vapaakirkko

Kun puhutaan vapaakirkollisuudesta, englanniksi free church, ruotsiksi frikyrka, sillä voidaan tarkoittaa useampaa asiaa. Yleisessä mielessä vapaakirkollisia ovat kaikki ne kristilliset seurakunnat, jotka eivät ole valtionkirkkoja tai kansankirkkoja. Yhdysvalloissa kaikki kirkot ovat vapaakirkkoja. Myös alkuseurakunta oli tämän yleisen määritelmän mukaan vapaakirkko.

Vapaakirkollisuudella voidaan tarkoittaa myös niitä kirkkokuntia, jotka kutsuvat itseään vapaakirkoksi, kuten Free Church of England ja Suomen Vapaakirkko (SVN).

Suomen Vapaakirkko on 1800-luvun loppupuolella syntynyt Suomen ev. lut. kirkon herätysliike, joka järjestäytyi uskonnolliseksi yhdyskunnaksi 1923 eriuskolaislain tultua voimaan. Suomen Vapaakirkossa ei ole laajaa yhteistä dogmatiikkaa, vaan tiettyihin puitteisiin mahtuu erilaisia seurakuntia, seurakuntien työntekijöitä ja seurakuntalaisia. Suomen Vapaakirkkoa on joskus luonnehdittu opiltaan ja spiritualiteetiltaan keskitieksi luterilaisuuden ja helluntailaisuuden välillä.

Lisätietoja Suomen Vapaakirkosta saa esim.
http://www.svk.fi/
http://www.uskonnot.fi/uskonnot/view.php?religionId=20

Vapaakirkko on ihan vapaata toimintaa ja perustuu raamattuun. Ensin pyydetään syntejä anteeksi ja etsitään raamatusta sopiva kiertoilmaus, jonka perusteella synti voidaan tehdä.
Ajanpuutteen vuoksi anteeksi voi pyytää synnin jälkeenkin uskonveljien avustamana etsitään raamatusta jokin värssy joka kumoaa tehdyn synnin tai oikeuttaa sen muuten.

Erot ovat selkeimmin esillä ehkä täällä maanpäällä. Kyse on kirkkokuntien välisistä sopimuksista ja niiden soveltamisista. Sekä niistä ihmistä, jotka niitä soveltavat.

Yksittäiset ihmiset voivat olla kirkkokuntiin kuulumatta tai kuulumalla, samaa tai erimieltä asioista.

Esim. ihmiset voivat solmia avioliiton siten, että toinen kuuluu esim. ev.lut ja toinen vap.srk:hon. Mutta toisen vanhemman sukulaiset eivät vättämättä käy ev.lut kirkossa kummeiksi. Vaikka vihkiminen olisi siellä tapahtunutkin.

On myös seikkoja, jotka ovat vapaakirkon ajattelussa sellaisia, jotka poikkeavat ev.lut kirkon käytännöista joiltain osin.

Tällaisia käytännön eroavaisuuksia täällä ajassa olessa on.

Tähän ei siis tule lukea mukaan lestadiolaisuutta.

Keskeisimpiä eroja luterilaisuuteen on henkilökohtaisen uskonratkaisun korostaminen, uskoontuloa seuraava uskovien upotuskaste, ja tätä seuraava seurakuntaan liittäminen. Vapaakirkon varsinaiseksi jäseneksi pääsemiselle on edellytyksenä henkilökohtainen sydämen usko Jeesukseen. Perheiden lapset ovat puolestaan perhejäseniä siihen asti kun joko a) liittyvät uskonratkaisun jälkeen varsinaiseksi jäseneksi tai b) eroavat Vapaakirkosta.

Seurakunnan kokoukset ovat vapaamuotoisempia kuin luterilaisessa kirkossa ja "rivijäsenten" panos on niissä huomattava. Pienemmillä seurakunnilla ei välttämättä edes ole palkattua pastoria. Saarnoja ei yleensä ole kirjoitettu paperille. Musiikkia on laidasta laitaan, ylistysmusiikista ehtoolliskokousten virsiin ja kaikkea siltä väliltä. Todistuspuheenvuoroja on suuressa osassa kokouksista. Armolahjat ovat näkyvämmin osa seurakuntaelämää kuin luterilaisessa kirkossa. Lapsille pidetään pyhäkouluja, nuorille nuorteniltoja ym. Toimintaan kuuluvat myös mm. diakoniatyö, sielunhoito, vierailut vanhainkodeissa sekä evankeliointityö.

Vapaakirkon oppiin kuuluu varsin kirjaimellinen raamatuntulkinta. Raamatun katsotaan olevan kokonaan Jumalan Sanaa, Pyhän Hengen ohjauksessa kirjoitettu lopullinen ja täydellinen ilmoitus. Tosin ajatellaan, että tietyt Raamatun kohdat ovat kulttuurisidonnaisia, tiettyyn aikaan ja kulttuuriin annettuja ohjeita; Vapaakirkolla onkin mm. naispappeja. Eli tervettä maalaisjärkeä pyritään käyttämään, mutta ei silti "mukautumaan tämän maailman menoon" (Room. 12:2).

Vapaakirkon opin pelastuksesta voi sanoa vaikkapa Roomalaiskirjeen 10:9-10 sanoin: "Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra, ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva. Sydämen usko tuo vanhurskauden, suun tunnustus pelastuksen." Sillä, mihin kirkkokuntaan kuuluu, ei ole merkitystä. Vapaakirkko onkin ollut aina tunnettu yhteiskristillisestä toiminnastaan.

Itse liityin Vapaakirkkoon tultuani uskoon 2011, ja olen kokenut seurakuntamme todella rakkaudelliseksi ja lämpimäksi paikaksi. Täydellinen ei Vapaakirkkokaan tietenkään ole, niin kuin ei mikään asia tällä pallolla, mutta ainakin minulle se on paras mahdollinen hengellinen koti, jossa opetetaan tervettä sanaa maanläheisellä otteella rakkautta ja armoa unohtamatta.

En tiedä miten Suomen vapaakirkko poikkeaa Ruotsin vastaavasta.

Muutenkuin että Ruotsin sosiaalidemokratia syntyi vapaakirkon kautta kun taas Suomessa sosiaalidemokratia syntyi työväen liikkeenä.
Onko Vapaakirkoilla Suomessa ja Ruotsissa vastaavaa eroa?

Pitkään helluntailaisena olleena ja myös vapaaseurakuntaa nähneenä, en oikeastaan näen teologista eroa hellareiden ja vapisten kesken. Ehkä vapiksilla on höllempi seurakuntakuri tai sitä ei ole ollenkaan.

Vapaakirkosta ei yleensä eroteta ketään synnin tähden. Yleensä ne ihmiset jäävät itse pois seurakunnan toiminnasta ja jäävät sitten jäseniksi, jos tahtovat.

Ainoastaan ne erotetaan välittömästi, jotka uskaltavat arvostella Rick Warrenia tai Bill Hybelsiä ja heidän opetuksiaan.

Vapaakirkkoa ja lestadiolaisia yhdistää ainakin se, että myös Vapaakirkon johtoeliitti järjestää salaisia "hoitokokouksia" niille jäsenille tai työntekijöille, joista se haluaa päästä eroon. Tällainen henkilö ja hänen perheensä "hoidetaan" lähes sairaalakuntoon. Juuri mitään konkreettista ei löydetä tai sitä ei voida sanoa uhrille itselleen, joten hän ei edes tiedä mistä häntä syytetään. Hän ei pääse puolustautumaan hallituksen edessä, joka uskoo mieluummin narsistiijohtajan valheet, joita mielistelijät vahvistavat. On pyydetty avointa keskustelua osapuolten kesken, mutta sitä ei järjestetä. Seurauksena täydellinen vaikeneminen ja kielto muillekin, että tästä koko asiasta ei saa puhua. Tällaisesta kirkosta saa olla todella huolissaan. Kun liityin Vapaakirkkoon, luulin kauan, että vapaakirkkoa ohjaa nöyrä vaellus Jumalan edessä sekä iloinen kristillisyys, Kristus - keskeisyys, risti sovitus ja armo. Nämä näyttävät unohtuneen. Tilalle on tullut amerikkalaistyylinen bisnesmaailman johtajuus ja nöyristely näiden johtajien edessä.

No vaikka esimerkiksi eroaa silleen että uskovaksi hyväksytään kastettu ja voi välttää paskanpuhunnan opiskelemalla raamattua. Ite olin opiskelemassa vanhempien pakottamana vapislaisten rippileirillä, ja ihmiset jätti tän jälkeen huomiotta mut kun sain viis minkan usko-kokeesta.
Tän vuoksi oon mielummin hellareiden kesken, armahtavampaa porukkaa eivätkä syrji ihmisiä.