jmmikkonen

Vapaa kuvaus

Tärkeitä asioita minulle ovat kristillinen usko, läheiset, ystävät, seurakunta, terveys, kirjat, musiikki, liikunta, ruoka, puhdas vesi ja luonto sekä rauha.
youtube.com/@juhamikkonen
juhamikkonen.blogspot.fi

Aloituksia

60

Kommenttia

833

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Toki on hyvä määritellä mitä tarkoitetaan sanalla lahko. Entinen Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan ekumeniikan professori kirjoittaa kirjassaan Nykyajan lahkot (Kirjayhtymä, 1965) seuraavasti:

    "Lahkon määrittely on vaikeaa ja tätä nimitystä voidaan pitää halventavana." (s. 17)

    "Lahko ei halua asettautua kristikunnan ulkopuolelle, mutta se kieltäytyy kaikesta yhteydestä kirkkoon, vieläpä yhteisestä keskustelusta." (s. 19)

    "Lähko on selvästi epäekumeeninen yhteisö, sillä osallistuminen ekumeniaan on separatismin, eksklusiivisuuden ja proselytismin vastaista." (s. 20)

    "Esim. Metodistikirkkoa, Yhdysvaltain presbyteeristä kirkkoa eikä Suomen vapaakirkkoa voida tarkastella lahkoina, vaan kirkkoina." (s. 20-21)

    Suomen Vapaakirkon kotisivuilla sanotaan:

    "Vapaakirkko tekee mielellään yhteistyötä muiden kristillisten kirkkojen ja tahojen kanssa. Alun perin 'allianssihenkisyytenä' tunnettu piirre on edelleen vahva. Kristuksen itsensä rukous seuraajiensa osalle, 'että he yhtä olisivat', on kaikunut vapaakirkollisissa jumalanpalveluksissa ja pienryhmissä. Yhdessä etsitään käytännön tapoja sen toteutumiseksi."

    www.svk.fi
  2. "Vapaakirkon oppi ja organisaatio on määritelty Suomen Vapaakirkon tunnustuksessa ja yhdyskuntajärjestyksessä. Suomen Vapaakirkon tunnustuksen mukaan seurakuntayhteyden perusta on sydämen usko Jeesukseen Kristukseen ja tämän uskon tunnustaminen ihmisten edessä. Vapaakirkon seurakuntien varsinaisiksi jäseniksi otetaan 15 vuotta täyttäneitä uudestisyntyneitä kristittyjä."

    "Paras tapa tutustua Vapaakirkkoon on tulla kylään! Kaikkien vapaaseurakuntien toiminta on avointa ja kuka tahansa voi vapaasti osallistua seurakuntien tilaisuuksiin ja toimintaan."

    www.svk.fi

    Oma kokemukseni on, että vapaaseurakunnat ovat keskenään varsin erilaisia. Löytyy uudempia ja/tai nuorekkaampia seurakuntia, kuten Espoon, Turun ja Tammisaaren vapikset sekä vanhempia ja/tai konservatiivisempia seurakuntia, kuten Helsingin, Kuopion ja Hangon srk:t. Vastuunkantajilta edellytetään jonkinverran enemmän kristinuskon opetuksiin sitoutumista ja pyrkimystä elää Raamatun ohjeitten mukaisesti kuin rivijäseniltä.
  3. Kiitos luettelosta, tässä on varmasti yleisimmät uskonnolliset perustekstit.

    Pienenä tarkennuksena, juutalaisuuden Tanakh pitää sisällään samat kirjat kuin protestanttien Vanha testamentti, siinä kirjat ovat hieman eri järjestyksessä, jaettuna tooraan ("laki", pitää sisällään pentateukin eli viisi Mooseksen kirjaa), nevi'im tarkoittaa "profeetat" ja ketuvim "kirjoitukset". Katolisten ja ortodoksien Vanhaan testamenttiin kuuluvat myös apokryfikirjat, mutta he käyttävät niistä nimitystä deuterokanoniset (toissijaisesti kanoniset) kirjat. Samarialainen Pentateukki sisältää viisi Mooseksenkirjaa.

    Kristilliset kirkot eivät pidä mormoonikirkkoa kristillisenä kirkkona, vaikka toki mormoonit pitävät itse itseään kristittyinä.

    Olen lukenut vasta Vanhan ja Uuden testamentin ja Koraanin. Seuraavaksi olisi tarkoitus lukea Vanhan testamentin apokryfikirjat ja Bhagavad Gita, sekä buddhalainen teksti Dhammapada, jota ei ollut listassa erikseen mainittu (kuuluu Pāli-kaanoniin).
  4. Ylläpidon puolustukseksi on sanottava, että Suomessa vapaakirkollisuutta tunnetaan yleisestikin varsin vähän. Olen kohdannut suomalaisia, jotka eivät ole kuulleet siitä mitään.
  5. Tarkemmin sanoen Suomen Vapaakirkon juuret ovat siinä 1800-luvulla syntyneessä Suomen ev. lut. kirkon herätysliikkeessä, joka järjestäytyi 1923 uskonnolliseksi yhdyskunnaksi.
  6. Kun puhutaan vapaakirkollisuudesta, englanniksi free church, ruotsiksi frikyrka, sillä voidaan tarkoittaa useampaa asiaa. Yleisessä mielessä vapaakirkollisia ovat kaikki ne kristilliset seurakunnat, jotka eivät ole valtionkirkkoja tai kansankirkkoja. Yhdysvalloissa kaikki kirkot ovat vapaakirkkoja. Myös alkuseurakunta oli tämän yleisen määritelmän mukaan vapaakirkko.

    Vapaakirkollisuudella voidaan tarkoittaa myös niitä kirkkokuntia, jotka kutsuvat itseään vapaakirkoksi, kuten Free Church of England ja Suomen Vapaakirkko (SVN).

    Suomen Vapaakirkko on 1800-luvun loppupuolella syntynyt Suomen ev. lut. kirkon herätysliike, joka järjestäytyi uskonnolliseksi yhdyskunnaksi 1923 eriuskolaislain tultua voimaan. Suomen Vapaakirkossa ei ole laajaa yhteistä dogmatiikkaa, vaan tiettyihin puitteisiin mahtuu erilaisia seurakuntia, seurakuntien työntekijöitä ja seurakuntalaisia. Suomen Vapaakirkkoa on joskus luonnehdittu opiltaan ja spiritualiteetiltaan keskitieksi luterilaisuuden ja helluntailaisuuden välillä.

    Lisätietoja Suomen Vapaakirkosta saa esim.
    http://www.svk.fi/
    http://www.uskonnot.fi/uskonnot/view.php?religionId=20
  7. Harmi että olet kokenut tuollaista. Mietin sitä, että voisit ehkä saada ystäviä jonkun kautta mikä yhdistää, esim. liikuntaharrastus, taide, uskonto, aate, politiikka (jotain muuta kuin vain ystävyyttä ystävyyden itsensä tähden). Kun ihmisten kanssa jakaa samoja kiinnostuksen kohteita ja arvoja, ystävyydelle on luonnollista pohjaa.
  8. Aion odottaa avioliittoon.
  9. Sanottakoon vaikka Frank Herbert: Dyyni (ilmestyi suomeksi kolmessa osassa).
  10. Ajattelin kysyä mikä Sinua kiinnostaa. Tietokirjallisuus, kaunokirjallisuus, molemmat? Ja mikä tiedonala/kaunokirjallinen genre? Olen kokenut esim. John Grishamin romaanit mukaansatempaavina, hän oli asianajaja ennen kuin alkoi kirjoittaa. "On aika tappaa" on ollut tähän mennessä itseäni puhuttelevin teos häneltä, perustuu tositapahtumiin Amerikassa.
  11. Toki on täysi vapaus pitää Jumalaa mielikuvitusolentona. Silloin Jumala ei nähdäkseni kuitenkaan oikeuta/hyväksy eikä ole oikeuttamatta/hyväksymättä yhtään mitään. Jefta nähtävästi uskoi Jahven hyväksyvän ihmisuhrit, kuten myös ne israelilaiset, joita Jeremia nuhteli.

    Lex talionis-periaatteesta tulkoon sanotuksi se, että käytännöllä pyrittiin ehkäisemään koston kierteen syntyminen (kostan vielä pahemmin henkilölle X sen mitä hän teki ja henkilö X kostaa minulle kahta kauheammin, tapan henkilön X ja henkilön X omaiset tappavat perheeni, kyläni suuttuu asiasta etc.).

    Henkilökohtaisesti en samaista muinaista teokraattista Israelia ja modernia demokraattista Israelia. Syyt juutalaisten ja palestiinalaisten väliseen vihanpitoon ovat varmasti mutkikkaat ja uskon että vikaa löytyy molemmista.
  12. Täytyy myöntää, että Vanhassa testamentissa on kyllä haastavia kohtia. Erityisesti modernina länsimaisena lukijana on usein aivan kuin vieraalla maalla.

    Kenties jonkinlaista perpektiiviä voi saada aika-dimensiosta. 1. Mooseksen kirjan kirjoittaja mainitsee 15:16 kanaanilaisista: "Sinun jälkeläisistäsi palaa tänne vasta neljäs sukupolvi, sillä amorilaisten syntien määrä ei vielä ole täyttynyt."

    Kanaanilaisilla oli useamman sukupolven verran aikaa kääntyä. Lopulta Jahve määräsi heitä vastaan pyhän sodan (hepreaksi herem), jonka israelilaiset lopulta toteuttivat Joosuan kirjan mukaan.

    3.Moos. 20:23: "Älkää omaksuko niiden kansojen tapoja, jotka minä ajan pois teidän tieltänne. Ne kansat ovat tehneet kaikkia näitä tekoja ja herättäneet minun inhoni."

    Mooseksen lain mukaan Israelin ei tullut seurata kanaanilaista elämäntyyliä. Jahve uhkasi, että kansa menettäisi maansa, jos kansa ei Siinailla solmitulle liitolle uskollinen.

    5. Moos. 11:16.17: "Varokaa siis, ettei sydämenne anna periksi viettelykselle ja ettette lankea palvelemaan vieraita jumalia ettekä kumartamaan niitä. Jos lankeatte, Herra vihastuu teihin ja sulkee taivaan, niin ettei sadetta tule eikä maa tuota satoa, ja te häviätte pian siitä hyvästä maasta, jonka Herra teille antaa."

    Jo Jesajaa ennen ja myös hänen jälkeensä oli profeettoja, jotka varoittivat Israelia ja Juudaa pakkosiirtolaisuudesta, jos kansa ei kääntyisi. Varoitusta kansalle kesti satoja vuosia.

    Vanhan testamentin kirjoittajat näkevät Assyrian ivaasioiden ja Israelin valloituksen noin. 732-722 eKr. sekä Babylonian hyökkäyksen, Jerusalemin hävityksen ja Juudan pakkosiirtolaisuuteen viemisen, noin 588-586 eKr., olleen seurausta kansan rikkomuksista Jahvea ja toisia ihmisiä vastaan. Luopumusta oli jatkunut useita sukupolvia, jo ennen monarkiaa, kuten näemme Tuomarien kirjasta.

    Martti Nissinen ajoittaa Jesajan toiminnan vuoden 733 eKr. ympärille (se kesti luultavasti useita vuosia ellei vuosikymmeniä) ja Aamoksen 760-750 eKr. (Kuula, Nissinen, Riekkinen: Johdatus Raamattuun 2. painos Kirjapaja, Helsinki). Aamos valittaa: "Väärät valat ja valheet, murhat, varkaudet ja aviorikokset rehottavat kaikkialla, veriteko seuraa veritekoa." (4:2).

    Vielä Jeremian aikaan 600-luvun lopulla Juudan kansaa ja kansan johtajia kehotettin kääntymykseen (ajoitus Nissiseltä). Tuho olisi ollut profeettojen mukaan vältettävissä. Ajattelen, että Tuomarien kirja kuuluu yhdessä Joosuan kirjan, Samuelin kirjojen ja Kuningasten kirjojen kanssa Deuteronomistiseen historiateokseen. Kirjoittajalla/kirjoittajilla oli tarkoituksena tulkita valitun kansan historiaa erityisesti pakkosiirtolaisuuteen johtavien syiden valossa.

    Psalmi 137 kuvaa Babylonian pakkosiirtolaisuudessa olevien juutalaisten tuntoja. Siitä kuvastuu syvä turhautuminen. Jae 8 sanoo: "Ja sinä Babylon, tuhoon tuomittu nainen! Hyvin tekee se, joka sinulle kostaa sen minkä meille teit." Nähtävästi babylonialaiset olivat murkanneet Juudan pieniä lapsia. Kirjoittajalla näyttää olevan mielessään lex talionis "niin kuin sinä teet, niin tullaan sinulle tekemään", "silmä silmästä ja hammas hampaasta").

    On totta, että 3. Moos. 18:21 mainitsee Molokin. Kuitenkaan Mooseksen laki ei kehota uhraamaan ihmisiä Jahvelle. Esim. Jeremian kirjan kirjoittaja nähtävästi pitää lapsiuhrikäytäntöä lain vastaisena ja vastenmielisenä: "He ovat rakentaneet Ben- Hinnomin laaksoon uhripaikkoja, Tofetin uhrikukkuloita, polttaakseen siellä poikiaan ja tyttäriään. Sitä minä en ole käskenyt tehdä, sellainen ei tulisi mieleenikään!" (7:31).

    Sitä, miksi Jahve ei estänyt Jeftan tyttären tappamista en osaa sanoa. Tässä on nähdäkseni kyse kärsimyksen ongelmasta (teodikea). Jos on olemassa hyvä ja Kaikkivaltias Jumala, miksi tapahtuu niin paljon pahoja asioita? Kysymys on vaikea teistiselle maailmankatsomukselle. Naturalisti voi todeta "shit happens".
  13. Ehkä alkuperäisten käsikirjoitusten säilyminen ei ollut kovin olennaista. Luulen, että niistä olisi saattanut tulla ennemminkin pyhäinjäännöksiä ja palvonnan kohteita, kuin tekstejä, joita oltaisiin tutkittu tarkasti.

    Sinänsä se, että meillä on paljon käsikirjoituksia on tekstikriitikkojen mukaan hyvä asia, koska voimme vertailla niitä. Se mahdollistaa luotettavien tekstikriittisten laitoksen laatimisen, kuten Nesle-Aland 27.painos Uuden testamentin ja Biblia Hebraica Stuttgartensia Vanhan testamentin puolelta, jotka ovat useimpien modernien käännösten perustekstejä.

    Suurin osa kopiointivirheistä on helposti tunnistettavissa eikä kopiointivirheet muuta yleensä oleellisesti tekstien merkitystä. Joitakin haastavia kohtia jää, huomattivimpina näen Markuksen evankeliumin lopun (16:9-20) ja Johanneksen evankeliumin kertomuksen Jeesuksesta ja aviorikoksesta kiinnijääneestä naisesta (7:53-8:11). jotka vaikuttavat käsikirjoituslöytöjen valossa myöhemmiltä lisäyksiltä.
  14. Tuosta Tuomarien kirjan kohdasta täytyy sanoa, että "Israelissa ei vielä siihen aikaan ollut kuningasta, ja jokainen toimi niin kuin itse hyväksi näki" (17:6; 21:25). Raamatun narratiivisissa teksteissä ei läheskään aina arvoteta tehtiinkö oikein vai väärin.

    Oli varsin tavallista, että kotieläimet asuivat samassa rakennuksessa ihmisten kanssa ja Jefta odotti, että jokin eläimistä teurastetaan. Hän teki typerän lupauksen ja vastoin tooraa (3. Moos. 18:21).

    Tooraa ei opetettu Tuomarien aikana kovinkaan yleisesti, tämä käy ilmi muistakin kohdista, kuten Tuom. 18, jossa papilla on epäjumalankuvia, vastoin dekalogin toista käskyä (2. Moos. 20:4).
  15. On varmasti olemassa hyvin monenlaista islamia. Suuri osa muslimeista ei kuulu ääriryhmiin. Varmasti on monia maltillisia, fiksuja ja kivoja muslimeja. 9.11 iskujen jälkeen oli useita muslimijohtajia, jotka pahoittelivat iskua ja ottivat osaa vainajien omaisten suruun. Silti muslimiterroristit ajattelevat toteuttavansa Koraanin opetuksia, kuten 2:216: "Vaikka te ette pidä taistelemisesta, on se määrätty teille." 8:65: "Profeetta, rohkaise uskovia taisteluun." (Helsingin yliopiston arabian kielen ja islamin professorin Jaakko Hämeen-Anttilan käännös). Islamissa jihad tarkoittaa yleisemmin uskonnollista kilvoittelua, mutta käsitteeseen on liitetty myös aseellista kamppailua islamin puolesta. Toki monet muutkin ovat käyttäneet terroria kuin muslimit, esim. selootit antiikissa ja assassinit keskiajalla.

    Terrorin kitkeminen on todella vaikeaa. Nykyisin terroristeja värvätään usein internetissä, jota on aika mahdotonta valvoa ja estää. En ajattele, että terrori olisi välttämättä järjetöntä, jos ymmärtää niitä ajatuksia, jotka ovat sen taustalla. Toki itse ajatuksista voi, ja on hyväkin olla, eri mieltä, mutta niiden toteuttaminen on nähdäkseni ideologiaan liittyen varsin johdonmukaista ja päämäärätietoista.

    Presidentti Martti Ahtisaari sanoi tv-haastattelussa, jonka näin, ettei ole motivoitunut työskentelemään YK:ssa kriisien ratkaisemiseksi. Hän sanoi, että siellä puhutaan paljon ja on kokoontumisia, mutta käytännön toimet ovat sen verran vähäisiä ja hitaita, että hän vain turhaantuisi. EU ei ole kyennyt käyttämään vielä kertaakaan nopean toiminnan joukkojaan, sen verran on yksimielisyyden puutetta. Ranskakin turvautui siksi Afrikassa muukalaislegioonaan.

    Itseäni terrorismi huolestuttaa, etenkin nyt Irakissa tapahtuvat asiat. ISIS suorittaa ja kuvaa teloituksia ja levittää videoita internetissä, katsoin niistä pari. Kylvävät pelkoa. USA aseisti ja koulutti terroristeja Afganistanissa taistellessaan Neuvostoliittoa vastaan. Terroristit jatkoivat omatoimisesti sotilaiden kouluttamista ja aseistamista ja kääntyivät Amerikkaa vastaan. Kun USA syrjäytti Saddamin, Irakin kansallinen ja paikallinen hallinto romahti. Nyt ääriryhmät näkevät tilaisuutensa koittaneen ja haluavat perustaa alueelle islamilaisen valtion. Näkisin, että konflikti johtuu näin ollen ainakin osittain USA:n virheistä. Ajattelen, että USA:lla olisi kyllä voimaa tukea Irakin hallintoa, mutta poliittista tahtoa puuttuu. George W. Bushin hallinnon toimet Irakissa herättivät maailmanlaajuista paheksuntaa (ihan aiheellisestikin) ja Amerikan päättäjillä on vahva sisäpoliittinen paine olla sotkeutumatta sotilaallisesti ulkomaiden asioihin. He antavat Irakille materiaalista tukea, mutta eivät mielellään sotilaita. Afgoistakin ovat lähdössä.
  16. Ei ole minusta minkään kirkon työntekijät ihmisinä muita kummempia. Minulla on kokemusta lähinnä ev. lut. kirkosta, helluntaiseurakunnasta ja vapaakirkosta. Uskovaiset on kokemukseni perusteella tavallisia ihmisiä. Toki joillakin on mielestäni aika erikoisia tapoja ajatella (kuten torjuva suhtautuminen tieteisiin ja taiteisiin) ja toimia (kuten saarnanuotti/rukousnuotti, joka eroaa normaalista puheäänestä). Kai se kuitenkin on kaikkien meidän suhteemme, että mikä on jollekin totuttua kulttuuria, se on toiselle vierasta. Erilaisuuden hyväksyminen on hyvä. Mielstäni on huolestuttavaa, jos ihminen alkaa kadottaa inhimillisyyttään.
  17. Saanko kysyä, mistä lestadiolaisten ryhmästä on nyt kyse? Esikoisista, vanhoillisista vai joistain muista?
  18. Hei demon_of_dawn!

    Haluan sanoa heti alkuun, että on hienoa, että luet Raamattua. On helpompaa arvostella asiaa, josta on ottanut selvää. Minusta on myös hyvä, että otit suoria lainauksia Raamatusta. Toiseksi haluan sanoa, että tässä on ihan aidosti haastetta. On oikeutettua kysyä uskonnollisilta ihmisiltä heidän uskonnostaan vaikeitakin kysymyksiä.

    Kuitenkin ajattelen, että Vanhan ja Uuden testamentin jumalakuvissa ei ole välttämättä aivan niin dramaattista eroa, kuin valitsemiesi tekstien pohjalta näyttäisi. Myös Vanha testamentti tuntee armollisen Jumalan. Otan vain pari esimerkkiä.

    2. Moos. 34:6: "Herra, Herra on laupias Jumala, hän antaa anteeksi. Hän on kärsivällinen, ja hänen hyvyytensä ja uskollisuutensa on suuri."

    Psalmi 103:13: "Niin kuin isä armahtaa lapsiaan, niin armahtaa Herra niitä, jotka pelkäävät ja rakastavat häntä."

    Toisaalta myös Uudessa testamentissa puhutaan Jumalan vihasta ja tuomiosta. Jeesus sanoo myös kovia sanoja, joissa on hyvin samankaltainen sävy kuin Vanhan testamentin jyrkemmissä teksteissä.

    "[Ihmisen Poika sanoo tuomitessaan ihmisiä] menkää pois minun luotani, te kirotut, ikuiseen tuleen, joka on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen." Matteus 25:41

    Myös Paavalilla on samantapaisia sanoja, kuten Kol. 3:6: "Jumalan viha kohtaa tottelemattomia ihmisiä."

    Mielestäni on luonnollista, että Vanhan testamentin ja Uuden testamentin kirjoittajien ajatuksissa on tiettyä jatkuvuutta. Vanha testamentti oli nimittäin se pyhä kirja, josta Jeesus, apostolit ja varhaiset kristityt jatkuvasti ammensivat. Uudessa testamentissa on satoja Vanhan testamentin lainauksia ja viittauksia.

    On toki totta, että Vanhan testamentin ja Uuden testamentin välillä on myös eroja. Sanoisin, että jo Vanhan testamentin sisällä ja Uuden testamentin sisällä on melkoista diversitettiä. Jos vertaa vaikkapa Johannesta ja Paavalia, huomaa, että he käyttävät hyvin erilaista tyyliä ja sanastoa. Heidän teologiassaankin on erilaista tematiikkaa.

    Tieteellisessä raamatuntukimuksessa on monenlaisia lähtökohtia ja tutkimustuloksia. Esim. suomalaisista Uuden testamentin eksegeeteistä Heikki Räisänen pitää Uutta testamenttia hyvin epäyhteinäisenä kirjakokoelmana, kun taas mm. Timo Eskola näkee, että kirjoittajilla on moninaisuuden keskellä myös merkittävää yhtenäisyyttä. Lars Aejmelaeus ja edesmennyt Aimo T. Nikolainen edustavat nähdäkseni tässä asiassa Räisäseen Eskolaan verrattuna keskilinjaa.

    Kiitos, kun herättelet ajattelemaan asioita. Ajatteleminen on hyvästä.

    Ystävällisin terveisin,

    Juha
  19. Evankeliumi tulee kreikan sanasta euangelion, joka tarkoittaa hyvää uutista. Sitä käytettiin mm. hallitsijan valtaannousun tai sotavoiton yhteydessä. Kristillisessä viitekehyksessä sanalla viitataan siihen, mitä Jeesus Nasaretilainen on saavuttanut ihmiskunnan hyväksi elämänsä, kuolemansa ja ylösnousemuksensa kautta.

    Evankeliumi tarjoaa kaikille ihmisille anteeksiantamusta ja uuden alun mahdollisuutta. Se ei tarkoita, että elämästä tulisi välttämättä yhtään sen helpompaa (menestysteologia on amerikkalaisvaikutteista historialliselle kristinuskolle vierasta opetusta, jonka mukaan evankeliumi tuo aina oikein uskoville mukanaan taloudellista menestystä ja terveyttä). Kuitenkin evankeliumi tarjoaa elämälle syvää mielekkyyttä ja anteeksiantoa syyllisyyteen, sekä antaa rohkeutta kuoleman kohtaamiseen.

    Ajattelen, että seurakunta on missionaalinen, eli lähetystyöhön kutsuttu, yhteisö. Mielestäni ei ole vain yhtä tapaa kertoa evankeliumia. Koen mm. julistuksen, keskustelut ja musiikin itselleni luontevina tapoina kertoa evankeliumia. Kristinuskossa on alusta asti ajateltu, että evankeliumin julistamiseen liittyy myös diakonia, palvelu. Kristillisen lähimmäisenrakkauden tulisi olla vilpitöntä, diakoniaa ei tulisi harjoittaa lähinnä käännytystarkoituksessa. Kuitenkin diakoniaan mielestäni kuuluu myös evankeliumin tarjoaminen niille, jotka haluavat sen sanomaa kuulla.

    Ihminen tarvitsee evankeliumia ja Jeesusta Raamattuun sitoutuvan kristinuskon mukaan siksi, että hän tarvitsee sovitusta. Ihminen on syntinen ja erossa Jumalasta. Jeesuksen elämäntyö joka huipentui hänen ristinkuolemassaan ja ylösnousemuksessaan oli saattaa Jumalasta vieraantunut ihminen takaisin hänen yhteyteensä.

    Ihmisestä tulee käsittääkseni kristitty silloin, kun hän ottaa vastaan evankeliumin sanoman omalle kohdalleen. Kaikki eivät koe suuria tunteita, monet eivät myöskään osaa sanoa mitään tarkkaa tarkkaa ajankohtaa sille, milloin heistä on tullut kristittyjä. Kuitenkin kristittynä olemiseen liittyy tietoisuus siitä, että ihminen on saanut rauhan Jumalan kanssa ja seuraa Jeesus Nasaretilaisen opetuksia.

    Jumala on Henki. Emme voi nähdä häntä. Hän on Kaikkivaltias ja kaikkialla läsnäoleva. Hän on persoonallinen olento. Hän on hyvä. Hän on luonut maailmankaikkeuden. Ihminen on Jumalan kuva ja Jumalalle erityisellä tavalla tärkeä. Jumala on pyhä. Hän on erillään luomakunnasta ja kuitenkin siinä läsnä.

    Jeesus palaa takaisin apostolisen uskontunnustuksen mukaan "tuomitsemaan eläviä ja kuolleita". Hän toteuttaa oikeudenmukaisuuden ja tuomitsee ihmiset heidän tekojensa mukaisesti. Samalla hän tulee pelastamaan ne ihmiset, jotka ovat turvanneet häneen ja saaneet anteeksi pahat tekonsa, sanansa, ajatuksensa ja laiminlyöntinsä. Heidän kohdalla toteutuu armo. He nousevat kuolleista ikuiseen elämään uudessa luomakunnassa, jossa ei ole kuolemaa eikä pahuutta.
  20. Täytyy sanoa, etten ole seurannut niin aktiivisesti tätä foorumia, että hahmottaisin mistä tässä on oikein kyse. Kerron hieman ajatuksiani silti. Tarkoitus ei ole provosoida.

    Toki Paavalia ei ole ristiinnaulittu kenenkään puolesta eikä hänen nimeensä kasteta kristittyjä (1. Kor. 1:13). Hän oli syntinen ihminen, joka häpesi syvästi menneisyyttään. Kuitenkin Paavali kirjoitti suuren osan Uutta testamenttia. Hänellä oli tietoisuus siitä, että Jeesus kutsui hänet erityisellä tavalla seuraajakseen ja lähettilääkseen (kr. apostolos).

    Minusta ei ole syytä asettaa Jeesusta ja Paavalia, Herraa ja Herran palvelijaa/orjaa (kr. doulos) vastakkain. Paavali tulkitsee kirjeissään mm. sitä, mitä Jeesuksen kuolema ristillä ja ylösnousemus merkitsevät. Jo varhaiset kristityt kokivat, että Paavalin kirjeillä on erityistä arvovaltaa (2. Piet. 3:15-16).

    Paavali antaa kirjeissään mm. seuraavia ohjeita:

    1. Kor. 4:16: "Kehoitan siis teitä: olkaa minun seuraajiani."
    1. Kor. 11:1: "Olkaa minun seuraajiani, niinkuin minä olen Kristuksen seuraaja. "
    Fil. 3:17: "Olkaa minun seuraajiani, veljet, ja katselkaa niitä, jotka näin vaeltavat, niinkuin me olemme teille esikuvana."

    Paavali oli ihminen, ei enempää. Hän itse sanoi: "Mutta Jumalan armosta minä olen se, mikä olen, eikä hänen armonsa minua kohtaan ole ollut turha, vaan enemmän kuin he kaikki [toiset apostolit] minä olen työtä tehnyt, en kuitenkaan minä, vaan Jumalan armo, joka on minun kanssani." (1. Kor. 15:10).
    21. 36 / 42
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt