Vapaa kuvaus

Pitkä ja monipolvinen elämä on jo takanani. Monessa olen mukana ollut, paljon nähnyt, paljon kokenut ja jotain vielä muistankin. Maailma on muuttunut paljon elinaikanani, niin myös elinympäristöni ja yhteisöni, jotka ovat vaihtuneetkin moneen kertaan. Muuttunut olen varmaan itsekin, kun muokkaajia on ollut paljon.

Tapsa Rautavaara lauleli ”en päivääkään vaihtaisi pois”. En yhdy tuohon varauksetta, mutta yhdyn kyllä laulun säepariin ”jotain jos toimissain väärin mä tein, suon senkin itsellein”. Elämää se kaikki on ollut. Kun elämä vielä jatkuu, yhä se elämältä maistuu, antejaan antaa ja varsin moniaalle edelleen kuljettaa. Myös maailmanmeno ja elämän ilmiöt yhä kiinnostavat niin, että otan niihin kantaa myös näillä palstoilla.

Tämän korkean iän saavuttaneen on kuitenkin ylöspäin katseensa kohdistaen joskus syytä huokaista näinkin:

Ah, painuva päivä, ma aamusta aloin,
jo lapsena leimusin, nuorena paloin,
mut tahtoni vielä ei tuhkaksi tulla,
jos vielä on valkeutta sulla!

(Eino Leino)

Ja onhan myös näin:

Niin kauan, kun on veri suonissas,
luut, jänteet lujina ja ominas,
niin kauan älä pyri kohtalon
majasta ahtaasta pois jalallas!

(Omar Khaijam)

Aloituksia

439

Kommenttia

6661

  1. En ole väittänyt, ettet olisi saanut sotilasansiomitalia. Sellaisen on voinut saada sotamieskin, jos on osallistunut riittävän monta kertaa kertausharjoituksiin. Ainakin, jos on niiden harjoitusten perusteella ylentynyt korpraaliksi tai jopa alikersantin korkeaan arvoon.

    En liioin ole väittänyt, ette olisi kadettiupseeri. Sellaisen väittäminen olisi naurettavaa, sillä silloinhan olisin ehkä aluksi uskonut, että voisit kadettiupseeri olla. Tietääkseni kadettiupseerikunnassa ei ole yhtäkään, jolta ilmeisesti olisi jäänyt kesken kansa- tai peruskoulu. Kirjoitustesi asusta päätellen sinulta se on kesken jäänyt, ellet ole niin perin heikkolahjaunen, että et olisi kahdeksassa vuodessa oppinut paremmin äidinkielen rakenteita ja sitä puhtaammin mysö kirjoittamaan.

    Eikä kukaan evp-kadettiupseeri ylpeilisi laillasi sillä, että on saanut sotilasansiomitalin. Jokainen heistä on sen saanut ja monia korkeampiakin mitaleita. Sama aivan varmasti pätee myös majurin arvoon kohoinnehin resrvin upseereihin. Kun minäkin toimiupseerikapteeni-evp:nä ja tosin myös reservin upseerina olen saanut paitsi sen sotilasansiomitalin ja pari sitä korkeampaakin.

    Mikä mahtaa olla vaikuttimesi ja motiivisi tuossa res-majuriksi heittäytymisessäsi? Vai oletkohan niin ulkona todellisuudesta, että kuvittelisit jonkun siihen uskovan? Ei kai pääsi ole voinut seota niin perusteellisesti, että itse siihen uskoisit. Vai onko tarkoituksesi pyrkiä upseerien halventamiseen osoittamalla, että muka kaltaisesikin olisi upseeriksi päässyt? Turha yritys, ei siihen voi uskoa kukaan sotaväkeä käymätönkään saati sitten tällainen siellä aktiivina palvellut ja upseereilta vaadittavan hyvin tuntevan.

    Tämän jälkeen en enää puutu älyttömyyksiisi, olkoot sen motiivit mitkä tahansa.
  2. Kun näköjään olet toistamiseenikin samaa kysellyt, laitanpa tuon futismatsin päätyttyä - suosikkini saksalaisen Wolfsburgin sen voitettua - vielä minäkin toistamiseen saman, jonka jokin aika sitten esitin siellä toisessa höperöinnissäsi:

    ------------------

    Miksi ihmeessä sinä olet noin kiinnostunut noista mitaleista? Ja varsinkin sotilasansiomitalista? Sellaisenhan sai useampi ammattisotilas sotilasarvostaan riippumatta sotilasuransa loppuvaiheissa, jos oli nuhteettomasti palvellut. Sain sen tietysti minäkin, mutta jo sotilasurallani sain korkeammankin, Suomen Leijonan ritariristin. Valiolta eläköityessäni sain sitten korkeimman kunniamerkkini Suomen Valkoisen Ruusun ritariristin. Kyllä kai majurilla täytyy olla sellainenkin.

    On se hauskaa, että tällä kepulle nimetyllä palstalla niin yleiseksi viestien aiheeksi on noussut sotaväki, sotilaat, sotilasarvot - ja jopa mitalit! Miksi ihmeessä? Miten tänne on kulkeutunutkaan myös noita ansioituneita upseereita, kuten sinä res.maj. ja varmaan sotilasarvoltaan korkeampikin, tuo ”johtaja”, majureita korkeammissa portaissa toiminut, ei kai hänellä muuten olisi perustetta korostaa johtajuuttaan;))

    Mieleeni hiipii ajatus, että olenkohan minä teitä tänne vetänyt? En kai, minähän olin siellä sotaväessä lopuksikin vain kapteeni, ja tuo vain selvästi vajaan kolmasosan elämästäni kestänyt sotilasurani on jo kaukaista menneisyyttäni, yli 35 vuotta sitten se jo päättyi. Kuinka se voisi vielä jotakuta noin hiertää, olla hänelle tärkeämpi kuin itselleni? Vai päteekö tässä sanalasku ”siitä puhe, mistä puute”?

