jmmikkonen

jmmikkonen profiilikuva
Joulu 2024
Vapaa kuvaus

Tärkeitä asioita minulle ovat kristillinen usko, läheiset, ystävät, seurakunta, terveys, kirjat, musiikki, liikunta, ruoka, puhdas vesi ja luonto sekä rauha.
youtube.com/@juhamikkonen
juhamikkonen.blogspot.fi

Liittynyt 14v sitten
60 aloitusta · 833 kommenttia
Uusimmat aloituksetSuosituimmat aloituksetUusimmat kommentit
Suomessa on kolme teologista tiedekuntaa, Helsingissä, Turussa ja Joensuussa. Kunkin yliopiston teologian laitoksella on useita tutkijoita ja opettajia töissä. Ei he puhu yhdellä suulla. Teologiassa on erilaisia koulukuntia ja yksilöajattelijoita. Osa uskoo Raamatun olevan ihan historiallinen kirjakokoelma, josta voidaan hahmottaa niin Israelin historian vaiheita kuin Nasaretilaisen opetuksia. Osa on enemmän myytti/legenda linjalla.

Toki on hyvä muistaa myös se, että suomalainen yliopistoteologia ei edusta teologian koko kirjoa. Suomenkieli on kuitenkin aika pieni kieliryhmä. Ennen teologit kirjoitti ja luki enimmäkseen saksaksi, nykyisin englanniksi. (Modernilla ajalla siis, toki latinaksi keskiajalla ja sitä ennen myös kreikaksi.)

Jos tarkoitat Suomen luterilaisen kirkon pappeja, niin yhä suurin osa sitoutuu klassiseen kristinuskoon. Siitä tehdään aika ajoin tutkimuksia. Kaikilla ev. lut. kirkon papeilla on kaikilla yliopistokoulutus. On toki niitä kohupappeja jotka väittävät ettei Jumalaakaan ole. Ihmettelen hieman ammatinvalintaa.
Hyvä kysymys!

Tässä joitain ajatuksia mitä heräsi aiheesta:

Kristinusko alkoi Palestiinasta ja saavutti Rooman valtakunnan alueen Välimerellä, laskentavasta riippuen 100-300 vuodessa. Se levisi Rooman rajojen ulkopuolellekin, mm. germaaniheimoihin (areolaisessa muodossa) aina Kiinaan saakka (nestoriolaisessa muodossa). Lähi-Idän ja Afrikan alueella islamin synnyn (600-luku) jälkeen kristinusko sai alkaa väistyä.

Suomeen kristinusko tuli ensin ortodoksisen kirkon kautta Venäjältä, myöhemmin katolisen kirkon kautta lännestä. Kai Suomi oli sen verran syrjäinen paikka että ensin mentiin moneen muuhun paikkaan. On hyvä muistaa, että kuljettiin entisaikaan jalan, hevosella ja purjeilla ja soutamalla. Kunnon tieverkostot oli harvinaisuus. Painokoneet keksittiin vasta 1400-luvulla, sitä ennen kirjojen kopioiminen oli hidasta. Lukutaitokaan ei ollut kovin yleistä ennen.

Lähetystyö on kokenut hyvin erilaisia vaiheita. Usein kirkoissa on keskitytty enemmän jo kristillisiin maihin kuin uusiin alueisiin. Toki politiikka ja sodankäynti liittyy myös kirkkohistoriaan. Suomella ei varmaan katsottu olevan myöskään kovin paljoa sotilaallista ja taloudellista merkitystä ennen kristinuskon saapumista. Kuitenkin on ollut läpi kirkkohistorian lähetystyöntekijöitä, joilla on ollut intoa mennä kaikkialle lähetyskäskyä toteuttamaan. Valtaapitäjät eivät välttämättä ole miettineet kristinuskon leviämistä niinkään, vaan oman valtakuntansa asioita.

Jos Suomen kirkkohistoria kiinnostaa, suositten Simo Heinisen ja Markku Heikkilän kirjaa "Suomen kirkkohistoria" (Edita 1996). Se alkaa kylläkin vasta 1300-luvulta. On huomionarvoista, että varhaisimmasta Suomen kirkkohistoriasta on erittäin niukasti lähteitä.
Kiitos tuosta jälkimmäisestä sulkeissa olevasta. Tulee heti myönteisempi fiilis lukea ja keskustella.

