttä ja googlettaa hienoja termejä kuten narsismi. Itse kun vielä uhrautui miehelleen niin että teki lapset, joita nainen itse halusi, mies ei, parikymppisenä. Jäi koulut käymättä ja pilkunpaikat lauseissa unohtuu.

        Mies tajusi jo nuorempana mennä töihin ja hankkia itselleen koulutus. Siinä sitten koulujakäymätön yh siivooja äiti itkee kun koulutettu diplomi-insinööri vie häneltä leivän pöydästä lähtiessään. No, naisen oma mokahan se oli, miksi halusi homonipilvessä ne lapset. Turha siitä on miestä syyttää.

        "Oma viestisi on selkeästi naisen kirjoittama. Pitkään parisuhteessa ollut, kestänyt ne niin myötä kuin vastamäet, hammasta purren, miehelleen urhautuen.

        Ja miksi? Siksi että naiselle ikääntyessään käy niin ettei se kelpaa enää töihin eikä miehillekään. Parempi nöyristellä vaan että elättäjä säilyy. Siinä sitä sitten syntyy elämänkatkeruutta, onneksi on nykyisin internet ja suomi24 kaltaisia paikkoja joissa löytää vertaistukea kaltaisiltaan.

        Siinä sitten kelpaa retostella miesten pahuutta ja itsekkyyttä ja googlettaa hienoja termejä kuten narsismi. Itse kun vielä uhrautui miehelleen niin että teki lapset, joita nainen itse halusi, mies ei, parikymppisenä. Jäi koulut käymättä ja pilkunpaikat lauseissa unohtuu.

        Mies tajusi jo nuorempana mennä töihin ja hankkia itselleen koulutus. Siinä sitten koulujakäymätön yh siivooja äiti itkee kun koulutettu diplomi-insinööri vie häneltä leivän pöydästä lähtiessään. No, naisen oma mokahan se oli, miksi halusi homonipilvessä ne lapset. Turha siitä on miestä syyttää."

        Toivottavasti et ole ainakaan psykologi tai selvänäkijä - meni niin pieleen analyysi. Minähän tietysti valehtelen, mutta on tämä niin hauskaa, että oikaistaanpa silti ihan kiusallaankin vähän:
        - en ole koskaan ollut kovin pitkässä parisuhteessa, olen valinnut elämääni sellaisia elementtejä, joihin sellaisen sovittaminen ei ole tullut kyseeseen
        - en ole koskaan uhrautunut kenellekään
        - olen aina tehnyt elämässäni juuri sitä, mitä olen halunnutkin
        - töihin minua on aina pyydetty ja jopa kotoa haettu
        - komeitakin miehiä olisi aina riittänyt, mutta en huoli narsistia, joka vaatii sitä itselleen uhrautumista, nöyristelyä ja hampaiden kiristelyä - miesten kanssa tulen yleisesti ottaen erittäin hyvin toimeen, suurin osa heistä on todella mukavia ja reiluja
        - elämä on ihanaa, ei siitä sovi olla katkera eikä kiittämätön!
        - minulla on useampikin korkea koulutus
        - en ole koskaan tarvinnut elättäjää, mutta itse olen puolet elämästäni elättänyt muita
        - suomi24:ään törmäsin etsittyäni erästä rakennustekniikkaa koskevaa aihealuetta sivuavaa kokemusperäistä tietoa, ja sen verran filantrooppi ja patologisesti utelias olen, että minua kiinnostaa myös se, missä mainstream ja mielipidekeskustelut kulkevat - vertaisuudesta en kuitenkaan tiedä, sinun kanssasi en ainakaan sellaista ole vähäisimmässäkään määrin kokenut
        - miehet eivät ole pahoja, mutta jotkut ihmiset ovat narsistisesti häiriintyneitä jopa niin pahasti, etteivät ole valmiita näkemään muissa ihmisissä mitään hyvää - ja valitettavasti tämä pitää yllä myöskin toisen puolen narsistisia häiriöitä ja alemmuuden tunnetta, jota sellainen tuomitseminen, syljeskely ja riepottelu aiheuttaa (ap:lle toivon pikaista irtautumista ja tervehtymistä myös näistä, jos siitä on kyse)
        - en ole siivooja, vaan minulla on oma asiantuntijayritys
        - pilkunpaikat eivät unohdu, vaan kieltä muokataan sen mukaan, kenen kanssa keskustellaan ja mikä on oman kommentoinnin intentio (joka ei välttämättä aina kaikille kanssalukijoille edes useaan kertaan lukemalla paljastu)
        - kukaan ei vie leipää pöydästäni (jota en edes syö), mutta jaan ylimääräisestäni itse muille täydestä sydämestäni ja ilolla

        Ja sokerina pohjalla katso ja hämmästy: olen tosiaankin nainen!

        Jos menee aina vain sinne, missä voi sortaa heikompiaan, ei koskaan tasavertaisiaan kohtaakaan. Silloin voi toki kuvitella, ettei sellaisia ole olemassakaan, mutta eikö se ole enemmänkin pään pistämistä pensaaseen? Monilla narsisteilla on halu uskotella olevansa kukkoja tunkioilla, koska he luulevat, että kaikki muut ihmiset arvioivat heitä samalla tavalla kuin he muita. Se pelottaa heitä, koska kohtaamalla toisen ihmisen aidosti joutuu kasvokkain myös omien vajavaisuuksiensa kanssa. Sitä pelkäävät narsistit saattavat jopa jumiutua jollekin tietylle suomi24-sivulle päivittämään sivua sekä peukuttamaan omia viestejään ja miinustamaan niitä, joista he itse ovat ärsyyntyneitä. Se on realismia.

        Sekin on realismia, etten enää jaksa editoida tätä kommenttiani jäsennellympään muotoonsa. Siihen ei kannata tarttua, katsos, tämä suomi24 ei ole kuitenkaan sellainen foorumi, että tänne mitään kirjallisuuseksperttiä tarvittaisiin. Pääasia, että tekee itsensä ymmärretyksi - joskaan narsistille ei mene mikään perille, eiköhän sekin tullut jo selväksi.

        Mukavampaa jatkoa sinulle, keskustelukumppani. :)


    • potilas19v

      Ikävää kuulla, että on tuommoisiakin ääliöitä, jotka eivät välitä toisen vastoinkäymisistä ja vaan kaiken pitäisi aina olla niin ihanaa ja onnellista. Suruinen, tuo mies ei ole ansainnut sinua. Kunnon kumppani on tukena niin myötä- kuin vastoinkäymisissä eikös?
      Kertomasi koskettaa minua myös siksi, että itse istun juuri nyt sairaalan potilashuoneessa, neljä päivää on kulunut aivokasvaimen laikkaamisesta toisen kerran. Hyvin menee nyt, kun ei ukkoa ole vierellä, vaan entäs sitten jos joskus on ja kasvain taas uusii?
      Onneksi on ystävät. Pidä heistä kiinni!

    • Syöpäpotilas 1

      Myötätuntoni on puolellasi. Itse syöpäpotilaana, sairastan parantamatonta syöpää ja pysyn hengissä vain hoitojen kanssa, ja usko, tiedät mistä puhun, niitä riittää.

      En tiedä kuinka paljon on elinaikaa, enkä sitä jaksa edes ajatella. Mieheni kanssa avioliitto on ollut suhtkoht onnellinen muutaman vuoden (hän jo tiesi syövästäni ennenkuin menimme naimisiin), vaan nyt asiat tuntuu muuttuneen. Ihminen voi jaksaa vain niin paljon, ja henkinen ja fyysinen rasite syöpotilaille on valtava. Olen muuttunut elmämäniloisesta hymyilevästä naisesta mutrusuuksi, joka pakottaa itsensä hymyilemään mieheni edessä, tuskani kätken häneltä, joskin ne huomaa. Kun joskus sanon etten jaksa, niin mikä on vastaus: hänkin on sairas, on paineita eikä jaksa kuunnella omia paineitani. Joten nyt en puhu mistään enää.
      Kotona pidän aina meikkiä ja peruukkia näyttääkseni ja tunteakseni itseni normaaliksi naiseksi. Valitettavasti sairaalakulut ja lääkärimenot ovat syöneet suuren loven säästöihini, (mieheni on työtön) ja se on alkanut vaikuttaa suhteeseemme.

      Sanoinkin jo suoraan, jos ei kestä minua enää ja sairauttani, niin erotaan vain. Ei, sitä hän ei halunnut. Minä olisin kyllä ollut valmis. Jotta voisin taistella yksin enkä saada lisää stressiä hänestä. Pakenen aina kuin voin sukulaisiin, joskus viivyn kuukausiakin poissa, vain että minulla olisi mielenrauha. Olen kertonut syyn tähän miehelleni.
      Tilanne on kuitenkin aivan mahdoton nyt.

      On todella surullista lukea, että "rakkaus" kutistuu siihen kun toisen osapuoli sairastuu, voiko todella tämä olla totta?

      Neuvoni sinulle olisi katsoa nyt itsesi perään, ja jatkaa taisteluasi sairautesi kanssa, kyllä muut jokapäivän asiat järjestyy aikanaan !! Ei tällainen ihminen ole rakkautesi väärtti, ansaitset parempaa.
      Pidä hyvää huolta itsestäsi, taistele, sinut voidaan leikkauksella ehkä parantaa, minua ei... lasken tässä kuukausia ja vuosia vain...
      Kaikkea hyvää sinulle ja VOIMIA !

      • 29494765

        syöpäpotilas1 Kyyneleet silmissä luen sinua.............

        sairautesi lisäksi "miehesi" lisää taakkasi...

        Tiedän että SUOMI on Euroopan pahin rosvovaltio kansalaisiaan kohtaan

        Sinun kulutettava säästösi sairauteesi jätin sen maan kuan sitten.....

        Ehkä palaan Somalina takaisin niin saan oikean kohtelun..........

        Unohtiko miehesi että kerran mentiin yhteen olemalla toisen rinnalla vastamäessäkin

        Kaikkea hyvää sinulle!!!


      • tietämätön
        29494765 kirjoitti:

        syöpäpotilas1 Kyyneleet silmissä luen sinua.............

        sairautesi lisäksi "miehesi" lisää taakkasi...

        Tiedän että SUOMI on Euroopan pahin rosvovaltio kansalaisiaan kohtaan

        Sinun kulutettava säästösi sairauteesi jätin sen maan kuan sitten.....

        Ehkä palaan Somalina takaisin niin saan oikean kohtelun..........

        Unohtiko miehesi että kerran mentiin yhteen olemalla toisen rinnalla vastamäessäkin

        Kaikkea hyvää sinulle!!!

        Voiko tänne laittaa Skypensäkin?

        Siis Rekisteröidä näin??


    • Igelkott1

      Sen vaan sanon, että eipä tullut kertaakaan mieleenikään, että olisin mieheni jättänyt reilu 5v. sitten, kun saattohoidin hänet hautaan, vastasyntynyt tyttäremme toisessa kainalossa. Lupasin nimittäin vihkivalassa, että myötä- ja vastoinkäymisissä.

      • Din evig beundrare

        Älskade igelkott1 EN vielä näin ole itkenyt ennen..................................

        tämä pysyy kauan mielessäni

        Kuinka surullista tarinaa.. Sinä JALO nainen...

        Kyllä arvostan sinut korkeimmalle paikalle mitä ON

        Vaikka lapsellasi ei ole enää...isää....

        ON hänellä maailman parhain ÄITI...

        Haluan sinulle parasta mitä olla voi!!!!! (juuri nyt en voi edes jatkaa..)


      • Igelkott1
        Din evig beundrare kirjoitti:

        Älskade igelkott1 EN vielä näin ole itkenyt ennen..................................

        tämä pysyy kauan mielessäni

        Kuinka surullista tarinaa.. Sinä JALO nainen...

        Kyllä arvostan sinut korkeimmalle paikalle mitä ON

        Vaikka lapsellasi ei ole enää...isää....

        ON hänellä maailman parhain ÄITI...

        Haluan sinulle parasta mitä olla voi!!!!! (juuri nyt en voi edes jatkaa..)

        Voi kiitos! :) Ei tässä kyllä itseään kovin hyväksi äidiksi aina tunne..yksinäinen kasvatusvastuu painaa toisinaan harteilla enemmän ja vähemmän. Mutta niinhän sitä sanotaan, että kenellekään ei anneta enempää, kuin jaksaa kantaa..eli ronskilla huumorilla sitä eteenpäin jaksaa jotenkin. Täytyypä näyttää tämä kommenttisi nyt 14v. murrosikäiselle pojallenikin, jonka mielestä äiti on maailman typerin ja kauhein, mitä maa päällään kantaa :D. Lasteni takia eniten tällä hetkellä suren...he sitä isää olisivat vielä monta kertaa tarvinneet...erityisesti poikamme. Kiitos vielä sanoistasi..tällä taas jaksaa :)


      • Din evig beundrare
        Igelkott1 kirjoitti:

        Voi kiitos! :) Ei tässä kyllä itseään kovin hyväksi äidiksi aina tunne..yksinäinen kasvatusvastuu painaa toisinaan harteilla enemmän ja vähemmän. Mutta niinhän sitä sanotaan, että kenellekään ei anneta enempää, kuin jaksaa kantaa..eli ronskilla huumorilla sitä eteenpäin jaksaa jotenkin. Täytyypä näyttää tämä kommenttisi nyt 14v. murrosikäiselle pojallenikin, jonka mielestä äiti on maailman typerin ja kauhein, mitä maa päällään kantaa :D. Lasteni takia eniten tällä hetkellä suren...he sitä isää olisivat vielä monta kertaa tarvinneet...erityisesti poikamme. Kiitos vielä sanoistasi..tällä taas jaksaa :)

        igelkott1 jos vielä luet ??

        Vaatimattomuutesi vain kertoo Kaunein.. Jaloin olet...

        Kumpa lapsesi ymmärtäisi Onnensa.... ollessaan sinun lapsesi

        Vaan ei helppoa meille tietää raskaita Hetkiäsi.... kun jäit yksin..

        Varmaan monen yön hetkinä....itkiessäsi......(tulee taas itku)

        Kukaan EI voinut tuskaasi kantaa.....Sen teit vain YKSIN....

        Suurin ihailuni... vaikka kukaan tiedä kuinka monta kyynelta vuodatit....

        Kuinka kestitkään Surusi... kaiken..kaiken keskellä???

        Lapsesi eivät ymmärrä sanoessaan...........

        Toivottavasti et pidä tyhmänä......mutta luen uudelleen ja uudelleen sinun

        kertomuksesi....Koskaan en mistään niin liikuttunut ....

        Kaikki hyvä SINULLE mitä Maailmassa on!!!!


    • hali!

      ..järkyttävää.. ...olethan tietoinen että psyykkinen hyvinvointi antaa paremmat mahdollisuudet parantumiselle.Miten voi mies olla tollainen?Iso lämmin halaus sinulle!

      • Naivianaivia

        Mielestäsi miehen tulisi siis uhrautua loppuelämäkseen naisen rinnalle, sillä näin olisi naiselle paras.

        Ehkäpä mies ei alunperinkään ole heittäytynyt suhteeseen vakavissaan ja jatkaa nyt matkaansa, etsien seuraavaa sänkyseuralaista.

        Naiset on ihana naiveja, suorastaan naurattaa.


      • Naiva
        Naivianaivia kirjoitti:

        Mielestäsi miehen tulisi siis uhrautua loppuelämäkseen naisen rinnalle, sillä näin olisi naiselle paras.

        Ehkäpä mies ei alunperinkään ole heittäytynyt suhteeseen vakavissaan ja jatkaa nyt matkaansa, etsien seuraavaa sänkyseuralaista.

        Naiset on ihana naiveja, suorastaan naurattaa.

        "Naiset on ihana naiveja, suorastaan naurattaa."

        Etkä muunlaisia koskaan tuolla asenteella kohtaakaan, he kiertävät kaltaisesi kaukaa. Mutta itsepähän kuoppasi kaivat ja mikäs siinä, kun kerran naurattaa.


    • asiantuntija1

      Jos haluat parantua syövästäsi, nauti aamun ja illoin ruokalusikallinen ruokasoodaa vesilasiin sekoitettuna. Toisto tätä hoitoa kuukauden ajan.

      Tämä on se hoito, jolla esim. Mikael Junger aikoinaan paransi eturauhassyöpänsä kuukaudessa. Syöpä on nimittäin sienikasvustoa, joka ei voi sietää ruokasoodan aiheuttamaa emäksistä ympäristöä.

      • harhainen eläkeläinen

        Tästä viestinetjusta voi päätellä kaksi asiaa:

        1) suurin osa ei jaksanut lukea aloitusviestiä loppuun, tai ei ymmärretty lukemaa, vaan tärkeää oli päästä rykäisemään paheksuntaa miestä kohtaan eetteriin.

        2) suurin osa ei tajua milloin kyseessä on vedätys tai provo. Kyseenalaistamatta lähdetään jeesustelemaan ja toki siinä on se hyvä puoli, että päättömät viestit ovat netin suola.


    • mama from hell

      AP-jätitkö nuoren poikasi sitten asumaan itsekseen eri paikkakunnlle ukonnahjuksen takia?Toivottavasti jätät ukon ja palaat poikaasi lähemmäksi.Sairaus voi yllättää kenet vaan ja toivon voimia ja parantumista sinulle.

    • uskonsisar7

      Jeesus on paras ylilääkäri. Rukoile näin: Jeesuksen nimessä olen vapaa tästä sairaudestani! Aamen! Hyvän Sanan mukaisesti paranet ja vapaudut sairaudestasi, kun käsket Jumalan Pojan nimessä. Ole siunattu Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä!

      PS.Puolison voi myös rukoilla Jumalalta. Näiltä kanavilta kuulee päivittäin lisää hyviä uutisia, mitä normi tv-kanavilta harvoin nykyisin kuulee:

      http://www.tv7.fi/
      http://www.radiodei.fi/?sid=120

      • julle221

        uskonsisar7 oliko "ylilääkärisi" kesälomilla silloin kun Stalin tapatti 20milj ihmistä

        Hitler....... Idi Amin heitteli "Jumalan lapsia" Krokotiileille suurena huvina....nsa

        Kaikki lukemattomat onnettomuudet joissa syyttömiä...........SINUN jumalasihan

        on KAIKEN luonut Sairaudet, onnettomuudet, murhat, rikoset lapsiin....

        joiden luulin olevan viattomia (Kaikki on ennalta määrätty) KAIKKI...

        Jos NAINEN 1500luvulla oli,kaunis, miellyttävä jne jne Oli hänet poltettava

        ilman muuta.. Hänhän oli "noita".... SINUN oppejasi.. Älä tuo niitä tänne

        Ne kuuluvat Mielesairaalan seinien sisälle ...Jos sinnekään


        Kova Mies, kaiken tämän luonut eikä Uskalla naamaansa näyttää???

        Häpeäisin hänenä minäkin... kaikki nämä munaukset jotka tehnyt...

        USKON sodissa on Tapettu enemmin kuin missään muissa..yhteensä..

        Monta viatonta on mennyt.. YLILÄÄKÄRIN tekemättä Mitään... edes Yhtä

        ainutta kertaa

        Miksi uskoa KAIKKIHAN on määrätty ennalta...Kenet määrättiin Helvettiin kenet

        yläkertaan....Viattomalle lapselle määrännyt kuolettavan taudinkin.....

        JOS minä olisin ISÄNTÄ... EI olisi Tauteja murhia sairauksia vääryyksiä
        EI mitään pahaa... Näkisin Tarpeettomiksi... Ihmiset saisivat nauttia elämästä
        Ilman että joku "Jumalan lapisista heittelisi meitä vaikkapa Krokotiileille mm

        EN myöskään kasvattelisi PAHAN TIEDON puita vaan aivan Tavallisia

        omenapuita joista sitten voisimme syödä joka perkeleen omppu
        Paitsi ei ne joissa on matoja (en kylläkään niitä olisi luonutkaan)

        Kirotakin saisi jospa vaikkapa sattuisi vasaralla Tempaisemaan varpaaseensa
        kirkossakin saisi Pieraista kunnon pommi siitä sen enempi häpeämättä

        Naiset voisi kulkea ilman Rättiä päässä tai muita hirveitä palttoita näyttäen
        kuka miltäkin näyttää.. (useimmiten perse)
        Partansakin saisi ajaa joutumatta Helvettiin Repiä hiukset päästä mikäli vitutti

        Jälkiverotkin saisi joskus jättää maks.....amatta Saamatta karhua niskaansa
        Naapuria vetää turpiin.. niihin kun joskus ärtyypi

        Kävellä joskus pitsiä virkatenkin
        Krapulaakaan ei olisi

        Ongella tulisi kalaa ilman matoa ...ovat välillä niin syvällä, ja niin helevetin kuivaa maata... eikä koskaan muutenkaan lapiota
        kun ollaan kalassa (kaivele sitten käsin....)

