juha260
Suosikkibändit/artistit: Paramore
Suosikkileffat: The Lord of the Rings, Alien vs.Predator
Vapaa-aikanani: lenkkeily
Katson tv:stä mieluiten: Kauhukeittiö. Supertehtaat, Supernatural
Kotieläimet: koira
En pidä: valehtelu
Parhaat matkakohteet: Kanariansaaret mutta haluan Kreikkan
Ruoka & juoma: Omatekoiset
Koulutus: Ammattikoulu
Koulut: Ammattiopisto Varia, Havukosken yläaste ja Havukallion Alaaste
Ammatti: Teollisuus/käsityöläinen
Työskentelen: Fazerilla
Ase tai siviilipalvelus: Santahamina, Kaartinjääkäri
Siviilisääty: Sinkku
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia9 aloitusta · 506 kommenttia
- Itse tunsin olevani samanlaisessa tilanteessa viellä noin vuosi sitten kunnes löysin tuolta treffien kautta tytön kenen kanssa tulimme todella hyvin juttuun. Keskustelimme välillä jopa 8h päivässä skypen välityksellä monen kuukauden ajan kunnes hän pakotti minut tapaamaan kun en itse uskaltanut. Parin tapaamiskerran jälkeen sitten asiat muuttuivat seurusteluksi joka kesti neljä kuukautta ja kaikki päättyi siihen kun en osannut jakaa surua hänen kanssaan vaan näin paremmaksi että on parempi pitää väli aika. No hän sitten pomppasi seuraavaan mieheen ja itse jäin ilman elämäni rakkautta. Hetken taas tuntui että asiat ovat yhtä pahalla tolalla kuin silloin ennenkin etten saisi tyttöystävää enään ikinä mutta usko siihen auttaa jaksamaan. Suosittelen sinulle jatkamaan tuota nettideittailua vaikka se nyt tuntuukin epätoivoiselta itsekkin sain aikoinaan yhdeltä sadasta edes vastauksen sieltä mutta nyt kun taas olen sinne palannut niin 300 viestiä olen saanut 22 käyttäjältä noin kuukauden deittailun jälkeen ja kaksilla treffeilläkin olen käynyt. Tinderistä en kovin hyvää ole kuulluut mutta sielläkin olen 4 parista kolmen kanssa keskustellut niitä näitä. Älä luovuta kun hyvään alkuun olet jo päässyt
- Miksi ihmeessä niin tekisit?
- Kiitän sinua kun jaksat kannustaa ihmisiä tällä palstalla:).
Itse tein juuri tuon virheen että kun rakastuin niin hylkäsin kaikki siihen mennessä saadut kaverit ja keskityin siihen suhteeseen. Onneksi sain kaverini takaisin vaikkemme enään tapaa niin usein kuin silloin mutta se ei haittaa. Viihdyn silloin tällöin yksinäni ja varsinkin nyt kun tuo parisuhde loppui noin nopeasti ja väärinkäsityksiin niin on parempi että mietiskelen virheitäni aivan yksinäni ja teen sitä mistä pidän. Ihmisten kannustamisesta tai ainakin yritän sitä - nohnoh ei tuollaiseen asenteeseen ole syytä. Jos asioita haluat jakaa niin ilman muuta voit kirjoitella tänne palstalle. Kyllä täällä on välittäviäkin ihmisiä vaikkei välillä siltä tunnu. Jokaisella on joku unelma minkä takia jaksaa elää. Itselläni se on hyvä tulevaisuus jonka vuoksi taistella yksinäisyyttä vastaan. Miksi olisit yhtään huonompi ihminen kuin kukaan muukaan sen takia kun sinulla ei ole kavereita? se vaan osoittaa että sisimmässäsi olet vahva ihminen kun olet yksinkin pärjännyt;). Yritä nyt vaan karistaa tuo kivikuorma. Kaikille tulee elämässä pettymyksiä ja niille ei voi mitään. Seuraukset voivat olla isotkin mutta niiden ei vaan saa antaa lannistaa vaan on jatkettava eteenpäin leuka pystyssä kohti omaa onneaan niin kyllä se jossain vaiheessa tulee. Ei mitään itsemurha ajatuksia!.
Tiedän miltä sinusta tuntuu ettei kukaan sinusta välitä. Olen itsekkin se kokenut ja voin sanoa että se ei ole oikeasti totta. Pitää vaan seurata omia unelmiaan eikä väistyä toisten tieltä tai alistua kenenkään muun tahtoon vaan olla oma itsensä. Pitää vaan muuttaa ajatukset positiivisiksi niin huomaa että itselläkin on positiivinen olo ja alkaa huomioimaan muiden ihmisten erillaisuuden.
Itsekkin toivon että niillä ihmisillä on nykyään paremmat oltavat kuin silloin. Toivoisin kuulevani miten heillä nykyään menee, mutta epäilen että tuskinpa täällä enään pyörivät jos elämäänsä oikean suunnan ovat saaneet. Toivottavasti ovat päässeet niistä peloista että jäisivät aivan yksin koska niin ei ikinä käy. Aina on ihminen tarjolla kenen kanssa puhua jos vain haluaa. Älä sinäkään siis luovuta vaan usko että liityt näiden palstalta poistuneiden joukkoon sinne parempaan elämään;)
Kiitos kysymästä:). Tosiaan täältä sain silloin aikoinaan aika paljon tukea siihen elämänmuutokseeni ja löysin parisuhteen tuolta S24 Treffien kautta. Viestittelimme monta kuukautta enkä kuitenkaan uskaltanut häntä tavata kuin vasta sitten kun hän tavallaan pakotti minut siihen. Neljä kuukautta se suhde kesti ja kaatui siihen kun en osannut jakaa mummoni kuolemaa hänen kanssaan vaan vetäydyin siihen tuttuun yksinäisyyteen kun hänen parastaan ajattelin. No sovimme että olemme kavereita ja kun hän nyt löysi uuden miehen niin aloimme vaan riitelemään ja nyt olemme pahassa välirikossa tämän ensirakkauteni kanssa. Ainoa asia jota toivon hänen suhteensa on että välimme palaisivat edes puheväleiksi mutta se voi viedä aikaa kun hän on aika pitkä vihainen. Takapakkiahan tuossa tuli aika paljon henkisellä tasolla mutta en luovuta. On vaan yksi suunta ja se on ylöspäin vähitellen ja kohti uusia seikkailuja - Ikinä ei kuitenkaan saa luovuttaa. Kyllä se kumppani löytyy kun pitää vaan positiivisen asenteen elämään. Ei se seurustelua pitäisi haitata vaikkei kavereita olekkaan. Itse opin sen tuosta edellisestä suhteestani
- Kiitoksia:). Tällä hetkellä en aktiivisesti ketään hae, mutta uskon kuitenkin että löydän sen kuka oikeasti rakastaa.
- Tässä tapauksessa mies on ehkä pelännyt takertumista. Pitää vaan antaa miehen ymmärtää että annat hänelle omaa aikaa olla kavereiden kanssa tai ihan yksin välillä koska mies voi helposti "palaa" loppuun jos kokoajan ollaan tekstailemassa ja käskemässä hakemaan ulos/miehen luokse.
Tuskinpa sinussa mitään vikaa on ollut mies vaan on pelästynyt ja kadonnut sen takia. Itse löysin tuolta treffien kautta naisen joka oli myös yksinäinen ja kyllä se rakkaus kukoisti siihen asti kunnes mummoni kuoli ja masennuin vähän niin akka pomppas toisen miehen syliin - Nyt se voi tuntua viellä mahdottomalta puhua muille. Tiedän koska olin 16 vuotiaana viellä ujo erakko, mutta nykyisin olen jo varmempi puhumisen suhteen ja pari kaveriakin on tullut. Kaikki lähtee itsestä ja luovuttaa ei saa vaikka miten tekisi mieli. Kukaan ei ole sen huonompi kuin ne kenellä on hyvät sosiaaliset lahjat ja satoja kavereita. Itse me oman tiemme teemme
- Kyllä niitä aikuisenakin saa mutta pitää tehdä vähän enemmän töitä sen eteen
- Hei
Minkälaisesta mielenterveys ongelmasta on kysymys?
Kyllä itsekkin yhteen aikaan soittelin Psykologeille ja muille sen tapaisille niin tiedän että se tuntuu pahalta kun heistä ei mitään kuulu. Voi tosin olla että hän ottaa yhteyttä myöhemmin kun on hukannut sen lapun mihin kirjoitti soittopyyntösi(niin minulle ainakin kävi) ja soittaa sitten kun sen on löytänyt.
Elämä on välillä rankkaa mutta kun ei luovuta niin kyllä se siitä alkaa taas hymyilemään - Oli niitä silloin kun olin ujo ja onhan niitä näin aikuisena muutenkin vaikeampi hankkia mutta tuleehan noita kun siitä ujoudesta pääsee
- Tärkeä neuvo muutokseen. Et ole sen huonompi ihminen kun kukaan muukaan
- Toimiva neuvo. Itse juuri tällälailla pääsin ujoudesta vaikka takapakkia välillä tulikin mutta luovuttaa ei saa
- En vaan uskaltanut sitä tehdä kun hän ei antanut paljoa merkkejä siitä että olisi itse ollut kiinnostunut. Monesti vihjailin kuitenkin
- Hän oli kyllä todistamassa tilannetta että mummoni oli viimeisillään mutta itse vaan yritin surra yksikseni ettei hänen elämänilonsa olisi mennyt. Tosiaan hän oli jo seuraavana päivänä takaisin treffeissä niin eipä se rakkaus ainakaan kovin vahvaa ollut...
- Samaa tuskaa itsekkin koen. Ainoa vaihtoehto on vaan jatkaa eteenpäin.
- Oho. kiitos kun mainitsit tuosta profiilista:). Kyllähän nuo ajatukset tässä päivä päivältä selvenee ja kaikesta huolimatta on jatkettava eteenpäin eikä toistaa samoja virheitä enään tulevissa suhteissa
- Luovuttaminen nyt ei ainakaan ole se ratkaisu.
Itse olin vielä vuonna 2011 niin yksinäinen ettei ollut yhtään kaveria mutta sitten päätin että asiat muuttuu ja niin se ujous väistyi ja nykyään on jo pari kaveriakin ja parisuhde takana. Pitää vaan itsestään löytää se voima muutokseen. - Miksi tämä aihe pitää avata vähän väliä?
Kyllä kauniitkin naiset voivat olla yksinäisiä. Jokainen nainenhan on jollain tavalla kaunis.
Se vain vaikuttaa mitä elämässä on tapahtunut että onko yksinäinen vai ei. - En syytä häntä. Itseppä väärällä tavalla sen väliajan ilmaisin niin kuin ilmaisin vähän muutakin mutta kaikki menee ensimmäisen kerran piikkiin ja toisella kerralla en tee samoja virheitä...