tsuppari52

tsuppari52 profiilikuva
Joulu 2024
Vapaa kuvaus

tämmöinen tässä, ei mikään boheemifiguuri

Liittynyt 13v sitten
9 aloitusta · 61 kommenttia
Uusimmat aloituksetSuosituimmat aloituksetUusimmat kommentit
Itse asiassa niistä työpaikoista ei ollut irtisanottu ketään. Mutta olet täsmälleen oikeassa siinä, että minua ei haluttu sinne edes käypäläiseksi vaan olisi mieluummin otettu joku miellyttävämpi tyyppi. Työssä olevien harrastama mieluilu on asenteellinen este työttömän työnsaannille.
Sikäli kuin mielenosoitukset järjestää jokin puolue tai ay-liike, muodostuvat mielenosoitukset sen puolueen tai ay-liikkeen toimeenpanemaksi esitykseksi ja tuo järjestävä taho julistaa mielenosoituksen omaksi voimannäytteekseen. Esim. murrostorstai 90-luvulla oli ay-liikkeen voimannäyte. Ei muuta. Ay-liike ajaa ay-liikkeen etuja, ei työttömien etuja.
Uskomatonta3 on sopiva nimimerkki viestillesi, jonka perusajatus vaikuttaa minusta olevan: jokainen pitäköön huolen itsestään. Se onkin paljon kuvaavampi ajatus tälle ajalle ja tälle Suomelle kuin joku vanhanaikainen "välittämisen yhteiskunta". Vähätvälittämisen yhteiskunta olisi parempi.
Enpä tiedä miksi olet kohdannut tällaista kohtelua nimim. kelanpöljät+ varma.

Olisiko Kelalla käytössä sellainen yksinkertaistettu laskentakaava, jonka tarkoituksena on säästää valtiolle rahaa? Niin että mikäli hakijan päiväraha on suurempi kuin mahd. saatava eläke, hakija päästetään eläkkeelle? Ja mikäli hakijan mahd. eläke on suurempi kuin hakijan päiväraha, hän saa jäädä päivärahalle?
Mielenosoitukset kilpistyvät usein siihen, että työttömilläkin on vielä jotain mitä puolustaa, heillä on jotain, minkä vuoksi kannattaa pysytellä kilttinä. Sitä paitsi työttömät ovat hajanainen porukka, eivät oikeastaan mikään porukka ollenkaan. Uskonnolliset yhteisöt ovat paljon yhtenäisempiä, eikä niitäkään valtaväestö kuuntele.

Työttömät ovat sitä paitsi keskenään eriarvoisessa asemassa, joten he eivät aina edes halua tukea toisiaan vaan usein tavoittelevat sitä pientä etuisuutta, jonka toinen on sattunut saamaan. Nettiaikana, jolloin järjestäytyminen olisi teknisesti erittäin helppoa, työttömät eivät järjestäydy vaan kyräilevät kukin koloissaan. Onhan sellaisia ihmisiä helppo hallita.

Joskus 90-luvun puolivälissä olin sellaisessa paikkakunnallani järjestetyssä keskustelutilaisuudessa, jossa oli määrä työttömien puhua keskenään aiheesta "häpeänkö työttömyyttäni?". Meitä vaiviintui paikalle viisi työtöntä ja olimme lähes kaikki aiheesta eri mieltä.
Saattaisi tulla nykyjärjestelyjä kustannustaloudellisemmaksi!

