jmmikkonen

Vapaa kuvaus

Tärkeitä asioita minulle ovat kristillinen usko, läheiset, ystävät, seurakunta, terveys, kirjat, musiikki, liikunta, ruoka, puhdas vesi ja luonto sekä rauha.
youtube.com/@juhamikkonen
juhamikkonen.blogspot.fi

Aloituksia

60

Kommenttia

833

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Mietin sitä, että miksiköhän monoteismi mielletään kehittyneemmäksi uskonnon muodoksi kuin polyteismi. Jos evoluutio etenee yksinkertaisesta monimutkaiseen, eikö polyteismi silloin olisi monimutkaisempi ja monoteismi yksinkertaisempi uskonnon muoto?
  2. Hei!

    Mietin, että otitpa yhteyttä sitten kirjeellä, puhelimella tai miten tahansa, niin uskon, että on tärkeintä, että otat yhteyttä. Toivon, että hekin ovat valmiit puhumaan kanssasi.

    Voimia Sinulle!
  3. Tuo näköjään on kätevä. En tiennyt että netissä voi erota mistä tahansa uskonnollisesta yhdyskunnasta. Hyvä tietää.
  4. Voi ottaa vaihtoehtoisesti yhteyttä Vapaakirkon keskustoimistoon. Jouhevammin kävisi minusta omalta paikkakunnalta käsin. Vapaakirkkoon liitytään vapaaehtoisesti ja kuulutaan vapaaehtoisesti. Vapaakirkossa ei ole kirkollisveroa, mutta seurakunnat maksavat joka vuosi pienen maksun rekisterin ylläpidosta jokaisen seurakuntalaisen kohdalta. Minusta ole tarkoituksenmukaista olla seurakunnassa kirjoilla, jos ei ole millään tavoin mukana toiminnassa, eikä halua esim. sukulaisten takia kuulua.

    Joissain kristillisissä seurakunnissa on käytäntö, että jos ei käy vuoteen missään seurakunnan toiminnassa eikä ilmoita itsestään mitään, erotetaan automaattisesti seurakunnasta. Jos ei koe olevansa millään tavoin osa yhteisöä eikä halua kuulua, niin voi ilman muuta erota halutessaan. Jos ei halua tavata kasvokkain, luulen, että puhelimitse tai kirjallisestikin voisi onnistua eroaminen.
  5. Tässä on kyse kirjoista, joita ortodoksit ja katolilaiset kutsuvat deutero-kanonisiksi (toissijaisesti kanonisiksi) ja protestantit apokryfisiksi (salatuiksi) kirjoiksi. Ne eivät kuulu juutalaisten heprealaiseen Raamattuun (joka sisältää samat kirjat, kuin protestanttien Vanha testamentti). Ne ovat kuitenkin mukana Septuagintassa (lyhennetään LXX), joka on juutalaisten ennen kristillistä aikaa tekemä kreikankielinen Vanhan testamentin käännös.

    Ennen uskonpuhdistuksen aikaa lännen kirkossa ei ollut määritelty virallisesti näiden kirjojen asemaa. Luther koki, että ne eivät ole osa Raamattua, mutta kylläkin hyödyllistä luettavaa. Trenton (Tridentin) kirkolliskokouksessa, joka oli osittain reaktio uskonpuhdistukseen, määriteltiin mitkä niistä kuuluvat Raamattuun.

    Apokryfikirjoista on olemassa varsin tuore suomennos (Vanhan testamentin apokryfikirjat Kirjapaja 2009), joskin vanhempikin on tehty. Vanhoissa suomalaisissa Raamatuissa on apokryfikirjoja ja luterilainen kirkko päätti jokin aika sitten, että niitä voidaan ottaa taas mukaan suomalaiseen kirkkoraamattuun. Syy miksi niitä ei välillä ollut, liittyy brittiläisen järjestön aikoinaan Raamattujen painamiseen ja levittämiseen antamaan avustukseen Suomessa. He eivät kokeneet silloin hyvänä, että kyseiset kirjat on mukana.
  6. Suomen Vapaakirkko ja Suomen Adventtikirkko ovat eri kirkkokuntia. Käsittääkseni Suomen adventistit käyttävät ihan normaaleja suomalaisia raamatunkäännöksiä (KR39, KR92, RK). Itse pidän adventisteja kyllä ihan kristittyinä, vaikka en ole samaa mieltä heidän kanssaan esim. lopunajan tapahtumista ja Ellen G. Whiten asemasta. Vapaakirkossa jumalanpalvelus on yleensä sunnuntaisin, adventisteilla lauantaisin.
  7. Kannattaisi varmaan ottaa yhteys sen paikallisseurakunnan työntekijään tai vanhimmiston jäseneen, johon kuulut. He varmasti ohjeistavat prosessissa.
  8. Haluaisitko tarkentaa millaisesta julistuksesta ja sen kanssa ristiriidassa olevasta elämästä on nyt kysymys?
  9. Seksuaalisuus on todella henkilökohtainen ja yksityinen asia. Olen vapaakirkollinen ja keskustellut joidenkin muiden vapaakirkollisten kanssa myös tästä aiheesta. Vapaakirkossa suhtaudutaan kielteisesti pornoon. Osa vapaakirkollisista kuitenkin kamppailee, tai on jossain elämänsä vaiheessa kamppaillut, asian kanssa, eli ei ole kokenut moraalisesti oikeana, mutta on kokenut kuitenkin mielitekoa katsella. Itsetyydytykseen suhtautuminen näyttäisi vaihtelevan. Osa kokee, että se on ihan ok tapa purkaa paineita, etenkin jos ei ole naimisissa, ja osa taas kokee, että masturboiminen ei oikein sovi kristitylle.
  10. Haluatko tarkentaa, mistä Raamatun opetuksista on tässä kyse?
  11. Kiitos ystävällisistä sanoistasi.

    Halusin tunnustaa, että olen taipuvaisempi maksimalismiin. Se on akateemista tutkimuksellista otetta silmälläpitäen heikkous ja asia, jonka kanssa joudun tekemään töitä. Toisin sanoen myönnän etten ole täysin puolueeton, vaikka ihanne tieteessä on, ettei olisi puolesta eikä vastaan.

    Toki siinä, mitä sanoit tunnesiteistä ja yhteisön merkityksestä on paljon totta. Ihminen, joka syntyy Intiassa on suurella todennäköisyydellä hindu ja Saudi-Arabiassa ikänsä elänyt on mitä luultavimmin muslimi jne.

    Vanhempani eivät ole kovin uskonnollisia, mutta luterilaisen mummini kautta sain kosketusta kristinuskoon jo lapsena. Nuorena minua kiinnosti mm. zen-buddhalaisuus ja olin aika sekularisoitunut kristitty. 17-vuotiaana tulin uskoon helluntailaisten nuortenillassa. Vanhempani eivät ilahtuneet siitä, että vietin aikaa helluntailaisten seurassa ja että ajatukseni poikkesivat luterilaisuudesta. Kaikki ev. lut. srk:ssakaan eivät pitäneet ratkaisustani liittyä helluntaisrk:aan. Se oli hieman haastavaa aikaa. Onneksi ajan myötä suhteeni lähisukulaisiin ja myös ev. lut. kirkon ihmisiin korjaantuivat. Myöhemmin liityin vapaakirkkoon. Varmasti taustayhteisöni ovat vaikuttaneet ajatteluuni paljon.

    Minusta puhtaaksiviljelty fideismi ei ole välttämättä kovin hyvä epistemologinen sitoumus, sillä fideistien kohdatessa käy helposti niin, ettei synny rikasta vuorovaikutusta, koska kumpikin on niin kiinni omissa asemissaan. Toisaalta vahvan evidentialismin heikkoutena näen sen, etteivät kaikki suinkaan vakuutu evidentialistin itsensä varmoina pitämistä väitteistä.

    Dialogia on kuitenkin aina hyvä käydä niin uskontojen sisällä, uskontojen välillä, kuin myös uskonnottomien kanssa. Suomi on monikulttuurinen ja moniarvoinen yhteiskunta. Se on paitsi haaste myös rikkaus.
  12. Lämmin ja vilpitön kiitos pienestä hatunnostosta! :)

    Minusta usko on rehellistä, jos se pyrkii tekemään oikeutta tosiasioille. En uskoisi kristinuskoon, jos en kokisi kykeneväni tekemään niin älyllisesti rehellisellä tavalla. Mielummin vaihtaisin uskontoa tai ryhtyisin uskonnottomaksi kuin yrittäisin uskotella itselleni jotain, mitä en yksinkertaisesti voi pitää totena. En väitä, etteikö tunnesyillä olisi minulle mitään merkitystä. Kuitenkaan en koe että tunnesyyt olisivat ainoa tai edes pääasiallinen syy, miksi pidän kristillistä teismiä mielekkäänä perususkomuksena. Jos argumentoin ainoastaan tunnekokemusten pohjalta, yhtä hyvin muslimi, ateisti, buddhalainen tai hindu voi tehdä samalla tavalla. Joku kokee Jumalan läsnäoloa, toinen Jumalan poissaoloa, kolmas mystistä sulautumista maailmankaikkeuteen.

    Tämä ei tarkoita, että tietäisin vastauksia kaikkiin kysymyksiin, eikä sitä, ettenkö olisi, ainakin välillä, myös erehtynyt. Näkemyksiään voi korjata vain sitä mukaa, kuin oppii uutta. Eräs syy siihen, miksi nautin tällaisista keskusteluista on se, että joudun itsekin miettimään näitä kysymyksiä ja jäsentämään ajatuksiani. Ei-kristityt ovat minulle hyvä ja tarpeellinen peili. Olemme kaikki ennen kaikkea ihmisiä.

    En ole lukenut kaiken maailman uskonnollisia tekstejä, niin en osaa vastata kovin kattavasti siihen miten Raamattu poikkeaa. Uskonnollisia tekstejä on tuhansia. Varmaankin uskontotieteessä joudutaan etenemään tapaus kerrallaan. Koraanin olen lukenut Jaakko Hämeen-Anttilan suomennoksena. Tarkoitukseni on lukea klassisista uskonnollisista teksteistä vielä ainakin hindulaisten Bhagavadgita ja buddhalaisten Dhammapada. Olen lukenut vähän ateistien ajatuksista, islamista, buddhalaisuudesta ja hindulaisuudesta. Kristinuskosta hieman enemmän.

    Ajattelen, että kristinusko ei perustu Raamattuun samassa määrin, kuin islam Koraaniin. Muslimien mielestä Koraani on suoraan taivaasta saneltu profeetta Muhammadille. Kristityille Jeesus Nasaretilainen on täydellisin ilmoitus. Toki Raamattu on myös tärkeä, sillä se todistaa Jeesuksesta. Kristityt eksegeetit ja muut teologit myöntävät kyllä Raamatun inhimillisen puolen. Sitä ei ole annettu suoraan taivaasta, vaan sen ovat kirjoittaneet ja koonneet epätäydelliset ihmiset.

    Käsittääkseni Jumalan olemassaoloa ei voida todistaa ja näen Raamatun inspiraation uskonkohtana. Nähdäkseni lähtökohta tieteellisessä raamatuntutkimuksessa on asettaa se samalle viivalle muiden antiikin lähteiden kanssa.

