Vapaa kuvaus

Pitkä ja monipolvinen elämä on jo takanani. Monessa olen mukana ollut, paljon nähnyt, paljon kokenut ja jotain vielä muistankin. Maailma on muuttunut paljon elinaikanani, niin myös elinympäristöni ja yhteisöni, jotka ovat vaihtuneetkin moneen kertaan. Muuttunut olen varmaan itsekin, kun muokkaajia on ollut paljon.

Tapsa Rautavaara lauleli ”en päivääkään vaihtaisi pois”. En yhdy tuohon varauksetta, mutta yhdyn kyllä laulun säepariin ”jotain jos toimissain väärin mä tein, suon senkin itsellein”. Elämää se kaikki on ollut. Kun elämä vielä jatkuu, yhä se elämältä maistuu, antejaan antaa ja varsin moniaalle edelleen kuljettaa. Myös maailmanmeno ja elämän ilmiöt yhä kiinnostavat niin, että otan niihin kantaa myös näillä palstoilla.

Tämän korkean iän saavuttaneen on kuitenkin ylöspäin katseensa kohdistaen joskus syytä huokaista näinkin:

Ah, painuva päivä, ma aamusta aloin,
jo lapsena leimusin, nuorena paloin,
mut tahtoni vielä ei tuhkaksi tulla,
jos vielä on valkeutta sulla!

(Eino Leino)

Ja onhan myös näin:

Niin kauan, kun on veri suonissas,
luut, jänteet lujina ja ominas,
niin kauan älä pyri kohtalon
majasta ahtaasta pois jalallas!

(Omar Khaijam)

Aloituksia

439

Kommenttia

6661

  1. Tämä avaukseni, johon en ole tätä ennen yhtään viestiä jättänyt, oli tippunut jo melko alas. Mutta me rekisteröityneet löydämme tällaisenkin heti profiililtamme. Kun nyt sieltä sen otin esille ja näin tuon viestisi, siihen vastaan, sillä vinoilusi kepupalstattomasta tammikuusta kolahti minuun siksi, kun sellaiseksi se ei minulta jäänyt, syistä, jotka käyvät ilmi juuri tekemästäni avauksestani.

    Oikein kyllä näet tuossa, että elämme mielenkiintoisia poliittisia aikoja, ja hyviä perusteita näkemyksellesi esität. Mutta tämä palsta on menettänyt minun mielenkiintoani syistä, joiden vuoksi niin ei tarvitsisi käydä, sillä pitäisi minun osata jättää omaan arvottomuuteensa nuo, jotka tämän palstan ovat pilanneet. Kun en osaa olla ylpeäkään siitä, että heille olen tullut tärkeämmäksi kuin kepu tai mikään muukaan.

    Nytpä sitten rohkaistuin tekemään pikkuavauksen, oikein mielelläni, kun sain siinä kehua kepuministeriä. Luepa avaukseni; luulen, että emme ole siinä sanomastani erimielisiä!

    On tälle avaukselleni näköjään tullut muutama muukin ihan asiallinen ja mielenkiintoinenkin viesti, mutta niihin en enää puutu. Varsinkaan, kun ne käsittelevät tuota nuorten leijoniemme urotyötä, josta mielipiteeni olen jo ilmaissut. Totean vain tässäkin vielä sen, että urheilusta ja sitä koskevasta tv-lähetyspolitiikasta olen paljolti samaa mieltä kuin on oltu niissä viesteissäkin.

    Tämä on siis vastineeni Mielipidepankille; sanottakoon se selvyyden vuoksi, kun tässä nykysysteemissä tämä jää varsin kauaksi kohteestaan.
  2. Köykäisin perusteinko minut otettiin vakinaiseen palvelukseen? Jos jää suoraan varismiespalveluksesta vakinaiseen, mikä voisi olla parempi peruste kuin pääsy ryhmänjohtajana varusmieskersantiksi? Eikä palvelukseen ottajan liene myöhemminkään tarvinnut tuntea tehneensä väärää päätöstä, kun aina kai osoittauduin varsin hyväksi sotilaaksi päästen aina haluamiini tehtäviin, menestyen niissä kuten kouluissanikin erinomaisesti ja edeten aina ikäluokkani kärjessä myös sotilasarvoissa päästen kapteeniksi välittömästi kun ammattikunta sai neljä ensimmäistä kapteenia. Olen kai kertonut noista asioista ja esittänyt myös todisteet kertomalleni, kuten aina teen. Sellainen tapa on minulla, sitä tapaa ei ole sinulla, ”res.maj”, sillä vaikka et nyt käytä sitä nikkiä, sinusta ei voi erehtyä, tekstisi antaa siitä todistuksen.

    Hupaisassa tekstissäsi on ilmaisuja, jotka eivät tarkoita mitään, kuten ”monesti, joka ei muualle käynyt”. Tosihauskoja ovat nämäkin: paratunut, NArraat uskovvillesi, olekkaan, kh;ssa. Ja tämä: ”Yleensä näitä evp henkilöstöä kierretään vielä kertausharjoituksissa, joilla kykyjä”. Suomen kielen mukaan tuo tulisi ymmärtää, että ne kertausharjoitukset, joilla on kykyjä, yleensä kiertävät evp-henkilöstöä. Mutta kun kuitenkin luulen sinun tarkoittavan muuta, niin täytyy valistaa sinua:

    Jos työnantaja näkee palveluksessaan olevan henkilön ehdottoman tarpeelliseksi toiminnalleen myös kriisitilanteessa, hän voi varata tämän niin, ettei henkilön tarvitse lähteä missään tilanteessa pois työnantajan palveluksesta. Näin voidaan varata sekä asevelvollisuusikäisiä, joiden ei silloin tarvitse mennä varusmiespalvelustaan suorittamaan, sekä asevelvollisuutensa suorittaneita ja ammattisotilainakin palvelleita vielä reserviläisiässä olevia niin, ettei heidänkään tarvitse missään tilanteessa lähteä työstään. Tästä on määrätty asevelvollisuuslaissa (löytynee netistä) ja puolustushallinto on antanut asiasta erillisiä varausohjeita (löytynee niitäkin netistä).

    Kun jäin vuoden 1980 lokakuun lopussa eläkkeelle puolustusvoimista, minun sa-sijoituksekseni nimettiin Päämajan esikuntakomppanian päällikkyys, joka olisi edellyttänyt majurin sotilasarvoa. Luultavasti minut olisi joskus tulevina vuosina kutsuttu kertausharjoituksiin, kun olin tuolloin vasta 45-vuotias ja kapteenina olin reservissä 60-vuotiaaksi. Mutta kun Valion turvallisuuspäällikkö - varmaan ylimmän johdon kanssa asiasta keskusteltuaan - kertoi minulle, että Valio haluaisi minut ns. nimellisvarata - jolla tarkoitetaan edellä selostamaani - ja pyysi siihen suostumustani, empimättä sen heti annoin. Miksi en olisi antanut? Siksikö, että olisin voinut reserviläisenä yletä majuriksi? Hah hah - minulle sellainen arvo ei ollut lainkaan tärkeä, kuten on sinulle, jonka sotilasarvo lienee saunamajuri, vaikka res.maj. -nikkiä usein käytät. Muutakaan nikkiä käyttäessäsi sinusta ei siis voi erehtyä, niin ainutlaatuinen on ”kirjoitustaitosi”;))
  3. Pakko syödä sanansa ja tulla tännekin iloitsemaan siitä, että Suomen nuoret ovat nyt MAAILMANMESTAREITA!!! Ja millä tavalla, minkälaisten vaiheiden jälkeen!!! Kyllä ME olemme hyviä, loistavia!!! MAAILMAN PARHAITA!!! Ja Jukka Jalosesta tuli kaksinkertainen MAAILMANMESTAREIDEN valmentaja!! Ainoana maailmassa!! Kyllä ME olemme silläkin alueella MAAILMAN PARHAITA!!

    Sanoin tuossa aiemmin illalla, että ottaisin yhden kunnon tömpsyn voiton kunniaksi ja kaksi joutuisin ottamaan v.tutukseen, jos olisimme hävinneet. Siinäkin söin sanani. Olen jo matsia katsoessani joutunut ottamaan parikin jännitystä lieventääkseni ja nyt sitten tein vielä ihan täyden, ison konjakkilasin, jota tässä siemailen. Mahdollisesti heikentynyt kirjoitusjälkeni ei johdu siitä, vaan tuon huikean matsin tuomasta jännityksestä, jonka johdosta käteni tärisevät vieläkin.

    Eipä muuten näy tuo tämän avaukseni nimihenkilö katsoneen tuota matsia, vaikka joskus on tainnut antaa ymmärtää olevansa myös urheilusta kiinnostunut. Jokin muu hänelle on suuremman kiinnostuksen aihe. Ei hän tosin ole puuttunut tämän avaukseni aiheeseen, ja syyn sille jokainen hyvin ymmärtänee;)) Avauksiaan minusta hän on kyllä edelleen tehnyt ja nostellut noita entisiään, joissa edelleen on itsensä kanssa keskustellut. Lieneekö halunnut todistaa pakkomiellettään minuun? Ei kai, vaan on halunnut näyttää demareille olevansa heidän ahkera agenttinsa kepun kannatuksen pudottamiseksi;))

    No, on hän yhden viestin tälle avaukselleni jättänyt, ja oikeassa on siinä, että ei minua testattu silloin, kun jäin palvelukseen va-kersanttina. Ilmeisesti riitti kelpoisuuteni todisteeksi se, että minusta oli tullut varusmieskersantti. Jonkinlaiset palikkatestit kyllä olivat Kanta-aliupseerikoulun peruskurssin pääsykokeissa, joissa kyllä pääpaino oli sekä teorian että käytännön sotilasasioissa. Ei minua testattu RUK:n kurssillekaan hyväksyttäessä.Ei myöhempiinkään sotilaskouluihini, joihin pääsemiseksi riittivät läpäistyt pääsykokeet. Ei testattu Valiollekaan mennessäni, siihen riittivät myös aikaisemmat näyttöni ja esiintymiseni haastattelussa paikkaa hakiessani. Olen kyllä uskonut tuollaisten testien luotettavuuteen, ja uskon vieläkin, kun olen varma siitä, ettei tuo ”johtaja” ole ollut koskaan niissä, jos sellaisia ei pidetä esim. tietyistä laitoksista avohoitoon päästettäessä.

    Joku näkyy kyselleen miksi en mennyt katsomaan tuota matsia. Tuskinpa olisin siihen lippua saanut, kun ilmeisesti ennalta loppuunmyyty se oli. Kerroin eräällä viestilläni aikaisemmin, että eräs urheilun taustajoukoissa edelleen toimiva evp-kaverini jo joskus marraskuussa tiedusteli minulta halukkuutta noiden matsien katsomiseen, kun hänellä olisi niihin muutama ylimääräinen lippu ollut. En ollut silloin kiinnostunut, ja hieman se on harmittanut noiden kisojen aikana, vaikka tuskin hänellä olisi ollut tarjolla lippua tuohon loppumatsiin, eihän silloin hänkään tiennyt, että meidän junnumme siinä olisivat mukana.

    Hienoa oli katsoa tuota matsia ihan näin kotonakin, niin upeaa, että vielä otan yhden konjakin ja laitan tuon MAAILMANMESTARUUTEMME kunniaksi soimaan saman, jonka jo kuulimme televisiostakin:

    https://www.youtube.com/watch?v=56sQuPgjXls
  4. Silloin aikoinaan, kun tuo ”johtaja” ei ollut vielä keskittynyt yksinomaan minuun, hänellä kyllä oli samoja teemoja samanlaisin sanankääntein ja painotuksin kuin on niissä Ossi A:n kirjoituksissa, joihin linkkejä on tänne tuotu. Mutta en voi enkä ainakaan halua uskoa, että kyseessä olisi se Ossi, joka kuitenkin on ollut toimiupseeri. Ei tuo ”johtaja” ole voinut sellainen olla, niin nurinkuriset ovat hänen toistelemansa näkemykset siinä ammatissa toimineiden tehtävien vaatimuksista, niiden haluttavuudesta ja arvostuksesta.

    Lähemmäs minua päästäkseen hän tuli tänne aikoinaan nikillä ylil evp, eikä hän silloin vielä esittänyt mitään sellaista, joita niissä Ossin kirjoituksissa on. Jostakin hän niitä löysi ja luultavasti juuri höän itse niitä tänne toi ja alkoi puhua samoista asioista kuin se Ossikin kirjoituksissaan koettaen jäljitellä hänen tyyliään ja melko hyvin onnistuikin siinä, joten monet hänet ovat kyseiseksi Ossiksi päätelleet. Siihen minä en usko.

    Kyllä tämän ”johtajan” sotilasura on vain samanlaista oman pään tuottamaa kuin palstan res.maj:n sotilasarvo. Vai unohtaisiko hän kenties nikkinsä edestä sauna-sanan, sillä saunahan hänellä on esillä useimmissa viesteissään;))

    Ei, ei tuo ”johtaja” voi todellakaan olla se kyseinen Ossi, yhtään paremmin kuin res.maj olisi reservin majuri. Jos entinen toimiupseeri täällä jatkuvasti vihjailisi tekemisistään, kyllä hän niille vihjailuilleen jotain todistettakin esittäisi, ei hän tuollaiseen alentuisi. Eikä hän käyttäisi nikissään johtaja-sanaa, kun jokainen sotaväen käynyt tietää, miten ”korkeita johtajia” me toimiupseerit olimme; minäkin ”korkeimmillani” vain mestarikurssin johtaja, ja sellaiseksikaan ei kai moni meistä päässyt. Eikä oikea reservin majuri kehtaisi pelleillä täällä laittamalla profiilikuvaansa esiupseerin kauluslaatat ilman arvomerkkejä, eikä hän olisi niin ylpeä sotilasansiomitalista, jota korkeampiakin jokainen oikea res. majuri on saanut - tuo res. saunamajuri on tosin saanut sellaisen numeroituna, varmasti ainoana sen mitalin saaneista;))

    No, olisikohan sittenkin mahdollista, että vaatimustaso sotaväessä on laskenut minun ammoisten aikojen jälkeen niin dramaattisesti, kuin sen olisi täytynyt laskea, jos nuo edellä mainitut olisivat oikeasti sitä, mitä he yrittävät uskotella olevansa;)) Jos niinkin olisi tapahtunut, se olisi kyllä Suomen murhe, mutta tilanteeni ja korkean ikäni huomioon ottaen sekään ei olisi enää minun murheeni yhtään enempää kuin nuo esille ottamani ovat minun murheitani, vaikka poikkeuksellisesti nyt näinkin pitkään heistä nyt puhuin. Kepun murheita he ovat, kun puoluetoimistossa kai tätä palstaa seurataan.


    Pronssimitali ei näkynyt lainkaan kiinnostavan Ruotsia, joka eiliseen asti oli kulkenut vain voitosta voittoon. Avointen ovien päivän se järjesti USA:lle, joka voitti Ruotsin 8-3. Vai olisiko niin, että Ruotsi sittenkin oikeasti melko heikko? Kannaltamme valitettavasti sitä varmaankaan ei ole Venäjä. Suomi joutuu kohta lujille, mutta jospa koko ajan peliään parantaneet junnumme pystyisivät sen voittamaan. Tänä iltana se selviää, saanko ottaa ison hömpsyn voiton kunniaksi vai kaksi v-tutukseen. Siitä en tule tänne enää kertomaan.
  5. Kävin palstalla ja vastasin Mielipidepankin avaukseen ”Bayern Münchenin ylivoimaa”. Mainio avaus, vaikka - yllättävää kyllä - näkyy herättäneen hilpeyttä Pystyyn_kuolleessa. Katselinpa sitten enemmänkin palstaa, jota en muutamaan päivään ole avannut. Huomasin tuon avauksesi, ja kun poikkeuksellisesti olet tehnyt sen muusta kuin minusta, täytyy vastata.

    Luulenpa, että kenestäkään toisesta nykyisistä poliitikoistamme ei ole heitetty herjaa yhtä paljon kuin Väyrysestä. Sehän tosin voi johtua vain siitä, että hän on liian ylivertainen niille herjanheittäjille. Jos niin on, minä kai olen sitten tämän palstan ”Väyrynen”, edellä mainitsemallani perusteella. No, en minä voi ihan täysin itseäni Väyryseen rinnastaa. Minä olen erehtynyt montakin kertaa elämässäni, erilaisissa asioissa, ja olen myös erehdykseni tunnustanut. Väyrynen on sanonut, että kerran hän luuli erehtyneensä, mutta pian huomasi olleensa siinä väärässä. Tuo erehtymätön mies erehtyi kuitenkin väitöskirjassaan:

    >>Väyrynen väitteli poliittisen uransa ohessa valtiotieteen tohtoriksi Åbo Akademista 1988 Suomen ulkopoliittista doktriinia käsittelevällä väitöskirjalla Finlands utrikespolitik – den nationella doktrinen och framtidens mänsklighetspolitik (Suomen ulkopolitiikka – kansallinen doktriini ja tulevaisuuden ihmiskuntapolitiikka). Väitöskirjassaan Väyrynen muun muassa esitti, että Neuvostoliitto ei hajoa ja että Euroopan kahtiajako on pysyvä. Vastoin Väyrysen arviota Neuvostoliiton hajoaminen ja Euroopan yhdentyminen alkoivat kuitenkin 1989 nopeassa tahdissa.<<

    Ja on erehtynyt lukemattomat kerrat muulloin, yleensä aina hänen varmuutensa on pian osoittautunut hänen erehtyväisyydekseen. Tuosta lisänäyttöjä siitäkin:

    https://fi.wikipedia.org/wiki/Paavo_Väyrynen#Suhde_Neuvostoliiton_tiedustelupalveluun

    Sinulla sittenkin taitaa olla enemmän yhtäläisyyttä Väyryseen kuin minulla. Kun näet olemattomia (kuten tässäkin ketjussa olet jo nähnyt minut) et tunnusta erehtyneesi. Kyllä laisesi ”miehen” sopii kannattaa juuri Väyrystä!
  6. Katsottuani tuon tv:sta tulleen Poirotin - jonka olen kyllä nähnyt ennenkin, mutta kiva se oli nähdä uudestaankin - katsoin vielä yhden tallenteenikin, mutta kun vielä tulin vielä käymään täällä ja näin tuon mieltäsi polttelevan kysymyksesi, täytyy vielä vastata siihen:

    Olin priimus ensimmäisellä toimeenpannulla luutnanttikurssilla. Kurssini aikana olin vielä Topografikunnan palveluksessa, mutta kurssini loppuessa Esikuntakoulun johtaja - joka muuten oli ollut joukkueeni johtaja RUK:n kurssillani runsaat 10 vuotta aiemmin - minua pyysi ensimmäiseksi päätoimiseksi opettajaksi aineeseen, jota aiemmin mestarikursseilla olivat opettaneet sivutoimenaan puolustusministeriön ja pääesikunnan virkamiehet, lainoppineita useimmat. Annoin suostumukseni ja koulu alisti asian korkeammalle taholle. PE:n komentopäällikkö kenraalimajuri Valtanen koulun esityksen hyväksyi.

    Aikaisempi kokemukseni yhdistystoiminnoista mm. kerhoni puheenjohtajana ja liittomme hallituksen jäsenenä ym. ja niiden tiimoilta saamani koulutuskin kuten jo monivuotinen työkokemuksenikin alalla varmasti auttoi asiassa sikäli, että luutnanttikurssillani sain aineesta kiitettävän, loppukokeesta puhtaan kympin. Eli minulla nähtiin olevan asiantuntemusta. Ja kun kouluttamistaidostakin olin saanut kiitettävän - kuten kaikista muistakin aineista, paitsi liikuntakoulutuksesta vain hyvän - se lienee ollut lisäperuste hyväkseni. Ehkä asiaan vaikutti hitusen myös se, että esittäjä - koulun johtaja - tunsi minut jo RUK:n kurssiltani.

    Kunnallisvaaliehdokkuuteni ei taatusti vaikuttanut asiaan mitenkään, vaikka kertoihan se joltisestakin luottamuksesta minuun, kun sain 244 ääntä. Sitoutumattomana ehdokkaana olin, joskin demarien listoilla, kun minut ehdokkaaksi asettaneet niin halusivat. Silloin - v.1972 - käynnisteillä oli hanke aliupseeriston muuttamisesta toimiupseeristoksi, jolloin ammattikunnan yläpäähän tulisi myös upseeriarvoja, ja demarit puolueista pontevimmin olivat tukena liittomme käynnistämälle hankkeelle. Upseeriliitto sitä vastusti, mutta hyvin sitten toimivat suhteet myös Upseeriliiton ja upseereiden kanssa. Sivutoimisena sitten sain opettaa ainetta Kadettikoulussakin, tosin paljon ”pienempänä pakettina” kuin luutnanttikursseilla.

    Puoluepolitiikkaa niillä oppitunneillani ei koskaan puhuttu, eikä vapaa-ajallakaan minun ja oppilaiden kesken, tuskin edes oppilaat keskenään. Yhdenkään oppilaani puoluepoliittisia kantoja en silloin tullut tietämään, vaikka myöhemmin heistä on tullut useita kunnallispolitiikassa paljonkin vaikuttaneita. Useimmat heistä kokoomuksen riveissä, mutta ainakin yksi maaseutuvaruskunnassa palvellut ja maaseudulla asuva myös kepussa, oikein kunnon mies hänkin on. Ja on edelleen mukana myös evp-riennoissamme, eikä hän niissä koskaan tuo esille puoluepoliittisia kantojaan, vaikka niissä myös yleispoliittisista tapahtumista puhutaan enemmän kuin koskaan ammoisina aikoinani sotaväessä.

    No, tulipa taas kerrottua itsestäni ja tekemisistäni, enkä kertomani ollut minulle lainkaan vastenmielistä;)) Mutta pyynnöstä tämän tein, kuten aina ennenkin tällä alueella. Lienet nyt sinäkin tyytyväinen.

    Nyt tämä saa vihdoin riittää minulta tälle avaukselleni. Huomenna ja lähipäivinä ohjelmassani on varmaan muuta mukavaa. Nyt vain iltapesuille ja vuoteeseen - ihan ilman kirjaa tällä kertaa, kun ilta on kulunut jo näin pitkälle.

    Näkemiin, mieluiten tuoreemmilla, kepupoliittisilla aiheilla!
  7. Pystyyn_kuolleen viestit - asiallisia, kuten aina - saivat minut kai koukkuunsa. Ennen kuin alan katsoa tv:sta juuri alkavaa Hercule Poirotia on pakko on siis vielä pistäytyä kertomaan eräs henkilökohtainen muisto noista ”tammikuun kihlauksesta” ja Korpilammen hengestä:

    Olin aikoinani neljä vuotta henkilöstöhallinnon opettajana Esikuntakoulussa, olen tainnut siitä mainita. Opetusohjelmaan kuului myös ammattiyhdistystoiminnot, niiden historia, merkitys ja silloiset sopimukset - varsinkin luutnanttikursseilla, joiden oppilaista tehtiin joukko-osastojen komentotoimistojen päälliköitä, jotka olivat samalla joukkojensa henkilöstöpäällikköjä. Ammattisotilaatkin olivat jo silloin päässeet työaikalain piiriin ja puolustushallinnossa palvelevaa henkilöstöä tuolloin koski muistaakseni parikymmentä erilaista virka- tai työehtosopimusta, jotka joukkojen henkilöstöpäälliköiden tuli tuntea.

    Elettiin vuotta 1977. Keskustelimme ihan tunnillakin tuosta ”tammikuun kihlauksesta” ja sen merkityksestä. Tultiin sellaisiin toteamuksiin, että paljolti se on valitettavasti unohdettu, kun silloin(kin) elimme varsin riitaisia aikoja. Mutta sitten tuli tuo Korpilammen seminaari ja sen tulokset. Kyllä siitä iloittiin ihan tunneillakin. Uskottiin sen lopullisesti johtavan parempaan, laajapohjaiseen sopimuskulttuuriin.

    Mutta myöhemmin on usein nähty, että ilomme taisi olla ennenaikaista. Eikä siitä voida syyttää yksin työnantajapuolta, eikä hallituksiakaan, aivan liikaa ovat myös palkansaajapuolen keskusjärjestöt linnoittautuneet asemiinsa.

    Mutta jospa sittenkin… Sipilällä saattaisi nyt olla mahdollisuus jäädä historiaan Kalevi Sorsan tavoin. Todella toivon Sipilälle sellaista onnistumista. Vai onko tämäkin toiveeni turha?

    Ps.

    Poistin profiilini 80-vuotista elämääni valottavan kuvakavalkadin, jottei se ärsyttäisi niitä, joilla ei ole kanttia täällä edes rekisteröityä saati naamaansa näyttää. Jäi sinne kuitenkin vielä teksti, joka varmaan puhuu aiheesta riittävästi.