Vapaa kuvaus

Pitkä ja monipolvinen elämä on jo takanani. Monessa olen mukana ollut, paljon nähnyt, paljon kokenut ja jotain vielä muistankin. Maailma on muuttunut paljon elinaikanani, niin myös elinympäristöni ja yhteisöni, jotka ovat vaihtuneetkin moneen kertaan. Muuttunut olen varmaan itsekin, kun muokkaajia on ollut paljon.

Tapsa Rautavaara lauleli ”en päivääkään vaihtaisi pois”. En yhdy tuohon varauksetta, mutta yhdyn kyllä laulun säepariin ”jotain jos toimissain väärin mä tein, suon senkin itsellein”. Elämää se kaikki on ollut. Kun elämä vielä jatkuu, yhä se elämältä maistuu, antejaan antaa ja varsin moniaalle edelleen kuljettaa. Myös maailmanmeno ja elämän ilmiöt yhä kiinnostavat niin, että otan niihin kantaa myös näillä palstoilla.

Tämän korkean iän saavuttaneen on kuitenkin ylöspäin katseensa kohdistaen joskus syytä huokaista näinkin:

Ah, painuva päivä, ma aamusta aloin,
jo lapsena leimusin, nuorena paloin,
mut tahtoni vielä ei tuhkaksi tulla,
jos vielä on valkeutta sulla!

(Eino Leino)

Ja onhan myös näin:

Niin kauan, kun on veri suonissas,
luut, jänteet lujina ja ominas,
niin kauan älä pyri kohtalon
majasta ahtaasta pois jalallas!

(Omar Khaijam)

Aloituksia

439

Kommenttia

6644

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Kun vielä avasin palstan ja tulin avaukselleni ja näin tälle tänään tulleen tällaisen viestin: ”Et kait sentään niin toope ole ollut, että Halostakin äänestit? Meinaan kun sanot, että neljä edellistä olet valinnut.” Olen sille jo montakin kertaa antanut selityksen, mutta täytyy antaa vielä kerran:

    Vuoden 1994 vaaleissa vaimoni pyysi hartaasti minua äänestämään Elisabeth Rehniä, kun hän halusi saada maahamme naispresidentin. Äänestin kuitenkin Ahtisaarta, joka kansainvälistä kuuluisuutta saavuttaneena rauhantekijänä oli mieluisin minulle kolminkertaisena rauhanturvaajana. Ahtisaarihan sai myös Nobelin rauhanpalkinnon v. 2008– jonka muuten minäkin kuten kaikki faitterit saimme sitten saman vuoden lopulla – emme tosin ropoakaan rahaa, vaan kunniakirjan ja Nobelin mitalin.

    Vaimoni sairastui v. 2000 alussa parantumattomaksi tiedettyyn syöpään ja hän vahvasti porvarillisen kodin kasvatti ja minua porvarillisempi itsekin suorastaan rukoili minua äänestämään Halosta, jotta hän saisi vielä elinaikanaan nähdä maassamme naispresidentin. Suostuin hänen pyyntöönsä. Kun vaimoni kuoli v. 2004 vuoden 2006 vaaleissa äänestin jo ehdokkaana ollutta Niinistöä, joka ei vielä silloin tullut valituksi. Mutta vuosien 3012 ja 2018 vaaleissa äänestin häntä paremmalla menestyksellä.

    Kekkonenhan sai jatkaa presidenttinä yli 25 vuotta. Hänestä tuli presidentti talvella 1956, jolloin olin varusmiehenä alikersantti ja joutui luopumaan virastaan vasta 1982. Hänen presidenttiuransa kesti kauemmin kuin 1956 kesällä alkanut sotilasurani, joka päättyi syksyllä 1980, mutta kertaakaan en häntä äänestänyt. Jokaisen neljän hänen jälkeensä tulleen presidenttimme olen ”tehnyt” äänestämälläni. Aionpa tehdä vielä viidennenkin joten käyn häntä äänestämässä jo huomenna ennakkoäänestyksessä – varmuuden vuoksi, kun olen melko heikossa kunnossa.
  2. Onhan tämä avaukseni saanut oikein mukavaa huomiota. Yli 500 lukijaa, yli 80 viestiä ja kolme rekisteröitynyttä on tätä ”peukuttanutkin”, kai jokainen eri henkilö, sillä ei kai samalla nikillä voi useampaa kertaa samaa avausta ”peukuttaa”.

    Eräs tuossa ylistää, että vain minä saan palstan ”liekkeihin”. Liioittelua sellainen, mutta melkoista huomiotahan avaukseni aina saavat. Kerronpa sille salaisuuden: Huomiota tulee siksi, kun en koskaan avaa jostakusta toisesta kirjoittajasta vaan kirjoitan yleensä ajankohtaisista kiinnostavista asioista, Joskus aikoinaan, parikymmentä vuotta sitten kirjoittelin myös historiasta, mm. Urho Kekkosesta ja Väinö Tannerista. Kirjoittelin myös sisällissodan/vapaussodan vaiheistakin, mutta pitäydyin siinä aikaan, jolloin se tapahtui, en tuonut sitä nykypäivään kuten eräät näkyvät tekevän.

    Noita kirjoituksiani taisin julkaista enemmän historian palstalla mutta varmaan myös täällä. Olenhan kirjoitellut tänne paljon muustakin sellaisesta, joka ei oikein kuuluisi tälle palstalle. Olen esittänyt matkakertomuksianikin kaukomatkoiltani, jollaisia olen viimeisten 20 vuoden aikana tehnyt lähes 40, näen tiedostostani (jonka voin halutessanne laittaa tännekin). Viimeinen sellainen oli Thaimaan kiertomatka joulukuussa 2019. Kesä-heinäkuun vaihteeseen v. 2020 85-vuotismatkakseni varamani Irlannin kiertomatkakin peruutettiin koronan vuoksi ja saattaapa hyvinkin olla niin, että kun on jo tätä ikää en enää kaukomatkoja tee enkä niin ollen rasita lukijoita täällä matkakertomuksillani😉

    Tämän avaukseni huomionarvoa on saattanut kasvattaa sekin, kun kehaisin siinä keskustan ehdokas Olli Rehniä ja myöhemmällä viestilläni ilmoitin häntä jo ennakkoon äänestäneeni. Niin todellakin tein, aiheista, joita tuossa viestissäni mainitsin. Eipähän Rehn liene enää toisella kierroksella äänestettävänä, kai sinne pääsijöistä varmin on Stubb, mutta onko se toinen Haavisto vai Halla-aho – siinä jännitystä! Mielenkiinnolla katson nuo eilisiltaisessa viestissäni mainitsemani ehdokkaiden ”lopputentit”; ehkäpä ne lieventävät jännitystäni,
  3. Presidenttiehdokkaiden loppukiriä nähdään vielä lähipäivinä tv:stä. Huomenna klo 20.00-22.00 tulee neloselta Helsingin Sanomien suuri vaalitentti, jossa kaikki ehdokkaat ovat kuultavina suorassa lähetyksessä. Keskiviikkona klo 20.00-22-00 tulee presidentinvaalitentti mtv3:lta. Torstaina klo 21.00-23.00 tule vielä tv1:ltä ehdokkaiden suuri vaalikeskustelu.

    Mielenkiinnollahan nuo kaikki aion kyllä katsoa, mutta ei se enää vaikuta äänestämiseeni ”ekakierroksella” kun tein sen jo perjantaina ennakkoon. En kyllä usko äänestämäni ehdokkaan pääsevän toiselle kierroksella vaan halusin äänestää häntä mm. syistä, joista mainitsin tässä viestissäni:

    https://keskustelu.suomi24.fi/t/18217911/kenesta-tulee-presidenttimme#comment-125660526

    Ensimmäinen vaalipäivä on ensi sunnuntaina. Jos siinä vaalissa joku ehdokkaista saa yli 50 % kannatuksen jatkovaaleja ei tarvita. Niin ei kuitenkaan tule tapahtumaan, joten kaksi ehdokasta on vielä tarjolla sunnuntain 11.02. vaaleissa. Niissä sitten minäkin vielä joudun äänestämään ja kun nyt ennakkoon äänestämäni ehdokas ei varmaan ole niissä enää tarjolla olen sitten vaikean valinnan edessä. No, ehkä en kuitenkaan kovin vaikean.
  4. Avauksessani sanon: ”presidentinvaaleja odotan kiinnostuneena ja niissä nähdyssä – mahdollisesti jo noissa vaalikeskusteluissa nähdyissä – saatan tulla jotakin sanomaan”. Onhan tv:sta tullut jo kolme vaalitenttiä, joissa tentittävinä olivat Jutta Urpilainen, Jussi Halla-aho ja Mika Aaltola, tässä järjestyksessä kukin aina ”omana iltanaan”.

    Noista kolmesta Urpilaisen esitys oli varsin vakuuttava. Onhan hänellä noista kolmesta pisin kokemuskin politiikassa ja hyvin vahva kokemus myös EU-ympyröistä tärkeillä paikoilla. Erinomainen on tietopohjansa ja sitä oli myös esitystaitonsa; eipä hän juuri papereita tarvinnut esittämänsä tueksi. Hyvin pärjäsi myös siinä loppuhaastattelussa.

    Halla-aho oli minulle positiivinen yllätys. Onhan tosin hänelläkin jo varsin vahva poliittinen kokemus, EU:ssakin jonkin aikaa, ja kokemuksensa tuli esille hänenkin esityksessään. Hänkään ei tarvinnut sen tueksi papereita. Esitystapansa tosin toisenlainen kuin Urpilaisella, paljon hillitympi, ”tohtorismiehelle” sopivampi. Hillityn tyynesti ja hyvin hän pärjäsi haastattelussa.

    Aaltola oli minulle pettymys. Poliittisen kokemuksensa vähäisyys siitä kävi hyvin ilmi. Mutta ei esitystaitonsakaan ollut kovin vakuuttava. Ihmettelin, että sen kolmen minuutin puheensakin hän luki papereista. Varsin hyvin hänkin silti pärjäsi siinä hiostavassa haastattelussa.

    Jos minun olisi pakko äänestää jotakuta noista kolmesta, Urpilaisen ja Halla-ahon kesken se kisa olisi. Mutta todennäköisesti äänestämäni ehdokkaat ovat vielä haastattelematta. Tänä iltana on vuorossa Pekka Haavisto. Hyvinkin mahdollinen ehdokas äänestämäkseni.

    Seuraavina ovat vuorossa Li Andersson, Sari Essayah, Harry Harkimo. Noista ketään en varmaankaan äänestäisi, tuskinpa viitsi katsoa heidän esitystäänkään. Noiden jälkeen on vuorossa Olli Rehn – ihan mielenkiinnolla katson hänen esityksensä. Viimeisenä, ensi viikon keskiviikkoiltana Alexander Stubb. Hänen esiintymistään odotan suurimmalla mielenkiinnolla enkä usko siihen pettyväni.

    Eipä nyt enempää tästä tai muustakaan, mutta tämän ”väliraporttini” halusin kuitenkin nyt tuoda tänne.