jmmikkonen
Tärkeitä asioita minulle ovat kristillinen usko, läheiset, ystävät, seurakunta, terveys, kirjat, musiikki, liikunta, ruoka, puhdas vesi ja luonto sekä rauha.
youtube.com/@juhamikkonen
juhamikkonen.blogspot.fi
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia60 aloitusta · 833 kommenttia
- Varmasti hyvä muistaa rukouksin asianosaisia ja välttää julkista revittelyä.
- 167 cm.
- On muita kirjoja kesken ja uusia tulossa. Viimeisin kirja jonka olen lukenut kannesta kanteen on John Lennox: Seven Days That Divide the World: The Beginning According to Genesis and Science. Nyt menossa mm. saman kaverin kirja God's Undertaker: Has Science Buried God?
https://www.amazon.com/Seven-Days-That-Divide-World/dp/0310492173
https://www.amazon.com/Gods-Undertaker-Has-Science-Buried/dp/0745953719/ref=pd_sim_14_1?_encoding=UTF8&pd_rd_i=0745953719&pd_rd_r=SYZPGRPNC7N3AWEG1E5E&pd_rd_w=dZZl8&pd_rd_wg=NxDqg&psc=1&refRID=SYZPGRPNC7N3AWEG1E5E - Emme voi todistaa että olemme olemassa tai että maailma on olemassa. Mutta nämä ovat mieleikkäitä perususkomuksia. Näen Jumalan olemassaolon ja sen että hän on ilmoittanut itsensä myös mielekkäinä perususkomuksina.
Esim. hindulaisuudessa ajatellaan että kokemamme todellisuus on harhakuva. Tämän ajatuksen kieltäminen yhdistää kristittyä ja naturalistia. Molemmat uskomme, että tämä koettava todellisuus on reaalista. Tämä antaa hyvät lähtökohdat tehdä luonnontieteellistä tutkimusta. - Metatasolla olen sitoutunut siihen, että olen olemassa, että maailma on olemassa, että Jumala on olemassa ja että hän on ilmoittanut itsensä Kristuksessa. Mitään näistä uskomuksista en osaa aukottomasti todistella. Näin olen uskonut vuosia ja näiden valossa katselen maailmaa.
Hyvää yötä. :) - Kristinusko ei ole muuttumattomuutta. Se on historian saatossa saanut paljon hyvääkin aikaan ja yhä saa. Laajan kehitysyhteistyön myötä, jota monet kristilliset järjestöt tekevät, ollaan saatu kurjuutta muutettua ei-kurjuudeksi.
Suomen luterilaisesti painottuva kristillisyys on paljolti meidänkin hyvinvointivaltiomme taustalla. Diakonia on yksi tärkeä työmuoto, jota kristilliset kirkot tekevät myös meillä. Protestanttisuuteen on kuulunut alusta asti koulutuksen arvostaminen. Ja jo sitä ennen katoliset ovat pitäneet huolta orvoista ja kuolevista.
Haluan vielä toistaa, että naturalismin ei tarvitse johtaa eikä se aina johda nihilismiin, mutta voi johtaa ja toisinaan johtaa siihen. Nihilismi on umpikuja. Jokaisen on tärkeää löytää elämälleen tarkoitus, vaikka ei-uskonnollinen, jos ei kannata mitään uskontoa, jotain itseään suurempaa päämärää. - Jatkan vielä että olen siis opintojeni myötä tutustunut hieman Uuden testamentin ja Vanhan testamentin eksegetiikan metodologiaan sekä hieman systemaattiseen analyysiin. Edustan siis humanistista, en luonnontieteellistä suuntaa. Teologiakin on laaja kokonaisuus hahmottaa.
- Uskon siis objektiiviseen totuuteen ja moraaliin. Toinen asia on sitten se, että mikä on objektiivisesti totta ja miten siihen totuuteen osaisi päätyä. Luonnontieteessä minun täytyy luottaa niihin, jotka ovat minua pidemmällä. Joko niihin, jotka propagoivat neo-darwinistista synteesiä, tai niihin jotka kritisoivat tätä paradigmaa. Teologiassakaan en ole ammattitutkija, vaan lähinnä perusteita opiskellut.
Uskonnolliset totuusväittämät ovat luonteeltaan vaikeasti testattavia, kuten varmasti tiedät. Ne eivät kuullu luonnontieteen piiriin. Teologia ja uskonnonfilosofia ovat humanistisia tieteitä. Niillä on erilainen metodologia. Pitkä keskustelu tästä on tullut ja kiitän Sinua ja myös muita, jotka olette haastaneet minua. Saatte hieman ajatuksiani liikkeelle. Tarkoitukseni ei ole ärsyttää tai olla ylimielinen. Voidaan toki siis vielä jatkaa vielä juttelua, jos niin haluat(te). - Hyvinvointi ja ihmisen arvostus löytyy niistä läntisistä maista, joissa kristiliset arvot ja uskomukset ovat vaikuttaneet jo vuosisatoja. Ne ovat parhaillaan luoneet pohjaa luonnontieteiden etenemiselle ja demokratian kehittymiselle.
Kommunistiset ja fasistiset maat, joissa ateismista on tehty valtion ideologia, ovat tehneet ehkä enemmän pahaa muutamassa vuosikymmenessä kuin kirkot vuosisatojen aikana. Sanon myös että ateismin ei tarvitse johtaa, eikä se yleensä johda tällaiseen.
Ymmärrän sen, että kristityt ovat tehneet pahojaan pitkin historiaa. Kristinusko on toiminut mielestäni paremmin vastakulttuurina kuin vallankahvassa. Valta turmelee helposti. Ja valtaakäyttävät sortavat helposti muita. - Esim. Friedrich Nietzsche sekä Jean-Paul Sartre. Kuten sanoin kaikki naturalistit eivät onneksi ole nihilistejä. Naturalismi voi johtaa, ja osalla johtaa, nihilismiin, kun menetetään kosketus objektiiviseen totuuteen (tieto-opillinen relativismi) ja objektiiviseen moraaliin (moraalinen relativismi).
- On jo havaittavissa muutoksia, joita tulevaisuudessa näemme vielä lisää. Kun kristinusko menettää asemiaan, kristilliset arvot, joita myös naturalistit ovat tähän asti kristillisestä kulttuurista ammentaneet, menettävät merkitystään, kun ihmiselämää ei enää pidetä pyhänä.
- Kristinuskon suuri kertomus on mielestäni parempi kuin naturalistinen narratiivi. Ymmärrän sen että naturalismi johtaa osalla nihilismiin, onneksi ei kaikilla. Ehkä se, että ihmismieli kysyy asioiden perimmäistä mielelekkyyttä, kertoo siitä, että on olemassa suurempi tarkoitus? Naturalismi ei vastaa monien mielestä heidän henkisiin/hengellisiin tarpeisiinsa. Ei minulla ole sellaista argumenttia, jolla saisin kaikki vakuuttumaan.
- Oli mielenkiintoinen väittely. Mielestäni siinä ei ollut selvää voittajaa tai häviäjää.
- Iso kysymys. Jeesus Nasaretilaisen hahmo kuvattuna evankeliumissa vakuutti minut siitä, että kyseessä ei ole huijari tai hullu. Jeesuksesta on toki monenlaisia kuvia. Milloin hänet kuvataan milloin seloottina, milloin kyynikkofilosofina ja milloin tavallisena rabbina. Meidän täytyy kuitenkin ymmärtää mikä vei hänet ristille.
Jeesus ei ollut selootti. Hän sanoi "joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu" ja "minun valtakuntani ei ole tästä maailmasta, muuten seuraajani olisivat taistelleet". Varhaisimmat kristityt olivat pasifistisia. Ja kuitenkin hän kohtasi brutaalin kidutuskuoleman. Jos hän olisi ainoastaan rabbi, ei tässä olisi järkeä. Jeesus sopii myös paremmin juutalaiseen miljööseen kuin hellenistiseen, joten tuo kyynikkofilosofi-hypoteesi on aika hataralla pohjalla.
Se, että Jeesus ajatteli olevansa juutalaisten Messias, Israelin odotettu kuningas, ja Jumalan Poika, tekee enemmän järkeä. Hänet tuomittiin jumalanpilkasta. Jos olemme avoimia sille vaihtoehdolle, että voi olla olemassa Jumala, voimme vakuuttua Jeesuksen ylösnousemuksesta, joka on hermeneuttinen avain kristilliseen uskoon. - Iso kriisihän se olisi, jos uskosta luopuisin. Sitä voisi varmaan verrata läheisen kuolemaan tai avioliiton kariutumiseen. Kun on sitounut ja rakentanut elämänsä Jumalan varaan.
Nuorena kyselin muunmuassa: Mikä on totuus? Mikä on elämän tarkoitus? Mitä tapahtuu kun kuolen? Vieläkin olen monessa kyselijän paikalla, vaikka joitain vastauksia koen myös saaneeni. - Myönnän että kyse ei ollut pelkästään älyllinen. Vaikka koin saavani tiettyjä vastauksia kysymyksiini, asiaan vaikutti myös kokemukset. Koin että Jumala kutsui. Vakuutuin siitä että Jeesus Nasaretilainen on toisenlainen kuin muut uskonnolliset johtajat.
Keskiaikainen teologi Anselm Canterburylainen sanoi "uskon että ymmärtäisin". Usko tulee siis ensin. Kristinuskossa on tiettyä loogisuutta, jonka ymmärtää sisältäpäin, mutta joka esim. naturalistisesta viitekehyksestä näyttää hulluudelta.
C. S. Lewis, kristitty kirjallisuuden professori, on sanonut "uskon kristinuskoon, aivan kuten uskon auringon nousuun, en ainoastaan koska näen sen, vaan koska sen valossa näen kaiken muun". Kristinusko tarjoaa metanarratiivin, jonka valossa jäsentää todellisuutta. Toki on monia muitakin uskontoja ja ideologioita jotka tekevät sitä.
Täällä olikin jo puhetta siitä, että Jumalan olemassaoloa ei voi todistaa. Kristillinen apologetiikka ei synnytä ihmisissä pelastavaa uskoa. Pelastavan uskon syntyminen on Jumalan vaikuttamaa. Saamme etsiä häntä, jos niin haluamme. - En ole lukenut kyseessä olevaa kirjaa, niin en ota sen sisältöön kantaa. Sanon kuitenkin sen että paimenuus ei ole ainoastaan titteli. Kyse on ihmissuhteista. Jos ei suostu jonkun johtajuuteen, ei ole kyse paimenuudesta, vaikka olisi kirjoilla jossain seurakunnassa.
Ajattelen, että jokaisen kristityn on hyvä löytää kotiseurakunta (voi olla myös moni muukin seurakunta kuin vapaaseurakunta) ja suostua jonkun alaisuuteen, siihen että on johdettavana. Hierarkiat on parhaillaan hengellistä terveyttä suojaavia asioita. Seurakuntien ulkopuoliset huutelijat eivät suostu kenenkään paimenuuteen. He usein hajottavat enemmän kuin rakentavat. - Ole oma itsesi. Niin ennen suhdetta kuin suhteessa. Ei kannata yrittää muuttaa itseään että miellyttäisi toisia. Omista arvoistaan on tärkeää pitää kiinni. Olet nuori vielä. Voit vielä hyvinkin löytää vielä itsellesi samanhenkisen kumppanin.
- Nuorena etsin jonkinaikaa totuutta buddhalaisuudesta. Luin hieman kirjallisuutta ja harjoittelin myös meditaatiota. Tämä oli ennen uskoontuloani. Islamiin olen tutustunut aikuisena, keskustellut muslimien kanssa ja lukenut Jaakko Hämeen-Anttilan suomentaman Koraanin ja sen selitysteoksen. Pidän arabialaisesta kulttuurista ja taiteesta.
Hindulaisuudesta olen lukenut vähemmän ja se on minulle vaikeammin hahmotettavissa oleva uskonto kuin buddhalaisuus ja islam. Raamatun ajan juutalaisuudesta olen jonkinverran lukenut, mutta myöhemmästä juutalaisuuden kehityksestä vähemmän.
Pystyn mieltämään jollain tavoin buddhalaista ja islamilaista ajattelua. Erityisesti buddhalaisuudessa on hyvin toisenlainen todellisuuskäsitys ja pelastuskäsitys kuin kristillisessä teismissä. Islamissa ollaan lähempänä, vaikka asiat asettuvat jonkinverran toisin ja ratkaisevia erojakin on. - Tarkoititko tätä väittelyä?
https://www.youtube.com/watch?v=g_LQ9bAX1NI