kapi_

Vapaa kuvaus

Pitkä ja monipolvinen elämä on jo takanani. Monessa olen mukana ollut, paljon nähnyt, paljon kokenut ja jotain vielä muistankin. Maailma on muuttunut paljon elinaikanani, niin myös elinympäristöni ja yhteisöni, jotka ovat vaihtuneetkin moneen kertaan. Muuttunut olen varmaan itsekin, kun muokkaajia on ollut paljon.

Tapsa Rautavaara lauleli ”en päivääkään vaihtaisi pois”. En yhdy tuohon varauksetta, mutta yhdyn kyllä laulun säepariin ”jotain jos toimissain väärin mä tein, suon senkin itsellein”. Elämää se kaikki on ollut. Kun elämä vielä jatkuu, yhä se elämältä maistuu, antejaan antaa ja varsin moniaalle edelleen kuljettaa. Myös maailmanmeno ja elämän ilmiöt yhä kiinnostavat niin, että otan niihin kantaa myös näillä palstoilla.

Tämän korkean iän saavuttaneen on kuitenkin ylöspäin katseensa kohdistaen joskus syytä huokaista näinkin:

Ah, painuva päivä, ma aamusta aloin,
jo lapsena leimusin, nuorena paloin,
mut tahtoni vielä ei tuhkaksi tulla,
jos vielä on valkeutta sulla!

(Eino Leino)

Ja onhan myös näin:

Niin kauan, kun on veri suonissas,
luut, jänteet lujina ja ominas,
niin kauan älä pyri kohtalon
majasta ahtaasta pois jalallas!

(Omar Khaijam)

Aloituksia

383

Kommenttia

6211

  1. Joo, tuollainenhan on kehitys maailmassa ollut kuin kuvaat. Jo hyvin monia tuhansia vuosia sitten kaksoisvirtojen (Eufrat-Tigris) alueella, Egyptissä ja muualla idän mailla, kaupunkeihin niissä väki keskittyi ja niissä tapahtui kehitys ja niistä maita johdettiin. Samoin tapahtui myöhemmin Euroopassakin. Antiikin Kreikassa (Hellaassa tai Hellaksessa) valtiotkin olivat kaupunkivaltioita. Ja sittemmin Keski-Euroopassa väki myös halusi keskittyä yhteen, osin turvallisuussyistäkin, ja syntyi kaupunkeja ja ainakin suuria, tiiviitä kyliä, joiden viljelysmaat olivat ympäristössä.

    Mutta näillä meidän arktisilla alueilla kauan oli tilanne toinen. Täällä kun vielä tuhat vuotta sitten elettiin pitkälti metsästyksestä ja kalastuksesta, haluttiin mahdollisimman suuri oma reviiri ympärille. Kerrotaan, että kun erään sellaisen suomalaisen asumuksen ohi alkoi jokea ylävirralta päin lipua puun lastuja, ukko lähti kirveen kanssa katsomaan kuka sinne on tullut, tietysti ajaakseen sen pois sieltä. Ja kun sitten tuli vähän karjaa ja kaskiviljelystä, edelleen haluttiin pitää itsellä mahdollisimman suuri oma alue, kun karja kävi metsälaitumella ja kaskeaminen vaati aina uutta metsää kaadettavaksi.

    Vaikka meidänkin olinteemme ovat paljon muuttuneet noista ajoista, yhä meissä monessa on henkisesti sitä kaskiviljelijää ja jopa äijää, joka lähti kirveen kanssa kenties viiden kilometrin päähän tullutta naapuria kauemmaksi häätämään. Olosuhteiden pakosta tosin yhä useampi meistä muuttaa niihin inhottaviin, meluisiin, ruuhkaisiin kaupunkeihin, kun se hiljainen maaseudun ihanuus ei elantoa tarjoa.
  2. Luulen, että pyyntösi (tai peräti käskysi) menee kuuroille korville. Ei maalaisliitto palaa, kun päinvastoin niin kepun poliitikot kuin kannattajatkin (myös tällä palstalla) korostavat puolueensa olevan yhtä hyvin kaupunkilaisten kuin maalaistenkin yleispuolue.

    Kun yhä useammat suomalaiset haluavat ja menevätkin maalta kaupunkeihin, totta kai sama halu oli maalaisliitollakin. Se jätti multaiset ja lantaisetkin saappaansa sinne jonnekin, pisti nappaskengät jalkaansa ja tuli kaupunkiin.

    Pitäisiköhän teidän edelleen maalla asuvien entisten maalaisliittolaisten perustaa uusi puolue? Jospa nimi maalaisliitto olisi jo vapaa käytettäväksi, ainakin pienin muunnoksin.
  3. En kiistä, etteikö kehitys olisi kertomasi suuntainen, mutta eniten tuo "kehitys" koettelee maaseutua, varsinkin pitkien etäisyyksien harva-asutusalueita. Ehkä väärin on yleistää noin:

    >>Joitakin uusia palveluelinkeinoja varmaan tulee tilalle, mutta työpaikkapoistumia vanhoilta aloja ne eivät kykene korvaamaan>tulee uusia palveluelinkeinoja jotka entuudestaan lisäävät työtä kaupungeissa mutta eivät valitettavasti syrjäseuduilla. Esimerkiksi vaikkapa hyvinvoinnin palvelut ovat kaksinkertaistuneet kymmenessä vuodessa ja kasvu vain jatkuu
  4. Oikeita syitä näet maaltamuutolle ja kaupungistumiselle. Oikein näet myös tuon kehityksen tuottaman tuloksen. Ilmeisen oikeassa olet myös kepun pyrkimyksistä asiassa, mutta ne kepun pyrkimykset eivät ole tuottaneet tulosta sen paremmin kunnossa olevien alueiden heikentämisen kuin huonossa kunnossa olevien parantamisenkaan kannalta. Eikä ole mitään järkiperäistä syytä uskoa, että tulos tulisi olemaan toinen kepun seuraavan valtakauden aikana.
  5. Ei yllätä, että sinä sentään olet pohtinut tuota kysymystä, joka muille toistaiseksi vastanneille on ilmeisesti ollut aivan liian vaikea pohdittavaksi. Tai mahdollisen pohdinnan tuloksen ovat mieltäneet liian kipeäksi siitä kertoakseen. No, onhan tuossa sentään yksi esittänyt ihan oikeita maaltamuuton ja kaupungistumisen syitä.

    Biotalouden kehittäminen on varmasti tarpeen, ja sillä saattaa olla varteenotettavia mahdollisuuksia niin elinkeinona kuin työllistäjänäkin, mutta ei se koskaan tule pystymään nostamaan taas jaloilleen tuollaisia Kemijärviä ja hyvin monia muita paikkakuntia. Kehitys palvelusektorilla tulee varmaan olemaan sellainen kuin oletat, ja samaan suuntaan kehitys menee monilla muillakin alueilla, noiden alueiden varsin vähäisessä teollisuudessakin.

    Siis jotain muuta ”tarttis tehdä”, mutta mitä, miten ja millä edellytyksillä? En oikein usko tuohon työn jakamiseenkaan, sen toteuttamisen mahdollisuuksiin, sillä kyllä työnantaja - yksityinen tai yhteisökin - pyrkii teettämään työn niin, että se tuotto olisi mahdollisimman hyvä mahdollisimman vähin kustannuksin.

    Mitä se muu olisi, sitä minä en tiedä, ja kun et näy tietävän sinäkään, turha sitä on kysellä noilta, joiden mielen täyttää vain tämän avauksen tehnyt niin, ettei sinne mitään muuta mahdu.

    Turhan optimisti muuten taidat olla tuossa, että pääkaupunkiseudun asuntopula hellittäisi, kun ennusteiden mukaan pääkaupunkiseudun väestö kasvaa yli kymmenellä tuhannella hengellä ensi vuonnakin ja kasvu tulevina vuosina vain kiihtyy vuosittain. Helsingissä on nyt n. 625 000 asukasta, ja pääkaupunkiseudulla n. 1,2 miljoonaa, mutta v. 2050 Helsingin väkiluvun ennustetaan ylittävän miljoonan ja pääkaupunkiseudun väkiluvun kaksi miljoonaa.
  6. Tuossa avaukseni alussa mainitsen myös synnyin- ja lapsuuskunnassani Rautavaaralla tapahtuneen muutoksen. Mutta täytyy todeta, että kolikolla on aina kaksi puolta. Kun olen jo kauan ollut vain satunnaiskävijä siellä, niillä käynneilläni mielessäni voi olla tällaisiakin tunteita:

    Taas Rautavaaraa kohti tieni kulkee,
    sen korpimaille kaipuuni vie.
    Se kaiken muun pois mielestäni sulkee -
    jo päättyy kiire ja ruuhkainen tie!
    Nyt laelta vaaran katse kauas kantaa,
    tuoll` salot siintää alla autereen,
    ja vetten välkkeen takaa taivaanrantaa
    vyöttävät vaarat nuo varjoineen!
    Ja pitkospuinen polku rantaan johtaa
    suopursun tuoksuun, veen solinaan.
    Pois jää nyt muu, kun kulkijaa näin kohtaa
    nyt rauha jonka mä täällä vain saan!

