Vapaa kuvaus

Pitkä ja monipolvinen elämä on jo takanani. Monessa olen mukana ollut, paljon nähnyt, paljon kokenut ja jotain vielä muistankin. Maailma on muuttunut paljon elinaikanani, niin myös elinympäristöni ja yhteisöni, jotka ovat vaihtuneetkin moneen kertaan. Muuttunut olen varmaan itsekin, kun muokkaajia on ollut paljon.

Tapsa Rautavaara lauleli ”en päivääkään vaihtaisi pois”. En yhdy tuohon varauksetta, mutta yhdyn kyllä laulun säepariin ”jotain jos toimissain väärin mä tein, suon senkin itsellein”. Elämää se kaikki on ollut. Kun elämä vielä jatkuu, yhä se elämältä maistuu, antejaan antaa ja varsin moniaalle edelleen kuljettaa. Myös maailmanmeno ja elämän ilmiöt yhä kiinnostavat niin, että otan niihin kantaa myös näillä palstoilla.

Tämän korkean iän saavuttaneen on kuitenkin ylöspäin katseensa kohdistaen joskus syytä huokaista näinkin:

Ah, painuva päivä, ma aamusta aloin,
jo lapsena leimusin, nuorena paloin,
mut tahtoni vielä ei tuhkaksi tulla,
jos vielä on valkeutta sulla!

(Eino Leino)

Ja onhan myös näin:

Niin kauan, kun on veri suonissas,
luut, jänteet lujina ja ominas,
niin kauan älä pyri kohtalon
majasta ahtaasta pois jalallas!

(Omar Khaijam)

Aloituksia

436

Kommenttia

6593

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Enpä muista, salasiko Lipponen leikkauslistan, vai ei. Mutta jos salasi, hän varmaan näki sen välttämättömäksi siinä tilanteessa. Hän tiesi, että rajuja leikkauksia tarvitaan, jotta maa saataisiin nousuun syvästä lamasta, mutta kansassa olisi paljon sitä tosiasiaa ymmärtämättömiä, ja välttämättä tarvittavat leikkaukset voisivat jäädä toteuttamatta, jos kansa saisi siihen sanoa sanansa.

    Joka tapauksessa Lipposen hallitusohjelma toimi, Suomi nousi lamasta, ja kai kansakin neljä vuotta myöhemmin ymmärsi Lipposen toimineen oikein, kun demarit säilyivät suurimapan puolueena vielä vuoden 1999 vaaleissa. Ja lähes tasoissa kepun kanssa pysyivät vielä v. 2003 vaaleissa, jolloin minä olen viimeksi demaria äänestänyt. Olisivat pysyneet suurimapanakin, jos Jäätteenmäki ei olisi puhunut niin totta kuin osaa, josta hän sitten sai ansaitsemansa palkan.

    Kun tuolla jo aiemmin lähti puheeksi minun demariuteni, kerronpa vielä, että vuosikymmeniin jälkeen 1970-luvun alun en demaria äänestänyt muuten kuin presidentinvaaleissa Koivistoa, myöhemmin Ahtisaarta ja sitten eduskuntavaaleissa Lipposta. Mutta arvostan kyllä demarien suurta merkitystä historiassamme mm. nykyaikaisen hyvinvointivaltion pääarkkitehtina ja sodanjälkeisenä aikana avainasemassa olleina siinä, ettei Suomi lähtenyt sille Tshekkoslovakian tielle, jonka Hertta Kuusinen julisti olevan myös meidän tiemme. Noille asioille halusin osoittaa arvostustani täälläkin, kun tänne tultuani joskus loppuvuodesta 2003 käytin varsinkin ulkopoliittisissa asioissa nikkiä "asevelisosialisti".
  2. Sääntelyn vähentäminen on monissa asioissa hyvä ja tarpeen, mutta eräissä ei. Jos ympäristöasioissa ei olisi ympäristömme käytön sääntelyä, sitä ympäristöä - siis maa-alueita - omistavat haluaisivat ne hyödyntää vain omaksi edukseen, vähät muista välittäen. He näkevät metsällä arvon vain tuotantotekijänä, samoin soilla.

    Kepun tavoitteekseen ilmoittama siirtyminen biotalouteen on vain peite sille, että metsiä saisi hakata entistä enemmän, ei yksin saha-, paperi- ja muulle puuteollisuudelle, vaan myös energiaksi poltettavaksi, soita saisi perata entistä enemmän, jotta saataisiin enemmän turvetta poltettavaksi. Ylivoimainen valtaosa suomalaisista ei ajattele noin, sillä he näkevät luonnolla muitakin tärkeitä arvoja, joiden he toivoisivat säilyvän.

    Kepun biotalouspyrkimys on sitä paitsi täyttä huu-haata, sellaiseen meillä ei ole mahdollisuutta näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa, se on kaipuuta sinne Impivaaraan tai aitovierille, Mielipidepankin ilmaisua käyttääkseni.

    Ihan huu-haata on tuo kepun hiiletön Helsinki - idea:

    http://www.suomenmaa.fi/etusivu/7469007.html

    Idea myös loukkaa vahvasti meitä helsinkiläisiä siksi, kun puolue pyrkii määräilemään täälläkin, jossa sillä on vain kolmen prosentin kannatus. Helsingin omat päättäjät osaavat hoitaa asiamme parhain päin ilman kepun opastusta, sillä heillä on realismin tajua, ymmärrystä siitä, mikä on mahdollista, mikä ei. Kyllä me helsinkiläiset luotamme enemmän omiin päättäjiimme kuin kepuun, jonka vilpittömyyteen täällä voi uskoa enintään ne kepua äänestäneet kolme prosenttia.

    Noiden linkkien takana on muutamia esimerkkejä helsinkiläisten päättäjien omalähtöisistä suunnitelmista, ja ne kyllä varmasti saavat helsinkiläisten valtaosan tuen, sillä ne ovat realistisia ja niissä ajatellaan meitä helsinkiläisiä, kepun huu-haa -näkemyksissä ajatellaan ihan muita kuin meitä:

    http://www.energiatehokashelsinki.fi/

    http://www.energiatehokashelsinki.fi/energiankulutus/energiankulutus-1
  3. Enpä ole vielä perehtynyt siihen, mitä hallitusohjelmassa on listattu ympäristöministeriön kontolle. Mutta jos ne ovat niitä, joita kepu oppositiokaudellaan yritti tuputtaa, äänestäjien valtaenemmistö ei niitä kannata. Valtaenemmistö kun on kaupunkilaisia ja ainakin asutuskeskuksien maita ja mantuja omistamattomia, ja sen käsitykset luonnosta, sen suojelusta ja käyttöarvoista ovat kovin toisenlaiset kuin ne, joita kepulta on kuultu.

    Kepun menestyksen viime vaaleissa en voi uskoa mitenkään perustuneen kepun ympäristöasioista esittämään, enemmän se oli luottamuksen osoitusta Sipilän insinööritaitoihin.

    Jaa, demaritko vain mielestäsi ovat sitä mieltä, että ympäristöarvot ovat kansa yhteinen asia? Kyllä minäkin olen taipuvainen niin ajattelemaan, vaikken ole kai äänestänyt demaria missään vaaleissa jälkeen vuoden 2003 eduskuntavaalien, jolloin kyllä äänestin Lipposta. Mutta syntymäkepulaisen lienee mahdotonta ymmärtää, että jos mies on syntynyt jossakin tietyssä pitäjässä, hän ei ole enää se ”pitäjäläinen”, jos on ollut sieltä poissa yli 60 vuotta, eikä ole enää aliupseerikaan, jos sellainenkin on ollut joskus monia vuosikymmeniä sitten.

    Eikä enää näy pitävän paikkaansa edes se, että kerran kepulainen - aina kepulainen, tuo luultavasti nähdään taas seuraavissa vaaleissa, kun myös nyt kepua äänestäneitä varmaan kirpaisevat ne toimet, joihin hallituksen on pakko ryhtyä, jotta toteutuisi se kepun vaalislogan ”Suomi nousuun”.
  4. En ole täällä koskaan tuloillani pröystäillyt, mutta muutama päivä sitten oli lehdissä - taisi olla täällä netissäkin - vedetty rajoja siihen, millaista nettotuloa saavat ovat pienituloisia, keskituloisia, hyvätuloisia jne.

    Hyvätuloisuuden raja siinä oli 2700 euroa kuussa puhtaaksi. Hämmästyin, että onko raja todellakin niin alhainen. Jos on, silloin olen minäkin hyvätuloinen. Lähinnä keskituloisena olen itseäni pitänyt. No, kyllä kai nuo nettotuloni ovat ihan riittävät yhden hengen taloudelle. Ja onhan minulla jonkin verran omistuksia, jotka tarvittaessa voisin rahaksi muuttaa, mutta niin ei ole tarvinnut tehdä.