Minusta olet oikeassa siinä, että on paljon kritiikitöntä uskoa. Ei ole mielestäni hyvä uskoa mitä tahansa. Naiivit ihmiset joutuvat usein petetyksi, sillä kaikenlaisia huijareita on, jotka uskonnon varjolla vievät ihmisiltä rahat ja mielenterveyden. Siitä tuntee varmasti oma maammekin esimerkkejä, mutta muualla maailmalla (kuten amerikkalaiset ja afrikkalaiset ihmeparantajat) ilmiö on vielä silmiinpistävämpi.

Epäilysten kieltäminen on aiheuttanut monille vilpittömille uskoville henkistä kärsimystä, erityisesti fundamentalistisissa ja äärikonservatiivisissa yhteisöissä, joissa vaikeat kysymykset joskus tukahdutetaan. Minusta kognitiivinen dissonanssi on myönteinen asia, joka kertoo älyllisestä rehellisyydestä ja kasvun mahdollisuudesta. En näe uskonnollisten yhteisöjen kannalta hyvänä rajata keskusteluilmapiiriä ainoastaan helppoihin asioihin. Se vie uskottavuutta ja saa aikaan pinnallista uskoa. Valmiit vastaukset vievät usein löytämisen iloa ja yksinkertaistavat liikaa todellisuutta.
Ei kai sitä järkeä olisi Raamattua lukea jos siitä ei mitään tolkkua saisi. :D

Kyllä kannattaa lukea lapsesta asti Raamattua, ehkä lapsena ei ihan kaikki kohdat ole hyviä, kun voi ahdistaa, ainakin itseäni ahdisti jotkut kohdat. Ripari-ikäisestä asti voi varmaan lukea vaikka kannesta kanteen.

Sanoin myös: "Luther käänsi Raamatun saksaksi, koska ajatteli, että evankeliumi on siellä selvästi esillä." Olen Lutherin kanssa samaa mieltä, että ei tarvitse heprean ja kreikan opintoja, että voi löytää pelastuksen Kristuksessa Raamatusta.

Luther toki käänsi saksaksi Raamatun hepreasta ja kreikasta ja oli sitä mieltä, että ovat tärkeitä kieliä. Itse tulin uskoon joulukuussa 1999 paljolti lukemalla KR92 ja myöhemmin luin KR38 sitten luin englanninkielistä NIV-käännöstä. Kyllä sieltä moni asia avautui ilman opintoja.

Olen kokenut että opinnot on antaneet ihan paljon, UT:n kreikka ei ole kovin vaikea kieli ja VT:n hepreakaan ei ole kamalan hankalaa. Opistolla rohkaisivat kriittiseen ajatteluun myös opiston opetuksen suhteen. Kyllä joskus ollaan Simon kanssa ihan väiteltykin ja on muutkin opiskelijat. En ole ollut samaa mieltä kaikesta.

Uskon että Pyhän Hengen työ on oleellisempaa kuin eksegeettiset opinnot. Myös yhteisön merkitys Raamatun sanoman ymmärtämiselle on suuri. Itse päädyin opistolle kun halusin kristinuskoon sitoutuvan näkökulman teologiaan. Yliopistolla ei ole tunnustuksellista opetus vaan metodologisesti naturalistista eli ei oteta käytännössä Jumalaa huomioon.
On totta että opisto muuttaa Tampereelle puolentoistavuoden päästä. Sinne muuttaa Hämeenlinnasta vapaakirkon keskustoimistokin. Ihan fiksua, kun Santala on niin korvessa ja Hämeenlinnan ja Santalan väliä on täytynyt aikaisemmin työntekijöiden rampata. Mitä olen jututtanut vapaakirkollisia, niin osa on sitä mieltä, että ei tule Santalaan sijainnin takia, mutta Tampere kiinnostaisi paikkana enemmän.

Tuosta vanhustyöstä sanon, että ei pidä paikkaansa. Hoitosuunnitelman saa vanhus tehdä yhdessä seurakunnan kanssa, siihen sisältyy sellaisia asioita, kuin että jos haluaa seurakunnassa käydä jumalanpalveluksissa ja vastaanottaa vieraaksi pastorin ja ehtoollista, niin hoitolaitoskin tietää mikä on meininki. Minusta on hyvä että pidetään huolta yhteisön vanhuksista, kokevat usein yksinäisyyttä ja kaipaavat muistamista.

Uskoisin, että ilahtuu ihmiset vapaakirkossa niin kuin missä tahansa kirkossa tai järjestössä, jos joku testamenttaa omaisuuttaan. Opettaja sanoi, että työntekijä ei saa kuitenkaan ehdottaa moista eettisistä syistä. Varmasti herättäisi myös julkista pahennusta sellainen.
Satun tuntemaan Simo Lintistä, Suomen teologisen opiston rehtoria. Ei pidä paikkaansa että Hannu olisi hänen juoksupoikansa. Toki yhteistyötä tekevät, niin kuin koulutuksesta vastaavan ja kirkkonkunnanjohtajan tuleekin tehdä. Simo on johtajana opistolla ollut minusta ihan asiallinen. Rohkaisee nuorempia opettajia ja opiskelijoita, niin miehiä kuin naisia, ja antaa myös tilaa.

Seurakunnat valitsevat vapaakirkossa itse työntekijänsä. Kaikki vapaakirkon työntekijät eivät suinkaan käy kouluttautumassa opistolla. Simo ei valitse edes opiskelijoita, vaan vapaakirkon koulutustoimikunta valitsee hakemusten perusteella opiskelijat. Toki haastattelun hoitaa rehtori ja opintojohtaja yhdessä ja opiston kollegiossa suosittelevat sopiviksi katsomiaan opiskelijoiksi.

Työntekijän valtakirjojen hakemukset kulkevat Suomen teologisen opiston kautta, josta antavat myös suosituksia. Valtakirja on lähinnä julkinen tunnustus kirkolta, että on luotettavaksi henkilöksi katsottu, ei ole sekään ehto että voi seurakunnassa olla töissä. Ei ole Simo todellakaan yksin päättämässä siitäkään. Eikä ole pitkään, kun hän jää eläkkeelle sitä paitsi, ikää alkaa jo olla. Aika kevyt byrokratia on vapaakirkossa, vaikka sitä hieman onkin.
Uskon itsekin, että ikävä kyllä vapaakirkossa on myös turhautuneita työntekijöitä, heitä lienee miltei kaikissa kirkoissa, vaikka en halua vähätellä kenenkään elämäntyötä. Seurakuntatyö voi turhauttaa, ainakin ajoittain, melkein ketä tahansa.

Joskus turhautuminen voi saada myös aikaan, että tehdään jotain uutta, kun ei entinen toimi. Jotkut nuoremmat tosin kokevat helpommaksi istuttaa kokonaan uusi seurakunta, niin saa aloittaa puhtaalta pöydältä.
Edesmennyt Manchesterin yliopiston Raamatun selitysopin professori F. F. Bruce sanoi, että jos osaa hieman alkukieliä, niin pitää olla erityistä nöyryyttä ja varovaisuutta. Dallasin teologisen seminaarin UT:n kreikan professori Daniel Wallace sanoi jyrkemmin "jos osaat vähän alkukieliä, se voi olla vaarallista".

Yleensä on paras jos vertaa useita eri käännöksiä. Luotettavien käännösten taustalla on useita henkilöitä jotka osaavat alkukieliä todella hyvin. Toki on hyvä katsella kreikaksi ja hepreaksi juttuja, mutta koulutus on yleensä aika tärkeää kielen syvemmän oppimisen kannalta.

Suomen teologisella opistolla luin neljä kurssia kreikkaa ja pari kurssia hepreaa, vastannee noin 2 yliopistovuotta kreikkaa ja 1 hepreaa. Siitä pääsi jo alkuun, että osaa peruskäännöstyötä tehdä. Kyllä vaikeissa tapauksissa edelleen katson useampia käännöksiä. Usein on monia käännösvaihtoehtoja.

Jossain vaiheessa tekstikriittiset ongelmat tulevat kanssa vastaan. Ehkä haastavinta on kuitenkin eksegeettiset ja hermeneuttiset kysymykset, eli mitä se teksti tarkoittaa ja miten sitä pitäisi tulkita. Niillä jotka ammatikseen tutkii, on usein paljon hyvää sanottavaa, vaikka toki itse teksti on aina tärkeämpi kuin se mitä siitä on sanottu.
Olen sitä mieltä, että protestanttisuuteen on alusta asti kuulunut ajatus, että jokainen kristitty saa lukea Raamattuaan. Luther käänsi Raamatun saksaksi, koska ajatteli, että evankeliumi on siellä selvästi esillä.

En kyseenalaista taivaan olemassaoloa. Uskoisin, että Herrassa kuolleiden sielut sinne menevät odottamaan ylösnousemusta. Kuitenkin Johannes kuvaa näyssään uusia taivaita ja uutta maata.

Ruumiin ylösnousemus ja uusi luomakunta ei ole uususkonnollisuutta. Näkisin että New Age on lähempänä gnostilaisuutta, joka oli varhaiskristillisiä seurakuntia vaivaava harhaoppi. He eivät uskoneet ruumiin ylösnousemukseen, joka mainitaan jo Apostolisessa uskontunnustuksessa, johon myös Suomen vapaakirkko sitoutuu.

Platonilaisuus vaikutti kirkkoisien ajatuksiin ja lännen kristikuntaan, asiasta on kirjoitettu myös suomeksi. Tämä näkyy mm. kirkkotaiteessa. Kaikki ei platonilaisuudessa ollut pielessä, mutta sielun ja hengen välinen jyrkkä dualismi ja aineellisen todellisuuden väheksyntä tuli sieltä, ei juutalaiskristillisyydestä. Eksistentialistisen filosofian kuuluisia nimiä oli Martin Heidegger joka nimenomaan halusi tehdä pesäeroa platonilaisuuteen ja kartesiolaisuuteen.

Olen teologian opiskelija, en väitä tietäväni alaani perinpohjin. Perustietoja olen kyllä jo kartuttanut. Jos tässä on tarkoitus keskustella, niin soisin että se voisi tapahtua hyvässä hengessä.
Nyt en oikein ymmärrä. Hannu Vuorinen on tällä hetkellä kirkkokunnanjohtaja. Toki hän on yhteisöllemme vastuussa saamastaan tehtävästä, mutta kirkkokunnanjohtajalla ei ole esimiestä, paitsi toki seurakunnan Herra.
Kiitos tästä sivustosta! Erityisesti keskustelu palstoilla on ollut täällä mielenkiintoista.

Haluaisin tiedustella, että säilyyhän keskustelut ja niiden osoitteet muutoksen jälkeenkin? Kuulin, että käyttäjien keskusteluhistoriat katoavat. Se ei minua haittaa, kunhan jutut säilyisivät ja saisi jatkaa keskustelua.

Hyvää vuodenjatkoa! :)
Eiköhän se ole ryhmän ylläpitäjien asia millaista ryhmää haluavat. Olen törmännyt oudompiinkin ryhmiin, tyyliin "Jyrki Katainen on mulkku". Jos haluat, voit toki perustaa oman ryhmän, kuten kuka tahansa facebookin käyttäjä.
Ei vielä kirjan mainos vakuuttanut että viitsisin kymppiä maksaa ja käyttää siihen aikaani. Richard Dawkins on kirjoittanut evoluutiosta minusta hyvää settiä (Blind Watchmaker, Greatest Show on Earth).

Luomiskertomuksesta sen verran että se on ikivanhaa heprealaista runoutta. Hieman outoa odottaa tuhansia vuosia vanhalta tekstiltä, että se edustaisi nykytieteen käsityksiä.

Elämänsynnystä vielä, että emme tiedä sitä miten elämä syntyi. Tämän toteavat ne jotka tutkivat ammatikseen elämän syntyä. Kemiallinen evoluutio on hypoteesi johon liittyy ongelmia. Kiehtova ilmiö kuitenkin elämä, miten se sitten saikaan alkunsa.
Tässä on katolilaisen kaverin vastaus Paavolalle:

http://hyviauutisia.net/2009/07/20/paavolan-potypulinat-viela-kerran/

Olen entinen luterilainen, liityin uskoontultua helluntailiikkeeseen ja kuulun nykyisin vapaakirkkoon. Kunnioitan katolisia veljiä ja siskoja, vaikka olen protestantti. Jos kritisoimme heitä, niin ainakin on hyvä perehtyä aiheeseen kunnolla. Se on Petrillä tainnut jäädä vähän vaiheeseen.

Siunausta! :)
Haluan sanoa, että jos perehtyy kääntämiseen, niin huomaa, että sellaista asiaa kuin suora käännös kielestä toiseen ei oikein ole. Jokainen kieli on omanlaisensa, edes sanat eivät vastaa toisiaan semantiikaltaan eri kielissä puhumattakaan kielen rakenteista. Hieman osaan VT:n hepreaa, UT:n kreikkaa jonkinverran. Hepreasta ja kreikasta ovat kirkkoraamatun kääntäjätkin kääntäneet suomeksi.

Raamatun tulkinnassa on hyvä pyrkiä hahmottamaan laajoja kokonaisuuksia. Usein raamatunsanakirjat, johdanto-opit ja kommentaarit ovat suureksi avuksi. Suosittelen esim. Gordon Fee & Douglas Stuart How to Read the Bible for All It's Worth, suom. Kirjojen kirja - avaimia Raamatun tulkintaan. Siinä käydään läpi perusasioita raamatuntulkinnasta, kuten kirjallisuudenlajit (genre).

