kapi_

Vapaa kuvaus

Pitkä ja monipolvinen elämä on jo takanani. Monessa olen mukana ollut, paljon nähnyt, paljon kokenut ja jotain vielä muistankin. Maailma on muuttunut paljon elinaikanani, niin myös elinympäristöni ja yhteisöni, jotka ovat vaihtuneetkin moneen kertaan. Muuttunut olen varmaan itsekin, kun muokkaajia on ollut paljon.

Tapsa Rautavaara lauleli ”en päivääkään vaihtaisi pois”. En yhdy tuohon varauksetta, mutta yhdyn kyllä laulun säepariin ”jotain jos toimissain väärin mä tein, suon senkin itsellein”. Elämää se kaikki on ollut. Kun elämä vielä jatkuu, yhä se elämältä maistuu, antejaan antaa ja varsin moniaalle edelleen kuljettaa. Myös maailmanmeno ja elämän ilmiöt yhä kiinnostavat niin, että otan niihin kantaa myös näillä palstoilla.

Tämän korkean iän saavuttaneen on kuitenkin ylöspäin katseensa kohdistaen joskus syytä huokaista näinkin:

Ah, painuva päivä, ma aamusta aloin,
jo lapsena leimusin, nuorena paloin,
mut tahtoni vielä ei tuhkaksi tulla,
jos vielä on valkeutta sulla!

(Eino Leino)

Ja onhan myös näin:

Niin kauan, kun on veri suonissas,
luut, jänteet lujina ja ominas,
niin kauan älä pyri kohtalon
majasta ahtaasta pois jalallas!

(Omar Khaijam)

Aloituksia

437

Kommenttia

6606

  1. Heh heh! Tämä palsta on nimetty kepulle, mutta enemmän täällä on alettu availlakin kapista kuin kepusta. No, samat konsonantithan ovat noissa sanoissa kepu ja kapi, joten mitäpä noista vokaaleista väliä. Jos pitäisin ihan täyspäisinä noita avaajia ja heidän avauksiinsa innokkaimmin tarttuneita, olisin varmaan imarreltu huomiosta, mutta kun… no, jääköön sanomatta….
    Olen kyllä tainnut itsekin heittää vähän lisää puuta heidän hyvin roihunneeseen nuotioonsa. Tietenkään en ole halunnut ns. vedättää heitä, mutta ehkä pieni piru minuun meni. Varmaan siksi, että olihan niin hauskaa nähdä, kun kirjoitustaitoni arvostelussa pätevämmäksi ilmoittautui eräs kuin yksikään koulujeni opettajista tai muista, joilta siitä olen aikaisemmin lausuntoja saanut. Ja kun sama ilmoittautuu myös sotilastehtävien merkityksen ja niissä ansioitumisen pätevämmäksi arvioijaksi kuin yksikään noita asioita minun tekemisiin liittyen aikoinaan arvioinut, se vasta hauskaa oli! Hauskuuden hän vei huippuunsa sillä, että arvioi noilla molemmilla alueilla tuon ”res-majurin” minua pätevämmäksi ja ansioituneemmaksi!
    Kuinka hän jättikään vaille huomiotaan sen, että myös Valiolta sain aivan samanlaisia - siis yhtä virheellisiä - arviointeja työni merkityksestä ja siinä onnistumisesta ja jopa korkeimman kunniamerkkini sieltä eläköityessäni! Varmaan siksi, että ”onhan hän sentään kepulainen”, eikä halua tunnustaa ”keskustaa lähellä olevan” firman erehtyneen suhteeni;))
    Ja kun tuo sama ilmoittautui myös tyyliguruksi pukeutumisessa, silloin en enää voinut olla nauramatta ääneen, vaikka ketään ei ollut nyt minua kuulemassa! Vaikka hän lienee kovin nuori, varmaan hän on tyylikkyyden arvioinnin ohjeekseen kuullut Juha Watt Vainion rallissaan laulaman ”Härmän jätkät ovat lomaristeilyllä, joka miehellä on tumma puku yllä…”
    Miksi ihmeessä tuollainen monipuolinen asiantuntija-lahjakkuus on ilmeisen nuorella iällään juuttunut päivystämään tällaista palstaa, jolle minä tulin ensimmäisen kerran vasta lähes 70-vuotiaana eläkeläisvaarina! Uhraako hän poikkeuksellisen monipuolisen lahjakkuutensa tuohon sittenkin varsin vähäisiä kykyjä vaativaan tehtävään vain minun vuokseni? Siltä näyttää. Ja ”niin on, jos siltä näyttää”, sanoi Kekkonen, eikä hän voinut olla väärässä, sillä olihan hän sentään kepul… maalaisliittolainen. Nyt viimeistään minun täytyisi sadun sammakon tavoin pullistua omahyväisyydestä! Mutta niin en tee. Kun itse en sittenkään pidä itseäni ihan niin merkittävänä, jollainen ilmeisesti olen hänen mielestään ja eräiden muidenkin mielestä.
    Laitan nyt tämän saman näille kahdelle avaukselle, jotka on tehty minusta ja joilla on noista asioista minussa innokkaasti keskusteltu. Tämä nyt saa riittää minulta ainakin muutamaksi päiväksi, mutta sehän ei estäne teitä jatkamasta keskustelua aiheesta, joka kiinnostaa teitä enemmän kuin mikään muu.
    Kiitoksia teille eräille hyvistä nauruista! Tämän jälkeen menee taatusti ainakin muutamia päiviä, kenties hieman kauemminkin ennen kuin tämän palstan taas avaan, sillä isänmaa taas kutsuu poikaansa sankaritekoihin. Mutta viihtykää palstalla te, joille tämän tarkoitan - ja kyllähän te viihdytte!
  2. Heh heh! Tämä palsta on nimetty kepulle, mutta enemmän täällä on alettu availlakin kapista kuin kepusta. No, samat konsonantithan ovat noissa sanoissa kepu ja kapi, joten mitäpä noista vokaaleista väliä. Jos pitäisin ihan täyspäisinä noita avaajia ja heidän avauksiinsa innokkaimmin tarttuneita, olisin varmaan imarreltu huomiosta, mutta kun… no, jääköön sanomatta….
    Olen kyllä tainnut itsekin heittää vähän lisää puuta heidän hyvin roihunneeseen nuotioonsa. Tietenkään en ole halunnut ns. vedättää heitä, mutta ehkä pieni piru minuun meni. Varmaan siksi, että olihan niin hauskaa nähdä, kun kirjoitustaitoni arvostelussa pätevämmäksi ilmoittautui eräs kuin yksikään koulujeni opettajista tai muista, joilta siitä olen aikaisemmin lausuntoja saanut. Ja kun sama ilmoittautuu myös sotilastehtävien merkityksen ja niissä ansioitumisen pätevämmäksi arvioijaksi kuin yksikään noita asioita minun tekemisiin liittyen aikoinaan arvioinut, se vasta hauskaa oli! Hauskuuden hän vei huippuunsa sillä, että arvioi noilla molemmilla alueilla tuon ”res-majurin” minua pätevämmäksi ja ansioituneemmaksi!
    Kuinka hän jättikään vaille huomiotaan sen, että myös Valiolta sain aivan samanlaisia - siis yhtä virheellisiä - arviointeja työni merkityksestä ja siinä onnistumisesta ja jopa korkeimman kunniamerkkini sieltä eläköityessäni! Varmaan siksi, että ”onhan hän sentään kepulainen”, eikä halua tunnustaa ”keskustaa lähellä olevan” firman erehtyneen suhteeni;))
    Ja kun tuo sama ilmoittautui myös tyyliguruksi pukeutumisessa, silloin en enää voinut olla nauramatta ääneen, vaikka ketään ei ollut nyt minua kuulemassa! Vaikka hän lienee kovin nuori, varmaan hän on tyylikkyyden arvioinnin ohjeekseen kuullut Juha Watt Vainion rallissaan laulaman ”Härmän jätkät ovat lomaristeilyllä, joka miehellä on tumma puku yllä…”
    Miksi ihmeessä tuollainen monipuolinen asiantuntija-lahjakkuus on ilmeisen nuorella iällään juuttunut päivystämään tällaista palstaa, jolle minä tulin ensimmäisen kerran vasta lähes 70-vuotiaana eläkeläisvaarina! Uhraako hän poikkeuksellisen monipuolisen lahjakkuutensa tuohon sittenkin varsin vähäisiä kykyjä vaativaan tehtävään vain minun vuokseni? Siltä näyttää. Ja ”niin on, jos siltä näyttää”, sanoi Kekkonen, eikä hän voinut olla väärässä, sillä olihan hän sentään kepul… maalaisliittolainen. Nyt viimeistään minun täytyisi sadun sammakon tavoin pullistua omahyväisyydestä! Mutta niin en tee. Kun itse en sittenkään pidä itseäni ihan niin merkittävänä, jollainen ilmeisesti olen hänen mielestään ja eräiden muidenkin mielestä.
    Laitan nyt tämän saman näille kahdelle avaukselle, jotka on tehty minusta ja joilla on noista asioista minussa innokkaasti keskusteltu. Tämä nyt saa riittää minulta ainakin muutamaksi päiväksi, mutta sehän ei estäne teitä jatkamasta keskustelua aiheesta, joka kiinnostaa teitä enemmän kuin mikään muu.
    Kiitoksia teille eräille hyvistä nauruista! Tämän jälkeen menee taatusti ainakin muutamia päiviä, kenties hieman kauemminkin ennen kuin tämän palstan taas avaan, sillä isänmaa taas kutsuu poikaansa sankaritekoihin. Mutta viihtykää palstalla te, joille tämän tarkoitan - ja kyllähän te viihdytte!
  3. Heh heh! Niinpä Sinäkin näyt kapiksi joutuneen! Hyvin moni muu täällä on kokenut saman kohtalon, joten varmaan sen kestät. Onneksi kukaan ei ole minua tuoksi "majuriksi" luullut;))

