joosua65
elään ja olen hengissä;)
Kotimaa: ---
Koulutus: ---
Ammatti: Muu
Siviilisääty: ---
Lapset: ---
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia5 aloitusta · 298 kommenttia
- Mielipiteeni: Vaikka paljon adventisteilla on kristinuskon kanssa tekemistä, on meninki ja henki erilaista kuin muilla uskovilla yleensä.
Olen uskossa oleva helluntailainen. Mennessäni vaimoni kanssa kylään hänen vanhemmilleen, jotka ovat kumpikin adventisteja (70 ikäiset).
Kyläilyt päättyvät aina surullisessa merkeissä kun heidän tarkoituksena on pelkästään käännyttää, todistella, lietsoa lopun aikaa, kolmen enkelin sanomaa, sapattia, sunnuntain paavin valtaa, jossa minäkin olen heidän mielestään epäjumalan palvomisessa mukana.
Heidän neuvonsa minulle on erota helluntai seurakunnasta ja liittyä heidän kirkkoon, koska profeetalllinen sanoma on valona annettu Whiten kautta. Ja joka tämän sanoman kieltää ei ole pelastuneitten joukossa, näin he minulle viimeksi kertoivat.
Olemme yrittäneet vaimon kanssa välttää keskustelemasta mistään mikä synnyttäisi keskustelua uskon asioihin. Mutta jo kahvi pöytä keskusteluissa (eivät itse juo)toistuu lähes aina sama kaava... alkavat kertomaan Whiten terveys asiaa ja sen jälkeen seuraavassa hetkessä astuu kuvaan babylonit ja kuinka paavin hengen valta vaikuttaa jne... ulos babylonista jne..Whiten kirjoja haetaan laatkoista ja kaikista hyllyistä.. ja koko vieraillut on yhtä Whiten ylistämistä. Eikä riidoilta voi välttyä, koska pinna palaa välillä meidänkin puolelta.
Olemme pari- kolme kertaa vuodessa käyneet heidän luonaan. Olemme heille sanoneet että emme pidä siitä että keskustellaan uskon asioista, koska näemme asiat niin eri tavalla. He lupaavat ja myöntävät parantavansa tapansa. Mutta aina ja aina se tavaton käännyttämisen tarve nousee esiin kuin pakon omaisesti. Hyvin surullista;(
Mutta minkä voi asialle. Vaimoni kanssa olemme tulleet siihen tulokseen heidän kohdalla. Että hyviä ihmisiä ja sukulaisia ovat, mutta heidän kohdallaan kirkon opit on valitettavasti tehnyt tehtävänsä. Näkeehän ja kuulehan tuon kaiken, eikä tämä ole kuivittelua.
Ihan saman suuntaista lietsontaa ja käännyttämistä on nähtävissä tälläkin palstalla monien adventistien toimesta.
Miksi pitää käännyttää uskossa Jeesukseen olevia adventtkirkon oppeihin??? - Rukouselämä (hiljentyminen) on herkkä laji. Rukouselämä on hyvin henkilökohtaista. Rukous elämä kehittyy elämän varrella. Lähtökohtaisesti kyse on yhteydestä ja olemisesta Kaikki Valtiaan läsnä olossa ja sen kokee pyhäksi tapahtumaksi.
Toistakymmentä vuotta sitten aloin säännöllisesti rukoilemaan etsien Herrani kasvoja. Ei ole Hän ilmestynyt fyysisesti koskaan, vaikka sitä olen usein myös elämän varrella toivonut. Hänen tapansa ilmestyä on taidollista. Hän tulee ja menee kuin tahtoo. Välillä Hänen läsnä olonsa kokee ja rukoukseni syvenee sanomattomiin huokauksiin, joita hiljaisesti vuodatan suustani. Jumalani koskettaa hiljaisesti yhtyen sisimpään ja ruokkien samanaikasesti hengellistä elämääni. Saatan viipyä tunninkin syvässä rukouksessa, rukoilessa kaikkien puolesta ja yhdyn Hänen suuruuteensa. Tämä ei ole enää pakonomaista, vaan syvää halua aina uudelleen palata Hänen syliinsä, palvelemaan ja olla palveltavana. Rakkaudesta tulee riippuvaiseksi. Jos kellään niin Jumalalla sitä on. - Sanoit näin ==>"JOS Israel olisi ottanut Messiaan vastaan kuninkaana ei meillä pakanoilla olisi mitään pelastumisen mahdollisuutta. "
- Laki asioista vaan sen verran että turha niihin on kenenkään tujoittaa liikaa. Keskitytään hyvän tekemiseen.
Meillä on tarpeeksi työtä jo näidenkin tekemisessä..tärkeimmät ovatkin..
Matt.22:"Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.
Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi. Näissä kahdessa käskyssä riippuu kaikki laki ja profeetat."
Matt.7:12. Sentähden, kaikki, mitä te tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää myös te samoin heille; sillä tämä on laki ja profeetat. - Hyvä kirjoitus sinulta ja olet hyvällä asialla. Tällä palstalla liikkuu eri ihmisiä eri seurakunnista. Kaikilla on omista lähtökohdistaan tuotuja osa totuuksia tai vääristymiä matkassaan. Onkin vaikeaa pitää keskustelua täällä yleisluontoisena kun monilla on se "me asenne" niin voimakas, eikä sitten osata ollenkaan asettua muiden näkökantojen ymmärtäjäksi missään muodossa.
Uskoisin että voidaan päästä rakentaviin keskusteluihin, mutta hyvin vaikeaa se on tällä palstalla. Ristin ympärillähän tässä kaikki kuitenkin ollaan. - Te jotka tykkäätte adventismista ja koette sen oikeaksi. Ettekö voisi mitenkään hellittää tuomasta ylikorostavasti Ellen Whiten sanomaa? Ja pysyä muiden uskovien tavoin ihan yksinkertaisessa evankeliumissa ja apostolien antamissa opetuksissa. Ei Elleniä tarvi täällä olla tyrkyttämässä joka tilassa, jos ei kerran teidän kirkossannekaan hänestä paljoa mainita. En aina tahdo ymmärtää teidän intoilua. Sanotte täällä usein että vastustajat tuovat Elleniä enemmän kuin te, ja sitén joudutte puolustamaan. Ei pidä paikkansa. Kyllä te itse tuotte koko ajan Whiten sanomaa tavalla tai toisella esille.
Ettekös ole samalla puolella kristittyjen kanssa? Tuntuu vain välillä että olette kokonaan eri puolella 'sanomanne' kanssa. - 1. Uskotko sinä Jumalaan?
-Uskon Jumalaan.
2. Jos uskot, niin millaiseen Jumalaan uskot?
- Uskon Jumalaan, joka on luonut maat, taivaan ja kaiken olevaisen. Luotujensa rikkomusten tähden valmisti meille tien (evankeliumi)jolla pääsy toiselle tasolle tästä nyky tilastamme. - Itselläni ei ole hinkua liittyä adventisteihin "eräistä syistä". Mutta lähdin kyselemään kun anoppini (adventisti) antaessaan lahjaksi -suuri taistelu- kirjan. Putosi kirjan lehtien välistä adventtikirkon kaste todistus jossa mainittiin hänen itsenä kastaneen liittyessään aikoinaan adventtikirkkoon. Minusta vaikutti aika oudolta kun tiesin hänen aikaisemmin olleen baptistien kasteella.
Olen uskovien upotuskasteen kannalla. Mutta on vaikea tajuta että tätäkin lajia pitää tehdä kahdesti:( Tai hänen tapauksessa kastamista jo 3 kerta jos lapskaste lasketaan. Huh! sentään. Pitäskö itkeä vai nauraa:) - Uskon -säilyttyä- voi yhtyä tapaasi ajatella.
Tulisi myöskin tässä yhteydessä huomioida että sellainen joka lapsen uskon (jakson) päätyttyä ei säilytä uskoaan Kristukseen, ei myöskään voi periä taivasten valtakuntaa.
Tässä mielessä kaste ei ole vakuutena, eikä kasteella ole arvoa uskon kadottua. Tulee olla valveutuneessa tilassa (uudestisyntyneessä tilassa)toisin sanoen välittömässä yhteydessä elävään Kristukseen. Tämä olkoon korostuksemme.
( kaiken ehtona on että pysytään Kristuksessa ) - Mielestäni lapsen usko on eri kun aikuisen. Lapsen usko on peurustavasti sokeaa (lapsenomaista), ja siksi kelpaa kristuksen rakkauden ja lunastus työn ansioista oikeaksi uskomiseksi.
Joten vauvalla on perustavaa laatua olevaa uskoa. Jonka perään Jeesuskin kuulutti. Vauvat ja lapset voivat siis uskoa ja omistavat siksi uskon vanhurskauden. - Huomasin että aihe olikin kopsattu Valtter Luodon kirjoituksesta. Juttua laajemmin.. oli täällä..
http://www.ekirkko.org/cgi-bin/ekirkko/ekirkko-aika.pl?customer=aikacenter&document=00010908 - Kiitos hyvästä yhteenvedosta koskien helluntailaisuutta.
- Heavy ei itsessään ole pahaa, vaan on raskas sointuinen musiikkilaji. On maku kysymys mistä musiikkilajista pitää. Lähtökohdiltaan on ajateltava että kaikki rakentava ja sointuva musiikki on Jumalan lahjaa. Pahaksi asian tekee jos musiikkilajin ottaa käyttöön julistaakseen pimeyden sanomaa ja sillä asialla liikutaan.
Liikutaan nyt musiikki makuasioissa. Ei kannata liittää asioihin ikäviä piirteitä.
Room.14:14 "Minä tiedän ja olen varma Herrassa Jeesuksessa, ettei mikään ole epäpyhää itsessään; vaan ainoastaan sille, joka pitää jotakin epäpyhänä, sille se on epäpyhää." - Eiköhän Juhani Kuosmanen ja Veikko Pekki ole tehneet helluntailaisuutta kirkko opiksi saakka. Ihan perusteltu oppi rakennelma muitten rinnalla:) Ei huono ollenkaan..
http://www.ekirkko.org/cgi-bin/ekirkko/ekirkko-aika.pl?customer=aikacenter&document=00010891
http://www.nic.fi/~vpekki/ - Minunkin perusta on kristinuskossa ja evankeliumissa. Uskon evankeliumin voimaan!
Ilosanoma Kristuksesta -joka kaikkialla "siellä ja täällä" esiintyy -->on tarjous jokaiselle löytää itsensä Jumalan yhteyteen ja iankaikkiseen elämään ;) - Kirjoitit:==>""Hihhuli uskoo Raamattuun siltä osin, kuin se näyttää tukevan omia mielipiteitä.""
- Ensiksi katsotaan ääri-suunnat jotka voisi olla esim. hyppely ja tunnekokemusten hakeminen, mekastaminen, pinnallisuus, ihmisten perässä juokseminen, kaaos, jne..
Liikkeinä tämmöiset torontoherätys, Hinn ja menestysteologia jne.
Sitten otetaan toinen ääripää voisi olla maallistunut, hengetön, kuollut, pelkkää liturgiaa, pelkkää muotojumalallisuutta, kuivuutta, eikä armolahjoja ollenkaan ja tyhjät kirkot. Monissa luterilaisissa kirkossa ja haaroissa, katolilaisissa, ortodoksi, ja jne.
Noitten mainittujen väliltä on löydettävissä keski- ilmiö.
Mielestäni hyvää keskivertoa on Billy Graham. Joka on sopivasti karismaattinen, mutta jalat maassa kulkeva. - Eiköhän tuo ole jokaiselle uskovalle selvä mikä tähtäin.
Tasapaino ja kypsyys;)
1. Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen.
2. Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi.
3. Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi.
4. Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile,
5. ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa,
6. ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa;
7. kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii.
8. Rakkaus ei koskaan häviä; mutta profetoiminen, se katoaa, ja kielillä puhuminen lakkaa, ja tieto katoaa.
9. Sillä tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista.
10. Mutta kun tulee se, mikä täydellistä on, katoaa se, mikä on vajavaista.
11. Kun minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli, ja minä ajattelin kuin lapsi; kun tulin mieheksi, hylkäsin minä sen, mikä lapsen on.
12. Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niinkuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan.
13. Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus.
"1.Kor.13:1-13" - Emmehän laita vastaan jos Jumala haluaa ihmistä koskettaa. Kaikki me kaivataan Jumalan kosketusta. Tiedämme että vain Jumala yksin voi täyttää syvimmätkin rakkauden kaipauksemme.
Jalat maassa, mutta kuitenkin vastaanottavaisia. Iloitsemme kaikesta millä Jumala haluaa meitä ravita. Ääri-ilmiötten vaara on totta, mutta niin on myös maallistumisen vaara olemassa. - Vahva todistus oli! Kiitos sinulle kun näit vaivaa ja käänsit tekstin. Muutkin todistukset olis hienoa ymmärtää suomeksi.