- Enkelit ei ole Jumalia.
- Meillä ei ole mainintaa mikä on pappeus, mutta on kuitenkin pappeja.
- Vaikka Daavid tapatti miehen ja otti hänen vaimon itselleen, vaikka oli jo monta vaimoa. Tämä oli Jumalan silmissä paha, mutta Jumala kuitenkin armahti Daavidia.
- Anteeksi tuli tuplasti
- Jatkuva ilmoitus on on se, että ymmärrys kasvaa meillä niinkuin Raamattu sanoo. Sekä Vanhan Testamentin monet ennustukset tulevat nyt meidän ymmärrykseen ja samoin myös Ilmestyskirjan tulevat julki. Raamattu on lopullinen A & O Luomisesta uusiin taivaisiin ja maahan.
Risti taivaalla https://www.facebook.com/BigSamsung.Media/videos/2639770006298989/ - Jatkuva ilmoitus on on se, että ymmärrys kasvaa meillä niinkuin Raamattu sanoo. Sekä Vanhan Testamentin monet ennustukset tulevat nyt meidän ymmärrykseen ja samoin myös Ilmestyskirjan tulevat julki. Raamattu on lopullinen A & O Luomisesta uusiin taivaisiin ja maahan.
Risti taivaalla https://www.facebook.com/BigSamsung.Media/videos/2639770006298989/ - Onko ateisti lähempänä Jumalaa kuin mitä on muut kuin mormonit?
- Tuleeko teidän mukaan sielu taivaasta vastasyntyneeseen lapseen?
- Ensimmäinen ihminen luotiin maasta.
- Jos sielu tulee taivaasta syntyneeseen lapseen. Tässä on linkki mistä näkee kuinka paljon syntyy sekunnissa.
Tässä on syntyvyys ja kuolleisuus
https://www.worldometers.info/fi/ - Tässä olisi adressi Israelin ja Jerusalemin jakamista vastaan. Toivottavasti moni allekirjoittaa.
https://www.adressit.com/adressi_israelin_ja_jerusalemin_jakamista_vastaan?s=52423441 - Israel on menettänyt Jumalan etuuden ja Jeesuksen seurakunta on tullut tilalle.
MATT. 21 : 33. Kuulkaa toinen vertaus: Oli perheenisäntä, joka istutti viinitarhan ja teki aidan sen ympärille ja kaivoi siihen viinikuurnan ja rakensi tornin; ja hän vuokrasi sen viinitarhureille ja matkusti muille maille.
34. Ja kun hedelmäin aika lähestyi, lähetti hän palvelijoitansa viinitarhurien luokse perimään hänelle tulevat hedelmät.
35. Mutta viinitarhurit ottivat kiinni hänen palvelijansa; minkä he pieksivät, minkä tappoivat, minkä kivittivät.
36. Vielä hän lähetti toisia palvelijoita, useampia kuin ensimmäiset; ja näille he tekivät samoin.
37. Mutta viimein hän lähetti heidän luokseen poikansa sanoen: 'Minun poikaani he kavahtavat'.
38. Mutta kun viinitarhurit näkivät pojan, sanoivat he keskenänsä: 'Tämä on perillinen; tulkaa, tappakaamme hänet, niin me saamme hänen perintönsä'.
39. Ja he ottivat hänet kiinni ja heittivät ulos viinitarhasta ja tappoivat.
40. Kun viinitarhan herra tulee, mitä hän tekee noille viinitarhureille?"
41. He sanoivat hänelle: "Nuo pahat hän pahoin tuhoaa ja vuokraa viinitarhan toisille viinitarhureille, jotka antavat hänelle hedelmät ajallansa".
Viinitarha on Israel ja poika on Jeesus. Eli Israel annetaan Jeesukseen uskoville. - Martti Luther uskoi, että Juutalaiset kääntyvät uskonpuhdistuksen jälkeen Kristityiksi. Mutta näin ei käynyt vaan Juutalaiset pysyivät omassa opissaan ja Luther suuttui heihin.
Martti Luther ei muistanut tätä Raamatun kohtaa ROOM. 11: 25. Sillä minä en tahdo, veljet - ettette olisi oman viisautenne varassa - pitää teitä tietämättöminä tästä salaisuudesta, että Israelia on osaksi kohdannut paatumus - hamaan siihen asti, kunnes pakanain täysi luku on sisälle tullut,
26. ja niin kaikki Israel on pelastuva, niinkuin kirjoitettu on: "Siionista on tuleva pelastaja, hän poistaa jumalattoman menon Jaakobista. - Kaikki ne asiat mitkä kuuluvat Raamatun tulkintaan katolisella ja protestanttisella tavalla Raamatun tarkoituksen vastaisesti.
Mitä nämä Raamatun vastaiset asiat oikein on? Eikö teillä poiketa Raamatusta paljon? Että kaikki ei ole oikein Raamatussa tai Raamattu on puutteellinen ja mormonien kirja korvaa sen?
- suksessio Pietarista, vaikka pappeus otettiin pois korruptoituneilta paaveilta ja katoliselta kirkolta
Kaikki kirkot ei ole katolisia
- luopumista oli pitkä lista, mitkä kirkko muutti alkukirkosta
Missä asioissa on luopunut?
- siis monet Raamatun tulkinnat
Mitkä esim.?
- kirkon virat ja käytännöt
Mitkä kirkon virat? Eikö teilläkin ole virkoja?
- väärät opit
Mikä oppi on väärä?
- vauvakaste upotuskasteen sijaan vastuullisessa iässä oleville ja käännynnäisille
Lapsia kastettiin jo alkuseurakunnassa ja upotuskastetta ei Raamattu tunne.
- valtiokirkko.
Mitä pahaa on valtiokirkossa? Hyvä olisi jos vielä olisi sama kuin ennen oli, että kirkko pystyi ohjaamaan valtiota. - ”Nuo kaksi lähetyssaarnaajaa eivät lähteneet Jerusalemista piirityksen aikana. Kutsumus eli heissä vahvana. Tuntui kuin Vapahtaja itse olisi antanut heille tehtäväksi lohduttaa piiritettyjä ja toimia vapaaehtoisina Shaarei Tsedekin sairaalassa, missä hoidettiin haavoittuneita”, Oz kirjoittaa.
”He uskoivat, että jokaisen kristityn piti yrittää sovittaa omin teoin eikä vain sanoin sitä pahaa, minkä Hitler oli tehnyt juutalaisille.”
RIIHILAHTI kuvaa olleensa jo tuskastunut, kun hän ei saanut mistään vahvistusta Torvisen kirjassa mainittuun Moision suulliseen kertomaan.
Sitten onni potki huopatossuissa: Suomen lähetysseura alkoi järjestellä arkistoaan luovuttaakseen sitä Kansallisarkistoon. Yllättäen arkistosta löytyi Moisiolle kuuluneita papereita.
Papereiden joukossa oli useita luonnoksia puheesta, jonka hän lienee pitänyt Lähetyskirkossa maaliskuussa 1983. Puheen otsikko oli ”Meidän osuutemme juutalaisvainoissa”.
Puheluonnoksissa Moisio kertoo, että hänen luokseen tuli toukokuussa 1940 juutalainen Kernig-niminen sanomalehtimies, joka kertoi olleensa mukana Ariadnella, kun pakolaiset käännytettiin takaisin Saksaan.
Mies oli kertonut Moisiolle, että kolme miestä oli hypännyt paluumatkalla mereen, koska he pelkäsivät paluuta Saksaan.
”Sanomalehtimies kertoi minulle, että laiva otettiin Kööpenhaminaan, ja he pelastuivat sinne”, kirjoittaa Moisio.
Lienee todennäköistä, että juutalaispakolaiset pääsivät Tanskan kautta turvaan. Heillä oli tiettävästi jo Suomeen tullessa suunnitelmia jatkaa Ruotsiin ja sitä kautta myös esimerkiksi Yhdysvaltoihin.
Se on vielä arvoitus, minkälaisten tapahtumien jälkeen alus poikkesi reitiltään Kööpenhaminaan.
PAULI RIIHILAHTI kertoo, että historia on kiinnostanut häntä aina. Niinpä häneltä on valmistumassa kirja Hämeeseen jatkosodan aikana sijoitetuista juutalaispakolaisista, joiden elämästä hän on myös pitänyt esitelmiä eri yhteyksissä.
Kotiseutuhistorioitsija Pauli Riihilahti työpöytänsä ääressä Hämeenlinnassa. (KUVA: MARKKU NISKANEN / HS)
Riihilahti nauraa olevansa ”kunniallinen eläkeläinen”. Työuransa hän teki kenkien maahantuojana.
Kiinnostus juutalaispakolaisiin juontaa hänen lapsuuteensa Lammin Porraskosken kylässä.
Suomi siirsi maahan jääneet juutalaispakolaiset jatkosodan ensimmäisenä kesänä Hämeeseen Lammille, Hauholle ja Tuulokseen. Siellä he olivat poissa kanssasotijoiden eli saksalaisten silmistä.
Porraskoskelle tuotiin lähes sata juutalaispakolaista. Kahdeksan heistä sijoitettiin Riihilahden kotitaloon, jossa he muun muassa vahtivat parivuotiasta Pauli-poikaa äidin tehdessä talon työt, koska isä oli rintamalla.
Pauli Riihilahden kotitaloon sijoitettiin kahdeksan juutalaispakolaista kesällä 1941.
Pakolaisjoukossa oli kokonaisia perheitä ja sukuja. Mukana oli liikemiehiä, yrittäjiä, käsityöläisiä ja jopa fyysikko ja Wienin oopperan laulajatar.
”Se oli hämmästyttävä yhteisö”, Riihilahti sanoo.
Suomen juutalaiset seurakunnat avustivat pakolaisia rahallisesti. Apu oli merkittävää, kun ottaa huomioon, että Suomessa asui alle 2 000 juutalaista.
RIIHILAHDEN ENO Aimo Saarinen oli jo koulupoika, kun juutalaispakolaiset saapuivat Lammille.
”Erityisesti jäi mieleen se, kuinka he olivat hyvin ystävällisiä, hymyileviä ja tervehtivät koulupoikaakin. Yhteistä kieltähän ei ollut, mutta elekieli siinä toimi”, Saarinen muistelee.
”Sitten kiinnitti huomiota se, että nämähän olivat parempaa väkeä. Miehillä oli puku päällä ja pikkukengät jalassa.”
Saarisen mukaan kyläläisten ja juutalaispakolaisten suhteet olivat hyvät.
”Olen ajatellut, että kyllä se oli heille aikamoinen kokemus tulla suuresta maailmasta sinne syrjäiseen pikkukylään. Ehkä se turvallisuuden tunne kompensoi sitä yksinäisyyttä.”
SUOMEEN ehti saapua 1930-luvun lopulla arviolta 500 juutalaispakolaista. Heistä noin 350 pääsi jatkamaan matkaansa muihin maihin.
Valtiollinen poliisi luovutti suuren kohun saattelemana saksalaisille kahdeksan juutalaispakolaista vuonna 1942. Heistä seitsemän kuoli saksalaisten käsissä. Tapaus on yksi Suomen historian mustimpia hetkiä.
Suurin osa Hämeeseen sijoitetuista pakolaisista siirtyi kuitenkin vuoden 1944 kevään ja kesän aikana turvallisesti Ruotsiin.
”Se oli mieletön selviytymistarina”, Riihilahti sanoo. ”Jokainen heistä pääsi hengissä pois.”
Itävallasta tulleita juutalaispakolaisia Ariadnella. (KUVA: LEHTIKUVA) - SEURAAVANA päivänä HS kirjoitti juutalaisryhmän tulosta. Uutisessa oli Itävallan pakolaisten kannalta tyly otsikko: ”Väliaikainen oleskelulupa myönnetty, uusia tulokkaita ei enää oteta vastaan”.
Uutisessa kerrottiin, että ”viranomaisilta saatujen tietojen mukaan on pakolaistulva Itävallasta Suomeen viime viikkoina osoittanut kiihtymisen merkkejä, jonka vuoksi viranomaisten on ollut pakko ryhtyä estäviin toimenpiteisiin”.
Estävät toimenpiteet tarkoittivat sitä, että Suomi asetti itävaltalaisille viisumipakon, joka käytännössä esti pakolaisten tulon Suomeen.
Suomen tiukentunut linja sai julkisuutta jo seuraavana perjantaina, kun Ariadne saapui Stettinistä jälleen Helsinkiin. Nyt mukana oli 53 uutta juutalaispakolaista, jotka luulivat pääsevänsä vielä Suomeen.
Heitä ei kuitenkaan enää päästetty maihin. Sisäministeriö käytti perusteluna sitä, ettei tulijoilla ollut asianmukaisia viisumeja.
Helsingin Sanomien mukaan laivaa oli katsomassa runsaasti uteliaita, jotka halusivat nähdä, ”millaisia ovat nämä pakolaiset, jotka ovat antaneet niin paljon puheenaihetta viime päivinä”.
Ariadne lähti lauantaina puoliltapäivin takaisin Stettiniin. Käännytettyjä pakolaisia saattamassa oli paljon väkeä. Heidän joukossaan oli Suomen juutalaisia ja aiemmin Suomeen tulleita pakolaisia.
”Takaisin Saksaan palautettavat juutalaiset olivat valvoneen ja itkeneen näköisinä kokoontuneet laivan peräkannelle ja keskustelivat sieltä käsin laiturilla seisovien heimoveljiensä kanssa tulevista suunnitelmistaan”, kirjoitti HS seuraavana päivänä.
HS:n uutisen mukaan pakolaiset yrittäisivät Saksaan saapumisen jälkeen saada luvan matkustaa johonkin muuhun maahan.
”Laivan lähtiessä Helsingistä useat heistä purskahtivat itkuun.”
Ariadnen juutalaispakolaisia, joita ei päästetty Suomeen. (KUVA: AKSELI NEITTAMO)
PAULI RIIHILAHTI pääsi Ariadnen palautettujen juutalaisten jäljille luettuaan Taimi Torvisen kirjan Kadimah, Suomen juutalaisten historia (Otava, 1989).
Kirjassa viitataan epämääräisesti Rauha Moisio -nimisen henkilön antamaan suulliseen tietoon, että pakolaiset olisivat päässeet turvaan Kööpenhaminaan.
Rauha Moisio (1912–1999) oli syvästi uskova Suomen lähetysseuran työntekijä, joka Riihilahden harmiksi ei elämänsä aikana julkaissut mitään.
Rauha Moisio toimi lähetystyöntekijänä. (KUVA: MARJA LIISA TOIVASEN ALBUMI)
Suomen lähetysseura oli lähettänyt hänet jatkosodan aikana lähetystyöhön Hämeeseen sijoitettujen juutalaispakolaisten joukkoon. Hän tunsikin huomattavan osan Suomeen paenneista juutalaisista.
Toisen maailmansodan jälkeen Moisio lähti lähetystyöhön Palestiinaan ja Israeliin, jossa hän oli muun muassa Israelin vuosien 1948–1949 itsenäisyyssodan aikana.
Siellä Moisio tutustui myöhemmin kuuluisaksi tulleeseen israelilaiseen kirjailijaan Amos Oziin.
Oz kertoo muistelmakirjassaan Tarina rakkaudesta ja pimeydestä (Tammi, 2007) hyvin arvostavasti Moisiosta ja hänen työparistaan Aili Havaksesta. - Toisaalta hän uskoo, että paluu kauhujen tyyssijaan monien muiden selviytyjien kanssa voi merkitä hänelle ympyrän sulkeutumista ja uutta alkua.
”Näytämme maailmalle, että Hitler ei voittanut.”
Kun sota oli ohi ja Bornstein oli yksitoistavuotias, hän pääsi äitinsä kanssa Yhdysvaltoihin. Hän selvisi, sai hyvän elämän, päätyi tiedemieheksi ja perusti perheen.
Tietenkin Auschwitz jätti jälkensä. Käsivarren tatuointi muistuttaa Bornsteinia koko hänen elämänsä ajan varhaislapsuuden hirveistä kokemuksista ja isän ja veljen kuolemasta. Lapsena hän kärsi yksinäisyydestä ja erilaisuudesta.
Auschwitzin kauheuksiin kuuluu myös se, että Josef Mengele ei koskaan joutunut tilille teoistaan. Hän pakeni Auschwitzista hieman ennen Hitlerin Saksan vääjäämätöntä tappiota ja onnistui piilottelemaan muun muassa esiintymällä valenimillä. Ei ole viitteitä siitä, että Mengele olisi koskaan katunut tekojaan.
Monien paenneiden natsien tavoin hän päätyi Etelä-Amerikkaan. Natsien metsästäjät ja Israelin salainen palvelu Mossad eivät löytäneet häntä yrityksistä huolimatta. Hän kuoli aivohalvaukseen vuonna 1979 Brasiliassa uimareissulla kuin kuka tahansa eläkeläinen. Hän oli 68-vuotias.
Michael Bornstein oli muiden selviytyneiden lapsivankien joukossa, kun puna-armeija oli saapunut Auschwitziin natsien paettua.
Natsiajan hirmutekoja on vuosikymmenten kuluessa kerrattu niin paljon, että esimerkiksi Saksassa monet eivät ole enää pitkään aikaan jaksaneet kuunnella. Kuinka kauan menneisyyden kanssa pitää tehdä tiliä?
Mutta entä jos totuutta ei enää kerrota? Voisiko se kaikki siinä tapauksessa tapahtua uudestaan? Antisemitismi on kasvussa niin Euroopassa kuin Yhdysvalloissa.
Michael Bornstein uskoo, että holokaustin tapahtumat voisivat toistua. Siksi hän kiertää Yhdysvalloissa kouluissa kertomassa omista kokemuksistaan.
”Haluan maailman muistavan, mitä tapahtuu, jos emme välitä kiihkoilusta ja vihasta. Se ei pääty hyvin. Syrjintää on vastustettava, ennen kuin on liian myöhäistä”, Bornstein sanoo. - Mengele oli ahkera. Silminnäkijät ovat kertoneet, että monet natseista olivat leiriin saapuvia vankeja valitessaan ympäripäissään. Mengele oli selvin päin ja innoissaan.
Auschwitziin saapuvat vangit tuomittiin heti portilla suoraan kuolemaan, työhön tai pseudotieteellisiin
Miehet ja naiset jaettiin eri ryhmiin, lapset erotettiin vanhemmistaan. Ero oli nopea, eikä kukaan tajunnut, että se olisi useimmille lopullinen. Tämänkin henkiinjääneet ovat kertoneet.
Mengele oli pukeutunut siististi. Hän hymyili ja vihelteli päättäessään elämästä ja kuolemasta. Kontrasti oli hirveä, sillä tulijat olivat surkeassa kunnossa niin fyysisesti kuin henkisesti.
Mengele halusi poimia joukosta työvoimaa mutta myös sellaisia vankeja, jotka sopivat hänen omiin tutkimuksiinsa. Elävän ihmisen keho oli hänelle materiaalia, jolla saattoi tehdä mitä vain keksi.
Koirat haukkuivat, ja piiskat viuhuivat. Natsit karjuivat komentojaan. Suurin osa tulijoista saapui suoraan kuolemansa portille.
Melkein kaikki lapset tapettiin heti. Heitä oli paljon. Vanhukset, vammaiset ja sairaat sekä pienten lasten äidit, jotka eivät suostuneet eroamaan lapsistaan, tapettiin yleensä heti.
Silminnäkijät ovat kertoneet kuorma-autollisesta eläviä pikkulapsia, joka oli kipattu kuoppaan, jossa paloi tuli. Osa lapsista yritti kiivetä ylös, mutta natsit työnsivät heitä kepeillä takaisin.
Jos Mengele ei ollut varma, oliko naisista joku raskaana, hän puristi naista rinnasta kokeillakseen, tulisiko sieltä maitoa. Raskaana oleviksi paljastuneet tai raskaudesta epäillyt tapettiin.
Suurin osa yli miljoonasta Auschwitzin kuolonuhrista koki loppunsa kaasukammiossa. Moni kuoli myös ampumalla, myrkkyruiskeilla ja muilla väkivaltaisilla tavoilla. Suuri määrä ihmisiä kuoli tauteihin tai nälkään.
Nelivuotias puolanjuutalainen Michael Bornstein saapui Auschwitziin heinäkuussa 1944. Ei tiedetä, miksi häntä ei lähetetty suoraan kaasukammioon useimpien lasten tavoin.
Ennen Auschwitziin tuloa hänen perheensä oli työleirillä Puolan Pionkissa, missä perhe sai hyvää ruokaa hyväntahtoisen saksalaissotilaan ansiosta. Hän oli siksi hyvässä kunnossa. Ehkä se oli syy hänen pelastumiseensa, hän arvelee nyt.
Nelivuotias erotettiin vanhemmistaan ja ohjattiin lasten parakkiin. Rotat purivat lasten varpaita, kun he makasivat parakissa. Bornstein oli parakin nuorin.
Nelivuotias Michael Bornstein kannettiin yhtenä nuorimmista selviytyneistä vangeista ulos Auschwitzista, kun se vapautettiin 27.1.1945.
Sieltä valikoitiin lapsia Mengelen kokeisiin, isommat varoittivat. Jos vartija tulee kysymään, haluaako joku nähdä äitinsä, älä vain nosta kättäsi, isommat lapset opettivat Bornsteinille. Nelivuotiaan oli opeteltava olemaan näkymätön.
Hän oli lopulta yksi 52:sta alle kahdeksanvuotiaasta, jotka olivat elossa, kun venäläiset saapuivat Auschwitzin leiriin lumisateisena iltapäivänä 27. tammikuuta 1945. Koko leirillä eloonjääneitä oli vain 2819, ja heistäkin moni oli kuolemankielissä.
Juuri ennen sodan loppua natsit pakottivat lähes 60000 vankia niin sanotulle kuolemanmarssille Auschwitzista kohti Saksaa. Talvi oli kylmä ja luminen, eikä vangeilla todellakaan ollut säänmukaista varustusta. Marssilla nääntyi kuoliaaksi noin 15000 vankia.
Michael Bornstein selvisi, koska hänen äitinsä haki hänet lopulta salaa lasten parakista ja piilotteli häntä naisten parakissa. Kun äiti siirrettiin toiselle työleirille Itävaltaan, muut naiset pitivät hänestä huolta. Hän oli piilossa ja liian heikko kuolemanmarssille, mikä oli yksi syy hänen selviämiseensä.
Ensi maanantaiksi Bornstein matkustaa Puolaan osallistuakseen Auschwitzissa keskitysleirin vapauttamisen 75-vuotismuistojuhlaan.
Michael Bornstein vuonna 2019.
Hermostuttaa. Pelottaa, Bornstein kertoo HS:lle sähköpostitse. Onhan Auschwitz paikka, jossa hänet pienenä erotettiin äidistään ja jossa hänen isänsä ja veljensä tapettiin. - Miten Mengelestä tuli sellainen kuin hänet tänä päivänä tunnetaan? Ehkä häntä ajoi jonkinlainen akateeminen pyrkyryys. Sitä tuki hänen omaksumansa natsi-ideologia.
Mengele kasvoi katolisessa yrittäjäperheessä Baijerissa. Hän alkoi opiskella filosofiaa yliopistossa 1920-luvulla Münchenissä, ja opintojen parissa hän tutustui rotuoppiin. Hän jatkoi lääketieteen opintojen parissa Frankfurtissa.
Toisessa maailmansodassa hän ehti palvella natsiarmeijaa niin Ranskassa kuin Venäjällä. Hän halusi kuitenkin päästä eteenpäin tieteellisellä urallaan. Kun Auschwitzista tuli tarjolle lääkärin virka, se oli hänen unelmiensa täyttymys.
Mengele seisoi vastaanottamassa loputtoman pitkien junien karjavaunuja, jotka toivat näännytettyjä ja häväistyjä ihmisiä eri puolilta Eurooppaa. Hän osoitti kädellään oikealle tai vasemmalle, elämään tai kuolemaan.
Hän ei ollut ainoa lääkäri, joka valitsi tulijoita eri ryhmiin, vaan lääkärit tekivät päätöksiä vuorotyönä. Toisia riveissä seisovista vangeista käytettäisiin orjatyövoimana. Toisten elämä päättyisi heti. - Et siis tiedä vastausta.