    On epäilty, että ovatko mitalini aitoja, ja joku on näköjään antanut johdonmukaisen vakuutuksen sille, että aitoja ne ovat. En minä ”niiden perään” olisi niin heikkona ollut, että olisin jäljennöksiä hankkinut. Enkä tietenkään voisi pitää sellaisia rinnassani jopa sotilaallisissa juhlatilaisuuksissa, kuten muutama vuosi sitten tässäkin Kaartin Jääkärirykmentin killan tilaisuudessa Kadettikoulun juhlasalissa, jossa taustalla sotilassoittokunta taitaa jo viritellä Jääkärimarssia:

    https://scontent-ams2-1.xx.fbcdn.net/hphotos-xta1/v/t1.0-9/11206138_10153319777979182_7746104047221555466_n.jpg?oh=1d3b5a4a26b1102e152bec93008f5f52&oe=571B6389

    Kymmenen niitä taitaa kaikkiaan olla rintapielessäni, se sotilasansiomitali arvojärjestyksensä mukaisesti kolmantena. Ihailkaapa sitten niitä te noista helyistä niin kiihkeästi kiinnostuneet!

    Kun tuota Wolfsburgin ja Manchester Unitedin kiihkeää futismatsia toisella silmälläni katsellessani avasin tänään ensimmäisen ja viimeisen kerran tämän palstan ja huomasin tuon minulle osoitetun viestin, tietysti siihen vastasin. Oletko nyt tyytyväinen? Hyvää yötä!
  3. Miksi ihmeessä sinä olet noin kiinnostunut noista mitaleista? Ja varsinkin sotilasansiomitalista? Sellaisenhan sai useampi ammattisotilas sotilasarvostaan riippumatta sotilasuransa loppuvaiheissa, jos oli nuhteettomasti palvellut. Sain sen tietysti minäkin, mutta jo sotilasurallani sain korkeammankin, Suomen Leijonan ritariristin. Valiolta eläköityessäni sain sitten korkeimman kunniamerkkini Suomen Valkoisen Ruusun ritariristin. Kyllä kai majurilla täytyy olla sellainenkin.

    On se hauskaa, että tällä kepulle nimetyllä palstalla niin yleiseksi viestien aiheeksi on noussut sotaväki, sotilaat, sotilasarvot - ja jopa mitalit! Miksi ihmeessä? Miten tänne on kulkeutunutkaan myös noita ansioituneita upseereita, kuten sinä res.maj. ja varmaan sotilasarvoltaan korkeampikin, tuo ”johtaja”, majureita korkeammissa portaissa toiminut, ei kai hänellä muuten olisi perustetta korostaa johtajuuttaan;))

    Mieleeni hiipii ajatus, että olenkohan minä teitä tänne vetänyt? En kai, minähän olin siellä sotaväessä lopuksikin vain kapteeni, ja tuo vain selvästi vajaan kolmasosan elämästäni kestänyt sotilasurani on jo kaukaista menneisyyttäni, yli 35 vuotta sitten se jo päättyi. Kuinka se voisi vielä jotakuta noin hiertää, olla hänelle tärkeämpi kuin itselleni? Vai päteekö tässä sanalasku ”siitä puhe, mistä puute”?

    On epäilty, että ovatko mitalini aitoja, ja joku on näköjään antanut johdonmukaisen vakuutuksen sille, että aitoja ne ovat. En minä ”niiden perään” olisi niin heikkona ollut, että olisin jäljennöksiä hankkinut. Enkä tietenkään voisi pitää sellaisia rinnassani jopa sotilaallisissa juhlatilaisuuksissa, kuten muutama vuosi sitten tässäkin Kaartin Jääkärirykmentin killan tilaisuudessa Kadettikoulun juhlasalissa, jossa taustalla sotilassoittokunta taitaa jo viritellä Jääkärimarssia:

    https://scontent-ams2-1.xx.fbcdn.net/hphotos-xta1/v/t1.0-9/11206138_10153319777979182_7746104047221555466_n.jpg?oh=1d3b5a4a26b1102e152bec93008f5f52&oe=571B6389

    Kymmenen niitä taitaa kaikkiaan olla rintapielessäni, se sotilasansiomitali arvojärjestyksensä mukaisesti kolmantena. Ihailkaapa sitten niitä te noista helyistä niin kiihkeästi kiinnostuneet!

    Kun tuota Wolfsburgin ja Manchester Unitedin kiihkeää futismatsia toisella silmälläni katsellessani avasin tänään ensimmäisen ja viimeisen kerran tämän palstan ja huomasin tuon minulle osoitetun viestin, tietysti siihen vastasin. Oletko nyt tyytyväinen? Hyvää yötä!
  4. Kun ilta meni taas näin pitkälle katsellessani lomani aikaisia digiboxini tallenteita, vielä pistäydyin täällä, kun mieleeni tuli mukava asia. Siis sellainen, että onhan se hienoa, kun täällä eräät asettavat sotaväen korkeammalle jalustalle kuin minä, vaikka siellä palvelin. Arvostan toki laitosta, joka minulle antoi paljon sellaista, josta tällä korkealla iällänikin on vielä mukavia muistoja ja yhä olen vielä jonkin verran tekemisissä sen laitoksen edustajien kanssa, kuten viime perjantai-iltana opistoupseerien juhlatilaisuudessa Santahaminan maanpuolustuskerholla.

    Mutta sittenkään minulle se laitos ei ole niin kaikkivaltaisesti tärkeä kuin eräille täällä. Palvelinhan siellä vain selvästi vajaan kolmasosan tähänastisesta elämästäni. Ja kun sen jälkeen elämässäni on ollut niin kovin paljon muuta, sellaistakin, jonka asetan minua kehittäneessä ja elämääni rikastuttaneessa mielessä vähintään yhtä korkealle kuin tuon sotilasaikani, en elä niiden aikojen muistoissa enkä gloriassa. Minulle ilman muuta tärkeintä on yksityiselämäni puolella tapahtunut. Mutta niin tärkeätä on myös myöhemmän työelämäni puolella tapahtunut, että kun olin sentään suuren yrityksen keskushallinnon isännöitsijä, sotaväen osalta pitäydyn vain siihen kapteenin arvoon, joka minulla oikeasti on. En siis tee itsestäni edes majuria, joiden - ja paljon korkeampienkin - upseerien kanssa minulla oli oikein mukavaa yhteistyötä siellä sotaväessä silloin joskus kauan sitten.

    Mutta nyt lopullisesti: hyvästi tämä avaukseni ja hyvästi toistaiseksi myös te kaikki tällä käyneet!
  5. Lopuksi puoleltani: Kehaisin tuossa tuota, joka kirjoitteli ainakin minusta ihan mielenkiintoisia tarinoita Lapin savotoilta, lähinnä ojitustöistä. Ohjeistin häntä kyllä, että lopettaisi höpinänsä lukioistaan, reserviupseerikoulustaan ja muusta sellaisesta, jossa hän ei ole uskottava vaan naurettava (sama kai on täällä res. majurinakin esiintynyt). Siitäkö lienee pahastunut niin, että hän sitten totesi:

    >>Juu, koneiden kanssa on mukava touhuta. Liekö esikuntamies päässyt koskaan edes T55:tä ajelemaan itse.<<

    Enpä olisi uskonut että joku muukin kuin vain tuo rakkaakseni julistautunut johtajaa leikkivä trolli pitää esikuntia sellaisina, että ne mitätöivät miehen kuin miehen. Kun niiden mitätöivä vaikutus kohdallani oli vain toistakymmentä vuotta, miten mitättömiksi ne ovat tehneetkään ne korkeammat upseerit, jotka aina vain esikunnissa toimivat. Ja tietenkin haluavat ja haalivat alaisikseen ja työtovereikseen vain mitättömimpiä miehiä. Pieleen varmasti menee kaikki siellä sotaväessä, kun niistä esikunnista sitä johdetaan;))

    Sitten vielä toiseen asiaan: Vaikkei tuota minulle esitetä, en voi olla puuttumatta tuohon, jossa Paavo Lipposta väitettään sotilaspassinsa polttajaksi. Suomen toiseksi pitkäaikaisin pääministeri (Kalevi Sorsan jälkeen) ja yhtäjaksoisesti pitkäaikaisin pääministerimme Paavo Lipponen ei ole polttanut sotilaspassiaan. RUK:n hän joutui jättämään kesken varusmiesaikanaan, kun raskaan singon kanssa kaatuessaan loukkasi selkänsä niin pahasti, että siitä tuli hänelle elinikäinen vaiva. Mutta varusmiespalveluksensa hän sitten joukossaan loppuun suoritti ja kersantti hänen sotilasarvonsa lienee.

    Eikä muuten ole polttanut sotilaspassiaan Erkki Tuomiojakaan, kuten täällä jotkut väittävät. Aliupseerikoulun hän kävi varusmiesaikanaan ja toimi alikersanttina tiedotustehtävissä Pääesikunnassa, ja on sitten reservissä ylennetty ensin kersantiksi ja sittemmin ylikersantiksi.

    Oikeita sotilaspassinsa polttajia nimetään tässä:

    https://fi.wikipedia.org/wiki/Markku_Lahtela

    Ehkä kuuluisimpana heistä kirjailija Markku Lahtela, jonka sekä isä että isoisä olivat maalaisliittolais-kepulaisia poliitikkoja, kansanedustajia, isä Olavi Lahtela oli jonkin aikaa ministerikin. Sukuun kyllä kuuluu myös Olavi Lahtelan tyttären poika Mikael Junger, joka on demari, mutta hänkään ei ole sotilaspassinsa polttajia, vaan on reservin upseeri, ja hän sai nuoruudessaan kuuluisuutta osallistuessaan Moskovan kaupungin Helsingin kaupungille lahjoittaman Maailman rauha -patsaan tervaamiseen Hakaniemessä.

    https://fi.wikipedia.org/wiki/Mikael_Jungner

    Luulenpa, että tämä saa riittää minulta tälle avaukselleni. Laitetaan lisää sitten, kun sille aihetta tulee, Jos ei muuta aihetta tule, kai käyn täällä kuitenkin Hyvät Joulut toivottelemassa.
  6. Ihan kivoja muisteluja sinulla. Sinulta ilmeisesti ovat myös nuo muutkin peräkkäiset viestit. Nyt olet puheissasi rehellinen. Uskon hyvinkin, että sinulla on kaikki nuo kokemukset, joista kertoilit. Lopettaisit jo höpinät lukioista ja RUK:sta, ja pysyisit vain totuudessa, joka on ihan arvostettava.

    Paljon suuremmat kokemukset sinulla on Lapista kuin minulla, kun olin siellä vain 1,5 vuotta. Samoillakin seuduilla olemme liikkuneet, mutta Ruuvanojan kämpällä en muista käyneeni, majoittunut sinne en ainakaan ole. Ehdin kyllä majoittautuakin monille kämpille, joita oli mm. Leukuhamarissa Kemijoen varressa Martinkylästä ylöspäin, Misijärven itäpäässä Kemijärven puolella, Rovaniemen maalaiskunnan Välijoella (Taipaleenkylästä lähtevän sivutien päässä) ja Nivankylässä ja pitkäaikaisin Kittilän Kuolavaarassa, Tepsan ja Kumputunturin välillä. Ja olinhan sen talven savotan päätteeksi vielä pari viikkoa yhteenvetoja tekemässä myös kämpällä, joka sijaitsi lähellä Pallastunturia, olikohan Raattama se lähin kylä.

    Aikomukseni oli kyllä jäädä Lappiin vaikkapa loppuiäkseni. Aioin mennä sotaväen suoritettuani Rovaniemen maalaiskunnassa sijainneen Hirvaan metsäkoulun suonkuivauslinjalle ja valmistua suonkuivausteknikoksi. Siihen minua innosti työporukkamme johtaja suonkuivausteknikko Heikki Lounaja (joka muuten oli myös Finlandia-palkittu kirjailija mm. romaneillaan Maaton mies ja Lautta ohittaa kylän). Mielestäni se silloin oli suorastaan ihanneammatti: kesät maastotöissä ja talvet sisähommissa ojitussuunnitelmia tehden.

    Kutsunnoissa kävin Rovaniemessä ja anoin päästä Lapin rajavartiostoon, jossa oli myös varusmieskomppania, mutta kun viimeinen vakituinen asuinosoitteeni oli ollut Helsingissä, JP 2:een Santahaminaan minut laitettiin. Ehkäpä onnekseni. Ainakin siinä mielessä, että varusmieskersantiksi ylenneenä va-kersanttina vakinaiseen palvelukseen jäätyäni jo ensimmäisenä kesänä tapasin naisen, joka alkoi odottaa minulle lasta ja hänestä tuli ensimmäinen vaimoni ja poikieni äiti. Eipä silloin enää tehnyt mieli lähteä velaksi opiskelemaan, kun oli edes pieni palkka ja ilmainen koulutus. Ja sotilasura alkoi ihan oikeasti kiinnostaa. Varmaan se ura ja sen mahdollistamat myöhemmät ajat ovat tarjonneet minulle mielenkiintoisemman ja tapahtumarikkaamman - kai muutenkin rikkaamman - elämän kuin minkä olisin suonkuivausteknikkona saanut.

    Sen verran minulla on kuitenkin vielä kiinnostusta noihinkin asioihin, joita tuot esille kahdessa viestissäsi, että ihan mielenkiinnolla ne luin. Itselläni ei toki ole mitään kokemuksia noista kertomistasi koneista, joita kai silloin aikoinani ei vielä juuri ollutkaan. Dynamiitilla niitä ojiakin enimmäkseen räjäytettiin - ja sillä dynamiitilla räjäytti myös itsensä eräs ojuri viimeisellä työmaallani Rovaniemen maalaiskunnassa, ihan tahallaan. Vähemmän mieluisa muisto, kun näin hänen kahtia taittuneen ruumiinsa!
  7. Lopettaisit jo tuon typerän pelleilysi. Itseäsihän sillä vain nolaat. Ketään tuo ei enää hauskuta, ja Ihmettelen, jos se hauskuttaa vielä itseäsi, vaikka kuinka vähissä olisivat hauskuudet elämässäsi. Aina samaa toistavana olet kovin avuton trollinakin, jollainen tietysti olet. Mikä helevatin motiivi minulla voisi olla sinun suhteesi! Ei todellakaan mitään! Vaikka yksipuolisesti julistaudut minun rakkaakseni, panen senkin tuota avutonta trollausta tuottavan pipin pääsi tiliin. Ei ns. ”seksuaalisesti poikkeavakaan” kehtaisi noin epätoivoisesti pyrkiä toivottomaan yritykseen.

    Jatkuvalla höpötykselläsi nimen nostelusta yrität uskotella, että olisit se eräs Ossi, mutta et voi olla. En tosin tunne miestä, en kai ole koskaan tavannutkaan, vaikka monessa olin mukana siinä entisessä ammattikunnassani. Ja olen edelleen sen evp-joukoissa, mutta hän ei niissäkään liiku, josta voisi tehdä tiettyjä johtopäätöksiä, mutta jääkööt tekemättä. Mutta hän on sentään ollut toimiupseeri. Ja vaikka hän olisi halunnut esikuntiin, mutta häntä ei sinne kelpuutettu, ei häntä voisi noin kaihertaa se, että minä niihinkin pääsin, kun on jo 35 vuotta niistä poistumisestani. Jos tarkoitat sillä esikunnalla Valion pääkonttoria, sieltäkin poistumisestani on aikaa jo 17 vuotta.

    Huvittaa kyllä tuo, kun sanot minun aiheuttavan täällä eripuraa! En tosin pyrikään luomaan täällä jotakin yksimielistä porukkaa, vaan pyrin virittämään keskustelua. Ja hyvä keskusteluyhteys minulla on mielipiteittemme eroavuuksista riippumatta niiden kanssa, jotka ovat asiakeskusteluun kyvykkäitä. Päinvastoin yksimielisyyttä - näkemyksistänne minusta - tuotan siinä toisessa joukossa, kävi heti ilmi ensimmäisistä saamistani vastineista. Mutta siinäkään joukossa ei taida olla ketään, joka pitäisi sinua lähes vakavasti otettavana. Miksi siis jaksat jatkaa tuollaista älyttömyyttä? Kai siksi, että sinulla ei ole mahdollisuutta muuhun ja onhan joutilaalla turhimuksella aikaa, sen olet tehnyt jokaiselle selväksi. Joten jatka toki entiseen tapaasi ja elä puolestani rauhassa, himmiö!
  8. Vai olit sinäkin joskus Lapissa, tai lapissa, kuten sanot. Missä päin lienet ollut, jossa ei ollut metsäojia vielä 60-luvulla tai 60 luvulla, kuten sanot? Minun liikkumissani maisemissa niitä kyllä oli jo 1950-luvulla ja lisää tehtiin. Kesän 1954 olin Metsähallituksen Lapin itäisen suonkuivauspiirin töissä Kemijärvellä, Savukoskella ja Rovaniemen maalaiskunnassa vetämässä ojituslinjoja, ensin lattapoikana ja sitten vaaituskoneen ”käyttäjänä”.

    Kerronpa nyt enemmänkin noista Lapin ajoistani: Talven 1954 olin ollut metsätöissä, kevään -54 uitossa Kemijoen latvoilla Savukosken Martinkylästä ylöspäin ja syksyllä -54 menin Veitsiluoto Oy:n järjestämälle aputyönjohtajakursseille Kittilän Kuolavaaraan, ja kurssin päätyttyä jäin sinne - pohjoismaiden suurimmalle savotalle - aputyönjohtajaksi toimien lähinnä mittamiehenä ja ylösottajana lanssissa Jeesiönjokivarressa ja ”metsänhiihtäjänä” hakkuumiesten palstoilla. Keväällä -55 olin uitossa Ounasjoella Rovaniemestä ylöspäin, kämppämme oli Nivankylän kohdalla jokivarressa. Sieltä sitten lähdin sotaväkeen Santahaminaan JP 2:een kesäkuussa -55, ja siitä seurasikin pitkä reissu, 25 vuotta. Mutta kaukana takanapäin sekin reissu on ja paljon on tapahtunut elämässäni sen jälkeen.

    Vai istutettiin joskus metsiä taimenista, eli kaloista. Minun aikoinani niitä istutettiin taimista. Hyvinpä olet onnistunut luovimaan keskikoulut ja lukiot, kun sinun ei ole tarvinnut oppia kirjoittamaan puhtaampaa kieltä. Minä olen vain kansakoulupohjalla, mutta ilkeästi sattuu silmiini tuollaiset kirjoitusvirheet kuin armeija aika (armeija-aika), keskikoulu pohjalta (keskikoulupohjalta) toiselle sammallaiselle (toiselle samanlaiselle) ja eräät muutkin. Kyllä minäkin pääsin sitten 27-vuotiaana ylikessuna käymään sen RUK:in, kanta-aliupseerikurssin kiitettävän suorittamisen perusteella, ja kiitettävällä yleisarvosanalla sen RUK:inkin sitten läpäisin, jopa yli 500 miehen kiväärilinjan priimuksena. Piti tietenkin antaa näyttöä osaamisestaan kentällä, mutta täytyi myös osata kirjoittaa kokeissa, joita oli melkoisesti.
  9. Menipä tämä ilta poikkeuksellisen myöhään katsellessani noita linnan juhlia, joita en ole enää vuosiin kovin kiinnostuneena seurannut. Mutta nyt on täytynyt katsoa noita jatkojakin, jotka tapahtuvat maineikkaassa hotelli Kämpissä. Näin siksi, kun se aikoinaan oli puoli vuotta myös minun työpaikkani. Aloitin siellä nissepoikana maaliskuun alussa 1953, ja olin siis neljä kuukautta ”pimeänä nissenä”, kun täytin 18 vuotta vasta heinäkuun alussa. Alle 18-vuotias ei olisi saanut laillisesti olla siinä työssä, jossa joutui tekemisiin myös alkoholijuomien kanssa.

    Landelta syyskuun alussa 1951 tulleena olin ollut sitä ennen täällä Stadissa jo juoksupoikana Stockalla, myymäläapulaisena keväällä 1952 avatulla Sokoksella, ja alistajana silkkipainossa, mutta kyllä tuo Kämpin kausi oli siihen mennessä hohdokkain 16-vuotiaana alkaneessa työelämässäni. Lopetin sitten Kämpissä elokuun lopussa 1953, kun halusin parempipalkkaiseen työhön ja menin valurin apulaiseksi Lepistön metallivalimoon, varsin päinvastaiseen hommaan. Mutta sieltä pian halusin ulkoilmatöihin ja lähdin rakennuksille aputyömieheksi ja sieltä jouduin sitten työttömäksi, ensimmäisen ja ainoan kerran elämässäni. Viimeisillä rahoillani matkalipun ostaen lähdin sitten vuosien 1953-54 vaihteessa Lapin suurille savotoille. Siellä sitten myöhemmin pääsin myös ”herran tieni” alkuun. Ja sieltä tulin sitten kesäkuussa 1955 sotaväkeen jne.. loppu lienee teille eräille tuntemaanne historiaa, olen tainnut kertoa)

    Vanhoilla ihmisillä on taipumus muistella vanhoja asioita, joten pantakoon tämä sen syyksi. Ja ovathan täällä eräät kovin kiinnostuneita tekemisistäni ja historiastanikin, jossa ainakin sotilasurani ajalta elävät vähintään yhtä paljon kuin minä itse. No, ehkä tässä oli osavaikuttimena myös muutama tuhdinpuoleinen viskitimppi, jotka menivät alas lähes huomaamattani noita linnan juhlia ja niiden jatkoja seuratessani. Mutta nyt vihdoin menen iltapesuille ja sitten petiin - ihan ilman kirjaa. Hyvää Yötä!
  10. Olet näköjään jo saanut hyviä vastauksia, mutta täytyy nyt minunkin muistaa sinua, kun olet niin antaumuksella pitänyt minua esillä poissaolonikin aikana. Joten ymmärrän, että epäilet minun pitävän sinua esillä ”nostelemalla nimeä” - mitä sillä tarkoittanetkaan - mutta rehellisyyden nimissä minun täytyy pettymykseksesi ilmoittaa, että niin en ole koskaan tehnyt, kun sinä et ole minulle tärkeä, kuten minä sinulle.

    Hauskaa, kun sanot minulla olevan addiktion tälle palstalle! Totuudenmukaisen vastauksen näyt jo saaneen joltakulta, jonka nyt vain toistan:

    >> sinun addiktiosi kapiin on parantumaton. Joka päivä olet kapia tänne kaipaillut sinä aikana kun hän on ollut poissa. MOT.<<

    Joo, myönnän toki, että olet edelläni johtajana. Nimittäin tällä palstalla vietetyssä ajassa kuten viestien määrässäkin. Olet taatusti palstan ylivoimainen ykkönen noissa kummassakin. Mitäpä muuta johtamista tarvitsisi mies, jolle tällainen palsta on tärkeintä maailmassa. Eihän sellainen mies voi ymmärtää, että sitä se ei ole kaikille.

    Varmasti sinä olisit täällä päivittäin viestittelemässä silloinkin, jos olisit matkalla naisesi kanssa. Oletus on tosin teoreettinen, sillä ethän sinä malttaisi jättää palstaa matkustellaksesi eikä sinulla ole naista. Ethän sinä tosin ole kiinnostunutkaan naisista, vaan ainoastaan alastomista miehistä - siksi en nyt näyttänyt kuviani altailta tai rannoilta, joissa en tosin ollut alastomana, vaan uimahousuissani, kuten silloin tapana on.

    Väyrysen johtajuuskyvyt näkyy jo joku määritelleen. Totean minäkin, että niistä Suomea on kai varjellut Luojakin, ja varjeli ainakin presidentti Koivisto murtaessaan sen Väyrysen junaileman kassakaappisopimuksen. Sipilä on kyllä toista maata kuin Väyrynen, mutta eihän tuo hänenkään johtajuutensa näy tuottavan tulosta. Toivottavasti sai oppia häntä eilen aamu-tv:ssa kannustaneelta ja jopa kehaisseelta Paavo Lipposelta, jolla todellakin on näyttöä johtajuutensa tuloksista.

    Noiden ”näkyjesi” osalta toistan vain saman, jonka totesin tuolla toisaalla käyttäytymistäsi ihmetelleelle:

    >>Kun nyt plarasin palstaa enemmänkin taaksepäin, olin epävarma, saisinko nauraa vai pitäisikö minun sääliä tuota tarkoittamaasi. Aivan uskomatonta, että joka päivä moneen kertaan päivässä hän näkyy minua kaipailleen ja "nähneen" lukemattomissa muissa!

    Jos tuollainen on pelleilyä, ei sekään tervettä ole, eikä hullulle nauraminen ole sopivaa. Mutta jos hän on tosissaan, ei silloinkaan tarvitse sääliä, sillä hän on jo säälin ulottumattomissa.<<

    (Tämä viestini siis vastauksena tuolle minun rakkaakseni yksipuolisesti julistautuneelle "johtajalle")
  11. Kuittaan vielä tuon asiallisen viestisi, jonka vasta nyt huomasin:

    Tietenkin olen sitä mieltä, että hallituksen pitäisi pystyä tekemään se, mitä sen nyt pitäisikin tehdä. Olen tuon todennut jo aikaisemminkin. Alkuhan näyttikin lupaavalta, mutta kun hallitus sitten alkoi soutamaan ja huopaamaan, tekemään esityksiä ja perumaan niitä, sillä tavalla ei toteudu se, mitä tehdä täytyisi.

    SAK ja muut ammattiyhdistysjärjestöt tietenkin pyrkivät siihen, jonka näkevät jäsenkuntansa kannalta parhaaksi, ja kyllä se työntekijöiden paras yleensä koituu myös laajemmin yhteiskunnan parhaaksi, joten hallituksen pitäisi ottaa se huomioon ja pyrkiä sopuratkaisuihin. Mutta jos se ei siinä onnistu, silloin varmaan ne pakkolait ovat tarpeen. Huonompana vaihtoehtona tosin, mutta kuitenkin parempana kuin Sipilän vatulointi ja hallituksen soutaminen ja huopaaminen, joka ei johda mihinkään. No, voi se kyllä johtaa entistä huonompaan tilanteeseen, mutta sitä tuskin monikaan halunnee. Edes kepun kannattajat.
  12. Laitoin tuossa vastinetta eräälle, joka oli kiinnostunut matkastani kuten te muutkin, mutta hän toisella tavalla ja toisesta syystä kuin te eräät. Täytyy nyt huomioida vielä teidätkin, matkani ja matkakuvieni vuoksi kovin kuumana käyneet. Kun mies on viikkotolkulla etelän lämmössä mukavassa seurassa hyviä ruokia ja juomia nauttien ja kivoja kokemuksia saaden, ja kun siitä vielä kuvien kanssa kertoilee, kuumentaa se toki sellaista, joka kaiken tuonkin ajan on luultavasti yksinäisyydessään palstaa päivystänyt.

    Mutta eihän teistä monikaan noita kuviani avannut, niin vakuutatte. Joku on kuitenkin tsiigannut niitä hyvinkin tarkasti, kun on nähnyt tuosta viimeisestä kuvastani myös kuvan ottajan peilikuvan, jota itse en huomannut. Täytyypä näyttää hänelle toinenkin kuva kuvan ottajasta, tässä se näkyy, huomannette;))

    https://scontent-ams2-1.xx.fbcdn.net/hphotos-xla1/v/t1.0-9/12308238_10153791647164182_4083838718820112291_n.jpg?oh=3e67cd1098c8e151ccdeffbcbd48e66d&oe=56D94016

    Huvittaa, että tuo muuan on taas linkittänyt tuon erään vanhan viestini, vaikkei saa sen kuvia aukeamaan! Luulisi puolipäisenkin jo turhautuneen tuollaiseen turhaan yritykseen.

    Kiva oli taas matka kaikin puolin, kuten kerroin tuolle edellä mainitsemalleni. Neljäs matkani Gran Canarialle tämä kaikkiaan oli, mutta edellisestä oli aikaa jo kymmenen vuotta. Sen jälkeen olen käynyt Kanarian saarista Lanzarotella, Fuerteventuralla ja viimeksi Teneriffalla. Ja edellisen Gran Canarian matkani jälkeen olen tehnyt kaikkiaan yli kolmekymmentä kaukomatkaa, yli kahteenkymmeneen maahan, viidelle mantereelle. Talvimatkaa jo suunnittelen. Se suuntautunee joko Kaukoitään - jossa ainakin Myanmar, entinen Burma olisi käymätön maa - tai Karibian maisemiin, joissa ainakin Panama on minulle käymätön maa.

    Mutta nyt elelen jonkin aikaa enimmäkseen hiljaiseloa näissä kotimaisemissa. Täytyy alkaa tehdä jo joululahjahankintoja ja hyvissä ajoin ennen joulua käydä ”lahjomassa” läheiseni. Naisystäväni ei tule tänä jouluna seurakseni, käy kyllä täällä joulun edellä, mutta juhlapyhänsä hän viettää vaihteeksi oman jälkikasvunsa kanssa. Minä taidan viettää pyhäni kotioloissa käyden vain jouluaterialla yhden läheiseni luona. Yhtä ja toista pientä tässä kuitenkin on vielä ennen joulua. Kuten ensi lauantaina Helsingin Sydänkuntoutuksen perinteinen joululounas ravintola Helkassa ja seuraavana lauantaina Pääkaupungin päällystön evp-yhdistyksen vastaava tapahtuma Puotilan kartanossa.

    Siniristi hulmuaa nyt minunkin salossani, märkänä tosin, mutta hulmuaa kuitenkin, kun on reipas tuuli. Koettakaahan tekin viettää nyt itsenäisyyspäiväämme sen arvon mukaisesti, vaikkapa ensin seuraten tv:n runsasta urheilutarjontaa - jota jo toisella silmälläni ole katsellut - ja myöhemmin myös paraatia ja linnan juhlia. Ja alkakaa sen jälkeen jo hieman hiljentyä jouluun, sillä joulu on jo ovella - tai ovela, kuten poikani pikkupoikana lauleskeli!
  13. Kiitos toivotuksistasi! Oikein mukava oli taas reissu. Ottamastani paristasadasta kuvasta laitoin näytteeksi vain muutamia, mutta vaikutuksen nekin näkyvät eräisiin tehneen;))

    Ei todellakaan tarvinnut reissussa nälkiintyä. Vaikka puolihoito ja jopa all inclusive hotellissamme olisi ollut mahdollinen ja varsin edullinenkin, söimme siellä vain bufet-aamiaisen, joka oli kyllä varsin runsas ja monipuolinen. Halusimme tutustua eri ravintoloihin, joita kyllä Inglesissä riittää, sen tiesin kokemuksesta. Illallistimme myös italialaisessa, kreikkalaisessa ja kiinalaisessa ravintolassa - jossa nautimme täyden kattauksen - ja kun espanjalaisessa kulttuurissa olimme, kerran söimme myös paellan. Suomalaisessakin ravintolassa, Kuparipannussa, kävimme kerran syömässä lounaaksi lihapullat, hyviä nekin olivat. Kerran napostelimme myös ostereita. Saaren kiertomatkalla nautimme matkaan kuuluneen lounaan 1600 metrin korkeudessa sijainneessa ravintolassa, josta avautuvia hulppeita näkymiä hieman haittasi kevyt pilviverho, jonka yläpuolella olimme.

    Viineissä pitäydyimme espanjalaisiin, joissa myös on oikein hyviäkin. Kahvin kanssa nautimme usein espanjalaisen brandyn, joista ainakin viiden tähden Fundator ja Torres menevät kirkkaasti ohi monista ranskalaisista konjakeista.

    Näin pitkä kertomus noista ruoistamme Sinulle, joka ilmeisesti olet melkoinen kulinaristi, jollainen lienen minäkin.

    Kyllähän niitä etelän kaunottariakin tuli silmäiltyä, samoin hotellimme altailla ja rannoilla myös turistikaunottaria, mutta en ”sillä silmällä”, kun minulla oli oma kaunottareni matkaseurana.

    Joo, kuumana näkyvät eräät käyneen tämän paluuni johdosta. Johtuneeko se noista etelän lämmöstä näkemistään kuvistani vai olisiko se sitä jälleennäkemisen riemua;))
  14. Kuvatodistetta kertomalleni, ennen kuin eräs alkaa tehdä minusta samanlaisen kuin itsestään. Eli mielikuvituksessaan elävän. Ensiksi lomaltamme Gran Canarialta, hotelliympäristöstämme ja eri puolilta Playa del Inglesiä ja muutama kuva myös kokopäiväiseltä saaren kierrolta. Viimeisenä lomapäivänämme kävimme myös Puerto de Mogánissa ja siellä sukellusveneessä, joka sukelsi 25 metrin syvyyteen. (Loppupuolen kuvissa oleva kellonaika on Suomen aika, kaksi tuntia Kanarian aikaa edellä).

    https://scontent-ams2-1.xx.fbcdn.net/hphotos-xtf1/v/t1.0-9/12289498_10153791647524182_8433874530484275145_n.jpg?oh=eede7fefb1944d6656cb38f56f3ff92f&oe=56E81E71
    https://scontent-ams2-1.xx.fbcdn.net/hphotos-xfa1/v/t1.0-9/12308589_10153791647214182_7311769096516681497_n.jpg?oh=1298d7a26d2a7fbdb07ee41b7e593f67&oe=57205085
    https://scontent-ams2-1.xx.fbcdn.net/hphotos-xft1/v/t1.0-9/12299163_10153791647449182_2120957508998103127_n.jpg?oh=a29bcbd6ec654455d301ac512464cbf6&oe=56D6414A
    https://scontent-ams2-1.xx.fbcdn.net/hphotos-xat1/v/t1.0-9/12313873_10153791735954182_8205938654904450338_n.jpg?oh=c7a9426fd2424d6891c3dc297a0f0150&oe=56F7F2AD
    https://scontent-ams2-1.xx.fbcdn.net/hphotos-xfp1/v/t1.0-9/12342856_10153791735994182_6531159025131892406_n.jpg?oh=7b42f80135f3fc55695f0898242d688d&oe=56EA3104
    https://scontent-ams2-1.xx.fbcdn.net/hphotos-xpf1/v/t1.0-9/12313787_10153791736464182_8871091170173759858_n.jpg?oh=ce5423efefc58635a539efc968fae792&oe=56F2BBD1
    https://scontent-ams2-1.xx.fbcdn.net/hphotos-xpl1/v/t1.0-9/12310436_10153791736259182_5014970705943654180_n.jpg?oh=d0faf3a63ef1001c5e9885558171fb2f&oe=56E5C5BB
    https://scontent-ams2-1.xx.fbcdn.net/hphotos-xpa1/v/t1.0-9/12316281_10153791736204182_8282400124679435018_n.jpg?oh=11799b47bc9fc0c23d7284ee62feeb4d&oe=56F547B8
    https://scontent-ams2-1.xx.fbcdn.net/hphotos-xta1/v/t1.0-9/12308678_10153796733154182_4905284159902720075_n.jpg?oh=d3ac3009c1d396af6bee253561dc923e&oe=56E31DD7
    https://scontent-ams2-1.xx.fbcdn.net/hphotos-xpf1/v/t1.0-9/12342767_10153791736669182_6948489150570721017_n.jpg?oh=56330b224864193105bab96de3cc7876&oe=56EDF139
    https://scontent-ams2-1.xx.fbcdn.net/hphotos-xpl1/v/t1.0-9/12192003_10153791736724182_6940426884465159385_n.jpg?oh=b69a18094742b97e479c88fc6affbd39&oe=57217A28
    https://scontent-ams2-1.xx.fbcdn.net/hphotos-xpl1/v/t1.0-9/12341171_10153791736649182_1489475973374260390_n.jpg?oh=79c7197af821729bba8e0add7ff1c7cc&oe=56E7920B
    https://scontent-ams2-1.xx.fbcdn.net/hphotos-xpf1/v/t1.0-9/12341259_10153791738234182_2472543428803984298_n.jpg?oh=78a2d4d861aca25ceafa7574d3730b1b&oe=56DF23D4
    https://scontent-ams2-1.xx.fbcdn.net/hphotos-xta1/v/t1.0-9/12316212_10153791738609182_5333561276398695636_n.jpg?oh=c727fec69983693a4586a73cc80d4e19&oe=5721A14B
    https://scontent-ams2-1.xx.fbcdn.net/hphotos-xtf1/v/t1.0-9/12241333_10153791738764182_1050974031258164391_n.jpg?oh=f8b064aed11265e6b18729173fff116d&oe=56E13102
    https://scontent-ams2-1.xx.fbcdn.net/hphotos-xaf1/v/t1.0-9/12342631_10153791739039182_4164066331852697276_n.jpg?oh=7ce950889be14c08dd5ac07678abee69&oe=56EA0973
    https://scontent-ams2-1.xx.fbcdn.net/hphotos-xap1/v/t1.0-9/12316624_10153791738984182_7183809489289246876_n.jpg?oh=627a5e6866bd035e610b939802026d88&oe=571CC049
    https://scontent-ams2-1.xx.fbcdn.net/hphotos-xlf1/v/t1.0-9/12308567_10153793415454182_4770750323139295938_n.jpg?oh=b3f4e8215b66c045dbd4ce34c4a35e22&oe=56DE1677
    Toki minulla on kuvia myös minusta ja naisystävästäni hotellimme altailla ja meren rannalla, mutta kun niissä minäkin olen vähissä vaatteissa, en näytä niitä, jotteivät eräät kiihottuisi liikaa;))

    Tässä vielä pari kuvaa eläkkeelle jääneiden ”kepittäjäisistä” Santahaminan maanpuolustuskerholta:

    https://scontent-ams2-1.xx.fbcdn.net/hphotos-xtf1/t31.0-8/12307400_10153798548384182_8160259389141527848_o.jpg

    https://scontent-ams2-1.xx.fbcdn.net/hphotos-xfp1/v/t1.0-9/12308703_10153798548304182_7505801660239566004_n.jpg?oh=69438a8fe3ebddab6161534e1fdcb9cd&oe=56E5F70B

    Toivottavasti viimeistään nämä kuvat ilahduttavat teitä kolme viikkoa kaipauksenne tuskassa kipuilleita!
  15. Vielä sinullekin:

    Tarkoittanetko tuollaisella, että tämä ”majurimme” olisi ns. trolli? Jokin aika sitten sain täällä ilmeisesltä asiantuntijalta valistusta niistä trolleista. Melko pitkässä kirjoituksessaan hän totesi mm. näin:

    >>Trollaava henkilö kuvainnollisesti vetää viehettä saalisparven läpi toivoen, että joku tarttuu siihen. Myös viestejä, jotka näyttävät kokemattoman tai lapsellisen kirjoittajan postaamilta, on syytä epäillä, sillä tyhmää esittäviä trolleja esiintyy keskustelupalstoilla ja irkissä jatkuvasti.<<

    Enpä usko, että tuo ”majuri” olisi sellainen trolli. Tuskin hän näyttelee lapsellista ja tyhmää, noissa asioissa hän todennäköisesti on ihan aito.

    Tuo asiantuntija saattoi hyvinkin olla oikeassa, yhä todennäköisempänä sitä pidän, todetessaan näin tuosta perskärpäsestäni, joka nikillään on yksipuolisesti julistautunut rakkaaksenikin:

    >>Vastapelurisi varmaan on sellainen trolli. Täytyy olla. Hän ei ehkä ole niin tyhmä tai lapsellinen, jollaista kuvaa hänestä saa. Paremman tekemisen puuttuessa hänellä on runsaasti joutilasta aikaa ja hän on viehtynyt tuollaiseen. Vetouistelija on itse jäänyt uistimensa koukkuun. Niin sairas henkisesti hän ei voi olla, jollaista kuvaa myös hänestä voisi saada. Oikeasti sairaat sellaiset ovat hoidossa tai ainakin valvottuina, eivät he voisi päivittäin aamusta iltaan tällaisilla nettipalstoilla olla.<<

    Nyt ei enää enempää tässä eikä muuallakaan.
  16. 299 / 334