kuvaaja_tku
Turkulainen luonnon ja valokuvauksen harrastaja
Suosikkibändit/artistit: Eput, Sir Elwoodin Hiljaiset Värit, Juice, Van Morrison...levyjä liki tuhat aika moni lajityyppi on edustettuna.
Leffat: Noita on myös kertynyt paljon. Hyvä draama kaiketi etusijalla, mutta eihän sitä aina Bergmania jaksa.
Vapaa-aikanani: valokuvaus, retkeily, netti
Parhaat matkakohteet: Liettua, saaristo,
Siviilisääty: Sinkku
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia8 aloitusta · 283 kommenttia
- Kyllä "pokkarilla" voi ottaa hienoja maisemakuvia. Itse työstin juuri kirjan kantta ja kuvat otin "pokkarilla" kun en viitsinyt järkkäriä kantaa. "Pokkari" missä on hyvät säädöt on helposti hintava. Yötaivaan kuvailuun tarvitaan pitkiä aikoja ja niitä ei usein löydy. 30 s on maksimi monissa järkkäreissäkin. Itse tykkään kiinteistä laseista. Hyvä laatu, valovoima ja keveys. Fuji x100 sarja hinta/laatu suhteeltaan hyvä. Yökuvailuakin voi aloittaa tuollaisella yrittämällä saada linnunrata näkyviin. Googlen ekat osumat esimerkiksi..
https://infinitediaries.net/martinique-day-fifteen-astrophotography-of-the-night-sky-with-a-fuji-x100t/ - RT ja DT toimii hyvin Linuxissa. Muutkin alustat kohtuudella. Vaativat jo osaamista. RT=rawtherapee ja DT= darktable. Molemmat käyttävät hyvää dcraw kirjastoa jolla hyvä tuki monelle kameralle. Parempi kuin moni kaupallinen tai Windowssin oma, jonka tuki puutteellinen. DT kyllä vaatii useamman tunnin opiskelun. Helpoin ratkaisu on antaa kuvat osaavalle harrastajalle joka tekee wb, valotus, värikorjailun, linssivääristymät kohtuuajassa. lensfun on hyvä ilmainen kirjasto vääristymien oikaisuun. Senkin asentaminen ja mahdollinen tietokannanpäivitys vie aikaa.
Kunnolinen tulos kuvankäsittelyssä vaatii oikeasti osaamista. Jos ei hajua alan termeistä gamut, gamma, icc-profiili, whitepoint, ... on kyllä vaikea tehdä mitään - Panoraama joka yli 120 astetta on kivampi katsella siten, että kuvaa voi vierittää. Jos panoraama on 360 astetta tai pallopanoraama niin katseluun tarvitaan sopiva ohjelma. Itselle oli ylläri, että Google tunnisti jonkun panoraaman ja näytti sen oikein. Kameralla tehdyn näytti pitkänä nauhana. Ihan selvää ei itselle ole mikä on sopiva formaattii Googlelle ja koko. Isompia se ei suostu näyttämään. 16 bittisiä tiff tai png en ole edes yrittänyt,
- Otsikko outo.... Erittäin hyvät zoomit on painavia ja kalliita. Itse ainakin otan suurin osan kuvista alle 100 mm poltovälillä.
- Valotusta on haarukoitu niin kauan kuin kameroita on ollut olemassa. Tapa tietysti vaihtelee ja nykykamerat osaa sen muuttamalla aukkoa, aikaa tai herkkyyttä automaattisesti. HDR tekniikka ei mikään uusi asia. Se että kamera tekee HDR kuvia automaattisesti on melko tuore asia. Senhän osaa jo kännykätkin.
Dynamiikkaa on muutenkin laajennettu jo pitkään Esim. Nikonin D-Lighting. RAW-editoreissa on varjoja availtu jo pitkään. Käyttämäni RAW-editori osaa maskit. Eilenkin nostin varjossa istuvan tyypin paremmin esille ja kasvoihin vielä lisää valotusta. Kaksi maskia muutti kuvaa kovasti. Puhkipalaneita kohtia voi korjailla jälkikäteen tekemällä vaikka auringon.
Luonnollisen näköinen HDR-kuva melko vaikea tehdä. Aurinkokin laskee yllättävän nopeasti. Tasojen kanssa en ole viitsinyt puuhailla. Monesti parempi kuin HDR - vaikka niissä auringonlaskuissa.
Kyllä RAW-kuvista voi tehdä HDR-kuvia.
Ne jotka eivät osaa kuvata länkyttävät kameroista ja niiden ominaisuuksista. Kokenut kuvaaja ei tarvitse ihme hienouksia. Tärkein on että sen valotuksen ja aukon saa helposti säädettyä. Hyvä lähtöarvo normipäivänvalossa on 1/250 F8. Jos kamera näyttää jotain muuta voi miettiä mitä vikaa siinä on. Jos on kiva avustin tarkentamiseen niin hyvä. Vilkkuva lamppu vähän hankala. Yksi kamera värittää alueen halutulla värillä ja napilla saa suurennuksen. Oli vaikka 10 erilaista tarkennusohjelmaa niin käsin se ainakin osuu oikeaan paikkaan. Ohjelmia ja nappuloita alkaa olla kamala määrä. Ja niitä pisteitä myös.
14 bittiä antaa melko suuren dynamiikan. Jos se ei riitä niin kannetaan valoja paikalle. Tosin pieni käsisalama ei paljoa ulkona valaise. Mahdottomia ei kannata yrittää. Kovassa auringonvalossa jo heijastin auttaa paljon. Mikä valokuvaajan kannalta ikävin ja haastavin valo. Heijastin auttaa paljon enemmän kuin kalliimpi kamera. Tosin heijastinkin saa mallin helposti siristelemään silmiään. - Niinpä vuosien mittaan tulee päällekkäisyyksiä. Valovoimainen 85 mm on kiva ja kevyt. Zoomilla saa vastaavia, mutta painaa liki 2 kg. Sitten on vielä vanha manuaali 85 mm potretti lasi jossa ihana bokeh. Sitten on vielä vanha 90 mm makro josta en ole luopunut, vaikka on 60 mm makro ja 150 mm makro. Vaikka on zoomi tulee niitä kiinteitä hankittua. Yöllä zoomi tahtoo tehdä heijastuksia ja linnunrata parempi muulla lasilla kuin tapahtumat, joissa zoomi kiva. Jotenkin tekisi vielä mieli n. 50-60 mm manuaali lasia erikoisella bokeh kuviolla. Kuvien ei tarvitse aina olla teräviä. Pidän jos tausta epäselvä ja sisältää virheitä. naiset tykkää vanhemmista laseista isolla aukolla kun rypyt ei näy hyvin.
- Kun on rungon valinnut ja siihen hankkinut useampia kalliita objektiiveja ei systeemiä vaihdeta kuin hyvästä syystä. Sinä en varmaan jaksa enää kantaa täyskennoista peilikameraa ja muutamaa hyvää valovoimaista lasia siihen, vaikka rahaa olisikin. Ehkä peilitön osaa ohjata salamoitakin, mutta kun on johonkin tottunut niin pois vaihtamiseen pitää olla hyvä syy. Hyviä kuvia saa vain kun valaisu on kunnossa ja siinä riittää opettelua.
- On totta, että makrokuvauksessa täysikennoinen peilillinen kamera on kömpölö ja hyviä kuvia vaikea saada. Jos tarkoitetaan 1:1 kuvasuhdetta niin yleensä se menee jalustatouhuksi. Itsellä Sigman 150 mm makro ja se on minusta ihan hyvä. Aremmat elukat hoituu teleellä ja loittorenkaalla. Isot päiväperhoset ja korennot. Harvalla tuohon rahaa joten käyttää sitten sitä pelitöntä.
Peilitön hyvä festareilla jonne ei saa tuoda ilman lupaa ammattitason kameraa. Kunnon kameralla kuvaa yli 1000 ruutua samalla akulla. En muista festareilla nähneeni lavan edessä kuvaajaa peilittömällä jos koko päivä pitää saada kuvia otettua. Paino tosin ongelma. Täysikennoinen ja vaikka f2.8 70-200 zoom painaa.
Kääntyvä näyttö uupuu monissa Nikon malleissa. DX-kennoisissa ollut kauan. Ehkä on ajateltu, että jos rahaa 2000 eur runkoon niin rahaa myös tablettiin ym. minne kuvan saa siirrettyä jos tarvetta. Takanäytöltä tarkentaminen manuaalisti on kyllä tarkkaa. Suurentaa kuvan niin varmasti onnistuu kun kohde ei liiku.
Aika harva taitaa osata kuvata niin, että toisella silmällä seuraa ympäristön tapahtumia ja toisella silmällä etsimen läpi. Tähän tarkoitukseen on eräs hyvin tunnettu kamera jota monet ammattilaiset käyttävät. - Teollisuuskadun kiinteistöt alkaa olla purettu. Vanha Tillanderin talo katosi nopeasti. Uittamon ja Itäharjun bunkkerit värikkäitä. Noissa olen mallejakin kuvannut. Sopivia vastaavia etsin. Samoin joku auto ym. metikössö kiinnostaa. Voi pistää myös yv.
- Olin tänään kuvaajatapaamisessa. Vanhempi ammattilainen opetti mallinohjausta. Hän sanoi, ettei ole tekninen kuvaaja. Kun on vuosia tehnyt ei tarvita histogrammeja. Ei tiennyt edes miten sen saa katsottua. Eniten kamerassa tuntui olevan 85 mm F1.8. Jos haluaa valovoimaisen zoomin niin se maksaa ja painaa... Ei väliä jos tausta menee yli. Kuvaa paljon jpg & RAW. Ei ehdi RAW-kuvia säätää. No sinne taustaan pistetään tekstit ja saa ollakin yli. Valaisu ja ohjaus hoitui. Kameran merkkiä en sano, mutta peilillinen oli kaikilla osallistujilla.
- Jos haluaa oppia kuvaamaan järkkärillä siihen riittää halpa manuaali filmirunko. Tietysti myös joku objektiivi. Silloin oppii tuntemaan säätäjen merkityksen.
- Aika outo otsikko. Ammattilainen kuvaa tilattuja kuvia ja osaamista riittää yleensä, että kuvista tulee hyviä. On pakkokin. Jos pitää kuvata traktori niin se kuvataan, vaikka ei kiinnostaisi. Tavaraa voi olla peräkärryllinen.
Harrastaja kuvaa mitä nyt eteen tulee sattumalta. Toki osa kuvista onnistuu. Yleensä jonkun lomakuvien katselu on kärsimys. Muinoin katseltiin dia-kuvia. Se oli jotenkin hienoa kun oikein asetuttiin pimeään katsomaan kuvia. Hyvät kuvat näyttivät hienoilta ja epäonnistuneet oikeasti kamalilta. - Nikon lienee tunnetuin kameramerkki. Sana merkitsee yleiskielessä yleensä kameraa ja on sille synonyymi. Onko sulla Nikonia mukana.. Nikon kamerat eivät suinkaan romuja. Vanha Mersukin tekee tehtävänsä luotettavasti vaikka kilometrejä takana. Veikkaan että harvemmalla täällä kameraa jolla lauottu 100 000 tai enemmän. Jos yli 200 000 niin ei montaa merkkiä siihen kykene.
- Oma lemppari olisi joku Fuji X100. Hyvä lasi ja panoraamaohjelmakin toimii. Värit hyvät. Tekee aika hyviä jpg kuvia. Hyvät manuaalisäädöt ja näkee histogrammin.
- 56 mm f1.2 vaikuttaa hyvältä. Nikonin 85 f1.8 myös hyvä täysikennoiselle. Ja kyllä tuolla kesyistä eläimistä kuvia saa. Lokit, kissat, hevoset. ... Perhosiakin voi kuvsta 35 mm laajakulmalla. Päiväperhoset isoja. Nuorens reppureissuilla oli 35 mm ja mainio Tamronin 90 mm makro yleensä mukana. On minulla vieläkin. Legendaarinen lasi.
- Olin pienellä lomareissulla. Jos kaupungilla haluaa kierrellä ammattimaisen kaluston kanssa tulee kyllä hiki. Laatu ja valovoima painaa. Sigman Art f1.4 35 mm on loistava lasi. Samoin 70-200 f2.8 Nikonin Zoomi. Noilla pärjää jo pitkälle. Vaihtoehtoisesti laajakulma zoom Nikonilta. Harva tuollaisia jaksaa kantaa. Kun yleensä pitää olla myös vesipullo, jotain sateen varalle, ym. Itse olen miettinyt vedettävää laukkua. Vähän sellaista millä mummot käy kaupassa. Jalustoille sitten käytetty golfaajaan maila kärry. Valokuvauksessa se ongelma että ns. tarpeellinen tavara määrä kasvaa ja se ei ole suhteessa kuvien laadun parantumiseen.
Jos oikeasti hyviä kuvia haluaa se riippuu paljolti valaisukaluston laadusta ja osaamisesta. Aurinko paistaa harvoin sopivasti. Väitän edelleen ettei kukaan huomaa onko joku tuotekuva otettu D3400 tai D800 jos kuva esillä netissä vaikka kuten tuossa Tokmanni mainoksessa alla. Oleellisin asia on, että aukon, suljinajan ym. voi säätää myös manuaalisesti.
Jokaisella löytyy kananmuna jääkaapista. Ja myös valkoista paperia. Ottakaapa sillä superkallilla kameralla kuva munasta valkoista taustaa vasten niin että munan rakenne näkyy. Varjoa ei saa olla. Valokuvaus on kuitenkin sitä, että kohteesta pitää ottaa kelvollinen tunnistettava kuva. Suosittelisin kokeilemaan. - Mitä on lähtöisin tuo ajatus kittilasien huonoudesta. Valovoima niissä toki huono. Samoin usein kestävyys. Esim. Nikon DX VR AF-P NIKKOR 18-55mm f/3.5~5.6 G https://kenrockwell.com/nikon/18-55mm-af-p.htm
Kyllä tuolla parempia kuvia saa kuin kännykällä. Ainoa mikä uupuu on taustan saaminen epäteräväksi. Yllättävän terävä kuva tullut 1/4 ajallakin.
Nikon D3400 kuvien laatu on hyvä. Toki siitä puuttuu ominaisuuksia, mutta sen tärkeimmän se tekee hintaansa nähden yllättävän hyvin. Kun maksaa enemmän saa kääntyvän näytön, voi ohjata salamoita, wifin ja ties mitä, mutta kuvanlaatu ei paljoa parane.
Tunnen yhden jolla on Leica Q. Onhan se hieno, mutta hintansa arvoinen? Jos sillä otettuja kuvia lähinnä lähettelee Instagramiin. Fuji minusta vastaava ja halvempi. Leican virrankulutuksesta ei kokemusta. Oman Fujin laturikin huono. Ostin tilalle sellaisen joka lataa kahta akkua. Siinäkin lataus kestää kauan...... - Kyllä peilillä varastettu järkkäri on vielä kelpo kamera. Kuluttaa sähköä vähemmän. Itse kuvasin yli 1200 kuvaa samalla akulla. Matkassa ollut Fuji on akun kestoltaan kehno. Jos sillä aikoo päivän kuvata menee akkuihin jo melkoinen summa rahaa.
Nikonin peilillisen etu on, että siihen saa paljon laseja kohtuu hintaan. Haluaa sitten uutena tai käytettynä. Tosin parhaat tehdään täysikennoiselle kuten 70 - 200 zoomi joka hieno lasi. Tosin käy voimille kun sitä päivän kannattelee.
Itse en käytä ikinä mitään kuvausohjelmia joita nykykameroissa on. Automaattiasetuksilla saa kyllä hyviä kuvia. Niitä nättejä postikortteja vaikka lomamatkalla. Jos haluaa ns. taiteellisimpia kuvia pitää miettiä muita asioita kuin tarkennusnopeutta tai kuinka monta kuvaa saa sekunnissa. Toki hienoa jos on niin terävä lasi, että ne kissan viikset toistuvat terävinä. Se ei vielä riitä jos sisältö ja idea puuttuu. Valokuvaus ei välttämättä ole sitä, että painetaan nappia ja kameran pitäisi ottaa hyvä kuva. Hyvä kuva tulee kun mietitään paikka. Hankitaan valaistus. Hankitaan malli. Mietitään vaatteet ja värimaailma. Kuvan ottamiseen käytetään kohtuullinen aika. Sitten jälkityö. Mainitsemani Nikon D3400 riittää pitkälle. Hyvällä lasilla sillä saa ihan hyviä kuvia. Toki D800 tai uudempi parempi jos pitää hirmuisia julisteita tulostaa. Kuvaruudulla normi nettikäytössä ei eroa huomaa. Harva harrastaja tarvitsee isoja printtejä. - Valokuvaukseen riittää melko yksinkertain objektiivi kun filmi on iso. Tapasin kerran kaverin joka oli itse tehnyt puukameran jossa käytettiin filmin sijasta paperia. Jokainen kuvattava sai ainutkertaisen otoksen. Reksiviittaan sai vaikuttaa itse ja oli vaatteitakin mistä valita.
En nyt muista sen pahvikameralla kuvia ottaneen taiteilijan nimeä. Juju oli siinä, että ihmiset eivät uskoneet, että sillä sai kuvia ja käyttäytyivät normaalia vapaammin kameran edessä. Kuvat nykyisin arvokkaita keräilykappaleita. Halvalla polaroidillakin on näyttelyitä pidetty ja suuria summia tienattu.
Itse olen ihastunut 1840 luvun Petzval objektiivin unenomaiseen piirtoon. Ainakin instassa on tykkäyksiä tipahdellut vaikka vielä opettelua tuon kanssa.
Ja voi aloittaa vaatimattomista kohteista. Pari harjoitusta.
Kuvaa kananmuna valkoista taustaa vasten niin että pintarakenne näkyy hyvin. Varjoa ei saa olla.
Kuvaa tupasvilla niin että se irtoaa taustausta. Kuulostaa helpolta. Satojen joukosta se yhden poiminen ei ole välttämättä helppoa. - Kalusto ei ratkaise. Valokuvia voi ottaa myös ilman kameraa. Se on oma taiteenlajinsa. Yksi Voguen kansikuva on otettu kenkälaatikosta tehdyllä neulanreikäkameralla. Onpa näyttelyssä ollut kuvia jotka otettu vessapaperirullista ym. roskistavarasta tehdyllä kameralla.
Toki kun halutaan kuva liito-oravasta tai lepakosta tarvitaan jo parempi kamera ja muutakin tekniikkaa. Osaamisella on merkitystä. on paljon ihmisiä jotka eivät ole ikinä kuvanneet kameralla. Järkkäristä puhumattakaan.
Itse olen harrastanut hieman Lomoilua ja vanhalla lasilla epäteräviä bokeh kuvia. Runkona tosin Nikon. Terävät kuvat melko tylsiä.