Nythän jo työnantajajärjestöistä varoitellaan orastavalla työvoimapulalla. Toisaalta kaikki muut ovat huomanneet, että työvoiman tarve on selkeässä laskusuunnassa automaation ansiosta. Tulevaisuudessa työvoimaa siis tarvitaan vähemmän, joten olisi ihan käytännöllistä hankkia kaikki työntekijät sikahalvalla ulkomailta! Samalla voitaisiin päästää suomalaiset nauttimaan keveistä työttömänpäivistä ja päivärahoista, joista ei lompakko repeä. Myös tasa-arvo ja solidaarisuus toteutuisivat.
Työpaikkojen eroista olen jokseenkin samaa mieltä Pass. työmaat -nimimerkin kanssa.
Tarkoitin Ylen Taloustutkimuksella teettämää kyselyä, jonka perusteella itse kukin voi testata mielipiteitään "arvokoneessa". Minä on kannata Kokoomuksen doktriineja vaan olen itse äänestänyt Vasemmistoliittoa tai Vihreitä. Tuossa arvokoneessa tosin päädyin Jyrkinnäköisen ketun leiriin. Luulen sen kuitenkin johtuneen siitä, että pidätän itselläni oikeuden ajatella omilla aivoillani. Kaadereitten aika on ohi.

Joskus olin kunnantalolla osallistumassa Vasemmistoliiton keskustelutilaisuuteen, jossa esitin omana mielipiteenäni, että työttömyyskorvauksia pitäisi tasata niin, että liiton tai kassan jäsenyys ei oikeuttaisi korkeampaan korvaukseen. Puheenjohtajana ollut Vasemmistoliiton kansanedustaja torjui ajatukseni sanoen sen tulevan liian kalliiksi. Hän ei antanut minun selittää, että ansiosidonnaisen päivärahan tasoa voisi laskea Kelan päivärahoilla olevien hyväksi. Ajattelin, että sellainen olisi solidaarista. Olin tuolloin itse ansiosidonnaisella. Eläkeukoilta vaikuttaneet duunarimiehet nostivat kokouksessa ääntä ehdotustani vastaan ja sanoivat, että olisit liittynyt liittoon, pitäisi sen verran älytä.

Kyllä minä uskon, että iso osa työssä olevista vasemmiston kannattajista kannattaa vasemmistoa siksi koska katsovat sen ajavan heidän omia etujaan. Mitään solidaarisuutta heiltä on aika turha odottaa. Kapinahenkinen työtön kyllä kohtaisi heidät barrikadeilla - tosin vastakkaiselta puolelta.
Jos tarkoitat minun öykkäröineen, kun kerroin mielipiteeni, niin olen pahoillani, sanonpahan vain.
Minä käyn kirkossa jumalanpalveluksissa. En ole tarkkaan viitsinyt määritellä itselleni minkä vuoksi niin teen. Yksi syy on se, että kirkossa papit puhuvat asioista, joita ihmisen on vaikea ymmärtää. Minusta papit aika rehellisesti myöntävät etteivät hekään tiedä vastauksia. Muuten kuin sillä tasolla, että "Jeesus on vastaus". Kuuntelen samasta syystä myös aamuhartauksia radiosta. On ihan lohduttavaa kuulla, etteivät muutkaan kaikkea ymmärrä.

Kirkossa käydessä minua välillä ärsyttää ja välillä naurattaa se, miten ihmiset tarkkailevat sitä, osaavatko toiset käyttäytyä niinkuin kirkossa kuuluu. Pienellä paikkakunnalla, jossa asun, ei touhu ole erityisen ääriliberaalia. Yksi pappi muistaa aina joulukuun alussa sanoa, että tänä aikana jotkut viettävät pikkupaastoa. Minusta se on aika herttaista. Itse olen paastonnut joskus mahavaivojen takia.

En muista koskaan tulleeni uskoon. Tai jos olen tullut, on se tapahtunut verrattain maltillisesti. Luultavimmin olen ollut lapsesta lähtien jonkinlaisessa vaihtelevantasoisessa luottamuksessa. Uskon Jumalaan. En viitsi keksiä omia nimiä kyseiselle mysteerille. Monet nykyään vaikuttavat uskovan luonnonlakeihin tai tieteeseen. Toisille on tärkeää viihtyä ja saada viihdykkeitä. Ihmeitten sijasta odotetaan lottovoittoa. On minullakin kestolotto ollut voimassa vuosikausia. En kuitenkaan mene niskat kyyryssä r-kioskille lottoa jättämään.