    Tiede ei ota kantaa yliluonnolliseen, vaan rajaa sen lähtökohtaisesti tutkimuksen ulkopuolelle. Jos ajattelen asiaa puhtaasti akateemisista lähtökohdista, niin koen, että minimalismi (epäillään lähtökohtaisesti kaikkea Raamattussa kunnes toisin todistetaan) tai maksimalismi (uskotaan lähtökohtaisesti kaikkia Raamattussa kunnes toisin todistetaan) eivät ole niin objektiivisia ja neutraaleja lähestymistapoja kuin keskilinja niiden välillä.

    Joudun myöntämään, että olen enemmän taipuvainen maksimalismiin kuin minimalismiin johtuen siitä, että olen vakaumukseltani kristitty. En väitä, että kykenisin olemaan täysin objektiivinen. Puolueettomuus on tieteessä hieno ihanne, jota kohti tutkijoiden tulee pyrkiä. Historiallis-kriittisten kirjoittajien teokset, kuten Heikki Räisäsen kirjat, ovat olleet minulle arvokkaita siitä syystä, että ne ovat herätelleen minua dogmaattisesta unesta ja naiivista luottamuksesta Raamattuun ja ohjanneet kiinnostumaan akateemisesta tutkimuksesta, vaikka en koe, että liberaalitkaan olisivat aina välttämättä niin puolueettomia.

    Antiikin historian lähteiden pohjalta, jotka sisältävät usein ristiriitoja (esim. hunnien hyökkäyksistä Roomaan on keskenään ristiriitaisia lähteitä, mutta kuitenkin ajatellaan yleisesti, että on kyse historiallisista tapahtumista), historian tutkija pyrkii rekonstruoimaan todellisen tapahtumien kulun. Samalla hän etsii syitä sille, miksi lähteet eroavat toisistaan.

    Henkilökohtaisesti en koe mielekkäänä esim. evankeliumitekstien keinotekoista harmonisoimista. Kuitenkin ajattelen, että on mielekästä uskoa evankeliumien yleiseen luotettavuuteen. Suomalaisista Jeesus-tutkijoista on kansainvälistä arvostusta saanut erityisesti Tom Holmén Åbo akademista. Hänen kirjansa Jeesus (WSOY 2007) on mielestäni hyvä modernin Jeesus-tutkimuksen valtavirran popularisointi.
  13. Tarkoitan "joko tai"-asenteella, että uskot kirjaimellisesti kaiken tai et mitään. Antti Pietilä oli vakaumuksellinen kristitty, kuten monet muut yliopistoprofessorit häntä ennen ja hänen jälkeensä.
  14. Jos voitaisiin osoittaa, että Uuden testamentin evankeliumit ovat historiallisesti niin epäluotettavia, ettei niihin voi luottaa historianlähteenä siinä määrin, ettei Jeesus ole ristillä kuollut ja ylösnoussut Messias, niin silloin Raamatulla ei olisi minulle mitään uskonnollista arvovaltaa.

    Siteeraan Antti Pietilää, teos on Kristillinen dogmatiikka 1 sivu 327: "Ortodoksisen sanainspiratio-opin rauetessa raukeaa myöskin oppi Raamatun kirjaimellisestä erehtymättömyydestä."

    Hän pitää toteutumattomia ennustuksia tosiasiana ja kirjoittaa sivulla 332: "Esim. ennustukset vieraista kansoista muodostavat jo yksinään laajan tutkimuskohteen, jossa ennustusten toteutumista on vaikea todeta joka tapauksessa, mutta varmaa on, että ainakin osa on jäänyt toteutumatta. Samaa on sanottava monista Israelia koskevista ennustuksista." Hän ottaa esimerkiksi pakkosiirtolaisuudesta palaamisen, joka oli suurta ja ihanaa ennustuksissa, mutta kansa tunsi pettymystä todellisissa olosuhteissa, kun maanpaosta paluu päättyi.

    Minusta tuntuu joskus siltä, että uusateistit kritisoivat lähinnä fundamentalistista raamattunäkemystä ja pitävät kristittyjä ammattitutkijoita melkein luopioina. Se on harmi, sillä ei kristinusko kaadu, jos Raamatussa on muutama toteutumaton ennustus, historiallinen epätarkkuus ja sisäinen jännite, joita voidaan kutsua ristiriidoiksi jos otetaan nykystandardit lähtökohdaksi.

    Toki on uskovia, jotka eivät paini akateemisten asioitten kanssa ja joille voi antaa pataan, niin kuin nuoren maan kreationisteille. Itseäni hieman turhauttaa "joko tai"-asenne. Minua ei kiusaa se, että Raamattu on antiikkinen kirjakokoelma, jossa on Miikka Ruokasen sanoin "rosoja".
  15. Jos tutustuu hieman heprean kieleen, niin ymmärtää, että esim. sana olam voi merkitä ikuisuutta tai pitkää aikaa. Konteksti määrittelee paljolti sanojen merkityksiä. Jo Vanhan testamentin heprean sanakirja voi auttaa alkuun, sillä sanasto on VT:ssa suhteellisen niukkaa ja samoilla sanoilla on yleensä useita eri merkityksiä.

    Pyrkimys ymmärtää kirjoittajan alkuperäistä tarkoitusta on eksegetiikan eli tieteellisen raamatuntutkimuksen perusperiaate. Mielestäni naiivin fundamentalistinen tai yltiöskeptinen radikaalikriittinen lähestymistapa ei tee useinkaan täyttä oikeutta teksteille. Omat vahvat ennakko-olettamukset voivat tällöin ohjata helposti liikaa tekstien ymmärtämistä.
  16. Jeesus sanoi "minä ja Isä olemme yhtä" (Johannes 10:30) ja "jos te tunnette minut, opitte tuntemaan myös minun Isäni. Te tunnette hänet jo nyt, olettehan nähneet hänet" (Johannes 14:7) ja "joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän" sekä "minä olen Isässä ja Isä on minussa" (Johannes 14:10).
  17. Minusta jokaisella on halutessaan täysi vapaus ja oikeus erota mistä tahansa kirkosta tai muusta uskonnollisesta instituutiosta. Toivon, että kristityt ja muiden uskontojen edustajat voivat kohdella kunnioittavasti niitä ihmisiä, jotka eivät koe yhteisön perinnettä omakseen.

    Toivon menestystä valitsemallesi tielle.
  18. Henkilökohtaisesti en koe vaikeaksi asiaksi sitä, että Raamatun tekstien ja muiden antiikin tekstien välillä löytyy paralleeleja. Sananlaskujen kirja on kokoelma elämänviisautta. Sitä löytyy varmasti monilta, ellei kaikilta, kansoilta ja kulttuureilta pitkin maailmanhistoriaa. Varmasti Sananlaskujen kirjoittajat ja muutkin Raamatun kirjoittajat löysivät puhuttelevia ajatuksia naapurikansoilta. He muokkasivat niitä tarvittaessa omaan teologiseen ymmärrykseensä sopivaksi.

    Sananlaskujen kirja ei käsittääkseni sisällä suoranaista mytologiaa, vaikka siellä käytetäänkin rohkeasti metaforia. Mytologiaakin löytyy kyllä Raamatusta esim. psalmiteksteistä ja profeetoista. Raamatun kirjoittajat elivät oman aikansa ja kulttuurinsa kehyksissä, niin kuin mekin omamme. En koe hankalaksi itsekään siteerata ateistitutkijoita tai muiden uskontojen edustajia, heillä on todella paljon hyvää sanottavaa. Toki pyrin verifioimaan lainaukseni. Antiikin aikana ei ollut tekijänoikeuslakeja, niin kuin meillä, joten muinaisissa teksteissä ei useinkaan käy ilmi mihin kirjoittajaan/teokseen viitataan.
  19. Suomen Vapaakirkon lyhenne on SVK, SVN on Suomen Vapaakirkon nuoret. :D
  20. Kirjan Nykyajan lahkot kirjoittaja oli tosiaan Seppo A. Teinonen.
    21. 35 / 42
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt