maveric
Vapaa suomalainen mies. Keskikehon rakennus ei ole tuottanut tulosta, eli elintasovatsaa minulla ei ole, onneksi se ei kuitenkaan ole vaikuttanut elintasoon :-). Ajatusmaailmani on avarakatseinen ja suvaitsevainen, ei minun tarvitse arvostella muiden tekemisiä tai tekemättä jättämisiä, ellei ne suoranaisesti liity omaan elämääni. Kukin taaplaa tyylillään, ja niin teen minäkin. Arvostan osaamista ja älyä, mutta ihmisen tekee entistäkin paremmaksi se, että uskaltaa tarvittaessa myöntää osaamattomuutensa ja rohkeutta pyytää apua kun sitä tuntee tarvitsevansa. Elämän aikatauluttaminen on ehkä viisasta, mutta sen myötä elämästä saattaa muodostua aika tylsä ja kaavamainen, siksipä en nykyisin aikatauluta olemistani yhtään sen enempää kuin on välttämätöntä esim. työn takia. Mennessään näkee mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Avoimin mielin ja silmät hämmästyksestä pyöreinä jatkan tallaamista eteenpäin. Ihminen kaipaa lähelleen toista ihmistä, enemmän tai vähemmän, niin minäkin. Siispä, en ole sieluni ovia sulkenut, pikeminkin päinvastoin. Onnenonkijat, näyttelykappaleiden ja/tai ilmaisen työvoiman hakijat eivät kuitenkaan ole toivottuja sieluni ovista kulkemaan. Sieluton ihminen on vain kuori! Haa, olipas vakavaa jaaritusta :-). Vastapainoksi tuolle, osaan minä heittää kyllä elämän kevyeksikin. Chillailu on kivaa, sadepäivän voi oikein mainiosti uhrata löhöämiselle ja vaikka elokuvien tuijottelulle. onhan päivä vielä huomennakin. Elämä on jatkuvaa lähtemistä ja sitä kautta mukavaa palaamista. Treffeistä löytyy lisää faktoja :-) http://treffit.suomi24.fi/showUserProfile.do?id=158456 Suosikkibändit/artistit: Metallica, Rammstein, Linkin Park, Amorphis, Nightwish (original), Vaya con Dios, Queen, PMMP, Viikate, Apulanta... lista on varmaan loputon Suosikkileffat: Vihreä maili, Full metal jacket, Oceans 11-13... tätäkin listaa voisi kirjoittaa vaikka kuinka pitkään Vapaa-aikanani: valokuvaus, chillailu Suosikkipalstat Suomi24 Keskusteluissa: Atlanta, Madrid, Lontoo, Pariisi, Bryssel, Tallinna Katson tv:stä mieluiten: House, Criminal minds, CSI, Mythbusters, dokumentit Kotieläimet: none En pidä: talvesta, ylimielisyydestä, kädenväännöstä Ruoka & juoma: ... omatekemät tahtoo olla hyviä :-) Koulutus: Ammattikorkeakoulu Ammatti: ATK/IT/tietoliikenne Työskentelen: IT Järjestelmävastaava Ase tai siviilipalvelus: PST Lappeenranta (n. 100 vuotta sitten :-) ) Siviilisääty: Sinkku Lapset: Olen ylpeä vanhempi Hakusanat: valokuvaus, musiikki, erotiikka, harrastajateatteri, parisuhde, kulttuuri
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia1 aloitusta · 96 kommenttia
- Sinullahan on käsittääkseni täysi vapaus lukea ja ymmärtää näitä kaikkia viestejä ihan oman mielesi mukaan. Minulla on tyylini, eikä minulla ole tarvetta sitä ihmeemin muokata, ainakaan S24:n keskustelupalstojen takia.
Jostain syystä kuitenkin sinun tässäkin ketjussa esiintyvät kommentit eivät kovinkaan monen lukijan ja kommentoijan mielestä lukeudu noihin kertomiisi "kiitosta ja vastavuoroista keskustelua" aikaansaaneisiin! Noita mainostamiasi ketjuja/viestejä ei ilmeisesti ole kohdalleni osunut. Mielipiteitä kyseltässä kannattaa varautua myös siihen, ettei kaikki ole kyselijän kanssa samaa mieltä!