        Pietarin kalansaaliita tulisi useammin
        Katiskoitakaan ei enää varkain koettaisi (verkoista puhumattakaan)

        Kalatkaan ei olisi niin perkeleen piikkisiä... kuin ovat nyt

        Sellaista pientä alkuun.... Sitten vuosituhansien aikana vähän parannella...


    • Kiitos jään sinkuksi

      Hm. Tästäkin keskustelusta tulin siihen tulokseen, että eipä kannata edes harkita pidempää suhdetta yhteenkään mieheen.

      Mielenkiintoista, kuinka joku/jotkut miehet puhuvat suhteesta "uhrautumisena"... Ja ovat näköjään sitä mieltä, että sairastuneen puolison tai tyttöystävän saa vaihtaa "ehjään" kuin rikkoutuneen lelun tai tietokoneen, vaikka yhdessä oltaisiin oltu vuosia, jopa vuosikymmeniä.

      Ystäväperheelle syntyi viime vuonna vaikeasti sydänvikainen vauva. Ehkä nämä täällä vapautumiseen kannustavat miehet sitten häipyisivät parisuhteesta sellaisessakin tilanteessa: nainenhan olisi synnyttänyt viallisen vauvan, ja sellainen pitää vaihtaa parempaan, terveempään ja ehjempään, koska kyllähän mies nyt sellaisen ansaitsee. Aivan turhaa uhrata elämäänsä minkään ruman, sairaan tai muuten vain aikaa vievän ja epämiellyttävän takia.

      Ei kuin kunnon eutanasiaohjelma käyntiin, ja kaikki syöpään sairastuneet, sydänvikaiset, Down-lapset, CP-vammaiset ja muut ikävästi rikki olevat pois pilaamasta terveitten miesten parisuhteita ja perhe-elämää! Oikeastaan elävien kirjoista voitaisiin myös poistaa ne, joilla on ikäviä leikkausarpia, koska ovathan ne nyt todella epäesteettisiä ja pilaavat seksielämänkin.

      • Narsistista eronnut

        Paljon tehokkaampaa olisi poistaa ne narsistit, jotka rikkovat muita.


    • Kiitos jään sinkuksi

      Hm. Tästäkin keskustelusta tulin siihen tulokseen, että eipä kannata edes harkita pidempää suhdetta yhteenkään mieheen.

      Mielenkiintoista, kuinka joku/jotkut miehet puhuvat suhteesta "uhrautumisena"... Ja ovat näköjään sitä mieltä, että sairastuneen puolison tai tyttöystävän saa vaihtaa "ehjään" kuin rikkoutuneen lelun tai tietokoneen, vaikka yhdessä oltaisiin oltu vuosia, jopa vuosikymmeniä.

      Ystäväperheelle syntyi viime vuonna vaikeasti sydänvikainen vauva. Ehkä nämä täällä vapautumiseen kannustavat miehet sitten häipyisivät parisuhteesta sellaisessakin tilanteessa: nainenhan olisi synnyttänyt viallisen vauvan, ja sellainen pitää vaihtaa parempaan, terveempään ja ehjempään, koska kyllähän mies nyt sellaisen ansaitsee. Aivan turhaa uhrata elämäänsä minkään ruman, sairaan tai muuten vain aikaa vievän ja epämiellyttävän takia.

      Ei kuin kunnon eutanasiaohjelma käyntiin, ja kaikki syöpään sairastuneet, sydänvikaiset, Down-lapset, CP-vammaiset ja muut ikävästi rikki olevat pois pilaamasta terveitten miesten parisuhteita ja perhe-elämää! Oikeastaan elävien kirjoista voitaisiin myös poistaa ne, joilla on ikäviä leikkausarpia, koska ovathan ne nyt todella epäesteettisiä ja pilaavat seksielämänkin.

    • vointeja

      Raukkamaisesti miehesi toimi, mutta koeta kestää ja rupee katselee luotettavaa miestä, kyllä se elämä siitä paranee, niinkuin toivon sinullekin.

    • 88888ujj

      Minkä tyyppinen aivokasvain sinulla ap on kyseessä? Onko se hyvänlaatuinen?

    • jaksa vielä

      Minun aivokasvaimeni on leikattu liki 20 vuotta sitten. Olin silloin naimisissa ja lapsiakin oli ja on tietenkin vieläkin. Silloin tosi sairaana sairaalassa maatessani en tiennyt että mieheni meni ympäri Suomea naisten perässä.

      Se selvisi jälkeen päin, mutta ero ei tullut vielä silloin, vaan muutaman vuoden myöhemmin.

      Olin niin sairas että halusin kuolla. Elämä kuitenkin alkoi voittaa ja elämänhalukin palasi. Mutta töitä sen eteen piti tehdä. Silloin tajusin, että minun on löydettävä itsestäni se voima, millä jatkan eteenpäin.

      Toivon aloittajalle myös sitä voimaa. Masennuksesta ja uupumuksesta huolimatta. Kaikki ne on koettu ja hirvittävät päänsäryt, siis tosi hirvittävät.

      Kaikki nuo ovat enää muitoja, paha uni. Mistäkään ei voi syyttää pahasta olostaan. Hän on sellsinen kuin on, ei muuksi muutu. Tosi rakkaus tulee silloin esiin, kun tukea tarvitaan.

      Aloittajalle sanoisin, että elä aina vain tässä hetkessä. On vain tämä päivä. Tee päivästä niissä oloissa mahdollisimman hyvä itsellesi. Pienin askelin eteenpäin. Asia kerrallaan. Jossain vaiheessa tulet jättämään typerän miehesi ja jatkat matkaa. Voi olla ettet löydä sielunkumppania, voi olal että löydätkin. Mutta joka tapauksessa matkallasi eteeenpäin kohtaat moennlaisia ihmisiä. Muista ette voi elää kenekään kautta, et voi vaatia toisia tekemään sinua onnelliseksi. Tee se itse, rakasta itseäsi, olet hyvä, ihana, mukava. Arvokas ihminen, ilo sille joka sinua tulee rakastamaan. Tulevaisuudessa.

    • pettynyt12345

      Todella tuttua puhetta

      Ex puolisoni lähti teille tietymättömille, kuultuaan että kasvain joka sisälläni kasvoi, on pahanlaatuinen... Puolen vuoden kuluttua minä toivuin leikkauksesta - hoidoista - väsymyksestä - ja kaikesta muusta siitä mikä mullisti elämäni, mutta mitä teki aviomieheni... Tapaili jo uutta naista .... Mies on niin heikko, että ei kestä vastoinkäymisiä, ja pakenee ensimmäiseen vastaantuevaan syliin niitä. Hautautuu sinne, ja ei edes osaa itse selittää jälkeenpäinkään , miksi?

      Kun sitten lopulta reilun puolen vuoden päästä pääsin jaloilleni ja "eloon" - oli suhteeni jo aviopuolisooni mennyttä, hän oli jo niin syvällä syövereissä uuden kanssa että paluuta ei ollut.

      Ei sitä vaan toista tunne miltei neljännesvuosisadan avioliittovuoden jälkeenkään, että tositilanteessa , tuosta toisesta osapuolesta ei ole tukijaksi vaan ainoastaan jänikseksi joka laittaa päänsä pensaaseen, kun pahat paikat uhkaavat..

    • Punisher#72

      Jaksamista kirjoittajalle. Koita jaksaa ja luovia itsesi ulos ongelmista ja nauttia joistain pinistä asioista edes, vaikka se onkin joskus helpommin sanottu kuin tehty.

    • Pieni isomummo

      Voihan asia olla joskus niinkin, että vakavasti sairastunut lähtee. Itselläni on kuolemaan johtava verisyöpä enkä halua olla kenellekään omaiselleni rasitteena.
      Aviomiehestäni ei ole minun hoitajaksi ilkeytensä vuoksi- siksi olen päättänyt muuttaa muualle, jos ei kuolema korjaa sitä ennen.

    • ikuisestiyhdessä

      Ei toista voi jättää sen takia,että toinen on sairastunut esm. syöpään se on julmaa jos toista rakastaa niin kyllä pysyy toisen rinnalla loppuun asti. Itse en jättäisi miestäni ikinä vain siksi,että on sairastunut. Rakkaus kestää kaikki vastoinkäymiset jos todella rakastaa toista.

    • tenkkapoo4

      Vaaleanpunaisten lasien katseleminen voi koitua kohtalokkaaksi,kun sieltä pilvistä tullaan ryminällä alas.Kuka on oikeasti tämä ihminen kenen kanssa oikeasti on?Aivokasvain jo sanana on pelottava ja vielä jos ei asiasta tiedä lääketieteellisiä asioita ja lähimmäinen ihminen muuttuu totaalisesti siitä mitä oli?
      Minä kyllä tiedän mieheni ,jos minulle jotain sattuisi hän seisoisi vankasti rinnallani
      ei ehkä ymmärtäisi kaikkia muutoksia minussa jollei tuntisi sairautta se voisi aiheuttaa sulkeutumista/vetäytymistä kuoreensa,jopa vihaa.Mitä tunnekuohuja tietämättömyys ja turhautuminen voisi aiheuttaakaa.En puolustele miehesi käytöstä
      mutta keskustelu avartaa kummasti maailmaa kuka ei masentuisi jos saisi kuulla ikäviä uutisia?

    • Kronos_

      Kumppanin sairastuminen ja varsinkin siten, että käytös muuttuu, on todella vakava asia ja kuormittaa taatusti suhdetta. Kuitenkin jos leikkaukseen, joka tilanteen korjaa, on alle vuosi, niin todellakin se on niin lyhyt aika, että kannattaisi vain sinnitellä. Toisaalta, jos leikkauksen jälkeen tilanne jatkuu, niin riitaisessa ja rakkaudettomassa suhteessa ei sairauden takia pidä roikkua.

      Ap:n kirjoituksesta jäi kyllä muuten varsin sekava kuva. Aikamoista draamaa, puhutaan elämän myllertämisestä ja itsemurha-ajatuksista. Muutto ja lapsen jääminen toiselle paikkakunnalle miehen takia (!), työpaikan vaihto sekä nopea velkaantuminen puoletoistavuoden avoliitossa on aika nopeaa toimintaa. En luultavasti itse haluaisi kumppania, joka järjen vastaisesti heittäisi vanhan elämänsä menemään suhteen takia.

    • Markku 48v.

      Toivottavasti osaat kuitenkin luottaa tulevaisuuteen ja lähdet sairastumisesta toivuttuasi "uuteen nousuun" kenties entisenkin tai vaihtoehtoisesti uuden kumppanisi kanssa. Minäkin olen etsinyt sitä oikeata naista jo pidemmän aikaa, mutta vielä ei ole "kolahtanut" se oikea kohdalleni.
      Haluaisin olla tukenasi mielihyvin, sillä olen ammatiltanikin henk.koht. avustaja.
      Jos haluat muhun yhteyttä, mailaile: [email protected]

    • Nainen45

      Niin samansuuntaiset ajatukse Kronos_:n kanssa... Ylipäätään noin nopea elämän myllerrys tuoreen suhteen takia tuntuu tosi hätiköidyltä.. tuskin kukaan uusi pari puolen vuodenkaan jälkeen on kaikkia huonoja puolia itsestään näyttänyt... saati sitten, että siinä kannattaisi mullistaa koko elämä..

      Tiedän sekä naisia että miehiä, jotka eivät oman puolison sairastumista kestä, eivät vaikka takana olisi pitkäkin liitto. Ei säälistä tai pakosta ketään voi pakottaa siihen jäämään, jokainen tekee omat valintansa. Hattua nostan niille, jotka jäävät ja tukevat, mutta en kyllä tuomitse niitäkään, jotka siihen eivät kykene.
      Minusta täällä on turha tuomita ketään.

    • jkiopooooo

      eimole ärkeämjättää häntä

    • silmäsilmästä

      Voi kauheeta,olen pahoillani aloittaja!!!
      Vaikka vaikeaa onkin niin et tarvitse tuollaista ääliömiestä.Esikoiseni lapsen isä samanlainen!!
      Itse sairastuin aivoverenvuotoon ja sain halvauksenkin,nykyinen mieheni on ollut tukenani vaikka olen välillä ollut ihan kauhea hänelle,totta kai pyydän aina anteeksi ja arkemme on hyvää!Muunkinlaisia miehiä on olemassa,pääasia että nyt itse paranet ja eheydyt ja kengität tollasen äijän!!!
      Siinäpähän katsoo sitten kun paranet ja löydät uuden rakkauden!Takaisin älä ota.Selviät vielä vaikeuksita voittoon.
      Minulla on ollut kohdussa kasvain ja sitten aivoverenvuoto ja halvaus,mun piti olla terve ja elän terveellisesti jas tämä kaikki tapahtui minulle alta 30vuotiaana!
      Voimia Sinulle,tiedät että selsiät,älä suostu kenenkään luutturätiksi.TOIVOTTAVASTI äijä saa mitä ansaitsee ja elämähän antaa kaikille sitä itseään,tavalla tai toisella,viimeistään vanhuudessa!

      • eijätetty

        Minä olen 35-vuotias nainen ja sairastuin syöpään viime syksynä. Se oli kamala shokki niin minulle, kuin miehellenikin. Mutta hän ei jätänyt minua vaikka rankkaa on ollut. Hoitojen aikana olin väsynyt, voimaton, masentunut. Makasin vain sängyn pohjalla suurimman osan aikaa. Itkin, valitin, kiroilin, raivosin. Jopa hänelle välillä käskien painua helv kuuseen ja muuta yhtä kauheaa. En ollut oma itseni. Olin ihmisraunio. Olin surullinen, vihainen elämälle, pettynyt että sairastuin, kuolemanpelkoinen ja vaikka mitä. Joka päivä itkin ja halusin mieheni lohdutusta. Hän joutui tekemään ruoan joka päivä. Hoitamaan kaikki kodin asiat siivouksesta viralisiin asioihin. Ja hoitamaan minut. Siis aivan kaiken ja enemmänkin. Vieläkin hoitojen loputtua on ollut vaikeaa. Masennusta, väsymystä, vihaa kaikkea kohtaan, pelkoa tulevaisuudesta ym. Eli mieleterveysongelmia ja fyysistä väsymystä, jaksamattomuutta. Välillä olen käyttäytynyt, kuin mielenvajaa hirviö. Ulkonäköni on muuttunut. Ennen olin kaunis jopa. Eli kaikki on muuttunut. Hän ei ole jättänyt minua. Ei pahimmallakaan hetkellä. On tehnyt ruoat kantanut ne sänkyyn minulle. Kuunnellut tuhannet itkut, raivokohtaukset, turhaantumiset, lohduttanut, silittänyt hiuksia. Ilahduttanut kaikella tavalla millä osaa. Ottanut kaikessa huomioon. Yhdessä olemme olleet 3,5 vuotta. Olen koko ajan pelännyt, että hän ei jaksa ja jättää. Ei ole vielä jättänyt. Joka päivä sanoo, kuinka paljon rakastaa. Luulenpa, että hän todella rakastaa minua.


      • joku221
        eijätetty kirjoitti:

        Minä olen 35-vuotias nainen ja sairastuin syöpään viime syksynä. Se oli kamala shokki niin minulle, kuin miehellenikin. Mutta hän ei jätänyt minua vaikka rankkaa on ollut. Hoitojen aikana olin väsynyt, voimaton, masentunut. Makasin vain sängyn pohjalla suurimman osan aikaa. Itkin, valitin, kiroilin, raivosin. Jopa hänelle välillä käskien painua helv kuuseen ja muuta yhtä kauheaa. En ollut oma itseni. Olin ihmisraunio. Olin surullinen, vihainen elämälle, pettynyt että sairastuin, kuolemanpelkoinen ja vaikka mitä. Joka päivä itkin ja halusin mieheni lohdutusta. Hän joutui tekemään ruoan joka päivä. Hoitamaan kaikki kodin asiat siivouksesta viralisiin asioihin. Ja hoitamaan minut. Siis aivan kaiken ja enemmänkin. Vieläkin hoitojen loputtua on ollut vaikeaa. Masennusta, väsymystä, vihaa kaikkea kohtaan, pelkoa tulevaisuudesta ym. Eli mieleterveysongelmia ja fyysistä väsymystä, jaksamattomuutta. Välillä olen käyttäytynyt, kuin mielenvajaa hirviö. Ulkonäköni on muuttunut. Ennen olin kaunis jopa. Eli kaikki on muuttunut. Hän ei ole jättänyt minua. Ei pahimmallakaan hetkellä. On tehnyt ruoat kantanut ne sänkyyn minulle. Kuunnellut tuhannet itkut, raivokohtaukset, turhaantumiset, lohduttanut, silittänyt hiuksia. Ilahduttanut kaikella tavalla millä osaa. Ottanut kaikessa huomioon. Yhdessä olemme olleet 3,5 vuotta. Olen koko ajan pelännyt, että hän ei jaksa ja jättää. Ei ole vielä jättänyt. Joka päivä sanoo, kuinka paljon rakastaa. Luulenpa, että hän todella rakastaa minua.

        eijätetty!!!!............Kaiken jälkeen mitä miehesi ON tehnyt sinulle...... sanot,

        "LUULENPA" vaikka miestäsi parempaa OLE!!!!!!!!!!!!

        kuinka paljon lisää hänen pitäisi tehdä että alentuisit sanomaan

        HÄN ON yksi PARHAISTA sano se hänelle!!!

        Hänen ansiosta voi taas olla ylpeä, että olen mies....


    • kjkjhjkjmnjhnb

      voimia sinulle!!! miehesi ei ole sinua ansainnu... jos se rakastais sinua niin olis auttanu ja tukenu sinua joten anna luuserin mennä!!!

    • Fibroosi

      Elämä on ainutkertainen tapahtuma jokaisella , joten se pitää käyttää järkevästi ei niin kuten minä joka jäin friidun sairastelua seuraamaan " sääli " kolahtaa raskaana taakkana . Oma terveys vaarantuu vakavasti ja tuollaista ei " rakkaus" voi korvata . Siis kahden ihmisen ei pidä sairastaa yhden vaivaa.

    • Häpeäisit

      AP, et kertonut että olitko kertonut miehellesi sairastaneesi syöpää silloin kun tapasitte. Sanoit olleesi terve, mutta syövän uusiutuminen on aina mahdollista ja mielestäni on kohtuutonta että väitit miesystävällesi olevasi "terve" ja näin ollen johdit hänet harhaan. Aivan oikein että jätti sinut, ehkä hän hakee kumppanistaan nimenomaan terveyttä ja kykyä jatkaa sukua. Kyse on kuitenkin myös hänen elämästään.
      Tämä tulee muuten myös pitkäaikaissairaalta. Sairaan elämä on yksinäistä, mutta en silti pysty alistamaan toisia rakastamaan itseäni huijaamalla.

      • häpeäisit22

        häpeäisit:( OLET suurin VITTU tällä puolen maailmaa ja

        IHMISKUNNAN pahin HÄPEÄ...............

        HITLERI oli ihminen sinuun verrattuna.....

        ONNEKSI laisiasi SIKOJA ei ole kuin sinä


      • Häpeäisit
        häpeäisit22 kirjoitti:

        häpeäisit:( OLET suurin VITTU tällä puolen maailmaa ja

        IHMISKUNNAN pahin HÄPEÄ...............

        HITLERI oli ihminen sinuun verrattuna.....

        ONNEKSI laisiasi SIKOJA ei ole kuin sinä

        Ja miten todellisuuden toteaminen tekee minusta sian?


    • yhä yksin

      Mietin erästä seikkaa näissä jättämistilanteissa. Miksi niin moni ENSIN hakee uuden suhteen ja sitten vasta jättää puolison. Eikö se ole henkistä heikkoutta. Eikö olisi parempi lähteä huonosta suhteesta ja mennä omillensa aluksi.

      Mitähän miettivät nämä miehet/naiset jotka tuhoavat kahden ihmisen liiton, tunkeutuvat siihen väliin.

      Itse uskon, jos kerran pettää, niin pettää sitten hetken kuluttua sitä seuraavaakin. Eli ensimmäinen seikka mitä miehessä ihailen/katson on vastaus kysymykseeni; oletko koskaan pettänyt suhteessa. Jos vastaus on kyllä, ei ole ikinä minua mahdollista saada.

      • yhä yksin fani

        yhä yksin:( Hyvä ystävä... tietenkään SIAT eivät vastaa "kyllä"

        Olet vielä hyvin nuori? ET vähääkään tiedä, kuinka kiero psychopat voi olla!!

        Kerro kuinka luulet, näiden käyttäytyvän... Vastaan, jos olet väärässä...

        ON naisille tärkeätä tietää..


    • elmän laastari

      Sperma voi aiheuttaa syöpää. Oletko ottanut suihin tai onko lirahtanut korvaan tai silmään jne? Kuitenkin sinulla on väärä mies. Kuulostat järkevältä ihmiseltä joten tee järkeviä päästöksiä. Juttele ystävien kanssa ja kysy heiltä tarvittaessa neuvoa. He voivat nähdä asiat paljon selkeämmn kuin sinä.Elämä on lyhyt, joten etsi oikeaa täysillä äläkä tyydy muuhun.

    • MariahT

      Avopuolisollani todettiin parantumaton syöpä, hän on tällä hetkellä sairaalahoidossa. Elämämme on todella vaikeaa ja minä ainakin elän valtavan pelon keskellä. Hoidot ovat miehelleni raskaita ja tieto siitä etteivät hoidot toimi, ovat romahduttavia. Hetkeäkään silti en ole ajatellut että hänet jättäisin, vaan päinvastoin teen kaikkeni hänen eteensä. Omat voimat ovat usein lopussa mutta rakkaus kantaa. Tällaisessa elämäntilanteessa sairastunut tarvitsee kaiken tukensa; niin henkisesti kuin käytönnön asioissa. Missään tapauksessa ei saisi ajatella vielä kaiken lisäksi tällaisia parisuhdeasioita. Minä koen kunnia-asiana, että saan kulkea mieheni rinnalla, auttaa kaikessa missä voin ja olla tukemassa. Vahva rakkautemme on entisestään syventynyt ja tunteet ovat entistä vahvempia. Hän tekisi tämän saman minulle, jos roolit olisivat toisinpäin. Ihminen, joka lähtee suhteesta vastoinkäymisten kohdattua, ei rakasta. Tai on itse niin heikko, ettei ole kapasiteetia käydä näitä asioita läpi. Hän ei pysty kohtaamaan elämää koko sisältöineen. Hänestä on kai helpompi juosta pois kuin jalostua.

      • <nou

        Toivottavasti tämä ei ole provo.



        Mainoksia kyllä vilkuu.


    • terapiaan

      Olin sinkku kun sain syövän 1990-luvulla. Ainakin silloin oli siellä missä asuin saatavilla terapiaa jos oli saanut ko. diagnoosin.
      Pyysin päästä siihen ja pääsin, vaikka siihen aikaan se oli vähän niinkuin olisi hulluutensa tunnustanut.
      Minulla ei ollut ketään, joka olisi hoitanut tai jolle olisin raivonnut tms. Ilman hoitojen aikaista terapiaa, jonka antoi nimenomaan syöpäpotilaisiinn erikoistunut terapeutti tuskin olisin selvinnyt.

      Suosittelen terapiaa myös parisuhteellisille. On aivan liikaa, jos oletat puolisosi yhtäkkiä olevan terapeuttisi, jos sairastut. Hän ei pysty sellaiseen objektiivisuuteen, jota todellinen terapeuttinen suhde vaatisi. Jos avioliitto yhtäkkiä muuttuu terapiasuhteen yrityseksi on sillä kyllä suuri vaara hajota, koska toiselta odotetaan jotain mihin hän ei pysty.
      Ei avioliitto sitä kuitenkaan ole, vaikka se onkin sitoutumista toiseen niin myötä kuin vastoinkäymisissä.Kyllä itsestäänkin pitää ottaa vastuuta tai voi löytää itsensä sinkkuna.

    • Molemmin päin

      Ymmärrän kurjan olosi ja miten pettynyt olet tähän "mieheen". Tosiasia on, että hän ei voi elää sellaista elämää kanssasi, mitä kuvitteli saavansa eli olisit terve ja iloinen hyvin voiva nainen, jonka kanssa voi tehdä mitä vaan. Ja kun näin ei olekaan käynyt, hänkin on joutunut arvioimaan suhdetta, haluaako hän päivittäin katsella jatkuvaa väsymystä, ärtymystä ja kiukuttelua, kun juuri mitään yhteistä ei enää ole ja toinen on lihonut aivan muodottamaksi. Uskoakseni tämä nyt on kuitenkin se vähäpätöisin kriteeri, vaikka tuolla kovassa maailmassa laitetaan kumppaneita ja puolisoita kiertoon raadollisesti vain siksi, ettei enää viitsi yhtään satsata ulkonäköön ja puolisoaan miellyttääkseen, vaan nyhjöttää kaikki viikonloput virttyneissä lötköverkkareissa sohvalla hakien lähikaupasta kaljaa tai sidukkaa ja kotiruoka on puhelintilauspizza. Väkisin miettii, tällaista paskaako tämä alkaa olla joka viikonloppu.

      Toisekseen kukaan tässä maailmassa, ei yksikään ole niin korvaamaton, että kannattaisi itsensä tuhota. Minä ainakin olen niin pyyteetön ja toisia ihmisiä huomoiva nelikymppinen mies, että jos sairastuisin vakavasti ja hoitoennustetta ei edes olisi ja muutenkaan en voisi olla toiselle puoliso, rakas ja tyydyttää naiseni tarpeita henkisellä kuin varsinkaan millään fyysisellä tasolla, minä en omista naistani, vaan annan hänen mennä ja saa olla muiden miesten seurassa. Ei tietenkään kivaa, mutta ei voi olla mustasukkainen siitä, mihin itse ei pysty ja jokaisella on oikeus rakkauteen ja tavata muita ihmisiä ja nauttia seurasta. Ei hän olisi omaishoitajani, vaikka voikin tukea vierelläni ja olisin siitä otettu.
      Tiedän monia vanhempia, jotka vannottavat lapsiaan, että jos he sairastuvat vakavasti aikanaan, viette heidät aikanaan hoitoon, ei kenenkään varsinkaan velvollisuus ole hoitaa vuosikymmeniä sairasta ja luopua omasta elämästään, vaikka näitäkin on kuten tätini mies, joka antoi kaikkensa menettäen omankin terveytensä.
      Nämä olivat tietysti ääripään kärjistyksiä, mutta vasta sairaudessa suhde punnitaan, yhtä hyvin tyyppi voi lähteä toisen naisen takia tai jos sinulla rahat loppu ja ulosotossa, kyllä siinä menee samasta ovesta rakkaus, nähty on.
      Toivon parastasi ja että saat apua ja kuntoudut, tuon miehen kanssa tai ilman, tuon miehen lähtö on varmaan muutenkin pienimpiä ongelmia elämässäsi, jos tarkemmin katsot.

      • Molemmin päin

        Minä jos kukaan tarkkailen ihmisiä varmaan enemmän kuin omaa elämääni, kun ei ole muutenkaan tapana tuijottaa vain omaa napaa ja kaivaa nöyhtää. Olen saanut niin satoja kertoja todeta, miten armottoman vaateliaita olemme kumppanimme valinnassa. Ulkonäön merkitys alkaa olla ihan mieletön tämä päivänä ja siksi sinkkuja alkaa olla varmaan oisko kolmannes talouksista.

        Monilla varsinkin nuorilla on ihannekumppanista täysin epärealistiset ja tähtitieteelliset vaatimukset ja ulkonäkö ja ikä painavat armottomasti. 5-6v ikäero on monelle jo mahdoton, vasta kypsemmällä iällä tuolla ei ole pienintäkään virkaa suhteessa, harvasta parista edes huomaa, kumpi nyt on sitten vanhempi, vielä vähemmän kiinnostaa.
        Vielä valtavan paljon isompi harppaus on täysin terveellä haluta kumppanikseen sairasta ihmistä, vaikkapa pitkäaikais, jokin kehitysvamma, autismi tai down-syndrooma, silllä näiden ihmisten arki pyörii aika eri lailla. Mahdollista tietysti on, mutta haastavaa. Pelkästään rullatuoli tai lyhytkasvuisuus varsinkin miehenä voi olla karkote, naisen silmissä ei ole edes MIES. Olen lukuisia kertoja nähnyt, miten kääpiöille ja muille lässytetään kuin pikkulapselle tai puhutaan hänestä kuin ulkopuolisena holhoajalleen. Yksi kääpiö raivosi, kun kaikki tulevat halaamaan kuin halinallea aamuyöstä taksijonossa.

        Nämä ovat äärimmäisen vaikeita asioita. Haluaisitko itse asua ja syödä kokonaisen viikon hotellissa kaikki ateriat samassa salissa vaikeasti vammaisten seurassa, missä on mölinää, ruokaa ja kuolaa rinnuksilla, toisia syötetään ja viedään vessaan kesken ja maksat täyden hinnan ainoasta yhteisestä lomaviikosta rakkaasi kanssa? Minun rehellinen vastaus on ei, ainakaan noilla ehdoilla.
        Moni pelkää alitajunnassa sairauden tai leiman sairaudesta tarttuvan, ehkä itsekin, mutta jos joku on mitä ihanin ihminen ja valloittava persoona, ei olisi täysin poissuljettu, jos naiseni olisi kehitysvammainen, arki olisi vain hyvin erilaista monessa asiassa aamutoimista alkaen maata panemiseen.


    • JKKKL

      NIIINKKÖ

    • myötä ja vastoin

      Kerronpa nyt vielä omankin tarinani. Olimme olleet miehen kanssa naimisissa vasta puoli vuotta, kun sairastuin masennukseen. Se oli hirveän rankkaa aikaa, eikä koskaan tullut mieleen, kuinka mieheni mahtaa jaksaa. Masennusta kesti kolme vuotta. Kun aloin viimein tervehtyä, mieheni sairastui. Hänen sairautensa on parantumaton ja toimintakyky paikoitellen hyvin heikko. Tämän sairauden aikana mieleeni on noussut ajatuksia siitä, kuinka epäreilua tämä on. Etten minä naimisiin mennessä ajatellut että se olisi tämmöistä. Välillä jopa ajattelin että otan eron ja etsin jonkun toisen. Kyllä nyt jälkikäteen hävettää ja tuntuu ihan naurettavalta tuollaiset ajatukset. Nyt miehen sairautta on takana 1,5 vuotta ja avioliittoa siis viisi vuotta. En voisi enää kuvitellakaan eroavani, koska näiden kokemusten jälkeen tiedän, että kestämme mitä vaan.

      En kuitenkaan voi mitenkään tuomita miestäsi, koska olen itse ollut vastaavassa tilanteessa ja tiedän millaisia ajatuksia se herättää. Tuollaisessa suhteessa jaksaminen vaatii syvää rakkautta toista kohtaan, eikä sellainen rakkaus kehity puolessatoista vuodessa. Ehkä miehesi tulee toisiin aatoksiin, kun saa vähän sulatella asioita. Älkää tehkö hätäisiä ratkaisuja.

      Tulipa mieleen tarinan miehestä, joka kävi päivittäin hoitokodissa tapaamassa dementoitunutta vaimoaan. Kerran eräs ystävä kysyi, muistaako vaimo enää miestään. "Ei hän enää muista minua", vastasi mies. "Miksi sinä sitten käyt joka päivä katsomassa häntä, jos hän kerran ei edes muista sinua?", kysyi ystävä. Mies vastasi: "Koska minä muistan vielä hänet.

      • Niin!

        Vakavasti sairaat, menkää seurakuntiin hakemaan rukousta. Olen itse nähnyt, kuinka "parantumaton" maksasyöpä parani.

        Kun sen puolesta rukoiltiin, oma jalkani, joka oli hiukan lyhyempi kuin toinen, kasvoi saman mittaiseksi kuin toinenkin, tunsinkin vielä ihan selvästi -ja yleisö ympärillä näki!

        Kyllä mistä tahansa "parantumattomista" ja vaikeista vaivoista Jumala voi parantaa ja parantaa joka päivä, tänäkin päivänä, kaikkialla Universumissa!
        Lukekaa parantumistodistuksia ja katsokaa kokousaikataulut:

        www.rukousystavat.fi


    Ketjusta on poistettu 9 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Uskalla lähestyä minua

      Mitä siinä menetät? Vai tyydytkö kirjoittelemaan täällä? Minä olen jo tehnyt aloitteen. Paitsi jos sinua ei kiinnosta. S
      Ikävä
      60
      6004
    2. Päätin että suostun keskustelemaan

      Jos sellainen tilanne tulee.
      Ikävä
      100
      3101
    3. Oulaskankaan päätöksistä

      https://www.facebook.com/share/v/1BSCFTMTyX/ Nyt tuli kova päätös, arvostan tätä Kuoppamäen suoraselkäisyyttä.
      Oulainen
      24
      2386
    4. EMMINÄ JAKSA OOTTAA KOLMEA VIIKKOA!

      Kyllä se aiemmin parantuu😘
      Ikävä
      21
      2048
    5. Mitä toivot Suomi24:ltä? Osallistu sivuston kehitykseen!

      Moikka keskustelijat! Terveisiä Suomi24:n kehitystiimiltä. Vuosi lähenee loppuaan, mutta ennen kuin rauhoitumme joulun
      Suomi24 Blogi ★
      345
      1741
    6. Kaikki menevät kouluu tai töihin

      Hyvää huomenta vaan. 😊 Minä menen kohta uudelleen nukkumaan. Se on kuin laittaisi rahaa pankkiin. 😊☕🎄🧡🐺
      Ikävä
      391
      1737
    7. Et varmaan edes sitä uskoisi

      Mutta varattunakin sydämeni on pohjimmiltaan aina kuulunut sinulle. Toivottavasti vielä jonain päivänä saan viimein oll
      Ikävä
      79
      1656
    8. Tiedoksi että

      En aijo laittaa viestiä enkä soittaa enkä edes harkitse asiaa.
      Ikävä
      26
      1582
    9. Huh, huh. Aitolehti eronnut?

      Osui Gekkosessa silmiini uutinen, jossa vihjataan, että Aitolehti olisi kenties eronnut kihlatustaan, joka on viimeksi o
      Kotimaiset julkkisjuorut
      69
      1511
    10. Suomessa oikeistohallitus vallassa: nälkäiset lapset hakevat jo Punaiselta ristiltä ruoka-apua

      Sosiaaliturvaleikkaukset ovat lisänneet asiointia ruoka-avussa. Kyllä tämän maan tilanne on surkea, kun lapset näkevät n
      Perussuomalaiset
      223
      1374
    Aihe