Moni ihminen väheksyy ajatusta ikuisesta elämästä. Se väheksyntä lienee jonkinlainen terveen ja haavoittumattoman merkki ihmisessä. Siinä vaiheessa kun läheisemme siirtyvät kuoleman rajan taakse - tai ovat ilmeisessä kuolemanvaarassa - saattaa olla kuitenkin lohduttavaa kaivaa Jumalan jokerikortti papin kasukan hihasta. Eräs herra tuumasikin uskontojen olevan kuoleman uskontoja. Minä ajattelen Jumalan olevan myös osa elämää. Sellainen salaperäinen komponentti, joka löytyy meistä kaikista ja kaikesta muustakin elollisesta ja elottomasta.
Mitähän töitä siellä Norjassa olisi tarjolla? Olisi kyllä ihan kiva asua Norjassa, saisi nähdä kunnon hiihtokilpailuja.

Joku valitti, että peruspäivärahalla ei rahat riitä, kun pitää kulkea työmatkat ja syödäkin pitää. Siinä on kuitenkin sellainen porkkana, että kun rahat loppuu, ei tule niin herkästi ryypättyä. Viina lihottaa, voin todistaa.

Itse otan kyllä työtä vastaan näillä nykyisillä ansiosidonnaisilla päivärahoilla, mutta toivoisin kuitenkin, ettei tartteis olla muitten työtönten kanssa tekemisissä. On huonoja kokemuksia aikaisemmista suojatyöpaikoista. Toivottavasti minulle järjestyy sellainen homma, jota voi tehdä itsenäisesti. Risujen kerääjäksi minusta ei taida olla, mutta voisin tehdä jotain kepeänpuoleisia toimistohommia. Esim. kunnanjohtajan tehtävät sopisivat minulle.
Hyvä kun nostit esiin opettajat. Ja tuon opettajien tarjoaman henkilökohtaisen esimerkin, jos näin voisi sanoa. Minusta Suomen opettajainkoulutuksessa saavat ihan liikaa sijaa tiedon opettajat. Opettajiksi valitaan hyvin koulussa menestyneitä ihmisiä, kun ne jotka kouluissa tarjottavasta opetuksesta eniten saattaisivat hyötyä, ovat ihan eri tyyppisiä kansalaisia. Nyt opettajat taitavat liian herkästi olla sellaisia oppimaan houkuttelijoita, joitten oma kokemusmaailma ei riittävän hyvin ylety tavoittamaan niitä nuoria, jotka eivät hyödy kirjaviisauden jauhamisesta.

Opettajiksi tulisi valita käytännönläheistä väkeä, jotka koulutuksensa turvin ihan varmasti yltävät tarjoamaan haasteita myös luokan välkyille, mutta pystyvät asettumaan myös vähemmän kirjaviisauteen kurkottavien oppilaitten tasolle.

Opettaja, joka on kiinnostunut historiasta, saa varmaankin historiasta kiinnostuneet oppilaat seuraamaan opetusta. Joku opettaja voi innoissaan selittää saksan vahvojen verbien taivutusta ja sekin voi jonkin oppilaan mielestä olla tosi jännää. Mutta nämä opettajat eivät välttämättä koskaan tavoita oppilasta, jonka mielestä todellista suuruutta on mahdollisimman ohuella oksalla roikkuminen tai jäälautoilla seilaaminen. No, ehkä tavoittavat jos se jäälautta pettää, mutta se on toinen juttu.
Joo, kyllähän se sukukin on parempi kuin ei ketään. Vaikka vanhan sanonnan mukaan suku on pahin.

Kuiluja ihmisten välille syntyy jo lasten suhteessa vanhempiinsa. Monet nuoret tarvitsevat aikuisen auktoriteettia kodin ulkopuolelta, mikä onkin vain hyvä siinäkin mielessä, että isä tai äiti eivät oikeesti tiedä kaikkea. Kukaan isä tai äiti. Koulussa ei pitäisi pelkästään opettaa asioita vaan myös ohjata. Ohjata näkemään elämässä uusia puolia, ohjata nuorta löytämään omat mielenkiinnon kohteensa. Siis mieluiten juuri omat - ei isän tai äidin tai opettajan.
En oikeastaan tiedä mistä häiriköinti mahtaa johtua. Oma näkemykseni on, että sitä esiintyy varsinkin yläkoulussa, jolloin nuoret tempovat omaa itseään näkyvämmin esiin "opettajavaltaisesti tukahdutetussa" luokkahuoneessa. Oikeastihan opettajilla ei ole mitään hirmuvaltaa, eikä pidä ollakaan. Uskon, että kasvattaja, kuten kuka tahansa ihmisyksilö, saa itselleen arvovaltaa omalla käytöksellään. Yksinkertaisesti ilmaistuna: oppilas tykkää siitä, joka antaa hänellekin arvostusta. Oppilaan arvostaminen ei minusta tarkoita mielistelyä vaan aitoa virittäytymistä oppilaan elämäntilanteeseen, siis siihen mitä varten hän opiskelee - ei koulua vaan elämää varten. Tämä kuulostaa varmaan haihattelulta, mikä johtunee siitä, että Suomessa, kuten varmaan monella muullakin alueella on perinteisesti totuttu pitämään arvossa kovaa kuria ja sitä, että kun ope puhuu, lapset kuuntelevat kiltisti. Perinteinen luokkaopetus onkin minusta sopimaton tapa lähestyä kasvavia nuoria. Yläkouluissa tulisi edetä opetuksessa työpajamuotoiseen opiskeluun, jossa olisi läsnä useampia kuin yksi opettaja/kasvattaja. Tämä mahdollistaisi sen, että arat nuoret voisivat löytää "oman" open, joka tukisi juuri heidän kehitystään ihmisyksilönä.

Muuten: kirjoitetun sanan lukutaidon edelle asettaisin taidon lukea omaa itseä ja muita kanssakulkijoita.
Maistuisikos hyväntuulinen jazz?

http://www.youtube.com/watch?v=siTBqf9GahA
MItä parahinta jatkoa!
Voit olla oikeassa. Rakkautta tosin ei voi pakottaa.
Mikäs huuhkaja se päivällä huhuilee? On siinä kuule estejuoksussakin loppusuoranpätkä esteistä vapaa.
Tsau, bella!

Unelmista tulee mieleen muinoinen tv-ohjelma, jossa köyhän perheen äiti totesi, ettei hänellä ole enää toiveita, haaveita vain.

En jaksa miettiä olenko katkera tai miksi sitä pitäisi nimittää. Näköalat ovat pääasiassa vähemmän kiinnostavia. Tai sitten ei ollenkaan. Huumorista on vielä rippeet tallella, mutta sokerimelassi siitä on käynyt pois. Että ehkä vähän jo etikan puolelle rapsahtaa.

Kädentaidot - no ei niitä erityisemmin ole ollut miesten tavanomaisia käsitöitä lukuunottamatta. Minäkin pyrin olemaan tekemisissä vain sellaisten ihmisten kanssa, jotka hyväksyvät minut, mutta kun välillä pitää asunnon ulkopuolellakin käydä. Minun elämäni on ollut se paljon hoettu reissu, joka tässä vähän kerrassaan tulee tehdyksi.
Villi seksi saattaisi tosiaan olla eräs keino päästä kaikista maallisista vaivoistaan. Pidetäänpä mielessä.

Ei minun matkailussani ole mitään kerskumista, kun en oikein tajua miksi käydä missään. Ei siellä mitään ole kumminkaan. Eikä sitä paitsi ole juuri ketään kelle kerskua. Kotimaan matkat eivät tässä suhteessa eroa muun maan matkoista.

Kehitysmaissa ihmiset kamppailevat monenlaisten todellisten ongelmien kanssa.

Itse en ole kokeillut salsaa, muuten kuin pähkinöissä. Voin olen vaihtanut margariiniin.
3 / 4
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt