t-torppa
Linkit: http://www.sauluslahetys.com/, http://mikaeltorppa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia73 aloitusta · 730 kommenttia
- Käytännössä pyrit sanomaan, että keskustelu toisinajattelevien kanssa tekisi kaikesta tieteestä pseudotiedettä. Näin pyrit tieteen luonteen vastaisesti suojaamaan oman "uskonnollisen" näkemyksesi kritiikiltä, esittämällä vastakkaiset näkemykset niin vaarallisiksi, että ne tuhoaisivat koko tieteen. Näin itse tuhoat tieteen perusluonteen (itsekriittisyyden) ja teet siitä ideologista.
- Kritiikki on tervetullutta ja se kuuluu tieteelliseen keskusteluun. Nyt olisi mainio tilaisuus tulla antamaan kritiikiä suoraan henkilökohtaisesti minulle - tieteiden talolla, ensi keskiviikkona.
Helsinki 29.3.2017
klo 18.00 Kirkkokatu 6 (Tieteiden talo)
Aiheena: Ohjaako usko ja näkemys Jumalasta kaikkien ihmisten elämää
Juonto ja alustus: Toni Torppa
Puhe: Tapio Puolimatka
Keskusteluosuus: Yleisökysymyksiä
Vapaa pääsy tervetuloa! - Panteistinen (ateistinen) luominen on kumottu, koska luonnolliset prosessit eivät kykene luomaan energiaa/materiaa. Sen vuoksi "yliluonnollinen luominen" on ainut johdonmukainen selitys sille, että maailmankaikkeudessa on energiaa/materiaa :)
- Termodynamiikan pääsäännöt osoittavat maailmankaikkeuden alun.
- Termodynamiikan ensimmäinen pääsääntö (laki) sanoo, että energiaa/materiaa ei voida luoda eikä hävittää. Ainoastaan muuttaa muodosta toiseen. Maailmankaikkeuden massa-energian kokonaismäärä on vakio. Tämä on kenties tieteen voimallisin laki.
- Termodynamiikan toinen pääsääntö (laki) sanoo, että maailmankaikkeuden työhön hyödynnettävissä olevan energian määrä laskee, asiat menevät alamäkeä → entropia kasvaa. Entropia on epäjärjestyksen määrä. Termodynamiikan toisen lain mukaan järjestelmä rapistuu tai kuluu ja sillä on taipumus mennä kohti epäjärjestystä → kaikki ajautuu järjestyksestä kaaokseen.
Maailmankaikkeus ei voi olla ikuinen, koska maailmankaikkeuden hyödynnettävissä olevan energian määrä vähenee. Koska energiaa ei voida luoda tunnettujen lakien mukaan ja massa-energian kokonaismäärä on vakio, sekä työhön hyödynnettävän energian määrä vähenee (kaikkialla maailmankaikkeudessa olisi sama lämpötila ja enempi työ ei olisi mahdollista), niin tämä osoittaa sen, että maailmankaikkeudella täytyy olla alku, jolloin käyttökelpoisen energian määrä oli suuri ja se on nyt kulumassa loppuun.
Koska kaikkein olennaisimmat lait osoittavat, että maailmankaikkeudella täytyy olla alku, niin silloin sillä täytyy olla myös aiheuttaja, koska kaikella millä on alku, on myös syy/seuraus -periaatteen mukaan aiheuttaja.
Logiikka taas vahvistaa sen, ettei maailmankaikkeus voi olla itsensä aiheuttama, koska sen tarvitsisi olla ensin olemassa ennen kuin se voisi aiheuttaa itsensä. Näin elotonta luontoa tutkivien tieteiden olennaisimmat lait sekä logiikka viittaavat siihen, että kaikista johdonmukaisin ja selitysvoimaisin selitys maailmankaikkeudelle on tuonpuoleisessa Jumalassa, jolla on voima luoda havaittu maailmankaikkeus itsensä ulkopuolelle ja juuri tällaisesta Jumalasta Raamattu meille todistaa! - Niin+näyttää+sattuvan,+kun+rakensit+olkiukon,+jonka+sitten+itse+kumosit.+En+ole+väittänyt+etteikö+tieteen+kautta+voisi+saada+oikein+mitään+luotettavaa+tietoa.+Kyllä+voidaan+ja+saadaankin.
- Vaikka Jumalan tilalle laitetaan mikä tahansa muu "perimmäinen" asia, niin se pointti säilyy, että ihminen ei voi välttää kannanottoa Jumalaan maailmankatsomuksellisen tietoprosessinsa alussa. Jopa pidättäytyminen kannanotosta Jumalaan merkitsee kannanottoa, koska silloin oletetaan ettei mikään maailmankaikkeuden tosiasia tarvitse Jumalaa selityksekseen.
Näin siksi, että ihminen luonnostaan kysyy kaikelle olevaiselle aiheuttajaa ja varsinkin, sille miksi maailmankaikkeus ja elämä on, mikä on maailmankaikkeuden aiheuttaja? Kun ihminen ottaa kantaa maailmankaikkeuden aiheuttajaan, niin hän ei voi olla ottamatta kantaa Jumalaan, koska kysymys Jumalasta on niin keskeinen, sillä mikäli Jumala on olemassa, niin Hän hallitsee koko todellisuutta ja pitää yllä koko maailmankaikkeutta ja näin Hänen olemassaolonsa vaikuttaisi jokaisen tosiasian tulkintaan.
Käsitykset maailmankaikkeudesta voidaan pelkistää kahteen vaihtoehtoon.
1) Teistisen käsityksen mukaan maailmankaikkeus on tuonpuoleisen Jumalan luomusta – maailmankaikkeus ei itsessään ole jumalallinen.
2) Panteistisen käsityksen mukaan maailmankaikkeus on itsessään jumalallinen ja sillä on kaikki jumaluuden ominaisuudet (ikuisuus, elämä, tietoisuus, älykkyys).
Ihminen katselee todellisuutta, joko siinä uskossa, että jokin Jumala on sen luonut tai sitten niin, että todellisuus on luonut itse itsensä. Ihminen joko uskoo maailmankaikkeuden aiheuttajasta, että jokin maailmankaikkeuden ulkopuolinen olento on sen tehnyt tai sitten, niin että maailmankaikkeus on tehnyt itse itsensä. Kumpikin näistä näkemyksistä on kannanotto Jumalaan, koska loppu viimein ihminen joutuu lukemaan jumaluuden ominaisuudet sille näkemykselle, mitä hän uskoo maailmankaikkeuden alkuperästä, koska kyseisen asian on täytynyt aiheuttaa kaikki se, mitä me nyt näemme.
Ihmisen maailmankatsomuksellinen selitysperusta värittyy sen perusteella, uskooko hän tuonpuoleisen Jumalan luoneen maailmankaikkeutta vai ei. Jos ihminen ei usko tuonpuoleiseen Jumalaan, niin hän joutuu tavallaan jumalallistaan materian (maailmankaikkeuden), eli lukemaan sille kyvyn tuottaa ominaisuuksia, jotka Raamatun mukaan kuuluvat vain Jumalalle, eli elämän, tietoisuuden, älykkyyden jne..
Esimerkiksi jos ihminen uskoo, että "torsioniset kentät", ovat maailmankaikkeuden perusta, niin hän joutuu lukemaan näille kentille ominaisuuksia, jotka käsityksemme mukaan kuuluvat vain Jumalalle, koska ihminen joutuu silloin olettamaan, että näille kentillä on jumalallinen ominaisuus vain olla sekä saada aikaan havaittu maailmankaikkeus.
Eli se selitysperusta, jonka ihminen joutuu niin sanotusti jumalallistamaan, värittyy sen perusteella uskooko ihminen tuonpuoleisen Jumalan olemassaoloon vaiko ei, sillä se määrää sen jumalallistaako ihminen henkiolennon (teismi) vaiko materian (panteismi). Ihmisen suhtautuminen Jumalaan ohjaa sen miten ihminen vastaa kysymyksiin elämän ja todellisuuden perimmäisestä luonteesta. Näin jokaisella ihmisellä on kiintopiste → ehdottomana pidetty lähtökohta → käsitys Jumalasta → joka ohjaa kaikkien muiden tosiasioiden käsitteellistämistä.
Huomaa, että tässä maailmankatsomuksellisen tietoprosessin alussa, joka värittyy näiden kahden vaihtoehdon valossa, ei oteta vielä kantaa jumaluuden persoonaan, vaan ainoastaan siihen onko sen luonne tuonpuoleinen "persoonallinen henkiolento" vai luetaanko tämä kyky materialle. Onko "Luoja" → maailmankaikkeuden aiheuttaja persoonallinen vai ei. Näin siksi, että eivät kaikki ihmiset ole kuulleet esimerkiksi Jeesuksesta tai torsionisista kentistä, mutta jokainen ottaa omista lähtökohdistaan kantaa siihen onko maailmankaikkeuden aiheuttaja persoonallinen vaiko ei, ja tämä kannanotto (Jumalaan) tuottaa sitten sille ominaisen henkisen ilmapiirin, tavan tarkastella maailmaa ja elää siinä.
Pelastava usko, eli Herran Jeesuksen tunteminen syntyy vasta Jumalan sanan kuulemisen kautta (Room.10:17), mutta jotta ihmiset etsisivät Jumalaa, niin heidän täytyy ensiksi uskoa, että Jumala on ja että Hän palkitsee ne, jotka Häntä etsivät (Hebr.11:6). - Maailmankatsomukset perustuvat ihmisten käsityksiin maailmankaikkeuden alkuperästä ja sen perimmäisestä järjestyksestä ja luonteesta. Nämä käsitykset voivat olla vain uskoon perustuvia, koska ihmiset ovat rajallisia olentoja, joilla ei ole kaikkitietävän olennon kokonaisvaltaista tietoa todellisuudesta.
Jokainen ihminen joutuu maailmankatsomuksellisen tietoprosessin lähtökohdassa ottamaan kantaa Jumalaan, koska kysymys Jumalasta maailmankaikkeuden alkuperänä on niin keskeinen, että jokainen ihminen joutuu ottamaan siihen kantaa joko tietoisesti tai tiedostamattaan. Sillä mikäli Jumala on olemassa, niin Hän hallitsee koko todellisuutta ja pitää yllä koko maailmankaikkeutta ja näin Hänen olemassaolonsa vaikuttaisi jokaisen tosiasian tulkintaan. Vastakkainen näkemys, että Jumalaa ei ole olemassa, antaa näille tosiasioille tietysti täysin toisenlaisen tulkinnan.
Ei siis ole kyse siitä, että jos et usko niin kuin minä, niin uskot välttämättä päinvastaisella tavalla, eikä siitä uskooko ateisti Jumalaan, vaan siitä, että se kannanotto jonka jokainen ihminen joutuu joko tiedostaen tai tiedostamattaan ottamaan Jumalaan maailmankatsomuksellisen tietoprosessinsa alussa, määrää sen miten ihminen tulkitsee todellisuuden perimmäisen luonteen.
Käsitykset perimmäisestä todellisuudesta ovat tärkeitä, koska ne ohjaavat kaikkien muiden tosiasioiden tulkintaa, tiedosti ihminen sitä tai ei. Näin perimmäistä todellisuutta koskevat uskomukset ovat kaiken tietämyksen perusta, koska niistä käsin tulkitaan kaikki muu tieto → yksittäiset tiedot sijoitetaan osaksi kokonaisuutta. Täten kaikki ihmisen tieto (yksittäisten tosiasioiden tulkinta) nojautuu johonkin perustaan, ehdottomana pidettyyn lähtökohtaan, josta käsin hän tarkastelee todellisuutta (maailmankatsomus). Täten usko ja näkemys Jumalasta ohjaa kaikkien ihmisten elämää!
Kaikki ihmiset ovat maailmankatsomukseltaan uskovaisia - http://www.sauluslahetys.com/uutiset.html?85581 - ***Nagelilla on tapana puhua sen verran pahasti läpiä päähänsä, etten ota kyseistä heppua vakavissani filosofina. Lisäksi Nagelkaan tuskin väittää ateismia uskonnoksi.***
Tämä ei ole vasta-argumentti tekstiini.
***Jumala/luoja ei ole mikään vastaus maailmankaikkeuden alkuperään vaan kaikissa tapauksissa ajatusvirhe:***
Tämä ei ole vasta-argumentti tekstiini.