Mm. Tyndale Old Testament Commentary ja Tyndale New Testament Commentary on hyvä tiivis ja aika helppolukuinen sarja. Sillä pääsee hyvin alkuun. Tekijät on uskovaisia tutkijoita.

Voi olla että tuttujakin asioita kirjoitan. Toivon hyviä hetkiä Raamatun äärellä! :)
Minusta on kuitenkin muistettava, että natsit kaasutti juutalaisia ja muita ei-toivottuja hengiltä keskitysleireillä ja teloittivat toisinajattelijoita hirttämällä ja konekiväärillä. He aloittivat toistaiseksi suurimman koskaankäydyn sodan, missä kuoli ja vammautui lukemattomia.

Jos homot hakevakin hyväksyntää ja muokkaavat ihmisten mielipiteitä niin vaikea on minun löytää vertailukohtaa. Jotkut konservatiivit saavat huonon maineen, kun eivät hyväksy homojen avioitumista ja saavat ehkä sakkoja jos eivät pappeina vihi heitä tai lyhyen vankeustuomion (kuten jenkeissä jossain osavaltiossa).

Minusta on niin paljon lievempää lobbaaminen ja konservatiiveihin kohdistuva tietty suvaitsemattomuus, että ei ole mielekästä natsivertaus. Sitä paitsi kyllä homojakin on vainottu, vankilaankin laitettu. Ei me ihmiset olla kovin suvaitsevaisia yleensä erilaisia kohtaan.
Luterilaisuudessa ja usein protestanttisuudessa on korostettu Paavalia. On hyvä muistaa, että Paavali siteraa Jeesusta (esim. 1. Kor. 11 ehtoollisenasetussanat), mutta Jeesus ei siteeraa Paavalia. Luther arvosti erityisesti Roomalaiskirjettä, josta koki löytäneensä pelastuksen evankeliumin sekä Galatalaiskirjettä. Evankeliumeista hän arvosti eniten Johannesta.

Olen samaa mieltä, että Jeesuksen ja Paavalin välillä ei ole niin dramaattista eroa kirjoitusten perusteella, siis tyyli, kieli, ajatuksenjuoksu. Toki kristittynä ajattelen että on ontologinen ero, Jeesus on Jumalan Poika ja Paavali armahdettu syntinen, Jeesus ei tosin kirjoittanut evankeliumeja.

Luterilaiset ja muutkin protestantit tulkitsevat usein Paavalia Lutherin ja muiden uskonpuhdistajien (kuten Calvin) lävitse. Eksegeettinen tutkimus pyrkii kuitenkin ymmärtämään historiallista Jeesusta ja Paavalia, menemään kirkollisen tradition sijaan Uuden testamentin aikaan ja ajatteluun. Kuva voi olla enemmän tai vähemmän toisenlainen kuin oma perinne opettaa.
Tarkoittaa viiniä. Jeesus aterioi hyvin monenlaisten ihmisten kanssa. Yhdessä syöminen kuvasi syvää hyväksyntää ja yhteyttä. Jeesuksen seuraajissa oli mm. rötösherroja (publikaanit), prostituoituja (Magdalan Maria), sekä terroristi (selootti Juudas Kiivailija). Kaikki (kuten fariseukset, nimitys tarkoittaa "hurskaat") eivät pitäneet sopivana tätä juutalaiselle rabbille. Epämääräisten ystävien takia maine meni, mutta se ei tuntunut Nasaretilaista haittaavan.
"Niin kuin nuorukainen ottaa neidon vaimokseen, niin sinun lapsesi ottavat sinut omakseen, niin kuin sulhanen iloitsee morsiamestaan, niin sinun Jumalasi iloitsee sinusta."

On hyvä muistaa että tärkeimpiä tulkinnan periaatteita on muistaa asiayhteys. Jesaja kirjoittaa Jerusalemin kaupungista Babyloniaan pakkosiirtolaisuuten joutuneille juudealaisille. Jerusalem valloitettiin ja temppeli poltettiin 568 tai 587eKr. Jesaja kirjoittaa rohkaisun sanoja kansalleen. Kansa palasi myöhemmin persialaisaikana Juudeaan ja uudelleenasutti Jerusalemin ja rakensi toisen temppelin.
Minulla tulee mieleen Jeesuksen vertaus laupiaasta samarialaisesta, jonka tarkoituksena oli osoittaa, että kuka tahansa on lähimmäisemme. Uskon että on Jumalan mielenmukaista tehdä hyvää toisille.
33 / 42
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt