maveric

Vapaa kuvaus

Vapaa suomalainen mies. Keskikehon rakennus ei ole tuottanut tulosta, eli elintasovatsaa minulla ei ole, onneksi se ei kuitenkaan ole vaikuttanut elintasoon :-). Ajatusmaailmani on avarakatseinen ja suvaitsevainen, ei minun tarvitse arvostella muiden tekemisiä tai tekemättä jättämisiä, ellei ne suoranaisesti liity omaan elämääni. Kukin taaplaa tyylillään, ja niin teen minäkin. Arvostan osaamista ja älyä, mutta ihmisen tekee entistäkin paremmaksi se, että uskaltaa tarvittaessa myöntää osaamattomuutensa ja rohkeutta pyytää apua kun sitä tuntee tarvitsevansa. Elämän aikatauluttaminen on ehkä viisasta, mutta sen myötä elämästä saattaa muodostua aika tylsä ja kaavamainen, siksipä en nykyisin aikatauluta olemistani yhtään sen enempää kuin on välttämätöntä esim. työn takia. Mennessään näkee mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Avoimin mielin ja silmät hämmästyksestä pyöreinä jatkan tallaamista eteenpäin. Ihminen kaipaa lähelleen toista ihmistä, enemmän tai vähemmän, niin minäkin. Siispä, en ole sieluni ovia sulkenut, pikeminkin päinvastoin. Onnenonkijat, näyttelykappaleiden ja/tai ilmaisen työvoiman hakijat eivät kuitenkaan ole toivottuja sieluni ovista kulkemaan. Sieluton ihminen on vain kuori! Haa, olipas vakavaa jaaritusta :-). Vastapainoksi tuolle, osaan minä heittää kyllä elämän kevyeksikin. Chillailu on kivaa, sadepäivän voi oikein mainiosti uhrata löhöämiselle ja vaikka elokuvien tuijottelulle. onhan päivä vielä huomennakin. Elämä on jatkuvaa lähtemistä ja sitä kautta mukavaa palaamista. Treffeistä löytyy lisää faktoja :-) http://treffit.suomi24.fi/showUserProfile.do?id=158456 Suosikkibändit/artistit: Metallica, Rammstein, Linkin Park, Amorphis, Nightwish (original), Vaya con Dios, Queen, PMMP, Viikate, Apulanta... lista on varmaan loputon Suosikkileffat: Vihreä maili, Full metal jacket, Oceans 11-13... tätäkin listaa voisi kirjoittaa vaikka kuinka pitkään Vapaa-aikanani: valokuvaus, chillailu Suosikkipalstat Suomi24 Keskusteluissa: Atlanta, Madrid, Lontoo, Pariisi, Bryssel, Tallinna Katson tv:stä mieluiten: House, Criminal minds, CSI, Mythbusters, dokumentit Kotieläimet: none En pidä: talvesta, ylimielisyydestä, kädenväännöstä Ruoka & juoma: ... omatekemät tahtoo olla hyviä :-) Koulutus: Ammattikorkeakoulu Ammatti: ATK/IT/tietoliikenne Työskentelen: IT Järjestelmävastaava Ase tai siviilipalvelus: PST Lappeenranta (n. 100 vuotta sitten :-) ) Siviilisääty: Sinkku Lapset: Olen ylpeä vanhempi Hakusanat: valokuvaus, musiikki, erotiikka, harrastajateatteri, parisuhde, kulttuuri

Liittynyt 27v sitten

1 aloitusta · 96 kommenttia

Uusimmat aloitukset Suosituimmat aloitukset Uusimmat kommentit

No toki olen. Vihjeeksi käyköön se, että olen tarvittaessa pappi, lääkäri, iloinen rosvo tai jotain muuta :-)23.05.2015 23:37

Kyllä noitakin joitain on, mutta aika vähän varmaankin. Omien tavotteiden asettelu on tärkeässä roolissa, liikaa jos vaatii itseltään, innostus saattaa hiipua nopeastikin.

Minulle golf uutena lajina (green card syksyllä 2013, 54 vuotiaana) innostaa kovin. Kentällä ja rangella ei satu selkään eikä oikeastaan mihinkään muuallekaan :-)

Ei vaivaa työasiat sun muuta harmit. Aika menee kuin iltamissa, reilut neljä tuntia ulkoilmassa kävelyä ja siihen lisättynä sillointällöin onnistuva lyöntikin, niin mikäs on mennessä :-)

Ikämiehellä tasoitus 45 n. 10 pelatun kierroksen jälkeen.15.07.2014 14:51

Varmaankin samasta syystä kuin vastaavan ikäluokan sinkkunaisetkin. Näin aikuisena kun ei ole tarvetta rynnätä yhtään mihinkään. Sopiva ja mukava kumppani löytyy jos on löytyäkseen, ei se sen kummempaa ole.

Itse olen ollut nyt sinkkuna... tai siis eronneena, viitisen vuotta, eikä tähän väliin ole vielä osunut sellaista naista,jonka kanssa olisi tapahtunut molemminpuolista ihastumista. Minä en halua seurustella tai tapailla naista pelkästään sen takia, että hän on nainen. Ihmisessä pitää olla myös persoonaa, jotain sellaista joka oikeasti tekee vaikutuksen, eikä siihen riitä pelkkä ulkoinen olemus. Toki sehän se on yleensä ensimmäinen asia mihin huomo kiinnittyy, ainakin tuolla elävässä elämässä, mutta tarvitaan myös "sisältöä".

Eli kysyntä ja tarjonta ei vaan aikuisiällä kohtaa kovinkaan helposti. Taustalla on kuitenkin yleensä elettyä elämää, kokemuksia niin hyvässä kuin huonossakin, ja se tekee meistä ihmisistä sukupuoleen katsomatta varovaisia. Ja jokaisellahan on yhtäläinen oikeus hakea elämäänsä juuri sellaista kumppania kuin itsestään sattuu tuntumaan, ei ole olemassa mitään kirjoitettua sääntöä, millaisia naisia esim. 52+ miehet saavat tai voivat etsiä. Kuten ei myöskään toisinpäin.

Kesän jatkoja kaikille, jätetään kanssaihmisten arvosteleminen vähemmälle ja keskitytään mielummin kehittämään itseämme.24.07.2013 21:45

Voi tätä myötähäpeän tunnetta, toivottavasti miehet pääsääntöisesti ovat jotain muuta kuin kertomasi kaltaisia!

Hyvää kevättä kaikesta huolimatta.22.03.2013 13:49

Olen itsekin miettinyt, mikä minussa johtaa tilanteen tuonne kaveri-lokeroon. Näinä vuosina olen siihen törmännyt useampia kertoja (taitaa olla nyt neljä tai viisi kertaa). Naiset ovat sanoneet viihtyvänsä seurassani, olen kuulema mukava, fiksu, ajatteleva, puhuva... mutta vaan kaverina. Kaveriainesta siis, dammit :-) Kaveruus sinänsä on ihan hieno juttu, mutta kun sitä tämänkin ikäinen mies vielä kaipaa jotain vähän syvempää yhteenkuuluvuutta, eikä fyysinen läheisyyskään ole mitenkään vastenmielistä :-)

Ehkä jonain päivänä elämään sattuu nainen, joka sekä viehättää että viehättyy. Kai sitä on elämän varjopuoliakin kokeneena tullut jonkin verran varovaiseksi suhteiden kanssa, mutta en minä ole silti uskoani naisiin ja toimivaan parisuhteeseen silti menettänyt :-)20.03.2013 13:08

2007 elokuun alusta lähtien. Aloitteita olen muutamia tehnyt, mutta naiset haluavat olla minun kanssani "vain kavereita". Eli jotain minusta puuttuu. Karu kohtalo, ja kauppojen kassajonoissakaan ei käy flaksi :-)19.03.2013 20:22

Minä en miehenä edes tiedä, millainen on kunnon mies. Mutta voisin kuvitella, että kunnon mies on varsin mauton ja hajuton, ns. tapettiin sulautuva. Ihan niinkuin kunnon nainenkin. Ja sellaiset ei oikein jaksa herättää kiinnostusta eikä intohimoja, valitettavasti. Minä pidän itseäni aika kunnon miehenä, ja sen huomaa... kun kukaan ei varsinaisesti huomaa.

Toki ihmisen ulkoinen olemus on itse kullekin tärkeää, mutta kauneus on edelleen ja alati katsojan silmissä. Yhden kaunis ei ole sitä välttämättä toiselle. Ulkoinen olemus on kokonaisuus, ei osiensa summa.19.03.2013 20:05

En voisi enempää allekirjoittaa sanomaasi.

Aikuisiässä yhdessäoleminen ei ole 24/7 vääntämistä, se on viihtymistä sekä itsekseen että kumppanin seurassa.04.12.2011 00:00

Viime vuosina olen panostanut paljonkin aikaa oppiakseni kuuntelemaan lähimmäistä, ikään ja sukupuoleen katsomatta. Miehistä löytyy yllättävän paljon verbaalisesti hyviä tyyppejä, mutta suomalainen mies ei avaudu ihan helposti. Ja kun se tuntuu olevan tiedossa myös naisilla, sellaiseen persoonaan törmääminen tuntuu olevan monelle naiselle pelottavaa ja aiheuttaa aika usein pakoreaktion.

Hankalaksi alkaa tulla löytää se sopiva kultainen keskitie, kun liiallinen avautuminen ja rehellisyys ajaa muuten ihan mukavia naisia pois. Ja liiallinen kuunteleminen taas tulkitaan tuppisuisuudeksi ja jurottamiseksi. Naisen ajatusten ymmärtäminen kuitenkin edellyttää mieheltä paljon enemmän keskittymistä ja kuuntelemista, verrattuna mies-mies -jupinoille.

Eikä voi myöskään ohittaa sitä tosiasiaa, että ellei mies ole selkeästi ulkomuodollisesti positiivisesti poikkeava tavallisesta massasta, kuunteleminen ja puhuminen tiputtaa miehen kovin helposti siihen maailman tylsimpään kaveri-lokeroon. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun olen esim. itseni viime vuosina tuosta lokerosta löytänyt. "Sun kanssa on hei tosi mukavaa jutella, sinä osaat näköjään myös kuunnella, mutta ei tästä mitään romanttista seuraa,...".

Että näin. Jos et satu olemaan naisen silmissä kiinnostava, on käytännössä ihan sama, puhutko ja kuunteletko vai et, pää jää vetävän käteen.13.07.2011 17:14