    Mutta todella pienituloinen olin nuoruudessani. Juoksupojalla, myymäläapulaisella ja hotellin nissepojalla oli tosi pieni palkka, mutta silläkin oli itsensä elätettävä, kun silloin ei ollut mitään tukiakaan. Mutta ihan kivaa elämäni silloinkin oli, kun siihen alkoi tulla jo stadin friidujakin. Ja niissä porukoissa minä omaksuin sitä stadin slangia, jota hyvin vähän olen enää sen jälkeen käyttänyt.

    Eikä elämä ollut leveää kersantinkaan palkalla, jolla oli elätettävä perheensä, kun vaimokaan ei ollut aviomme ensimmäisinä vuosia töissä, kun oli kaksi pientä lasta. Kyllä silläkin uralla palkka sitten parani vuosien tuomien ikälisien ja ylennysten myötä, mutta ei se kovin suureksi koskaan tullut. Onneksi vaimo oli ihan kohtupalkkaisessa työssä.

    Mutta sittemmin tapahtui merkittävä muutos tuloissani, kun sain sotaväestä täyttä eläkettä ka siviilityöstäni palkkaa, joka oli suurempi kuin sotilaana koskaan saamani. Tosin siitä palkasta piti maksaa veroa 55 %, kun eläkkeestä perittiin vain sen mukainen vero. Mutta nythän nuo eläkkeeni on yhdistetty yhdessä verotettavaksi ja vaikka veroprosenttini on varsin korkea, kyllä siitä käteenkin jää. Vähän enemmän kuin tuo, jota pidetään hyvätuloisuuden rajana.

    Joten ole huoletta, kyllä minä pärjäilen niin, ettei tarvitse tulla pyytelemään sinulta lisätukea;))
  5. Valitan, että pari oltuani päivää reissussa - evp-yhdistyksemme Tallinna matkalla - en ole voinut osallistua keskusteluunne tuosta tietystä äärimmäisen kiinnostavasta ja tärkeästä asiasta.

    Mutta ei kai minun mukana oloni ollut tarpeen, kun teissä näkyy olevan niin paljon parempaa asiantuntemusta tuosta siis äärettömän kiinnostavasta ja tärkeästä asiasta. Stadin slangista siis. Minulla on kyllä paljonkin puutteita siinä, oli jo v. 2005, jolloin tuon äärettömän kiinnostavan ja teidän tunteitanne kuohuttaneen jutun kirjoitin. Ja pahoja puutteita minulla on myös savon murteessa. Sanoinhan noista asioista näin silloin, kun muutamia päiviä sitten asia oli täällä esillä:

    >>Tuosta stadin slangista: Tulin Helsinkiin 16-vuotiaana, eikä siinä iässä tietenkään ollut kanttia puhua täällä lapsuusmurrettani, vaan piti nopeasti oppia ja ottaa käyttöön sama kieli, jota ikäisteni porukoissa täällä silloin puhuttiin. Mutta kun en enää vuosikymmeniin ole juurikaan slangia harrastanut, en tunne sen nykymuotoja. Slangihan on hyvin nopeasti muuttuva kieli. Laitapa sinä näytteeksi muutamia noista lauseistani nykyslangilla, kun annat ymmärtää sitä hallitsevasi.

    Lapsuusmurteeni, lähinnä savoa, jossa oli kyllä pohjoiskarjalaisia ja kainuulaisia vaikutteita, on kyllä minulla pahasti taantunut, kun elämänkumppaneissakaan ei ole ollut ketään niiltä murrealueilta. Muutamia vuosia sitten Rautavaara-päivillä yritin eräille lapsuuskavereilleni näyttää, että kyllä sekin murre on vielä hallinnassani tarvittaessa, mutta silloin sanoi siellä aikuisikänsäkin viettänyt ikäiseni Eino: "Elä kehtoo, ei se kuullosta ennää luonnolliselta sinun suusta". Meniköhän tuo nyt oikein?<<

    Lisään nyt vielä tuohon lapsuusmurteeni osalta: Kun poikani olivat vielä alle 10-vuotiaita siellä lapsuusmaisemissani käydessämme he kyselivät minulta, että olenko minäkin joskus puhunut niin kuin nuo puhuvat täällä. Kerroin, että olen, tottakai. Taisi tuo tieto poikiani hieman huvittaa.

    Ja siitä stadin slangista: Kun annatte ymmärtää, että teillä olisi paremmin hallinnassa tuo äärettömän kiinnostava, tärkeä ja tunteita kuohuttava asia, stadin slangi, niin antakaapa nyt hyvää näyttöä siitä! Tietenkin turvautumatta Tuomari Nurmioon tai muihin slangilla kirjoitelleisiin. Mielenkiinnolla odotan näyttöänne, jospa minäkin sitä stadin oikeaa slangia vielä oppisin!