kapi_

Vapaa kuvaus

Pitkä ja monipolvinen elämä on jo takanani. Monessa olen mukana ollut, paljon nähnyt, paljon kokenut ja jotain vielä muistankin. Maailma on muuttunut paljon elinaikanani, niin myös elinympäristöni ja yhteisöni, jotka ovat vaihtuneetkin moneen kertaan. Muuttunut olen varmaan itsekin, kun muokkaajia on ollut paljon.

Tapsa Rautavaara lauleli ”en päivääkään vaihtaisi pois”. En yhdy tuohon varauksetta, mutta yhdyn kyllä laulun säepariin ”jotain jos toimissain väärin mä tein, suon senkin itsellein”. Elämää se kaikki on ollut. Kun elämä vielä jatkuu, yhä se elämältä maistuu, antejaan antaa ja varsin moniaalle edelleen kuljettaa. Myös maailmanmeno ja elämän ilmiöt yhä kiinnostavat niin, että otan niihin kantaa myös näillä palstoilla.

Tämän korkean iän saavuttaneen on kuitenkin ylöspäin katseensa kohdistaen joskus syytä huokaista näinkin:

Ah, painuva päivä, ma aamusta aloin,
jo lapsena leimusin, nuorena paloin,
mut tahtoni vielä ei tuhkaksi tulla,
jos vielä on valkeutta sulla!

(Eino Leino)

Ja onhan myös näin:

Niin kauan, kun on veri suonissas,
luut, jänteet lujina ja ominas,
niin kauan älä pyri kohtalon
majasta ahtaasta pois jalallas!

(Omar Khaijam)

Aloituksia

437

Kommenttia

6605

  1. Vielä kerran uteliaisuuteni houkutti minut tätä avaustani vilkaisemaan, ja kun näin tuon Sinun viestisi ja kysymyksesi siinä, täytyy toki siihen vastata. Otin kyllä jo aamulla kantaa tuohon sote-ratkaisuun, loppuviestissäni edelliselle avaukselleni, eli tälle:

    http://keskustelu.suomi24.fi/t/13924602/kepu-on-suuri-paradoksi

    Niin, vastauksena kysymykseesi voin todeta, että ilmeisesti voittivat molemmat, niin kepu kuin kokoomuskin. Toistan vielä tuossa viestissäni sanomaani, jottei Sinun tarvitse sinne mennä:

    >>Sipilä ja kepu voivat pitää itseään voittajina, kun maa sai kepun vaatimat 18 itsehallinnollista aluetta, eli jokainen maakunta sellaiseksi tuli. Sote-alueita tuli hieman vähemmän, siis 15, kun kolme väestöltään pienintä maakuntaa (Etelä-Karjala, Kainuu ja Keski-Pohjanmaa yhdistetään suurempiin naapureihinsa.

    Kokoomuksen luulisi kokeneen rökäletappion, kun se alun perin tavoitteli maahan vain 5-6 itsehallintoaluetta, jotka samalla olisivat olleet sote-alueita. Mutta kokoomus taisi saada suuren voiton, kun sille tärkeimmässä asiassa tapahtui se, jota kokoomus on jo 15 vuotta tavoitellut: kansalaisille tuli valinnanvapaus julkisen tai yksityisen terveysaseman suhteen. Tuo 5-6 hallinto- ja sote-alueen tavoittelu taisi olla kokoomukselta vain ovelaa taktiikkaa, jolla se hämäsi kepua niin, että pääsi tavoitteeseensa tärkeimmässä!

    Kansanterveyslaitoksen pitkäaikainen pääjohtaja, professori Jussi Huttunen sanoo tuosta valinnanvapaudesta eilisessä Hesarissa näin: ”Valinnanvapaus muuttaa koko palvelujärjestelmän. Se on poliittisesti, taloudellisesti sekä toiminnallisesti monta kertaa suurempi päätös kuin sote-alueiden määrä. Tämän rinnalla on samantekevää, onko sote-alueita 12 tai 15. Valinnanvapaus on valtavan iso päätös!”

    Sote-alueet tekevät viiden vuoden välein järjestämispäätöksen, jossa linjataan palvelujen järjestämisen keskeiset asiat, ja päätös pitää hyväksyttää valtioneuvostossa. Eli sote-alueet eivät siis ole ihan täysin itsenäisiä.

    Mutta ovatko itsenäisiä ne maakuntien mukaan syntyvät itsehallintoalueet, jotka ovat kepulle tärkeimmät mm. siksi, että noin syntyvään välibyrokratiaan tulee runsaasti hyväpalkkaisia byrokraatteja. Toivottavasti nuo maakunnat tulevat olemaan todella itsenäisiä niin, että niillä olisi oma verotusoikeuskin, ja sillä oikeudellaan saamillaan veroilla joutuisivat kustantamaan kaikki hallintopalvelunsa alueellaan. Kohtuutonta olisi, jos niihin jouduttaisiin kärräämään rahaa muilta alueita, esim. tältä yli 1,6 miljoonan asukkaan Uudeltamaalta jonnekin, jossa omin avuin ei pärjätä. Noin kuitenkin luulen valitettavasti tapahtuvan.

    Miksi sitten tuollaiset muka-itsenäiset maakunnat piti saada? Tietenkin siksi, että noista uusista hallintobyrokraateista ylivoimaisesti suurin osa tulee olemaan kepulaisia, kun kepu niissä maakunnissa jyllää. Eli kyllä tuo maakuntahallinnon syntyminen oli kiistatta suuri voitto kepulle, mutta siitä hyötyjien määrä taitaa jäädä vain uusiin virkoihin pääsevän kepusatraappikunnan suuruiseksi.<<
  2. Oho! Poistumisilmoitukseni on säikähdyttänyt pahasti nuo vain minusta ja minulle elävät! Kun tulin vielä avaustani vilkaisemaan ja näin heti tuollaista tulleen, täytyy tulla sitä ihmettelemään. No, eipähän siinä ihmettelyn aihetta ole, jos ihminen säikähtää, kun kokee menettäneensä elämänsä tarkoituksen.

    Mutta onhan niissä hauskojakin, tahtomattaan tosin. Kuten tuo, joka on sitä mieltä, että majurien ei tarvitse osata kirjoittaa, ei lentää, ei ampua tykillä eikä ilmeisesti mitään muutakaan. Kuulin kyllä siellä armeijassa aikoinaan sanottavan, että ”majurina upseeri on tyhmimmillään”, mutta eivät majurit minun aikoinani sentään noin tyhmiä olleet, ja kyllä heiltä ammattiin kuuluvaa osaamistakin vaadittiin.

    Hauska on tuokin, joka sanoo minun hakanneen täällä päätäni seinään jo 15 vuotta. En ihan niin kauan ole täällä vieraillutkaan, 12 vuotta vain. Tuo hänen esille ottamansa Seppo Hietasen tapaus sattui 11 vuotta sitten, vuoden 2004 kuntavaalien alla. Hietanenhan oli kepun ehdokkaana Helsingissä, ja hän tosiaan käytti sitä ”sanan säilää” minuun kohdistuen niin, että oikeusoppinut totesi sen täyttävän törkeän kunnianloukkauksen tunnusmerkistön, mutta ei suositellut asian viemistä oikeuteen, kun arveli oikeuden toteavan Hietasen syyntakeettomaksi.

    Laitoin tosiaan sitten näytteitä siitä Hietasen sanan säilän sivalluksista kepun Helsingin piirille, josta sain anteeksipyynnön Hietasen puolesta ja ilmoituksen: ”olemme kertoneet Hietaselle, millaista esiintymistä edellytämme ehdokkaaltamme”. Ilmeisesti Hietasen ”sanan säilä” teki vaikutuksen myös äänestäjiin, kun hän sai sitten vaalissa 20 ääntä. Se ei ole kovin paljon Helsingissä, jossa minäkin sain noita vaaleja 32 vuotta aikaisemmin 244 ääntä.

    No, ei kai tuo Hietasen ”menestys” ollut yllätys, kun kepun puoluetoimiston virkailija Olli Riikonen oli jo aikaisemmin ojentanut sittemmin lakkautetulla kepun palstalla Hietasta näin: ”Arvon Kerimäki. Nyt on niin, että Sinä vaikutat tällä hetkellä epäasiallisimmalta keskustelijalta. Henkilökohtaiset herjat ja haukut eivät kuulu tälle palstalle, poliittinen väittely kylläkin. Jos toisten mielipiteet ärsyttävät, niihin on pystyttävä vastaamaan asia-argumentein, ei henkilökohtaisuuksin ja törkysanoin”. Hietanen ei vielä tuosta oppinut, mutta ”hänen baskerinsa alle” tuli sitten uutta oppia v. 2004 saamastaan ojennuksesta ja sitten hänestä tuli persu;))

    Nyt tästä avaukselleni vilkaisusta tulin niin hyvälle mielelle, että naurussa suin voin nyt sanoa hyvästit pitemmäksi aikaa, kenties kuukaudeksikin. Mutta tulen kyllä käymään aikaisemminkin, jos sille aihetta tulee. Siksipä vielä toistan tuon avaukseni lopussa sanomani (jota siis noudatin nytkin):

    >>Mutta jos tarvetta tänne tulemiseen tulee, tulen kyllä tällä rekisteröidyllä nikilläni. Jos alatte ”nähdä” minut muuten, hankkiutukaa pikaisesti päälääkärille, joka voisi ehkä vielä auttaa teitä ennen kuin vajoatte samaan tilaan kuin tuo yksi, joka täällä joka päivä päivystävänä varmaan tulee näkemään minutkin täällä päivittäin!<<
  3. Lopetin perjantai-iltana turhautuneena siihen, että Sipilän hommista ei näyttänyt tulevan valmista. Mutta tulihan sitten valmista, ja kun viikonloppuni olin tiiviisti muissa tilanteissa - joista mainitsin - tulen nyt vielä lyhyesti kommentoimaan tuota Sipilän ja eräiden muiden uurastuksen lopputulosta:

    Sipilä ja kepu voivat pitää itseään voittajina, kun maa sai kepun vaatimat 18 itsehallinnollista aluetta, eli jokainen maakunta sellaiseksi tuli. Sote-alueita tuli hieman vähemmän, siis 15, kun kolme väestöltään pienintä maakuntaa (Etelä-Karjala, Kainuu ja Keski-Pohjanmaa yhdistetään suurempiin naapureihinsa.

    Kokoomuksen luulisi kokeneen rökäletappion, kun se alun perin tavoitteli maahan vain 5-6 itsehallintoaluetta, jotka samalla olisivat olleet sote-alueita. Mutta kokoomus taisi saada suuren voiton, kun sille tärkeimmässä asiassa tapahtui se, jota kokoomus on jo 15 vuotta tavoitellut: kansalaisille tuli valinnanvapaus julkisen tai yksityisen terveysaseman suhteen. Tuo 5-6 hallinto- ja sote-alueen tavoittelu taisi olla kokoomukselta vain ovelaa taktiikkaa, jolla se hämäsi kepua niin, että pääsi tavoitteeseensa tärkeimmässä!

    Kansanterveyslaitoksen pitkäaikainen pääjohtaja, professori Jussi Huttunen sanoo tuosta valinnanvapaudesta eilisessä Hesarissa näin:

    ”Valinnanvapaus muuttaa koko palvelujärjestelmän. Se on poliittisesti, taloudellisesti sekä toiminnallisesti monta kertaa suurempi päätös kuin sote-alueiden määrä. Tämän rinnalla on samantekevää, onko sote-alueita 12 tai 15. Valinnanvapaus on valtavan iso päätös!”

    Eli väärässä taitaa olla valinnanvapautta väheksynyt Ilta-Sanomien Timo Paunonen, jota Pystyyn_kuollut näkyy kompanneen täällä lauantaina.

    Sote-uudistuksen projektijohtaja Tuomas Pöysti näkyy tosin sanovan, että 15 sote-aluetta ei ole alueiden kantokyvyn näkökulmasta niin hyvä, kuin olisi ollut korkeintaan 12 alueen malli. Tätä puutetta korjaa valtiovarainministeriön vaatimuksesta valtionohjaus. Sote-alueet tekevät viiden vuoden välein järjestämispäätöksen, jossa linjataan palvelujen järjestämisen keskeiset asiat, ja päätös pitää hyväksyttää valtioneuvostossa. Eli sote-alueet eivät siis ole ihan täysin itsenäisiä.

    Mutta ovatko itsenäisiä ne maakuntien mukaan syntyvät itsehallintoalueet, jotka ovat kepulle tärkeimmät mm. siksi, että noin syntyvään välibyrokratiaan tulee runsaasti hyväpalkkaisia byrokraatteja. Toivottavasti nuo maakunnat tulevat olemaan todella itsenäisiä niin, että niillä olisi oma verotusoikeuskin, ja sillä oikeudellaan saamillaan veroilla joutuisivat kustantamaan kaikki hallintopalvelunsa alueellaan. Kohtuutonta olisi, jos niihin jouduttaisiin kärräämään rahaa muilta alueita, esim. tältä yli 1,6 miljoonan asukkaan Uudeltamaalta jonnekin, jossa omin avuin ei pärjätä. Noin kuitenkin luulen valitettavasti tapahtuvan.

    Miksi sitten tuollaiset muka-itsenäiset maakunnat piti saada? Tietenkin siksi, että noista uusista hallintobyrokraateista ylivoimaisesti suurin osa tulee olemaan kepulaisia, kun kepu niissä maakunnissa jyllää. Eli kyllä tuo maakuntahallinnon syntyminen oli kiistatta suuri voitto kepulle, mutta siitä hyötyjien määrä taitaa jäädä vain uusiin virkoihin pääsevän kepusatraappikunnan suuruiseksi.

    Mukavastihan on taas syntynyt keskustelua tälle avaukselleni, ja syntyköön toki edelleen, mutta itse en siihen enää osallistu, kun lienen jo sanonut sanottavani tästä asiasta. Kepun paradoksaalisesta luonteestahan avaukseni tein, mutta tunnetuista syistä, suurista tapahtumista johtuen keskustelu sitten kääntyi noihin sote- ja itsehallintomaakunta-asioihin. No, joillekin kyllä näkyy eräs muu aihe olleen tärkeämpi, ja siitä taidan vielä tekaista oman avauksensa;))
  4. Tulinpa nuo tv-uutiset katsottuani vielä vilkaisemaan palstaa ja avaukseni tuottamaa. Ei ole siis tullut valmista Sipilän hommista. Kuinkahan monet ilmoittamansa ehdottomat takarajat hän lieneekään jo ylittänyt. Sääliksi alkaa mies jo käydä, vaikka en ole kepulainenkaan. Sääliksi alkanee jo kohta käydä tämän isänmaan tilakin, jos pääministerimme jatkaa vain vatulointejaan eikä tapahdu mitään muuta ja paremmin eteenpäin vievää. Kuten esim. hallituksen hajoaminen ja uudet vaalit.

    Pystyyn_kuolleelle on tainnut tulla lipsahdus, kun hän muistuttelee päivämäärästä 19.11. Tarkoittanee jatkosodan päättänyttä Moskovan välirauhan päivää 19.09, jota päivää ”Imelä-Eikka” Uusitalo ehdotti Suomen toiseksi itsenäisyyspäiväksi;)) Jaa, mutta hän taitaa tarkoittaa ”taivaallista kuuta”, joka lienee ensimmäisessä neljänneksessään eli puolikuussa 19.11. Silloin olen jo muilla mailla, jossa varmaan on ohjelmassa yhtä ja toista muuta niin, että en tänne kirjoittele.

    DV8_HellRaiser näkyy olevan sitä mieltä, että eipä minulla taaskaan asiaa ollut. Eihän minun tarvitse sellaisesta huolehtia, se on hänen tehtävänsä, jossa tinkimättömästi aina pysyy. Kuten nytkin valistaessaan minua vanhuudenhöperyydestäni. Nytpä sain selityksen sille, että nimimuistini on huonontunut. Esim. noissa evp- ja rauhanturvaajatilaisuuksissamme juttusilleni tulee aina ihmisiä, jotka tervehtivät minua nimelläni, mutta minä en muista heidän jokaisen nimeä. Saattaahan tuo johtua siitäkin, että kaikki tuntevat apinan, vaikka apina ei tuntisi ketään.

    Mutta huono on tuo neuvonsa, että minä ja tuo yksipuolisesti bestikseni ilmoittautunut alkaisimme kirjeenvaihtoon sähköpostini kautta. Sähköpostini ruuhkautuisi hänen viesteistään - tosin ne ohjautuisivat suoraan roskapostiin - sillä kyllä häneltä kai sata viestiä minulle täälläkin tulee minun hänelle osoittamaani yhtä viestiä vastaan.

    Annanpa vielä lisätunnustusta DV8_HellRaiserille: Ihan hyvä on hänen nikkinsä. Minustakin on paljon järkevämpää käyttää nikkinään keilapallon nimeä kuin ottaa siihen tärkein osio jonkun toisen nimestä, vaikka sen hellittelymuodossa esittäisikin;))

    Nyt en jatka enempää, enkä ainakaan muutamaan päivään. Nyt vielä katson tuon alkavan A-studion ja ehkä vielä jotain muutakin tv:sta ennen kuin lähden iltatoimiin ja yöpuulle - tietysti ensin kirjan kanssa vuoteeseen;))

    Hyvää yötä!
  5. Ei taida tulla valmista tuosta Sipilän yrityksestä. Moneen kertaan muutetut takarajat ylittyvät kerta toisensa jälkeen. Nyt viimeistään voin rehellisesti sanoa olevani hyvin pettynyt Sipilään, jonka uskoin olevan paljon parempi johtaja ja päättäjä hänen reippaasti ja määrätietoisesti aloittamastaan toiminnastaan hallitusta muodostaessaan. Taitaa osoittautuakin huonoimmaksi pääministeriksemme aikoihin. Toivottavasti hänessä on kuitenkin miestä hajottamaan hallituksensa, jolla ei näy olevan toimintakykyä.

    En silti ole morkannut Sipilää yhdelläkään niillä viesteillä, joita tuo sekopää näkyy pitävän lähettäminäni. Saattaahan tuo olla häneltä vain pelleilyä, mutta sairasta se on sellaisenakin. Kuten tuo hänen jatkuva hölötyksensä nimen nostelusta. Hän itse nostelee tiettyä nimeä jo nikissään, ei toki omaa nimeään, vaan merkittävämpänä pitämänsä nimeä. Mutta minä en ole kertaakaan nostanut ainakaan sitä Ossi-nimeä, jota hän tarkoittanee. Itse hän on toistuvasti antanut vinkkejä, joiden mukaan hän se Ossi olisi, mutta en millään voi uskoa, että hän se olisi. Kyseinen Ossi on sentään ollut toimiupseeri, jollainen tuo sekopää ei ole voinut olla. Ellei ole seonnut uransa jälkeen siksi, kun ei sillä saanut arvostusta niin, että olisi päässyt vaativampiin tehtäviin.

    Enpä viitsi enempää pohtia moista asiaa, mutta täytyihän minun siitä kerran mainita, kun on sadat kerrat kärttänyt huomiotaan noilla viesteillään, jotka ovat pelleilynäkin kovin lapsellisia, ellei siis kyseessä ole jotakin vakavampaa. Eikä tuo Sipilänkään vatulointi tätä enempää aihetta nyt anna. Ja vaikka hän lopulta pääsisi vatuloinnissaan jonkinlaiseen ratkaisuun, en tule enää sitäkään komemntoimaan, kun ohjelmassani on muuta mukavampaa ja tärkeämpää.

    Minusta on muuten tullut asuntosäästäjä, eli säästän omaa kotiani kulutukselta. Viime viikonlopun olin naisystäväni hoivissa Tampereella, jossa oli ohjelmassa mm. hänen lapsenlapsensa synttärit. Synttärit ovat ohjelmassani huomennakin, eli nuorimpien lastenlapsieni yhteiset synttärit Länsi-Uudellamaalla. Viivyn reissussa sunnuntainkin yli, kun sunnuntaina vietämme yhdessä isänpäiviä. Loppukuusta minulla on pitempi asuntosäästöprojekti, kun lähden naisystäväni kanssa pariksi viikoksi lämpöhoitoon etelänmaille. Toivottavasti tuo Sipilän projekti saa ratkaisunsa sitä ennen. Se voisi olla seuraavan avaukseni aihe. Etelänmailta palattuani varmaan pian tulee uusi gallup puolueiden kannatuksesta, joka viimeistään antanee aihetta avaukselleni. Nyt ei kuitenkaan ole aihetta enempään.

    Näkemiin!
  6. Kyllä minäkin arvostan sitä, että Sipilä on vihdoin jämäköitynyt niin, että alkaa vaikuttaa uskottavalta niissä pyrkimyksissään, joita hallitusneuvotteluvaiheissa toi tärkeinä esiin. Alkaa siis muistuttaa jo hieman Paavo Lipposta, tosin ihan hieman vain, sillä pysyihän Lipponen koko ajan tiukasti aikomuksissaan, eikä hänen tarvinnut niistä Sipilän lailla lipsua eikä harjoittaa tehokasta katumista. Näin sanon aikoinaan Lipposta kannattaneena mutta hänen jälkeensä jo hyvin monissa vaaleissa vain kokoomusta äänestäneenä.

    Vastineeksi viestiisi muilta osin saa riittää tuo, jonka totesin vastineessani avauksella ”Tämä Kepun Sote-sekoilu” (katso sieltä myös Pystyyn_kuolleen ja Mielipidepankin mielipiteet):

    Toki minä olin toivonut kokoomuksen kannan pääsevän asiassa voitolle, mutta niin ei näy tapahtuvan. Oman avaukseni (Kepu on suuri paradoksi) jatkoviestissäni totean toisaalta ymmärtäväni myös Sipilän perusteita, ja myönnyn tunnustamaan, että 18 alueen mallillakin saattaisi olla omat etunsa. Tuolloin tarkoitan niitä asioita, joita Pystyyn_kuollut tarkemmin valaisee.

    Mutta perimmäinen totuus on kuitenkin se, jonka Mielipidepankki sanoo. Eli kepun pyrkimys on kepulle tärkeistäkin tärkeintä aluepolitiikkaa, kepun hellimän maakuntien Suomen vahvistamista. Ja se aluepolitiikka on silkkaa valtapolitiikkaa. Sen tekee kepulle tärkeistä tärkeimmäksi puolueen vallanhimo: On selvää, että puolueiden nykyisillä kannatusluvuilla ja kannatuksien alueellisilla painottumisilla kepu saisi sitä enemmän valtaa, mitä useampia itsehallintoalueita tulisi. Mutta maan etu se ei olisi, eikä suomalaisten valtaenemmistön etu, kun valtaenemmistön asuttamat alueet eivät saisi sen enempää vaikutusvaltaa kuin pienten vähemmistöjen kepuvaltaiset alueet.
  7. Kiitosta vain, että pidät minua kepun sisäpolitiikan parhaiten tuntevana. Lähes yhtä hyviä asiantuntijoita lienevät myös Pystyyn_kuollut ja Mielipidepankki, joilta näyt vastaukset jo saaneen.

    Toki minä olin toivonut kokoomuksen kannan pääsevän asiassa voitolle, mutta niin ei näy tapahtuvan. Oman avaukseni (Kepu on suuri paradoksi) jatkoviestissäni totean toisaalta ymmärtäväni myös Sipilän perusteita, ja myönnyn tunnustamaan, että 18 alueen mallillakin saattaisi olla omat etunsa. Tuolloin tarkoitan niitä asioita, joita Pystyyn_kuollut tarkemmin valaisee.

    Mutta perimmäinen totuus on kuitenkin se, jonka Mielipidepankki sanoo. Eli kepun pyrkimys on kepulle tärkeistäkin tärkeintä aluepolitiikkaa, kepun hellimän maakuntien Suomen vahvistamista. Ja se aluepolitiikka on silkkaa valtapolitiikkaa. Sen tekee kepulle tärkeistä tärkeimmäksi puolueen vallanhimo: On selvää, että puolueiden nykyisillä kannatusluvuilla ja kannatuksien alueellisilla painottumisilla kepu saisi sitä enemmän valtaa, mitä useampia itsehallintoalueita tulisi. Mutta maan etu se ei olisi, eikä suomalaisten valtaenemmistön etu, kun valtaenemmistön asuttamat alueet eivät saisi sen enempää vaikutusvaltaa kuin pienten vähemmistöjen kepuvaltaiset alueet.
  8. Sipilän ja kumppaneiden yötyö ei siis ole tuottanut tulosta. Mutta vastoin Sipilän eilen illalla ilmoittamaa neuvotteluja jatketaan vielä tänään. Sipilä joutui jälleen kerran perääntymään, lipsumaan lupauksestaan. Alkaakohan hän kohta harjoittaa tuossakin asiassa tehokasta katumista?

    No, ei kai Sipilällä kerta kaikkiaan liene enää varaa perääntyä 18 sote-alueen vaatimuksestaan. Viestissäni eilen illalla minäkin totesin toisaalta ymmärtäväni myös Sipilän perusteita, ja myönnyn tunnustamaan, että 18 alueen mallillakin saattaisi olla omat etunsa. Tarkoitin niitä seikkoja, joita Pystyyn_kuollut tuo esille viestissään eilen illalla klo 22.46.

    Mutta suuremmat, suurempia joukkoja koskevia olisivat edut, jotka toteutuisivat kokoomuksen pyrkimyksellä, ehkä parhaiten sillä alkuperäisellä pyrkimyksellä 5-6 sote-alueeseen päätymisessä. Kepun pyrkimyksessä ei todellakaan ajatella suomalaisten suuren enemmistön etua, vaan kepun etua.

    Perimmäinen totuus on se, jonka Mielipidepankki sanoo viestissään eilen illalla klo 22.53. Eli kepun pyrkimys on kepulle tärkeistäkin tärkeintä aluepolitiikkaa, kepun hellimän maakuntien Suomen vahvistamista. Ja se aluepolitiikka on silkkaa valtapolitiikkaa. Sen tekee kepulle tärkeistä tärkeimmäksi puolueen vallanhimo: On selvää, että puolueiden nykyisillä kannatusluvuilla ja kannatuksien alueellisilla painottumisilla kepu saisi sitä enemmän valtaa, mitä useampia itsehallintoalueita tulisi. Mutta maan etu se ei olisi, eikä suomalaisten valtaenemmistön etu, kun valtaenemmistön asuttamat alueet eivät saisi sen enempää vaikutusvaltaa kuin pienten vähemmistöjen kepuvaltaiset alueet.

    Mutta kai se kepun pyrkimys kuitenkin toteutuu, joko kokoomuksen siihen myöntymisenä tai nykyhallituksen hajoamisena ja täydentämisenä pikkupuolueilla. Jos kokoomus siihen myöntyy, minäkin joudun etsimään uuden puolueen äänestettäväkseni, ja samoin luulen monen muun kokoomusta äänestäneen tekevän. Mutta jos kokoomus ei tuohon myönny, seuraavien vaalien suurin puolue onkin todennäköisesti kokoomus eikä sdp.

    Aamulla lehden postilaatikosta noutaessani luulin jo hallituksen hajonneen. Vastapäisessä talossa kadun toisella puolella nimittäin liehui lippu salossa. Mutta sehän johtuikin tänään olevan ruotsalaisuuden päivän juhlistamisesta. Suomenkielisenkin suomalaisen sopii tänä päivänä onnitella ruotsinkielisiä suomalaisia siksi, että eduskuntaan tuotu kansalaisaloite ruotsin kielen tekemisestä vapaaehtoiseksi aineeksi kouluissamme kaatui siellä selvin numeroin. Siten aloite tuotti päinvastaisen tuloksen sillä pyrittyyn: se vahvisti Suomen olevan kaksikielinen maa.
  9. Pidin tuota kepun ja kokoomuksen kinaa sote-alueiden määrästä pikkujuttuna, jolla uskoin lähinnä olevan tarkoituksena vain kyseisten puolueiden profiilin terävöittämisen. En todellakaan ymmärtänyt, että kyseessä olisi ihan oikeasti noiden kahden puolueen välinen niin jyrkkä periaatteellinen erimielisyys, että se voi johtaa jopa hallituksen kaatumiseen. En ole ainoa tyhmä, joka ei asian vakavuutta ole ymmärtänyt. Uskomattomana sitä näkyy pitävän mm. kaikki nähnyt kokoomuksen konkarikansanedustaja Ben Zyskowicz.

    Mutta nyt tuon Juha Sipilän tv-esiintymisen nähtyäni ymmärrän, että asia - siis tuo 18 sote-alueen malli - on kepulle niin tärkeä, että jos kokoomus ei siihen suostu, hallitus jättää eronpyyntönsä. Tuon näkyy ymmärtäneen Pystyyn_kuollut, joten en tuon edellisen avaukseni loppuviestissäni tänä iltana aiheetta nimennyt hänen kuuluvan palstan jo kovin pieneksi supistuneeseen ajattelukykyiseen, tietorikkaaseen ja sanakäyttötaitoiseen eliittiin. Siihen eliittiin ei taida siis kuuluakaan se, jonka sinne kuuluvaksi vihjailin;))

    Sipilä siis kertoi, että kepu ei tule luopumaan 18 sote-alueen mallistaan. Yön hän vielä sanoi yrittävänsä saada kokoomuksen siihen malliin taipumaan, ja jos se ei taivu, hän kävelee huomenna presidentin luo jättämään sille hallituksensa eronpyynnön. Toisaalta ymmärrän Sipilän perusteita, ja kyllä sillä 18 alueen mallillakin etunsa saattaisivat olla. Mutta silti en toivo kokoomuksen taipuvan. Jos taipuu, osoittaa siten, että ministerinpaikat sillekin ovat tärkeämpiä kuin ne asiantuntijoiden näkemykset, joihin puolue sanoo kantansa perustavan. Silloin minuakin harmittaa, että tulin äänestäneeksi puoluetta taas viime vaaleissa.

    Hikinen yö lienee Sipilälle, Stubbille ja eräille muille tulossa. Ihan ilman erillisiä yötyökorvauksia. Kyllä minuakin hieman jännittää heidän yötyönsä tulokset, mutta en toki sen vuoksi yöuniani menetä. Mutta mielenkiinnolla avaan aamulla television, sillä tuloksista ei liene vielä varmaa tietoa aamun lehdessä. Näissä tunnelmissa

    Hyvää Yötä!
  10. Ilmeisesti avaukselleni oli paikka, kun se on tuottanut noin runsaan sadon. Hyviä puheenvuoroja ovat käyttäneet Mielipidepankki ja Pystyyn_kuollut, palstan parhaat ajattelijat ja tietorikkaimmat ja taidokkaimmat sanankäyttäjät. Tuohon suppeaan eliittiin pienin varauksin voin lukea myös DV8_HellRaiserin, vaikka hän usein näkee asiat kovin toisin kuin eliitin neljäs jäsen, jonka nimen jätän vaatimattomuuttani mainitsematta;))

    On tosin tullut näyttöä muustakin, mutta sen jätän kommentoimatta. Ei nimittäin ole oikein sopivaa nostaa tikun nokkaan sellaista, jota tuottaa asianomaisen ilmiselvä henkinen sairaus, joka saa ihmisparan näkemään näkyjään, joita kukaan muu ei näe eikä sen perusteita ymmärrä. Hänen on näköjään täytynyt tehdä lukuisia omiakin avauksiaan ”näkyjänsä” kertoakseen. Voi raukkaa ja hänen ahdistustaan!

    Enkä jatka tässä yhtään pitemmälle muutenkaan. Tämä palstan nykyinen ”parannettu formaatti”, jossa viestit eivät enää tiivisty otsikoihin, on jo tähänkin mennessä tehnyt avaukseni jälkeen niin pitkän ketjun, että monikaan ei viitsi rullata sitä edestakaisin. Siksi en enää puutu noihin hyviinkään vastineisiin, kun vastineeni hukkuisivat tähän viestitulvaan.

    Päiväni on ollut muun ohjelman täyteinen niin, että avasin palstan tänään ensimmäisen kerran vasta vajaa tunti sitten. Sille sain kimmokkeen tänäisen Hesarin eräästä kolumnista, jonka innoittamana tein jo uuden avauksen ”Kepu on suuri paradoksi”. Toivottavasti sekin avaukseni saa vastineita noilta, joilla on tietoja ja ajatuksia ja sanantaitoa tuoda niitä julki. Siinäkin esille ottamani asia on mielestäni varsin mielenkiintoinen.

    Minä kuitenkin taidan keskittyä loppuillan tv:n tarjontaan, jossa juuri alkaa mielenkiintoinen Suomi-Venäjä "lätkämatsi".
  11. Heh heh. Sinun mielipiteesi eivät todellakaan ole minun mielipiteitäni. Onneksi! Se ei todellakaan ole murheen aihe, päinvastoin. Enkä taitaisi vaihtaa ymmärryskykyänikään sinun ymmärryskykyysi. Enkä haluaisi kehittää itseäni siihen suuntaan, johon sinä olet ”kehittynyt”;))

    Pitihän sinun saada tähänkin tuo ex-kapteeni. Sellainen todella olen, mutta jo kauan on siitä, kun olin palveluksessa oleva kapteeni. Hyvin paljon on elämässäni tapahtunut sen jälkeen, ja korkeasta iästäni huolimatta tapahtuu edelleen. Mutta sinä ja eräs muu kaltaisesi kateellinen aina palautatte mieleeni myös nuo kaukaiset ajat.

    Tuskinpa niihin silloisiin aliupseeritehtäviinkään valikoitui heikoin aines, sillä olimmehan me kaikki jo varusmiesaikanamme valikoituneet siihen paremmaksi nähtyyn joukkoon, joka laitettiin aliupseerikouluun. Ja kyllä siinä ammatissa meitä valikoitiin jatkuvasti, kouluissamme ja töissämme, ja niissä parhaimmiksi osoittautuneet etenivät urallaan parhaiten. Kuten aina työelämässä; sen sain myönteisesti kokea myös sotilasurani jälkeen.

    Mutta sinulla ei liene koskaan ollut mitään valikoivia tekijöitä. No, varmaan sinulla on ihan hyvä saunanlämmitystaito, kun usein siitä täälläkin kerrot. Saunamajurina siis lienet sotaväessä palvellut, ehkä aliupseerikerhon saunalla. Siksi kai käytät myös nikkiä res-maj. Sinusta ei voi erehtyä. Eivät kaikki täällä mestarikirjoittajia ole, mutta kaltaisiasi ei taida olla muita. Lieneekö sinulta jäänyt perus- tai kansakoulukin käymättä, vai olisitko aina vahvasti humalassa? Älä ota enää tänä iltana!
  12. En ymmärtänyt viimeistä lausettasi, mutta en tosin noita aikaisempiakaan. Enkä ymmärrä sitäkään, miksi haluat tuollaisilla yhden rivin lauseillasi täällä jankuttaa noita, joita kukaan ei voi ymmärtää. Ymmärrätkö itsekään?
  13. Käytät nikkinäsi "narsismia". Sitä saattaa olla tuollainen, että toistuvasti jankutat samaa noilla yhden rivin lauseillasi, joiden ainakaan ei luulisi antavan aihetta narsismille.
  14. Ensin laitoin ”normalisoitumisen” sitaatteihin, mutta poistin sitaatit, kun normalisoitumistahan tämä todella on pitemmässä perspektiivissä asiaa katsottaessa. Ja hyvin ymmärrettävät syyt ovat tällekin normalisoitumiselle. Persujen kannatuksen romahtamiselle sinä tuot tuossa syyn, joka kyllä oli ajatuksissani taustalla avausta kirjoittaessani, mutta en sitä tuonut esille yhtä selvästi kuin sinä. Sanot sen niin hyvin, että se ei kaipaa kommentointiani, vaan toistan sen sellaisena kuin sanot:

    >>Kyse on siitä, etten uskonut persujen menevän missään tapauksessa puhtaaseen porvarihallituksen. Mutta se otti ja meni. Kun persujen kannattajakunta koostuu siitä puolikkaasta, joka on sitä toista puolikasta vähäväraisempaa, tulee väkisin suuria poliittisia ongelmia. Niitä oli helppo ennustaa ja niinhän tässä kävi. Timo Soinin valtakiima peitti alleen kaiken järjen äänen ja joukossa tyhmyys vielä tiivistyi. Vain Saarakkala ja Tynkkynen sekä Halla-Aho ovat säilyttäneet tässä jonkun tolkullisuuden. Persujen äänestäjät eivät halunneet tällaista politiikka. Se on ollut heille äärimmäisen suuri shokki ja petos.<<

    Tuo todellakin lienee persujen romahduksen suurin syy.

    Hallitus näyttää todellakin olevan nyt tuuliajolla. Paljon on tulvinut julkisuuteen ihmettelyä hallituksen soutamisesta ja huopaamisesta, omien esitystensä perumisesta mm. hallintarekisteriasiassa ja verotusta koskevassa suunnitelmassa ”tehokkaasta katumisesta”. Oppositio on jo ilkkunutkin, että hallitus katuu tehokkaasti omia esityksiään;))

    Olen tässä koko ajan katsellut toisella silmälläni tv-uutisia. Niissä jo politiikan toimittaja pohtii vakavissaan sitä, että pysyykö tämä hallitus pystyssä vaalikauden loppuun asti. Mielenkiintoista!
  15. Kepun kuten kokoomuksenkin kannatus on vielä toistaiseksi eduskuntavaaleissa saadulla tasolla, mutta kokoomus näyttäisi kyllä nyt olevan pienessä nousussa. Se voi olla alkua trendille, jonka ymmärrän hyvin niistä syistä, joita mainitsen avauksessani. Ja kepun kannatuksen pysymisen vielä tuolla tasolla myös ymmärrän mainitsemillani perusteilla. Mutta en todellakaan voi uskoa kepun kannatuksen pysyvän noin korkeana enää kauan. Kepun johtama hallitus ei voi tässä ja näköpiirissä olevissa tilanteissa yltää sellaisiin tekoihin, jotka kepun kannatusta tuolla tasolla pitäisivät. Kokoomuksen osa onneksi on helpompi.

    Varmaan tuo mainitsemasi - kyvyttömyys vastustaa maahanmuuttaja-aaltoa - on persujen romahduksen yksi syy, mutta ei tärkein. Sen osoittaa tuo mainitsemasi ristiriitakin. Tuo mamu-asia näkyy olevan hyvin tärkeä monille tällaisilla palstoilla ja varmaan heidän ympäristöissään, mutta eivät he edusta suomalaisten valtaenemmistöä. Se ei kuohu tällaisilla palstoilla. Persujen romahduksen suurin syy uskoakseni on siinä, että hei eivät ole pystyneet toteuttamaan niitä vaalien alla antamiaan arkielämäämme liittyneitä lupauksiaan. Eivät edes pystyneet vastustamaan Kreikan lisätukia. Persuja äänestäneissä lienee ollut paljon sellaisia, jotka ehkä uskoivat persujen pääsevän muodostamaan hallituksen yksin;))

    Arvostan minäkin sitä, että persut aikovat pysyä hallituksessa, eivätkä aio käyttäytyä siten kuin ensin vasurit ja sitten vihreätkin edellisessä hallituksessa. Mutta kuinkahan lopulta käynee, kestääkö puoluejohdon kantti? No, ei toki ihan vähällä kannata luopua ulkoministerin paikasta ja sen tarjoamasta kaikesta kivasta;))

    Demarien nousu ei olisi yllättävää tässä tilanteessa, jossa sellaiselle on hyvä mahdollisuus. Mutta hieman se minuakin yllättää siksi, että en oikein uskonut Antti Rinteen vedolla sellaista tapahtuvan. Mutta eivät kai demarit olekaan johtajansa varassa samassa mitassa kuin persut. Ja kun Rinnekin näyttää jo oppineen politiikan perussäännöt ja poliitikon tavat, luulen kyllä demarien nousun jatkuvan ja kantavan siihen tulokseen, jota tavoistani poiketen ennakoin avauksessani.
  16. Noin on, että gallupin otanta lienee vain tuo vähän yli 2000 ihmistä. Mutta tutkimusten tuloksilla ja pitkäaikaisella kokemuksella asiaan perehtyneet ammattilaiset sen otannan laativat, ja ihmeen hyvin ne gallupit aina kuvaavat koko kansan mielipiteitä. Aina se nähdään vaaleissa.

    ”Ennustaminen on vaikeaa, varsinkin tulevaisuuden ennustaminen”, sanoi Ahti Karjalainen, mutta kyllä nuo gallupit ovat muuta kuin ennusteita. Tällaisilla palstoilla palstoilla kirjoittelevista eräät esittävät ennusteitaan pelkän uskonsa varassa. Sellaisiin ennusteihin ei kannata uskoa.

    Joo, älä sinäkään tukehdu räkään, jota palstalla näkyy olevan aina vain enemmän. Todella vastenmielinen oli näky, kun palstan runsaan viikon jälkeen äsken ensi kerran avasin. Varmaan tuon kaiken älyttömyyden joukossa olisi jokin asiallinenkin avaus jopa tuosta gallupistakin, mutta en viitsinyt sellaista tuon töryn joukosta etsiä, joten tein tämän avauksen.
  17. Se minun ammoinen sotilasurani näkyy yhä olevan käsittämättömän kiihottava aihe sinulle. Miksi ihmeessä? No, varmaan siksi, että mielestäsi olen käyttänyt vähäiset kykyni jonninjoutavuuksiin. Niin sotilas- kuin siviilityöurakin on varmaan vain ajanhukkaa sellaisen mielestä, joka on löytänyt poikkeukselliset kykynsä ja päätynyt niiden mukaiseen vaativimpaan mahdolliseen tehtävään: kepupalstan päivystäjäksi. Mutta ei sinun silti tarvitsisi minun vuokseni noin huolissasi olla. Täytyy vielä yrittää viilentää kovin kuumina kuohuvia tunteitasi.

    Joo, kyllä minä aina olin parhaita kouluissani, jo kansakoulussa aina luokkani priimus, usein koko koulun priimus ja sotaväen kouluissa useimmissa niistä paras eli kurssini priimus. Kurssejahan niissä sotaväen kouluissa toimeenpannaan. Esimerkiksi entinen naapurini ja pataljoonamme komentaja Siinailla, myöhempi puolustusvoimainkin komentaja ”Köpi” Hägglund näkyy suorittaneen Kadettikoulussa kurssi 45:n ja Sotakorkeakoulussa maasotalinjan kurssi 31:n, tarkistin upseerimatrikkelista.

    Ja kursseja vain minun muutkin ovat olleet, kansalaisopistossa, työväen opistossa ja muissa oppilaitoksissa. Sellaisten kurssien ja itseopiskelun tuloksen kuitenkin läpäisin rauhanturvapäällystöltä vaadittavan englanninkielen tutkinnon viimeiselle YK-reissulleni jo evp:nä eli res.kapteenina lähtiessäni keväällä 1981. Kiinteistöalan Koulutuskeskuksen isännöitsijäkurssin suoritettuani 1983 läpäisin myös isännöitsijätutkinnon ja pääsin viimeiseen siviilityöhöni erään suuren firman keskushallinnon isännöitsijäksi. Mutta siitäkin olen ollut eläkkeellä jo yli 17 vuotta. Niistä esikunnista poistumisestani on jo yli 35 vuotta.

    Joo, eihän ne minun työni siellä sotaväessä kovin vaativia olleet. Paljon vaativampaa on jaksaa pitkästymättömänä pakertaa kentällä vuodesta ja jopa vuosikymmenestä toiseen aina samaa toistavana varusmieskouluttajana. Mitä nyt joskus niistä esikunnista sinnekin tulee uusia ja varmaan virkistäviä ohjeita ja opetussuunnitelmia. Ja sillä samalla kurssimuotoisella koulutuksella siellä kentälläkin pakerretaan. Muutama jopa kokee siinä pakerruksessaan tulleensa johtajaksi, sillä onhan hän sentään kepulainen;))

    Puhut oikeista töistä. Kyllä minä niitäkin tein, monta vuotta, jo ennen sotaväkiaikojani. Hyvin erilaisia töitä, juoksupoikana eli tsupparina, myymäläapulaisena, hotellin nissepoikana, valurin apulaisena metallivalimossa, aputyömiehenä rakennuksilla ja tukkijätkänä Lapin suurilla savotoilla ja uitoissa. Ja olin varmaan silloin sitä mieltä, että esimiehilläni ei ollut tarpeeksi asiaosaamista, kun olivat herroiksi ruvenneet.

    Haluan vielä tuoda esille muutaman pikkuseikan: Minulla on aina, ihan aina, ollut muutakin elämää kuin se työni. Itse asiassa se muuta elämää on ollut jopa enemmän, se on ollut jopa tärkeämpää, mielenkiintoisempaakin ja minua varmaan kaikin tavoin enemmän muokannutta kuin se työni. Ja vaikka minulla ei ole enää yli 17 vuoteen ollut mitään työtä, elämää minulla on ollut ja on yhä edelleen, varsin moninaista, mielenkiintoista ja ajoittain vilkastakin.

    Monessa olen vielä mukana, mm. noiden yhteisöjeni kautta ja muutenkin. Ja vaikka maailmankuvani avartui jo noilla rauhanturvaajareissuillani ja teinhän jo silloinkin myös muita matkoja, eläkeläisaikanani se on avartunut paljon lisää kai lähes viidelläkymmenellä matkallani eri puolille maailmaa. Ymmärrän hyvin, että sinä et näe mitään merkitystä tuollaisilla pikkuseikoilla, kun olet kaiken muun pois sulkevasti antautunut vain siihen tärkeimpään mahdolliseen, kykyjäsi täysin vastaavaan työhösi kepupalstan päivystäjänä.

    Naisystäväni tuossa katsoessa tv:sta jotain ”Lemmen viemää” halusin näin vielä viilentää kovin kuumina kuohuvia tunteitasi, huojentaa huoltasi minusta, kun ne sinua kuumentavat asiat ovat jo hyvin kaukaista menneisyyttäni. Toivottavasti edes vähän auttoi. Mutta jos ei auttanutkaan, nyt en todellakaan laita mitään ainakaan viikkoon, joten koeta kestää, vaikka varmaan se lujille ottaakin!
  18. Ihanaa! Minun täytyy olla ikinuori! Uskottava se on, kun tällä palstalla vaikuttavien arvovaltaisten akateemistenkin tahojen mielestä olen yhä esikuntatehtävissä puolustusvoimissa! Nuo vähemmälle koulutus- ja sivistystasolle jääneet sentään hieman liioittelevat, kun heille olen edelleen aliupseeri, joillekin vielä kai kapaloissani karjakon äpäränä.

    Valitettavasti totuus on kuitenkin toinen. Niistä esikunta-ajoistani on hyvin kauan. Jäin eläkkeelle Pääesikunnasta 1.10.1980, jolloin nykyinen puolustusvoimain komentaja kenraali Jarmo Lindberg opiskeli vasta ensimmäisellä vuosikurssillaan Kadettikoulussa, jonka näkyy aloittaneen 1979 ja valmistuneen sieltä 1982. Tarkistin matrikkelista. Ei siis ehtinyt olla oppilaanani, kun opetin kadeteille henkilöstöhallintoa vv. 1976-78, mutta 1979 alusta jätin Esikuntakoulun ja lähdin rauhanturvaajaksi Siinaille, josta sitten palasin vielä runsaaksi vuodeksi sinne Pääesikuntaan.

    Sotilasurani oli kyllä omassa viitekehyksessään menestyksekäs, mutta sen päättymisen jälkeen olen elänyt jo lähes puolet elämästäni, aikuiselämästäni paljon yli puolet. Enkä todellakaan ole voinut enkä halunnutkaan jäädä siihen sotilasuraani, kun sen jälkeen oli lähes yhtä pitkä ja yhtä mielenkiintoinen ja menestyksekäs siviiliurakin. Ja sitäkin ehdottomasti tärkeämpi, enemmän elämääni ja minuun ihmisenä vaikuttanut on ollut sotilasurani jälkeinen yksityiselämäni. Siihen on mm. sisältynyt kaksi avioliittoa, ensimmäinen (minulle jo toinen) vv.1982-83, jonka paras puoli oli, että se kesti vain vuoden, ja 1984 solmittu onnellinen avioliittoni, joka kesti 20 vuotta, mutta siitäkin olen ollut leskenä jo 11 vuotta.

    Sotaväestä eläkkeelle jäämiseni jälkeen olen ostanut kolme asuntoa, eli perustanut kolme kotia - kaksi viimeistä edesmenneen vaimoni kanssa yhdessä -, poikani ovat avioituneet, minulle on syntynyt viisi lapsenlasta ja neljä lapsenlapsenlasta, äitinsä kanssa avioituessani silloin 14-vuotias poikapuoleni on nyt 45-vuotias mies ja hänellä on vaimo ja kaksi lasta, jotka ovat minulle kuin lapsenlapsia hekin. Ja itse olen jo vanha mies, tuplaeläkeläinen.

    Ja vaikka monessa olen vielä mukana, maailmanrantaa reissaan ja itseäni nuorempi naisystäväkin minulla on, ne esikunnat ja sotaväkiaikani yleisemminkin on kuitenkin minulle jo vain kaukainen muisto. Muisto kyllä aina elävöiytyy noissa evp-yhteyksissäni, joissa vähintään vuosittain tapaan vanhoja ammattitovereitani. Joukossa on myös itseäni paljon nuorempiakin eläkeläisiä, joilta kuulen sotaväestä lähtöni jälkeen tapahtuneesta. Mutta eivät nuo asiat silti ole kuuluneet mielenkiintoni suurimpiin kohteisiin enää vuosikymmeniin, eivät enää sieltä eläkkeelle lähtöni jälkeen, kun elän ajassa enkä menneisyydessä. Enhän ole kepulainen.

    Tämän päätteeksi sopii laittaa vielä esittelyni profiilillani, jottei teidän tarvitse vaivautua sitä avaamaan:

    xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

    Takanani on jo pitkä ja monipolvinen elämä, niin työ- kuin yksityiselämässäni. Paljon olen nähnyt, paljon kokenut, jotain vielä muistankin.

    Tapsa Rautavaara lauleli ”en päivääkään vaihtaisi pois”. En yhdy tuohon varauksetta, mutta yhdyn kyllä laulun säepariin: ”jotain jos toimissain väärin mä tein, suon senkin itsellein”. Elämää se kaikki on ollut. Ja se on myös opettanut.

    Ja kun elämä vielä jatkuu, yhä se elämältä maistuu, antejaan antaa ja varsin moniaalle edelleen kuljettaa. Myös maailmanmeno ja elämän ilmiöt yhä kiinnostavat niin, että otan niihin kantaa myös näillä palstoilla.

    Tämän korkean iän saavuttaneen on kuitenkin ylöspäin katseensa kohdistaen joskus syytä huokaista näinkin:

    "Ah, painuva päivä, ma aamusta aloin,
    jo lapsena leimusin, nuorena paloin,
    mut tahtoni vielä ei tuhkaksi tulla,
    jos vielä on valkeutta sulla!"

    (Eino Leino)

    xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

    Tämä on ehdottomasti viimeinen viesti minulta ainakin viikkoon. Näkemiin!
  19. Mainitsin tuossa eversti Karvosen kertoessani kivasta tositapahtumasta. Eräs toinen sitten toi hänet esiin etunimelläänkin. Mistä hän sen tiesi? Jos hän olisi se oikea - alkuperäinen - Ope Oulusta, ei tietäisi, sillä hän on opettaja, eikä kai ole ollut puolustusvoimien kanssa tekemisissä muuten kuin reservin upseerina oli rauhanturvaajana Siinailla.

    Eli kyseessä lienee siis tuo sama, jolle olen puhunut edelläkin. Vaikea on kyllä uskoa, että puolustusvoimissa olisi koskaan palvellut kaltaisesi raukka, joka minusta neljänkymmenen vuoden takaisia puhuessaan pahasti nokilleen saatuaan pakeni kahdeksankymmenen vuoden takaisiin!! Mutta siinäkin jonkun toisen taakse piiloutuen, pelkuriraukka kun ressukka on. Todella halveksittava tällaisen karjakon äpärän silmissä!!

    Tuolle, joka sanoo kaikkein heikoimman aineksen joutuneen esikuntiin, toteaisin, että tapahtuikohan minun kohdallani virhe? En nimittäin kai ollut sitä kaikkein heikointa ainesta, kun yleensä olin aina primus inter pares, niin jo peruskurssillani, RUK:n kurssilla, mestarikurssilla, luutnanttikurssilla ja saman koin myös kaikissa tehtävissäni ja ilmeisesti myös ammattikunnan sisällä, kun aina minua luottamustehtäviin haluttiin.

    Korjaan vielä myös tuon sanan ”joutuminen”, sillä minä en koskaan joutunut mihinkään. Kuudessa eri joukossa ehdin 25 vuoden aikana palvella, monissa erilaisissa tehtävissä, kolme kertaa rauhanturvajoukoissakin, mutta koskaan en niihin joutunut. Anomuksistani niihin aina pääsin, paitsi Esikuntakoulun opettajaksi, johon menin pyydettynä, ja Pääesikuntaan noudattaen jo Siinaille lähtiessäni tiedossani ollutta ja hyväksymääni suunnitelmaa, että tehtävän silloinen hoitaja tulee seuraajakseni rauhanturvajoukkoon ja minä menen hänen seuraajakseen Pääesikuntaan.

    Tämä riittäköön minulta tästä ja muustakin, tälle illalle ja koko loppuviikolle, sillä huomenna tulee naisystäväni taas luokseni ja meillä riittänee loppuviikoksi, ja lauantaina vien hänet kotiinsa Tampereelle, jossa sunnuntaina on tietty tilaisuus, johon osallistumme. Joten kuinkahan moni taas joutuukaan minuksi tuon vain minulle ja minusta elävän jatkaessaan kiimaista metsästystään!!
  20. Vaikka useampaan kertaan olen nuo kysymykseni toistanutkin, et silti ole niihin kertaakaan vastannut. No, näkyvät ne kuitenkin sinuun kolahtaneen, joten en toistele niitä enempää.

    Olisikohan kuitenkin mennyt perille tuo nikilläsikin tapahtuvasta lähentelypyrkimyksestä ja sen luonteesta sanomani, kun nyt käytät toista nikkiä. Sinähän - eli tuo avaaja ja itsensä kanssa keskustelija - tietenkin olet. Ei kenellekään muulle ole suuren turhautuman ja kompleksin aihe se, että minä toimin niissä esikunnissa jo silloin vuosikymmeniä sitten, kun sinä aloittelit siellä kentällä - jonne jouduit jäämään koko pitkäksi ´”uraksesi”. Jos nimittäin olet hän, jona sinua antamiesi vinkkien perusteella pidetään.

    Ja jos todella olet siis hän, ymmärrän hyvin syyn alemmuuskompleksillesi. Mutta varsin tyhmä olet alemmuuskompleksiasi täällä jatkuvasti näyttääksesi. Etkä ole ainoastaan tyhmä, vaan myös hyvin lapsellinen. Samaan käsitykseen sinusta tulivat esimiehesikin siellä ”väessä”, ja siksi jouduit jäämään sinne kentälle pakertamaan, jossa jatkuvassa valvonnassa ollessasi et voinut suurta vahinkoa aiheuttaa.

    Mutta turhaan sinä minua pidät syyllisenä siihen, että et paremmin menestynyt siellä ”väessä” ja jouduit koko pitkän urasi vaatimattomissa ja valvotuissa kenttätehtävissä pakertamaan. Kyllä sinun kohtalosi määräytyi siellä joukossasi, omien esimiestesi toimesta. Vaikka viimeinen tehtäväni olikin Pääesikunnassa valtakunnallisten toimiupseeriasioiden hoitajana ja vaikka sen ammattikuntamme keskuudessa siellä joukoissa olikin kuulemma sellainen käsitys, että ”Toveri ja Toverin kaveri” - mehän tuossa tehtävässä vuorottelimme - kaikista ammattikuntaa koskevista asioista päättävät, ei asia ollut niin. Jos olet se O.A., olet näköjään ollut vasta kaksi vuotta armeijan palveluksessa silloin, kun minä sieltä jo lähdin rahakkaampiin siviilitöihin - tarkistin matrikkelista - niin mitään sinua koskevaa ei olisi pöydälleni tullut, sillä uraansa aloittelevien asiat käsiteltiin vain siellä joukoissa.

    Esikunnistahan joukkoja ja kaikkia sotaväen toimintoja johdetaan, suunnitellaan, ohjeistetaan, käsketään ja valvotaan. Mannerheim suutahti kerran esikuntapäällikköönsä kenraali Airoon ja tokaisi tälle ”kumpi meistä tätä sotaa johtaa, kenraali vai minä?” Tähän Airo: ”Herra marsalkka johtaa sotaa, mutta minä operaatioita”. No, minun tasollani ei johdettu edes operaatioita, joten tässäkin pätee sama, jonka sanoin jo aikaisemmin: en kokenut siellä olevani johtaja, vaan tekijä. Ilmeisesti jotakin myös tein, kun läksiäisissäni PE:n keskuspaviljongissa esimieheni PE:n komento-osaton päällikkö eversti Karvonen sanoi: ”Harvoin toimiupseeri voi jättää itsestään pysyvän ja kauaskin kantavan jäljen puolustusvoimiin. Sinä olet niin tehnyt”. No, ehkä hän tarkoitti sitä, että olisin jättänyt jälkeeni sotkuja, joita toiset joutuvat kauan selvittelemään, mutta itse kyllä ymmärsin silloin asian toisin;))
    21. 298 / 331
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt