Vapaa kuvaus

Pitkä ja monipolvinen elämä on jo takanani. Monessa olen mukana ollut, paljon nähnyt, paljon kokenut ja jotain vielä muistankin. Maailma on muuttunut paljon elinaikanani, niin myös elinympäristöni ja yhteisöni, jotka ovat vaihtuneetkin moneen kertaan. Muuttunut olen varmaan itsekin, kun muokkaajia on ollut paljon.

Tapsa Rautavaara lauleli ”en päivääkään vaihtaisi pois”. En yhdy tuohon varauksetta, mutta yhdyn kyllä laulun säepariin ”jotain jos toimissain väärin mä tein, suon senkin itsellein”. Elämää se kaikki on ollut. Kun elämä vielä jatkuu, yhä se elämältä maistuu, antejaan antaa ja varsin moniaalle edelleen kuljettaa. Myös maailmanmeno ja elämän ilmiöt yhä kiinnostavat niin, että otan niihin kantaa myös näillä palstoilla.

Tämän korkean iän saavuttaneen on kuitenkin ylöspäin katseensa kohdistaen joskus syytä huokaista näinkin:

Ah, painuva päivä, ma aamusta aloin,
jo lapsena leimusin, nuorena paloin,
mut tahtoni vielä ei tuhkaksi tulla,
jos vielä on valkeutta sulla!

(Eino Leino)

Ja onhan myös näin:

Niin kauan, kun on veri suonissas,
luut, jänteet lujina ja ominas,
niin kauan älä pyri kohtalon
majasta ahtaasta pois jalallas!

(Omar Khaijam)

Aloituksia

383

Kommenttia

6211

  1. En minä vain pitäisi tollona sellaista, jolta vastausta kinuaisin; en minä olisi kiinnostunut tollon mielipiteestä. En usko sinunkaan olevan sellainen tollo, että niin epäjohdonmukaisesti käyttäytyisit. Todellisuudessa, itsellesi rehellisenä pitänet minua hyvinkin viisaana ja mielipiteitäni arvostat. Tuollainen tapa nimitellä kertoo vain sivistymättömyydestäsi, ei välttämättä tyhmyydestäsi. Tuon huomioon ottaen annan sinulle hieman vastaustani, kun sellaista niin suuresti arvostat:

    Pisararata koki hallituksessa saman kohtalon kuin monet muutkin hallituksen hankkeet, eli se ei mennyt maaliin. Mutta hanketta ei suinkaan keskeytetty, vaan hallitus päätti siirtää asian käsittelyn eduskuntavaalien yli. Ratasuunnitelman tekoon tämä ei vaikuta, sen tuottamisen määrärahoista on päätetty jo aiemmin. Pääministeri Stubb vakuutti hankkeen etenevän ja ilmoitti hallituksen päättäneen hakea Pisararadalle EU:n liikennehankkeille suunnattua TEN-T-tukea. Pysyneekö tämä kepujohtoinen hallitus hankkeen takana, vai voittaako siinä perikepulainen Helsinki-vihamielisyys, jää nähtäväksi.

    Pisararata on todella tärkeä hanke Helsingille ja Vantaalle ja koko Suomellekin. Rata mahdollistaisi noin 50 000 asukkaan asuntoalueiden rakentamisen tulevina vuosikymmeninä. Uusia työpaikkoja arvioidaan syntyvän kehäradan varteen noin 60 000. Rata helpottaisi lentomatkustajien liikkumista; matkustajia on nyt vuosittain n. 12 miljoonaa, radan suunnitelman mukaisen valmistumisen aikaan niitä arvioidaan olevan noin 17 miljoonaa.

    Mutta, kuten sanoin, eduskunnassa lähinnä vain kepuedustajien taholta ilmennyt vastenmielisyys pääkaupunkiseudulle todella tärkeää hanketta vastaan on vain yksi esimerkki kepun lukuisista muista Helsinki-vihamielisistä näytöistä. Ei tällä palstalla kepulaisten taholta jatkuvasti nähtävä Helsinki-vihamielisyys pysyisi niin voimissaan, elleivät nuo sitä jatkuvasti näyttävät tietäisi kannattamansa puolueen olevan heidän näkemystensä tukena.

    Onhan kepun Helsinki-vihamielisyyden myöntänyt todeksi myös kepun helsinkiläinen kansanedustaja Terhi Peltokorpi. Hän jo Matti Vanhasen hallituksen aikana totesi, että ”Pohjanmaalta tai Savosta tullut kansanedustaja voi puolustaa omaa aluettaan ilman, että hänet leimataan nurkkakuntaiseksi. Jos helsinkiläinen puolustaa Helsinkiä, sen nähdään pahana”. Peltokorven ei tarvinnut sanoa, millä taholla sellainen nähdään pahana, kun se tiedetään yleisesti.
  2. Sanot:

    >>Ymmärrän toki, että käytät sitä tässä lähinnä provosoivassa mielessä, sillä eiköhän puolustusvoimien palveluksessa ollut mies ole tutustunut jo työnsäkin puolesta väestötilastoinnin käsitteisiin sen verran, että tietää, mitä sanalla täsmällisesti tarkoitetaan.<<

    Et ehkä ihan oikein ymmärrä sitä tarkoittamaasi. Helsinkiläisen näkökulmasta tuo koko laaja lande on kyllä lähinnä haja-asutusaluetta. Ei käsitystäni muuta muuksi se, että kyllä tosiaan jo puolustusvoimain palveluksessa ollessani tuollaisiinkin asioihin tutustuin - palvelinhan myös esikunnissa - ja arvostin suuresti sitä, että suuri osa varusmiehistämme ja sitä kautta reservistämmekin oli sen haja-asutusalueen tuottamaa. Eikä käsitykseni muuttunut muuksi valiolaisellakaan urallani, jonka aikana arvostin suuresti noita haja-asutusalueita siksikin, kun työnantajani koko alkutuotanto tuli sieltä haja-asutusalueilta.

    Ymmärrän hyvin senkin, että noilla haja-asutusalueilla ja muuallakin maanviljelijät ja muut talonpojat kannattavat kepua, monien yrittäjienkin kepun kannatuksen ymmärrän hyvin. Mutta sitä en oikein ymmärrä, miksi niillä haja-asutusalueilla myös ne ”pieneläjät” kannattavat kepua, sillä pitäisihän heidän ymmärtää, että ei kepu voi heidän tilannettaan siellä juuri muuksi muuttaa. Jos he kadehtivat meitä helsinkiläisiä, tulisivat tänne, jossa hekin pääsisivät osallisiksi tästä ihanuudesta. Tai jos uskovat kadehtimaansa saavansa sinne jonkin poliittisen puolueen avulla, heidän pitäisi kannattaa niitä puolueita, jotka heidän ilmeisen uskonsa mukaan ovat sitä hyvää tuoneet tänne Stadiin ja muuallekin rintamaille.

    Juhani Ahon ”Rautatiessä” nuo Matti ja Liisa jo paljon aikaisemmin junalla matkustivat, ja Lapinlahdelta hekin matkalleen lähtivät. Hauskaa luettavaa kertomus siitäkin oli. Veikko Huovisen tuotantoa olen lukenut paljon, luullakseni kaiken hänen merkittävimmästään tuotannosta, mutta tuota linkissäsi kerrottua en ole lukenut. Täytynee etsiä jostakin käsiinsä ja lukea, sillä kaikki Huovisen kirjoittama on lukemisen arvoista hauskaa.

    Ilta on mennyt näin pitkälle katsoessani vähintään toisella silmälläni tuota tv 2:lta tulevaa Bayern Munchen-Porto - futismatsia. Siinä kyllä Porto on ollut samanlaisessa asemassa kuin kepu oli taas näissä vaaleissa Helsingissä; Bayen Munchen johtaa nyt 6-1, kun ottelu on juuri päättymäisillään.

