Vapaa kuvaus

Pitkä ja monipolvinen elämä on jo takanani. Monessa olen mukana ollut, paljon nähnyt, paljon kokenut ja jotain vielä muistankin. Maailma on muuttunut paljon elinaikanani, niin myös elinympäristöni ja yhteisöni, jotka ovat vaihtuneetkin moneen kertaan. Muuttunut olen varmaan itsekin, kun muokkaajia on ollut paljon.

Tapsa Rautavaara lauleli ”en päivääkään vaihtaisi pois”. En yhdy tuohon varauksetta, mutta yhdyn kyllä laulun säepariin ”jotain jos toimissain väärin mä tein, suon senkin itsellein”. Elämää se kaikki on ollut. Kun elämä vielä jatkuu, yhä se elämältä maistuu, antejaan antaa ja varsin moniaalle edelleen kuljettaa. Myös maailmanmeno ja elämän ilmiöt yhä kiinnostavat niin, että otan niihin kantaa myös näillä palstoilla.

Tämän korkean iän saavuttaneen on kuitenkin ylöspäin katseensa kohdistaen joskus syytä huokaista näinkin:

Ah, painuva päivä, ma aamusta aloin,
jo lapsena leimusin, nuorena paloin,
mut tahtoni vielä ei tuhkaksi tulla,
jos vielä on valkeutta sulla!

(Eino Leino)

Ja onhan myös näin:

Niin kauan, kun on veri suonissas,
luut, jänteet lujina ja ominas,
niin kauan älä pyri kohtalon
majasta ahtaasta pois jalallas!

(Omar Khaijam)

Aloituksia

383

Kommenttia

6211

  1. Joo, ne kyvyt, ne kyvyt aina huomataan. Antti Pennanen aloitti sotilasuransa kanta-aliupseerina KRvastossa 1926, ja pääsi käymään RUK:n, johon ei ollut varusmiehenä päässyt, ja sai sitten va-upseerin vakanssin, kävi Kadettikoulun ja muitakin sotakouluja, mutta ei koskaan sotakorkeakoulua. Siitä huolimatta hän yleni urallaan kenraaliluutnantiksi, toistaiseksi ainoana sotakorkeakoulua käymättömänä kenraalina. No, siinä häntä auttoi paljolti sota, ja tuosta on jo vähän aikaa, sillä Pennanen oli syntynyt 1903 ja kuoli 1989.

    Ja onhan tullut ministereitäkin ihan kansakoulupohjalta, pääministereitäkin ainakin K-A Fagerholm ja Martti Miettunen, kolminkertainen pääministeri, maaherra ja lopuksi valtioneuvos.

    Minä ylenin vain kapteeniksi, mutta sentään neljän ensimmäisen toimiupseerikapteenin joukossa yli 5000- päisessä ammattikunnassa, joten kyvykkääksi ilmeisesti olin osoittautunut palvelusurallani muutenkin kuin vain siellä RUK:ssa ja muissa sotakouluissani.

    Jotenkin ymmärrän, että tuo menestykseni ammoisella vain 25 vuotta kestäneellä ammoisella sotilasurallani on kova paikka yli 30 vuotta toimiupseerina palvelleelle palstalla esiintyvälle ”johtajalle” - mitä kaikkea muuta hän lieneekään nikeissään ollut - kun hän joutui koko uransa kentällä pakertamaan eikä ylennyt yliluutnanttia korkeammalle. Sellaisen trauman hän siitä sai, että edelleen elää vain tuota vaatimatonta sotilasuraansa johtajaa leikkien, kun minulle tuo lyhyempi joskin menestyksekkäämpi urani on jo kaukaista menneisyyttäni. Sen jälkeen kun elämässäni on tapahtunut paljon muuta sellaista, josta voin olla vähintään yhtä tyytyväinen ja hieman ylpeäkin.

    Mutta sitä en ymmärrä, miten tuo sotilasurani rasittaa jatkuvasti sinua, sillä ethän sinä voinut sillä yletä saunamajuria korkeammalle, kun sinulta puuttui se kansakoulukin. Senhän näkee vaikka otsallaan suomen kielen ”taidostasi”, joka ei voisi olla noin onneton, jos kansakoulun olisit käynyt.

    Mutta ei se mitään, tulihan sinustakin res.maj ja vielä inssikin tällä palstalla. Ei voi erehtyä, ettetkö olisi juuri hän. Ja olet käynyt YK-tarkkailijana, jollaisena minä en ole ollut, vaikka 3,5 vuotta rauhanturvaajana palvelinkin. Ja olet käynyt kymmeniä kertoja ”kertaamassa”, jonne työnantajani Valio ei minua päästänyt, kun piti isännöitsijänsä tehtävässään pysymistä niin tärkeänä myös mahdollisen kriisin aikana. No, eihän sellaista kriisiä kyllä koskaan tullut, eikä harmita yhtään se, että majurin arvoa edellyttänyt minulle SA-tehtäväksi määrätty Päämajan Esikuntakomppanian päällikkyys jäi kokematta.

    Olethan sinä tosiaan ihmemies! Sellaisiin saavutuksiin kuin sinä ei yltänyt edes paroni Karl Friedrich Hieronymus von Münchhausen, joka sentään lensi tykinkuulalla ja veti tukastaan itsensä ylös suosta. Hänkään ei käynyt parissa päivässä toisella puolen maapalloa, kuten sinä, oltuasi kerran pari päivää poissa palstalta. Paljon matkustelleena ja kaikkiaan 51 maassa kaikilla mantereilla paitsi en Australiassa käyneenä arvostan suuresti sellaista suoritusta.


    Enpä ole tainnut sinulle ennen vastata, enkä vastanne tämän jälkeenkään, jota tulostapa tämä ja laita kehyksiin seinällesi ja kerro kaikille - jos luonasi ketään käy - että sait tämän itseltään kapilta!
  2. Oho! Tulipa uutta tietoa! Joo, joo, olen minä aika pököpää, kun en ole tiennyt tuollaista, mitä kerrot. Ja malliesimerkki typeryksestä, kuten toteat. Että Josif Vissarionovitš Džugašvili, vallankumousnimeltään Josif Stalin olisi ollut Suomen demaripuolueen perustajajäsen ja ensimmäisiä allekirjoittajia! Siis tämän nykyisen demaripuolueemme? Ehkä tuo on tapahtunut niin äskettäin, että siitä ei ole vielä media kertonut.

    Mitenhän korkeita ovatkaan ne koulut, joissa noin on opetettu? Miksei siitä missään historian kirjoissa kerrota? No, kyllä hän oli mukana siinä Venäjän sosialidemokraattisen työväenpuolueen ensimmäisessä neuvottelukokouksessa Tampereella 1905, mutta kaukana sosialiDEMOKRAATTISESTA ajattelusta se puolue oli, ja varsinkin tuo muutama vuosi aikaisemmin pappisseminaarista erotettu georgialainen.

    Varsin kaukana siitä oli kymmenkunta vuotta myöhemmin myös omista sosialidemokraateistamme se osa, joka sitten lähti vallankumouksen tielle huolimatta Väinö Tannerin varoituksista, että ”siinä touhussa te häpäisette työväenluokan ja taitatte niskanne”. Mutta tuostakin ajasta on jo hieman aikaa.

    Huomattavasti myöhemmin oli demareissamme vaikutusvaltaisin ryhmä, joka suuntasi liikkeen kommunistiemme voimakkaimmaksi vastustajaksi, ja joka todella sai siihen tukea demokraattisilta länsimailta, eniten Yhdysvalloilta, samaan aikaan kuin Arvo Korsimo - lempinimeltään ruplan arvo - kantoi Neuvostoliitosta ruplia säkeittäin maalaisliiton ja ennen muita Kekkosen tukemiseksi.

    Menepä nettiin vaikka hakusanoilla ”asevelisosialistit” ja ”asevelijuntta”, niin sieltä saat lukea mm. tällaista:

    >>Asevelisosialistit olivat vaikutusvaltainen ryhmä suomalaisia oikeistososiaalidemokraatteja, jotka olivat sotavuosina toimineet Suomen Aseveljien Liitossa (SAL). Aseveliliitto oli talvi- ja jatkosodan muistotoimintaan ja muun muassa invalidien, sotaleskien ja sotaorpojen huoltotoimintaan keskittynyt järjestö. Vuonna 1945 SAL jouduttiin Neuvostoliiton vaatimuksesta lakkauttamaan, kun kommunistit leimasivat sen fasistiseksi. Asevelisosialistit siirtyivät jatkosodan jälkeen vaikuttamaan SDP:ssä, jossa heistä muodostui hyvin vaikutusvaltainen ryhmä kahden vuosikymmenen ajaksi.

    Asevelisosialistit ja heidän poliittinen linjansa viitoittivat monin tavoin sosialidemokraattien politiikkaa aina 1960-luvun puoliväliin asti. Leimallista sille oli tiukka rajanveto suomalaisten kommunistien suuntaan, joiden vaikutusvaltaa asevelisosialistit pyrkivät kaikin keinoin rajoittamaan

    Puoluekokouksessa Tanner käytti puheenvuoron, jonka voi sanoa olleen sen politiikan linjaus, jota aseveliryhmä sitten sovelsi käytäntöön sodan jälkeisinä vuosina. Tanner lähti siitä, että välirauhan ehdot on lojaalisesti täytettävä ja suhteet Neuvostoliittoon rakennettava tältä pohjalta. Menneisyydestä on otettava oppia, mutta se ei saanut johtaa liehakointiin ja matelevaisuuteen. Kommunisteihin ei voinut luottaa eikä heistä ollut Suomen itsenäisyyden puolustajiksi.

    Vuoden 1945 SDP:n listoilta asevelisosialisteja tuli eduskunnan jäseniksi muun muassa Penna Tervo, Väinö Leskinen, Valto Käkelä, Arvo Paasivuori ja Yrjö Kilpeläinen. Puoluesihteeri Unto Varjosen johdolla asevelisosialistit hahmottivat puolueen linjaa eteenpäin. Unto Varjosella oli keskeinen asema asevelisosialistien joukossa. Sosiaalidemokraattisella puolueella oli joukko salaisia asiamiehiä, joiden organisaatio peitti koko maan. Ohjeiden antotilaisuuksissa olivat läsnä Leskinen, Tervo ja Raymond Ylitalo Yhdysvaltain lähetystöstä. Salaiset asiamiehet värvättiin hyvin tarkan seulan perusteella.<<
  3. Jaahas - nyt haluat tulla palvelukseeni, kun nimeät itsesi tietäjäkseni. Kiitosta vain, mutta en minä voi ottaa noin korkeatasoista palvelijaa, joka tuolla Mielipidepankillekin näkyy oikeaa totuutta julistaneen. Sinähän se kai olet ollut, ei kai täällä liene muita samanlaista, joilla olisi noin kovassa ristiriidassa varsin hyvä kirjoitustaito ja varsin huono käytös. Ethän sinä koskaan voi olla nimittelemättä vastapuoltasi tolloksi, typerykseksi tai ainakin yksinkertaiseksi, jolla ei ole asiaosaamista joten häneltä ei voi olettaakaan muuta kuin kopiointia.

    En minä todellakaan ole käynyt sellaisia kouluja, joita annat ymmärtää käyneesi, enkä niin ollen ole saavuttanut tasoasi. Ainakaan käyttäytymisessäni. Mutta miksi ihmeessä kuitenkin piileksit puskassa, et rohkene rekisteröityä? Olisiko sinulla sama dilemma kuin tuolla ”johtaja-päälliköllä” vai mitä kaikkea hän nyt lienee? Eli pelkäät rekisteröitymisen kautta voivan mahdollisesti paljastua niin koulutuksesi kuin muunkin sivistyksesi ja asemasi? Jos niin kävisi, silloin et varmaan voisi esittää ylemmyyttäsi Mielipidepankille, jolla oikeasti on korkea koulutus, etkä ehkä minullekaan, sillä ainakin elämänkoulua lienen suorittanut monta luokkaa korkeammalle kuin sinä.

    Tuosta huolimatta yhdyn kyllä siihen näkemykseesi, että Anne Berner olisi varmaan sopiva ja hyväkin kauppa- ja teollisuusministeriksi, totesin sen itsekin jo jonkin aikaa sitten täällä. Noihin muihin näkemyksiisi en yhdy.
  4. Vastoin aikomustani tulin vielä käymään tällä avauksellani tuodakseni yhden uuden kysymyksen - jonka tuossa äsken esitin - ja kun luin tuon vastauksesi tuolle ”oikeamman totuuden” tietäjälle, siitä haluan kiittää. Se on todella hyvä, hieno kerrassaan! Ei tosin yllätä minua, sillä tunnehan sinut jo vanhastaan historian(kin) erinomaisena tuntijana, ja myös osaat hyvin tuoda tietosi julki. Siis sen oikeasti oikean tiedon.

    Olenhan itsekin ollut jonkinmoinen historian harrastaja, eikä kertomassasi ole minulle uutta tietoa, mutta en olisi noin hyvin osannut sitä sanoa. Enkä enää jaksa kovin paljon historiakaan lukea. Ilahtunut olen, että ehkä pienoiseksi yllätyksekseni historian harrastajaksi on osoittautunut myös poikani, jota olen enemmän pitänyt vain ”tekniikan ihmelapsena”, enkä olisi uskonut, että hän kiireiltään ehtii lukeakaan juuri alansa ulkopuolelta. Eilen luonani käydessäni hän hyllystäni valitsi kahdeksan kirjaa, kaikki historiaa, ja sanoin hänelle, että niitä ei tarvitse palauttaa, sillä olen ne kaikki joskus lukenut.

    Kirjoituksesi on todella niin hyvä, että otan sen talteen. Et pahastune, jos joskus joudun sitä lainaamaan täällä. Mutta yli Hankkija-lippiksen lipan se oikea tieto viheltää noilta, jotka sellaisesta eivät ole kiinnostuneitakaan. Kun paljon enemmän heitä kiinnostaa jokin savusaunan räppänä (vai onko se lakeinen), Sitäkin enemmän kyllä eräs, joka sellaisessa savusaunassa saunottuaan esitti täällä siitä kuvan ja taisi puhua saunan lakeisesta. Vai puhuiko räppänästä, en muista, kun minulle sillä ei ole väliä kumpi se on, kun minulla ei ole savusaunaa ja hyvin harvoin savusaunassa saunonkaan, vaikka sellaisessa olen kuulemma syntynyt. Niin minulle on kerrottu, itse en sitä muista;))
  5. Kun nuo tietokilpailukysymykset olivat ilmeisesti liian vaikeita kepulaisille, jotka alkoivat puhua muusta, esitänpä vielä uuden kysymyksen:

    Ketkä ovat kepun ministereitä tulevassa hallituksessa? Siis Sipilän lisäksi. Kepuhan saanee hallitukseen viisi ministeriä, ja kokoomukselle ja persuille mennee kummallekin neljä, sillä kyllä kai Sipilä yhden ministerin lisäyksen sallii ennalta ilmoittamaansa kahteentoista.

    Uusi Suomi päättelee, että ne ministerit tulisivat nyt hallitusohjelmaa värkkäävissä neuvotteluryhmissä olevista, jotka ovat Annika Saarikko, Anu Vehviläinen, Kimmo Tiilikainen, Tuomo Puumala, Anne Berner, Olli Rehn, Antti Kaikkonen, Seppo Kääriäinen, Juha Rehula ja Tapani tölli.

    http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/81596-tassa-ovat-keskustan-karkinimet-heistako-uudet-ministerit

    Uuden Suomen mukaan noilla kaikilla kymmenellä olisi mahdollisuuksia ministeriksi. Mutta kun vain neljä noista sellaiseksi päässee, niin keitä he ovat? Tähän pitäisi kepulaisten osata vastata, sillä sen vastauksen voi antaa sillä kaikkein arvostetuimmalla metodilla, oman pään tuottamalla;))
  6. Vaikka tuossa edellä lupaan jättää sinut jatkossa vaille huomiotani, täytyy vielä tämän kerran sitä huomiota antaa, kun olet ollut valppaana päivystyspaikallasi. Jolla tietysti olet ollut koko viikonlopun, minua tänne odottaen. Kuten aina. Että se niistä tekemisistäsi.

    Luulisi, että edelleen olet sotaväen palveluksessa, kun et osaa puhua mistään muusta kuin siitä vaatimattomasta sotilasurastasi - jos sinulla edes sellaistakaan on koskaan ollut. Ainakin se on ollut tavoitteesi ja ihanteesi, kun muu työelämäsi lienee ollut kovin vaatimatonta - jos sellaistakaan sinulla koskaan on ollut.

    Sanot tuossa ylempänä: >>En ole koskaan juurikaan arvostanut esikuntien paperinplärääjiä.<<

    Voi, mikä kauheus kannaltani! Sitä ei kompensoi ollenkaan se, että korkeat esimieheni sitä arvostivat ja veivät minua urallani eteenpäin paljon paremmin kuin sinua. Puhumattakaan palvelustovereitteni arvostuksesta - 244 ääntä ja viisi ääntä;))

    Mutta arvostat kai sentään uraani Valiolla, konttoripalveluesimiehestä keskushallinnon isännöitsijäksi, samalla palkalla, jota everstiluutnantti sai siellä sotaväessä. Onhan Valio lähellä keskustaa, kuten sinäkin kerrot olevasi;))

    Ja tuosta nimien tuomisesta: minä en ole tuonut tänne noita nimiä, joita edellä esillä oli. Sinä toit nyt tuon R.T:n ja J.S:sen ja olet tuonut monia muitakin. Enkä ole tuonut tänne tuonkaan Ossi A:n nimeä, vaan joku muu on päätellyt sinun se olevan, kun olet kertonut täällä kotipaikkakunnastasi, frisbee-harrastuksestasi ja niissä Hutikoissa toimimisestasi, jotka netistä on löydetty tuon Ossi A:n yhteyksiksi. Minä en ole koskaan uskonut, että hän olisit, enkä oikein usko vieläkään, vaan lienet vain kaivellut esille noita hänen kuten eräiden muidenkin toimiupseerien tietoja mitättömälle itsellesi lisäarvoa saadaksesi.

    Mutta vielä kerran toivotan: elä ja hohottele hullun nauruasi rauhassa, himmiö!
  7. En ole uskonut, että olisit se Ossi A, joksi joku on sinut identifioinut, kun olet kertonut harrastavasi Ossi A:n harrastukseksi tiedettyä frisbeetä ja toimivan kuten hänkin siinä tietyssä yhdistyksessä. En ole halunnut uskoa, että toimiupseerina olisi koskaan palvellut laisesi kaheli. Varsinkaan, kun usein ja näköjään taas tuolla toisaalla toistelemasi poikkeavat seksuaaliset kiinnostuksesi lienevät todellisempaa sinua kuin hölötyksesi keskustan lähellä olosta.

    Mutta uskottava kai nyt on, kun jälleen tuot tietoja noista toimiupseereista. Mainitsemasi J.S:nen palveli kanssani samanaikaisesti YK:n rauhanturvajoukoissa Siinailla, oli viestiupseerimme ja hyvä kaverini. Ammattikunnassamme lensi aikoinaan R.T:sta ”huuli”, jonka mainitset. Kun sen ”huulen” tunnet, lienet todella ollut toimiupseeri, niin uskomatonta kuin se onkin. Kyllä R.T. oli vaikutusvaltaisessa asemassa Pääesikunnassa, ja samassa tehtävässä sitten minäkin palvelin viimeisen palvelusvuoteni, kun R.T. oli vuorostaan Siinailla, jossa oli ottanut tehtävät vastaan minulta.

    R.T. kuten myös J.S:nen kuuluivat ammattikuntamme eliittiin. Sinä et ole siihen kuulunut, mutta veljistämme vähäisenäkään et silloin vielä ole voinut tuollainen olla. Olisitko seonnut myöhemmin siksi, kun ”kykyjäsi” ei sotaväessä huomattu, vaan jouduit koko pitkän urasi kentällä pakertamaan.

    Näen matrikkelista, että olet minua 17 vuotta nuorempi - jos todella olet tuo Ossi. Joten vasta vähän aikaa olet ollut toimiupseerina silloin, kun minä jäin 25 vuoden palvelun jälkeen 45-vuotiaana kapteenina täydelle eläkkeelle. Kun olet antanut ymmärtää yli 30 vuotta palvelleesi ennen kuin yliluutnantin arvon saavuttaneena jäit eläkkeelle, minä olin jo sitä ennen jäänyt eläkkeelle myös 18 vuotta kestäneeltä siviiliuraltani. Ei siis ole todellisuudentajuista sinulta tyrkyttäytyä Hyväksi Veljekseni.

    Minulla on kyllä itseäni paljon nuorempiakin Hyviä Veljiä siinä evp-joukossa, joskin myös ikäisiäni. Molempia oli myös eilen siellä Finlandia-talon konsertissa. Useita muitakin Hyviksi Veljikseni katsomiani siellä tapasin, kutsuvierasosastossamme mm. yhden nykyisen kansanedustajan ja kaksi aikaisempaa. Tapasin tietysti myös tuon R.T:n pojan. Minä vielä tässä kuussakin olen eräässä tilaisuudessa noiden evp-veljieni kanssa ja sitten heidän kanssansa myös kahden päivän Tallinnan matkalla. Mutta sinä et ole mukana noissakaan riennoissa, vaikka yhä elät sitä vaatimatonta sotilasuraasi.

    Hyviä Veljiä minulla on myös myöhemmän siviiliurani ajalta, kuten hänkin, jonka kesämökille minun piti tänään mennä. Mutta eilen ollessani tapaamassa poikiani ja heidän äitiään jalastensa mummia, kuulin, että poikani perheineen käy tänään Linnanmäellä, ja heillä on tilaisuus tulla käymään myös luonani. Tietysti sen vaihtoehdon valitsin, ja jo eilen illalla soitin peruutuksen kaverilleni, joka hyvin ymmärsi minua.

    Sama tasoero kuin sotilasurillamme on ollut muutenkin elämässämme ja on edelleen. Viikonloppummekin näkyvät taas kuluneen kovin eri lailla. Meidän painoarvomme kaikessa ovat aina olleet ja ovat edelleen hyvin erilaiset. Siitä kertoo myös meidät tuntevilta saamamme luottamus. Kuntavaaleissakin sinä sait viisi ja minä 244 ääntä. Siis olettaen, että todella olet tuo Ossi, joka ainakin näyt haluavan olla. Oletpa tai et, mutta H.V. minulle sinä et ole etkä sellaiseksi koskaan tule. Joten jospa vihdoin voisit lopettaa höpötyksesi H.V:sta ja saada minut pois ajatuksiesi tärkeimpänä - ilmeisesti myös ainoana - kohteena.
  8. Kun olen jo antanut asiasta mielipiteeni, jota oli kovasti kaipailtu, minulla ei taida olla nyt muuta asiaa. Ja vaikka jotain tulisi mieleenikin, en sitä tuo tänne ainakaan viikonloppuna, kun ohjelmassani on muuta.

    Huomenna heti aamusta ajelen Länsi-Uudellemaalle tapaamaan jälkikasvuani ja myös siellä lähellä asuvaa heidän äitiään. Onhan sunnuntaina äitienpäivä, ja tietysti haluan muistaa lasteni äitiä. Toisin hänet mielelläni vaikka äitienpäiväkonserttiin Finlandiatalolle, mutta ei hän halua lähteä, kun on melko huonossa kunnossa.

    Itse kyllä sitten iltapäivällä menen sinne Finlandiatalolle klo 16.00 alkavaan konserttiin, jossa soittaa Kaartin soittokunta laulusolistinaan laulajana comebackin tehnyt Pepe Willberg. Minut pyysi sinne mukaansa eräs evp- ja rauhanturvaajakaverini, jonka kanssa olin tiistai-iltana rauhanturvaajaillassa ravintola Zetorissa. Hänellä kun on sinne ilmeisesti tilaisuuden suojelijana toimivalta prikaatikenraalipojaltaan saamiaan lippuja.

    Hyvin tuo Willbergin Pepe vielä jaksaa, vaikka jo v. 1978 kävi laulelemassa meillä Siinain Abu Rudeisissa yhdessä Dannyt ja Armin kanssa. Armia sitten yhden kappaleen tanssitinkin heidän pitämässään konsertissa Abu Zenimassa. Armi näytti tv-esiintymisissään varsin pieneltä naiselta, mutta kyllä hän ihan missipituutta oli, rinnallaan esiintynyt iso korsto Danny aikaansai hämäävän vaikutelman.

    Sunnuntaina sitten heti aamusta minut noutaa täältä eräs hyvä kaverini, jonka kanssa lähden päivää viettämään hänen kesämökilleen tuonne Nuuksion laitamalle, saatanpa viettää siellä vielä yönkin, sillä ilta saattaa mennä pitkälle saunoessa, jonka yhteydessä varmaan napostelemme jotakin hyvää ja luultavasti hyviä juomiakin sen verran, ettei isäntäni ole illalla ajokunnossa kotiinsa palatakseen ja minut siinä oheisena tänne kotiini tuodakseen.

    Joten rattoisaa viikonloppua vain teille kaikille! Te minua tänne taas kaipailleet tietysti vietätte tällä palstalla viikonloppunne kuten kaikki muutkin päivänne, mutta koettakaa kestää ikäväänne, vaikka sen kohde vipeltääkin taas muualla!

    Jospa tämä kaunis laulu helpottaisi ikäväänne:

    https://www.youtube.com/watch?v=sBHO5lNz1ms
  9. Joo, kyllä toin esille myös tunnettuja tosiasioita. Sellainen tapa minulla on, kun pidän sitä vahvempana pohjana keskusteluunkin kuin tuoda vain oman pään tuottamaa, joka on ilmeisesti sinun kuten eräiden muidenkin mielestä paras ja uskottavimman tuloksen tuottava metodi.

    Mutta toin minä kyllä nyt esille myös sitä ”oman pääni tuottamaa”, mm. tässä, jossa siinäkin tuossa linkissä tuon esille myös erään toisen tärkeänä pitämääni näkemystä:

    >>Mutta mielestäni hyvä, että hallitus saa tuollaisen koostuman. Kokoomuksen tulo hallitukseen on hyvä asia monessakin mielessä. Ensiksikin; se varmaan ohjailee hallitusta oikeaan suuntaan maanpuolustuksen kannalta tärkeissä asioissa. Se on tarpeen myös pääkaupunkiseudun, Suomen henkisen ja taloudellisen veturin edun kannalta, jottei pääsisi tapahtumaan kepun hankkeena ollutta maaseudunkin kannalta pahaa katastrofia, josta puhutaan tässä (kannattaa avata ja lukea):

    http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/81464-asuntolinjaus-herattaa-ihmetysta-ihan-oikea-vaara

    Kokoomus toisin kuin demarit pystyy myös säilyttämään kannatuksensa ja jopa sitä kasvattamaan kepujohtoisessa hallituksessa, nähtiin viimeksi Vanhasen/Kivimäen hallituksen aikana. Demarit pystynevät nostamaan kannatustaan oppositiossa ollessaan, kuten tapahtui Ahon hallituksen aikana, joten seuraavaksi voidaan saada samanlainen hallitus kuin oli Lipposen johtama. Samanlainen työsarka maan kuntoon laittamiseksi sillä todennäköisesti on edessään, sillä maan tilanne on nyt sellaisessa jamassa, että ei sitä neljässä vuodessa kuntoon saada.

    Vielä minulla olisi toivomus, että demarit malttaisivat säilyttää vastuuntunteensa eivätkä alkaisi käyttää SAK-asettaan torpedoidakseen hallituksen pyrkimyksiä. Vaikka ne varmaan tekevät kipeää myös työväestölle ja muille vähempiosaisille, ne kuitenkin ovat aivan välttämättömiä, jotta päästäisiin nousemaan tästä pahasta jamasta, johon alettiin vajota viimeistään Vanhasen kakkoshallituksen aikana.<<

    Nuo sinun esittämäsi näkemykset varmaan tulevat sellaisen asiantuntijan päästä, että en toki halua niihin puuttua.
  10. Kun laitoin tuossa edellä taas kaksi valokuvaa, laitanpa tähän vielä niiden selityksen.

    1. Taulu

    Taulussa on lapsuuskotini (mummolani, kasvatuskotini) Tervamäellä, Rautavaaran pitäjän luoteisosassa, lähellä Sonkajärven ja Varpaisjärven rajaa. Taulu perustuu vanhoihin valokuviin ja osin muistiini. Se kuvaa miljöötä elokuun päivänä joskus 1940-1950 -lukujen vaihteessa. Etualalla ja keskellä on luonnon heinäpeltoa, oikealla leikattua viljapeltoa (ilmeisesti ohran sänkeä) ja taustalla keskellä perunapelto.

    Lapsuuskotini, ukkini mukaan Anttilaksi kutsuttu, mutta kartoissa virallisesti Rinteelä sijaitsi Tervamäen korkeimmalta harjanteelta itään päin kallistuen. Tervamäki on n. 200 metriä meren pinnasta. Etualalla osin metsien takaa näkyvät pienet järvet Haukinen, Harjuntakanen ja Karsikko ovat n. 140 metriä merenpinnasta, joten Tervamäki nousee niitä n. 60 metriä ylemmäs.

    Taulussa maisema avautuu itäkaakkoon, ja taustalta idästä (vasemmassa reunassa) siintää lähes 30 km:n päässä Rautavaaran ja Valtimon rajoilla sijaitseva n. 320 metriin nouseva Maanselänmäki, Rautavaaran ja samalla koko Pohjois-Savon korkein paikka. Eteläkaakossa siintää Keyritty-järven länsipuolella, Rautavaaran kirkonkylää vastapäätä sijaitseva Paljakka (jossa Kiparin kelkkarata), ja siitä länteen (taulussa oikealla) siintävät vielä vaaleampina Pisa-vuori ja Tahko Nilsiän puolelta.

    Mummolani rakennukset vasemmalta luetellen ovat aitta, vanha navetta (myöhempi lampola, jossa myös possun karsina), asuinrakennus, uusi navetta (jossa myös pilttuu hevoselle), savusauna ja riihi. Kaikki ovat hirsirakennuksia. Aitassa ja asuinrakennuksessa ovat pärekatot, vanhassa navetassa tuohikatto, uusi navetta, riihi ja sauna on katettu kattohuovalla. Olen syntynyt taulussa näkyvässä savusaunassa. Etualalla on kivisiltä pelloilta kootut kivirauniot, joilla kasvaa vadelmapuskaa.

    Lapsuuskotini miljöö on aikoja sitten autioitunut. Lapsuuteni asuinrakennus on purettu, mutta enoni joskus 1950-1960 -lukujen vaihteessa rakentama asuinrakennus vielä törröttää ehjänä, ja muutamia ulkorakennuksia on paikoillaan pahoin ränsistyneinä. Mäki on metsittynyt niin, ettei sieltä enää näe juuri minnekään. Olen käynyt paikalla viimeksi kesällä 2013, ja kovin surulliseksi tulin. Mutta tuo sama kehitystarina on liiankin yleinen monin paikoin muuallakin Suomessa.

    Maalaukseni tyylisuunta on fotorealismin ja naivismin yhdistelmä, eli oikeammin - sellainen siitä sattui tulemaani;))

    2. Toinen valokuva
    Istun siinä mummolani kamarin pöydällä parhaimpiin puettuna n. 3-vuotiaana. Pöytä on siirretty ikkunan edestä kamarin oven eteen ilmeisesti siksi, että ikkunasta tuleva valo oli tarpeen kuvan onnistumiselle. Kuvan ottajasta minulla ei ole varmaa tietoa, ja tuon kuvankin sain itselleni vasta äitini kuoleman jälkeen hänen jäämistöstään.

    Kyllähän minä tuosta kuvasta olen edelleen hyvin tunnistettavissa;))
  11. No joo, noin kai se meni, tuo sinun ajatuskulkusi. Minä kyllä aluksi pidin täälläkin esittämässäni todennäköisimpänä sitä niin demareille kuin kepullekin yleensä mieluisempaa punamultaa, mutta sitten täälläkin kallistuin uskomaan tähän nyt ilmeisesti tulevaan kokoonpanoon. Sinun muistutuksesi vuoksi aloin sitä kuitenkin epäillä, kun luulen sinun olevan kepun valtavirrasta paremmin selvillä kuin tuon, joka ilmoittelee olevansa kepua lähellä;))

    Mutta, kuten avauksessani sanon, mielestäni hyvä näin. Jotenkin vaikuttaa siltä, että sinä sen sijaan olisit hieman pettynyt. Et kuitenkaan niin pettynyt, kuin tuo kepulainen Seppo_Ilmarinen, joka näkyy olevan hyvin pettynyt siksi, kun vasurit eivät päässeet mukaan. Eikä Stubb tarvitse mitään kurissapitoa, vaan hänelle kuten muillekin kokoomusministereille on toivottava mahdollisimman vapaita käsiä edistämään niitä tärkeitä asioita, joista puhun avauksessani.

    Olisikohan tuossa yhteiskuntasopimushankkeessa ollut edes todellista yritystä sellaiseen? Eilisiltaisessa tv-keskustelussa ainakin demarien Heinäluoma piti hanketta lähinnä hämäysyrityksenä, jonka epäonnistumisella voidaan perustella niitä kovia leikkauksia, joihin nyt joudutaan. Heinäluoma perusteli näkemystään sillä, että hanke loppui heti alkuunsa.

    Noinhan oli persujen ja kokoomuksen kanssa kuin sanot. Persuilla oli nyt parempi tuuri kuin edellisissä vaaleissa, joissa saivat lähes saman äänimäärän kuin demarit, mutta jäivät useita edustajapaikkoja vähemmälle.

    Antti Rinteestä ei tosiaan ole räksyttäjäksi Kimmo Tiilikaisen tapaan, mutta melkoiseksi jurnuttajaksi ja jarruttajaksi varmaan ihan vahvan ay-taustansakin koulimana. Toivon kuitenkin, ettei hän sellaiseen ryhtyisi. Sitä paitsi Rinteen pesti tuolla paikalla voi hyvin katketa jo piankin, sillä kyllä demarit lukevat rökäletappioonsa paljolti syylliseksi juuri Rinnettä ja hänen kiusallista huomiota herättäneitä tarkoittamattaan julkisuuteen päässeitä möläytyksiään. Olisiko sitten hänen seuraajansa demarien pikku-Antti, kaksimetrinen Antti Lindtman?