    Mutta jos ja usein kun alan ajatella sielläkin nyt varsin yleisesti vallitsevaa tilannetta, näin sen silloin näen:

    Nyt tyhjät töllit alakuloisina
    katsovat mäeltään mustin ikkunoin,
    ja pihapiirit hoitamattomina
    rehottaa horsmin ja pensastoin.
    Pensaikot peittävät myös pikkupellot,
    työn äänet kaikki on vaienneet;
    Ei lapset melskaa, helky karjankellot,
    on lehmipolutkin jo umpeutuneet.
    Nyt joutojoukko kasvaa ilman työtä,
    kun kaljan kanssa aikaa tapetaan;
    elämä on kuin unetonta yötä -
    koittaako aamunkoi milloinkaan?

    (Nuo molemmat runoelmat ovat Pentti Ilmosen sävelmään sanoittamistani Rauravaara-tangoista, romanttisesta ja realistisesta versiosta)
  7. OK, enpä viitsi väitellä, vaikka vähän toisin tulkitsen asiat. jotka liittyvät maalaisista kaupunkilaistuvaan yhä kasvavaan väestöön. Mutta siitähän olen jo näkemykseni sanonut, joten miksipä sitä toistamaan.


    Vain tuohon:


    >>On totta, että kannatuksen heilahtelut eri puolueiden välillä ovat kasvaneet 1990-luvulta lähtien. Tämän ovat todenneet yksimielisesti mm. Yleisradion käyttämät valtio-oppineet. Ilmiö jatkuu varmasti niin kauan kuin suomalaiset jostain syystä innostuvat uudelleen puolueiden jäsenyydestä.
  8. Tiedän minä, mikä on risukarhi. Sellainen oli lapsuuskodissanikin, ja se oli kuulemma paras mahdollinen siihen tarkoitukseen korkealla mäellä sijainneen pienviljelystilan kivisille pelloille. Mutta eipä sillä lapsuuteni mäellä ole enää risukarheja eikä muitakaan maataloustyökaluja, kun ei siellä enää maata viljellä; lapsuuteni kymmenkunta ympärivuotista asumusta on vaihtunut kolmeen-neljään kesäpaikkaan.

    Ei todellakaan kepu olisi enää mikään iso puolue maanviljelysväestön varassa, mutta kepun kannalta onneksi on niitä, jotka eivät niinkään ole välittäneet seurata kepun politiikan tekemisiä kuin kuunnella sen puheita. Pystyyn_kuolleelle puhun enemmän noista harhautuneista, joihin kai kuulut sinäkin.

    47 vuotta minä olin tekevinäni töitä, joista oltiin maksavinaan palkkaa. Palkkatyöurani aloitin 16-vuotiaana ja lopetin 63-vuotiaana. Puolustusvoimissa varusmiesaika ml. 25 vuotta, Valiolla 18 vuotta ja neljä vuotta monissa hommissa täällä Stadissakin ja Lapin savotoilla ja uittojoilla.

    Ei minulla ole mitään kepukaunaa, ja muutama kepun kannattaja on sukulaispiirissänikin ja enemmän tuttavissani ja ystävissänikin, mm. entisissä työtovereissani Valiolta. Ihan kivoja ihmisiä, ja oikein mukavasti me olemme aina juttuun tulleet. Kepulaisuus on heidän asiansa, mutta minun käsitykseni puolueesta ja sen pyrkimyksistä on se, mikä on. Lienen itsekäs, kun ajattelen omaa etuani (en ainakaan ole niin jalomielinen kun sinä, joka kaupunkilaisena voit olla kepulainen), mutta näkemykseeni on kyllä vaikuttamassa myös käsitykseni isänmaan edusta.

    Joo, sellainen sosialisti olen, että moniakin puolueita olen elämäni aikana äänestellyt, usein ehdokas etusijalla puolueeseensa nähden, mutta maalaisliitto-kepussa ei ole koskaan ollut näköpiirissäni sellaista ehdokastakaan, jota olisin voinut äänestää. Äärivasemmistolaista ehdokasta en ole koskaan äänestänyt. Demarien ehdokkaanakin, sitoutumattomana tosin, olin kuntavaaleissa 1972 - siis 43 vuotta sitten - ja demareita olen myöhemminkin äänestellyt, viimeksi Paavo Lipposta, joten on siitä jo aikaa. Enkä ole vieläkään sitoutunut minkään puolueen kannatukseen, vaan villi ja vapaa edelleen olen, en silti kuitenkaan usko koskaan voivani kepua kannattaa,
  9. Sanot tuosta Antti Koskelan teoriasta:

    >>teoria toimisi vain, jos keskustan kannatus hiipuisi tasaisesti sitä mukaa, kun nuo ensimmäisen polven kaupunkilaiset siirtyvät hautaan
  10. Entäpä, jos olivatkin virheellisiä ne tuota nykyistäkin kannatusta korkeammat kannatuslukemat? Ihmeellistä, että kepun kohdalla virheitä tapahtuu vain silloin, kun gallupit näyttävät vain aikaisempia alempia kannatuslukemia))

    Joo, onnittelen minäkin kepua siitä, että se saa edustajaehdokkaakseen tuo Anne Bernerin. Varmaan hän heilauttaa kepua entistä porvarillisempaan suuntaan.
  11. Voi sitä maalaisliitto/kepun suurta kannatusta ainakin osin selittää tuo Antti Koskelan teoria. Maalaislähtöisissä kaupunkilaisissa voi olla niin ”jaloja”, että kannattavat kepua vastoin tietämäänsä omaa etuaankin, kun uskovat kepun pyrkivän parantamaan olinteita lähtöseuduillaan, joilla vielä voi olla heidän lähisukuaan. Herkkäuskoisia, sillä eihän siellä mikään ole juuri muuksi muuttunut kepun valtiollisessa vallassa ollessakaan, ja paikallisvallassa siellä kepu on aina ollut.

    Mutta täytyy tuolle olla muitakin selityksiä. Monet noista ”kaupungeistamme” ovat vielä kovin maalaisia, ja niitä ympäröivän kepulandian poliittisia näkemyksiä muovaava vaikutus niihin on edelleen suuri.. Oikeissa kaupungeissa, kuten Helsingissä, Tampereella ja Turussa kepulaisinakin maalta muuttaneet eivät kauan kehtaa kepua kannattaa.

    Ja yleisemminkin ottaen me suomalaiset olemme kai poliittisesti tyhmä kansa - kuten Paasikivi totesi - ja siksipä meillä tuollaisen agraaripuolueen kannatus on paljon korkeampi kuin muuten meihin vertautuvissa länsimaissa, joiden kansa ilmeisesti on poliittisesti viisaampaa . Mutta varmaan meilläkin ajan oloon viisastutaan, vaikka siltä ei juuri nyt näytä.

    Niin, minusta: Lähdin sieltä landelta jo yli 60 vuotta sitten niin nuorena, että ei minulla vielä silloin ollut minkäänlaisia poliittisia mieltymyksiä. Eikä siellä minun lapsuuskodissani kai kannatettu maalaisliittoa, vasemmistolaisempia siellä taidettiin olla; myöhemmin, minun sieltä lähtöni jälkeen ehkä vennamolaisia. Poliittiset näkemykseni ovat muotoutuneet ja myös vaihdelleet vain oman ajatteluni ja ymmärrykseni ja myös oman elämäntilanteeni perusteella, ilman vähäisimpiäkään perittyjä vaikutteita.
  12. Ihan kivasti tämä avaukseni on herättänyt mielenkiintoa ja kirvoittanut kielenkantoja myös niiltä, joilla on ollut mielenkiintoa asiaan ja siitä sanottavaa. Melkoisesti kai avaukseni vuoksi tuli myös luotsille töitä niiden tuotoksista, joilla ei ollut mielipiteitä niinkään avauksen asiasta kuin avaajasta. Pahoitteluni luotsille, joskaan sellainen ei ole ollut tarkoitukseni, mutta tämä kuuluisuus, tämä kuuluisuus ja ne kuuluisuuden kirot….

    Haluan nyt laittaa tämän viestini kiitokseksi teille, jotka olette syventäneet ja monipuolistaneetkin avauksessani esille ottamaani. Toki voitte tuoda edelleen lisää mahdollisia uusia näkökohtia, joita saatan tarkastella ihan mielenkiinnolla myöhemmin, mutta en huomenna, kun muu ohjelmani on ilmeisesti päiväntäyteinen.