    Hyvää yötä!
  3. OHO! Olipa sitten mahtava voitto kepulle täällä Helsingissä! Jonkin Piraattipuolueen voitto taisi kyllä olla sitä huomattavasti suurempi, nostivat kannatustaan monta sataa prosenttia.

    Kyllä tuollakin nosteella kepu nousee vuosisadan loppuun mennessä kannatetuimmaksi puolueeksi täälläkin. Mutta tuskinpa kuitenkaan Suomi jää poikkeukselliseksi ilmiöksi siinä kansojen yhteisössä, johon kuulumme? Todennäköisemmin tämä sytytykseltään ehkä hidas kansa alkaa kuitenkin ajan oloon suuntautua samoin kuin muutkin meihin vertautuvat maat. Millainen onkaan kepumme sisarpuolueen kannatus lähinaapurissamme Ruotsissa? Taisi jäädä jo alle viiden prosentin siellä viime vaaleissa.

    Kepun Helsinki-vihamielisyydestä on vuosien ajalta niin paljon esimerkkejä, että tulisi liian pitkä juttu, jos alkaisin niitä luetella. Miksipä niin tekisinkään vastineessani sinulle, säästän sen vaivan esitykseeni jollekulle sitä epäilevälle sinua vakavammin otettavalle. No, todetaan nyt kuitenkin tuo vaalitaistelussakin esille tullut kepun vastahakoisuus pisararataa kohtaan; sille ei kepun mielestä ainakaan antaa valtion tukea. Ymmärränhän minä, ettei hankkeella ole merkitystä kepulle, jolle ainoa tärkeä paikka Helsingissä on Etu-Töölössä, Apollonkadulla, ei sinne ratayhteyttä tarvita.

    Muuten, minä en nimittele sinua tolloksi. Sellainen on sivistymätöntä käytöstä. Vähemmänkin sivistyneistä tuollaiseen nimittelyyn turvautuu vain sellainen, joka tietää muuten jäävänsä vastustajalleen häviölle. Mutta tuonkin uskallat tehdä vain sieltä puskapiilostasi. Millaisena onkaan pidettävä sellaista ”miestä”?
  4. Sanot: >>Tuo kulttuuriväen huuhaa näyttää uppoavan kaltaiseesi hölmöön höppänään, ei muihin.<< Sinähän se tollo ja hölmö höppänä olet, kun et ymmärrä lukemaasi. Minä nimittäin sanon tuossa näin:

    >>Nuo kulttuurihenkilöt eivät siis tunne sellaista Suomea, jollaisena se vaalituloksen perusteella näyttäytyy. Minä ilmeisesti tunnen Suomen heitä paremmin. Ei minua ihmetytä persujen taas saavuttama hyvä vaalimenestys. Persujen kannattajiksi on liukunut hyvin paljon työväkeä ja muuta pienituloista joukkoa, jotka ovat aikaisemmin kannattaneet demareita ja vasureita ja pettyneet niihin, kun ne eivät ole saaneet heidän osaansa parannusta.<<

    Mutta ymmärränhän minä, että sanomani jää sinulta huomaamatta, kun minä olen sinulle kiinnostavampi kuin mikään muu asia. Siksipä et huomannut sitäkään, kun sanoin ymmärtäväni kepun kannatuksen perusteita. Tarkoituksella varmaan jätät vaille huomiotasi seuraavan, jonka perusteet sinäkin tietysti ymmärrät hyvin:

    >>Vähintään yhtä luonnollista kuin kepun menestys laajalla maaseudulla on sen menestymättömyys täällä Helsingissä. Vaikka Helsinki on väkilukunsa suhteessa suurin kepun laajojen kannatusalueiden avustaja - siitä on hiljattain näytetty tilastoja täälläkin - kepu ei suinkaan tunne siitä kiitollisuutta Helsinkiä kohtaan. Selvästi se on vihamielinen Helsinkiä kohtaan, puolueistamme ainoana. Olisihan ihme, jos me emme täällä välittäisi hiukkaakaan omasta edustamme ja kannattaisimme kepua!<<
  5. Joukko kirjailijoita, näyttelijöitä, muusikkoja ja muita kulttuurivaikuttajia ihmettelee tänäisessä Hesarissa vaalitulosta. He eivät sano tuntevansa sellaista Suomea, jollaisena maa vaalituloksen perusteella esiintyy. Näyttelijä Krista Kosonen päätteleekin elävänsä kulttuurikuplassa, ja perussuomalaisten nuorten puheenjohtaja Krista Kososelle vastatessaan näkyy arvelevan tämän päättelyn oikeaksi:

    http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/80769-nyt-vastaa-perussuomalainen-sebastian-tynkkynen-asumme-samassa-suomessa-krista-kosonen

    Meillä on todellakin olemassa kaksi hyvin erilaista Suomea. Mutta ei niinkään persujen kuin kepun määrittämänä.

    Alueellisesti ylivoimaisesti suurimmassa osassa Suomea kepu oli kannatetuin puolue. Eteläisen Suomen väkirikkaammilla alueilla kepu ei tainnut missään maalaiskunnissakaan nousta kannatetuimmaksi puolueeksi, ja suurissa väestökeskuksissa se jäi lähes marginaaliin. Erityisen selvä tuo ilmiö oli täällä Helsingissä, jossa valituista 22 kansanedustajista kepu sai vain yhden, joka sekin on enemmän kuin kepun täällä saama 3 % kannatus. Persut saivat täältä sentään kolme edustajaa, ja puolueen saama äänimäärä taisi olla enemmän kuin kolminkertainen kepun saamaan äänimäärään nähden. Persujen alapuolelle edustajamäärässä jäivät kepun lisäksi myös vasurit ja ruotsalaiset. Ja krisitlliset, jotka eivät saaneet täältä yhtään edustajaa - niin jumalatonta porukkaa me helsinkiläiset olemme.

    Laitetaan nyt tähän vielä Helsingistä valittujen edustajien määrät puolueittain:

    kokoomus 6
    vihreät 5
    sdp 4
    ps 3
    vas 2
    ruots 1
    kesk 1

    Nuo kulttuurihenkilöt eivät siis tunne sellaista Suomea, jollaisena se vaalituloksen perusteella näyttäytyy. Minä ilmeisesti tunnen Suomen heitä paremmin.

    Ei minua ihmetytä persujen taas saavuttama hyvä vaalimenestys. Persujen kannattajiksi on liukunut hyvin paljon työväkeä ja muuta pienituloista joukkoa, jotka ovat aikaisemmin kannattaneet demareita ja vasureita ja pettyneet niihin, kun ne eivät ole saaneet heidän osaansa parannusta. Luultavasti tulevat pettymään persuihinkin; nähtäneen aikanaan.

    Enemmän minua ihmetyttää kepun saavutus. Maanviljelijöille ja muille ns. talonpojille kepu on luonnollinen valinta, sillä pitäähän se puolueista eniten esillä heidän asiaansa. Ymmärrän myös hyvin sen, että kepu saa nyt vahvaa kannatusta yrittäjiltä, kun puolueen puheenjohtajana on yrittäjätaustainen mies, ja ehdokkaiden joukossa oli muitakin samanlaisia, mm. Anne Berner, joka keräsikin Uudeltamaalta äänipotin, jonka suuruutta en ihmettele lainkaan. Mutta eihän kepu tuohon suuruuteen nousisi millään, vaikka se saisi kaikki Suomen talonpoikain ja yrittäjäin äänet. Mistä se suuri lisä tuli?

    No, sehän tulee maamme laajojen haja-asutusalueiden ihmisiltä. Siellä eräissä kunnissa kepun kannatus oli jopa yli 50 %. Ihan aiheellisesti nuo ihmiset siellä ovat elämäänsä tyytymättömiä, ja heihin on mennyt täydestä kepun propaganda, jossa se lupaa tarjota siellä työtä kaikille ja rakentaa asfalttitiet jokaiseen syrjäkylään. Eivät ole kovin hyvällä ymmärryksellä varustettuja, kun sellaiseen uskovat. Vaikka Sipilä pystyisi ihmeisiinkin, mahdottomuuksiin hänkään ei pysty.

    Nuo edellä esille tuomani asioihin vaikuttajat ymmärtäen ei tarvitse tuon kulttuuriväen tavoin ihmetellä, miksi meillä on kaksi niin erilaista Suomea. Vähintään yhtä luonnollista kuin kepun menestys laajalla maaseudulla on sen menestymättömyyssuurissa täällä Helsingissä. Vaikka Helsinki on väkilukunsa suhteessa suurin kepun laajojen kannatusalueiden avustaja - siitä on hiljattain näytetty tilastoja täälläkin - kepu ei suinkaan tunne siitä kiitollisuutta Helsinkiä kohtaan. Selvästi se on vihamielinen Helsinkiä kohtaan, puolueistamme ainoana. Olisihan ihme, jos me emme täällä välittäisi hiukkaakaan omasta edustamme ja kannattaisimme kepua! Kepun nyt saama kolmen prosentin kannatus lienee suurimmalta osaltaan tunnustusta Olli Rehnille hänen ihan hyvästä europarlamentaarikon työstään.
  6. Persujen kannatuksen vakiintuneen kasvun vaikutun näet varmasti oikein, siitä puhui myös Pystyyn_kuollut edellä ja totesinhan tuon itsekin jo avauksellanikin. Oikein näet myös kepun vaalivoiton ikävän seurauksen pääkaupunkiseudulle. On sillä tosin se hyväkin puoli, että kepun kannatus ei täällä kasva, kun tänne maalta muuttaneet ennen kepua kannattaneetkin oman etunsa ymmärtäessään heti luopuvat kepun kannatuksesta.

    Arvokonservatismia tulevassa hallituksessa kasvattaa tietysti menneeseen haikaileva kepu, eikä persujakaan voida pitää kovin arvoliberaaleina. Mutta jos hallitukseen menee myös kokoomus, pikemmin arvoliberalismia kuin -konservatismia se sinne tuo. Ja saattavathan sinne mennä myös vihreät, kun Ville Niinistö jo ilmeisesti ministeriksi mielivänä totesi eilen illalla, että vaikka vihreillä ja kepulla on toisistaan poikkeaviakin näkemyksiä, on myös yhteneviä, esim. biotaloudesta. Kyllä kai vihreät sitä arvoliberalismia hallitukseen toisivat.

    Enpä tiedä, pystyvätkö tai haluavatko vasemmistopuolueet liikkua politiikassaan arvoliberaalisempaan suuntaan. Antti Rinne näkyy tänään nettilehti Uuden Suomen mukaan ilmoittavan pyrkimyksekseen palauttaa demaripuolue juurilleen, joilta sen näkee liian kauas loitonneen. Miten kauas ”juurilleen” Rinne haluaisi puolueensa palauttaa, ei käy jutusta ilmi. Toivottavasti ei ainakaan vuosisadan takaiseksi. Uskoakseni demarit tekivät virheen vaihtaessaan Urpilaisen Rinteeseen. Puolueen nousun mahdollisuudet lienevät todellakin uusissa nousevissa kyvyissä, joista tuo Sanna Marin varmasti on hyvä.

    Alex Stubb ansaitsee mitä suurimman arvostuksen huippukyvykkäänä ihmisenä, mutta poliitikkona hän ei ole yhtä hyvä. Mieluummin minäkin olisin nähnyt Vapaavuoren kuin hänet puolueen johdossa, ja uskon, että silloin puolueen vaalitulos olisi ollut nyt paljon parempi. Varmaan myös pääkaupunkiseudun asiat ovat Vapaavuorella poliittisella agendallaan tärkeämmässä asemassa kuin kosmopoliitti Stubbilla.

    Minäkin olin jo melko kauankin siinä uskossa, että punamultaa meille pukkaa, eikä se vieläkään ole täysin poissuljettu, tietäen niin kepun kuin demarien historialliset mieltymykset siihen. En kuitenkaan enäöä oikein jaksa uskoa sellaisen tuloon. Mahdollisen ministeripaikan houkutuksista huolimatta Rinne pystynee ajattelemaan myös puolueensa parasta, sen kannatuksen kasvua, ja ainoa mahdollisuus sille on oppositioon jääminen, sikäli kuin sekään enää auttaa.
  7. Oikeassa olet tuosta persujen vaikutuksesta sanoessasi, samanhan totean itsekin avauksellani. Panin minäkin merkille tuon Timo Soinin tyylinmuutoksen, puhuin siitäkin jollakin viestilläni. Kyllä se kai vaikutti myönteisesti niihin, jotka eivät ole ehkä äänestäneet persuja aikaisemmin siksi, että turha uhoaminen on heille vastenmielistä. Mutta toisaalta tuo Soinin sopuilu saattoi karkottaa nukkuvien puolueeseen sellaisia, joihin aikaisemmin vedonnut juuri tuo Soimissa ja puolueessa yleisemminkin vallalla ollut uhoilu. Persujenkin kannatus kun nyt kuitenkin hieman laski edellisvaaleista.

    Toki kepun vaalivoitto oli selkeä, mutta ei niin suuri kuin eräät kepulaiset tälläkin palstalla uskoivat olevan, eivätkä he liene olleet vähemmistössä puolueen kannattajista. Tunnusta pois vain, että hieman pettynyt olet itsekin!

    Kepulla ei ollut suinkaan vaatimaton ehdokasasettelu Helsingissä. Kyllä Rehnin lisäksi entinen ministeri Lehtomäki on puolueen kärkikaartia. Helsinkiin hän halusi ehdokkaaksi siksi, kun ilmeisen oikein päätteli, että se hänen ”ansiokseen” luettu ”paskalaki” ei täällä kuumenna tunteita kannaltaan kielteisesti siten kuin haja-asutusalueilla, jonne laki vaikuttaa. Merkittäviin ehdokkaisiin on luettava kuuluisa Pekka Puskakin, joskin paremman kannatuksen häneltä saattoi eliminoida se ehdotus keskioluen laimentamisesta tai siirtämisestä Alkoihin - lienee alkujaan ollut Puskan idea.

    Miksi kepua ei kannateta enempää Helsingissä eikä pääkaupunkiseudulla, ei edes ”maalaisella” Uudellamaalla, jossa edellisissä vaaleissa ehdokkaana ollut Paavo Väyrynenkin jäi rannalle? Sille on täysin luonnollinen, järkevä selitys: eivät ihmiset täällä ole hulluja, jotka kannattaisivat puoluetta, jonka politiikka jatkuvasti osoittautuu asukkaiden etujen vastaiseksi. Tuon tosiasian huomaavat pian myös maalta tänne muuttaneet ennen kepua kannattaneet: vaikka sellaisia tulee tänne yhä enemmän, kepun kannatus täällä ei kuitenkaan kasva.
  8. Kun nyt katselin palstaa hieman omaa avaustani laajemmin, huomaan, että minusta puhuminen ei ole eräille riittänyt minusta puhuminen tällä avauksellani, vaan on pitänyt tehdä omia avauksiaankin aiheesta, joka on heistä kiinnostavin ja samalla varmaan ainoa todellisen kiinnostuksen kohde. Tuo pahin sekopää on kai tuskaisesti etsinyt minua palstalta nuokin päivät, jolloin en palstaa avannutkaan, ja on sitten alkanut nähdä minut ihan ”viattomissa”.

    Tuossahan ei ole mitään uutta ja yllättävää. Noinhan on jatkunut jo vuosikausia. Kai hän alkoi nähdä minut itsessäänkin silloin, kun ylensi itsensä kapteeniksi. Varmaan hän peiliin katsoessaan näkee kauluksessaan myös kapteenin ruusukkeet, joiden olettaa koristavan minun kaulustani, vaikkei minulla ole enää vuosikymmeniin ollut muuta sotilaspukua kuin YK:n rauhanturvajoukoissa palveluspukuna käytetty intialainen kenttäpuku ja sinibaretti, jotka puen päälleni silloin harvoin, kun toimin jossakin tehtävässä rauhanturvajärjestömme järjestämässä tilaisuudessa.

    Edelliselle avaukselleni viime viikolla laitoin vietin, joka on totuudellisuudessaan niin hyvä, että tuon alussa mainitsemani taas nähtyäni se viesti kannattaa toistaa vielä tässä:

    >>Tälle palstalle on muodostunut ”kahden kerroksen väkeä”. Yläkerrassa ovat ne, jotka tekevät avauksia asioista ja ottavat kantaa myös minun avauksellani esille ottamiin asioihin, niistä asiallisesti keskustellen. Ja sitten on teitä, alakerroksen väkeä, jotka tekevät avauksiaan vain muista keskustelijoista, erityisesti minusta, ja jos tulevat minun avauksilleni, puhuvat sielläkin vain minusta, ei esille ottamastani asiasta.

    Miten nuo eri kerrosten väet ovat muodostuneet? Tietysti sen mukaan, millaisessa asemassa kokevat olevansa. Eli jos joku ei näe kykyjensä ja muiden ominaisuuksiensa riittävän yläkerran asukkaaksi, kiinnostumaan ja puhumaan asioista, hän jää sinne alakertaan, ja näyttää sieltä kiinnostustaan yläkerran asukkaisiin ja puhuu heistä sillä tavalla, johon hänkin pystyy.<<

    Nyt ei enää todellakaan aihetta enempään ainakaan tällä erää.
  9. On se metkaa! Siis tuo palstakepuleiden asenne ja näkemykset. Ovat pitäneet avaustani turhana sellaisten tietojen luettelemisena, joita voivat itsekin lukea lehdistä. Minä kuitenkin aina tukeudun tietoon, josta teen omat analyysini, kuten nytkin. En siis arvosta sitä palstakepulien ainoana oikeana pitävää metodia, oman pään tuottamaa. Varsinkaan, kun se pää näkyy tuottavan heillä kovin outoa.

    Kepuhan on takaisin menneisyyteen, sinne aitovierille pyrkivä puolue. Nuo palstakepulit ovat puoluettaan edellä, elävät yhä jossain menneisyydessä. Minä olen heille edelleen aliupseeri - nähdään viestissä, jossa Juha Hakola on tuotu esille - vaikka siitä aliupseeriajastani on jo yli 40 vuotta, ja sotilasurastanikin jo 35 vuotta. Eräs heistä elää vielä kauempana menneisyydessä; hänelle olen edelleen rautavaaralainen, vaikka on jo paljon yli 60 vuotta ajasta, jolloin sellainen olin. Vai olenko äänestellyt väärässä vaalipiirissä nämä vuosikymmenet, ollut kerran - 43 vuotta sitten - jopa kuntavaaliehdokkaanakin Helsingissä?

    Juha Hakola on tosin res. sotilasmestari, mutta ei ole koskaan palvellut ”kapiaisena”, ja monena hän on ollut elämässään, jopa taksiautoilijana, mutta jo kauan on ollut ylikomisario, viestintäjohtaja, hallintotieteiden maisteri, kaupunginvaltuutettu, kiinteistölautakunnan puheenjohtaja, ja hänen sinibarettiajastaankin on jo lähes 30 vuotta.

    Luulenpa, että olen sanonut sanottavani tästä asiasta. Käyn kyllä vielä avaustani katsomassa, ja jos on tullut vastineita, joiden näen edellyttävän kommentointiani, niin tulen tekemään. Nyt en näe olevan aihetta enempään. Vielä vain totean, että vaalitulos ei todellakaan ollut niin paha kuin pelättiin, eikä kepulaisittain ollenkaan niin hyvä, jota pitivät varmana. Ei edes gallupien ennustama - olisivatko gallupit olleet kepun maksamia;))
  10. Viikonloppuni ratoksi minulla on yhtä ja toista niin, että en varmaan tällä palstalla käy. Huomenna mm. kyläilyä, ja vaalipäivänä sunnuntaina olen taas hoitamassa eräällä vaalipaikalla vammais- ja terveystyön hyväksi tulevaa Pieni ele -keräystä. Ehdin sieltä kotiin sopivasti katselemaan tv:sta tulevia vaalilähetyksiä.

    On se hyvä, että olen sellaisessa asemassa, että olkoon vaalien tulokset mitkä tahansa, ne eivät aiheuta minussa enempää riemunkiljahduksia kuin murhettakaan. Enkä tunne kateutta niitä kohtaan, jotka pääsevät eduskuntaan, enkä varsinkaan niitä kohtaan, jotka aikanaan pääsevät hallitukseen. Hirmuinen työsarka heillä tulee olemaan. He kun joutuvat tekemään sen, minkä tämä nykyhallitus yritti tehdä, mutta ei siinä onnistunut. Toivon heille vain viisautta ja voimia, ihan vilpittömästi.

    Näin vaalien kynnyksellä entinen (vai onko myös nykyinen?) luotsimme aito-arsta on nostanut esille tuon a kilpailun vaalituloksen ennustamisesta, jonka hän julisti jo lokakuussa tällä avauksellaan:

    http://keskustelu.suomi24.fi/t/12828771

    Nostin tänään klo 17.26 siellä esille myös itseni jo 30.10. tekemäni ennusteen, ja kun nyt ennustaminen olisi jo helpompaa, en viitsi uutta ennustetta tehdä. Totean kyllä tuossa viestissäni muutaman todennäköisen muutoksen ennustamaani tilanteeseen.

    Palataanpa asiaan vaalien jälkeen. Siihen saakka näkemiin!
  11. Olen tehnyt ennusteeni jo 30.10 silloisella nikilläni kapi-vaari (rekisteröity nikki se oli, mutta ei enää värjäydy, kun olen poistanut sen rekisteristä). Tuo ennusteeni on siellä paikallaan; näin minä silloin ennustin:

    1. Keskusta 24 %
    2. Kokoomus 19 %
    3. Demarit 17 %
    4. Perussuomalaiset 15 %
    5. Vasemmistoliitto 8 %
    6. Vihreät 9 %
    7. Ruotsalaiset 4 %
    8. Kristilliset 3 %
    9 Muut 1%

    Nyt ennustaisin vähän toisin. Ei kepu saa vaaleissa ihan noin suurta kannatusta, ja persut saavat todennäköisesti suuremman. Antti Rinne ei ole vakuuttanut noissa tv-tenteissä, joten demareiden kannatus voi laskea vielä tuostakin. Carl Haglund on osoittanut sellaista terävyyttä, että ruotsalaisten kannatus voi vastaavasti nousta. Mutta kun ennustaminen olisi nyt jo helpompaa, en viitsi ennustettani muuttaa, jääköön sellaiseksi siis tuo.

    Sanon tuon ennusteeni jatkossa:

    >>Eli ei tule sitä Mielipidepankin ennustamaa junttiporvarihallitusta, vaan tulee junttipunamultahallitus. Punamultahan on mieluisin noille kahdelle jakopuolueelle, kepulle ja demareille, ja persujen on nyt pakko mennä mukaan. Kokoomus jäänee mielellään oppositioon katsomaan ja nauttimaan näkemästään, eli siitä, miten tuo kepujohtoinen hallitus toteuttaa juuri sitä politiikkaa, jota kokoomus olisi halunnut toteuttaa.<<

    Vaalitentit ovat osoittaneet, että kyllä kokoomus ihan tosissaan hallitukseen pyrkii, ja kun Sipilä ja Stubb ovat olleet näkemyksissään lähempänä toisiaan kuin Sipilä ja Rinne, niin kyllä se MPP:n junttiporvarihallitukseksi nimeämä hallitus taitaa tulla sittenkin. Eli olin ehkä väärässä, kun vielä hiljattain minäkin ennustelin, että punamultaa pukkaa.