Päätelmäsi siitä, ettei viesteistäni kukaan saa mitään irti on kyllä aika nopeasti kehittynyt ja kuvastaa kai kuitenkin enemmän sinun omaa mielipidettäsi, tuskin se on yleistettävissä ihan kaikkiin? - Se taitaa tuo profiilin tekeminen ensinnäkin olla oma taiteenlajinsa. Joku haluaa lukea profiilista selkeitä faktoja pidemmän kaavan mukaan, toinen suosii lyhyttä ja ytimekästä. Jollekin ei uppoa muu kuin huumorilla höystetty ja sitten taas on ihmisiä, joita vitsikkyys on kuin punainen vaate. Valitse näistä nyt sitten :-)
Ihanneominaisuuksien kanssa on myös työsarkaa. Minä mm. poltan, ja jos mielenkiintoisessa profiilissa ihanneominaisuuksissa sanotaan Ei tupakalle, melkein automaattisesti joudun jättämään yhteydenoton pois, koska luen noita ominaisuuksia kai kuin piru raamattua. Eli jos ihanneominaisuudet on kovinkin kapeasti rajattu, se varmasti vähentää yhteyksiä. Tämä ei tietenkään tarkoita, että kaikki pitää sallia, mutta helposti noilla saa karsittua hyviäkin ehdokkaita pois, tietoisesti.
Ulkoiset asiat on tietenkin myös kohtuullisen tärkeitä, joku kun pitää isoista/pyöreistä/raskaista ja toiset taas pienistä/hoikista/siroista. Kuvakaan ei aina edes kerro koko totuutta, eli niiden varaan ei kannata liikaa laskea. Parhaiten kai onnistuu kun on reilusti itselleen rehellinen ja kirjoittaa profiiliin asioiden oikean tolan.
Ja viimeisempänä muttei missään tapauksessa vähäisimpänä, sisältö! Omat yhteydenottoni ovat olleet enemmän kuin rivi tai kaksi ja jos saan vastineeksi muutaman sanan tai lauseen viestin, aika nopeasti tajuan, että on vaikeaa löytää juttua pidemmäksi aikaa. Lyhyitä viestejä harrastavat eivät ole siis millään tavalla tyhmempiä tai huonompia kuin pidempää kirjoittelua harrstavat, he ovat vaan minun kanssani eri aaltopituudella.
On se vaan niin hangalaa, tämä parinmuodostus. Saattaapa jopa jäädä onnistumatta tyystin, mutta onneksi kukaan ei kiellä yrittämästä :-). Välillä aktiivisesti ja välillä vähän rauhallisemmin. - Anna nyt hyvä mies olla, eihän tuota julistamista kestä enää erkkikään! Sinä elät omien teesiesi mukaan, muut elää omiensa mukaan. Turhaa, niin turhaa, on yrittää julistaa omaansa oikeaksi, kenenkään.
Ihminen tykkää toisesta ihmisestä! Ja silloin kun se oikeasti tykkää, siinä ei kalenterit sun muut paljon paina. Joku haluaa vanhempaa, joku haluaa nuorempaa, mitä väliä!!!
Kuten tuossa aiemmin on todettukin, tutkimuksia, artikkeleita, reportaaseja ja ihan mitä vaan löytyy tännekin linkitettäväksi maailman tappiin asti. Ja mikään niistä ei ole, eikä tule koskaan olemaan, SE ainoa OIKEA totuus!
Kyllä näihin paskaketjuihin osallistuneiden kannattaisi ihan ensimmäisenä kävellä peilin eteen ja aloittaa se tutkiskelu ja arvostelu sieltä. Ja kun siinä itse kukin on päässyt tyydyttävään lopputulokseen, voi tulla sitten uudelleen tänne vääntämään kättä. Tuskin monikaan pistäisi pahakseen, jos ´vaikka jostain muusta kuin tästä puhki-irti-poikki-rikkikaluttusta aiheesta.
Rauhaa kaikille, ihmisille hyvää tahtoa ja kavereita! - Ruosteeton ja rypytön -71 ON keräilyharvinaisuus, joskaan ei ihan ainutlaatuinen. Edellyttää kuitenkin hellää huolenpitoa säilyttääkseen arvonsa ;-)
Ihan vähän kolaroitu -59 on jo museoluokkaa, arvoltaan lähes mittaamaton :-) - Kumarrus ja kättä päivää! Sinulla tuntuu olevan palikat pääkopassa kohdallaan. Kohtalosi ei ole ennenkuulumaton, mutta suhtautumisesi on sen verran asiallista ja järkevää, että voin toivottaa onnea ja menestystä elämääsi jatkossa. Pidä puolesi mahdollisissa huoltajuus- ja elatusriidoissa, niitä ilmeisesti näyttäisi olevan edessä.
"Elintilan" hakeminen näyttää valitettavan usein olevan jotain ihan muuta kuin mitä sen pitäisi olla! Ja kun ex:äsi kohdalla se "elintila" olikin liikkuvaisempaa sorttia, niin hän joutunee nyt miettimään sen varsinaisen elintilansa uusiksi. Toivottavasti osaa jatkossa hoitaa ajattelemisen ilman lasten läsnäoloa.
Lippu korkealla ja järki mukana, ihmisellä on taipumus selviytyä kaikenlaisista. Jos/kun sinua ottaa totaalisesti päähän, kerro se tyttärillesi ilman mustamaalailuja, ja kaikkein pahin paska kannattaa huutaa ulos vaikka synkässä korvessa (...kokeiltu on :-) ). - Todella hienoa, että täältä löytyy vielä ihmisiä jotka, joko tietäessään tai selvitettyään, vastaavat kysymyksiin, ilman turhia vinoiluja.
Nostan hattua!
Ja toivottavasti myös ketjun aloittaja sai tästä vastauksesta tarvittavaa tietoa kysymykseensä! - .. puolustuskommentista :-) Onnekseni olen jo sen verran vanha, että en jaksa noihin puskapläjäyksiin tarttua.
Pukisikohan minua raitapaita kuitenkin paremmin ja kaipa sitä on siirryttävä kuuntelemaan Erkki Junkkaristakin. On tää vanheneminen pershiistä. :-D
Mav - Tämä on kuin olisi lukenut hyvän romaanin takakannen ennen itse kirjan lukemista :-)
Toisaalta, säästyy aikaani, eli kiitos referaatista. Jotenkin osasin vähän tuonsuuntaista odottaakin.
Ihan mielenkiinnosta, kuka voitti? Ja mitä?
:-) - Aloituksen sisällöstä ja varsinkin viestien määrästä päätellen taas kerran asiapitoinen mutta ratkiriemukas ketju. Harmi kun pitää ihmisen nukkua, tässä menisi rattoisasti pitkälle aamuyöhön. Darn!
- >> Jotkut naisethan julistavat profiilissaan, että "tila-auto olis ihan jees". Miten sellaiseen reagoitte?
Minä antaisin naiselle lähimmän tila-autoja myyvän liikkeen osoitteen :-). Minä kun mahdun ihan mainiosti normaalikokoiseen henkilöautoon.
Materialistit etsivät materiaa ja humanistit ihmistä.
Mav - Kun välillä tuuli käy omaan otsaan, niin se käy, sille ei mitään mahda. Mutta jos se jossain vaiheessa lohduttaa, kovakin tuuli tyyntyy pikkuhiljaa.
Sinulla on nyt edessäsi yksi suurimpia selviytymiskamppailuja, ja niin valitettavaa kun se onkin, ei tule olemaan kovinkaan miellyttävä kokemus ainakaan alkumetreillä. Koet pettymystä itseesi ja exääsi, mietit mitä olisi pitänyt tehdä toisin, kuvittelet kuinka hyvä teillä olisi, jos olisit käyttäytynyt toisella tavalla, palvonut vaimoasi jne jne jne... Never ending story.
Noita asioita pitää ja kannattaakin miettiä, ei siksi, että ne miettimällä mihinkään menneisyydessä muuttuisi, vaan siksi, että osaat välttää samoja tapahtumia tulevaisuudessa. Tulevaisuutta sinulla kuitenkin on, niinkuin meillä kaikilla eronneilla. Käy läpi vihasi rauhassa, kirjoita ajatuksiasi ja tuntemuksiasi ylös, puhu ystävien/kavereiden/sukulaisten/lääkärin/psykologin kanssa, puhu niin paljon, että lopulta tunnet puhuneesi ulos ja ääneen kaikken.
Syyllisen etsiminen on turhaa, ei yleensä parisuhteessa yksi ihminen pysty koko laivaa karille ohjaamaan. Ja vaikka syyllinen lopulta löytyisikin, mitä se silti muuttaa! Tekee vain entistä katkerammaksi, joka taas hankaloittaa uuden elämän alkamista.
Sinulla on hyvä suhde poikaasi, se on asia jonka vaalimiseen pitää ja kannattaa panostaa täysillä. Ja huomaa, vanhempien tehtävä ei ole "ostaa" lasta tai lapsia, vaan osoitettava oikeasti välittämisestä, huolenpidosta ja rakastamisesta. Itse huomasin tuossa jokin aika sitten, kun oikein asioita mietin, että tärkeimmät ihmiset elämässäni ovat olleet lapset, siitä pitäen kun ovat tähän maailmaan syntyneet. Emme me tietenkään lapsiamme omista, mutta antamalla heille mahdollisimman hyvät eväät tulevaa varten toivottavasti helpotamme heidän elämäänsä. Ja sitä kautta tietenkin omaakin elämää.
Kovia aikoja edessä sinulla veli hyvä, mutta on siellä aina jotain hyvääkin odottamassa. Töitä joudut tekemään itsesi kanssa, paljon. Mutta yleensä se palkitaan, tavalla tai toisella. Opettele nauttimaan olostasi yksin, panosta kaikkesi poikasi ja sinun yhteisiin hetkiin, lopeta itsesi syyttäminen ja pyrkimykset muuttaa mennyt maailma. Anna tunteittesi tulvia, niin hyvät kuin huonotkin. Opettele luottamaan itseesi ja säilytä usko siihen, että
"perkele, tästä selvitään"!
Mav - Tuossa edellisessä viestissä on oikeasti asennetta. Lähtökohtana on ollut nimenomaan omien tunteiden selvittäminen, ilman että on ensitöikseen hypätty lohtusänkyyn.
Tuo ei varmasti ole helpoin tapa, mutta kuten kirjoittajan kertoman mukaan voi päätellä, oikealla asenteella tehtynä toimiva. Vaikka lopputulos olisi ollut päinvastainenkin!
Alkuperäiselle kirjoittajalle toivottelen voimia minäkin! - Käsittääkseni aivan liian moni!
Rohkeasti vaan kirjoittamaan sopivantuntuiselle, ei se ota jos ei annakaan. Minulle on nyt muutama kaveri sanonut, kun olen jonkun mukavan naisen perään haaveillut, että "mene ja kysy, ei sinulla ole mitään hävittävää". Ja noinhan se on.
Yksin ja yksinäisenä oleminen on nykyisellään maailman helpoin homma, riittää kun ei tee mitään. Kotoa ei kukaan tule hakemaan (paitsi kesällä kävivät, oikein kaksissa naisin. Tanssimaan :-) ). - _o/
Tavis, mutta ei tavaton! Missään mielessä!
Mav - Minä kokeilin viime talvena kahta eri vaihtoehtoa, kun oikein *itutti. Christian Meurman veti mielen entistä matalammalle, ZZ Top taas nosti ylemmäs. Siis älä vaivu kuuntelemaan sitä surullista blues/country/iskelmää vaan pistä pyörimään rock-henkistä tavaraa. Mitä raskaampaa sen paremmin ajatukset lakkaa pyörimästä pientä ympyrää.
Tuo toimi siis omalla kohdallani. Nyt voin jo kuunnella vaikka sitä Meurmanniakin :-), viime viikonloppuna kuuntelin muuten Pentti Rasinkangasta ja Ohilyönti-orkesteria, se kun oli lasten lemppari tuossa vajaa 10 vuotta sitten. - >>oten hyvät herrat,käykää eroprosessinne ensin
>> rauhassa läpi,ajan kanssa,ennenkuin ryntäätte
>>deittipalstalle kiusaamaan viattomia ihmisiä.
Olisiko kuitenkin kannattanut tuo lause kirjoittaa muodossa "Joten hyvät ihmiset...". Kun taitaa noita ominaisuuksia ja tapoja olla ihan molemmissa sukupuolissa. Sinun tapauksessa toki tuo henkilö oli mies, mutta tapauksesi ei liene kovinkaan ainutkertainen.
Enkä tätä viestiä kirjoita ikävässä sävyssä, päinvastoin. Sinulle voimia ja positiivisia ajatuksia, maailma potkii, mutta onneksi ei ihan aina!
Mav - Minä sain eilen viestin treffien kautta. Ihan asiallinen viesti, lyhyt ja selkeä. Vastasin siihen asiallisesti ja viestin lähettäjä sanoi seuraavassa viestissään lähettävänsä kuvansa sähköpostiini! Ja lähettikin. En pyytänyt häneltä kuvaa, mutta hän totesi, että aina ne miehet sitä kuitenkin pyytävät. Oikein miellyttävä yhteydenotto häneltä, samoin kuvan perusteella mukavan ja iloisen näköinen nainen.
Olen positiivisesti yllättynyt, kaikkien näiden keskusteluketjujen loanheittojen lomaan mahtuu näköjään myös asiallisia ja mukavia ihmisiä!
Mav - Minä olen ihan tavallinen oma itseni. Hetkeä vaille 50, elämä ei ole kohdellut välttämättä silkkihansikkain. Mielelläni näkisin peilistä jotain muuta kuin mitä näen, vaan ei voi mitään. Peili ei valehtele, ja miksi sen muuten pitäisikään...
Olen itse hyvinkin jäävi arvioimaan omaa "pappamaisuuttani" tai "nuorekkuuttani", siksi jätänkin sen niiden tehtäväksi, ketä se milloinkin kiinnostaa. Itse yritän tulla toimeen itseni kanssa, juuri niillä ulkoisilla ja sisäisillä ominaisuuksilla mitä minussa on!
Mav, 49-vuotias mies! - Minulla on kolme tytärtä, vanhin on nyt tehnyt minusta kaksinkertaisen isoisän. Ensimmäinen lapsenlapsi täytti juuri 2 v. ja tämä nuorin peikko on nyt n. 5 vikkoa vanha.
Minulle oli jo alunpitäenkin selvää, ettei minusta vielä tule mitään klishee-vaaria! Itse asiassa en pidä edes vaari-/ukki-/pappa-nimityksistäkään. Ensimmäinen lapsenlapsi kutsuu minua äijäksi, tarkoituksellisesti. En ole Äijä samassa merkityksessä kuin Hynynen/Nikula sen telkkarissa esittivät. Olen vaan äijä (vanha karjalainen nimitys yleensä suvun vanhimmalle miespuoliselle).
Kuuntelen mieleistäni musiikkia (metallia, rokkia, bluesia), jätän vanhan tanssimusiikin ja iskelmät niille jotka niistä pitävät.
En juurikaan lepertele lapsenlapsille, minulle he ovat tavallisia pieniä ihmisiä jotka ansaitsevat tavallista ja kunnollista puhetta. Touhuan lapsenlasten kanssa (.. no, nuorimman kanssa ei vielä ole pahemmin mahdollisuuksia) kaikenlaista. Käydään leikkipuistossa, jätskillä, työntelemässä likan uusia nukenvaunuja tai retkellä lähimetsässä. Mutta ihan samalla tavalla katsellaan sammakoiden kuvia tietokoneelta (neiti on suunnattoman ihastunut sammakoihin jostain syystä), piirrellään ja maalaillaan vesiväreillä tai soitetaan porukalla conga-rumpuja. Kun tarkemmin asiaa mietin, teen lapsenlapsen kanssa ihan samoja asioita kuin tein omien lasteni kanssa, silloin kun he olivat pieniä. Ja sen linja aion pitää jatkossakin.
Otan tarvittaessa pikkulikan luokseni yöksi, yleensä meillä on ollut aika kivoja iltoja tuolloin. Saunotaan, syödään saunamakkaraa ja höpötellään niitä näitä. Ja etsitään uusia sammakko-kuvia netistä :-). Meillä ei ole, eikä tule, perinteistä "ukki-antaa-karkkii" -perinnettä. Lapsella on sovittu karkkipäivä, eikä se siitä miksikään muutu, vaikka äijä paikalla olisikin. En halua lahjoa lapsenlapsiani, muuten kuin korkeintaan henkisesti.
Otan halutessani lasillisen viiniä vaikka pikkuihmiset olisivatkin paikalla. Jos olen "hoitovastuussa" jätän sen viini ottamatta.
Ylpeänä nautin isovanhemmuudestani, tietoisena siitä, ettei minulla ole enää 100 % hoito- tai kasvatusvastuuta, olen oman osuuteni tehnyt. Vanhemmat vastaavat, minä vietän laatuaikaa. Lapsenlasten kanssa ja ilmankin :-).
Silti on pakahduttava tunne, kun pienenpieni käsi hakeutuu omaani, kun ollaan tietä ylittämässä, tai pään kopsahdettua pöydän nurkkaan, pieni itkuinen ääni sanoo "äijä sylliin". Lapset on vain lainassa, lapsenlapset on lainan jatkoaikaa :-)
Mav - 30-vuotinen yhteielo päättyi viime kesänä, virallinen ero astui voimaan helmikuussa 08.
Lapset muuttivat kanssani omatahtoisesti, ex sotki koko elämänsä (ja samalla myös meidän) tolkuttomalla viinan käytöllä.
Toipuminen on ollut melkoista vuoristorataa. Talvella meinasi loppua sekä henkiset että fyysiset voimavarat kokonaan, kun kaikki asiat kaatui minun hoidettavaksi (vesivahinkoisen talon myynti ja siihen liittyvät asiat meinasi katkaista selkärangan).
Kevään aikana elämä näytti taas hiukan paremmalta, johtui varmaan jo pelkästään valon määrän lisääntymisestä.
Alkukesäkin meni suht ok, mutta nyt loppukesästä on iskenyt taas aikamoisen ketutuksen päälle. En oikeastaan edes tiedä mikä tämän tilan on saanut aikaan. Vuoden aikana olen kyllä huomannut, että kaikki ne "perinteiset" tapahtumat (Joulu, Juhannus, Pääsiäinen, Vappu, syntymäpäivät jne jne) ottavat kyllä henkisesti aika tiukoille. Niistä kun on nyt selvittävä aika pitkälti itsekseen.
Hirveitä odotuksia tulevaisuuden suhteen ei vieläkään ole, kaikki näyttää tällä hetkellä aika masentavalta. Ex on huseerannut oikeastaan koko kuluneen reilun vuoden pitkälti omiaan. Miesseuraa on ollut, ja tietämäni mukaan ei edes parhaasta päästä. Nyt hän on muuttamassa yhteen yhden miehen kanssa, tästä uusimmasta minulla ei ole etunimen lisäksi mitään tietoa. Enkä enempää haluakaan tietää.
Oma sosiaalinen elämä on ollut periaatteessa kuollutta, en ole naisia treffaillut enkä muutenkaan paikallista baaria kauempana käynyt. Pienet on ympyrät.
Ex ei ole maksanut elatusmaksujaan kuin kahdelta kuukaudelta (ollut "työttömänä"), eikä muutenkaan kovin paöjoa ole lasten kanssa puuhastellut. Yhtään yötä ei lapset ole äitinsä luona viettäneet viime elokuun alun jälkeen. Ja näyttää siltä, etteivät vietäkään.
Kyllähän tässä vielä toivoisi itselleen mukavan kumppanin löytymistä ja sitä kautta pikkuisen hajallaan olevan elämän kasaamista uuteen uskoon. Alkaa vaan valitettavasti tämä ikä hiukan painaa, kalenteri kun on lahjomaton.
Ja kivaahan se olisi, kun olisi vähän enemmän kuin yksi viikonloppu vuodessa mahdollisuus olla ilman lasten huolehtimista :-).
Exän kun saisi kokonaan katoamaan, niin eipähän tarvitsisi hänen sotkuihinsa enää puuttua. Niitä sotkuja on kuluneen reilun vuoden aikana ollut PALJON (virkavaltaa, ambulanssia, sosiaaliviranomaisia jne jne). No, lasten äitihän hän on kaikesta huolimatta, eli pitänee vaan sietää.
Mav