Vapaa kuvaus

Pitkä ja monipolvinen elämä on jo takanani. Monessa olen mukana ollut, paljon nähnyt, paljon kokenut ja jotain vielä muistankin. Maailma on muuttunut paljon elinaikanani, niin myös elinympäristöni ja yhteisöni, jotka ovat vaihtuneetkin moneen kertaan. Muuttunut olen varmaan itsekin, kun muokkaajia on ollut paljon.

Tapsa Rautavaara lauleli ”en päivääkään vaihtaisi pois”. En yhdy tuohon varauksetta, mutta yhdyn kyllä laulun säepariin ”jotain jos toimissain väärin mä tein, suon senkin itsellein”. Elämää se kaikki on ollut. Kun elämä vielä jatkuu, yhä se elämältä maistuu, antejaan antaa ja varsin moniaalle edelleen kuljettaa. Myös maailmanmeno ja elämän ilmiöt yhä kiinnostavat niin, että otan niihin kantaa myös näillä palstoilla.

Tämän korkean iän saavuttaneen on kuitenkin ylöspäin katseensa kohdistaen joskus syytä huokaista näinkin:

Ah, painuva päivä, ma aamusta aloin,
jo lapsena leimusin, nuorena paloin,
mut tahtoni vielä ei tuhkaksi tulla,
jos vielä on valkeutta sulla!

(Eino Leino)

Ja onhan myös näin:

Niin kauan, kun on veri suonissas,
luut, jänteet lujina ja ominas,
niin kauan älä pyri kohtalon
majasta ahtaasta pois jalallas!

(Omar Khaijam)

Aloituksia

439

Kommenttia

6661

  1. Oikaisen sinua hieman: vain tällä toisella hörhöllä on oikeasti armeija-aikaa myös varusmiesajan lisäksi. Tuolla toisella hörhöllä ei voi olla, niin ulkona hän kaikesta on.

    Tämä hörhö on kertonut palvelusurastaan, kouluistaan ja niissä menestymisestään, tehtävistään ja niistä saamistaan arvosteluista ja sotilasarvoistaan, ja on näyttänyt kertomalleen todisteet. Niin olen joutunut tekemään oikaistakseni heidän minulkle ”luomaansa” uraa. Tuo toinen hörhö on kertoillut ”urastaan” vain kovin epämääräistä eikä sillekään ole mitään todisteita esittänyt. Tämä hörhö on näyttänyt saamansa mitalitkin, joissa on pari sotilasansiomitalia korkeampaakin, tuo ”majuri” ei ole edes näyttänyt sitä puheissaan aina esille tuomaansa sotilasansiomitalia, joka on vaatimaton mitali majurille, vaikka se hänen saamansa onkin ainoa numeroitu jo tuhansien jaettujen sotilasansiomitalien joukossa;))

    Varmaa on, ettei tuo toinen hörhö ole suorittanut mitään sotakouluja, hänen suomen kielellään ja kirjallisella esitystaidollaan ei olisi niitä läpäisty. Siellä kanta-aliupseerikoulun eli ”rottakoulun” ensimmäisellä jaksolla yleissivistävät aineet olivat hyvin tärkeässä osassa, ja nimenomaan suomen kieli osoittautui monille sellaiseksi kompastuskiveksi, että opinnot tyssäsivät siihen. Peruskurssini vanhin oppilas oli sodassa mukana ollut reservin aliupseeri, joka oli sodan jälkeen hyväksytty rajavartiostoon kersantti ap:n va-vakanssille, jolla oli jo vuosia palvellut. Saadakseen hänelle ylennyskelpoisuuden kersantti yp:n toimeen ja sen jälkeen ylemmillekin vakansseille hänet oli lähetetty kanta-aliupseerikouluun. Hän ei läpäissyt hyväksyttävästi suomen kielen kokeita ja niin ollen hänen sotilasuransa päättyi kersantti ap:n tasolle.

    Puolivuotisen jakson päättyessä komppaniamme päällikkö kapteeni Hirvonen meidän kaikkien oppilaiden koolla ollessa luetteli niiden nimet, jotka olivat jakson läpäisseet ja onnitteli meitä. Sen jälkeen hän vielä luetteli nekin, joiden opinnot päättyivät siihen ja syyt sille. Heitä oli noin sadan miehen komppaniassamme kymmenkunta. Lähes liikuttuneena hän kohdisti sanansa tuolle rajamiehelle sanoen: ”Erityisesti olisin toivonut teidän, oppilas N. tämän kurssin läpäisevän. Mutta minä en voi siihen vaikuttaa, sillä läpäisyvaatimukset on asetettu korkeammalla tasolla. Sanon vain, että eivät ne diftongit silloin runsas kymmenen vuotta sitten olleet niin tärkeässä asemassa kuin ne nyt noiden vaatimusten mukaan ovat”. Kapteeni Hirvonen viittasi sotaan, jossa hän kuten tuo hylätyksi tullut rajamieskin olivat olleet mukana.

    Aivan varmaa on, että ”res.majurin” suomen kielen taidolla ei olisi läpäisty kanta-aliupseerien peruskurssiakaan, ei reserviupseerikurssia, eikä hänen taidollaan olisi läpäisty kadettikoulun pääsykokeitakaan saati kadettikoulua. Reservialiupseerikoulun hän on hyvinkin voinut varusmiehenä suorittaa ja reservin aliupseerina on voinut yletä kertausharjoitusten kautta kenties jopa reservin vääpeliksi asti, mutta missään nimessä HÄN EI VOI OLLA reservin majuri tai alempikaan reservin upseeri.

    Sitä pitää ihmetellä, miksi ihmeessä hän sellaisena esiintyy ja nolaa noin itsensä. Miksi hänelle upseerius on korkeinta mahdollista kuvitelmissaan. Minunko vuokseni? Siksikö, että hän kuvittelee kapteenin arvoni olevan minulle tärkeintä elämässäni? Minulle, joka jo tuon sotilasurani päättymisen jälkeen olen elänyt paljon enemmän kuin puolet aikuiselämästäni ja on hyvin monia asioita, jotka koen itselleni tuota sotilasarvoani hyvinkin paljon merkittävämmiksi. Kun tällä kepupalstalla olemme, luontevampaa olisi esiintyä täällä vaikka agronomina tai metsänhoitajana, olisi niissäkin uskottavampi kuin majurina, ja jos haluaisi nousta vielä korkeammalle tasolle, onhan silläkin alueella olemassa esim. maa- ja metsätieteiden tohtorin arvo;))

    Siis miksi ihmeessä eräät ovat ottaneet tämän kepupalstan ikään kuin sotilasasioiden palstaksi. Ei tuo ”res.maj” nimittäin ainoa sellainen ole; on täällä ainakin eräs toinen, joka esiintyy ”johtajana” sotilasansioittensa perusteella, ja ne hänenkin ”sotilasansionsa” ovat samanlaista mielikuvituksen luomusta kuin tuon toisen majurin arvokin. tuo ”majuri” ei sentään yritä esiintyä minun rakkaanani ja idolinani kuten tuo toinen, joten on hän sentään tuota toista selväpäisempi.

    Tulipa pitkä selvitys. Toivottavasti tämä asia tuli nyt selväksi sinulle ja muillekin niin, että minun ei tarvitse enää puuttua moiseen tyhjänpäiväisyyteen. Paljon mieluummin puhun vaikka kepupolitiikasta, sillä sehän tämän palstan aihepiirin pitäisi olla. Noista sotilasasioista saan kyllä kuulla ja puhuakin yhä ihan tarpeeksi noissa evp- ja rauhanturvaajayhteisöissäni, joissa mukana olevat niistä myös tietävät ja ymmärtävät aivan eri tasolla kuin nuo tällä palstalla noista asioista höperehtivät.
  2. Vai niin. Missähän välissä tuo sotilasarvojen ketju on mennyt noin kuin sanot? Ei ainakaan minun sotilasurani ammoisina aikoina. Eikä nytkään, vaan ihan samoin se menee, näkee tästä linkistä:

    https://fi.wikipedia.org/wiki/Sotilasarvot_Suomen_puolustusvoimissa

    RUK:ssa oppilaana oleva upseerioppilas on siis sotilasarvo, samoin upseerikokelas, jollainen täytyy olla aikansa ennen vänrikiksi ylentämistä. Ja täytyy olla siis vänrikki jo mennessään Kadettikouluun (nykyiseen Maanpuolustuskorkeakouluun), josta valmistuttiin ennen luutnanttina, nyt kolmivuotisen opiskelujakson jälkeen sotatieteen kandidaattina ja luutnanteiksi ylennettynä, tämän jälkeisen nelivuotisen työelämäjakson jälkeen opiskellaan samassa koulussa vielä kaksi vuotta ja sieltä valmistutaan yliluutnantiksi ylennettyinä sotatieteen maistereina:

    http://www.puolustusvoimat.fi/portal/puolustusvoimat.fi/!ut/p/c5/vZHLcqpAGISfhQeIMwNkgCUKzoDc77KxRAM6iGI03J4-VmVzziKuUv697Or_q-oGOXjovO2O1fZ-vJy3J5CBHG8Ij2VqQqQQ5MjQcCOPJ8ESyi4PUpBBcROysTWmegrY5Pf2ZHpOpPa2pfchs8ewMG2bBWakOfaNzc2ImYbN1gLaKShZ-rrq3FJbNLjHr_w_mruy5w-aBRPJ8tCCwOc-RD8-FvSV7hAREW8hQiPUYiWKJYHE-GneDaQfH_5yKgRrkEu_thEjEP1hG89ZwutYCL6Qxb-Q9cK90N_uZYL8WDSzftfM4AwLCoayiHmMZYWXZJAWayhpN6PX1bQTD1Ex1J0V-mzvV_2wufaJN5YH5VTFCQ28y1ArrnJq1d01bygrFYWW8MyygI51s7gPaRY35ypd7AWq72XUk7LA1C9vh6Li4_dPktzptWWiOVzKDgdvaeCtvDnitRqrd6cx30MfY5-Oy71F9Frl5WZIeq2Dpyb3cnO1_nLIhu2G6i30rgn0OQ449NJ8gLbpWj2gU_aPPlSO-wZ8pmAz/dl3/d3/L2dBISEvZ0FBIS9nQSEh/

    Mutta jos olet siis reippaasti yli 80-vuotias mies, silloisen 3-vuotisen kadettikurssin jälkeen tultiin sielä vänrikkeinä joukko-osastoihin, joissa vuoden palvelun jälkeen ylennettiin luutnanteiksi. Kadettikoulu muuttui nelivuotiseksi joskus 1950-1960-lukujen vaihteessa ja silloin sieltä tultiin ulos luutnantteina.

    Miksi ihmeessä haluat esiintyä res.majurina, kun jokainen sotaväen käynyt aivan varmasti ymmärtää, että sellainen et voi olla. Esitystasosi perusteella tuon ymmärtää normaalin yleissivistyksen mukaiset tiedot omaava sotaväkeä käymätön nainenkin. Jos upseeriarvot ovat mielestäsi suurinta mitä on olemassa - esim. suurempaa kuin mitkään siviilipuolen akateemiset arvot - miksi et esiinny vaikka everstinä? Majurihan on vain yhdellä pykälällä kapteenia korkeampi sotilasarvo, ja vanhan sanonnan mukaan ”upseeri on majurina tyhmimmillään”.

    Miksi et voi olla täällä sitä, mitä oikeasti olet? Viittaan taas täällä esiintyneeseen nimim. uusi-ukkiin; kyllä häntä arvostettiin siksi, että hän korosti olevansa vain kansakoulupohjalla ja sotilasarvoltaan rakuuna, mutta kaikki - eräät tosin vastentahtoisesti - ymmärsivät, että kyseessä oli oikea MIES. Tuo sinun majuriksi tekeytymisesi voi kyllä eräitä huvittaa, mutta useimmat meistä eivät nauti siitä, että noin tekee itsensä naurunalaiseksi mies, joka omana oikeana itsenään voisi olla ihan arvostettukin. Eivät tuollaisesta pitäisi läheisesikään, jos saisivat esiintymisestäsi tietää.

    Miksi siis et olisi täälläkin sitä, mitä olet oikeasti; voisit olla ihan arvostettu, tuollaisena majurina esiintyessäsi olet lähinnä naurettava ellet säälittävä. Mm. tiedät monista käytännön asioista ja osaat myös niitä tehdä enemmän kuin monet meistä. Kuinkahan moni meistä pystyisi esim. leipäjuuston valmistukseen? Ainakin minä joudun ostamaan sen kaupasta, samoin jo kauan myös lakkahillon sille, kun en enää jaksa lähteä soille rämpimään lakkoja kerätäkseni.

    Vielä tuosta sotilasansiomitalista: Sain sen viimeisenä palvelusvuotenani, 4.6.1980, mutta ei siinä todellakaan ole numeroa. Eikä ole numeroita tuota korkeimmissakaan saamissani mitaleissa, Suomen Leijonan ja Suomen Valkoisen Ruusun ritariristeissä. Mannerheimin ritariristi, joita yhteensä jaettiin vain 191, on ainoa numeroitu mitali (ei kai niihinkään ole kaiverrettu numeroa, mutta numero ilmoitetaan mitalin luovutus - eli kunniakirjassa). Eikä siinä olisi mitään ylpeiltävää, jos sotilasansiomitalissa olisi sen järjestysnumero, sillä niitä jaetaan toistasataa vuosittain, ja kun jako aloitettiin 1976, nykyisin jaettavan numero olisi varmaan yli 3000.
  3. Kun tuon huomasin, en voi olla puuttumatta tuohon sotilasuraasi. On se edistymisesi siinä ollut niin erikoinen, että vaikka jotakin noista asioista tiedän, tuollaista polkua en tunne.

    Et siis ollut koskaan upseerioppilas, eli et ole käynyt reserviupseerikoulua, vaan kersanttina menit kadettikouluun. Varmaan jollakin poikkeusluvalla, jollaista ei varmaan ole koskaan kenellekään toiselle myönnetty. No, eihän tosin kukaan toinen ole saanut numerolla varustettua sotilasansiomitaliakaan.

    Kadettikoulun olet siis käynyt joskus 1950-luvun alkupuolella, kun sieltä tulit vänrikkinä. 1950-luvun loppupuolella sieltä alettiin valmistua luutnantteina, ja vänrikin arvo jäi vain reservinupseeriarvoksi. Sinun täytyy siis olla minuakin hieman vanhempi mies, eli yli kahdeksankymppinen.

    Aika uskomaton on ollut tuo urakehityksesi. Mutta miksi kadettiupseerina käytät res. majuri -titteliä, vakinaisesta palveluksesta reserviin jääneet entiset aktiiviupseerit käyttävät tittelinään sotilasarvoaan ja sen perässä evp. Ethän enää tuossa korkeassa iässäsi voi olla reservissä, joten silläkin perusteella evp olisit.

    Olisikohan sittenkin niin, että puhut ihan totta tuossa, kun ilmoitat saunamajurin korkeimmaksi sotilasarvoksesi. Ihan tarpeellinen tehtävä sekin on ollut, jonka varmaan olet hyvin hoitanut. Jos laittaisit sen myös niksiksesi, arvostuksesi nousisi ja irvailu sinulle loppuisi tällä palstalla. Tämän sanon ihan hyvää tarkoittavassa mielessä.

    (Tuo uusi profiilikuvasi on kyllä ihan hyvä, paljon tyylikkäämpi kuin ne aikaisemmat!)
  4. Laitoin tämän viestin tuolle toiselle minusta tekemällesi avaukselle, mutta laitan tämän tännekin, että varmasti tämän huomaisit:

    xxxxxxxxxxxxxxxxxxx

    Kun muutaman päivän jälkeen illan suussa palstan avasin, sitä melkoisesti plarasin, mutta en nähnyt mitään mielenkiintoista siihen tarttuakseni. Mutta nuo eräät sinun avauksesi jäivät kuitenkin vaivaamaan mieltäni. Niistä haluan puhua nyt sinulle.

    Kai on vain pelleilyä sinulta tuo jatkuva minun kaipaamisesi, etsimisesi ja ”löytämisesi” sieltä, missä en ole? Et varmaan oikeasti itsekään usko minun niissä olevan. Samaa pelleilyä kuin nikilläsikin näyttämäsi. Mutta eiköhän tuota lajia liene tullut jo tarpeeksi, kun monella avauksellasikin näyt taas sitä tehneen. Vai etkö todellakaan pysty keksimään muuta, jotain hauskempaa ja älykkäämpääkin? Oletko todella niin avuton?

    Mutta jos tuo sittenkään ei ole pelleilyä, jos minä tällaisen palstan välityksellä olen tullut elämäsi ainoaksi sisällöksi siten kuin näyttää, se on vielä paljon pahempaa kuin avuttomuus, se on hyvin pahaa sairautta.

    En ole juuri puuttunut tuohon huvittavaan hokemaasi nimen nostelusta, jolla kai tarkoitat sitä Ossi-nimeä. En ole koskaan sitä tänne tuonut, kun en ole uskonut sinun olevan se kyseinen henkilö. En ole voinut enkä ainakaan halunnut uskoa, että kaltaisesi olisi palvellut toimiupseerina vaatimattomassakaan tehtävässä. Jos olet se Ossi, olet varmaan seonnut vasta sotilasurasi jälkeen.

    Vaikka minä näyn olevan sinulle kovin tärkeä, sinä et ole sitä minulle, enkä pohdi tekemisiäsi. Mutta sen verran tympääntynyt noihin jatkuviin älyttömyyksiisi olen, että äsken yritin tavoittaa tuota Ossia kysyäkseni, onko hän noiden älyttömyyksien takana, mutta hakukoneilla ei löytynyt kyseisen Ossin puhelinnumeroa eikä sähköpostiosoitettakaan. Olisikohan tuolla Ossilla aihetta peittää yhteystietonsa? Eihän tuo Ossi osallistu noihin evp-rientoihimmekaan, joten olisiko hänellä aihetta hävetä hänet tuntevien joukossa.

    Inkeroisissa kai tuo Ossi asuu. Siellä asuu myös minun siskoni miehineen, muuttivat sinne eläkkeelle jäätyään päästäkseen lähemmäs entisen Sippolan puolella sijaitsevaa kesämökkiään, jolla viettävät kesänsä ja ovat siellä usein talvellakin. Kun käyn seuraavan kerran heitä tapaamassa, aion tavoitella tuota Ossia kotoaan; varmaan hänen osoitteensa siellä löytyy. Sitten selviää, onko kyseessä sinusta mitään tietämätön kunnon mies, vai olisiko sittenkin kyseessä tuollainen ”mies”. Mutta tuskin minä ainakaan ennen kevättä niissä maisemissa käyn, vaikka ennen sitä käyn toki paljon kauempanakin taas maailmaa katselemassa.

    Joo, tiukoillahan olen tässä viikonlopun taas ollut, lueskellen, kirjoitellen - en näille palstoille - kevyesti ulkoillen, muutaman puhelinkeskustelun käyden ja tv:n runsasta urheilutarjontaa katsellen. Eilen illalla olin poikapuoleni lasten synttäreillä, tänään päivällä minulla vuorostaan oli vieraita. Mutta kepu ei ole mielessäni edes häivähtänyt, eikä tämä palstakaan sen jälkeen kun perjantaina jätin viimeisen viestini, pitkän vastineen tuolle höperö-res.majurille tähän ketjuun:

    http://keskustelu.suomi24.fi/t/14095026/kukkopoika-miettii-orrella-etta-tulenko-alas#comment-82963615

    Saatan olla minäkin jo jossakin määrin tapoihini jumiutunut, mutta en ole jumiutunut laillasi tähän palstaan enkä ainakaan kehenkään täällä siten kuin sinä minuun, niin yksinkertainen olen. Ja jos tuo sinun tapasi olla ja elää on aitoa ihmisyyttä, sinulla ei ole aihetta sääliä minua siksi, etten ole ”noussut” sille tasolle, sillä olen hyvin onnellinen siitä.

    En jää tätä pidemmäksi aikaa tälle palstalle, vaan tv-uutiset vielä katsottuani iltaohjelmassani on muuta, mm. saunominen, kun lauantaisauna jäi väliin lasten synttärien vuoksi. Enkä kommentoi mahdollista vastinettasi. Toivon, että minun ei tarvitse ”tällä areenalla” myöhemminkään enää puhua tästä asiasta. Mutta tämän vielä sanon hyvin vakavasti: Jos yhä todella ”näet” minut täällä muualla kuin tällä nikilläni kirjoittamissani, ole täysin vakuuttunut vakavasta sairaudestasi ja yritä hakea apua ammattiauttajilta. Minä en voi sinua auttaa, vaan sairautesi vain pahenee, jos jatkat tuollaista älytöntä ”käestämistäsi”.
  5. Kun muutaman päivän jälkeen illan suussa palstan avasin, sitä melkoisesti plarasin, mutta en nähnyt mitään mielenkiintoista siihen tarttuakseni. Mutta nuo eräät sinun avauksesi jäivät kuitenkin vaivaamaan mieltäni. Niistä haluan puhua nyt sinulle.

    Kai on vain pelleilyä sinulta tuo jatkuva minun kaipaamisesi, etsimisesi ja ”löytämisesi” sieltä, missä en ole? Et varmaan oikeasti itsekään usko minun niissä olevan. Samaa pelleilyä kuin nikilläsikin näyttämäsi. Mutta eiköhän tuota lajia liene tullut jo tarpeeksi, kun monella avauksellasikin näyt taas sitä tehneen. Vai etkö todellakaan pysty keksimään muuta, jotain hauskempaa ja älykkäämpääkin? Oletko todella niin avuton?

    Mutta jos tuo sittenkään ei ole pelleilyä, jos minä tällaisen palstan välityksellä olen tullut elämäsi ainoaksi sisällöksi siten kuin näyttää, se on vielä paljon pahempaa kuin avuttomuus, se on hyvin pahaa sairautta.

    En ole juuri puuttunut tuohon huvittavaan hokemaasi nimen nostelusta, jolla kai tarkoitat sitä Ossi-nimeä. En ole koskaan sitä tänne tuonut, kun en ole uskonut sinun olevan se kyseinen henkilö. En ole voinut enkä ainakaan halunnut uskoa, että kaltaisesi olisi palvellut toimiupseerina vaatimattomassakaan tehtävässä. Jos olet se Ossi, olet varmaan seonnut vasta sotilasurasi jälkeen.

    Vaikka minä näyn olevan sinulle kovin tärkeä, sinä et ole sitä minulle, enkä pohdi tekemisiäsi. Mutta sen verran tympääntynyt noihin jatkuviin älyttömyyksiisi olen, että äsken yritin tavoittaa tuota Ossia kysyäkseni, onko hän noiden älyttömyyksien takana, mutta hakukoneilla ei löytynyt kyseisen Ossin puhelinnumeroa eikä sähköpostiosoitettakaan. Olisikohan tuolla Ossilla aihetta peittää yhteystietonsa? Eihän tuo Ossi osallistu noihin evp-rientoihimmekaan, joten olisiko hänellä aihetta hävetä hänet tuntevien joukossa.

    Inkeroisissa kai tuo Ossi asuu. Siellä asuu myös minun siskoni miehineen, muuttivat sinne eläkkeelle jäätyään päästäkseen lähemmäs entisen Sippolan puolella sijaitsevaa kesämökkiään, jolla viettävät kesänsä ja ovat siellä usein talvellakin. Kun käyn seuraavan kerran heitä tapaamassa, aion tavoitella tuota Ossia kotoaan; varmaan hänen osoitteensa siellä löytyy. Sitten selviää, onko kyseessä sinusta mitään tietämätön kunnon mies, vai olisiko sittenkin kyseessä tuollainen ”mies”. Mutta tuskin minä ainakaan ennen kevättä niissä maisemissa käyn, vaikka ennen sitä käyn toki paljon kauempanakin taas maailmaa katselemassa.

    Joo, tiukoillahan olen tässä viikonlopun taas ollut, lueskellen, kirjoitellen - en näille palstoille - kevyesti ulkoillen, muutaman puhelinkeskustelun käyden ja tv:n runsasta urheilutarjontaa katsellen. Eilen illalla olin poikapuoleni lasten synttäreillä, tänään päivällä minulla vuorostaan oli vieraita. Mutta kepu ei ole mielessäni edes häivähtänyt, eikä tämä palstakaan sen jälkeen kun perjantaina jätin viimeisen viestini, pitkän vastineen tuolle höperö-res.majurille tähän ketjuun:

    http://keskustelu.suomi24.fi/t/14095026/kukkopoika-miettii-orrella-etta-tulenko-alas#comment-82963615

    Saatan olla minäkin jo jossakin määrin tapoihini jumiutunut, mutta en ole jumiutunut laillasi tähän palstaan enkä ainakaan kehenkään täällä siten kuin sinä minuun, niin yksinkertainen olen. Ja jos tuo sinun tapasi olla ja elää on aitoa ihmisyyttä, sinulla ei ole aihetta sääliä minua siksi, etten ole ”noussut” sille tasolle, sillä olen hyvin onnellinen siitä.

    En jää tätä pidemmäksi aikaa tälle palstalle, vaan tv-uutiset vielä katsottuani iltaohjelmassani on muuta, mm. saunominen, kun lauantaisauna jäi väliin lasten synttärien vuoksi. Enkä kommentoi mahdollista vastinettasi. Toivon, että minun ei tarvitse ”tällä areenalla” myöhemminkään enää puhua tästä asiasta. Mutta tämän vielä sanon hyvin vakavasti: Jos yhä todella ”näet” minut täällä muualla kuin tällä nikilläni kirjoittamissani, ole täysin vakuuttunut vakavasta sairaudestasi ja yritä hakea apua ammattiauttajilta. Minä en voi sinua auttaa, vaan sairautesi vain pahenee, jos jatkat tuollaista älytöntä ”käestämistäsi”.
  6. Miksi olet yllättynyt minun kielenkäytöstäni, jos et pidä yllättävänä eräiden kielenkäyttöä minua kohtaan? Eiköhän se heidän kielenkäyttönsä ole ollut hyvin…hyvin paljon rumempaa kuin minun.

    Sinua kohtaan en ole käyttäytynyt mielestäni rumasti kun olen sanonut rehellisen mielipiteeni, että et voi oikeasti olla reservin majuri. Tuskin edes RUK:n suorittamisen perusteella, kun sinnekin pääseminen edellytti jo opintoja, joissa olisi opittu kieltäkin, ja siellä menestymisessä tarvittiin myös kirjallisia taitoja kokeissa. Aktiiviupseerina ainakaan et ole voinut palvella. Aktiiviupseerit ovat ylioppilaita, eikä ylioppilas kirjoita siten kuin sinä. Upseerin tärkein ase oli ja on edelleen sana. Hänen täytyy hallita äidinkielemme sekä suullisesti että kirjallisesti. Ei ole sellaisia upseeritehtäviä, joissa noita taitoja ei tarvittaisi.

    Majuriksi päästäkseen upseeri on joutunut palvelemaan myös esikunnissa, joissa kirjallinen sanankäyttö on upseerilta ehdottomasti vaadittava taito. Eivät ne konekirjoittajat tai muut toimistotytöt ole majuria korkeammalle koulutettuja niin, että he pystyisivät korjailemaan majurin konsepteja, eivät edes uskaltaisi niin tehdä. Eivät niin tehneet toimistoaliupseeritkaan. Ja tavallasi tehtyjä kirjallisia esityksiä ei olisi esikunnasta ulos päästetty. Ja jos kirjallisessa esitystaidossa on suuria kieliopillisiakin puutteita, ei silloin asianomaisen suullinenkaan esitystaito voi olla sellainen, jolla pärjättäisiin kentälläkään tai missään tehtävässä upseerina.

    Mutta ei suullinenkaan eikä varsinkaan kirjallinen esitystaito ole ihmisen mitta. Vaikka nuo taidot olisivat ihmisellä puutteellisetkin, hänellä voi olla paljonkin muita tärkeitä taitoja ja tietoja. Hän voi olla ihan hyvä ammattimies monilla aloilla, voi menestyä myös vaikka yrittäjänä alalla, jolla nuo taidot eivät ole ratkaisevan tärkeitä. Ja hän voi olla monin tavoin oikein hyvä ihminen. Täällä esiintynyt nimim. uusi-ukki oli tästä hyvä esimerkki. Hänen kirjallinen esitystaitonsa oli puutteellinen, mutta hän oli menestynyt hyvin yrittäjänä ja oli oikein hyvä ihminen. Olen tavannut miehen ja tiedän hänen historiansa. Mutta hän ei yrittänyt olla enempää kuin oli, ja korosti olevansa vain kansakoulupohjalla ja sotilasarvoltaan rakuuna.

    Olet näyttänyt täällä, että myös sinulla on tietoja monilta aloilta, ainakin sähkötekniikan alalta varmasti parempia kuin esim. minulla, samoin metsänhoidosta - vaikka nuoruudessani sillä alalla olinkin - kalastuksesta, kaloista ja varmaan monelta muultakin alalta. Ja voit olla hyvinkin taitava ja monipuolinen elinympäristössäsi ja monessakin mielessä ihan kunnon mies. Mutta sotilasalalta tietosi ja varsinkin käsityksesi ovat niin ”erikoisia”, että jos oikein vakavissasi yrität uskotella olevasi res.majuri, sinulla täytyy ns. viirata sen verran pahasti, että suosittelisin hankkiutumista ”päälääkärin” tutkittavaksi.

    Ehkäpä kuitenkin olet vain trolli, joka pelleilläkseen esiintyy tuolla nikillä. Tuohon viittaisi myös tuo profiilikuvasi. Kukaan, joka olisi oikeasti res.majuri ei laittaisi tuollaista, jonka voidaan katsoa lähinnä tarkoittavan pyrkimystä häpäistä majurin arvoa, eli että se arvo ei mitään arvomerkkejä tarvitse.
  7. Ettei teidän vähemmälle jääneiden tarvitsisi kateuksissanne nostella noita ikivanhoja viestejä, joiden linkitkään eivät aukea eikä tarvitsisi kertoa enempää mitättömyydestänne etsiessänne minua puskista, joissa en koskaan ole, laitan tähänkin viestin, jonka äsken jätin omalle avaukselleni:

    xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

    Minä olin sotaväessä vain työssä, hankkimassa elantoa itselleni ja perheelleni. Työpaikkojani olivat UudJP, Huoltokoulu, Puolustusvoimain Tutkimuskeskus, Topografikunta, Esikuntakoulu ja Pääesikunta. Noista olin kolme kertaa komennuksella YK:n rauhanturvatehtävissä.

    Minulla oli monenlaisia töitä, joissa etenin kasvaneen kokemukseni ja saamani lisäkoulutuksen myötä. Aloitin varusmieskouluttajana perusyksikössä ja aliupseerikoulussa, sitten jatkoin varuskunnan muonittajana, kartoitustöissä, esikunnissa hallintopuolella, henkilökunnan kurssien opettajana ja kurssinjohtajana. Rauhanturvatehtävissä olin ensiksi komppanian vääpelinä, myöhemmillä kerroilla esikunnassa komentotoimiston toimistoupseerina.

    En ollut varsinaisesti kyllästynyt entiseenkään tehtävääni vaihtaessani uuteen, mutta halusin kehittyä ammatissani uusien kokemusten kautta. Tehtäviini pääsin aina omasta anomuksestani, paitsi kahteen viimeiseen, opettajaksi Esikuntakouluun ja toimistoupseeriksi Pääesikuntaan menin pyydettynä. Kyllä ne uudet tehtäväni olivat aina edellisiä arvostetumpiakin ammattikunnan keskuudessa ja varmaan myös korkeiden esimiesten mielestä, kun niissä parhaiten myös uralla eteni.

    Aina pyrin olemaan töissäni mahdollisimman hyvä, ja kaikesta päätellen siinä myös onnistuin. Sain uralta sen, mitä silloin saatavissa oli. Ja kun tuli mahdollisuus lähteä eläkkeelle ja päästä siviilitöihin, saamaan uusia kokemuksia ja myös palkkaa eläkkeen lisäksi, heti käytin sen mahdollisuuden hyväkseni.

    Myös siviilityössäni pyrin olemaan mahdollisimman hyvä ja sitä myös arvostettiin ja mukavasti etenin silläkin urallani. Kun työnantaja halusi minut varata niin, että olisin jäänyt sen palvelukseen mahdollisen kriisinkin tullen, empimättä suostuin. Mielessäni eivät edes häivähtäneet kertausharjoitukset ja mahdollisuus niiden kautta yletä reservin majuriksi; sotilasammatillisestikaan en katsonut niitä tarvitsevani ja katsoin res.majurin arvoa paljon tärkeämmäksi etenemisen siviiliurallani, joka sitten toteutuikin.

    Varusmieskersantiksi ylenneenä keväällä va-kersantiksi jäädessäni tarkoitukseni oli olla aktiivipalveluksessa vain kesä, sillä syksyllä aioin mennä opiskelemaan ihan muulle alalle. Mutta kun sen ensimmäisen kesän aikana tapasin naisen, josta tuli vaimoni jalasteni äiti, oli järkevämpää jäädä ilmaiset opinnot tarjoavalle sotilasuralle kuin lähteä velaksi opiskelemaan. En tuota ratkaisuani ole koskaan katunut.

    En siis ollut kutsumussotilas. Mutta kukapa olisi, sillä kutsumus ei elätä. Mutta ihan antaumuksellinen sotilas minusta tuli. Ja ura tarjosi itsellenikin monenlaista mielenkiintoista ihan varsinaisissa tehtävissänikin ja lisäksi rauhanturvareissuilla ja ammatillisessa yhdistystoiminnassa. Ja - mikä parasta - mahdollisuuden päästä nuorena täydelle eläkkeelle ja tienaamaan lisää mielenkiintoisissa siviilitöissä! Ei sitä muutoin olisi saanut tällaista eläkeläiselämääkään, josta jo kohta 20 vuotta olen nauttinut, mm. puolitoimisena maailmanmatkaajana - ja katkeran kateuden aiheena niille, joiden elämä on vain tällä kepupalstalla.
  8. Kun olet näköjään ollut passissa ja heti tarttunut tuohon aamulla jättämääni edelliseen viestiini, täytyy tuollainen tunnollisuutesi palkita vielä valistamalla sinua tuosta mieltäsi polttelevasta kysymyksestä:

    Minä olin sotaväessä vain työssä, hankkimassa elantoa itselleni ja perheelleni. Työpaikkojani olivat UudJP, Huoltokoulu, Puolustusvoimain Tutkimuskeskus, Topografikunta, Esikuntakoulu ja Pääesikunta. Noista olin kolme kertaa komennuksella YK:n rauhanturvatehtävissä.

    Minulla oli monenlaisia töitä, joissa etenin kasvaneen kokemukseni ja saamani lisäkoulutuksen myötä. Aloitin varusmieskouluttajana perusyksikössä ja aliupseerikoulussa, sitten jatkoin varuskunnan muonittajana, kartoitustöissä, esikunnissa hallintopuolella, henkilökunnan kurssien opettajana ja kurssinjohtajana. Rauhanturvatehtävissä olin ensiksi komppanian vääpelinä, myöhemmillä kerroilla esikunnassa komentotoimiston toimistoupseerina.

    En ollut varsinaisesti kyllästynyt entiseenkään tehtävääni vaihtaessani uuteen, mutta halusin kehittyä ammatissani uusien kokemusten kautta. Tehtäviini pääsin aina omasta anomuksestani, paitsi kahteen viimeiseen, opettajaksi Esikuntakouluun ja toimistoupseeriksi Pääesikuntaan menin pyydettynä. Kyllä ne uudet tehtäväni olivat aina edellisiä arvostetumpiakin ammattikunnan keskuudessa ja varmaan myös korkeiden esimiesten mielestä, kun niissä parhaiten myös uralla eteni.

    Aina pyrin olemaan töissäni mahdollisimman hyvä, ja kaikesta päätellen siinä myös onnistuin. Sain uralta sen, mitä silloin saatavissa oli. Ja kun tuli mahdollisuus lähteä eläkkeelle ja päästä siviilitöihin, saamaan uusia kokemuksia ja myös palkkaa eläkkeen lisäksi, heti käytin sen mahdollisuuden hyväkseni.

    Myös siviilityössäni pyrin olemaan mahdollisimman hyvä ja sitä myös arvostettiin ja mukavasti etenin silläkin urallani. Kun työnantaja halusi minut varata niin, että olisin jäänyt sen palvelukseen mahdollisen kriisinkin tullen, empimättä suostuin. Mielessäni eivät edes häivähtäneet kertausharjoitukset ja mahdollisuus niiden kautta yletä reservin majuriksi; sotilasammatillisestikaan en katsonut niitä tarvitsevani ja katsoin res.majurin arvoa paljon tärkeämmäksi etenemisen siviiliurallani, joka sitten toteutuikin.

    Varusmieskersantiksi ylenneenä keväällä va-kersantiksi jäädessäni tarkoitukseni oli olla aktiivipalveluksessa vain kesä, sillä syksyllä aioin mennä opiskelemaan ihan muulle alalle. Mutta kun sen ensimmäisen kesän aikana tapasin naisen, josta tuli vaimoni jalasteni äiti, oli järkevämpää jäädä ilmaiset opinnot tarjoavalle sotilasuralle kuin lähteä velaksi opiskelemaan. En tuota ratkaisuani ole koskaan katunut.

    En siis ollut kutsumussotilas. Mutta kukapa olisi, sillä kutsumus ei elätä. Mutta ihan antaumuksellinen sotilas minusta tuli. Ja ura tarjosi itsellenikin monenlaista mielenkiintoista ihan varsinaisissa tehtävissänikin ja lisäksi rauhanturvareissuilla ja ammatillisessa yhdistystoiminnassa. Ja - mikä parasta - mahdollisuuden päästä nuorena täydelle eläkkeelle ja tienaamaan lisää mielenkiintoisissa siviilitöissä! Ei sitä muutoin olisi saanut tällaista eläkeläiselämääkään, josta jo kohta 20 vuotta olen nauttinut, mm. puolitoimisena maailmanmatkaajana - ja katkeran kateuden aiheena niille, joiden elämä on vain tällä kepupalstalla.

    Kun tietenkin olet edelleen siellä passissa, varmaan vielä vastaat tähänkin, mutta nyt en enää vastaa sinulle.
  9. Ei voi olla huvittumatta, kun näkee, millaista satoa avaukseni on taaskin tuottanut! Yritin puhua myönteistä Olli Rehnistä, mutta kyllä hän on jäänyt pahasti varjooni. Nuo innokkaimmat, moneen kertaan puheenvuoroja käyttäneet ovat puhuneet vain minusta, aina uudestaan. Ei ole kepukaan ollut yhtään mitään rinnallani!

    Ja mikä ihmeellisintä - kiihottavinta minussa heille on tuo jo ammoin menneisyyteeni jäänyt sotilasurani! Ura, joka kesti vain 25 vuotta varusmiesaika mukaan lukien; ura, jolta olen ollut jo 35,5 vuotta eläkkeellä; ura, joka kesti vain hyvin selvästi vajaan kolmasosan elämästäni heidän mielestään ainoana tekijänä määrittää minua ja elämääni! Eipä ole tainnut olla armeijassamme kenraalia, joka saisi täällä yhtä suurta huomiota kuin minä, joka ylimmillänikin olin vain kapteeni! Kun tänne on ilmaantunut johtajia ja majureita, eivät he ole tehneet itsestään tuollaisia päästäkseen lähemmäksi jotakin, vaan päästäkseen ylemmäs sitä muodollista tasoa, jolla olin vuosikymmeniä sitten. Heidän esitystasonsa tosin on jäänyt sellaiseksi, että juttujaan lukiessa ei voi olla sille nauramatta.

    No, kai minun on oltava tyytyväinen siitä, että laitoin taas nuo eräät ”tulille”, kuten joku on vastineessaan todennut. Noilla eräillä lienee siis elämässään kovin kylmää, sitä tuossa vastineessa tarkoitettaneen. Ehkä olen tuolla tavalla antanut elämän sisältöä sellaisille, joiden elämässä ei muuta sisältöä ole. Eräälle ilmeisesti annan jopa elämäntarkoituksen; siitä hän kertoo nikissään.

    Joten tämä riittänee minulta tällä erää. Nyt ensiksi lähden tästä viikkojumppaani ja sen jälkeen saunomaan ja uimaan Oulunkylän Sydäntalolle, ja sieltä kaupungille asioille hakemaan mm. uudet silmälasit, joiden valmistumisesta sain ilmoituksen. Huomenna on mm. autonkatsastus, lauantaina poikapuoleni lasten synttärit ja varmaan sunnuntainakin on muuta ajankulua kuin tämä palsta, joten tuskinpa muutamaan päivään täällä käyn. Mutta koettakaa kestää, te vain minusta ja minulle elävät, sillä kyllä minä tulen taas sitten, kun kepupolitiikka siihen aihetta antaa - jolloin taas pääsette puhumaan minusta ja siitä niin kiihottavasta sotilasurastani!
  10. Tässä jo iltapesuilla käytyäni ja pyjamassani vuoteeseen mennessäni - kirjan kanssa, tietysti - kävin VIELÄ vilkaisemassa palstaa, ja kun tuo älykäs ja palstan majurinkin älyä kehuva viestisi on tullut heti edellisen viestini jälkeen, VIELÄ vastaan siihenkin:

    Kun kaltaisiasi ja tuon majurin kaltaisia älykköjä ja sotilasasiantuntijoita ei ollut aikoinani upseeristossa, pääsi tapahtumaan sellainen kamaluus, että minä näillä vaatimattomilla kyvyilläni ja näytöilläni niin hyvin siellä menestyin. Kyllähän sielläkin kai jo tunnettiin viisaus, että ”ne tekevät, jotka osaavat, jotka eivät osaa, ne opettavat”. Joskus sanoin tuon sairaanhoidonopettaja-vaimolleni, mutta ei hän sitä todeksi myöntänyt. Eikä siihen kai oikein uskottu siellä sotaväessäkään, sillä opettajiahan itse asiassa ovat ne joukko-osastojen kenttämiehetkin, joiden oppilaat ovat vain vähän alemmilla tasoilla kuin sotakoulujen opettajilla.

    Mutta kun tuo virhe tapauksessani tapahtui siellä sotaväessä monia vuosikymmeniä sitten, älä enää anna sen kalvaa mieltäsi kuin se olisi tätä päivää tai ainakin eilistä. Ihmettele mieluummin, että miten sama virhe kohdallani toistui Valiollakin, jossa myös etenin mukavasti, vaikka sen omistajissa ja johdossakin oli myös kepulaista viisautta. No, ei siellä varmaankaan ollut niin suurta viisautta kuin on sinulla ja tuolla res.majurilla;))

    Annan arvoa sille, että olet taas uhrannut aikaasi ja viisauttasi noin mittavasti vain minun vuokseni. Siksi vielä sinullekin ihan erikseen Hyvän Yön toivotukseni; varmaan pysyn unissasikin, jos tärkeä tehtäväsi sallii sinun mennä hetkeksi uinahtamaan!
  11. Kävin vielä vilkaisemassa avaukseni tuottamaa, ja kun huomasin tuon heti lähtöviestini jälkeen tulleen, vastaan siihen vielä pikaisesti:

    Miksi otat esille vain yhden noista minun linkeistäni? Niissä muissa linkeissä ollaan selvästi yrittäjän puolella, kuten ymmärtääkseni on myös Olli Rehn, jonka mielipiteitä ja esityksiä kehuin.

    Ei meillä todellakaan olla enää talkoohengen varassa eikä perheiden tarvitse huolehtia sukunsa heikko-osaisista, vaan heilläkin on sosiaaliturvaa. Sen minäkin näen kertovan kansakunnan sivistyksestä ja moraalista. Mille tahansa poliittiselle taholle siitä kiitos kuuluneekaan, se taho kiitokseni saa, vaikkei itseni onneksi ole tarvinnut koskaan sosiaalisiin tukiin turvautua.

    Miten ihmeessä, millä perusteella näet minun olleen sotaväkiaikoinani piittaamaton hengestä, jossa kaveria ei jätetä? Jos olisin sellainen ollut, en toki olisi mennyt niihin luottamustehtäviin, joiden tarkoituksena oli pitää huolta kavereistani, eivätkä ne kaverit olisi minua sellaisiin tehtäviin laittaneetkaan.

    Paljolti samaa mieltä kanssasi olen johtajissamme valtaa saaneesta itsekkyydestä. Sama ilmiö valitettavasti on saanut valtaa myös osassa nuorisoamme, joka ei ilmeisesti tunne noita vanhoja aikoja eikä osaa olla kiitollinen niille, joiden ansiota paljolti on, että heidän tilanteensa on paljon parempi kuin aikaisemmilla sukupolvilla.

    En ole pahoittanut mieltäni siitä, että tulonsiirtoja täältä pääkaupunkiseudulta muualle tapahtuu niin runsaasti. Kai meillä on siihen varaa, ja suurin osa maastamme on sellaista, jossa ei omin avuin pärjätä. Mutta se minua ärsyttää kun esim. tällä palstalla ja arvatenkin myös laajemmin kepulandiassa asia käännetään päälaelleen, eli nähdään tämän pääkaupunkiseudun olevan muun Suomen elätti.

    Ei tänne tarvita mitään pakkosiirtoja, kun tulijoita sellaiset määrät, joista mainitsen avauksessanikin. Ilmeisesti nuo tulijat näkevät saavansa täällä paremman elämän kuin kotiseuduillaan, huolimatta siitä, että täällä asuminen on hyvin paljon kalliimpaa kuin heidän lähtöseuduillaan.

    Kyllä sinne Sipoosta saadulle alueelle on rakennettu jo paljonkin, kai siellä jo tuhatmäärin asukkaitakin on. Alueen rakentamisen laajentamiselle tietylle alueelle esteeksi näyttäisi tulevan mahtava eläin, pyy! Tosin pyy itse lienee roolistaan tietämätön, mutta sillä on tukijoita eräillä tahoilla. Toivottavasti järki vielä voittaa tuossakin.

    Iloinen veronmaksaja minäkin olen, eivätkä minunkaan maksamani verot ole korvamerkittyjä, mutta silti toivoisin, että nekin rahat käytettäisiin järkevästi. Eli että niistä jäisi osa hyödyttämään myös tämän pääkaupunkiseudun kehitystä, joka kuitenkin on avainasemassa koko maan ja kaikkien suomalaisten parhaan kannalta.

    Turhaan sinä tuohon noita demareita vedät. Syntymäkepulaisen lienee mahdotonta ymmärtää, että en ole aikoihin kyseistä puoluetta kannattanut, vaikka joskus yli 40 vuotta sitten olin jopa puolueen listoilla sitoutumattomana kuntavaaliehdokkaana. No, kyllä minä vielä Paavo Lipposen johtamille demareille joskus vaaleissa ääneni annoin, ja saatanpa antaa vielä joskus vastakin, jos demarit taas nousevat sellaiseen rooliin, jossa ne Lipposen johdolla olivat - sikäli, kuin silloin enää olen äänestämässä.

    Noihin pariin muuhun edellisen viestini jälkeen tulleisiin en välitä vastailla, kun niissä puhutaan sotilaselämästä ja sotilastehtävien vaatimuksista ja arvostuksista sellaisella asiantuntemuksella, jota minulla ei enää ole yli 35 vuotta niistä tehtävistä poissa olleena;)) Yhdyn kuitenkin noista tuossa lyhyemmässä esitettyyn näkemykseen, että kyllä minulla ja tuolla res.majurilla todellakin on pikkasen tasoaeroa;)). Nyt vielä katson erään digiboxilleni tallettamani ohjelman ja sitten iltapesuille vuoteeseen, joten Hyvää Yötä nyt vain Sinullekin!
  12. Pari tuntia sitten palstan jättäessäni lupasin vielä tänä iltana vastailla mahdollisesti tulleisiin asiallisiin vastineisiin. Kommentoin nyt noita tulleita vastineita, jotka lähettäjiensä mielestä ovat varmaan asiallisia;))

    Ensiksi tuolle, jonka mielestä tämä avaukseni on ollut yksinpuheluani. Kyllä nuo vastineet joihin olen vastaillut ovat tulleet muilta kuin minulta, en minä pystyisi sellaisiin esityksiin, joita useimmat niistä ovat;))

    Sitten tuolle minua jo nikissään niin sivistyneesti puhutelleelle:

    Jos olin väärässä arvellessani kehuneeni väärää kepulaista, miksi ihmeessä hän ja muutama muu ilmeinen kepun kannattaja noista Rehnille antamistani kehuista noin tuohtui? Okei, olkoon sitten niin kuin hän sanoo, että Rehnin nyt esittämät on joku toinen kepupoliitikko esittänyt jo aiemminkin, mutta minä en ole sellaista huomannut. Enkä liioin ole huomannut niitä esityksiä torjutun hänen mainitsemiltaan tahoilta. Mutta jos olisi niin tapahtunut, en puolustaisi niitä tahoja vaan paheksuisin niiden toimintaa.

    Hän ylistää tuota res.majuria uskoen tämän todella olevan sellainen. Miksi ihmeessä hän laittaa profiilikuvakseen vain sotilaspuvun takin ilman majurin arvomerkkejä? Ei noin olisi tehnyt kukaan minun ammoisina aikoinani sotaväessä tuntemakseni tullut majuri, eivät he arvomerkkejään hävenneet. Eikä heistä kukaan olisi kehdannut laittaa omiin nimiinsä jostakin linkittämäänsä tekstiä, joka ei ole asiasisällöltään eikä esitystavaltaan lainkaan samalla tasolla kuin oma tekstinsä, jolla majurimme yleensä esityksiään jatkaa. Hänen profiililtaan poimimista linkeistä tästä muutamia näyttöjä alla:

    http://keskustelu.suomi24.fi/t/14080206/etta-tassahan-on-tammoinen-tikku-pystyssa

    http://keskustelu.suomi24.fi/t/14074678/voiko-narulla-tyontaa

    http://keskustelu.suomi24.fi/t/14072749/pysytaanpa-ihan-kalassa-eritoten-muikussa

    http://keskustelu.suomi24.fi/t/14062224/keraampa-paivan-hesarista-pariasiaa-talveen

    Tunnustan, että en todellakaan pystyisi samaan;))

    Kun en nyt näe olevan aihetta enempään toivottelen vain kaikille Hyvää yötä!