jmmikkonen

Vapaa kuvaus

Tärkeitä asioita minulle ovat kristillinen usko, läheiset, ystävät, seurakunta, terveys, kirjat, musiikki, liikunta, ruoka, puhdas vesi ja luonto sekä rauha.
youtube.com/@juhamikkonen
juhamikkonen.blogspot.fi

Aloituksia

60

Kommenttia

833

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Olen samaa mieltä, että filosofian historia avaa näkökulmia kulttuurin kehittymiseen ja että tällä on huomattavaa merkitystä meille myös tänä päivänä. Historia opettaa meille valtavasti. Millään tieteenalalla ei aloiteta tyhjästä. Ja filosofia on taustana koko länsimaisen tieteen synnylle.

    En halua olla loukkaava, mutta minusta kuulostaa positivismilta väittää, että tieteellinen työskentely korvaa filosofian. Positivismia ei enää juurikaan kannateta nykyisessä tieteenfilosofiassa, vaikka sillä on yhä jalansijaa esimerkiksi luonnontieteissä. Minusta tiede ei yksin kykene vastaan kaikkiin kysymyksiin. Kuitenkaan ei ole tarpeen kieltää tietoa, joka ei perustu tutkimukseen.

    Otan esimerkin. Hyvin harva tekee tieteellistä tutkimusta siitä, rakastaako oma avio- tai avopuoliso. Vaikka rakkaudessa ei ole kyseessä ei ole tieteellinen tieto, voi tämä intuitiivinen tieto olla silti ihan oikeaa ja relevanttia tietoa. Minusta on tarpeetonta ja reduktionistista ajatella positivistisesti.

    Filosofia sopii hyvin myös monien tieteenalojen aputieteeksi. Se voi auttaa mm. käsitteiden selventämisessä, eri tutkimusalojen taustaongelmien kartoittamisessa ja näihin liittyvän problematiikan ratkaisuyrityksissä. Filosofit pyrkivät myös luomaan yhteyttä eri tieteenalojen välille ja näin eheyttämään tiedettä.
  2. Minusta väite siitä, että Uusi testamentti olisi roomalaisten aristokraattien kirjoittama on historiallisesti ongelmallinen. Uusi testamentti on hyvin juutalainen kirjakokoelma. Lähes kaikki sen kirjoittajat olivat juutalaisia.

    Nykyisessä tieteellisessä Jeesus-tutkimuksessa (ns. Third Quest ja sen jälkeinen aika) on korostettu Jeesuksen juutalaisuutta. Esimerkiksi Kuolleen meren kääröjen tutkimus (Qumran) on osoittaneet, ettei esim. Johanneksen evankeliumi olekaan juutalaisuudelle vieras hellenistinen kirjoitus, vaan sama tematiikka näkyy myös UT:n ulkopuolissa juutalaisissa teksteissä. Tämä ei toki yksin ratkaise kysymystä siitä, miikä on neljännen evankeliumin arvo historian Jeesuksen tutkimuksessa. Synoptikkoja arvostetaan enemmän tieteellisessä keskustelussa (Matteus, Markus ja Luukas).

    Voimme toki olla eri mieltä siitä, nousiko Jeesus todella kuolleista. Kuitenkin historiantutkijoiden suuri enemmistö on sitä mieltä, että Jeesus eli ensimmäisellä vuosisadalla (n.4 eKr-30 jKr.), vaikutti Palestiinassa, kuoli ristillä ja että opetuslapset kokivat ylösnousemusilmestyksiä. Tästä on kirjoittanut mm. Gary Habermas, joka teki tähän asti laajimman vertailevan tutkimuksen siitä, mitä ammattitutkijat ajattelevat historian Jeesuksesta.
  3. Ymmärrän sen, että kristinuskon perussanoma loukkaa usein ajattelevia ihmisiä. Sitä se teki jo antiikin aikana, kuten Paavalin sanat 1. Korinttilaiskirjeessä sen meille kertovat.

    En kuitenkaan ole mielestäni älyllisesti epärehellinen tai tarkoitushakuisesti sokea, vaikka uskon kristinuskon keskeisiin totuusväittämiin. Mielestäni kristinuskossa on sisäistä logiikkaa, vaikka naturalismista katsoen tämä logiikka ei toimi.

    Voi olla, että Ludwig Wittgenstein on oikeassa puhuessaan kielipeleistä. Jokaisella kielipelillä on oma kielioppinsa. Uskontojen kieli on paljolti kuvien kieltä. Jos on sisällä jossain uskonnossa, asiat voivat tehdä enemmän järkeä, kuin jos tarkastelee asioita ulkopuoleta.

    Minun on esimerkiksi vaikeaa ymmärtää hindulaisuutta. Jos olisin asunut elämäni Intiassa, pitäisin sitä kuitekin hyvin todennäköisesti älyllisesti varteenotettava vaihtoehtona. Näin ulkopuolisena en ymmärrä sitä kovin hyvin (olen lukenut siitä toki vasta vähän).

    En tarkoita, että olisin fideismin kannalla. Minusta kristittyjen on hyvä olla vuorovaikutuksessa naturalistien ja muiden uskontojen edustajien kanssa, eikä ajatella, että koska meillä ei ole yhteistä pohjaa, keskustelu on liiian vaikeaa.

    Olen ehkä mielummin heikon evidentialismin kannalla. Olen vakuuttunut siitä, ettei kristinuskoa voida todistaa. Uskon silti, että kristinuskoa voi perustella. Tietenkin jokainen saa itse päättää, mitkä argumentit vakuuttaa.
  4. Haluaisin sanoa, että klassisen kristinuskon mukaan Jumala on suvereeni. Kristinuskossa ei ole kyse sellaisesta dualismista, jossa Jumala ja Paha olisivat tasavertaiset. Kärsimyksen ongelma on vaikein ongelma teismissä. Jos Jumala on Kaikkivaltias ja hyvä, miksi on niin paljon pahaa? Kärsimys ei ole vain älyllinen ongelma, vaan vaikea myös emotionaalisesti, koska kohtaamme sitä omassa elämässämme ja näemme sitä myös lähimmäistemme elämässä.

    Haluan myös sanoa, ettei käsitys siitä, että aluksi oli Jumala, ole Raamatun vastainen. Voi lukea vaikka Johanneksen evankeliumin 1 luvun prologin: "Alussa oli Sana ja Sana oli Jumalan luona ja Sana oli Jumala. Hän oli alussa Jumalan luona. Kaikki syntyi Sanan kautta, ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä on syntynyt."

    Vanhassa testamentissa toki puhutaan Jumalan pojista ja jumalten vuoresta. Ajattelen, että kyseiset kohdat liittyvät sen ajan uskonnollisuuteen. Israel eli polyteistisessa kontekstissa. Uskon, että VT on silti varsin monoteistinen, vaikka jotkut tutkijat ovatkin sitä mieltä, että sen vanhimmat osat ovat monolatrisia, eivät monoteistisia. Psalmin kirjoittajat halusivat käsittääkseni ottaa kantaa siihen, että Jahve on todellinen Jumala, "suurempi kaikkia jumalia". Toisaalla profeetat julistavat, että "muiden kansojen jumalat eivät edes ole jumalia".

    Jos siltä tuntuu, voi Raamattua pitää muinaisten ihmisten myyttejä, legendoja ja kansantaruja sisältävänä kirjakokoelmana, johon ei voi juurikaan luottaa historiallisena lähteenä. Joka näin ajattelee, ei ole yksin ajatustensa kanssa, osa ammattitutkijoista on myös sitä mieltä. Kuitenkin kyseenalaistaisin sen, että tämä on ainoa mahdollinen selitys. Minua hieman häiritsee se, että täytyisi olla samaa mieltä asioista. Varsinkin kun on kyse asioista, joissa ei ole konsensusta edes ammattitutkijoiden kesken ja joihin liittyy myös maailmankatsomukselliset kysymykset. Emme voi todistaa metafyysisiä väitteitä.

    Minusta voi myös perustellusti uskoa kristinuskon keskeisiin totuusväittämiin. Vaikka on paljon kristittyjä, jotka eivät vaivaa juurikaan päätään vaikeilla kysymyksillä, eivätkä perehdy eksegetiikan (raamatunselitysoppi), teologian, filosofian ja luonnontieteiden ongelmiin ja argumentoivat huonosti, varsinkin internetissä, on myös kristittyjä ammattitutkijoita, jotka tekevät väitöskirjoja, julkaisevat tieteellisiä artikkeleja ja argumentoivat huolellisesti. Heitä on ollut läpi kirkkohistorian.

    Kysymys maailmankaikkeuden koosta on kiehtova. Etäisyydet universumissamme ovat niin suuret, että niitä on mahdoton edes kunnolla hahmottaa. Jos sen kokee teismin kannalta ongelmana, mikäs siinä. Minä en koe. Minusta vaikuttaa siltä, että maailmankaikkeudella on alku (alkuräjähdys). Jos sillä on alku, sillä on kai syykin. Itse uskon, että syy on Luoja. Muuten käsittääkseni maailmankaikkeuden täytyisi olla ikuinen.

    Myös luonnonlait, jotka mahdollistivat galaksien, aurinkojen, planeettojen ja maan syntymisen, sekä kehittyneen älyllisen elämän, ovat saaneet monet vakuuttumaan (esim. Anthony Flew kääntyi deistiksi tutkittuaan antrooppista periaatetta ja yrittäessään todistaa ettei Luojaa ole) siitä, että joku on ne säätänyt.

    Minusta on reduktionistista pitää ihmistä vain karvattomana apinana. Ehkä voimme fyysisesti sitä ollakin. Kuitenkin minusta ihminen on jotain enemmän. Tietoisuus, ajattelu, kieli, järki, taide, moraali ja rakkaus ei ole minusta vain evoluution tarkoitukseton sivutuote.
  5. Minusta "kerran pelastettu, aina pelastettu"-oppi ei ole mitenkään ongelmallinen kristillisen ortodoksian kannalta. Sillä tavoin kalvinistit ajattelevat (pyhien kestäväisyys). Vaikka en ole kalvinisti, pidän heitä ihan aidosti kristittyinä.

    Luterilainen ystäväni kävi jonkin aikaa Kuopion Raamattu-puhuu seurakunnassa. Hän piti siitä, mutta ei liittynyt. Sanoi, että jumalanpalvelukset olivat rauhallisia ja opetus ihan hyvää, painottivat ainakin sinä aikana ihmissuhteita. Ystäväni liittyi myöhemmin helluntaiseurakuntaan.
  6. Olet varmasti oikeassa, että sekä helluntaiseurakunnat, että vapaaseurakunnat ovat keskenään hyvin erilaisia.
  7. En tarkoittanut, ettei niitä tehtäisi. Helluntaiseurakunnat tekevät tätä kaikkea. Ja tekevät hyvää työtä siinä. Voihan toki olla, että tässä keskustelussa on paljon sellaista, mitä en huomaa, enkä ymmärrä. Minusta kuitenkin tämä arvokas työ mitä on tehty ja edelleen tehdään on oleellista ja riitely helluntaikirkon ja helluntaikansan välillä epäoleellista.
  8. Tavattoman kiehtovaa on, jos saisi olla todistamassa miehitettyä lentoa Marsiin täältä maasta käsin televisio-ruudun välityksellä. Se on etuoikeus. Odotan sitä ja toivon, että elän niin pitkään, että saan nähdä.
  9. Minkä tieteenalan edustajia olette? Kuinka paljon olette perehtyneet filosofiaan? Minusta filosofiaa ei ole syytä halveksia. Filosofian opiskelusta luopuminen johtaisi mielestäni vielä enemmän kulttuurimme tyhmistymiseen. Myönnän, että joskus filosofit pohtivat kysymyksiä, jotka ovat esoteerisia, mutta se ei ole alan koko kuva.
  10. Minusta luterilainen liturgia on kyllä kaunis. Olen kokenut sen monta kertaa todella hoitavana. Pidän kyllä helluntailaisten kanssa omin sanoin rukoilustakin, nuorten kanssa ylistämisestä ja vapaakirkollisten hieman helluntailaisuutta levollisemmasta tyylistä.

    Mikä sitten kuuluu elävässä uskossa olevien seurakuntatoimintaan? Minusta on vääränlaista platonilaista dualismia ajatella, ettei Jumala kohtaisi ulkoisten asioiden kautta. Kuten kasteveden, ehtoollisviinin ja -leivän, julistetun sanan, lausuttujen rukousten, liturgisten eleiden, nostettujen käsien, musiikin, kuvataiteen ja arkkitehtuurin muodossa. Raamatun Jumala loi käsittääkseni aineellisen todellisuuden sangen hyväksi. Ja käski rakentaa telttamajan ja temppelinkin. Ja tuli ihan ihmiseksikin.
  11. Minusta on ollut erittäin turhauttavaa seurata, kun tästä asiasta on tapeltu jo vuosia. Minusta se on ruudin tuhlausta. Minulle on aikalailla samantekevää toimiiko helluntailiike yhdistyspohjalta vai kirkkokuntana. Minusta muutosvastarinta, jota on ollut monessa muussakin asiassa helluntailiikkeen historian aikana, ei kerro välttämättä ainakaan sen kaikkien jäsenten henkisestä kypsyydestä.

    Eikö olisi syytä keskittyä mielummin julistukseen, lähimmäisten palveluun, sielunhoitoon, diakoniaan, lähetystyöhön, kehitysyhteistyöhön, evankeliointiin, raamatunopetukseen ja rukoukseen?
  12. Olen samaa mieltä siitä, että Markun toimintaan liittyi karismaattisuutta, joka ei ollut kaikki tervettä. Minusta silloin meni vielä paljon paremmin, kun Markku oli Nokian kirkkoherra ja Nokian herätys oli luterilaisen kirkon sisällä. Myönnän kyllä että en ole perehtynyt asiaan riittävästi. Kuuntelin joskus Radio Deistä muutaman lähetyksen Metro-Aalto-areenalta, mutta en oikein pitänyt niistä, niin en enää seurannut.

    Olin kyllä huolissani Nokia Missiosta jo ennen Markun lankeemusta. Pelkäsin, että kun liike alkoi eristäytyä kirkosta, että se lahkoutuu ja sielunhoidon tarve kasvaa. Tuota ristinteologiasta kunnian teologiaan siirtymistä havaitsin itsekin. On kuitenkin tosi hyvä, että sanoit, ettemme voi varmasti sanoa Markun parannuksen teosta. Tuomio on vakava asia ja Kristus varoittaa meitä siitä. Luulen kuitenkin, että he, jotka elävät Markkua lähempänä näkevät enemmän kuin me, ehkä Antti Laato on yksi heistä.

    Kun ihmistä arvostetaan ja hänellä ei ole itsellään hengellistä auktoriteettia, on vaarana paisuminen. Helposti menee meillä syntisillä pää sekaisin. Kuvan ja Sanan kirjoja en yleensä lue ja en pidä Melleriä luotettavana raamatunopettajana. Minusta hän on aivan liian sensaatiohakuinen ja keskittyy liikaa lopunajoilla spekulointiin. Risto Santalan teoksia he ovat kuitenkin painaneet. Hänen muistoaan arvostan syvästi.

    Ajattelin mainita vielä, että Martti Lutherkin sanoi juutalaisista todella ikäviä sanoja ja usutti aateliston anabaptistien kimppuun. Vaikka ihminen olisi aidosti Kristuksen opetuslapsi, hän voi kuitenkin langeta syvästi. Varmaan aika harva meistä on nuhteeton. Markun kiusaukset olivat erilaisia, kuin useimmilla meistä. En toivoisi itselleni koskaan sellaista vastuuta. Hengellinenkin valta turmelee niin helposti.
  13. Myönnän, että Raamattu on, kuten Helsingin yliopiston systemaattisen teologian professori Miikka Ruokanen sanoo, "rosoinen kirja". Siellä on jännitteitä. Se ei ole tieteellinen teos. Moderni tiede kehittyi vasta Raamatun kirjoittamisen jälkeen. Raamattu on antiikin ajan ihmisten kirjoittama teos, joten ei ihme, ettei se täytä nykyajan tieteen kriteerejä.

    Kysymys evoluutiosta ja kristinuskon todenperäisyydestä ovat kaksi eri asiaa. Ajattelen, että on mahdollista sovittaa yhteen teismi ja evoluutio. Esim. Francis Collins, joka on Yhdysvaltojen johtavia geneetikkoja, on kristitty. Hän johti Human Genom-projektia.

    Ajattelen, että kristinuskon keskeisiin totuusväittämiin voi perustellusti uskoa. Monet kristityt tiedemiehet ovat olleet kristittyjä läpi historian, esim. Galileo, Kopernikus, Kepler, Newton, Mendel, Pasteur ja Maxwell.

