kapi_

Vapaa kuvaus

Pitkä ja monipolvinen elämä on jo takanani. Monessa olen mukana ollut, paljon nähnyt, paljon kokenut ja jotain vielä muistankin. Maailma on muuttunut paljon elinaikanani, niin myös elinympäristöni ja yhteisöni, jotka ovat vaihtuneetkin moneen kertaan. Muuttunut olen varmaan itsekin, kun muokkaajia on ollut paljon.

Tapsa Rautavaara lauleli ”en päivääkään vaihtaisi pois”. En yhdy tuohon varauksetta, mutta yhdyn kyllä laulun säepariin ”jotain jos toimissain väärin mä tein, suon senkin itsellein”. Elämää se kaikki on ollut. Kun elämä vielä jatkuu, yhä se elämältä maistuu, antejaan antaa ja varsin moniaalle edelleen kuljettaa. Myös maailmanmeno ja elämän ilmiöt yhä kiinnostavat niin, että otan niihin kantaa myös näillä palstoilla.

Tämän korkean iän saavuttaneen on kuitenkin ylöspäin katseensa kohdistaen joskus syytä huokaista näinkin:

Ah, painuva päivä, ma aamusta aloin,
jo lapsena leimusin, nuorena paloin,
mut tahtoni vielä ei tuhkaksi tulla,
jos vielä on valkeutta sulla!

(Eino Leino)

Ja onhan myös näin:

Niin kauan, kun on veri suonissas,
luut, jänteet lujina ja ominas,
niin kauan älä pyri kohtalon
majasta ahtaasta pois jalallas!

(Omar Khaijam)

Aloituksia

437

Kommenttia

6606

  1. Nyt monen päivän jälkeen palstan avattuani ja laitettuani tuon avaukseni katselin palstaa enemmän. Sellaista näin, että hyvin ymmärrän, ettei tuo avaukseni asia kiinnosta noita, jotka ovat viime päivätkin palstaa täyttäneet puhuen vain suurimman kiinnostuksensa kohteista.

    Niihin en nyt kuitenkaan puutu muuten, kuin vain totean, että näkyy tuo vain minuun ja munakarvoihini - kai ajatuksissaan niiden keskellä olevaan - kaiken kiinnostuksensa täyspäiväisesti keskittänyt herättäneen myös kiinnostusta eräässä, joka on hänen vuokseen runollekin ryhtynyt. Ihan hyviä runoja, jos tuollaisesta runoudesta pitää. Itse kuitenkin koen läheisemmäksi toisenlaisen runouden, mm. niiltä runoilijoilta, joiden runopätkät olen liittänyt profiilillenikin.

    Ja kun avaukseni alussa kerroin tuntevani mielihyvää siitä, että tuo kovin ”kepulainen” suunnitelma itsehallintoalueista ei ehkä toteudu sellaisenaan, viime päivien aikana minulla on toki ollut muitakin mielihyvän aiheita. Niistä muista en nyt ala kertoilla, mutta tuon nyt esille kuitenkin yhden. Minä en nimittäin ole enää ”vain” evp, vaan olen nyt myös veteraani. Saan virallisen veteraani-statuksen eräine siihen kuuluvine etuineen:

    http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016011520966950_uu.shtml

    Tuohon en ole aivan ”syytön”. Olen toiminut myös rauhanturvaajien järjestöissä, ollut jopa perustamassa järjestöämme. Toimin myös sen ensimmäisessä eversti Nuutilaisen johtamassa hallituksessa, jonka jäsenenä ja laillani myös työvaliokunnan jäsenenä mm. oli ensimmäisen YK:n rauhanturvajoukkomme komentajana Siinailla 1956 toiminut ja muutenkin mittavan kansainvälisen uran tehnyt eversti Kettinen. Tässä todistetta sanomalleni:

    https://scontent-ams2-1.xx.fbcdn.net/hphotos-xtl1/t31.0-8/12605450_10153897623339182_1874945797786141681_o.jpg
  2. Ooops! Nyt mokasin. Sinähän osoitatkin tuon CCI:lle ja vastasin niin kuin olisit osoittanut sen minulle. Minä siinä kuitenkin kai mielessäsi olin, sillä on tainnut myös tuo CCI päästä silmissäsi minuksi kuten Mielipidepankki, Pystyyn_kuollut, aito-arska ja moni muu.

    Sorry, CCI, että vastasin puolestasi!

    Mutta nyt näkemiin ainakin maanantaihin asti!
  3. En kuitenkaan ole kepuun niin kovassa kiimassa, että ilmoittaisin nikissäni olevani kepun rakas tai edes idoli. Vaikka kepusta yleensä aina avaan, en tee niin siksi, että olisin siihen rakastunut, vaan siksi, kun tällä palstalla pitäisi keskustella nimenomaan kepusta, eikä siitä, joka eniten kiinnostaa ja kiihottaa. En silti täällä metsästä kepua niin kiihkeästi, että näkisin sen muissa puolueissa, kuten sinä kiihkeässä metsästyksessäsi olet nähnyt minut lukemattoman monissa sivullisissa.

    Kumman esiintyminen lieneekään kiimaista ja tyhmää, kumman täysjärkisempää. Niin tai näin, mutta minä nyt vain pistäydyin jättämässä tuon pohdittavaksesi, kapin metsästyksen ohella. Maanantaina tulen sitten katsomaan millaisen saaliin kapeja olet poissaoloni aikana saanut.
  4. Täytyy vielä valistaa sinua hieman noista sotilasasioista, joissa näyt olevan vain oman pääsi tuottaman varassa. Tosin se metodi on tehnyt täällä eräistä johtajia ja majureita, mutta sotaväen todellisuudessa sillä metodilla ei ole arvoa.

    Puhut toimiupseereista kuin ne olisivat tätä päivää. Todellisuudessa se ammattikunta loppui jo v. 1989, kun tuli opistoupseeristo, johon silloin palveluksessa olleet toimiupseeritkin siirtyivät. Ammattikunnan liiton, Päällystöliiton evp-yhdistyksiin myös me evp-toimiupseerit kuulumme. Samoin kuulumme myös ATOP:iin, ali-, toimi. ja opistoupseerien perinneyhdistykseen, jonka hallituksessa minäkin toimin muutamia vuosia.

    Opistoupseerienkin valmistuminen loppui jo v. 2003. Silloinen pv:n komentaja amiraali Kaskeala totesi, että ”maisterit eivät sovi kaikkiin tarpeisiin, tarvitaan mestareitakin”, ja perustettiin jälleen aliupseeristo, jonka koulutus sotaväessä on nyt paljon vähäisempi kuin oli vanhalla aliupseerikunnalla, mutta suurimmalla osalla heistä on tehtäviin sopiva aikaisempi siviilikoulutus, joukossaan erilaisten ammattikoulutusten saaneita, myös teknikkoja, merkonomeja yms.

    Vielä palveluksessa olevista opistoupseereista - joista viimeinen poistuu palveluksesta v. 2035 paikkeilla - toimii suurin osa esikunnissa toimistopäälliköinä ja vastaavina - kuten toimivat jo pisimmälle edistyneet toimiupseeritkin - mutta on heitä myös kentälläkin, muutamia yksiköiden päällikköinäkin.

    Minun aikoinani kanta-aliupseerien ja myöhempien toimiupseerien uran luonne alkoi muodostua jo melko varhaisessa vaiheessa. Teknillisiin tehtäviin - joita varsinkin ilma- ja merivoimissa oli paljon - halukkaat hakeutuivat jo pian peruskoulutuksen jälkeen asianmukaisen lisäkoulutuksen kautta. Samoin myös huollon tehtäviin, ja esikuntiinkin, tietenkin myös asianmukaisen lisäkoulutuksen jälkeen. Puolustusvoimilla ei ole varaa pitää tarpeettomia tehtäviä, joten kaikki tehtävät siellä ovat arvokkaita, ja kaikissa tehtävissä on enemmän ja vähemmän kyvykkäitä, ja tietysti kyvykkäämmät etenevät paremmin urallaan.

    Erinäisissä laitoksissa, kuten sotilaspiireissä, ei ollutkaan muita kuin esikuntatehtäviä, joihin otettiin va-palvelukseen suoraan siviilistä, mutta hekin sitten suorittivat peruskurssinsa saaden jonkin aselajin peruskoulutuksen. Mutta suurimmalla osalla esikuntiin päässeistä oli sama tausta kuin minullakin, eli toimiminen joukko-osastossaan kenttäkouluttajana. Minä tosin olin päässyt käymään myös Huoltokoulun talousaliupseerikurssin, ja jo ylikersanttivaiheessani toimin Santahaminassa varuskunnan muonittajana, josta tehtävästä käsin kävin vielä myös RUK:n, senkin jalkaväen perus- eli kiväärilinjalla. Kun olin jo ollut liittomme hallituksessa, jossa ollessani kiinnostuin kovasti henkilöstöasioista, anomuksestani sitten siirryin henkilöstöhallintopuolelle vääpelin vakanssille esikuntavääpeliksi Puolustusvoimien Tutkimuskeskukseen.

    Siitä se alkoi minun esikuntamiesurani urkenemaan ja anomuksestani pääsin sitten samaan tehtävään mutta ylivääpelin vakanssille Topografikuntaan, josta käsin kävin mestarikurssin, ylenin sotilasmestariksi, kävin luutnanttikurssin ja sen jälkeen jäin luutnanttina opetusupseeriksi oppilaitokseeni Esikuntakouluun. Sieltä lähdin YK:n rauhanturvajoukkoihin Siinaille, jossa palvellessani minusta tuli kapteeni - yhtenä neljästä puolustusvoimissa ensiksi ylenneistä - ja sieltä Pääesikuntaan toimistoupseeriksi vastuualueenani koko puolustusvoimien toimiupseeriasiat ja sitten 45-vuotiaana täydelle eläkkeelle ja välittömästi vielä hieman parempipalkkaisiin siviilitöihin, joista niistäkin olen ollut eläkkeellä jo 17,5 vuotta.

    Vielä mainitsen sen tosiasian, että kaikki siirtoni sotaväessä tapahtuivat anomuksestani, ja ne paikat olivat niin haluttuja, että aina niihin oli useita anojia, mutta aina tulin valituksi tehtävään, jota olin hakenut.

    Tuo Valion palkitsemisjärjestelmistä ”tietämäsi” on niin lapsellista, että kateuskaan ei saisi täyspäisen tuollaista esittämään, joten siihen en viitsi puuttua. Sen sijaan annan sinulle vähän lisäopiskeltavaa alla, jottet enää tarvitsisi puhua noin höpöjä noista sotaväenkään asioista.


    https://fi.wikipedia.org/wiki/Toimiupseeri

    https://fi.wikipedia.org/wiki/Opistoupseeri

    https://fi.wikipedia.org/wiki/Aliupseeri
  5. Joo tarpeettomiahan sotaväessä ovat esikunnat ja niihin laitetaan vain sellaiset, jotka eivät muualla pärjää. Asia on siis ihan samoin kuin on missä tahansa yrityksessä, jossa konttorit ja niiden henkilöstö on tarpeetonta, rasite vain yritykselle. Ja ihan samoin on myös puolueissa, tarpeettomia ovat niidenkin toimistot, ja niihin laitetaan vain sellaiset, jotka eivät kentällä pärjää.

    Niinpä minutkin sitten laitettiin niihin esikuntiin, kun olin osoittanut pätemättömyyteni kenttähommiin jo peruskurssilla ollessani jalkaväen päälinjan, kiväärilinjan priimus. Sama toistui RUK:ssa muutamia vuosia myöhemmin. On niillä opettajilla ollut hauskaa kirjoittaessaan todistuksiini vain pelkkiä kiitettäviä mm. johtamis- ja kouluttamistaidostani ja kaikista sotilasaineista. Esikuntaanhan sellainen piti laittaa.

    Pätemättömyyteni sielläkin kai sai huipennuksensa siinä, että minut laitettiin sitten Esikuntakouluun sen kurssien pääaineen (korkein kerroin) opettajaksi, jossa lopullisesti sain osoittaa pätemättömyyteni siten kuin tässä todistetaan:

    https://scontent-frt3-1.xx.fbcdn.net/hphotos-xlp1/t31.0-8/s960x960/12418775_10153886455224182_7443336945711300980_o.jpg

    Tuon ajan jälkeen tosin olin vielä toista vuotta YK:n rauhanturvajoukoissa Siinailla, esikunnassa sielläkin, ja sieltä palattuani vielä toista vuotta Pääesikunnassa, joka on muualle kelpaamattomien kyvyttömien sotilaiden kaatopaikka. Sieltä sitten jäin sotilaseläkkeelle, ja vähän ennen sitä pyysin tuon yllä olevan todistuksen, jonka liitin hakupapereihini hakiessani töihin Valiolle. Varmasti minut nähtiin jo papereittenikin perusteella kyllin kyvyttömäksi pääsemään firman pääkonttoriin ja vakuuttuneiksi kyvyttömyydestäni siellä ultiin viimeistään 18 vuoden palvelukseni loppuvaiheissa, jolloin lohdutuksekseni minulle järjestettiin varsin korkea kunniamerkki, SVR:n ritariristi. Numerottoman tosin sekin, kuten sotilasansiomitalinikin;))

    Mieltymyksistä tarkoittamaasi ”kakkoseen” muuten kertovat täällä ne, joilla se miehen takapuoli on aina mielessä ja eräs jopa nikillään kertoo mieltymyksestään, kun pitää rakkaanaan miestä, vaikka tämä ei siihen asemaan suostukaan.

    Eiköhän tämä riitä minulta, nyt ehkä ainakin muutamaksi päiväksi, kun ihan kohta lähden vastaan naisystävääni, joka viipyy taas luonani sunnuntaihin asti.
  6. Olen minä näyttänyt niitä todistuksiani, olisit ottanut silloin talteen, kun vaikutuksen ne näkyvät sinuunkin tehneen. Samoin olen näyttänyt saamieni mitaleiden kunniakirjoja. Ei minulla ole ollut tarvetta sortua asiakirjaväärennyksiin, kun ne todistuksenikin ovat olleet ihan kyllin hyviä, ja sen hyvin monet ovat tienneet kuten tietävät myös saamistani mitaleista.

    Ei minun ole tarvinnut väärentää sotilasarvoanikaan, eli tehdä itsestäni johtajaa tai majuria, kun oikea kapteenin arvoni minulle ihan hyvin riittää, kun en ole ollut elämässäni vain sen varassa.

    Tietääkseni ainoastaan Mannerheim-ristit ovat numeroituja, kun niitä jaettiin yhteensä vain 191 kappaletta. Ensimmäisen sai eversti Ruben Lagus 22.7.1941 ja viimeisen sai everstiluutnantti Viljo Laakso 7.5.1945.

    Sotilasansiomitaleita jaetaan vuosittainkin lähes sama määrä kuin Mannerheim-ristejä oli kaikkiaan, joten ei olisi järkeä numeroida niitä. Kun niitä on alettu jakaa jo joskus 1970-luvulla, tänä vuonna jakoon voisi tulla esim. n:o 7132; eipä sellainen numero kovin kohottaisi saajan mieltä. Mutta jos sinä olet poikkeuksellisesti saanut numeroidun mitalin, mikä numero siinä onkaan?
  7. Kas, kun en muista puhuneen Sipilästä muuta kuin avauksessani, enkä Ailuksesta muista puhuneen missään yhtään mitään. Olenko tehnyt kertomallasi tavalla kapina, Mielipidepankkina, Pystyyn_kuolleena vai aito-arskana? Voi Hyvä Luoja tuota sinun pakkomielteisyyttäsi!

    Onko tuo nikilläsikin ilmoittamasi sairautesi edennyt jo niin pitkälle, että et enää ymmärrä olevasi vakavasti sairas etkä niin ollen osaa edes yrittää hakea apua, joka hyvinkin voisi sinua vielä auttaa. Jos läheisyydessäsi olisi yksikin, joka sinusta edes hieman välittäisi, kyllä hän jo olisi sinut tarvitsemasi avun piiriin ohjannut.

    On todella hupaisaa, kun olet olevinasi myös urheilumiehiä, mutta et ole välittänyt katsella tv:sta urheilugaalaa, vaan olet vain surffaillut tällä palstalla harhojesi johdattamana. Ja mielessäsi kiihottavana takalistoni, jonka olet nähnyt vain mielikuvituksessasi. Tuo urheilugaala huipentui äsken vuoden urheilijan valitsemiseen, mutta eihän sellainen sinua kiinnosta, kun jokin niin paljon kiinnostavampi on totaalisesti mielesi vanginnut.

    Tuohon ammoisen sotaväkiaikaani: ei minulle siellä varsinaisesti naurettu, mutta hymyssä suin minulle kyllä esimiehet luovuttivat todistuksia ja muita tunnustuksia, samoin palvelustoverini ihan hymyssä suin kiittelivät minua toiminnastani tehtävissä, joihin olivat minut valinneet, ja ihan hymyssä suin oli myös mestarikurssi 8:noppilaskunnan puheenjohtaja luovuttaessaan minulle - kurssinsa johtajalle - kurssinsa lahjoittaman, hienolla muistolaatalla varustetun maljakon, joka on monien muiden vastaavien joukossa tämän kirjasto-työhuoneeni kirjahyllyn päällä.

    Hymyssä suin myös Valion aloitetoimikunnan vetäjä luovutti minulle v. 1995 ”vuoden lausunnonantajan” kunniakirjan ja pokaalin, hymyssä suin sielläkin alaiseni minulle järjestämässään juhlassa luovuttivat minulle lahjansa, joista hyvin mieluinen minulle ahkerana sienestäjänä oli suuri sienikirja ja sähköinen sieni- ja vihanneskuivuri, ja hymyssä suin myös esimieheni, Valion kakkosmies talon minulle järjestämässä tilaisuudessa luovutti minulle myös Valion esityksestä minulle myönnetyn korkeimman kunniamerkkini, SVR:n ritariristin.

    Sinä varmaan olet saanut samanlaisia tunnustuksia vakavammalla naamalla annettuina. Täällä sentään näyt saaneen osaksesi hymyäkin;))
  8. Jospa hänellä on ollut oppilas, joka on sitten v. 2011 tutkinut näitä nettikeskusteluja ja todennut niistä tällaistakin:

    >>Suomi24:n puolueille ja eduskuntavaaliehdokkaille jakamassa tietopaketissa kehutaan politiikkakeskustelujen olevan erityisen suosittuja. Rohkaisen mieleni ja avaan Keskusta-palstan.

    Sivun suosituin keskustelunavaus on nimimerkki kapu-vaarin kirjoitus, jossa hän arvelee keskustan jäävän vaalien jälkeen oppositioon. Hänelle vastataan lähettämällä linkki homopornosivuille. Keskustelussa on 150 viestiä, joista kilteimmissä aloittajaa haukutaan "punikkiluuseriksi" ja "tamppitakiksi".

    "Suomi24:ssä käydään aitoja keskusteluja, joissa mielipiteisiin voi vielä vaikuttaa", innostaa sivusto kansanedustajiksi haluavia tietopaketissa.<<

    http://www.savonsanomat.fi/viihde/24-tuntia-suomi-24fissa/1027586

    Tietenkin olen tosissani;))
  9. Heh heh! Jo toisen kerran saan hehetellä tässä ketjussa! Kerran "johtajakin" onnistui tekemään avauksen, johon on saanut mainioita vastineita, joten hänen ei ole tarvinnut tavalliseen tapaansa itsensä kanssa keskustella.

    Joo, minun sivupersoonaksenihan sinäkin olet joutunut tuon silmissä. Kuten myös Mielipidepankki ja Pystyyn_kuollut. Toivottavasti ette ole siitä kovin nyreissänne, että hän on teidät minuksi luullut, minulla saattaisi olla tuosta aihetta jopa pieneen ylpeilyyn, jos en tietäisi tuollaista pahasti sairaan pään tuottamaksi.
  10. ”Vastaan useimmille, joilla on viesteissään jotakin asiantynkää”. Oletpa vahva uskossasi, jos toivot sellaista häneltä, joka kuvittelee olevansa rakkaani ja jonka silmissä sinäkin - kymmenien muiden lailla - olet kapi! Vaikka lienet keskustan kannattaja, et kuitenkaan sano tuosta samoin kuin sanoi aikoinaan Oiva Härkönen Sonnimiehestä: ”Onhan hän sentään kepulainen”;))
  11. Heh heh. En ole nähnyt vaimoasi, enkä siis tunne hänen kauneuttaan - jota en suinkaan epäile - mutta et kai sinäkään ole nähnyt minun naisystävääni? En kai ole näyttänyt hänen kuvaansakaan, ainakaan selvänä kasvokuvana. Kyllä hän minun mielestäni varsin hyvän näköinen nainen on, puhumattakaan muista avuistaan. Ja onhan hän minua lähes 10 vuotta nuorempi, siis melkein tyttönen vielä.

    Joo, mamuhan minä kyllä olen, en maahan vaan maalta muuttanut. Ihan äskettäin, v. 1951. No, olen tosin sen jälkeen eräissä vaiheissani ollut täältä Stadista poissakin, mutta kotini on ollut täällä kuitenkin jo ainakin 60 vuotta, joten kuulunen jo pitkäaikaisimpien stadilaisten kärkikymmenikköön.

    Totta on, että vaikka monista asioista olemme jokseenkin samanmielisiä, on meillä myös näkemyseroja. Kuten tuossa Nato-asiassakin. Vaikka varsin hyvin näet, tunnet ja ymmärrät asioita, jokin pimeä paikka sinunkin näkökentässäsi on;))
  12. Asialle on yksinkertainen selitys: meistä kolmesta jokainen on kiinnostunut asioista ja kykenee niistä keskustelemaan. Siksi me mielellämme tartumme toistemme avauksiin ja viesteihinkin, sanoaksemme mielipiteemme asiasta.

    Yksinkertainen selitys on sillekin, miksi sinä tuollaisen avauksen teet. Joku näkyy sinulle siitä jo vihjanneen (linkillä eräälle avaukselle), joten minun ei tarvitse puhua asiasta enempää.
  13. Tuo oli niin hauska juttu, että täytyy minunkin kerrata täällä varmaan jo aikaisemmin kertomani:

    Elettiin 1990-vuosikymmenen alkuvuosia, sitä suuren laman aikaa. Olimme vaimoni kanssa jälleen kerran Nurmeksen Kohtavaaran opistolla jollakin vapaa-ajan kurssilla - olisiko ollut kuntokurssi, karjalaisen kulttuurin kurssi vai jokin muu - ja kävelimme Nurmeksen kaupungilla. Kaunis pikkukaupunki Pielisen ja Nurmesjärven välisellä harjulla.

    Nurmesjärven rannassa oli myynnissä muutama vuosi aikaisemmin valmistunut ja pankin haltuun joutunut iso, punatiilinen omakotitalo, omalla tontillaan. Portin pielessä oli myynti-ilmoitus ja pyydetty hinta. Sanoin vaimolleni: ”Ostetaan tämä, kun myymme nykyisen kotimme, meille jää vielä melkoisesti rahaa tämän ostettuamme. Vuokrataan jokin pikkuasunto Helsingistä ja kun kohta mekin pääsemme eläkkeelle, tullan sitten tänne”.

    Vaimo oli hetken mietteliään, suorastaan haaveilevan näköinen ja sanoi: ”Olisihan tämä hieno koti, hienolla paikalla”. Mutta parahti sitten: ”Mutta mitä me tekisimme täällä?” Siihen hanke tyssäsi; ei viehättänyt Nurmekseen muutto naapurikunnan - Rautavaaran - kasvattia enempää kuin vaimoanikaan, pikkukaupungin - Raahen - kasvattia, kun molemmat olimme jo monia vuosikymmeniä olleet helsinkiläisiä!
  14. Noin on kuin sanot, juuri noin. Syyt sille ovat hyvin niin hyvin ymmärrettävät, että luulisi ainakin yritysjohtajataustaa omaavan Sipilän ne ymmärtävän, vaikkeivat kaikki kannattajansa tai kaikki kepupoliitikotkaan niitä ymmärtäisi. Surullista, jos pääministerikin toimii enemmän kepulaisuuden kuin järkensä ehdoilla, enemmän puolueensa kannatuksen kuin Suomen ja suomalaisten parhaan puolesta.
  15. Kai minun täytyisi nyt röyhistää rintaani ylpeydestä, kun näyn olleen eräälle noin tärkeä! Kaiken minun kirjoittamani ja muidenkin minusta kirjoittaman hän on ottanut talteen. Eipä ole tainnut kukaan muu täällä päästä samanlaisen huomion kohteeksi! Mutta huvittunut hän ei minusta ole, vaikka sellaista nikkiä tuossa käyttää; kyllä hänestä kumpuaa aivan muu mielentila kuin huvittuneisuus!

    Todella tiiviisti hän on palstaa seurannut ainakin kaikki ne 12 vuotta, joiden aikana olen tänne kirjoitellut. Ja kaikki nuo vuodet näyn olleen hänen huomiointinsa keskipiste, samalla ehkä ainoa kohde, ajatustensa origo. Kaikki nuo hänen esille tuomansakin ovat jääneet hänen mieleensä vain sivuhenkilöinä draamassa, jonka ainoa tähti olen ollut minä, se käy hyvin ilmi hänen nyt esittämästään.

    No, ehkä tuollainen ei kerro yksinomaan minun suuruudestani, vaan ehkä enemmänkin hänen pienuudestaan. Siksipä en sittenkään näe aiheelliseksi kovin röyhistellä rintaani. Mutta huvittaahan minua kyllä - siis ihan oikeasti - tuo, että minä olen tullut elämän tärkeimmäksi ja samalla ainoaksi sisällöksi myös jollekin toiselle kuin tuossakin jo hohotelleelle ja hehetelleelle ”johtajalle” - ellei kyseessä ole juuri sama.
  16. Aina ennen on oltu valmiita muuttamaan työn perässä, kuten sanot, mutta enää ei näy niin olevan. Syy ei liene ihmisten laiskistumisessa eikä yksin hyvässä sosiaaliturvassa, vaan ilmeisesti hyvin oleellisen syyn sanot tuossa:

    >>Tilanne on aika onneton, kun työ ja työvoima ei alueellisten syiden takia kohtaa. Itse näen syypääksi tähän kepulaisen aluepolitiikan. Suomessa on annettu väkisin tekohengitystä haja-asutusalueille vuosikymmenet siinä toivossa, että jokin ihme tapahtuisi.<<

    Surkeita seurauksia on todellakin ollut tuolla politiikalla, mainitsemasi Talvivaara yksi sellainen.

    Yhdyn täysin tuohon, jonka hauskasti sanot näin:

    >>Suomella ei ole varaa lukuisiin entistä elämäntapaa esitteleviin ulkomuseoihin. Jos sellaista halutaan, niitä voitaisiin jättää muutamia esim. kansallispuistojen kupeeseen. Muutoin järkevä aluepolitiikka olisi sitä, että asutusta keskitetään asutuskeskuksiin niin pohjoisessa kuin muuallakin sellaisiin paikkoihin, mistä on vähintään rautatieyhteys muualle. Pitäisi vihdoin uskoa, että maakuntiin ei vaan väkisin saada viedyksi työtä.<<

    Yhdyn myös ihmettelyysi siitä, että Sipilä entisenä yritysjohtajana ei ole osoittanut ymmärtävänsä tarpeitamme. Ei hän ole toiminut niiden hyväksi, pikemmin päinvastoin. Lieneekö kepulaisuus hänessäkin ottanut voiton järjestä.
  17. Vaikka muuttohalukkuus työn perässä on hiipunut entisistä ajoista - mm. syistä, joita tuli esille avauksessani - kai nuorilla vieläkin on parempaa lähtövalmiutta kuin vanhemmilla. Heille se on helpompaa mm. esille tuomistasi syistä.

    Epävarmuus kunnon työpaikasta myös puolisolle varmaan on yksi syy muuttohaluttomuuteen. Upseerit olivat pakkosiirtojen alaisia, ainakin aikoinani, lienevät vieläkin. Jos vaimolla oli hyvä työpaikka Helsingissä ja lapset tällä hyvässä koulussa ja mies siirrettiin jonnekin kauas, kyllä hän sieltä hankki vain poikamiesmajoituksen perheen jäädessä tänne. Useitakin sellaisia tapauksia tulin läheltä tuntemaan.

    Samoin ilmeisesti tekee nyt myös moni siviili. Kertoohan tuo avauksessani esillä ollut sastamalainen rakennusinsinöörikin työskentelevänsä nyt länsimetrotyömaalla - siis Espoossa - ja asuvansa jossakin työmaakämpässä, ja seuraava työpaikka hänellä on tiedossa Tampereella. Hyvä noinkin, mutta sikäli huonoa, että vaikka työn ja palkan saa muualta, maksamistaan veroista hyötyy eniten se varsinainen kotikuntansa. Hyvä kuitenkin, että hankkii työtä ja siten on hyödyksi yhteiskunnalle.

    Tällaisen eläkeläisen olisi kyllä toisaalta järkevää asua muualla kuin täällä. Leskeksi jäätyäni hetken jopa ajattelin laittaa tämän kotini myyntiin ja puolet myyntihinnasta - edesmenneen vaimoni osuuden - ajattelin jakaa perintönä jälkeläisilleni, jos se olisi ollut verotuksen vuoksi mahdollista. Sillä omalla puoliskollani olisin saanut tätä nykyistä kotiani paljon komeammankin pytingin jostain maaseudulta, jopa maaseutukaupungistakin. Ja vielä olisi jäänyt rahaa tuhlattavaksikin. Mutta sitten tulin järkiini. Suuri vaikutus siihen oli kyllä läheisilläni, joista en halunnut kovin kauas, ja tietysti myös muilla yhteyksilläni ja mielestäni tärkeillä ympäristötekijöillä. Tuollaiset syyt lienevät myös vaikuttamassa muuttohaluttomuuteen työn perässä.
  18. Kun aihe näkyy olevan sinulle niin tärkeä, täytyy kai minunkin palata siihen vielä kerran:

    Kun olen tehnyt avauksen jostakin kepupoliittisesta aiheesta - senhän toteat - niin hänen on täytynyt viedä keskustelun vain minuun, jolle olen vastaillut näin:

    "Onko itsensä ja mielensä herra hän, johon eräs rautavaaralaissyntyinen stadilainen, toimiupseeri-kapteeni evp ja myöhempi talonpoikaisen Valion keskushallinnon pitkäaikainen isännöitsijä on tullut hänen mielenkiintonsa suurimmaksi kohteeksi, kaikkien ajatustensa origoksi! "

    "Ymmärrän toki sen, että olen pitkän ja monipolvisen elämäni aikana tehnyt suuren vaikutuksen moniin viehättäviin naisiin, sillä olenhan komea ja älykäs maailmanmies. Ymmärrän senkin, että myös esimieheni niin puolustusvoimissa kuin Valiolla ovat minua arvostaneet, työtoverini pitäneet ja alaiseni kunnioittaneet, mutta että täällä esiintymiseni perusteella joku keskustan puoluekokousedustaja…."

    Noille vastauksilleni on täytynyt olla siis perusteensa, ja varsin hauskasti olen vastaillutkin. Ehkä noissa on hieman itsekorostusta, varmaan aiheellista siinä tilanteessa, mutta en sentään ole ilmoittanut olevani johtaja enkä noiden rakas, vaan totta olen itsestäni kertonut, sen tiedät sinäkin.

    Vielä tuohon: >>Samanlaisia vuodatuksia palstalle teet nykyisin tästä "johtajasta"<< Lienen näiden vuosien aikana tehnyt tuosta ”johtajasta” vain yhden avauksen, noin viikko sitten sen tein. Hän on varmaan tehnyt minusta satoja avauksiaankin. Siis kumpi meistä on tullutkaan toisen elämän keskipisteeksi?

    Minulla ei aihetta enempään. Mutta sinä sait nyt tilaamaasi ja lupaat, että jatkossakin pysyn elämäsi keskipisteenä.
  19. Meni hieman toisin kuin kerrot. Muutama on näköjään jo muistanut noita aikoja sinua paremmin, mutta saanen minäkin yrittää parantaa muistiasi. Nuo noilta menneiltä vuosilta mainitsemasi eivät todellakaan olleet minun pakkomielteinäni, mutta minusta sellainen taisi tulla joillekin heistä, ei tosin samassa mitassa kuin tuolle ”johtajalle”. Ihan vähän muistelen minäkin:

    Syksyllä 2004 kävin keskustelua Oiva Härkönen kanssa. Keskustelumme oli kyllä tiukkaa, kun Oiva oli kiivas kepun puolustaja, mutta sikäli asiallisena se pysyi, että emme toisiamme herjanneet. Silloin iski ekakertaa sivusta keskustan uudeksi, tehokkaaksi voimavaraksi Helsingissä julistautunut CITY_Keskusta, eli S.H. - levätköön rauhassa. Hän kävi kimppuuni mitä törkeimmällä tavalla, tehden minusta avauksiaan, joissa toi esille aivan sairaan mielikuvituksellista, kuten mm. ilmoittaen minun olevan sillä tietyllä tavalla kiinnostunut alaikäisistä tytöistä. Tuo siksi, kun rekisteröityä profiiliani (silloin nikillä K.K.Korhonen) oli käynyt katsomassa reksiteröity nikki Welluz. Tuolloin jäi profiilille aina ilmoitus sitä katsomassa käyneistä rekisteröityneistä. Minä en ollut tuon Welluzin käyntiä edes huomannut, mutta tuo C_K oli mennyt käyntijälkensä perusteella hänen profiililleen, josta oli ilmennyt kyseessä olevan 13-vuotiaan tyttösen. Kummallahan meistä olisikaan ollut peruste syyttää toista kiinnostuksesta alaikäisiin!

    Tuo vain yksi tapaus ao:n lukuisista typeristä törkeyksistä, joihin lopulta suivaannuin niin, että lähetin niitä näytteeksi keskustan Helsingin toimistoon. Seuraukset siitä ao:lle tiedättekin, joista nyt ei enempää.

    Ristimäki oli ihan asiallinen edelliseen verrattuna, joskin pitkästyttävä pitkillä avauksillaan, joihin liitti lukuisia linkkejä aikaisempiin kirjoituksiinsa saaden siten Linkki-Timon nimen. Emeritus Laitinen kyllä heitti myös lyhyttä herjaakin, mutta ei sentään C-K:n tavoin. Ei minulla noiden kummankaan kanssa ollut pahempaa henkilökohtaista kränää, enemmän se pysyi ”poliittisena taisteluna”. Eivätkä he tainneet tehdä avauksiaan minusta, minä ainakaan en tehnyt heistä. Eikä heistä kukaan - ei C-K:kaan - sentään julistautunut rakkaakseni eikä liittänyt nimeäni nikkiinsä.

    Kyllä minullakin olisi tuota kaikkea tallella, mutta sellaisen esittämiseen ei ole nyt tarvetta. Esitä sitä ensiksi sinä, joka olet näköjään runsaan vuosikymmenen noita asioita tiiviisti seurannut ja näkemääsi tallettanut - sietenkin vain sivullisena, olematta itse mitenkään osallisena;))

    Noiden esille ottamiesi vuosien 2004-2005 jälkeen täällä oli jonkin aikaa ehkä asiallisempaa meininkiä, mutta viime vuosina mene on mennyt aivan tolkuttomaksi johtuen paljolti palstanpitäjästä. Täällä ei ole enää palstaa valvovaa sheriffiä - vai mikä luotsi se viimeksi oli - eikä kai pahimpia törkylinkojakaan saada suljetuksi palstalta, joka muotonsakin puolesta on mennyt piloille. Mutta on täällä sentään ”välivuosinakin” ollut yhtä ja toista sellaista, johon lehdetkin ovat kiinnittäneet huomiota:

    >>Suomi24:n puolueille ja eduskuntavaaliehdokkaille jakamassa tietopaketissa kehutaan politiikkakeskustelujen olevan erityisen suosittuja. Rohkaisen mieleni ja avaan Keskusta-palstan. Sivun suosituin keskustelunavaus on nimimerkki kapu-vaarin kirjoitus, jossa hän arvelee keskustan jäävän vaalien jälkeen oppositioon. Hänelle vastataan lähettämällä linkki homopornosivuille. Keskustelussa on 150 viestiä, joista kilteimmissä aloittajaa haukutaan "punikkiluuseriksi" ja "tamppitakiksi".<<

    http://www.savonsanomat.fi/viihde/24-tuntia-suomi-24fissa/1027586

    Teepä siis kuten lupaat tuossa:

    >>Kokoan noista näytteistä tässä lähiaikoina hieman yhteenvetoa, niin saatte nauraa oikein kunnolla<<

    Uskon vahvasti, että silloin käy taas toteen erään vanhan suomalaisen sananlaskun sanoma: ”se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa”.
  20. No, no - kun mies ilmoittaa olevansa johtaja ja minulle rakas, kyllä hän sellainen on, onhan miehen sanaan luotettava;)) Monena johtajana hän nyt näkyy itseään pitävän, kun ei ole enää vain johtaja vaan johtajisto;)) Pystyyn_kuollut näkyy tuota terävään tapaansa kommentoineen.

    Tuon aikaisemmin vain pahaiseksi trolliksi luulemani äskettäin päättelin hänen olevan demariagentti, joka tahallaan sekopäiseksi heittäytyen haluaa osoittaa, millainen voi tulla ihmisestä, jos hän kokee olevansa keskustaa lähellä. Niin tehden pyrkii pudottamaan kepun kannatusta. En ehkä ollut tuossa ihan tosissani. Tämä palsta on liian pieni areena sellaiseen projektiin. Joten lienet oikeassa siinä, että hän on todellakin pahasti sairas. Ei kai edes jokseenkin terve pyrkisi esiintymään johtajana täällä, jossa sellaisen pyrkimyksen ainoa tulos olisi tulla ensin naurettavaksi, sitten säälittäväksi ja lopulta vain inhotuksi.

    Ehkä on ollut virheeni, että olen joskus hänelle vastaillut. Tuskin kuitenkaan edes joka sadanteen sellaiseen viestiinsä, jonka sisältönä olen ollut minä. Näkyy eilenkin sellaisia tulleen kymmenittäin, enimmäkseen vanhoja minusta tekemiään avauksiaan viesteillään täydentäen. En ole niissäkään yhtään kertaa hänen tuskaansa lisännyt, mutta minut hän on nähnyt jokaisessa hänen viesteihinsä reagoineessa ja myös monissa muissa, kun kontolleni on laittanut sellaisiakin viestejä, joista en voi olla kovin imarreltu.

    Luulen, että vaikka aivan tyystin hänet ignooraisin, minua hän ei saisi mielestään eikä nikistäänkään. Mistä sellainen johtuneekaan? Voi näyttää siltä, että minä olisin aiheuttanut hänen pakkomielteisen sairautensa, mutta en ymmärrä olevani siihen mitenkään syyllinen. Niin ollen en liioin koe itseäni velvolliseksi yrittää auttaa häntä paranemaan, enkä siihen pystyisikään. Jos uskot, että hoito ja lääkitys voisivat häntä vielä auttaa, sellaisesta huolehtiminen olisi hänen läheistensä tehtävä; kai hänellä edes joku sellainen on. Minä en voi niin tehdä, kun en tiedä, kuka hän on, ja niin sydämetön olen, että en välitä tietääkään.
    21. 292 / 331
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt