niko_lai
pELerin on matkalla, usein yksin, aina yhdessä. Matkan määränpää on todella mielenkiintoinen...
Kotimaa: ---
Koulutus: ---
Ammatti: Muu
Siviilisääty: ---
Lapset: ---
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia1 aloitusta · 100 kommenttia
- Minä en ole missään enkä koskaan sanonut, ettei luterilaisen kirkon papin jakama ehtoollinen kävisi minulle. Päin vastoin, se käy oikein hyvin enkä halveksi sitä.
Sen sijaan en mene ehtoolliselle, jos jakamassa on naispappi. Se on vastoin Raamatun selkeää sanaa, koska naisen ei tulisi siellä olla.
Mielestäni elävien kristittyjen tulee "kaikin tavoin tukea" armovälineiden käyttöä kirkon sisällä niin, että katumattomille saarnataan parannusta ja heränneille lohduttavaa evankeliumin saarnaa. Pitää myös sanoa, että kuolleen uskon kanssa ei ehtoollisessa saa yksikään syntejään anteeksi. - Miisu: "Sakramentteja varten tarvitaan tehtäväänsä vihitty pappi. Pappisvihkimys edellyttää apostolista suksessiota ja oppia, jotta apostolien aikainen pappeus siirtyisivät pappispolvelta toiselle."
Tuo ei pidä paikkaansa. Ne ovat ihmisten keksintöjä.
El Kirahwille sanoisin, että olen kaksi kertaa ollut mukana esikoislestadiolaisten omassa ehtoollistilaisuudessa ja kaikki tapahtui erittäin hyvässä järjestyksessä.
Onko teidän mielestänne Amerikan lestadiolaisten toimittama ehtoollinen pätemätön, kun siellä ei ole vihityt suksessiopapit toimittamassa sitä?
Onko sitten valtiokirkollisissa maissa oltava eri käytäntö?
Kilistelyllä tarkoitin katolilaisten tapaa muuttaa leipä ja viini ruumiiksi ja vereksi. - Tuo oli kyllä rumasti tokaistu...
Ei Raamattu edellytä mitään maisterin tutkintoa ehtoollisen jakajalta.
Evankelista kirjoittaa:
"Sitten hän otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen OPETUSLAPSILLEEN sanoen: Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni... "
Siinä ei kehoteta tekemään mitään temppuja tai kilistelyjä tai ristinmerkkejä, ei tarvita mitään kauhtanoita tai muita taikakaluja. Kun ainoastaan opetuslapset, sana, leipä ja viini ovat läsnä, on ehtoollinen siinä käytössä, jonka Jumalan Poika on säätänyt. - Nähtävästi et tunne sitä seurakuntayhteisöä, jossa minä Jumalan suuresta armosta saan olla mukana.
Ei meillä koroteta ketään sen enempää kuin Raamattu kehottaa: "Pyydämme teitä, veljet, pitämään arvossa niitä, jotka keskuudessanne näkevät vaivaa, toimivat teidän johtajinanne Herran nimissä ja ojentavat teitä..."
Eikö se sentään ole oikein, että Raamatun neuvon mukaan eletään, vaikkei siitä vanhurskauttamiseen mitään apua olekaan?
Minun korviini ei ainakaan ole tullut juttuja tuhansien kilometrien taksimatkoista ja nolaamisista. Edustat varmaan jotakin aivan toista yhteisöä kuin minä.
Kannattaa muuten miettiä näitä nolaussuhteita ja palvelu/määräyssuhteita hieman objektiivisesti. Minulla on tiedossa tapaus, jossa eräs tunnettu henkilö kyllä halusi määrätä vähän kaikesta ja löi työtovereitaan kuin vierasta sikaa. Niistä on myös kirjallisia merkintöjä/todistuksia vuosien varrelta. Mutta siihen peliin ja hajottamiseen Jumala puuttui väkevällä kädellään. Ja se on sitten jo toinen juttu kuin jotkut taksiajelut...
Aika pitkä matka muuten tuo "tuhansia kilometrejä". Esim. Lahdesta Jellivaaraan on hieman yli 800 km. - So what???
- Kun luin kommenttiasi, minulla jotenkin tuli sellainen olo, että puhut vanhemman veljen äänellä... Et oikein soisi kristittyjen iloitsevan Isän kodissa.
Sanot: "Aina siitä asti kun Jeesus Kristus on minun elämääni tullut Herraksi ja Mestariksi, Lunastajakseni ja Vapahtajakseni. Siitä asti, kun Jumala on Kristuksen kautta tullut minulle rakastavaksi isäksi Abba, niin olen ihmetellyt sitä, miksi juuri - kristillisyys - on kallis. Miksi ei Jeesus, joka yleensä mahdollisti ”ristillisyyden”?"
Miten voit ajatellakaan, että Jeesus ja kristillisyys olisivat toisensa poissulkevia elementtejä??? Tämä on sellaista tekemällä tehtyä teologiaa, jota minun pienet aivoni eivät oikein tajua. Voisin kutsua sitä myös ilkeä- tai vihamieliseksi saivarteluksi.
Uudessa testamentissa mainitaan toista sataa kertaa Jumalan seurakunta eli Kristuksen kirkko eli elävä kristillisyys. Mitä pahaa siinä on, jos siinä tuntee olonsa turvalliseksi: "Jumala seurakunnassaan varjelee, hoitaa lapsiaan.
Kun synti kietoo, ahdistaa, Jeesuksen veri puhdistaa."
Sinä et myöskään havaitse mitään kallista sanan julistajissa. Kuitenkin profeetta huudahtaa: "O kuinka suloiset ovat evankeliumin saarnaajain jalat vuorilla, jotka rauhaa julistavat, jotka hyvää saarnaavat..." ja Paavali kehottaa, että seurakunnan vanhimmat, "pitää kaksinkertaisessa kunniassa pidettämän, erinomattain ne, jotka sanassa ja opissa työtä tekevät." (uusi käännös: ansaitsevat sekä kunnioituksen että taloudellisen tuen).
Se, että joku asia tai henkilö tuntuu kalliilta, ei sulje pois, että joku muukin asia voisi olla yhtä kallis.
Minusta vain tuntui, kun sain olla mukana lämpimissä seuroissa, että on tämä kristillisyys kallis asia. Mutta sitä ei omavanhurskaus kestä.
Ja mitä kiinteistöjen kalleuteen tulee, niin on niitä uhriarkun ohikulkijoita ollut jo 2000 vuotta sitten... mutta köyhien rovoilla niitä on ihmeellisesti ylläpidetty. Antakoon Jumala armonsa, että niin saa olla vastakin. - samoilla linjoilla ollaan... ei jaksa oikein innostua...
...mutta kyllä kristillisyytemme on kallis... tuli taas todettua tässä viikonlopussa. - ...kylläiset voivat röyhtäillä omissa oloisaan.
Voithan sinä nimim. "Ison seurassa" pysyä poissa, kun et kerran seuroja kaipaa.
Mutta me köyhät tarvitsemme pienempiä seuroja ja välillä hieman isompia oman uskomme vahvistukseksi.
10.-11.9. Huittinen
17.-18.9. Heinola
17.-25.9. Karigasniemi, Nuvvus, Nuorgam, Utsjoki
1.-3.10. Mikkelinpäiväseurat Joensuussa - Ne, joille ei elävä jumalansana kelpaa, joutuvat järsimään omia eväitään.
Meille, joilla ei ole kehumista omasta ymmärryksestä, kelpaa hyvin se yksinkertainen sana, jossa on mukana armo ja totuus, ja jota nyt odotan näidenkin kalliiden veljien saarnaavan.
Uskon, että taaskin käy niin, että "nälkäiset Hän ruokkii runsain määrin, mutta rikkaat hän lähettää tyhjin käsin pois..." - Parviainen ja Karhu ovat Helsingissä.
- että kun tänä kesänä olivat saarnaajat Ruotsin Lapista Amerikassa, niin länsirannikon seuroissa oli varattu 7500 ihmisen (urheilu)halli seurojenpitopaikaksi. Sen lisäksi seurapaikalta oli järjestetty kuuntelu kahdelle lähiseudun Brush Prairie/ Battle Ground -alueen rukoushuoneelle, joista toiseen mahtuu yli 2000 kuulijaa ja pienempäänkin noin 1000. Käytössä olevat tilat olivat olleet "suurin piirtein täynnä" - ei siis tupaten täynnä mutta lähes "loppuunmyyty". Saarnaajat vierailivat noin 15 eri paikassa USA:ssa ja Kanadassa. Tämän mukaan länsirannikolla on seuroihin osallistunut n. 10 000 henkeä. Niitä on varmaan kuunneltu myös monissa muissa rukoushuoneissa ympäri mannerta.
- aloitin n. 15-kesäisenä juoksupoikana eräässä työpaikassa ja ihmettelin, kun eräs työpaikan naisista lauleskeli minulle vähän milloinkin, että "on vällyn alla lämmin...". Vihdoin selvisi, että hän tarkoitti meidän lessujen vällyjuhlia...
- Jos Jumalan poika on sanonut: Älkää tuomitko niin on väärin tuomita. Vaan ketä hän tarkoittaa? Älkäämme tuomitko ihmistä. Mutta epäuskon ja synnin kyllä voi tuomita, vai olenko väärässä?
Selitäpä vielä tämä ja sovita yhteen omien sitaattiesi kanssa: "On tullut tuomion aika, ja tuomio alkaa Jumalan huoneesta." 1. Piet. 4:17 - El_Giraff: "Paitsi että ortodoksisisessa kirkossa ei ole mitään "äitiseurakuntaa" siinä mielessä kuin esikoislestadiolaisuudessa kyseistä käsitettä käytetään, mikä täten oikaistakoon, koska yllä on kahdessa eri kirjoituksessa liitetty "äitiseurakunta"-käsite ortodoksisuuteen."
Paitsi että ei kahdessa järjestelmässä koskaan systeemit mene yksi yhteen, joten turha on olettaa, että EL:ssä ja ortodoksisessa maailmassa olisi täysin identtiset järjestelmät.
Mutta kyllä siellä ortodoksisuudessa on aivan selkeät alistussuhteet, kuka on Konstantinopolin alaisuudessa ja kuka taas Moskovan. Ja millaiset riidat on näistä suhteista ollut Virossa ja Ukrainassa (varmaan muuallakin, mutta näistä jotakin tiedän).
Eihän Venäjän ortodoksit oikein edes hyväksy suomalaista ortodoksisuutta mm. sen takia että täällä on käytössä eri kalenteri.
Vai olenko väärässä? - Miksi käytät nimimerkkiä "Aitiseurakunnasta".
Tarkoittaako se, että olet seurakunnasta oleva äiti vai mahdollisesti äitiseurakunnan asialla? Vai oletko huolestunut siitä, että Ruotsissa naiset käyttävät huivia kovin vähän, paitsi nimenomaan Jumalansanan kuulossa.
Tiedän kyllä, että esim. edesmennyt GJ on jopa tavallisissa pirttiseuroissa "komentanut" naisille huivit päähän, kun aikoivat kuunnella paljastetuin päin saarnaa.
Kun tunnustuskirjoissa puhutaan tästä asiasta, niin siellä mainitaan, että Paavali tässä kohtaa tarkoittaa nimenomaisesti Jumalansanan kuuntelemista. Mutta onko sekin sitten vain selitystä.... - Minusta tämä ketjun avaus haiskahtaa siltä, että Jorkka oli koko kokousten ajan odottanut, että pääsisi puuttumaan johonkin seikkaan. Ja jos on opillinen seikka, niin sitä parempi. Muutenhan hän olisi joutunut "tyhjin käsin" lopettamaan Kiirunan seurojen kuuntelun. Ne monet kalliit selitykset, joita sieltä kuultiin, eivät teillä päin tainneet herättää riemunkiljahduksia.
Huutamalla saarnaamista ei voi Raamatulla osoittaa synniksi - ei edes pahaksi, päin vastoin: "Huuda rohkiasti, älä säästä, korota äänes niinkuin basuna, ja ilmoita minun kansalleni heidän ylitsekäymisensä, ja Jakobin huoneelle heidän syntinsä."
Mutta totuuden nimessä sanottakoon, että itse kuuntelen mieluummin rauhallista puhetta, mutta se on minun henkilökohtainen ominaisuus. Joku toinen voi saada reiluäänisestä saarnasta orgastisen kokemuksen. Minä en, mutta en halua olla muuttavassa ihmisen persoonaa. Jollekin se vain sopii.
Tukkamuodeista voi puhua, jos se tuntuu tarpeelliselta. Ovat puhuneet Paavali ja Pietarikin. Ei se asia ole miksikään muuttunut.
Se varsinainen opillinen erehdys muistuttaa minusta erästä tiettyä "teologista" tutkielmaa, jossa oli hiuksia halkomalla ja asioita kaivelemalla ja vääristelemällä yritetty saada aikaan opillisia eroja. Ko. saarnaa kuulematta en luonnollisestikaan voi tietää, mitä saarnaaja on tarkasti ottaen sanonut ja kuinka tulkki on kiireessä sen onnistunut kääntämään. Mutta se on selvää, että katumus ja parannus ovat Jumalan työtä ja molemmat tarpeellisia. En sitten tiedä tarvitseeko joka kerta toistella itsestäänselvyyksiä, kun asioista puhutaan.
Sen, joka on syntiin langennut, täytyy saada katumisen armo ja tehdä parannus synnistä. Ei kai siitä ole epäselvyyttä? Vai mikä siinä meni pieleen? Vai meinaako Jorkka, että katumaton voisi omistaa elävän uskon? Katumaton voi vain varastaa armoa ja näin saada kuolleen uskon pääkalloonsa. "Sillä se murhe, joka Jumalan mielen jälkeen tapahtuu, saattaa katumisen autuudeksi, jota ei yksikään kadu; mutta maailman murhe saattaa kuoleman."
Mutta katumisen määrää ei ole missään määritelty, paitsi kuningas Daavidista on sanottu, että hänen katumuksensa oli syvä. "Syvyydessä minä huudan sinua, Herra. Herra, kuule minun ääneni." - Hän sanoo helluntaipäivän saarnassaan vuonna 1859:
Nyt on Pyhä Henki tullut murheelliseksi. Hänet on melkeinpä ajettu ulos luterilaisesta kirkosta. Nyt tarvittaisiin uutta helluntaipäivää, uutta voimaa korkeudesta, herättämään syntinen maailma horroksestaan. koko maailma on nimittäin nyt pimeydessä. Vain Goosenin maassa paistaa aurinko niille harvoille sieluille, jotka ovat valmiita lähtemään pakanuudesta palvellakseen Israelin Jumalaa.... - Kerro terveisiä kaikille Jumalan lapsille, joita kohtaat. Hyvää ja onnellista matkaa. Olemme hengessä mukana mahdollisuuksien mukaan.
- Sinulla se vasta syntiluettelo on. Millä vuosisadalla elät? Onko sinun paikkakunnallasi ollut sellainen luettelo-opetus? Ei meillä päin onneksi. Minä en ole missään sanonut, etteikö kristitty saa pukeutua normaaliin asuun. Mutta kyllä Raamatussa - vieläpä Uudessa testamentissa - annetaan ohjeita pukeutumisesta. Vilkaisepa sieltä, jos on jotakin epäselvää.
Minulle kelpaa Luther hyvin, hänkin on edesmennyt eturivin työntekijä Jumalan valtakunnassa.
"Seurakunnan oppi pitää perustua kokonaan Raamattuun, siinä se ojennusnuora on, ei jonkun
edesmenneen opettajan saarnoissa, joita pELerin suuressa itserakkaudessaan tänne kopioi jopa ruotsiksi. Ei, vaikka olisi kuinka hyvä saarnaaja.
Järkyttävää pimeyttä. Etkö sinä perusasioita käsitä." Tämän sanoit sinä Uskova veli. Ja vielä ihmettelet, missä tuomitset edesmenneitä työntekijöitä harhaoppisiksi. "Järkyttävää pimeyttä, ei tajuta perusasioita... ja vielä ruotsiksi!!!"
Mutta ei ole jätkilla kuintenkaa sen vertaa munaa että uskaltaisivat sanoa, että Gunnar J ja hänen työtoverinsa ovat saarnanneet väärin...
Sinun raamattusi puhuu kuuliaisuudesta Jumalaa kohtaan. Millaisesta kuuliaisuudesta Gunnar Jönssonin raamattu puhui, kun hän piti tuon em. saarnansa? Ajattele vielä, että minä en ottanut kantaa mihinkään päähineeseen tms vaan halusin vain osoittaa kuinka esikoislestadiolaisessa kristillisyydessä on opetettu kuuliaisuudesta. Ja joka kerta kun sanot, että joku (esim. nykyinen) saarnaaja saarnaa väärin ko. asiasta, niin samalla tuomitset GJ:n opetuksen vääräksi. Näin se vaan on.
Koska varmaan taas saan kuulla, miten väärässä olen ja kuinka pimeä olen ja etten tajua mistään tippaakaan, niin ihan iloisena ja mielelläni päätän tämän keskustelun osaltani tähän. Siteeraan vieläkin - kaiken uhalla - rakkaan opettajan GJ:n saarnaa, joka olkoon loppukaneettina minun osuuteeni:
"Apostoli kehottaa meitä olemaan iloisia. Ja varmasti Jumalan lapsella on syy olla iloinen. Silloin vaino ahdisti kovasti kristittyjä. Nyt meillä ei ole vaino kovin ahdistavana, mutta maailman viha ja väärän vanhurskauden ilkeys ja eriseuran viha kohtaavat meidänkin aikanamme oikeita kristittyjä. Tämä tahtoo kenties monta kertaa tehdä meidät alakuloisiksi. Meistä tahtoo välistä tulla sellaisia kristittyjä, että emme siedä ollenkaan kritiikkiä ulkopuolelta. Mutta niin ohutnahkaisiksi me kristityt emme saa tulla, että jos joku heittää päällemme valheen, me alkaisimme murjottaa sen tähden. Päinvastoin meillä on syy iloita, kun me tiedämme tilamme ja jaksamme uskoa koko sydämellä, että minä omistan kaikkien syntieni anteeksisaamisen Karitsan veressä, ja Jumalan Henki todistaa henkeni kanssa, että minä olen Jumalan lapsi, siis puhtaalla ja puhdistetulla sydämellä ja omallatunnolla. Ei meitä haittaa, mitä ikänä meidän päällemme heitetään ulkopuolelta tai VAIKKA TÄMÄ TULISI NIINKIN LÄHELTÄ, ETTÄ SANOJA ON JOKU, JOKA ON SEURAAMASSA SAMASSA JOUKOSSA. Ilo Jumalassa, siitä meidän on pidettävä kiinni, ystävät rakkaat."
Amen. - pe 13.5. klo 19
la 14.5. klo 12 ja 19
su 15.5. klo 14 ja 19
ma 16.5. klo 12 ja 19