    Jos jotkut asiat Raamatussa tuntuvat tosi kaukaisilta, kehottaisin lukemaan vaikka Luukkaan evankeliumin. Hyvä ihan yleistiedonkin kannalta. Luukas oli antiikin historioitsija, joka haastatteli silminnäkijöitä ja keräsi perimätietoa ja mahdollisesti kirjallista aineistoa Jeesuksesta. Jeesus Nasaretilainen on yhä kristinuskon keskeisin hahmo, joka on vaikuttanut maailmanhistoriaan tavattomasti.
  14. Ehkä voisi olla hyvä puhua jonkun sielunhoitajan tai terapeutin kanssa? Minulla ainakin on ollut, erityisesti vuosia sitten, anteeksiannettavaa ja se on ollut kivuliasta ja vaikeaa. Vienyt aikaa ja aiheuttanut ahdistusta. Menneisyyttä ei voi muuttaa, mutta anteeksiantaminen voi vapauttaa vähitellen, ettei ole niin paljon ikävien kokemusten sitoma ja voi alkaa katsoa tulevaisuuteen.
  15. Minusta on aika lohduton ajatus se, että maailma loppuu, jos sen jälkeen ei ole mitään. Eikä ainoastaan minusta. Filosofi Bernard Russell oli melankolinen ennen kuolemaansa, ei siksi, että hänen elämänsä päättyy, vaan siksi, että koko ihmiskunta kohtaa lopulta tuhonsa ja maailmankaikkeus lämpökuoleman. Luulen, että ihmiseen on sisäänrakennettuna kaipuu jostain suuremmasta.
  16. Minulla on positiivisia kokemuksia vapaakirkosta. Olin luterilaisessa kirkossa ja helluntaiseurakunnassa jäsenenä, mutta päätin liittyä vapikseen. Opiskelen neljättä vuotta vapaakirkollisten koulussa Suomen teologisessa opistossa. En tiedä tulenko tekemään vapaaseurakunnassa palkallista työtä, sen näyttää tulevaisuus.

    Vapaakirkossa seurakunnan toimintaan lahjoittaminen on vapaaehtoista. Toiminta on vähemmän hurmoksellista kuin helluntaiseurakunnissa, mutta enemmän hurmoksellista kuin luterilaisessa kirkossa yleensä.

    Vapaaseurakunnat ovat keskenään todella erilaisia, samoin vapaakirkolliset. Varmasti missä tahansa tiiviissä yhteisössä voi kohdata mielipahaa, ahdistusta tai muuta ongelmaa.

    Koska kirjoitan omalla nimelläni, en halua kertoa henkilökohtaisia asioita, varsinkaan, koska pidän ystävinäni niitä ihmisiä, joiden kanssa minulla on joskus ollut jännitteitä. Niistä on kuitenkin aina pystytty puhumaan ja sopimaan, eikä kyse ole mittavista ristiriidoista. Enkä itsekään ole ongelmaton ihminen.

    Toki uskonnollisissa yhteisöissä voi olla joskus mukana niitäkin, jotka ovat liian jyrkkiä ja se voi ahdistaakin. Minusta vapaakirkolliset eivät ole kuitenkaan vaarallisia. He ovat ihan suomalaisia kristittyjä. Ne, jotka tunnen, ovat tasapainoisen oloisia ja vastuuntuntoisia ihmisiä.
  17. Olen samaa mieltä, että ne luterilaiset, jotka eivät kuitenkaan ole kokeneet aidosti uskovansa, ovat joutuneet kokemaan painetta olla kirkossa. Ennen oli vielä vähemmän uskonnonvapautta, oli ehtoollispakkokin. Enkä väitä, että muutkaan kristilliset yhteisöt olisivat ongelmattomia, luterilaisuus on vaan ollut vallitseva suunta Suomessa.

    Minusta on hyvä, ettei kirkosta eroamista enää paheksuta täällä niin kuin ennen. Ihmisellä täytyy olla vapaus muodostaa itse käsitys siitä, mihin uskoo. Jos ei usko kristinuskoon, minusta on ihan oikein erota kirkosta. Tai vaikka uskoisikin. Uskonnonvapaus vallitkoon. Ateismi on minusta rehellisempi vaihtoehto, kuin nimikristillisyys, vaikka en ole nimikristillisiä ihmisiäkään vastaan. Voin rehellisesti sanoa, että minulle kristinusko on tärkein asia elämässäni.
  18. Ymmärrän, että naturalistista tuntuu varmasti turhauttavalta, kun eletään maassa, jossa kristinuskolla on yhä vahva asema. On kuitenkin hyvä muistaa, että ei ole olemassa arvovapaata, objektiivisen neutraalia elämänkatsomusta. Minusta olisi hyvä, jos voisimme hyväksyä aidosti erilaisuutta, niin kristityt, muiden uskontojen kannattajat ja uskonnottomat.
  19. Erittäin hauska ajatus! Käytännössä varmaan aika mahdoton toteuttaa.
  20. Ymmärrän, että Markku teki väärin ja petti ihmisten luottamuksen. Kuitenkin eikö kristinuskon pohjavire ole armo? Pietarikin kielsi Kristuksen kolmesti. Mitä Markun sitten pitäisi tehdä? Piileskellä koko ikänsä ja pysyä kaukana kaikista hengellisistä vastuista? Minua ei okseta, jos minun veljeni lankeemuksensa jälkeen yrittää jatkaa elämäänsä.
    21. 40 / 42
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt