taru.82
Kotimaa: ---
Koulutus: ---
Ammatti: Muu
Siviilisääty: ---
Lapset: ---
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia0 aloitusta · 3 kommenttia
- Tiedän tuon tunteen kun haluaa olla tukena, ei ole varma kuinka paljon jaksaa, mitä pitäisi tehdä, miten toimia tilanteissa lapsen hyväksi.
Minulla on nyt sama tilanne, avopuolisolla on reilu 2v lapsi joka juuri tällä viikolla siirtyi avopuolisoni huostaan koska äiti oli kykenemätön huolehtimaan lapsesta. Lapsella on kehityshäiriötä ja tunne-peräisiä ongelmia, ja siinä sitten pitäisi itse jaksaa ja hymyillä, olla reilu lasta kohtaan, rehellinen, avoin, rakastava, hyväksyvä, se aikuinen joka uskaltaa antaa rajat ja pitää niistä kiinni koska tietää että rajat ja selkeä rytmi sekä tietenkin rakkaus ovat lapselle tärkeitä asioita elämässä.
Tällä palstalla näkee aina tuomitsijoita, mutta onneksi joukossa on aina niitä vilpittömiä ketkä haluavat vain auttaa ja tukea!
Itse aluksi mennessäni yhteen puolisoni kanssa (vuosi sitten), jouduin sen paikan eteen että onko tämä henkilö se kenen kanssa jakaa elämäni, olenko valmis myös huolehtimaan hänen lapsestaan, olenko valmis olemaan tukena, sillä jos en ole valmis, lapsi kärsii todella paljon. Eli sinulle aluksi; on hienoa jos olet jo tässä vaiheessa kyennyt tekemään päätöksen olla miehen ja lapsen tukena!!
Sitten itse olen kiinnipitoa käyttänyt lievästi, lapsi saattaa saada raivokohtauksen ihan pienestä asiasta, ei kykene käsittelemään tunteitaan, silloin otan hänet syliin, sanon että pidän häntä niin kuan kun on paha olo, saatan antaa suukkoja hänelle riippuen tilanteesta, hän rauhoittuu koska tietää että olen hänen tukena ja hyväksyn hänen tunteet, halauksen jälkeen hän on levollisempi ja ottaa paremmin kontaktia.
Sitten toinen; SELKEÄT SÄÄNNÖT ovat todella hyvä, kun päivärytmi on sama, aikuiset eivät ole ailahtelevaisia, aikuiset pitävät kiinni YHDESSÄ sopimista säännöistä, niin uskon että lapselle pikkuhiljaa tulee olo että teihin voi luottaa, te ette lähde minnekään. Vaikka varmasti monta kertaa pitkän ajankin jälkeen varmasti lapsi koettelee teitä: näinköhän teihin voi sittenkään luottaa, mutta yhteisenä tukirintamana varmasti pärjäätte.
Kolmas; aion ottaa yhteyttä perheneuvolaan, koska uskon että tarvitsen ammatillista tukea omaan jaksamiseeni ja omien tunteiden läpikäymiseen, ei ole aina helppoa olla äitipuoli. Joten uskon että sekä sinulle että miehellesi saattaisi olla hyväksi ammatillinen tuki, sillä lapsi kenellä on takanan noin suuria tunteiden verkkoja, voi olla välillä raskasta ymmärtää/jaksaa, vaikka kuinka parhaansa yrittäisi.
Ja viimeiseksi; minusta on hienoa että sinä olet halunnut apua asiaasi, ja kysynyt mielipiteitä muilta. Muistatte vain että yhdessä jaksaa paremmin ja keskustelu on hyväksi. Myös se että jaksaa näyttää lapselle välittämisen ja rakkauden, on lapsi sitten miten tahansa yrittänyt kaivaa esiin sen että voiko teihin luottaa ja turvautua.
Jaksamista teille kaikille!! Ja paljon rakkautta!! - Älä ota niin vakavasti ihmisten tuomitsemista. Minulla itsellänikin aluksi oli todella mukavaa olla mieheni lapsen kanssa, mutta nyt kun on oma raskaus tullut kuvioihin mukaan, olen tullut kovin mustasukkaiseksi ja olen kyllä miettinyt myös että voi kun olisi helpompaa jos tuota lasta ei olisi. Se on mielestäni hyvä että tuot mielipiteesi julki etkä haudo sisälläsi1! Siis, minusta vieläkin aika ajoin tuntuu pahalta, lapsi käy meillä joka toinen viikonloppu, hänellä on omat jutut oman äitinsä kanssa, meillä hänellä on omat jutut ja toiminta meidän säännöillä, lapset ovat sopeutuvaisia ja heiltä voi oppia paljon hyvää, uutta, ehdotonta rakkautta, välittämistä, siinä jos missä on parhain elämänkoulu aikuisille. Ja varsinkin jos on toisen lapsia kyseessa, se tunne että puoliso on jakanut elämäänsä jonkun toisen kanssa ja vieläpä saanut lapsia, se mustasukkaisuus, torjunta, on mielestäni hyvä vain käydä läpi ja oppia ommärtämään niin itseä kuin toisiakin. Uskon kyllä että sinäkin saat asiat raiteilleen, ja uskon että yhdessä miehesi kanssa, jos vain on keskinäistä tukea ja rakkautta, saatte lapsi asian kuntoon. Olisiko hyvä sitten aloittaa vähitellen uudestaan tutustumaan miehesi lapsiin, hekin varmasti haluaisivat tutustua sinuun paremmin. ja kuvittele mikä rikkaus se on myös sinun lapsellesi että hän saa sisar- velipuolen? Mikä siinä on niin rankkaa hyväksyä, sekö että haluaisit miehesi pelkästään keskittyvän sinuun ja teidän yhteiseen lapseen? Tiedän tunteen.. mutta jos hän näkisi kuinka hyvin sinä haluat tutustua hänen lapsiin, ehkä se antaisi hänelle vielä enemmän rakkautta ja voimia teidän yhteiselle lapselle ja sinulle, ei rakkaus vähene antamalla vaan se kasvaa moninkertaisesti.
Tietysti ei varmasti olisi haitaksi jos menisit juttelemaan myös jollekin ammattilaiselle jos tuntuu liian raskaalta. Joskus saattaa löytyä todella hyvä asiantunteva ihminen joka kykenee kuuntelemaan, sehän se tarkeintä on että joku kuuntelee. Myös mielestäni vertaistuki on tärkeää!! jatka vain palstalle kirjoittamista jos silltä tuntuu!!! - sinun osasi on raskas, mutta olet itse valinnut elämäntiesi. Voimia ja jaksamista tarvitaan paljon, niin kuin muissakin viesteissä on ilmennyt, voit itse omalla suhtautumisellasi yrittää jaksaa paremmin, esim olla kuuntelematta. Tietysti voisit yrittää olla ystävällinen kerran, sanoa suoraan mitä olet mieltä ja jättää pallo hänelle. jos hän edelleen paukuttaa samaalla tavalla, voit jättää hänet oman arvon nojaan ja miettiä mikä on sinulle ja vauvalle parasta!? Miten paljon lasten isä pystyy vaikuttamaan, ymmärtääkö hän miten raskasta sinulla on? Voisiko hän tukea enemmän sinua, olla sinun puolella enemmän, tukevana puolisona sanun rinnallasi, varsinkin kun olet raskaana, miehesi tuki olisi hyvin tärkeää!!?
Minulla hieman samanlainen tilanne, mutta minulle sanoi eräs viisas nainen että kannattaa vain olla hyvin mukava toista kohtaan,ei antaa minkään hänen sanojen tai tekojen musertaa sinua,miehesi kyllä huomaa kumman puolella kannattaa olla. Minulla kyse on 2 vuotiaasta lapsesta, avopuolisosta, raskaudestani, lapsen äiti hyvin psyykkisesti sairas, lapsi kuit. hänellä, koittanut alussa saada minua ja miestäni eroamaan kaikilla valheilla yms. mutta olin mukava häntä kohtaan ja valehtelu lakkasi suur. osaksi. Jos teillä vain on rakkautta elämässä ja keskinäistä tukemista, uskon sinun olevan vahva jaksamaan tuo elämäntilanne. Toivon että lapsien isä antaa sinusta lapsilleen erinomaisen kuvan ja puolustaa sinua! Jaksamista valitsemallesi tielle, rakkaudelle ja raskaudelle!!