    Joo, mukavaltahan se tuntuu, kun avaukseni saavat huomiota, mutta hieman olen kyllä nyreä siksi, että vielä enemmän huomiota näkyy saaneen kysymys siitä, onko Sipilä lestadiolainen vai ei. No, onhan tuota asiaa näköjään pohdittu jo paljon kauemmin;))

    Hyvää yötä!
  13. No, mutta sinähän olet ihan samoissa näkemyksissä uskossasi kuin olen ollut minäkin. Jo aikaisemminkin, ja myös tällä avauksellani, jossa totean:

    >>Jos tuollainen kehitys jatkuu, se tiennee sitä, että saamme sittenkin kepun johtaman porvarihallituksen, emmekä sitä sille varmaan mieluisinta punamultaa
  14. >>Saas näkee, yltääkö Sipilä samaan kuin edeltäjänsä
  15. Saattaapa olla demareiden osalta niin kuin sanot. Rinne ei todellakaan ole mikään verbaalivirtuoosi esim. tyyliin à la Esko Aho, josta sanottiin, että vaikka ajatus katkeaisi, puhe ei lopu. Hieman vaikuttaa siltä, että myös tällä nykyisellä pääministerillämme on samaa avua, joskin viime aikoina on tietoisesti muuttanut tyyliään verkkaisemmaksi.

    Sananvalmius on poliitikolle tarpeellinen ominaisuus, mutta ei näköjään välttämätön menestyksen edellytyksenä. ”Hidaspuheinen oli Mooseskin”, sanoi Lipponen, joka tuosta sai Mooses-nimen, jota joku on tuossa hänestä jo käyttänyt. Rinne saattaa hyvinkin mieliä jatkamaan hallituksessa, luultavasti nykyisessä tehtävässään, mutta asia ei ole hänen päätettävissään. Ay-jyränä Rinne varmaan arvostaa enemmän toimintaa kuin puheita, mutta ei tuo hänen tyylinsä kyllä oikein vakuuta, kun demarien kannatus laahaa noissa lukemissa.
  16. Joo, ”kaikki loppuu aikanaan, armonsa ei milloinkaan”, sanotaan sanassakin, ja niinpä nyt loppui kepun nousu.

    Harvinaistahan se on, että jonkin puolueen kannatus on eduskuntavaaleissa yli 25 %, mutta on niinkin ollut. Viimeksi sellaiseen yltänyt on SDP, joka v. 1995 vaaleissa -siis Ahon hallituksen jälkeisissä - sai 28,25 % kannatuksen. Ja vielä vuoden 2003 vaaleissa SDP:n kannatus, kahden hallituskauden jälkeen siis, oli 24,47 %. Kepu samoissa vaaleissa kahdeksan oppositiovuoden jälkeen pääsi hivenen suuremmaksi 24,69 % kannatuksella. Ja siitä sai sitten Jäätteenmäki palkkansa kai hyvin muistamistasi syistä.

    Tuo SDP:n em. saavutus on ainutlaatuinen. Kepu sitten kahden hallituskauden jälkeen v. 2011 vaaleissa sai 15,8 % kannatuksen. Aika lailla ainutlaatuisen suuri on myös tuo kepun romahdus.

    Kyllä minunkin täytyy maan edun nimissä toivoa, että nyt saataisiin homogeenisempi ja siis toimintakykyisempi hallitus kuin mihin jouduttiin viime vaalien jälkeen. Mahdollista on, että siihen tulevat uskosi mukaan kepu, kokoomus ja demarit, ja persut voivat hyvinkin jäädä paitsioon, kun eivät käyttäneet etsikkoaikaansa viime vaalien jälkeen. Mutta suurta hinkua hallitukseen ei kuitenkaan liene demareilla, jos niiden kannatus ei tuosta selvästi nouse. Heitä hyvinkin saattaa kiehtoa kepun nyt näyttämä esimerkki opposition vaikutuksesta kannatuksen kasvattajana.

    Olkoonpa se hallitus sitten minkälainen tahansa, varmaa on, että töitä sillä tulee riittämään. Ja pettymään tulevat hyvin monet sellaiset, jotka äänestävät nyt jotakin tiettyä puoluetta toiveenaan ja uskonaan sen pystyvän radikaalisti tätä nykytilannetta parantamaan. Ei siihen pysty mikään puolue eikä mikään kokoonpano hetkessä, kun ne vaikeudet, jotka nyt meitä rasittavat, ovat kasaantuneet kymmenessä vuodessa, suurelta osin myös ulkoisista tekijöistä johtuen.
  17. Eipä noilla gallup-lukemilla ole ratkaisevaa merkitystä, vaaleissa vasta ne todelliset lukemat saadaan. Mutta onhan niitä kiva seurata ja huvikseen niillä spekuloida. Kai ne sentään suuntaa näyttävät, jollei tapahdu jotain aivan yllättävää, joka suunnan kokonaan muuttaisi.

    Todennäköisesti olet oikeassa tuossa, että vaalikampanjat ja varsinkin vaalikeskustelut sitten saattavat melkoisestikin vaikuttaa lopputulokseen. Varmaan niihin kaikki puolueet nyt alkavat täysillä satsata. Toivottavasti niissä ratkaisee asia, eli puolueiden ilmoittamat tavoitteet ja niiden realistinen uskottavuus.

    Varmaan vaikuttaa myös puolueiden edustajien esiintymistaitokin, mutta toivottavasti ei niinkään heidän ulkoinen olemuksensa, vaikka joku tuossa näkyy Soinin ja Saarikon lihavuuden pudottavan uolueittensa kannatusta. Jos tuollaiset seikat vaikuttavat, pitäisiköhän Sipilän tehdä Pekkariset ja alkaa käyttää peruukkia, kun hänen tukkansa näkyy kovasti harvenneen;))
  18. No, kun pidin jokseenkin samantekevänä, millaisista puolueista koostuva hallitus saadaan, tarkoitin sitä, että se kokoonpanostaan riippumatta joutuu tekemään samoja asioita. Eli sitä, mikä tehdä täytyy. Tässä tilanteessa sen luulisi olevan jokaisen puolueen tiedossa.

    Toki painotuseroja on sen mukaan, onko hallituksessa ns. jakopuolueet vai kokoavat puolueet, mutta tässä tilanteessa se jakopuolueidenkin jakovara on hyvin vähäinen.

    Mikään laki ei vaadi sitä, että vaaleissa suurimmaksi kohonnut puolue muodostaisi hallituksen, mutta pääsee se ensimmäisenä sitä yrittämään. Ja jos se pitää tärkeimpänä asiana itselleen saada se hallitus kokoon, saahan se. Niin sai kokoomuskin viime vaalien jälkeen, ja niinpä hallituksesta tuli sellainen, jolla kokoonpanostaankin johtuen ei ollut menestyksekkään toiminnan edellytyksiä. Varmaan kepukin haluaa päästä sen hallituksen keulaan riippumatta siitä, millaisia kumppaneita se saa.

    Hyvät esimerkit otat kepun ja kokoomuksen kärkihankkeista tällä vaalikaudella. Luulisi tuon saavan ihmiset ajattelemaan, mutta ei siltä näytä, kun vain uusia ”talvivaaroja” vaativat ainakin palstan kepulaiset.
  19. Olin näköjään tänne kovasti odotettu, kun tuo palstan vakioväki heti pelmahti avaukselleni. Harmi, että poistettiin tuokin, jolle olin jo vastausta kirjoittamassa. Hän kun oli sitä mieltä, että tuon gallupin tulos on tahallaan vääristelty alaspäin, niin olisin kysynyt, onko hän varma, ettei niitä edellisten gallupien tuloksia ollut vääristelty ylöspäin.

    Kyllä nuo eräät ovat hauskoja, ei niille voi olla naureskelematta, vaikka kaltaisilleen naureskelua ei oikein sopivana pidetä. Hirveän raskaasti näkyvät ottavan kepun kannatuksen pienen alaspäin nytkähtämisen, vaikka minäkin koetan heille vakuuttaa, että kyllä se alenevakin kannatus vaalivoittoon riittää. Ei siis nyt aihetta suruun, aiheita siihen he saavat kylliksi sitten myöhemmin.
  20. Joo, hyvänä minäkin pidän sitä, että sitä ennakoimaani punamultaa ei todennäköisesti tule. Ehkäpä kepussakin ymmärretään, että tässä tilanteessa ei olisi paras mahdollinen ratkaisu kahden jakopuolueen yhteistoiminta, kun jaettavaa on yhä vain vähemmän.

    Kyllä kai kepu kokee velvollisuudekseen ja sen kannattajien suuri enemmistö puolueen tärkeimmäksi ja monet ainoaksi tehtäväksi tämän toteamasi:

    >>Kepulla ei ole mitään tuotavaa Suomen taloudelle, paitsi tulonsiirtoja kuihtuvan kepulandian elättämiseen muiden rahoilla
    21. 310 / 311
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt