Vapaa kuvaus

Pitkä ja monipolvinen elämä on jo takanani. Monessa olen mukana ollut, paljon nähnyt, paljon kokenut ja jotain vielä muistankin. Maailma on muuttunut paljon elinaikanani, niin myös elinympäristöni ja yhteisöni, jotka ovat vaihtuneetkin moneen kertaan. Muuttunut olen varmaan itsekin, kun muokkaajia on ollut paljon.

Tapsa Rautavaara lauleli ”en päivääkään vaihtaisi pois”. En yhdy tuohon varauksetta, mutta yhdyn kyllä laulun säepariin ”jotain jos toimissain väärin mä tein, suon senkin itsellein”. Elämää se kaikki on ollut. Kun elämä vielä jatkuu, yhä se elämältä maistuu, antejaan antaa ja varsin moniaalle edelleen kuljettaa. Myös maailmanmeno ja elämän ilmiöt yhä kiinnostavat niin, että otan niihin kantaa myös näillä palstoilla.

Tämän korkean iän saavuttaneen on kuitenkin ylöspäin katseensa kohdistaen joskus syytä huokaista näinkin:

Ah, painuva päivä, ma aamusta aloin,
jo lapsena leimusin, nuorena paloin,
mut tahtoni vielä ei tuhkaksi tulla,
jos vielä on valkeutta sulla!

(Eino Leino)

Ja onhan myös näin:

Niin kauan, kun on veri suonissas,
luut, jänteet lujina ja ominas,
niin kauan älä pyri kohtalon
majasta ahtaasta pois jalallas!

(Omar Khaijam)

Aloituksia

436

Kommenttia

6593

  1. Eihän minulla ole omakohtaisia kokemuksia suurista rahavirroista, kun ne omat rahavirtani ovat suuriin verrattuina hyvin pieniä. Mutta jotakin sentään ymmärrän noistakin asioista, ihan vain sivusta seuraajana opittua. Sen perusteella olen vakuuttunut siitä, että näkemyksesi noista esille tuomistasi asioista on vähintään rajoittunut, ellei peräti väärä yksipuolisuudessaan.

    Äänekoskelle tuleva tehdas käy hyvästä esimerkistä kuvaamaan yleisemminkin asioiden kulkua. Siellä Äänekoskella se tuotanto tapahtuu ja siihen tuotantoon tarvittava prosessi työllistää juuri niitä ja niin kuin kerrot. Mutta missä on pantu alulle suunnitelma siitä tehtaasta? Missä koetetaan saada sille tuotannolle markkinoita, sillä ei sitä saada myydyksi siellä Äänekoskella, vain pieni osa siitä Suomessakin. Hyvin paljon työtä tuon prosessin hyväksi on tehty siellä Espoossa, jossa koetaan myös suurimmat vastuut prosessin onnistumisesta. Toki se työllistää ihmisiä, hyväpalkkaisiakin, myös siellä Espoossa, ja sinne he veronsa maksavat, kuten firma yhtiöveronsakin, mutta siitä verostahan sitten palautuu suuri osa sinne, missä omin avuin ei pärjätä.

    Valiolla näin, kuinka siellä pääkonttorissa johto uurasti otsa hiessä, jotta saataisiin markkinoille se tuotanto, jonka alkutuotanto tuli maitotiloilta. Tutkimuskeskuksessa uurastettiin yhtä ahkerasti, jotta siitä alkutuotannosta olisi saatu markkinoilla mahdollisimman hyvin kaupaksi käyviä tuotteita. Samoin tehtiin siellä kaikissa portaissa, minäkin osaltani niin, että vastuualueellani oleva infra toimisi, sen toimimattomuus ei olisi esteenä tärkeimmälle. Ja kun kaikki toimi, lopputuloksena myös ne alkutuottajat saivat mahdollisimman hyvää tuottoa työlleen. Tuolloin oli Valion tilanne kuitenkin helpompi kuin nyt, ja entistä enemmän siellä nyt joudutaan uurastamaan.

    Siellä Karjaan nyrkkipajalla tilanne on sama. Sen johtaja reissaa pitkin maailmaa saadakseen turvatuksi elannon nyt kai enintään sadalle työntekijälleen. Kun tilanne maassamme on nyt se, mikä on, huonosti käy kuorma-autokauppakin. Sellainen vempain maksaa n. 200 000 euroa, eikä sitä osta kukaan, jos hänellä ei ole joltistakin varmuutta, että sille riittäisi töitä ja hänelle siis tuloa. Kiinastakin tällä hetkellä firma saanee enemmän tuloja kuin täältä Suomesta. Toivottavasti tuo tuleva Äänekosken tehdaskin osaltaan parantaa asiaa, mutta tarvitaan myös muuta, korkeimmalta poliittiselta taholtakin.

    Se Karjaan nyrkkipajan tuotanto ja sen markkinointi suunnitellaan ja johdetaan siellä ilman suurtakaan vaikutusta täältä pääkaupunkiseudulta. Mutta täällä tapahtuvalla poliittisella päätöksenteolla olisi kyllä vaikutusta sinnekin. Olen yleisesti varsin EU-myönteinen, mutta hiukan minua kismittää Suomen pyrkimys olla EU:n kiltein mallioppilas. Olisiko Ruotsi, Saksa, Ranska tai juuri mikään muu Euroopan maa kansainvälisesti kilpailuttanut puolustusvoimilleen tulevan hankinnan? Ei olisi. Siitä ei kyllä voi syyttää kepua, kun se ei ollut mukana edellisessä hallituksessa, jossa kai ainoastaan työministeri Ihalainen yritti pitää Karjaan nyrkkipajan puolta, ihan työllisyysnäkökohtien vuoksi. Melko suuri vaikutus siihen, että kauppa meni Scanialle lienee ollut myös puolustusministeriön virkamiehillä, ja täällä pääkaupunkiseudulla sekin instanssi toimii.

    Näyt tuntevan noita asioita melkoisesti, joten halunnet jostain syystä tahallisesti olla ymmärtämättä niitä kokonaisvaltaisemmin. Tai ehkäpä ymmärrät, ja puhut vastoin ymmärrystäsi.
  2. Osaathan sinä kirjoittaa asioistakin, etkä vain minusta, jota yleisemmin olet harrastanut. Ihan hyvän kirjoituksesi pilaat kuitenkin tuolla lopun asiattomuudella niin, että ajattelin jättää vastaamatta. Vastaan nyt kuitenkin.

    Puhunkin Suomen veturina pääkaupunkiseudusta eli metropolialueesta, johon Helsingin lisäksi kuuluvat Espoo, Vantaa ja Kauniainen ja kyllä siihen pitää lukea alueita muistakin lähikunnista, minun mielestäni ainakin Kirkkonummi, Tuusula ja Sipoo pitäisi lukea siihen kokonaan. Toki alueellisia ja vähän laajempiakin talousvetureita ovat myös mainitsemasi, mutta laajempi merkitys niillä on vähäinen pääkaupunkiseutuun verrattuna.

    Ei täällä pääkaupunkiseudulla ole paljonkaan muita isoja ongelmia kuin maapohjan riittämättömyys tarvittavaan rakentamiseen. Eikä tänne tarvitsisi niin paljon rakentaa, jos tämä seutu ei vetäisi sillä tavalla kansaa muualta, mm. sieltä kepulandiasta. Oman alueemme jäykkyyksistä tosin tuokin ongelma paljolti johtuu, ja se poistuisi, jos nämä kaikki kunnat yhdistettäisiin saman päättävän johdon alle. Koko Pohjois-Espoo, yli puolet kaupungin pinta-alasta on varsin harvaan rakennettua maaseutua, ja siellä on ihan erämaita, joissa minäkin käyn syksyisin sienestämässä.

    Kyllä sille Sipoosta saadulle alueelle on jo rakennettukin, vaikka kangertelua tuntuu olevan siinäkin. Olihan siellä jo 3500 asukasta Helsinkiin liitettäessä, ja nyt kai se asukasmäärä on jo tuplaantunut. Siihen kuuluva Karhusaari on Helsingin kalleimpia ja vauraimpia alueita, eikä syyttä, kyllä se hienoa aluetta on.

    En tunne tilastoja siitä, missä minkin verran tarvitaan yhteiskunnan tukea asukasta kohden, mutta ”näppituntumaltakin” olen jokseenkin varma, että Helsinki ei keiku kärjessä tuossa asiassa. Varmasti monissa kepulandian kitukunnissa tilanne on huonompi.

    Pisararata olisi hyvin tarpeellinen ja hyödyllinen. Mielipidepankki on siitä perustellusti jotain tosiasiaa maininnut ja siitä tietysti tollon nimen heti saanut. Jos ja toivottavasti - varmaankin - kun se rata saadaan, noille mainitsemillesikin alueilla alkaa heti tulla lisää myös työpaikkoja.

    Missähän oikein asut, kun 12 km:n työmatkaan menee noin paljon aikaa, siis puolitoista tuntia. Sehän on kovin pitkä aika, vaikka se sisältäisi sekä menon että paluun. Ei täällä ruuhkaisella pääkaupunkiseudullakaan noin lyhyeen matkaan tuollaisia aikoja mene. Itselläni pisin työmatka täällä oli myös sama 12 km, Santahaminasta kantakaupungille, mutta kyllä se omalla autolla taittui alta puolen tunnin sivunsa, ja julkisillakin hiukan yli puolen tunnin. Viimeinen työmatkani täältä Paloheinästä Pitäjänmäelle Valion pääkonttorille oli vain 6 km, ja se taittui omalla autolla - tarkemmin sanoen työsuhdeautolla - sivunsa 15 minuutissa. Julkisilla se olisi vienyt paljon kauemmin, kun olisi tarvittu vaihtokin.
  3. Enpä juuri koskaan viitsi vastailla sinun älyttömyyksiisi, mutta nyt teen poikkeuksen. En todellakaan ymmärrä, mistä johtuu tuo jatkuva paasaamisesi siitä, että minä muka nostelisin nimiä esille ja varastaisin nikkejäsi. Nimeäsi ainakaan en olisi voinutkaan nostaa esille, kun en tiedä, kuka olet, enkä usko, että voisit olla tuo, jota jo monella sadalla viestillä on peräänkuulutettu. Yhtäkään viestiäni en ole sille avaukselle jättänyt.

    Luultavasti tuollainen on vain pyrkimystä saada kipeästi kaipaamaasi huomiotani. Ellei se sitten ole harhaisen pääsi tuotosta. Jos se sitä on, paikkasi ei olisi enää roikkua täällä, vaan kyllä sinun pitäisi yrittää saada tilaasi hoitoa, jota et saa poliisilta, kuten joku on tuossa ylempänä viisaasti sinua neuvonut.

    Mutta kai tuo sittenkin on vain sitä, jollaiseksi sitä ensin arvelen. Sitä vain ihmettelen, että kun jatkuvasti olet toistellut, miten vastenmielinen sinulle olen, ja silti vain perässäni haluat roikkua. Tulet avauksilleni ja teet minusta avauksiasi, ja jos minä olen jonkin aikaa palstalta poissa, alat nähdä minut muissa. Enhän minä roiku perässäsi, en tee sinusta avauksia, enkä juurikaan tule edes avauksillesi, en edes niille, joita teet minusta - nyt tein harvinaisen poikkeuksen - enkä metsästä sinua palstalta alkaen nähdä sinut sivullisissa.

    Kai tuosta epäsuhdasta johtuen sinulla taitaa olla minun suhteen samanlainen ongelma kuin vastarakkautta saamattomalla rakastuneella, josta Shakespeare kertoo 46. sonetissaan:

    Mine eye and heart are at a mortal war
    how to divide the conquest of thy sight;
    Mine eye my heart thy picture`s sight would bar,
    my heart mine eye the freedom of that right.

    Tietysti osaat englantia, mutta laitetaan tähän vielä Aale Tynnin suomennos:

    Silmäni sotii sydämeni kanssa
    sinusta, hahmostasi riidellen;
    kuvasi silmä kieltää sydämeltä
    ja sydän kiistää silmän oikeuden.

    Voi sinua onnetonta! Kapi torjuu lähentely-yritykset, ja vaikka kokee olevansa kepua lähellä, kepulaisetkin karttavat, jopa tällä palstalla. Johtaja ilman johdettavia - traaginen paradoksi!
  4. Eikös positiivisuus ole parempi asenne kuin negatiivisuus, miltei kaikessa? Sellainen asenne voi edesauttaa sitä, mitä toivotaan, negatiivinen asenne voi estää mahdollisesti tulossakin olleen hyvän toteutumisen.

    Älä siis sinäkään ole noin pessimistinen, älä silti, vaikka sanotaan, että pessimisti ei pety. Minä koetan olla optimisti, kun optimistisena on jotenkin kivempi olla ja elää, vaikkei kaikki toivottu sitten toteutuisikaan.

    Joo, kyllä minäkin luin myös tuon hallitusohjelmassa mainitun pyrkimyksen haja-asutusalueiden rakentamisen helpottamiseksi. Mutta eihän kepu voinut olla sellaista ohjelmaan liittämättä vaalivoittonsa jälkeen, kun sen voitossa suurena tekijänä olivat ne haja-asutusalueiden ihmiset. Mutta eihän se takaa sitä, että kepu todella pyrkisi niin tekemään. Kyseessähän on kepu

    Ja vaikka kyseessä on kepu, kyllä senkin johtajilla ja poliitikoilla on järkeä kylliksi ymmärtääkseen tämän pääkaupunkiseudun suuren merkityksen myös niille puoluetta äänestäneille haja-asutusalueiden ihmisille. En voi uskoa, että tuo Helsingin seudun kauppakamari ihan tuulesta tempaisi noita optimistisia näkymiään.

    Hieman häpeillen tunnustan, että nauratti minuakin tuon engelsmannin Soiniin kohdistunut heitto, sillä onhan se aikaisempaa Soinia koskien varsin osuva. Mutta eiköhän Soinikin siitä muutu, muuta näkemyksiään, kun nyt pääsee seurustelemaan eurooppalaisten kollegoittensa kanssa. Joten ymmärrän myös sen, että puoluesihteeri Slunga-Poutsalo määritti sen heiton ala-arvoiseksi.
  5. Tietenkin on noin kuin sanot. Stadin ja tämän koko pääkaupunkiseudun merkitys sille kepulandian periferiallekín tulee selväksi yksinomaan siitäkin, kun lukee tilastoista, millaiset määrät rahaa täältä sinne kärrätään valtionosuuksien tasausjärjestelmän kautta. Ja lisäksi on muita samaa vahvistavia tekijöitä, joihin avauksessanikin viittaan.

    Hyvin moni kepuvaltainen kunta - siellä periferiassa lähes kaikki - olisivat kuihtuneet pois, jos niitä ei olisi täältä autettu. Yhä huonommaksi siellä silti tilanne on mennyt, kun paras väki karkaa sieltä paremmille maille, hyvin suuri osa siitä tänne pääkaupunkiseudulle, ja jäljelle jäävässä väestössä kaikkea tulea tarvitsevan vanhusväestön osuus on suhteettoman suuri. Niin on, vaikka kepu on siellä iät ajat valtaa pitänyt, ja valtakunnallisesti on tehnyt parhaansa heikentääkseen sitä väestöä muualta käsin elättävien asemaa. Silti nuo onnettomat siellä yhä kannattavat kepua.

    Mutta nyt siis alkaa näyttä siltä, että kepussakin on alettu ymmärtää totuus. Eli että paljolti tämän pääkaupunkiseudun varassa Suomi on, ja jos se kepun vaalisloganissaan kuuluttama Suomi nousuun” aiotaan tosissaan toteuttaa, puolueen täytyy suhtautua ihan toisin tähän pääkaupunkiseutuun. No, eihän tuo hallitusohjelma ole yksin kepun ansiota, vaan on siinä ollut sormensa pelissä myös noilla mainitemillani muilla, jotka täällä asuvina ymmärtävät Suomen parhaaksi koituvan tarpeemme. Ja kai sen on alkanut ymmärtää tänne muuttanut Sipiläkin.

    Älkööt siis siellä kepulandian periferiassakaan asuvat huolestuko, sillä heidän parhaakseen koituu pääkaupunkiseudun asioista huolehtiminen. Mitä paremmin täällä asiat ovat, sitä paremmin täältä tulee rahaa sinne heidän elantoonsa ja myös niihin syrjäteihin ja jopa niiden siltarumpuihin.
  6. Harvoinkos niitä lupauksia rikotaan tärkeämmissäkin asioissa. Kuten noista hallituksen muodostaneista kolmesta puolueesta ainakin kaksi on rikkonut niitä lupauksiaan, joita vaalien alla antoivat. Niinpä minäkin rikon lupaukseni olla tulematta tänne enää tänä viikonloppuna.

    Mielelläni soisin sinulle tässä viimeisen sanan, jotta kokisit edes yhden voiton saavuttaneesi. Mutta onhan sinulla siihen viimeiseen sanaan mahdollisuus vielä tämän jälkeen, ja varmaan sen mahdollisuuden käytätkin.

    Kiinnitän vain ehdottomaksi lopuksi omalta puoleltani huomiosi siihen, että tämä on keskustelupalsta. Jos täällä joku esittää omaa mielipidettään jostakin asiasta - kuten tuossa on esitetty minua koskien - kyllä sillä toisella on oikeus esittää oma mielipiteensä, sitä suuremmalla syyllä, jos hänellä on esitettävänään perusteluja mielipiteelleen. Kuten minulla noissa oli.

    Sellainen pelle siis olen, että noin asian näen. Ja olen nähnyt samoin aina silloinkin, kun olen joutunut niitä todistuksianikin esittämään osoittaakseni niitä arvostetuimmaksi katsomalla metodillanne - oman päänne tuottamalla - esittämään mielipiteitänne minusta.

    Vai et useinkaan viitsi lukea kirjoitelmiani. Suosittelisin lukemaan enemmän, kirjoja ja vaikkapa niitä halveksimiasi lehtiäkin, niin lukutaitosi voisi kehittyä niin, ettei minun ”kirjoitelmieni” lukeminen olisi enää niin vaikeaa.

    Nyt tuon jännittävän lentopallomatsin Suomi-Portugali katsottuani keskityn katsomaan varmaan vähintään yhtä jännittävää ja maailmanmitassa tärkeämpää futismatsia Juventus-Barcelona, ja siinä ilta menee yli keskiyön, sen väliajalla yritän pikaisesti saunoakin - laitoin jo saunan päälle. Joten nyt vain hyvvä yötä ja hyvää loppuviikonloppua sinulle kuten muillekin!
  7. Niinhän sanottiin minun ammoisena aliupseeriaikanani, että upseeristo on armeijan pää, aliupseeristo sen selkäranka ja miehistö sen kädet ja jalat. Kanta-aliupserikoulussa taisivat opettajamme korostaa, että aliupseeristo niitä miehistön käsiä ja jalkoja liikuttelee. Miten miellettäneen nykyisen aliupseeriston asema, mutta tarpeellisena sitä pidetään, kun se kasvaa sitä mukaa kuin opistoupseeristo palveluksesta poistuu. Opistoupseereja ei ole valmistunut enää tällä vuosituhannella, ja viimeinen poistuu palveluksesta viimeistään v. 2037, näin kuulin viime talvena Päällystöliiton evp-yhdistyksen talvipivillä.

    No, RUK:ssa sitten meille oppilaille taidettiin korostaa reservin upseeriston olevan armeijamme tärkein henkilöstöryhmä. Niin hyvinkin on sodan aikana, sillä onhan se paljon suurempi kuin aktiiviupseeristo tai aliupseeristo ja heidän varassaan paljolti on ylempää tulevien suunnitelmien ja käskyjen toteuttaminen. Joukkueenjohtajat lähes kaikki ovat reservin upseereita - muutamia aliupseereitakin viime sodissamme sellaisina oli, kun oli käynyt kato reservin upseeristossa - komppanioiden ja vastaavien joukkoyksiköiden päälliköistäkin suurin osa oli reservin upseeri ja muutamia heistä oli jopa pataljoonan tai vastaavan joukko-osaston komentajina.


    Tuon ”kerran sotilas, aina sotilas” pätee kyllä kenraaleihin, sillä hehän evp:näkin pysyvät iästään riippumatta aina reservissä. Tuon lausuman kokee varmaan kohtalokseen joku alempikin, ja kai sellaisen joku heistä on julkisestikin todennut. Ja onhan todettu myös, että ”kerran sotilaspoika, aina sotilaspoika”:

    http://www.uudenkaupunginsanomat.fi/2014/12/kerran-sotilaspoika-aina-sotilaspoika/#.VXLPNcsw-po

    En minä suinkaan häpeä sitä, että joskus olin aliupseeri, hyvin tyytyväinen olen siihen, että elämäni meni silläkin alueella - siis sotilasuralla - ja paljolti sen johdosta niin kuin meni, sillä sille uralle jääminen oli enemmän sattumaa kuin suunniteltua. Ja oikein mukavia muistoja siltä ajalta on jäänyt, ja olenhan edelleen mukana noissa evp-riennoissa. Mutta en minä voi enää kokea olevani sotilas, kun en ole ollut reservissäkään enää 20 vuoteen, sillä kapteeni poistuu siitä 60-vuotiaana.

    Tuo minun aliupseerina olo näkyy kyllä nyppivän niitä, jotka varmaankaan eivät päässeet sotaväessä edes reservin aliupseereiksi. Sekö lieneekin nyppimisen pääsyy? No, onhan ainakin eräästä sellaisesta tullut sitten res.maj.;))

    Vaikka minä näyn olevan teille räille paljon mielenkiintoisempi kuin mikään muu asia, jokohan silti tämä aihe olisi riittävän perusteellisesti käsitelty? Ainakaan minä en tästä enää jatka. Enkä muustakaan tällä avauksellani. Enkä missään muuallakaan ainakaan enää tänä viikonloppuna.
  8. Taas näet väärin. Ylivoimaisesti suurin osa täällä esittämästäni on ollut palstalle määritetystä aiheesta, ainakin sitä sivuten, avaukseni kaikki. Plarasin nikkini perässä aukeavista kirjoituksistani huhtikuun alusta alkaen tänne tekemäni avaukset, kahdeksan niitä näkyy olevan, ja tällaisia ne ovat nimeltään:

    Pääkaupunki suunnannäyttäjänä, Tietokilpailukysymys keskustalaisille, Keskusta vastaan asiantuntijat, Puhuisimmeko nykyisyydestä ja tulevaisuudesta, Ideologiset erot alkavat näkyä, Kylläpä Sipilä yllätti, Onko minusta tulossa kepulainen ja Tänä juhlapäivänä.

    Mutta kun minä olen eräille, kuten sinullekin paljon mielenkiintoisempi kuin mikään asia, niin minuunhan te aina noissakin olette keskustelun kääntäneet.

    Totta on, että mielipiteissäni en tukeudu vain siihen teidän eräiden ainoaksi päteväksi arvioimaan, oman pään tuottamaan, vaan haluan esittää näkemysteni tueksi ja jopa niiden alkulähteiksikin muidenkin, itseäni tietävämpinä pitämieni näkemyksiä. Tuollaiseen opin kyllä jo sillä ammoisella aliupseeriurallani, ei sielläkään voinut puhua vain sitä, mitä sylki omasta päästä suuhun toi. Henkilöstöhallinnon opettajana piti tuntea varsin monia lakeja ja asetuksia ja lähes parikymmentä puolustusvoimain eri henkilöstöryhmiä koskevaa työehtosopimustakin, ja niihin piti opetuksensa perustaa, ei oman pään tuottamaan. Eikä Valion keskushallinnon isännöitsijäkään voinut toimia vain oman päänsä varassa, paljon ulkopuolista piti tuntea ja monissa asioissa itseäni parempiin kyseisen alan asiantuntijoihin tukeutua.

    Joo, työväenluokkaan hyvinkin kuulun. Koko aikuiselämäni, nuorukaisesta alkaen työtä tein ja siitä saamallani palkalla elätin itseni ja osallistuin vahvasti perheeni elättämiseen ja niistä töistäni saan edelleen eläkkeitänikin. Maksamillani veroilla olen melkoisesti osallistunut niidenkin elättämiseen, jotka eivät ole tähän työväen luokkaan kuuluneet. Pidän kunnia-asiana kuulumistani työväenluokkaan. Korostihan nykyinen presidenttimme Niinistö - silloin, kun hän ei vielä ollut presidentti - myös kokoomuksen olevan työväen puolue. Sinä et siis katso kuuluvasi työväkeen. Sellainen näkemys ei liene yleinen talonpojillakaan, joka ainoana luonnollisena väestöryhmänä lienee kepun kannattajia.

    Sen lisäksi että sinä elät ja kuvittelet muidenkin elävän jossakin menneisyydessä sinulla on myös sellaisia harhanäkyjä, että on paikallaan jälleen lainata itseäni viisaampaa, Omar Khaijamia:

    Oi ulkokultainen ! Vain pieni pyyntö täytä:
    jo säästä neuvojas, älä suotta suuta käytä.
    Minä, usko, suoraan kuljen, sinä katsot kieroon vain:
    siis hoida silmiäs, ettei ne väärin näytä!
  9. Sanot, että ”äänestämisesi ei vaivaa eikä kiinnostakaan minua tippaakaan”. Miksi sitten yritit minut poliittisesti lokeroida? Ja kun mielestäsi olen ollut ”vain” aliupseeri ja sitä edelleen, osoitat tuossakin olevasi hieman, ihan pikkuisen ajasta jäljessä, joten vielä ainakin kerran täytyy yrittää sinua oikaista:

    Aliupseeri olin viimeksi v. 1973, 42 vuotta sitten. Toimiupseerikaan en ole ollut enää 35 vuoteen, kun lähdin sotaväestä täydelle eläkkeelle v. 1980. Sen jälkeen olin vielä 18 vuotta Suomen talonpoikain (maidontuottajien) omistaman Valion renkinä, jossa työtovereinani oli muutama kepulainenkin, mm. Marjatta V:nen, ministerinäkin ollut rouva.

    No, ei minun siellä sotaväessä aina tarvinnut olla vain upseerien antamien käskyjen ymmärtämisen varassa. Ei ainakaan enää sen jälkeen, kun pääsin pois sieltä kentältä pakertamasta. Esikuntatehtävissä aliupseereillakin oli itsenäisemmät toimi- ja vastuualueet. Toimiupseereilla ne alueet laajenivat. Puolustusvoimain ensimmäisenä päätoimisena henkilöstöhallinnon opettajana saamassani täälläkin näyttämässäni työtodistuksessani todetaan mm: ”hänen vastuualueenaan on ollut henkilöstöhallinnon itsenäinen opetus- ja suunnittelutyö puolustusvoimien henkilöstön jatko- ja täydennyskoulutuskursseilla”. Mestarikurssin johtajana minulla oli laajempiakin vastuita ilman ”niskaanpuhaltajia”. Ilmeisesti töitäni pidettiin tarpeellisina ja minun nähtiin niissä onnistuneen, ”ei sitä muutoin olisi kapteeniksi päässyt”.

    Enkä minä ihan renki ollut Valiollakaan. Johtamani hankkeet olivat tosin ylemmässä johdossa päätetyt, pääpiirteissään suunnitellutkin, mutta toimintavapaus minulla oli niiden toteuttamisessa. Rajoituksena oli tietysti pysyminen vuosibudjetin - viimeisinä työvuosinani yli 50 miljoonaa markkaa - raameissa. Ja tietysti olivat vastuut paitsi itseni myös alaisteni ja ulkopuolelta palkattujen työn tuloksista. Ilmeisesti työtäni pidettiin tarpeellisena, kun siitä varsin hyvin maksettiin, ja ilmeisesti minun nähtiin työssäni onnistuneen, kun korkeimman kunniamerkkini sain sieltä eläköityessäni.

    Mutta mitäpä noista entisistä, joiden ohella elämässäni tapahtui niin kovin paljon muutakin, jossa yhtä ja toista oppi jatkuvasti. Ja niin on tapahtunut noiden aikojen jälkeenkin, ja tapahtuu edelleen. Ja jo 17 vuotta olen ollut noista kaikista ulkopuolisista käskijöistä täysin riippumaton vapaaherra. Eikä minulla enää kymmeneen vuoteen ole ollut omaakaan vakituista käskijää - mitä nyt naisystäväni täällä luonani käydessään vähän yrittelee, mutta ihan kivalta se minusta tuntuu.

    Puhut myös rajoittuneisuudesta. Sitä meistä toisella ilmeisesti on, niin nykyisyyden kuin vanhempienkin asioiden todellisuuden ymmärtämisessä. Kuinkahan minusta tuntuukaan siltä, että se toinen en ole minä;))
  10. Jo suihkuteltuani ja ollessani jo pyjamassa vuoteeseen menossa, minulle tuli tunne, että sanoin tarkoittamani tuossa edellisessä hieman huonosti. Tulin sen tarkistamaan, ja kun näen sinun olevan vielä palstalla, tarkennan sanomaani. Tarkoitan tätä (samalla näpyvirheen korjaus siinäkin; tulee sellaisia minullekin, joten sorry vain tuosta huomautuksestani):

    >>Minulla ei ole mitään puoluetta, vaan olen kaikista puolueista täysin riippumaton villi ja vapaa, ja jos jotakin puoluetta kohtaan tunnen sympatioita, se puolue ei ole ainakaan se, joka ympyrätaloon nyt kai joutuu muuttamaan. Puolue on se, jota äänestin viime vaaleissakin kuten jo hyvin monissa vaaleissa ennen sitä.<<

    Tuosta nimittäin voisit päätellä, että olen sitoutunut jonkin puolueen - vaikkapa kokoomuksen - kannattajaksi. Niin asia ei ole. Olen todellakin edelleen villi ja vapaa kaikkien puolueiden suhteen.

    Ja eikä siitä hirveän kauan ole, kun olen äänestänyt demareitakin. Ahtisaarta v. 1994 presidentinvaalissa, ja Halosta v. 2000 presidentinvaalissa toisella kierroksella (kun vastaehdokkaakseen oli päässyt Aho) ja vielä Lipposta v. 2003 eduskuntavaalissa. Sen jälkeen olen äänestellyt pääasiassa erään toisen puolueen ehdokkaita, poikkeuksena siinäkin yhdet kuntavaalit, mutta niissäkään äänestämäni ei ollut kepun ehdokas.

    Tämän laittamaan minut pakotti rehellisyyden vaatimus ja inhimillisyyteni, jotta sinä saisit mielenrauhan tuossa ajatusmaailmaasi kovin vaivaavassa asiassa.