    Onkohan täällä joku toinenkin kuin vain se yksi, joka näkee kapeja kaikkialla? Ja pitää itseään pätevänä määrittämään esitystaitoni huonommaksi kuin tuon "majurin". Ja uskoo myös pystyvänsä arvioimaan minun sotilasansioitani! No, ehkäpä olivat kohdallani väärässä ne sotilasesimieheni, jotka minut varsin ansioituneeksi näkivät? No, niistä ajoista on jo kovin kauan, vaikka ne näkyvät olevan tätä päivää tuolle ja jollekin muulle, jotka tuolloin tuskin olivat vielä syntyneetkään.
  4. Kun sivistyneesti aloitat v*tulla, niin toteanpa, että silloin kun tuo kuva on otettu, et varmaan ollut vielä niintä v*tuista kiinnostunut, jos olet nytkään. Olitkohan silloin vielä tullut edes sieltä äitisi v*tusta.

    Kuva on nimittäin otettu lähes 30 vuotta sitten. Tarkistin tiedostosta, johon olen kirjannut kaikki viimeisen 30 vuoden lomareissuni. Olimme tuolloin, keväällä 1986 vaimoni kanssa lomailemassa Kyproksen Aya Napassa, ja siltä käsin (Larnacasta tosin lähtien) teimme Välimeren risteilyn, joka suuntautui Israeliin ja Egyptiin. Haifan satamasta ajoimme bussilla ensin Jerusalemiin ja sitten Betlehemiin, joissa tutustuimme merkittävimpiin kohteisiin. Sitten seilasimme Pord Saidin satamaan, josta taas Bussilla Kairoon ja mm. pyramideille ja takaisin laivalle. Noissa maissa vuosia olleena halusin näyttää varsin tuoreelle vaimollenikin (avioiduimme v. 1983) niitä paikkoja, joissa hän ei ollut käynyt, ja niinpä hän sitten totesi: ”nyt nämäkin maat on otettu haltuun”.

    Tuossa kuvassa olemme juuri tulleet laivalle, ja noin meidät miespuoliset matkustajat vastaanotettiin. Tuolloin tuollainen asu kuin minulla tuossa on, oli pintamuotia tuollaisissa tilanteissa. Mutta etpähän sinä sitä tiedä, kun asia on niin kuin alussa sanon.

    Ilo oli valistaa sinua tuollaisessa asiassa, ja toivottavasti opit siitä niin, että et enää möläyttelisi tuollaisia, joissa osoittaudut paitsi tyhmäksi myös asioita tuntemattomaksi. Öitä!
  5. Kai sen verran kiihdyin tuosta jatkuvasti toistamastasi älyttömyydestä, että kirjoitusvirheitä - pois jääneitä kirjaimia - näkyy tulleen minullekin.

    Sen verran vielä lisään, että jokainen majuriksi ylennyt kadettiupseeri on joutunut käymään ainakin esiupseerikurssin, vaikkei olisi sotakorkeakouluun päässytkään, ja läheltä seuranneena tiedän, millaisia kirjallisia kykyjä vaadittiin jo esiupseerikurssillakin, mm. sen loppututkielmassa.

    Toki kadettikoulussakin vaaditaan sellaisia kykyjä - kielellistä esitystaitoa ja kirjoitustaitoa - jotka sinulta tyystin puuttuvat. Oman toimeni - Esikuntakoulun henkilöstöhallinnon opettaja ja yhden mestarikurssin johtaja - ohella opetin myös Kadettikoulussa muutamille kadettikursseille henkilöstöhallintoa, ja vaikka kadettien tietotaso aineessa ei ollut samaa tasoa kuin toimiupseerien luutnanttikursseilla tai mestarikurssillakaan, kyllä heidän kirjallinen ilmaisunsa oli häikäisevän hyvää sinun ilmaisuusi verrattuna.

    Nyt riittäköön.
  6. En ole väittänyt, ettet olisi saanut sotilasansiomitalia. Sellaisen on voinut saada sotamieskin, jos on osallistunut riittävän monta kertaa kertausharjoituksiin. Ainakin, jos on niiden harjoitusten perusteella ylentynyt korpraaliksi tai jopa alikersantin korkeaan arvoon.

    En liioin ole väittänyt, ette olisi kadettiupseeri. Sellaisen väittäminen olisi naurettavaa, sillä silloinhan olisin ehkä aluksi uskonut, että voisit kadettiupseeri olla. Tietääkseni kadettiupseerikunnassa ei ole yhtäkään, jolta ilmeisesti olisi jäänyt kesken kansa- tai peruskoulu. Kirjoitustesi asusta päätellen sinulta se on kesken jäänyt, ellet ole niin perin heikkolahjaunen, että et olisi kahdeksassa vuodessa oppinut paremmin äidinkielen rakenteita ja sitä puhtaammin mysö kirjoittamaan.

    Eikä kukaan evp-kadettiupseeri ylpeilisi laillasi sillä, että on saanut sotilasansiomitalin. Jokainen heistä on sen saanut ja monia korkeampiakin mitaleita. Sama aivan varmasti pätee myös majurin arvoon kohoinnehin resrvin upseereihin. Kun minäkin toimiupseerikapteeni-evp:nä ja tosin myös reservin upseerina olen saanut paitsi sen sotilasansiomitalin ja pari sitä korkeampaakin.

    Mikä mahtaa olla vaikuttimesi ja motiivisi tuossa res-majuriksi heittäytymisessäsi? Vai oletkohan niin ulkona todellisuudesta, että kuvittelisit jonkun siihen uskovan? Ei kai pääsi ole voinut seota niin perusteellisesti, että itse siihen uskoisit. Vai onko tarkoituksesi pyrkiä upseerien halventamiseen osoittamalla, että muka kaltaisesikin olisi upseeriksi päässyt? Turha yritys, ei siihen voi uskoa kukaan sotaväkeä käymätönkään saati sitten tällainen siellä aktiivina palvellut ja upseereilta vaadittavan hyvin tuntevan.

    Tämän jälkeen en enää puutu älyttömyyksiisi, olkoot sen motiivit mitkä tahansa.
  7. No, kun jo ainakin muutaman ihan viattoman sivullisen olet tässäkin ketjussa minuksi nähnyt, täytyy minun näyttää sinulle ihan oikea itseni. Ja kun näyt kaipailleen alastoman ruhoni näkemistä, täytyy minun tuollainen kiihkeä kaipuusi ottaa huomioon - ainakin melkein.

    Tässäpä muutamia vuosia sitten Thaimaan matkalla Kwai-joella:

    https://scontent-ams2-1.xx.fbcdn.net/hphotos-xaf1/t31.0-8/12232949_10153765481389182_8552495892140273888_o.jpg

    Mutta täytyyhän naiskauneuttakin laittaa oheen, vaikka sellainen ei sinua kiinnostane. Tässä samalla matkalla thai-hierojan käsiteltävänä:

    https://scontent-ams2-1.xx.fbcdn.net/hphotos-xap1/t31.0-8/12232672_10153765481069182_5680737525598368392_o.jpg

    Tässä vielä eräältä melkoisesti aikaisemmalta matkalta, jossa on sekä naiskauneutta että mieskomeutta (laivalle tulo Välimeren risteilyllä):

    https://scontent-ams2-1.xx.fbcdn.net/hphotos-xfl1/v/t1.0-9/12243234_10153765349889182_8064603782421085126_n.jpg?oh=9fe8d1f74e142506dded41e629514005&oe=56E5EEF7

    Enempää et saa. Etköhän näidenkin kanssa yösi viihdy. Kun näistäkin pystyt mielikuvituksessasi näkemään sen kaikkein kiinnostavimman: munakarvani. Eikä siitä seuraamuksena sinusta mahdollisesti tulevat roiskeet päälleni lennä.
  8. Kun mitaleita on pitkä rivi, eivät ne oikein tahdo mahtua minun kapealle rinnukselleni. Mutta tässä se rivi ei mene käsivarren vaan paidan päälle:

    https://scontent-ams2-1.xx.fbcdn.net/hphotos-xfp1/v/t1.0-9/12308703_10153798548304182_7505801660239566004_n.jpg?oh=69438a8fe3ebddab6161534e1fdcb9cd&oe=56E5F70B

    Joko poistui huoli? Hyvää yötä!
  9. Kun näköjään olet toistamiseenikin samaa kysellyt, laitanpa tuon futismatsin päätyttyä - suosikkini saksalaisen Wolfsburgin sen voitettua - vielä minäkin toistamiseen saman, jonka jokin aika sitten esitin siellä toisessa höperöinnissäsi:

    ------------------

    Miksi ihmeessä sinä olet noin kiinnostunut noista mitaleista? Ja varsinkin sotilasansiomitalista? Sellaisenhan sai useampi ammattisotilas sotilasarvostaan riippumatta sotilasuransa loppuvaiheissa, jos oli nuhteettomasti palvellut. Sain sen tietysti minäkin, mutta jo sotilasurallani sain korkeammankin, Suomen Leijonan ritariristin. Valiolta eläköityessäni sain sitten korkeimman kunniamerkkini Suomen Valkoisen Ruusun ritariristin. Kyllä kai majurilla täytyy olla sellainenkin.

    On se hauskaa, että tällä kepulle nimetyllä palstalla niin yleiseksi viestien aiheeksi on noussut sotaväki, sotilaat, sotilasarvot - ja jopa mitalit! Miksi ihmeessä? Miten tänne on kulkeutunutkaan myös noita ansioituneita upseereita, kuten sinä res.maj. ja varmaan sotilasarvoltaan korkeampikin, tuo ”johtaja”, majureita korkeammissa portaissa toiminut, ei kai hänellä muuten olisi perustetta korostaa johtajuuttaan;))

    Mieleeni hiipii ajatus, että olenkohan minä teitä tänne vetänyt? En kai, minähän olin siellä sotaväessä lopuksikin vain kapteeni, ja tuo vain selvästi vajaan kolmasosan elämästäni kestänyt sotilasurani on jo kaukaista menneisyyttäni, yli 35 vuotta sitten se jo päättyi. Kuinka se voisi vielä jotakuta noin hiertää, olla hänelle tärkeämpi kuin itselleni? Vai päteekö tässä sanalasku ”siitä puhe, mistä puute”?

    On epäilty, että ovatko mitalini aitoja, ja joku on näköjään antanut johdonmukaisen vakuutuksen sille, että aitoja ne ovat. En minä ”niiden perään” olisi niin heikkona ollut, että olisin jäljennöksiä hankkinut. Enkä tietenkään voisi pitää sellaisia rinnassani jopa sotilaallisissa juhlatilaisuuksissa, kuten muutama vuosi sitten tässäkin Kaartin Jääkärirykmentin killan tilaisuudessa Kadettikoulun juhlasalissa, jossa taustalla sotilassoittokunta taitaa jo viritellä Jääkärimarssia:

    https://scontent-ams2-1.xx.fbcdn.net/hphotos-xta1/v/t1.0-9/11206138_10153319777979182_7746104047221555466_n.jpg?oh=1d3b5a4a26b1102e152bec93008f5f52&oe=571B6389

    Kymmenen niitä taitaa kaikkiaan olla rintapielessäni, se sotilasansiomitali arvojärjestyksensä mukaisesti kolmantena. Ihailkaapa sitten niitä te noista helyistä niin kiihkeästi kiinnostuneet!

    Kun tuota Wolfsburgin ja Manchester Unitedin kiihkeää futismatsia toisella silmälläni katsellessani avasin tänään ensimmäisen ja viimeisen kerran tämän palstan ja huomasin tuon minulle osoitetun viestin, tietysti siihen vastasin. Oletko nyt tyytyväinen? Hyvää yötä!
  10. Miksi ihmeessä sinä olet noin kiinnostunut noista mitaleista? Ja varsinkin sotilasansiomitalista? Sellaisenhan sai useampi ammattisotilas sotilasarvostaan riippumatta sotilasuransa loppuvaiheissa, jos oli nuhteettomasti palvellut. Sain sen tietysti minäkin, mutta jo sotilasurallani sain korkeammankin, Suomen Leijonan ritariristin. Valiolta eläköityessäni sain sitten korkeimman kunniamerkkini Suomen Valkoisen Ruusun ritariristin. Kyllä kai majurilla täytyy olla sellainenkin.

    On se hauskaa, että tällä kepulle nimetyllä palstalla niin yleiseksi viestien aiheeksi on noussut sotaväki, sotilaat, sotilasarvot - ja jopa mitalit! Miksi ihmeessä? Miten tänne on kulkeutunutkaan myös noita ansioituneita upseereita, kuten sinä res.maj. ja varmaan sotilasarvoltaan korkeampikin, tuo ”johtaja”, majureita korkeammissa portaissa toiminut, ei kai hänellä muuten olisi perustetta korostaa johtajuuttaan;))

    Mieleeni hiipii ajatus, että olenkohan minä teitä tänne vetänyt? En kai, minähän olin siellä sotaväessä lopuksikin vain kapteeni, ja tuo vain selvästi vajaan kolmasosan elämästäni kestänyt sotilasurani on jo kaukaista menneisyyttäni, yli 35 vuotta sitten se jo päättyi. Kuinka se voisi vielä jotakuta noin hiertää, olla hänelle tärkeämpi kuin itselleni? Vai päteekö tässä sanalasku ”siitä puhe, mistä puute”?

    On epäilty, että ovatko mitalini aitoja, ja joku on näköjään antanut johdonmukaisen vakuutuksen sille, että aitoja ne ovat. En minä ”niiden perään” olisi niin heikkona ollut, että olisin jäljennöksiä hankkinut. Enkä tietenkään voisi pitää sellaisia rinnassani jopa sotilaallisissa juhlatilaisuuksissa, kuten muutama vuosi sitten tässäkin Kaartin Jääkärirykmentin killan tilaisuudessa Kadettikoulun juhlasalissa, jossa taustalla sotilassoittokunta taitaa jo viritellä Jääkärimarssia:

    https://scontent-ams2-1.xx.fbcdn.net/hphotos-xta1/v/t1.0-9/11206138_10153319777979182_7746104047221555466_n.jpg?oh=1d3b5a4a26b1102e152bec93008f5f52&oe=571B6389

    Kymmenen niitä taitaa kaikkiaan olla rintapielessäni, se sotilasansiomitali arvojärjestyksensä mukaisesti kolmantena. Ihailkaapa sitten niitä te noista helyistä niin kiihkeästi kiinnostuneet!

