Kannattaako elämältään odottaa enää mitään, jos on viiskymppisenä vielä tsuppari? Tietysti tähän voi nokkelasti vastata, että voihan sitä yrittää olla kuuskymppisenäkin vielä tsuppari. Tai sitten joku voi kysyä, että mikä on tsuppari.
Jos elämän sitten olettaisi olevan jotain muutakin kuin työntekoa, niin mitä muka? Lomamatkan odottamistako? Ja sitten siellä lomamatkalla yrittää olla olevinaan niin kuin tietäisi minkä takia juuri tähän lomakohteeseen on matkustanut. Ja yrittää teeskennellä, että kiva syödä tällaisia paikallisia erikoisuuksia, mitähän tämäkin mahtaa olla...
Eikä kai itsensä päihdyttäminen voine olla erityisen mielekäs päämäärä? Aika paljon siihenkin menee rahaa. Kuntoilu tulisi halvemmaksi, mutta olisi tylsempää. Mitä hemmettiä viiskymppisenä voi oikein tehdä? Onko elämä pelkkää turhaa laihduttamisen yrittämistä ja television katselua? Junat on menneet, eikä huvita hengailla asemallakaan.
Elämän tarkoitus
52
371
Vastaukset
- 10,-/vihje
Perusta yritys. Tai ala pornotähdeksi. Liity kuoroon. Hommaa koira. Onhan näitä. :)
Mikäs vika tsupparina olemisessa. Miksei tsupparillakin voi olla vielä viiskymppisenäkin jotain odottamisen arvoista.
Mutta elämän tarkoitus, eikös se ole yrittää selvitä hengissä, siitä elämästä.Varmasti ja myös HALU ELÄÄ, josta seuraa sitten moninaisia tekoja ja kokemuksia.
Joku julkkis on joskus takavuosina kertonut, että elämän tarkoitus on juosta kuolemaa karkuun tukka putkella...
En ole samaa mieltä. Tuntuu joko imagovitsiltä tai sitten keskenkasvuiselta ajatukselta, vaikka henkilö jo aikamies olikin...
- Asenne ratkaisee
Elämän tarkoitus on murheen karkoitus. Mutta tuolla asenteella ei katoa murhe eikä varsinkaan tyhmyys, sori.
Jos olet tsuppari vastoin omaa tahtoasi, syy eli vika on sinun ja jos et arvosta omaa duuniasi, syy eli vika on taas sinun. Jos 50-v. ei tiedä, mitä kaikkea elämällä / -ssä voi tehdä eikä tunne vieläkään omaa itseään, niin että tietäisi, mitä haluaa ja tahtoo tehdä, niin olisiko jo aika aloittaa: tutkiminen, opiskelu, ihmetteleminen ja sen jutun keksiminen, mitä elämä on ja mitä ITSE siltä tahtoo.
Jos 50 juna meni jo, niin asenne oli ja on edelleen metsässä.Taidat olla nainen, kun teksti on noin tiipakkaa.
Ei ne asiat aina niin yksikertaisia ole.
En ole aloittaja, enkä niin varma ole, mikä on tsuppari.
Ne kun on tässä iässä ratkaisut peruuttamattomia, nuorempana on vaihtoehtoja enemmän.- Hyvin yksinkertaista
k-kotton kirjoitti:
Taidat olla nainen, kun teksti on noin tiipakkaa.
Ei ne asiat aina niin yksikertaisia ole.
En ole aloittaja, enkä niin varma ole, mikä on tsuppari.
Ne kun on tässä iässä ratkaisut peruuttamattomia, nuorempana on vaihtoehtoja enemmän.Miten niin "enemmän"? Mitä "peruuttamattomia"?
Nykypäivänä 50-v. voi aloittaa vaikka alusta tai ainakin melkein. Perhettä on ehkä naisihmisen myöhäistä perustaa lasten hankintamilessä, mutta mikä estää 50-v:sta tekemästä, menemästä, valitsemasta vaihtoehtoja sydämensä kyllyydestä ja toteuttamasta omia toiveitaan ja unelmiaan. Ihan millaisia vain.
Nyt on vihdoinkin se ikä, kun ei tarvitse kysyä eikä pyytää lupaa eikä kenenkään muun mielipidettä. Jos oma vapaus ei ala tästä, niin koska se alkaa?
Tsuppari = lähetti, juoksupoika, apumies ... - expimot
"Asenne ratkaisee", kerrotko oman reseptisi niin muut tietävät olla käyttämättä sitä. Tuskin kukaan haluaa noin negatiivista oloa ja ajattelua itselleen.
Eikös kysyjä jo selvästi ole aloittanut sen "ihmettelemisen ja keksimisen" kun kerran täälläkin asiaa pohtii? expimot kirjoitti:
"Asenne ratkaisee", kerrotko oman reseptisi niin muut tietävät olla käyttämättä sitä. Tuskin kukaan haluaa noin negatiivista oloa ja ajattelua itselleen.
Eikös kysyjä jo selvästi ole aloittanut sen "ihmettelemisen ja keksimisen" kun kerran täälläkin asiaa pohtii?Naisia pitää ymmätää.
Miehet tietää parikymppisenä kaiken, mitä enemmän ikää tulee, sen vähemmän sitä huomaa tietävänsä.
Naisilla se on toisinpäin, mitä enemmän niille ikää tulee, sen enemmän ne tietää, tai luulevat tietävänsä.
Mitä sitä miettiä?! Elämän tarkoitus; ikävän karkoitus.. ärsyttävä klishee muttei tähän nyt muuta irronnut..
Elämän tarkoitus on se matka, se elämä, miten sen eläät. Muistatko kun olit pieni, miten jäätelö saattoi maistaa taivaalliselta, miten kiiltokuva pystyi olemaan niin kaunis että siitä tuli aarre? Ripaus siitä pitäisi saada seuraamaan läpi elämän. Ettei ota mitään itsestään selvyytenä. Ei edes sitä että näet, tai kuulet, tai edes hengität.
Kun seuraavan kerran menet ulos, katso. Veikkaan että hanki hohtaa, ja vastoin sitä puhtaan valkeaa, ruohonkorret näyttää hennoilta, kuin pienoispatsaat. Katso sitä kortta, oikein kunnolla, jokaista viivaa ja kaarta, väriä ja muotoa, hyväile niitä katseella ikään kuin olisit valokuvaamassa sitä. Samalla tavalla voit nauttia koko luonnosta. Yksittäisestä puusta. Taivaasta. Tai voit käyttää muita aisteja, aamukahvi ja sen tuoksu ja maku. Täydellinen suupala jotain mitä et onnistunut polttamaan pohjaan. Tai musiikki! Se se vasta onkin elämysmatka.
Nuo on mulle Elämää. Pieniä nautintoja, pieniä kiitollisuuden hetkiä siitä että pystyn nauttimaan niistä, ja uppoutua täydellä sydämellä niihin. Saattaa kuulostaa hömppämaiselta ja täysin huuhaalta, mutta tätä varten minä elän. Miksi pyytää yhden suuren ihmeen, kun voi elää tuhansia pieniä?
Samalla periaatteella voi tehdä töitäkin, ite olen ollut milloin missäkin työssä, sellaisessakin missä ei oikein saavuteta kunnioitusta ihmisten keskellä. Päätin silti että työn voi tehdä joko hyvin tai huonosti, tai erinomaisesti. Minusta se on sitä ammattiylpeyttä, ja sitä tarvitaan jottei tylsisty.
Mä luulen että ihminen tarvii vähän intohimoa muuhunkin kuin pelkästään parisuhteeseen.- Twelve points
Miksi ihmeessä tämä kommentti oli saanut miinuksen? Eikö joku kestä, että joku toinen osaa ja ymmärtää elämä-nimisen jutun juuren - ja pystyy vielä kirjoittamaan sen tarinaksikin.
Twelve points kirjoitti:
Miksi ihmeessä tämä kommentti oli saanut miinuksen? Eikö joku kestä, että joku toinen osaa ja ymmärtää elämä-nimisen jutun juuren - ja pystyy vielä kirjoittamaan sen tarinaksikin.
Kiitos kannustukseta. Kaikki neuvot kai toimii samalla tavalla, niitä voi tarjota, mutta toisen pitää olla tietyssä kypsyystilassa jotta voi ottaa vastaan. Muuten ampuu täysin ohi. Ehkä niin kävi miinustajalle. Tai sitten siinä oli jokin pärstäkerroin :)))
Joku lempeä/viisas mies kertoi täällä muistaakseni kerran tarinan. Se meni jotenkin näin:
Kaksi miestä tapasivat toisiaan puistonpenkillä. Vanhoja tuttuja olivat. Toinen vähän nuutunut ja väsyneen näköinen, toinen taas hehkui sisäistä onnea. Väsy mies kysyi toiselta miten hän näyttikin niin hehkeältä.
"Olen löytänyt elämän tarkoituksen" hän vastasi.
"Etkä!" huudahti ensimmäinen "Mikä se on, kerro heti!"
"En voi. Jokaisen pitää löytää omansa itse."
Ehkä jokaisen pitää kokea jonkun kuopan ennen kuin löytää tien sieltä pois. Eikä kukaan voi auttaa siinä. Se pitää tehdä itse.
- mikäs se on?
Kiitokset mielipiteistänne! Olen vallan uppoutunut niihin. Ennen sitä huudettiin hädässä Herraa, mutta nyt voi kirjoittaa nettiin ja saada jopa vastauksia.
Haasteet ja uusi yhteisö ovat varmaan ratkaisuja johonkin tyhjyyden kohtaan, mutta itsestäni juuri tässä elämänvaiheessa tuntuu, että olen yritellyt turhankin monta yhteisöllistä haastetta - varsinkin täällä nettiympyröissä. Joistakin nettikirjoitteluista on jäänyt ihan kivoja muistoja, mutta toisaalta netissä toimiminen vaatii aktiivisuutta ja tunnen enemmänkin tarvetta kääntyä johonkin sisäiseen. Jonkunlainen filosofia kiinnostaisi, mutta kuten eräs vastaajista aivan oikein harimoi, olen aika tyhmä, niin että sen filosofian pitäisi olla selkeää ja helposti aukeavaa. Hengissä selviäminen elämän tarkoituksena voisi olla ajatuksena pohtimisen arvoinen, mutta en ihan yksin kykene sellaisesta ajatuksesta mitään erityisempää kiteyttämään.
Asenne on varmaan tärkeä. Varsinkin kun se on sellainen asenne, ettei toisten tarvitse vaivautua. Tsupparilla tarkoitettiin ennen juoksupoikaa (lähettiä).
Ikävän karkoitus tarkoittaisi varmaan juuri sitä asemalla hengailua. Sen aika ei tainnut minua koskaan tavoittaa, ei sipaissut edes läheltä. Enkä kaipaa sitä nytkään.
Nauttiminen luonnosta tai elämän pienistä iloista - ovathan ne jotakin. Mutta kun ne välipalailot ovat arkipäivää ja luontokin vain olla möllöttää sen kummemmin vastaan puhumatta, alkaa kaikki elämysten imuttelu maistua vanhalta purukumilta. Koko hommasta puuttuu jumalallinen kipinä, tuli on sammahtanut rinnuksista.Saathan sä juosta sen jumalallisen kipinän perässä, mutta mikä estää nauttimasta pikkukipinöistä sinä aikana kun sitä tavoittelet? Ettei vaan käy niin, että unelma Suuresta Onnesta on niin elämää täyttävä, että unohdat elää sinä aikana? Mikä hyöty elämästä on jos vain koko ajan tavoittelee jotain? Arki ON meidän elämä.
- Phoca5
Olet masentunut. Sitä voi hoitaa yksin, ryhmässä tai ammattilaisen kanssa!
- ...
Viiskymppisenä alkaa totuus valkenemaan.
Kun ei elämällä ole mitään tarkoitusta, se on vain elämää. Iteasiassa jokaisen ihmisen elämällä on lähinnä seurauksia. Pitkässä juoksussa ihmisrodun olemassaolon seurauksena maapallo on tuhottu ja sitten kai tulee jokin muu elukkarotu härdäämään planeetalle. Että liekö kertokulkua vai mitä, mutta itselleen ihmiselle siitä ei ole yksilötasolla varsinaisesti mitään merkitystä.
Monet kyllä höpisevät kummallisia jostain pikkuasioista, jotka muka tuovat elämälle sisällön ja tarkoituksen. Ne nyt on lähinnä ajanvietettä kuolemaa odotellessa, etenkin nykysysteemillä. Ihminen kun ei enää oikein kelpaa syötäväksikään ja mätäneminen ravinteiksikin kemikaalien jne takia ei ole mikään maapalloa hyödyttävä asia, iteasiassa ihminen on kuoltuaan lähinnä ongelmajätettä.
Pitääkin alkaa kuluttamaan luonnonvaroja omalta osaltaan, taidan keittää kahvia. Se äärettömän epäekolooginen tuote, eikä edes ole häävin makuista, mutta sisältämänsä huumausaineen takia se virkistää aamuisin. Sitten voikin pilata lisää maapalloa lämmittämällä auton ja ajamalla markettiin ostamaan teollisesti tuotettua ruokaa, että saa saastuttaa tulevaisuudessa vesistöjä, kun ruoka on prosessoitu ulosteeksi.
Siis ei elämällä ole muuta tarkoitusta kuin tuhota ihmisrotu ja sivutuotteena maapallo. Tai toisin päin. Maapallolla elelisi maapallon ehdoilla muutama miljoona ihmistä, nyt on jo miljarditolkulla liikaa.
=DW=Tuossa on vinha perä."Monet höpisevät pikkuasioista jne."
Se on kumma, miten paljon ainakin miesten ajatusmaailma muuttuu, kun jäävät eläkkeelle.Aletaan timpuroida mitättömien asioiden kimpussa.
Minun mielestä koko eläkeikä joutas poistaa kokonaan, vain sairaseläke jäljelle.
Mitä sitä terve ihminen eläkkeellä tekee.- ...
k-kotton kirjoitti:
Tuossa on vinha perä."Monet höpisevät pikkuasioista jne."
Se on kumma, miten paljon ainakin miesten ajatusmaailma muuttuu, kun jäävät eläkkeelle.Aletaan timpuroida mitättömien asioiden kimpussa.
Minun mielestä koko eläkeikä joutas poistaa kokonaan, vain sairaseläke jäljelle.
Mitä sitä terve ihminen eläkkeellä tekee.Hot potatoe.
Muutamakin asia, joihin pitää saada muutoksia, lapsilisät, eläkkeet, työttömyysturvat, yleisesti ottaen sosiaaliturva. Net kun eivät nykyisin määräydy tasa-arvoisesti. Kaikki vaan joillekin niin arkoja asioita, hankala saada mitään edistystä aikaiseksi.
Siis tarveharkinta ja kokonaisvaltainen asioiden huomioonotaminen kehiin. Tietenkin pelkona byrogratian kasvaminen ja mielivallan mahdollisuus. Mutta nykysysteemit tulee kalliiksi, eikä ne tosiaan ole tästä maailmasta muutenkaan.
Just muuten joku valitteli jossain iltapäivälehdessä, että heikosti menee, rahat ei riitä. Äijän vuositulot 100 000. eukko sairaalloinen, ei eläkkeelle, työtön, ei tietenkään puolison tulojen takia työmarkkinatukea, neljä lasta, joista lapsilisä, velkainen risa talo, velkainen risa auto. Tota 100 000 on mun mielestä aikas paljon, kolmen perusduunarin palkka. Koita tollaselle selittää, että jotkut elelee työmarkkkinatuen ja soskun varassa....
=DW= - ...
... kirjoitti:
Hot potatoe.
Muutamakin asia, joihin pitää saada muutoksia, lapsilisät, eläkkeet, työttömyysturvat, yleisesti ottaen sosiaaliturva. Net kun eivät nykyisin määräydy tasa-arvoisesti. Kaikki vaan joillekin niin arkoja asioita, hankala saada mitään edistystä aikaiseksi.
Siis tarveharkinta ja kokonaisvaltainen asioiden huomioonotaminen kehiin. Tietenkin pelkona byrogratian kasvaminen ja mielivallan mahdollisuus. Mutta nykysysteemit tulee kalliiksi, eikä ne tosiaan ole tästä maailmasta muutenkaan.
Just muuten joku valitteli jossain iltapäivälehdessä, että heikosti menee, rahat ei riitä. Äijän vuositulot 100 000. eukko sairaalloinen, ei eläkkeelle, työtön, ei tietenkään puolison tulojen takia työmarkkinatukea, neljä lasta, joista lapsilisä, velkainen risa talo, velkainen risa auto. Tota 100 000 on mun mielestä aikas paljon, kolmen perusduunarin palkka. Koita tollaselle selittää, että jotkut elelee työmarkkkinatuen ja soskun varassa....
=DW=Korjaus.
Hokasin, vuosi vaihtunut, niin lakikin. Työmarkkinatukeen ei enää nykyään puolison tulot vaikuta.
=DW= ... kirjoitti:
Hot potatoe.
Muutamakin asia, joihin pitää saada muutoksia, lapsilisät, eläkkeet, työttömyysturvat, yleisesti ottaen sosiaaliturva. Net kun eivät nykyisin määräydy tasa-arvoisesti. Kaikki vaan joillekin niin arkoja asioita, hankala saada mitään edistystä aikaiseksi.
Siis tarveharkinta ja kokonaisvaltainen asioiden huomioonotaminen kehiin. Tietenkin pelkona byrogratian kasvaminen ja mielivallan mahdollisuus. Mutta nykysysteemit tulee kalliiksi, eikä ne tosiaan ole tästä maailmasta muutenkaan.
Just muuten joku valitteli jossain iltapäivälehdessä, että heikosti menee, rahat ei riitä. Äijän vuositulot 100 000. eukko sairaalloinen, ei eläkkeelle, työtön, ei tietenkään puolison tulojen takia työmarkkinatukea, neljä lasta, joista lapsilisä, velkainen risa talo, velkainen risa auto. Tota 100 000 on mun mielestä aikas paljon, kolmen perusduunarin palkka. Koita tollaselle selittää, että jotkut elelee työmarkkkinatuen ja soskun varassa....
=DW=Kyllä tarveharkinta johtaa mahdottomuuksiin. Byrogratia kyllä nielee kaiken säästön, ja valitustenmuodosaa oikeuslaitos loput.
Jokin rationaalinen laskentamalli on paras.
Tuntuu vaan, että millä eväillä on niin pitkälle päässyt, että sata tonnia tienaa.
Jos sata tonnia ei riitä, niin laskutaidossa ei ole kehumista. Tuskin sitä tyhjäpäälle noin isoa palkkaa maksetaan.- ...
k-kotton kirjoitti:
Kyllä tarveharkinta johtaa mahdottomuuksiin. Byrogratia kyllä nielee kaiken säästön, ja valitustenmuodosaa oikeuslaitos loput.
Jokin rationaalinen laskentamalli on paras.
Tuntuu vaan, että millä eväillä on niin pitkälle päässyt, että sata tonnia tienaa.
Jos sata tonnia ei riitä, niin laskutaidossa ei ole kehumista. Tuskin sitä tyhjäpäälle noin isoa palkkaa maksetaan.Tarveharkintahan on käytössä mm soskussa, ikinä en ole kuullut kenenkään kehuvan asiaa. Ja siis oli tavallaan työmarkkinatuessakin, mutta kun se perustui just taulukoihin, se lopetettiin.
Ainiin. Lääkkeisiin pitäisi saada tarveharkinta. Kyllä sadalla tonnilla pitäisi kasa lääkkeitä ja hoitoja pystyä itse maksamaan. Kun mun mielestä tarveharkinta just sen takia, että tulisi jotain tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta hommaan. Sitäpaitsi, ansiosidonnaiset päivärahat epäreiluja. Perustuu olettamukseen, että mitä enenpi on tienannut, sen enenpi tarvitsee muka johonkin rahaakin. Pienituloisen on elettä ihan samalla lailla kuin muittenkin, paitsi pienemmillä rahoilla. OK. onhan noita kaikenlaisia näkökohtia ja mielipiteitä, eikä elämä koskaan reilua ole ollutkaan.
Jossain asioissa on laskentamalli toimii erittäin hyvin, paras esimerkki on mediavero. Se oikeasti on viimeinkin oikeudenmukainen. Verotus hoidetaan meillä kyllä tehokkaasti, mutta saatujen rahojen hyödyntämisessä on vakavia jako-ongelmia.
=DW=
- Aito suomalainen.
Tämähän on juuri oikea paikka
purkaa katkeruuttaan.
Tänne kaikki elämässään epä-
onnistuneet. Täällä voitte syy-
tellä toisianne. Ei kai elämällä ole mitään sen kummempaa yleismaailmallista tarkoitusta, vaan jokainen luo sen tarkoituksen itse omalle elämälleen.
Jos ei halua elää tarkoituksetonta elämää, on löydettävä se omannäköinen tarkoitus. Elämä on valintoja ja mahdollisuuksia täynnä.
Oman elämäni tarkoitus on yrittää nauttia elämästä kaikilla aisteilla, tuntea, kasvaa, auttaa ja ilahduttaa. :)- illueetu
Mulle työ on ollu aina vaan välttämättömyys joka on hoidettava että pystyy muun ajan elämään. Ja tulee ne elämisrahat sitten tsupparina tai tohtorina niin väliäkö sen. Tiedän ihmisiä jotka elävät työstään ja sekin on tietysti sallittua. Kukin halunsa mukaan.
Mä en jaksa pahemmin elämän tarkoitusta mietiskellä, sen kummemmin kuin maailmankaikkeuden kokoa. Ne on niin vaikeita juttuja että jätän viisaampien hommaksi. Jokunen lapsi on mulle siunaantunu ja se saa osaltani tarkoitukseks riittää. Voi jehna, mikä se voisi olla? Luin juuri tiedesivuja ja eri tutkimuksia ja mietin elämän tarkoitusta ja olemuksemme merkitystä ja jatkuvuutta kun mainittiin miten tupakointi vaikuttaa tuleviin sukupolviin tuleeko heistä yhtä riippuvaisia jne..
ja miten otsalohko muuttuu kun kokee lapsena väkivaltaa ja se taas muokkaa heidän käyttäytymistään.
Mutta kun katsoo ympärilleen niin ei voi sanoa muuta kuin että elämä on tarkoitus sinänsä, kaikkea elävää katsoo kuitenkin niin hyvillä mielin eikä jää suremaan liikaa kuolemaa koska uutta pukkaa tilalle ja sen näkeminen sykähdyttää aina, mieti vaikka kesän alkua.
Tiedän miten valtavan raskaalta tuntuu elää silloin kun kokee itsensä jotenkin ulkopuoliseksi elämästä, se on mieletöntä hukkaanheittoa hetkille joita ei koskaan enää voi kokea.Toivottavasti pian pääset irti tuosta tunteesta sinäkin, emmehän tiedä kuinka meillä niitä on jäljellä.- Hei kun keikuskelen
Kylläpäs suuren suuria asioita kyselet. Osaakohan sitä kukaan vastata ihan prikulleen oikein, niin että kelpais kaikille ihmisille semmosenaan.:)
Minä en ajattele noin vaikeaa kysymystä, kuhan vaan olla möllötän itseni sisällä. "Siivoilen" itseni sisustaa tämän tästä, että voisin kehon kodissani elellä tasapainoisesti. Tasapainoisuus on minulle tärkeää. Heti jos joku asia vinksahtaa raiteilta pois, niin johan tämä muori lähes poissa "tolaltaisesti" alkaa analysoimaan ja korjailemaan vinksahdusta. Kun vinksahdus on hoidettu kuntoon, voin sitten taas alkaa olla möllöttämään ja nauttimaan kaikista pienistä asioista.
Jokainen kokoaa sitä omaa elämän palapeliä. Pienistä asioista koottua isoa kokonaisuutta. Kirjoitit "teeskentelystä" ja "yrittää olla olevinaan"-jutuista. Niihin sanon, että ainakin minä pyrin kauas teeskentelyistä ja mukamas-asioista. Teeskentelyt vie kans sitä tasapainoa veks, ja taas meikäläinen joutuisi analysoimaan sitä sun tätä :)
"Mitä hemmettiä viiskymppisenä voi oikein tehdä?" Kysyit.
No mitä hemmettiä voi tehdä kakskymppisenä? Mitä hemmettiä voi tehdä kolkytvuotiaana ja risat päälle? Hemmetin hemmetti, mitä hemmettiä voi tehdä nelikymppisenä, heevetti sentään?
Mitä hemmettiä minäkin teen sitten ku kuuskytä täytän?
Luit juuri äsken kaiketi maailman tylsimmän vastauksen:) Itseasiassa en edes vastannut kysymykseesi. Silti vaan tuppaannuin ketjuusi.- Hei kun keikuskelen
Lisää sormien heiluttelua, jos suotte:)
Ton edellisen kirjotuksen lähetettyä, tuli yhtäkkiä mieleen joku voikukka, vai oliko päivänkakkara tai jotain sinne päin. Vaivaus alkoi taas vaivaamaan ja mietin, Mistä olin jonkun jutun lukenut. Luojan kiiton minulla on hiirenkorville taitettuja kirjoja. Isoja korvia ja vähän pienempiä korvia.
Sitten löysin muistisopukasta oikean kirjan ja siinä sitten nopiaan plarasin hiirenkorvia ja sieltähän se sitten löytyikin. Jeeeee :)
Tää näet ja nimittäin vois sopia sun aloitukseesi. No, ainakin jollakin tavalla.
Merja Otava kirjassaan "Kuuvuosi":
Kyllä ihminen on hullu. Jos voikukka nupussaan jo alkais parkua, mitä musta tulee, kauanks mä vaikutan täs pientareella? Kuin mun ja mun jälkeläisteni käy? Koko niitty olis yhtä surkeeta parkua.
Joo, tämmöstä mieleen kas tuli. Huh.
- Muu on turhaa.
Niin kauan kuin minulla seisoo, on elämän tarkoitus hallussa.
Mutta se ei saa olla itsetarkoitus. Ei tietenkään.Juu, toiset ne iloitsevat todella pienistä asioista ;DD kjähkjähkjäh... pliis älä suutu! Kiusaaminenkin on yksi pienistä iloista näemmä :)
Hei vaan. Tällähetkellä minä odottelen lottovoittoa illaksi heh heh kävin laittamassa loton. Ja kesää odotan myös ja aurinkoa.
Elämän tarkoitus ja ideologia yleensä kehittyy jo varhaisessa aikuisiässä. Mutta tietysti nykyisin kun on muotia olla lapsi koko ikänsä, ei sen kehittyminen ole kaikille helppoa.
Itse löysin elämälleni tarkoituksen noin kolmekymppisenä. Ja tyytyväisenä valintoihini olen sitä myöten elellyt ja iloisena ja kitollisena ahkerasti työtä tehden elellyt. Päämääräni on ollut kirkas ja valintani helppoja.
Monet asiat kiinnostavat minua, mutta kun työssäkäyvänä "tsupparina" ei ole sitä aikaa harrastaa. Aina jotain pientä kivaa muutakin kuin työtä, kuitenkin ehtdin välillä tekemään ja tulevaaisuus tuntuu mielekkäältä. Silmäleikkaus on muutaman viikon päästä ja sitäkin on kiva odottaa, kuinkahan kirkkaana kaikki sitten näyttääkään...- Tsau
Elämä muuttuu....ainakin omalla kohdalla voin ihan avoimesti todeta että, näin on tapahtunut aina....se mikä omana itseäni on pysynyt sieltä nuoruuden vuosista ehkä muuttumattomana on kyllä eräänlainen ulospäin suuntautunut asenne elämään, historia, ja kanssa ihmiset ovat aina merkineet minulle paljon...on ollut vaan erilaisia kausia..
Nyt tällähetkellä historiaan tutustuminen ja myöskin sitä kautta itsensä jälleen uudelleen ikäänkuin määrittäminen on tärkeää....miehelleni taas penkki-urheilu;)) ja kaikki urheiluun liittyvä...ei hän urheilua harrasta mutta seuraa;)) Kysyit niin s u u r e n kysymyksen. Että, itse en pysty edes hallitsemaan noin suuri kysymyksiä päässäni...Siksi ikäänkuin itseäni suojellakseni;))) tyydyn hakemaan vastauksia elämän mielekkyyteen omasta lähihistoriastani...ja ylipäätään keskittymään elämän aiheisiin jotka aidosti kiinnostavat itseäni...siihen kuuluu myös yritys ymmärtää kaikkea kaunista mitä ihminen on aikaan saanut siksi kuvataide- minuakin kiinnostaa myöskin.
Elämän tarkoitus: Voida itse hyvin, luoda läheisilleen sitä hyvinvointia saada rakkautta osakseen ja myös pyrkiä sitä itse jo tässä iässä antamaan;))) Ihmiset jotka ajattelevat näin: Minulle kaikki. Ja asenteella MINÄ ensin. Heidän seurassaan voin vain erittäin pahoin enkä pyri luomaan pidempiaikaisia kontakteja...tässä iässä itselläni tämä "herkkyys" on kyllä kasvanut. jo siihen asteeseen että, en voi enää teeskennellä..;))) En vain viihdy tällaisten ihmisten parissa....ehkä oma elämäntehtäväni tai polkuni on yksinkertainenjuosta heitä karkuun kaikilla mahdollisilla keinoin....ikäänkuin paeta tuota joskus väistämätönkin reaalista kohtaamista;))) kasvokkain..
Tsau:Friidu - mikäs se on?
Lukuisat viestinne lämmittävät mieltäni. Kiitos teiile kaikille!
Hauskaa on havaita, miten moni on lähestynyt kysymystäni yleiseltä kannalta. Ei kukaan tietenkään kykene ratkaisemaan mikä on kaikkien luontokappaleitten elämän tarkoitus. Yleiseltä kannalta esitettyihin näkemyksiin voi esittää vastaväitteitä. Jos kaikki voikukat huutaisivat tuskaansa, se olisi yleinen käytäntö, johon kukaan ei jaksaisi kiinnittää mitään huomiota. Jos keskittyy vain arjen pieniin asioihin, jäävätkö silloin suuret elämykset kokonaan pois kuvioista? Toisaalta mitä isommat kuviot, sitä isommat pettymykset.
Joku tarjosi elämän tarkoitukseksi omaa jälkikasvua. Se on ihan söpö ajatus ja toimii varmaan joittenkin kohdalla. Lapset ovat tosin lainaa vain eikä ihminen voi oikeesti omistaa edes lemmikkieläintä. Taiteet, lukeminen... Oman aikansa niitä jaksaa. Kunnes hampaat naksaa kaluttua luuta. Työ, noh, kyllähän työ tiijätte.
Saattaa tuntua siltä, että ilmatorjuntani ampuu kaiken ehdotetun alas, mutta itse tunnen olevani kuin Job säkkiin pukeutuneena ja hyväätarkoittavat sananne ovat jo nyt auttaneet minua.Kiva aloitus sinulta.
On hyvä aina välillä pysähtyä ja miettiä kunnolla mitkä asiat ovat elämässä tärkeitä ja mitkä ovat ne asiat, jotka tuottavat iloa. Joskus voi tulla niitä synkkiä hetkiä ja on hyvä jos on vaikka kirjannut ylös asiat jotka ovat mieleisiä. Ja jos on ne ikäänkuin unohtanut vaikeiden elämäntilanteiden vuoksi, voi ne jotenkin kaivaa ylös ja päivänvaloon takaisin.
- Alitajuntasi voimall
Elämä on siitä kummallinen juttu, että kun yhden oven painaa kiinni ja jättää taakseen, edessä aukeaa sekä uusi ovi että uusi mahdollisuus - vaikka mihin.
Joskus on ihan kiva odottaa sitä lomamatkaa kun on kunnossa ja se muuten onnistuu lomalla.
Mulla on helmikuussa talviloma muuta en ole lähdössä yhtään mihinkään. Usein odotan vaan sitä että saa olla kotona eikä TARVI lähteä yhtään minnekään. Kun mulla on sellainen koti jossa itse viihdyn.
Kysyisin nyt niin päin että kannaatko sen tsupparinkaan olla odottamatta yhtään mitään viiskymppisenä?
Meinaan jos elää tonne yhdeksänkymppiseksi ja vieläkin vanhemmaksi niin kamalaa miten pitkäksi käy elämä kun ei neljäänkymmeneen vuoteen odota yhtään mitään.
Paitsi jos tuntuu hyvältä olla odottamatta niin silloinhan se on juuri ihanne.- CCCCCCCCC
Mulle elämän tarkoitus on aina ollut ELÄÄ, mutta kun ei aina vaan meinaa jaksaa, eikä uskoa tulevaan. Masennus vaan pukkaa päälle, vaikka mitä tekisi. Onhan sitä tullut tehtyä paljon virheitäkin, mutta onpahan ainakin eletty, ja on mitä muistella kiikkustuolissa. Elämätöntä elämää tuskin tarvii katua, vaikka laulussa sanotaan päivääkään en vaihtaisi pois, niin on ollut päiviä jotka jättäisin väliin. Tällä hetkellä paras piristys elämässäni on villi seksi, nuoren vaimoni kanssa:) Sellaistakin minulle vielä suotiin.
Kun kerran olen saanut näinkin paljon kannanottoja ja selvästi hyvää tarkoittavia kommentteja kysymykseeni, ajattelin hankkia itselleni nimimerkin, niin että voin osallistua keskusteluihin tunnistettavammalla tavalla. Ehkä se ainakin joissakin tilanteissa helpottaa ymmärretyksi tulemista.
Masennuksesta mainitsi joku aikaisemminkin ja on minulle ihan kasvokkain keskustellessa sellaisesta puhuttu. Olen joskus ollutkin masentunut. Luulen että tunnistaisin sen olotilan nyt uudelleen, jos sellainen olisi päällä. Pikemminkin voisin puhua jostain toivottomuudesta tai paremminkin näköalattomuudesta.
Elämätöntä elämää käsittääkseni kadutaan aika usein. Kun ei ole oikeastaan mitään uutta odotettavissa, elämä jatkuu jokseenkin ennalta määrättynä rappeutumisena. Juuri nyt tuntuu, ettei ihmisen ruska-aika kenties ole ihan niin sielua hivelevä kuin se on lehtipuilla.
Ovien aukeamisesta tulee mieleen vanhempi runous, kuten Sarkian "Älä elämää pelkää", jossa huomautetaan että "kuoleman portti on aina avoin". Mutta varmaankin ajatus olisi tarkastella niitä myönteisiä portteja, jotka mahdollisesti ovat avoinna. Joitakin olen silloin tällöin aukonut vaan ovat muodostuneet sellaisiksi ranskalaisiksi visiiteiksi. Tarkoitan erilaisia harrasteita. Toisaalta voisihan sitä yrittää tonkia vielä muitakin harrastemahdollisuuksia, ehkä niistä jotain löytyisi. Ja porttihan se on tämäkin palsta.- CCCCCCCCC
Tuossa minun kommentissa oli yksi, erittäin edullinen harrastus, sopisiko se missään muodossa Sinulle? On erittäin rentouttavaa, ja jättää mukavan hyvänolon tunteen:)
Hassua että kirjoitat noin ;) Taitaa olla erinäinen määrä mietittävää jos ei matkailu kiinnosta tai on kertynyt nuo ylimääräiset kilot ;) Kukin elää tavallaan! Ei siis ole pakkoa matkustaa "aurinkolomille" vain että saisi kerskua muille! Kotomaassa on paljon hyviä lomapaikkoja joissa voi syödä sitä mistä tykkää, joten miksi mennä merta edemmäs kalaan ;) Elämä on elämistä varten niinkauan kuin henki pihisee. Kukin varojensa mukaan. Iloa ja nautintoa löytyy kun sen vain oivaltaa eikä rahaa niin paljoa kaivata :)
- Me Tumpeloiset.
Hyvä havainto!
Olen ihmetellyt, että miksi ihmiset köyhissä kehitysmaissa ovat
iloisempia ja yhteisöllisempiä. Me olemme toimeentulevia, yksi-
näisiä ratsastajia. Kumpi on sitten ihmiselle luontaisempaa?
Voivoi.....elämässähän voi tulla miullekii vaik` mitä viel`.....
Aloitin pari viikkoa esim. salsa escuelan täällä Kanarialla jossa vietän neljättä talveani....Villi seksi saattaisi tosiaan olla eräs keino päästä kaikista maallisista vaivoistaan. Pidetäänpä mielessä.
Ei minun matkailussani ole mitään kerskumista, kun en oikein tajua miksi käydä missään. Ei siellä mitään ole kumminkaan. Eikä sitä paitsi ole juuri ketään kelle kerskua. Kotimaan matkat eivät tässä suhteessa eroa muun maan matkoista.
Kehitysmaissa ihmiset kamppailevat monenlaisten todellisten ongelmien kanssa.
Itse en ole kokeillut salsaa, muuten kuin pähkinöissä. Voin olen vaihtanut margariiniin.- Tsau
tätä yhtä asiaa paljon jo mainittukin tai oikeastaan kahtakin. Tärkein kuitenkin ainakin minusta on se oma elämän perusasenne omaan elämään. Onko se vai - painoitteinen ja jos enemmän - niin miksi?..Miten ajattelet elämääsi kokonaisuutena? Voitko vaikuttaa omaan asenteesi jälkeenpäin kuinka hyvin omiin elettyihin tapahtumiin. Voitko Nähdä ne ehkä humoristisessakin tai eräälaisessa elämänoppimismielessä?- tämähän on tarkoitettu nyt minulle koska , tämä kokemus auttaa ehkä minua ymmärtämään enemmänasenteella Asenteellasi on suuri merkitys miten näet tämän hetken, mitä unelmia sinulla on.? Unelmat ainakin itselleni ovat yksi tärkeä osa...vaikka eivät toteutusikaan. Jos, ihminen ei osaa unelmoida...hänen elämänsä voi olla raskassoutuista ja tylsäääkin..... Tässä ja nyt. Yksi sellainen hyvin tärkeä on ollut itselleni ja mitä enemmän tätä olen työstänyt. On tämä että, on siellä menneisyydessä sitten mitä tahansa (kaikillahan meillä varmasti myös negatiivisiakin kokemuksia, liittyen nyt mihin tahansa elämän osa-alueeseen). On tämä katkeruuden ja kateellisuuden välttäminen sekä vertailu muihin ihmisiin. Opin tai otin tämän itselleni eräänlaiseksi ohjenuoreksi aika nuorena naisena...Olin tullut valituksi ja toimin ison työpaikan pääaikaisena luottamusmiehenä (naisena)..No, sitä sitten kuuli jo silloin itseään paljon vanhemmilta naistyötovereita jotka olivat silloin tässä samassa iässä kun nyt olen..sitä elämänpettymystä ja katkeruutta sittenkun kuunteli...jatkuvaa valitusta..ja haukkumista. eräänlaista näköalamattomuutta.... Päätin antaa jo silloin 24vuotiaana itselleni lahjan;)) tulisi elämässäni sitten tapahtumaan (siinä on näitä käänteitä kyllä riittänyt ja riittää näköjään edelleenkin...mitä tahansa, en tulisi katkeraksi elämälleni enkä katelliseksi muille...Tuossa kun mainitsit tämän lukemisen ja muun...itselleni ne ovat asioita joihin aika ajoin innostun uudestaan...ja tavallaan en osaa kyllä ajatella niin että, tietäisin vielä yhtään mitään. Vaan hyvin vähän..mitä enemmän luen sen vähemmän lopulta ymmärrän tietäväni. Raapaissut olen vain pintaa.. Enemmänkin ajattelen nykyisin että, kumpa e h t i s i n ja sain elämässäni kokea vielä paljon hyvää ja tutustua ja lukea vieläkin enemmän...ja että, silmäni jaksaisivat. Hyvin pieni pyyntö elämälle;))
Kädentaidoissa näissä käsitöissä (ompeleminen ja muu) aina ollut hirveän surkea...tosin ystäväni naureskellen ottavat sukkani vastaan...onhan se eräänlainen osoitus minulta...taas...pidän sinusta olet minulle tärkeä;))) En ollut enää minäkään ajatellut että, järjestötoiminta olisi enää juttuni...mutta, kohtalo;))) järjestelee taas asioita puolestani....ja palaan ehkä tässä 25v jälkeen taas..takaisin...Elämälle mahdollisemmin avoin suhtautuminen on itselleni se pelastusrengas..en mieti suuria mutta, yritän tehdä pieniä asioita jotka itselleni nyt mahdollisia ja joista oikeesti NYT pidän. Tämä koskee myös ystävyys- ja tuttavuussuhteita...HALUAN olla vain tekemisissä ihmisten kanssa...joiden kanssa koen olevani rakastettu, hyväksytty ja myös naisena arvostettu juuri sellaisena kun olen tällähetkellä..tämä koskee myös perhettäni. Jos, perhettäni ei hyväksytä näillä ehdoilla ei minuakaan silloin tarvitse hyväksyä enkä minä hyväksy.. Elämä on yksi suuri matka...ja nyt olen suorittamasta sitä viimeistä neljännestä;))) jonain päivänä sitten siinä olemme tasa-arvoisia kaikki pääsemme vihdoin sinne pääte-asemalle ja voimme toivon mukaan huilata;)) itse elämältä...mutta, sitähän ei tarvitse vielä miettiä joutaa sitten;)))
Tsau:Friidu Tsau kirjoitti:
tätä yhtä asiaa paljon jo mainittukin tai oikeastaan kahtakin. Tärkein kuitenkin ainakin minusta on se oma elämän perusasenne omaan elämään. Onko se vai - painoitteinen ja jos enemmän - niin miksi?..Miten ajattelet elämääsi kokonaisuutena? Voitko vaikuttaa omaan asenteesi jälkeenpäin kuinka hyvin omiin elettyihin tapahtumiin. Voitko Nähdä ne ehkä humoristisessakin tai eräälaisessa elämänoppimismielessä?- tämähän on tarkoitettu nyt minulle koska , tämä kokemus auttaa ehkä minua ymmärtämään enemmänasenteella Asenteellasi on suuri merkitys miten näet tämän hetken, mitä unelmia sinulla on.? Unelmat ainakin itselleni ovat yksi tärkeä osa...vaikka eivät toteutusikaan. Jos, ihminen ei osaa unelmoida...hänen elämänsä voi olla raskassoutuista ja tylsäääkin..... Tässä ja nyt. Yksi sellainen hyvin tärkeä on ollut itselleni ja mitä enemmän tätä olen työstänyt. On tämä että, on siellä menneisyydessä sitten mitä tahansa (kaikillahan meillä varmasti myös negatiivisiakin kokemuksia, liittyen nyt mihin tahansa elämän osa-alueeseen). On tämä katkeruuden ja kateellisuuden välttäminen sekä vertailu muihin ihmisiin. Opin tai otin tämän itselleni eräänlaiseksi ohjenuoreksi aika nuorena naisena...Olin tullut valituksi ja toimin ison työpaikan pääaikaisena luottamusmiehenä (naisena)..No, sitä sitten kuuli jo silloin itseään paljon vanhemmilta naistyötovereita jotka olivat silloin tässä samassa iässä kun nyt olen..sitä elämänpettymystä ja katkeruutta sittenkun kuunteli...jatkuvaa valitusta..ja haukkumista. eräänlaista näköalamattomuutta.... Päätin antaa jo silloin 24vuotiaana itselleni lahjan;)) tulisi elämässäni sitten tapahtumaan (siinä on näitä käänteitä kyllä riittänyt ja riittää näköjään edelleenkin...mitä tahansa, en tulisi katkeraksi elämälleni enkä katelliseksi muille...Tuossa kun mainitsit tämän lukemisen ja muun...itselleni ne ovat asioita joihin aika ajoin innostun uudestaan...ja tavallaan en osaa kyllä ajatella niin että, tietäisin vielä yhtään mitään. Vaan hyvin vähän..mitä enemmän luen sen vähemmän lopulta ymmärrän tietäväni. Raapaissut olen vain pintaa.. Enemmänkin ajattelen nykyisin että, kumpa e h t i s i n ja sain elämässäni kokea vielä paljon hyvää ja tutustua ja lukea vieläkin enemmän...ja että, silmäni jaksaisivat. Hyvin pieni pyyntö elämälle;))
Kädentaidoissa näissä käsitöissä (ompeleminen ja muu) aina ollut hirveän surkea...tosin ystäväni naureskellen ottavat sukkani vastaan...onhan se eräänlainen osoitus minulta...taas...pidän sinusta olet minulle tärkeä;))) En ollut enää minäkään ajatellut että, järjestötoiminta olisi enää juttuni...mutta, kohtalo;))) järjestelee taas asioita puolestani....ja palaan ehkä tässä 25v jälkeen taas..takaisin...Elämälle mahdollisemmin avoin suhtautuminen on itselleni se pelastusrengas..en mieti suuria mutta, yritän tehdä pieniä asioita jotka itselleni nyt mahdollisia ja joista oikeesti NYT pidän. Tämä koskee myös ystävyys- ja tuttavuussuhteita...HALUAN olla vain tekemisissä ihmisten kanssa...joiden kanssa koen olevani rakastettu, hyväksytty ja myös naisena arvostettu juuri sellaisena kun olen tällähetkellä..tämä koskee myös perhettäni. Jos, perhettäni ei hyväksytä näillä ehdoilla ei minuakaan silloin tarvitse hyväksyä enkä minä hyväksy.. Elämä on yksi suuri matka...ja nyt olen suorittamasta sitä viimeistä neljännestä;))) jonain päivänä sitten siinä olemme tasa-arvoisia kaikki pääsemme vihdoin sinne pääte-asemalle ja voimme toivon mukaan huilata;)) itse elämältä...mutta, sitähän ei tarvitse vielä miettiä joutaa sitten;)))
Tsau:FriiduTsau, bella!
Unelmista tulee mieleen muinoinen tv-ohjelma, jossa köyhän perheen äiti totesi, ettei hänellä ole enää toiveita, haaveita vain.
En jaksa miettiä olenko katkera tai miksi sitä pitäisi nimittää. Näköalat ovat pääasiassa vähemmän kiinnostavia. Tai sitten ei ollenkaan. Huumorista on vielä rippeet tallella, mutta sokerimelassi siitä on käynyt pois. Että ehkä vähän jo etikan puolelle rapsahtaa.
Kädentaidot - no ei niitä erityisemmin ole ollut miesten tavanomaisia käsitöitä lukuunottamatta. Minäkin pyrin olemaan tekemisissä vain sellaisten ihmisten kanssa, jotka hyväksyvät minut, mutta kun välillä pitää asunnon ulkopuolellakin käydä. Minun elämäni on ollut se paljon hoettu reissu, joka tässä vähän kerrassaan tulee tehdyksi.- Tsau
tsuppari52 kirjoitti:
Tsau, bella!
Unelmista tulee mieleen muinoinen tv-ohjelma, jossa köyhän perheen äiti totesi, ettei hänellä ole enää toiveita, haaveita vain.
En jaksa miettiä olenko katkera tai miksi sitä pitäisi nimittää. Näköalat ovat pääasiassa vähemmän kiinnostavia. Tai sitten ei ollenkaan. Huumorista on vielä rippeet tallella, mutta sokerimelassi siitä on käynyt pois. Että ehkä vähän jo etikan puolelle rapsahtaa.
Kädentaidot - no ei niitä erityisemmin ole ollut miesten tavanomaisia käsitöitä lukuunottamatta. Minäkin pyrin olemaan tekemisissä vain sellaisten ihmisten kanssa, jotka hyväksyvät minut, mutta kun välillä pitää asunnon ulkopuolellakin käydä. Minun elämäni on ollut se paljon hoettu reissu, joka tässä vähän kerrassaan tulee tehdyksi.Näin se elämä menee...aikanaan jouduin valitsemaan minäkin jatkanko pitkää kuntotusprosessia ainoan lapseni vuoksi ja teen kaikkeni hänen eteensä. Vai valitsenko hyvän ja aika hyvätuloisenkin ammattini väliltä. Ensimmäinen valinta oli itsestään selvä minulle. Oltuani nyt melkein yhtämittaisesti yli 20v pääsääntöisesti oman lapseni omaishoitajana..en kadu valintaani. Upea palkinto nyt saatiin mekin nuoremme pääsee nyt ensimmäiseen työpaikkaan harjjoittelijaksi. Tänään siitä tuli varmuus;)) Himasta hän muutti vajaa vuosi sitten. Kohti omaa itsenäisempää elämää;))
Kun hän oli siinä 10v...ennen tätä tiivistä kuntoutusta, lääkäreiden arvioit olivat todella tylyjä, että hän ei pystyisi selviytymään muutakuin jossain laitoshoidossa aina koska autisminkirjoon kuuluva näitä neurobiologisia ongelmia oli vielä tuolloin tässä puheen- ja kielen ymmärryksessä..Jälkeenpäin ajattelen että, vain minä itse teidän kuinka raskas polkumme on ollut. Mutta, eihän sitten ihan niin ole. Minulla on ollut ja vieläkin saada ihania oikeita ystäviä ja tukioita myös rinnalleni en ole yksin. Yksi heistä on pitkäaikanen entinen työnantajani joka on itse täällä Stadissa varsin arvostettu demari-kansanedustaja;)) Hyvä seuraa aina hyvää. Hänen on vanhempana opettanut täten minakin. Friidu - sinä voit luottaa myös ystäviisi kaikesta ei tarvitse mennä yksin lävitse....
Fyysiset reissut sitten mekin teemme kerran kesässä Eurooppaan, minun on pakko päästä täältä ja saada sitä etäisyyttä myös fyysisesti että, henkisesti. Viime vuonna se oli pitkäaikainen unelman täyttymys. Ensin täältä laivalla Saksaan..Saksan lävitse Ranskaan pieneen satamakaupukiin Atlannin rannikoille La Rochelleen ja sieltä Luxemburgin ja Saksan kautta takaisin autolla ja taas laivalla takaisin Stadiin. Niin upea reissu;)) joka kantaa pitkälle;)) nämä muistot itse reissusta;)) Tänä vuonna ei ole heti varaa tehdä samanlaista rengasmatkaa.....mutta yksi joka tehdään on matka Varsovaan lentäen..ystäväni lupasi auttaa koska hänellä siellä on tuttuja joten majoitus ei tule ja itse matkakaan ei tule meille nyt kovin kalliiksi;)))
Ystävät ovat itselleni tässä nyt kovin tärkeitä ja tietysti toivon että, olen sitä myös heille... Mexicoon en tosin VIELÄ ole lupautunut pysyvästi lähtemään ja asumaan enkä sinne myöskään jäämään.. erään rakkaan ihmisen unelma kun on myös toteuttaa unelmansa että, pysyvästi lähtisin sinne hänen kanssaan:))) Mitä me täällä? - tylsä aviomieheni voisi kuuluemma jäädä Suomeen. Sitäpaitsi hän on komeampi! - mitä siis vielä mietin?;)))
Tsau:Friidu
Höh. Elämä on elämistä, ei odottamista tai räpistelyä kohti jotakin missä se elämä sitten muka alkaisi.
Mikäs huuhkaja se päivällä huhuilee? On siinä kuule estejuoksussakin loppusuoranpätkä esteistä vapaa.
- rakastakaa toisianne
viisikymppisen elämän tarkotus on rakastaa sitä mikä on siinä vierellä, se ainoa oikea oma rakas,
sillä elämä on lyhyt ja vanhuuteen aivan liian lyhyt aika,
nyt viimeistään kannattaa keskittyä omaan puolisoon,
matkustelkaa suomessa , ulkomailla, olkaa uskollisia toisille, arvostakaa toisianne, palvokaa toisianne,
elämä on niin lyhyt, äkkiä huomaatkin olevasi aivan yksin, puoliso onkin kuollu tai sairastunu vakavasti,
mitään et kadu niin paljoo kuin sitä jos et tarpeeksi paljon rakastanu omaa puolisoasi,, - Mummo 65v
53-vuotisena vielä kaupan kassatäti.
Aloitin silloin keskittymään itseeni ja siinä ohessa puolisooni.
Yhdistystoiminta, paikallispolitiikka, aamupäiväiset 1,5 tunnin lenkit entisen työkaverini kanssa, kaksi kerhoa ja kutominen, lukeminen, ristisanat ja palapelit täyttävät oman aikani.
Mieheni kanssa teemme vuosittain 3 - 4 ulkomaan matkaa espanjan asunnollamme oleilun lisäksi.
Lisäksi pari matkaa ystäväni kanssa useimmiten vaihteleviin kaupunkikohteisiin Euroopassa.
Käyn myös muutaman kerran vuodessa tervehtimässä kolmatta sukupolvea.
Siinä on lyhykäisyydessään kuvaus viimeisten 12:sta vuoden ajantappomenetelmistä. - ajan matkassa
Elämän tarkoitus on sama kaikella elollisilla, luultavasti paremmin oleva yksilö kuin aikaisemmin.
Bakteerit kehittyvät paremmin kuin lääketeollisuus.
Ihmisillä kuitenkin vähän samanlainen riippuen kuinka varakas on yhteiskunta.
Kehitys on kulkenut suuren askeleen ihmisillä 100 vuodessa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Savonlinnassa machete hyökkäys!
Myös kirvestä käytetty lyömäaseena......näin se Savonlinnakin rikastui...1903992- 1942851
Suoraan Sinulle
En usko välttämättä mihinkään sielunkumppanuuteen tai muuhun maagiseen voimaan, mutta sinussa olen silti nähnyt jotain,581726- 1181700
- 131488
Apokryfikirjat: mitä "kielletyt kirjat" kätkevät sisäänsä?
Itämaiset palstat eivät ole Raamatun tai kristinuskon asialla, mutta koska meitä häiritään täällä, meidän on puhuttava a4231347Nyt sitten ulos ihmiset!
Älkää jumittako täällä. Menkää, näkykää ja hankkikaa kokemuksia. Ei teitä kukaan edes bongaile, jos önötätte täällä.681292Niin siinä kävi
Mä ihastuin suhun. Kukapa ei? Olisi pitänyt kuunnella sisäistä naisen vaistoa, etten takuulla ollut ainut. Kuulin sattum611283- 941274
- 751216