***Hevonpaskaa. Sinä olet uskovainen, minä en ole. Sinä uskot vailla ja vastoin perusteita taikauskoisiin muinaisiin kuvitelmiin jostain jumalolioista, minä en.***
Tämäkään ei ole vasta-argumentti tekstiini. Et kykene vastaamaan argumentilla joka ottaisi kantaa tekstiin, vaan ainoastaan lasten hiekkalaatikkotason huutelulla "sinä olet uskovainen ja minä en ole". Okei sovitaan niin jos pidit tätä jonain kilpailuna. Nyt pakenen taas paltalta :) Hyvää yötä! - Lue kirjoitukseni ajatuksella, koska et ole ymmärtänyt mitä siinä olen tarkoittanut. Voit myös kuunnella sen videolta jonka linkki on jo tässä ketjussa. Videolta kuuntelu saattaa helpottaa ymmärtämistä, koska selitän siinä tarkemmasti.
- New Yorkin yliopiston filosofian professori Thomas Nagel kirjoittaa näin:
”Sekä usko Jumalaan, että usko siihen, että Jumalaa ei ole olemassa, ovat luonteeltaan välittömiä vakaumuksia (perususkomuksia), jotka ohjaavat muiden tosiasioiden käsitteellistämistä.”
Kysymys Jumalan olemassaolosta koskettaa kysymystä maailmankaikkeuden alkuperästä ja sen perimmäisestä järjestyksestä ja luonteesta. Kysymys Jumalasta maailmankaikkeuden alkuperänä on niin keskeinen, että jokainen ihminen joutuu ottamaan siihen kantaa joko tietoisesti tai tiedostamattaan, koska se miten ihminen suhtautuu alkuperäänsä ohjaa kaikkien muiden tosiasioiden käsitteellistämistä. Kysymys Jumalasta on keskeinen siksi, että mikäli Jumala on olemassa, niin Hän hallitsee koko todellisuutta ja pitää yllä koko maailmankaikkeutta ja näin Hänen olemassaolonsa vaikuttaisi jokaisen tosiasian tulkintaan. Vastakkainen näkemys, että Jumalaa ei ole olemassa, antaa näille tosiasioille tietysti täysin toisenlaisen tulkinnan.
Kysymys Jumalasta on niin keskeinen, että kannanotosta pidättäytyminen tai Jumalan asettaminen tiedon kannalta merkityksettömien oletusten joukkoon, merkitsee kannanottoa, koska se ohjaa muiden tosiasioiden käsitteellistämistä. Jos siis ihminen sanoo pidättäytyvänsä kannanotosta Jumalan olemassaoloon, niin hän ottaa kantaa todellisuuden perimmäiseen luonteeseen, koska olettaa että Jumalaa ei tarvita todellisuuden selittämiseen. Kysymys Jumalasta joka joko vallitsee koko todellisuutta tai sitten ei, on niin perustavaa laatua oleva, ettei sitä ole mahdollista asettaa syrjään kun otetaan kantaa maailmankaikkeuden alkuperään ja luonteeseen.
Argumenttini pääpointti on se, että niin ateisti, agnostikko kuin kristittykin ottavat uskon kautta kantaa Jumalaan ja tämä kannanotto sitten ohjaa kaikkien tosiasioiden tulkintaa. Koska niin ateisti, agnostikko kuin kristittykin ottavat uskon kautta kantaa Jumalaan ja tällä kannanotolla on perustavaa laatua oleva vaikutus ihmisen käsitykseen todellisuuden ja elämän luonteesta, niin millä ihmeen logiikalla monet näkevät, että vain kristitty on näistä vaihtoehdoista ”uskovainen”?
Jos usko Jumalaan maailmankaikkeuden perustana tekee ihmisestä uskovaisen ja tämä usko sitten ohjaa ihmisen maailmankatsomusta, niin millä logiikalla epäusko Jumalaan ei tekisi ihmisestä uskovaista vaikka tämä kannanotto ohjaa ihmisen maailmankatsomusta?
Kummatkin kannanotot ovat luonteeltaan uskoon perustuvia siinä mielessä, ettei niiden totuutta voi todistaa tieteellisesti. Jos siis on kaksi uskoon pohjautuvaa näkemystä samasta asiasta (Jumala) ja tämä näkemys sitten vaikuttaa ja ohjaa kaikkien tosiasioiden tulkintaa, niin miksi vain toinen näistä uskoon pohjautuvista näkemyksistä tekisi ihmisestä uskovaisen?
On loogisesti epäjohdonmukaista ajatella, että vain toinen näistä kannanotoista olisi uskoon perustuva ja toinen ei. Kuitenkin suuri osa suomalaisistakin ajattelee, että vain usko Jumalaan on niin sanotusti uskonnollinen näkemys ja epäusko ei ole. Suurin osa ihmisistä ei ole johdonmukaisia ajattelussaan suhteessa Jumalaan ja maailmankatsomuksien luonteeseen.
Kaikki ihmiset ovat maailmankatsomukseltaan uskovaisia, mutta kaikki eivät halua myöntää sitä omalta kohdaltaan, koska he pyrkivät omien etupyyteiden nimissä suojaamaan omaa maailmankatsomustaan ja saamaan etua omille näkemyksillensä. - Ymmärrän kyllä miten typerää esimerkiksi ateistien uskovaisuus on, sillä sanoohan jo sanakin, että "hullu sanoo sydämessään, ei ole Jumalaa"!
- Jokainen kristitty ymmärtää mitä tarkoitan alussa sillä ettei kristinusko ole uskonto. Käytän uskonto termiä sen jälkeen nimenomaan teitä ateisteja varten, jotta voisitte edes yrittää käsittää aihetta, mutta kenties se oli hieman liian vaikeatajuista teille. No yrittänyttä ei laiteta ja jos te muutamat kompuroitte sen kanssa mitä tarkoitin, niin ei se tarkoita, että kaikki kompuroisivat.
- Uskonnolla on Websterin mukaan useampi määritelmä, niin kuin jokainen linkin aukaiseva voi huomata ja yksi niistä oli esille tuomani ja siinä ei edes mainittu Jumalaa. Kaiken lisäksi tämä vastavetosi ei ole edes vasta-argumentti, vaan naurettavaa lainauslouhintaa jolla luulet jotain kumonneesi. Sitten kun en jaksa vastata näihin, niin hakkaat rintaasi voitonriemussa, että taas se pakeni palstalta :-D
Vain uskonnollinen ihminen joka joutuu suojaamaan uskonnollisuuttaan asiakeskustelulta joutuu turvautumaan tuollaiseen. - Ei tietenkään voi mikäli prosessissa käytetään vain koiria joilla ei ole toimivia ohjeita isoihin koiriin. Jalostuksessa ei luoda mitään uutta, vaan ainoastaan valitaan jo olemassa olevaa!
- Et sinä sillä pääse omaa uskonnollisuuttasi pakoon, että vaadit Jumalalle sellaista määritelmää jonka itse sanelet. Entä jos Jumala ei tarkoituksella halua ilmaista itseäsi sinulle, koska Hän näkee sydämeesi ja tietää sen ettet halua rakastaa Häntä.
Muista, että Jeesus sanoi itse, että Hän ilmaisee itsensä vain heille jotka Häntä haluavat sydämestään rakastaa. Joten määritelmäsi ajaa sinut jo lähtökohtaisesti eksyksiin totuudesta. Miksi olet itseäsi kohtaan noin kiero? - ***Tuota alleelivariaatiota ei esiinny lainkaan susilla, joista koirat ovat peräisin, sen sijaan se on kaikilla pienikokoisilla koiraroduilla. Höpinäsi ettei jalostus perustuisi uusien alleelien syntyyn ja uuteen geneettiseen informaatioon kumoutui siis näin helposti. Se on toki ennenkin kumottu, mutta jatkat valheesi esittämistä uskonnollisuutesi takia. Tarvittaessa muistakin jalostetuista lajeista löytyy samanlaisia esimerkkejä.***
Tämä mutaatio on geenivirhe joka estää koiraa kasvamasta isommaksi. Kyseessä on siis virhe jonka seurauksena kasvutyrehtyy. Mitään uutta ominaisuutta tai rakennetta ei synnytetty. Se ettei pienikokoiset koirat kykene kasvamaan susien kokoiseksi ei ole uusi rakenne, joka puoltaisi kehitysoppia, vaan jo olemassa olleeseen ohjeeseen tullut virhe rappeutumisen seurauksena, joka estää kasvun -> ominaisuuden joka susilla on. Ajattelusi on epäloogista, kun kauppaat ominaisuuksien puutetta todisteeksi opille joka vaatisi uusien ominaisuuksien kehitystä. Tässä ketjussa viittasin tuollaiseen aivopieruun jo aijemmin.
Juuri samanlaisia on kaikki muutkin tarvittavat esimerkkisi, missään ei synnytetä uusia rakenteita, vaan ainoastaan rikotaan jo olemassa olevia tai tuodaan esille geenejä, jotka ovat kytkeytyneet pois päältä jossain alapopulaatiossa. - Sinä et pystynyt edes esittämään vasta-argumenttia "tämän tason" juttuun!
- Se tekee sinusta uskovaisen sillä, epäuskosi kautta Jumalaan otat kantaa todellisuuden perimmäiseen luonteeseen, koska oletat että Jumalaa ei tarvita todellisuuden selittämiseen. Pidättäytyminen kannanotosta Jumalaan merkitsee kannanottoa, koska silloin oletetaan ettei mikään maailmankaikkeuden tosiasia tarvitse Jumalaa selityksekseen. Ihminen on näin aina sidottu johonkin näkökulmaan Jumalasta ja tämä näkökulma toimii selitysperustana kaikille muille tosiasioille.
Eli sinulla on uskoon perustuva kannanotto Jumalasta ja tämän kannanoton perusteella uskot vain itseesi (olet tehnyt itsestäsi elämäsi herran) ja näin uskonvarainen kantasi Jumalaan ohjaa maailmankatsomustasi. Maailmankatsomuksesi perustuu uskonvaraisille asioille, joidenka kautta otat kantaa Jumalaan ja näkemyksesi Jumalasta ohjaa elämääsi, sillä kun olet epäuskoinen Raamatun Jumalaa kohtaan, niin olet korvannut hänet itselläsi. - Jokaisella ihmisellä on maailmankatsomus joka perustuu uskonvaraisille laaja-alaisille olettamuksille maailmankaikkeuden alkuperästä ja todellisuuden luonteesta. Jokainen ihminen joutuu maailmankatsomuksellisen tietoprosessin lähtökohdassa ottamaan kantaa Jumalaan, koska yksittäiset tosiasiat on tulkittava kokonaiskäsityksen valossa. Tosiasioiden tulkinta värittyy sen pohjalta, millainen käsitys ihmisellä on Jumalasta ja olettaako hän Jumalan olevan olemassa.
Jokainen ihminen joutuu siis ottamaan kantaa Jumalaan, koska jokaisen ihminen perimmäinen selitysperusta josta käsin hän tulkitsee tosiasioita, perustuu kannanottoon Jumalasta, sillä kysymystä maailmankaikkeuden alkuperästä ei voi käsitteellistää ilman kannanottoa Jumalaan. Tämä kannanotto on jokaisella uskoon perustuva, koska rajallisella ihmisellä ei voi olla varmaa tietoa maailmankaikkeuden alkuperästä. Pidättäytyminen kannanotosta Jumalaan merkitsee kannanottoa, koska silloin oletetaan ettei mikään maailmankaikkeuden tosiasia tarvitse Jumalaa selityksekseen. Ihminen on näin aina sidottu johonkin näkökulmaan Jumalasta ja tämä näkökulma toimii selitysperustana kaikille muille tosiasioille.
Esimerkiksi ihminen joka väittää muodostavansa näkemyksensä pelkkien luonnontieteellisten tosiasioiden pohjalta, todellisuudessa sijoittaa luonnontieteelliset tosiasiat omien perustavien uskonvaraisten vakaumustensa tarjoamaan viitekehykseen. Tämä viitekehys muodostuu hänen kannastaan Jumalaan ja tästä näkemyksestä käsin hän sitten katsoo luonnontieteellisiä tosiasioita. Näin hänen käsityksensä eivät ole neutraaleja luonnontieteellisiä tosiasioita vaan uskonnollisesti värittyneitä tulkintoja.
Lue aiheesta enemmän linkistä - http://www.sauluslahetys.com/uutiset.html?85581 - Jos et jaksa lukea linkkiä, niin voit katsella saman videolta - http://www.youtube.com/watch?v=gauIAR_nlhk