    Kun tuota Wolfsburgin ja Manchester Unitedin kiihkeää futismatsia toisella silmälläni katsellessani avasin tänään ensimmäisen ja viimeisen kerran tämän palstan ja huomasin tuon minulle osoitetun viestin, tietysti siihen vastasin. Oletko nyt tyytyväinen? Hyvää yötä!
  11. Kun ilta meni taas näin pitkälle katsellessani lomani aikaisia digiboxini tallenteita, vielä pistäydyin täällä, kun mieleeni tuli mukava asia. Siis sellainen, että onhan se hienoa, kun täällä eräät asettavat sotaväen korkeammalle jalustalle kuin minä, vaikka siellä palvelin. Arvostan toki laitosta, joka minulle antoi paljon sellaista, josta tällä korkealla iällänikin on vielä mukavia muistoja ja yhä olen vielä jonkin verran tekemisissä sen laitoksen edustajien kanssa, kuten viime perjantai-iltana opistoupseerien juhlatilaisuudessa Santahaminan maanpuolustuskerholla.

    Mutta sittenkään minulle se laitos ei ole niin kaikkivaltaisesti tärkeä kuin eräille täällä. Palvelinhan siellä vain selvästi vajaan kolmasosan tähänastisesta elämästäni. Ja kun sen jälkeen elämässäni on ollut niin kovin paljon muuta, sellaistakin, jonka asetan minua kehittäneessä ja elämääni rikastuttaneessa mielessä vähintään yhtä korkealle kuin tuon sotilasaikani, en elä niiden aikojen muistoissa enkä gloriassa. Minulle ilman muuta tärkeintä on yksityiselämäni puolella tapahtunut. Mutta niin tärkeätä on myös myöhemmän työelämäni puolella tapahtunut, että kun olin sentään suuren yrityksen keskushallinnon isännöitsijä, sotaväen osalta pitäydyn vain siihen kapteenin arvoon, joka minulla oikeasti on. En siis tee itsestäni edes majuria, joiden - ja paljon korkeampienkin - upseerien kanssa minulla oli oikein mukavaa yhteistyötä siellä sotaväessä silloin joskus kauan sitten.

    Mutta nyt lopullisesti: hyvästi tämä avaukseni ja hyvästi toistaiseksi myös te kaikki tällä käyneet!
  12. Lopuksi puoleltani: Kehaisin tuossa tuota, joka kirjoitteli ainakin minusta ihan mielenkiintoisia tarinoita Lapin savotoilta, lähinnä ojitustöistä. Ohjeistin häntä kyllä, että lopettaisi höpinänsä lukioistaan, reserviupseerikoulustaan ja muusta sellaisesta, jossa hän ei ole uskottava vaan naurettava (sama kai on täällä res. majurinakin esiintynyt). Siitäkö lienee pahastunut niin, että hän sitten totesi:

    >>Juu, koneiden kanssa on mukava touhuta. Liekö esikuntamies päässyt koskaan edes T55:tä ajelemaan itse.<<

    Enpä olisi uskonut että joku muukin kuin vain tuo rakkaakseni julistautunut johtajaa leikkivä trolli pitää esikuntia sellaisina, että ne mitätöivät miehen kuin miehen. Kun niiden mitätöivä vaikutus kohdallani oli vain toistakymmentä vuotta, miten mitättömiksi ne ovat tehneetkään ne korkeammat upseerit, jotka aina vain esikunnissa toimivat. Ja tietenkin haluavat ja haalivat alaisikseen ja työtovereikseen vain mitättömimpiä miehiä. Pieleen varmasti menee kaikki siellä sotaväessä, kun niistä esikunnista sitä johdetaan;))

    Sitten vielä toiseen asiaan: Vaikkei tuota minulle esitetä, en voi olla puuttumatta tuohon, jossa Paavo Lipposta väitettään sotilaspassinsa polttajaksi. Suomen toiseksi pitkäaikaisin pääministeri (Kalevi Sorsan jälkeen) ja yhtäjaksoisesti pitkäaikaisin pääministerimme Paavo Lipponen ei ole polttanut sotilaspassiaan. RUK:n hän joutui jättämään kesken varusmiesaikanaan, kun raskaan singon kanssa kaatuessaan loukkasi selkänsä niin pahasti, että siitä tuli hänelle elinikäinen vaiva. Mutta varusmiespalveluksensa hän sitten joukossaan loppuun suoritti ja kersantti hänen sotilasarvonsa lienee.

    Eikä muuten ole polttanut sotilaspassiaan Erkki Tuomiojakaan, kuten täällä jotkut väittävät. Aliupseerikoulun hän kävi varusmiesaikanaan ja toimi alikersanttina tiedotustehtävissä Pääesikunnassa, ja on sitten reservissä ylennetty ensin kersantiksi ja sittemmin ylikersantiksi.

    Oikeita sotilaspassinsa polttajia nimetään tässä:

    https://fi.wikipedia.org/wiki/Markku_Lahtela

    Ehkä kuuluisimpana heistä kirjailija Markku Lahtela, jonka sekä isä että isoisä olivat maalaisliittolais-kepulaisia poliitikkoja, kansanedustajia, isä Olavi Lahtela oli jonkin aikaa ministerikin. Sukuun kyllä kuuluu myös Olavi Lahtelan tyttären poika Mikael Junger, joka on demari, mutta hänkään ei ole sotilaspassinsa polttajia, vaan on reservin upseeri, ja hän sai nuoruudessaan kuuluisuutta osallistuessaan Moskovan kaupungin Helsingin kaupungille lahjoittaman Maailman rauha -patsaan tervaamiseen Hakaniemessä.

    https://fi.wikipedia.org/wiki/Mikael_Jungner

    Luulenpa, että tämä saa riittää minulta tälle avaukselleni. Laitetaan lisää sitten, kun sille aihetta tulee, Jos ei muuta aihetta tule, kai käyn täällä kuitenkin Hyvät Joulut toivottelemassa.
  13. Ihan kivoja muisteluja sinulla. Sinulta ilmeisesti ovat myös nuo muutkin peräkkäiset viestit. Nyt olet puheissasi rehellinen. Uskon hyvinkin, että sinulla on kaikki nuo kokemukset, joista kertoilit. Lopettaisit jo höpinät lukioista ja RUK:sta, ja pysyisit vain totuudessa, joka on ihan arvostettava.

    Paljon suuremmat kokemukset sinulla on Lapista kuin minulla, kun olin siellä vain 1,5 vuotta. Samoillakin seuduilla olemme liikkuneet, mutta Ruuvanojan kämpällä en muista käyneeni, majoittunut sinne en ainakaan ole. Ehdin kyllä majoittautuakin monille kämpille, joita oli mm. Leukuhamarissa Kemijoen varressa Martinkylästä ylöspäin, Misijärven itäpäässä Kemijärven puolella, Rovaniemen maalaiskunnan Välijoella (Taipaleenkylästä lähtevän sivutien päässä) ja Nivankylässä ja pitkäaikaisin Kittilän Kuolavaarassa, Tepsan ja Kumputunturin välillä. Ja olinhan sen talven savotan päätteeksi vielä pari viikkoa yhteenvetoja tekemässä myös kämpällä, joka sijaitsi lähellä Pallastunturia, olikohan Raattama se lähin kylä.

    Aikomukseni oli kyllä jäädä Lappiin vaikkapa loppuiäkseni. Aioin mennä sotaväen suoritettuani Rovaniemen maalaiskunnassa sijainneen Hirvaan metsäkoulun suonkuivauslinjalle ja valmistua suonkuivausteknikoksi. Siihen minua innosti työporukkamme johtaja suonkuivausteknikko Heikki Lounaja (joka muuten oli myös Finlandia-palkittu kirjailija mm. romaneillaan Maaton mies ja Lautta ohittaa kylän). Mielestäni se silloin oli suorastaan ihanneammatti: kesät maastotöissä ja talvet sisähommissa ojitussuunnitelmia tehden.

    Kutsunnoissa kävin Rovaniemessä ja anoin päästä Lapin rajavartiostoon, jossa oli myös varusmieskomppania, mutta kun viimeinen vakituinen asuinosoitteeni oli ollut Helsingissä, JP 2:een Santahaminaan minut laitettiin. Ehkäpä onnekseni. Ainakin siinä mielessä, että varusmieskersantiksi ylenneenä va-kersanttina vakinaiseen palvelukseen jäätyäni jo ensimmäisenä kesänä tapasin naisen, joka alkoi odottaa minulle lasta ja hänestä tuli ensimmäinen vaimoni ja poikieni äiti. Eipä silloin enää tehnyt mieli lähteä velaksi opiskelemaan, kun oli edes pieni palkka ja ilmainen koulutus. Ja sotilasura alkoi ihan oikeasti kiinnostaa. Varmaan se ura ja sen mahdollistamat myöhemmät ajat ovat tarjonneet minulle mielenkiintoisemman ja tapahtumarikkaamman - kai muutenkin rikkaamman - elämän kuin minkä olisin suonkuivausteknikkona saanut.

    Sen verran minulla on kuitenkin vielä kiinnostusta noihinkin asioihin, joita tuot esille kahdessa viestissäsi, että ihan mielenkiinnolla ne luin. Itselläni ei toki ole mitään kokemuksia noista kertomistasi koneista, joita kai silloin aikoinani ei vielä juuri ollutkaan. Dynamiitilla niitä ojiakin enimmäkseen räjäytettiin - ja sillä dynamiitilla räjäytti myös itsensä eräs ojuri viimeisellä työmaallani Rovaniemen maalaiskunnassa, ihan tahallaan. Vähemmän mieluisa muisto, kun näin hänen kahtia taittuneen ruumiinsa!
  14. Lopettaisit jo tuon typerän pelleilysi. Itseäsihän sillä vain nolaat. Ketään tuo ei enää hauskuta, ja Ihmettelen, jos se hauskuttaa vielä itseäsi, vaikka kuinka vähissä olisivat hauskuudet elämässäsi. Aina samaa toistavana olet kovin avuton trollinakin, jollainen tietysti olet. Mikä helevatin motiivi minulla voisi olla sinun suhteesi! Ei todellakaan mitään! Vaikka yksipuolisesti julistaudut minun rakkaakseni, panen senkin tuota avutonta trollausta tuottavan pipin pääsi tiliin. Ei ns. ”seksuaalisesti poikkeavakaan” kehtaisi noin epätoivoisesti pyrkiä toivottomaan yritykseen.

    Jatkuvalla höpötykselläsi nimen nostelusta yrität uskotella, että olisit se eräs Ossi, mutta et voi olla. En tosin tunne miestä, en kai ole koskaan tavannutkaan, vaikka monessa olin mukana siinä entisessä ammattikunnassani. Ja olen edelleen sen evp-joukoissa, mutta hän ei niissäkään liiku, josta voisi tehdä tiettyjä johtopäätöksiä, mutta jääkööt tekemättä. Mutta hän on sentään ollut toimiupseeri. Ja vaikka hän olisi halunnut esikuntiin, mutta häntä ei sinne kelpuutettu, ei häntä voisi noin kaihertaa se, että minä niihinkin pääsin, kun on jo 35 vuotta niistä poistumisestani. Jos tarkoitat sillä esikunnalla Valion pääkonttoria, sieltäkin poistumisestani on aikaa jo 17 vuotta.

    Huvittaa kyllä tuo, kun sanot minun aiheuttavan täällä eripuraa! En tosin pyrikään luomaan täällä jotakin yksimielistä porukkaa, vaan pyrin virittämään keskustelua. Ja hyvä keskusteluyhteys minulla on mielipiteittemme eroavuuksista riippumatta niiden kanssa, jotka ovat asiakeskusteluun kyvykkäitä. Päinvastoin yksimielisyyttä - näkemyksistänne minusta - tuotan siinä toisessa joukossa, kävi heti ilmi ensimmäisistä saamistani vastineista. Mutta siinäkään joukossa ei taida olla ketään, joka pitäisi sinua lähes vakavasti otettavana. Miksi siis jaksat jatkaa tuollaista älyttömyyttä? Kai siksi, että sinulla ei ole mahdollisuutta muuhun ja onhan joutilaalla turhimuksella aikaa, sen olet tehnyt jokaiselle selväksi. Joten jatka toki entiseen tapaasi ja elä puolestani rauhassa, himmiö!
  15. Vai olit sinäkin joskus Lapissa, tai lapissa, kuten sanot. Missä päin lienet ollut, jossa ei ollut metsäojia vielä 60-luvulla tai 60 luvulla, kuten sanot? Minun liikkumissani maisemissa niitä kyllä oli jo 1950-luvulla ja lisää tehtiin. Kesän 1954 olin Metsähallituksen Lapin itäisen suonkuivauspiirin töissä Kemijärvellä, Savukoskella ja Rovaniemen maalaiskunnassa vetämässä ojituslinjoja, ensin lattapoikana ja sitten vaaituskoneen ”käyttäjänä”.

    Kerronpa nyt enemmänkin noista Lapin ajoistani: Talven 1954 olin ollut metsätöissä, kevään -54 uitossa Kemijoen latvoilla Savukosken Martinkylästä ylöspäin ja syksyllä -54 menin Veitsiluoto Oy:n järjestämälle aputyönjohtajakursseille Kittilän Kuolavaaraan, ja kurssin päätyttyä jäin sinne - pohjoismaiden suurimmalle savotalle - aputyönjohtajaksi toimien lähinnä mittamiehenä ja ylösottajana lanssissa Jeesiönjokivarressa ja ”metsänhiihtäjänä” hakkuumiesten palstoilla. Keväällä -55 olin uitossa Ounasjoella Rovaniemestä ylöspäin, kämppämme oli Nivankylän kohdalla jokivarressa. Sieltä sitten lähdin sotaväkeen Santahaminaan JP 2:een kesäkuussa -55, ja siitä seurasikin pitkä reissu, 25 vuotta. Mutta kaukana takanapäin sekin reissu on ja paljon on tapahtunut elämässäni sen jälkeen.

    Vai istutettiin joskus metsiä taimenista, eli kaloista. Minun aikoinani niitä istutettiin taimista. Hyvinpä olet onnistunut luovimaan keskikoulut ja lukiot, kun sinun ei ole tarvinnut oppia kirjoittamaan puhtaampaa kieltä. Minä olen vain kansakoulupohjalla, mutta ilkeästi sattuu silmiini tuollaiset kirjoitusvirheet kuin armeija aika (armeija-aika), keskikoulu pohjalta (keskikoulupohjalta) toiselle sammallaiselle (toiselle samanlaiselle) ja eräät muutkin. Kyllä minäkin pääsin sitten 27-vuotiaana ylikessuna käymään sen RUK:in, kanta-aliupseerikurssin kiitettävän suorittamisen perusteella, ja kiitettävällä yleisarvosanalla sen RUK:inkin sitten läpäisin, jopa yli 500 miehen kiväärilinjan priimuksena. Piti tietenkin antaa näyttöä osaamisestaan kentällä, mutta täytyi myös osata kirjoittaa kokeissa, joita oli melkoisesti.
  16. Jos sinä näet tuollaisen tärkeysjärjestyksen, mikäpä minä olen sitä kiistämään. Varsinkaan, kun monelle muullekin minä näyn olevan tällä avauksellani kuten aina kaikkea muuta tärkeämpi. Ehkäpä olen tuon näkemyksenne ottanut nyt huomioon myös omissa esityksissäni.

    Kiitos siitäkin, että olet näköjään hyvin tarkkaan katsonut matkakuviani!
  17. Menipä tämä ilta poikkeuksellisen myöhään katsellessani noita linnan juhlia, joita en ole enää vuosiin kovin kiinnostuneena seurannut. Mutta nyt on täytynyt katsoa noita jatkojakin, jotka tapahtuvat maineikkaassa hotelli Kämpissä. Näin siksi, kun se aikoinaan oli puoli vuotta myös minun työpaikkani. Aloitin siellä nissepoikana maaliskuun alussa 1953, ja olin siis neljä kuukautta ”pimeänä nissenä”, kun täytin 18 vuotta vasta heinäkuun alussa. Alle 18-vuotias ei olisi saanut laillisesti olla siinä työssä, jossa joutui tekemisiin myös alkoholijuomien kanssa.

    Landelta syyskuun alussa 1951 tulleena olin ollut sitä ennen täällä Stadissa jo juoksupoikana Stockalla, myymäläapulaisena keväällä 1952 avatulla Sokoksella, ja alistajana silkkipainossa, mutta kyllä tuo Kämpin kausi oli siihen mennessä hohdokkain 16-vuotiaana alkaneessa työelämässäni. Lopetin sitten Kämpissä elokuun lopussa 1953, kun halusin parempipalkkaiseen työhön ja menin valurin apulaiseksi Lepistön metallivalimoon, varsin päinvastaiseen hommaan. Mutta sieltä pian halusin ulkoilmatöihin ja lähdin rakennuksille aputyömieheksi ja sieltä jouduin sitten työttömäksi, ensimmäisen ja ainoan kerran elämässäni. Viimeisillä rahoillani matkalipun ostaen lähdin sitten vuosien 1953-54 vaihteessa Lapin suurille savotoille. Siellä sitten myöhemmin pääsin myös ”herran tieni” alkuun. Ja sieltä tulin sitten kesäkuussa 1955 sotaväkeen jne.. loppu lienee teille eräille tuntemaanne historiaa, olen tainnut kertoa)

    Vanhoilla ihmisillä on taipumus muistella vanhoja asioita, joten pantakoon tämä sen syyksi. Ja ovathan täällä eräät kovin kiinnostuneita tekemisistäni ja historiastanikin, jossa ainakin sotilasurani ajalta elävät vähintään yhtä paljon kuin minä itse. No, ehkä tässä oli osavaikuttimena myös muutama tuhdinpuoleinen viskitimppi, jotka menivät alas lähes huomaamattani noita linnan juhlia ja niiden jatkoja seuratessani. Mutta nyt vihdoin menen iltapesuille ja sitten petiin - ihan ilman kirjaa. Hyvää Yötä!
  18. Olet näköjään jo saanut hyviä vastauksia, mutta täytyy nyt minunkin muistaa sinua, kun olet niin antaumuksella pitänyt minua esillä poissaolonikin aikana. Joten ymmärrän, että epäilet minun pitävän sinua esillä ”nostelemalla nimeä” - mitä sillä tarkoittanetkaan - mutta rehellisyyden nimissä minun täytyy pettymykseksesi ilmoittaa, että niin en ole koskaan tehnyt, kun sinä et ole minulle tärkeä, kuten minä sinulle.

    Hauskaa, kun sanot minulla olevan addiktion tälle palstalle! Totuudenmukaisen vastauksen näyt jo saaneen joltakulta, jonka nyt vain toistan:

    >> sinun addiktiosi kapiin on parantumaton. Joka päivä olet kapia tänne kaipaillut sinä aikana kun hän on ollut poissa. MOT.<<

    Joo, myönnän toki, että olet edelläni johtajana. Nimittäin tällä palstalla vietetyssä ajassa kuten viestien määrässäkin. Olet taatusti palstan ylivoimainen ykkönen noissa kummassakin. Mitäpä muuta johtamista tarvitsisi mies, jolle tällainen palsta on tärkeintä maailmassa. Eihän sellainen mies voi ymmärtää, että sitä se ei ole kaikille.

    Varmasti sinä olisit täällä päivittäin viestittelemässä silloinkin, jos olisit matkalla naisesi kanssa. Oletus on tosin teoreettinen, sillä ethän sinä malttaisi jättää palstaa matkustellaksesi eikä sinulla ole naista. Ethän sinä tosin ole kiinnostunutkaan naisista, vaan ainoastaan alastomista miehistä - siksi en nyt näyttänyt kuviani altailta tai rannoilta, joissa en tosin ollut alastomana, vaan uimahousuissani, kuten silloin tapana on.

    Väyrysen johtajuuskyvyt näkyy jo joku määritelleen. Totean minäkin, että niistä Suomea on kai varjellut Luojakin, ja varjeli ainakin presidentti Koivisto murtaessaan sen Väyrysen junaileman kassakaappisopimuksen. Sipilä on kyllä toista maata kuin Väyrynen, mutta eihän tuo hänenkään johtajuutensa näy tuottavan tulosta. Toivottavasti sai oppia häntä eilen aamu-tv:ssa kannustaneelta ja jopa kehaisseelta Paavo Lipposelta, jolla todellakin on näyttöä johtajuutensa tuloksista.

    Noiden ”näkyjesi” osalta toistan vain saman, jonka totesin tuolla toisaalla käyttäytymistäsi ihmetelleelle:

    >>Kun nyt plarasin palstaa enemmänkin taaksepäin, olin epävarma, saisinko nauraa vai pitäisikö minun sääliä tuota tarkoittamaasi. Aivan uskomatonta, että joka päivä moneen kertaan päivässä hän näkyy minua kaipailleen ja "nähneen" lukemattomissa muissa!

    Jos tuollainen on pelleilyä, ei sekään tervettä ole, eikä hullulle nauraminen ole sopivaa. Mutta jos hän on tosissaan, ei silloinkaan tarvitse sääliä, sillä hän on jo säälin ulottumattomissa.<<

    (Tämä viestini siis vastauksena tuolle minun rakkaakseni yksipuolisesti julistautuneelle "johtajalle")
  19. Mitähän demarien valhepropagandaa - sinun kielelläsi propakandaa - olen nyt ”tolittanut”? Toin vain ohimennen avauksessani esille viimeisen gallupin tuloksia - sitä gallupia eivät ole tehneet demarit - sen perusteella hieman arvioin tulevaa. Ja kerroin tuosta Paavo Lipposen haastattelusta aamu-tv:ssa, ja totesin siitä seuraavaa:

    >>Hän oli sitä mieltä, että Juha Sipilän pyrkimykset ovat ihan oikeita, välttämättömiä tässä tilanteessa. Hän antoi myös tunnustusta Sipilälle tämän ”pitkästä pinnasta”, eli käänsi parhain päin Sipilän soutamisen ja huopaamisen<<

    Kummallahan meistä onkaan tilannekuva hämärtynyt pahasti?
  20. Kuittaan vielä tuon asiallisen viestisi, jonka vasta nyt huomasin:

    Tietenkin olen sitä mieltä, että hallituksen pitäisi pystyä tekemään se, mitä sen nyt pitäisikin tehdä. Olen tuon todennut jo aikaisemminkin. Alkuhan näyttikin lupaavalta, mutta kun hallitus sitten alkoi soutamaan ja huopaamaan, tekemään esityksiä ja perumaan niitä, sillä tavalla ei toteudu se, mitä tehdä täytyisi.

    SAK ja muut ammattiyhdistysjärjestöt tietenkin pyrkivät siihen, jonka näkevät jäsenkuntansa kannalta parhaaksi, ja kyllä se työntekijöiden paras yleensä koituu myös laajemmin yhteiskunnan parhaaksi, joten hallituksen pitäisi ottaa se huomioon ja pyrkiä sopuratkaisuihin. Mutta jos se ei siinä onnistu, silloin varmaan ne pakkolait ovat tarpeen. Huonompana vaihtoehtona tosin, mutta kuitenkin parempana kuin Sipilän vatulointi ja hallituksen soutaminen ja huopaaminen, joka ei johda mihinkään. No, voi se kyllä johtaa entistä huonompaan tilanteeseen, mutta sitä tuskin monikaan halunnee. Edes kepun kannattajat.
    21. 296 / 331
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt