Vapaa kuvaus

Pitkä ja monipolvinen elämä on jo takanani. Monessa olen mukana ollut, paljon nähnyt, paljon kokenut ja jotain vielä muistankin. Maailma on muuttunut paljon elinaikanani, niin myös elinympäristöni ja yhteisöni, jotka ovat vaihtuneetkin moneen kertaan. Muuttunut olen varmaan itsekin, kun muokkaajia on ollut paljon.

Tapsa Rautavaara lauleli ”en päivääkään vaihtaisi pois”. En yhdy tuohon varauksetta, mutta yhdyn kyllä laulun säepariin ”jotain jos toimissain väärin mä tein, suon senkin itsellein”. Elämää se kaikki on ollut. Kun elämä vielä jatkuu, yhä se elämältä maistuu, antejaan antaa ja varsin moniaalle edelleen kuljettaa. Myös maailmanmeno ja elämän ilmiöt yhä kiinnostavat niin, että otan niihin kantaa myös näillä palstoilla.

Tämän korkean iän saavuttaneen on kuitenkin ylöspäin katseensa kohdistaen joskus syytä huokaista näinkin:

Ah, painuva päivä, ma aamusta aloin,
jo lapsena leimusin, nuorena paloin,
mut tahtoni vielä ei tuhkaksi tulla,
jos vielä on valkeutta sulla!

(Eino Leino)

Ja onhan myös näin:

Niin kauan, kun on veri suonissas,
luut, jänteet lujina ja ominas,
niin kauan älä pyri kohtalon
majasta ahtaasta pois jalallas!

(Omar Khaijam)

Aloituksia

436

Kommenttia

6593

  1. Jotteivät nykyiset rautavaaralaiset ja aliupseerit saisi vuokseni rasitetta päällensä, laitetaanpa nyt nuo ajat kohdaltani kuvien kera oikeaan aikaperspektiiviinsä:

    Tämä kuva on vuodelta 1938, ja siinä olen se rautavaaralainen äpärä:

    https://scontent-ams3-1.xx.fbcdn.net/hphotos-xpf1/v/t1.0-9/10982236_10153319772534182_8473916138667021889_n.jpg?oh=1dc8f68b644ddfb3522701c6c7463521&oe=55C34A3E

    Ihan kivoja muistoja sieltä Rautavaaraltakin jäi, ja viime vuosina olen käynyt niitä elvyttämässä sen pitäjän kauniissa maisemissa, muutaman lapsuustoverinikin tavaten. Mutta tässä kuvassa olen edellistä kuvaa 18 vuotta myöhemmin jo stadilainen aliupseeri kersantin natsoissa, en vielä sitä rottakouluakaan käyneenä:

    https://scontent-ams3-1.xx.fbcdn.net/hphotos-xtf1/v/t1.0-9/11265015_10153352988654182_2607226254978954684_n.jpg?oh=c281d1839e902d074b57066eba2f707f&oe=55FB210A

    Ja tässä v. 1979, edellistä kuvaa 23 vuotta myöhemmin, kokemusrikkaan uran loppuvaiheissa kapteenin ruusukkeissa:

    https://scontent-ams3-1.xx.fbcdn.net/hphotos-xta1/v/t1.0-9/11329833_10153352989529182_2053170279206523615_n.jpg?oh=614f072ae4e7ed6a0cf9c5556b8275c2&oe=55C6285D

    Mukavia muistoja ja aina tänne asti kestäneitä toveruussuhteita jäi sotilasurastani. Mutta noiden aikojen jälkeen elämässäni on ollut kovin paljon muuta. Kuten tällaistakin, 36 vuotta edellistä kuvaa myöhemmin:

    https://scontent-ams3-1.xx.fbcdn.net/hphotos-xft1/v/t1.0-9/10391428_10153174653189182_4370945624168990500_n.jpg?oh=f80bfa67d060fdfc98ba31d91525349e&oe=55C79EF4

    Rautavaaralaisuudestani on aikaa jo 64 vuotta. Ja aikaa sotilasuranikin päättymisestä on jo kohta 35 vuotta, siis yli tuplaten pitempi aika kuin aika ensimmäisen kuvani ottamisen ajasta sotilasurani alkamiseen. Kohta 20 vuoteen en ole enää kuulunut reserviinkään, kun kapteeni poistuu siitä 60-vuotiaana.

    Sotilasurani jälkeen minulla oli 18-vuotinen mielenkiintoinen ja antoisa siviilityöura, mutta siltäkin olen ollut eläkkeellä kohta 17 vuotta. Viimeisen avioliittonikin solmin vasta sotilasurani päättymisen jälkeen, siinä onnellisessa aviossa ehdin olla yli 20 vuotta, mutta jo yli 10 vuotta olen ollut leski. Hyvin paljon on siis tapahtunut elämässäni sotilasurani jälkeen.

    Ja paljon on tapahtunut sen jälkeen maailmassa ja Suomessakin! Sotilasurani päättyessä presidenttinämme oli Urho Kekkonen, ja nyt meillä on jo viides presidentti hänen jälkeensä. Mutta eräille olen yhä aliupseeri! Siis uralla, jonka aloitin 60 vuotta sitten! Olen minä sitten kova poika! Pitäisiköhän minun nyt alkaa yksikköpäällikkö-johtajaksi? Tai res. majuriksi? Täällä nähdyn perusteella noille ei ole korkeat kelpoisuusvaatimukset.

    Jaa, mutta en minä ala ainakaan yksikköpäällikkö-johtajaksi, kun siinä asemassa pitäisi metsästää tiettyä henkilöä tällä palstalla ja nähdä hänet aina siellä, minne katseensa kääntää. Ja pitäisi tehdä avauksia siitä tietystä henkilöstä ja keskustella niillä avauksillaan itsensä kanssa. Ei, sellainen ei houkuta minua. Sitä paitsi minulta puuttuu sellaiseen tarvittava välttämätön edellytys: sairas, harhoja tuottava pää.

    Joten jatkan vain satunnaisena maailmanmatkaajana ja eräissä muissa riennoissa. Ja seuraten mielenkiinnolla jo kolmessa polvessa olevan jälkikasvuni elämää ja koettamalla olla mahdollisimman huomaavainen myös naisystävälleni, kun sellaisenkin olen vielä saanut. Ja olla välillä eräiden mielenkiinnon suurimpana kohteena tällä palstalla. Vielä vähän aikaa, sillä kun ihan kohta täytän 80 vuotta, kai silloin minulla on oikeus jättää tuo tehtävä, niin tärkeä kuin se onkin;))
  2. Eipä tuo avaukseni aihe näy enää juuri kiinnostavan. Ymmärrän, sillä koskihan se vain tätä välivaihetta. Ei vielä tämäkään päivä antanut parempaa tietoa. Millähän kielellä ne tähänastiset ohjelmat on kirjoitettu, kun kuuden uutisissa Sipilä sanoi, että täytyy vielä varmistua, että muutkin - siis ne kaksi - ovat ymmärtäneet asian samalla tavalla.

    Ministeriöiden vähentämisessä nuo pääneuvottelijat lienevät saavuttaneet yksimielisyyden. Ympäristöministeriön ja maatalousministeriön yhdistämistä luonnonvaraministeriöksi ainakin kepu näkyy tavoittelevan. Kysyn vaan, että mitä luonnonvaraa nykyinen teholannoitettu maatalous on? Eikä luonnonvaraksi voi nimittää sitäkään, mikä maatalouden tuottamana valuu vesistöihimme.

    Palaan asiaan sitten, kun nuo vielä avoimina kysymyksinä olevat asiat ovat saaneet ratkaisujaan. Ehkäpä pian reissusta palattuani hallitusohjelma alkaa olla jo koossa ja ministeritkin paikoillaan. Siitä varmaan riittää jutun juurta niin minulle kuin muillekin. Nyt en jatka tätä enempää tällä avauksellani.

    Niin, huomenna puolilta päivin lähden Päällystöliiton evp-yhdistyksen (sen valtakunnallisen) kaksipäiväiselle Tallinnan matkalle. Eckerö Linen m/s Finlandialla menemme ja palaamme ja Viru-hotellissa yövymme ja yhtä ja toista ohjelmaakin matkallamme on. Tuskin kuitenkaan puhetta vanhoista tekemisistämme sotaväessä, eikä luultavasti politiikastakaan.

    Onhan muutama asiallinenkin viesti tullut ja niihin olen pyrkinyt vastailemaan. Eräille kuitenkin minä näyn olleen mielenkiintoisempi kuin avaukseni asia. Toissapäivänä tuolla palstalle väriä - siis Keristä - kaipailleen avauksella eräät veivät jutun vain minuun. Tarkemmin sanoen siihen, mitä olin tällä palstalla kirjoittanut joskus yli 10 vuotta sitten. Tällä avauksellani ilmeisesti nuo samat ovat osoittaneet kiinnostustaan vielä vanhempaan minua koskevaan historiaan. Rautavaaralaisuuteni ja aliupseeriaikaani. Pistänpä vielä tälle jatkoa noista aiheista, muutaman kuvan kanssa. Ehkäpä he kestävät poissaoloni niitä kuvia ihaillessaan ehkä heille riittää niistä keskustelevaakin minun tarvitsematta siihen osallistua;))

    Näkemiin!
  3. ”Tulevan hallituksen ohjelma on jo liki valmis”, sanoo Juha Sipilä aamun Hesarissa. Ja kertoo, että sopuun on jo päästy isoissa kysymyksissä, kuten leikkauksissa, veroissa ja sote-uudistuksessa. Mutta jättää kuitenkin kertomatta, mitä noista isoista kysymyksistä on sovittu.

    Viimeistään keskiviikkona on luvattu kertoa noista asioista yksityiskohtaisesti. Huomenna lähden kahden päivän reissuun, jossa noista asioista ei varmaan kuulla eivätkä ne siellä kiinnostakaan, mutta palattuani varmaan saan pian noistakin asioista enemmän tietää.

    Kumpaankohan malliin siinä sote-uudistuksessa ollaan päätymässä: annetaanko terveydenhuolto kuntayhtymien tai jonkinlaisen muun itsehallintoalueen vastuulle. Enpä halua spekuloida, pian se tiedetään. Ja koskevatko veriratkaisut - mahdolliset verohelpotukset - kaikkia tuloluokkia vai vain pieni ja keskituloisia? Stubb on ollut ensiksi mainitun mallin kannalla, Soini toisen. Olisikohan Soini päässyt tuossa voitonpuolelle, kun sanoo sovun olevan suhteellisen oikeudenmukainen ja monipuolinen ja toteaa: ”se paperi oli kiva kuitata”. Sipilä pyörittelee asiaa toteamalla, että ”kokonaisveroaste ei karkeasti ottaen nouse, muttei laskekaan”.

    Melkeinpä eniten tässä kiinnostaa se, millaisia ne sovitut leikkaukset ovat ja mihin kaikkeen ne kohdistuvat. Omakohtaisesti tuo asia ei kiinnosta, sillä minulta voidaan leikata vain vähän eläkkeestäni, ja pieni se uhraus on Sipilän uhrauksen rinnalla.

    Toisaalla lehdessä Sipilä kertoo, että kun hänet valittiin kepun puheenjohtajaksi kesällä 2012, hän jääviysongelmat välttääkseen luopui osakeomistuksistaan ja eri yhtiöiden hallintopaikoistaan, ja myi syksyllä 2013 omistusoikeutensa Elektrobitistä 6,5 miljoonan euron hinnasta. Nyt tuo Sipilän potin arvo olisi 18,6 miljoonaa euroa. Eli hän on kärsinyt lähes 12 miljoonan euron tappion. No, ehkä hänelle vielä jotakin on jäänyt. Tulevan pääministerin palkan lisäksi.
  4. Noinhan sille väliaikaiselle sote-ratkaisulle taisi käydä. Ilman sitä perustuslakivaliokunnan väliintuloa kepukin olisi sen varmaan hyväksynyt;)) Se tarvittava välttämätön uudistus ei todellakaan synny vain kepun halusta, eikä Helsingin Sanomat ole omaa haluaan edes ilmoittanut, se on vain kertonut tietojaan hankkeen nykyvaiheista.

    Käsittääkseni ounastelet tulevaksi jokseenkin samanlaista ratkaisua kuin Hesarikin. Ilmeisesti sellainen väliportaan hallinto on tarpeen, mutta jos se tulee, silloin pitäisi vapautua kunnilta melkoinen määrä ihmisiä muihin töihin. Olkoonpa ratkaisu mikä tahansa, toivottavasti se osoittautuu toimivaksi, jottei taas tarvittaisi ruveta hankkimaan toisenlaista ratkaisua.

    En todellakaan ole kovinkaan paljon seurannut tuota sote-uudistusta, sen yrittämistä oikeammin sanoen. Kun olen käsityksessä, että minua se ei paljonkaan koske, ei ainakaan kovin kauan. Toivon vain, että säilyisi tuo Paloheinän terveysasema, kun sekin on ollut uhan alla suurempaan kokonaisuuteen - Maunulan jo nyt jättiasemaan - liitettäväksi. Järjetöntä, kun tällä Paloheinänkin asemalla lienee pitkälti toistakymmentätuhatta ihmistä piirissään (Paloheinä, Torpparinmäki ja osa Pakilaa). Siis enemmän kuin suurimmassa osassa Suomen kuntia.

    Enpä onneksi tuonkaan palveluja paljon tarvitse. Vuosittain käyn sieltä hakemassa jumppalähetteen, kun osan jumppamaksuistani saan takaisin Kelalta. Äsken hain ja sain sieltä lääkärintodistuksen ajokortin uusimista varten. Reseptien uusimisethan nykyisin pystyy hoitelemaan apteekista.
  5. Kesä tuli Stadiin!
    Stadinkundi.KKK
    23.5.2005 20:42

    Siellä jossain landella budjaaville kepulaisille frendeillenikin tiedoksi, että tänään tuli kesä stadiin! Klo 17.00 oli varjossa kotini idänpuoleisen fönsterin pielessä olevassa mittarissa + 26 Co – mutt miks sinne varjoon pitäis mennä.

    Olen tänään duunannut melkeinpä agraarihengessä. Laitoin blummorit lodjuihin fönstereiden ulkopenkeille, yhden bulin blummorin buliin ruukkuun patiolle ja pari amppeliblummoria räystäästä hengaamaan. Melkoinen duuni, eikä halpakaan, mutt kyllä kantsi tehdä. Sit gittasin kaffit tossa patiolla ja tsiigailin tyytyväisenä duunini tuloksia.

    En mä saisi bamlata kovin ylistävästi tästä Stadista, sillä kepulaiset alkavat heti vaahdota mun vihaavan landea. Se on skeidaa; skriinaisin, ellen olisi niin vihainen; minähän diggaan sitä. Sieltä munkin tieni aikanaan tänne stadiin förasi, melkein skidinä tosin jo tänne flyttasin. Rakastan koko Härmlandia. Olen hengaillut ja budjannutkin vuosia ulkomailla, mutta en ole bulissa maailmassa toista niin nastaa pleisiä hiffannut, kuin on tämä ”maa kunnasten ja laaksojen!”. Tään tsennaan läpikotaisin; Hämeet, Savot, Kainuut, Karjalat, Pohjanmaat; jokaisen takahikiän.

    Vaikka olen paljon tsöraillut fiudella baanoja pitkin, voin edelleen Stenun Aleksia londaten myös bamlata: ”metsän poika tahdon olla, sankar jylhän kuusiston”. Paljon olen korpia dallannut suunistaen, sienestäen ja muuten vain. Lapin kairoilla ja jängillä olen skimbaillut ja patikoinut vuosittain. Etelä-Härmlandiassa olen polkenut fillarilla kymmenintuhansin kilometrein, tsimmannut sen järvissä ja meren lahdissa.

    Mutta rakkain pleisi tässä himamaassa mulle kuitenkin on tää stadi. Täällä olen yli 50 vuotta enimmäkseen budjannut, täällä ylemmät skoleni käynyt, täällä förstan sussuni hittannut, förstan stygini jorannut, förstan röökini röökannut – ja sistan myös jo kauan sitten – , förstan friiduni sekstannut, förstan…no, olkoon… Täällä olen enimmän duunini tehnyt ja fyrkkani ansainnut, täällä perustanut himan ja tullut itsekin fatsiksi ja isofatsiksikin, ja täällä nyt jo ikägubbena näitäkin skrivailen. Tätä stailimpaa ja muistorikkaampaa mestaa ei minulle ole.

    Niin, tänne Härmlandian eteläiselle palmurannikolle ja Stadiin on siis tullut kesä. On taas kliffaa hengailla täällä gartsoja dallaillen ja tsöraillen spåralla ja tsiigaillen fönsteristä tätä maailman ihaninta pleisiä. Raflojen terassit on jo avattu, ja niille voi silloin tällöin istahtaa skruudaamaan jotakin safkaa ja gittaamaan glasarin bisseä tai vinkkua, harvemmin brenkkua. Samalla voi glasarin reunan yli tsiigailla keveissä kesäkledjuissaan ohi keinuvia suloisia stadilaismisuja.

    Ja nyt pääsee taas tsiigaamaan futismatseja Brahikselle tai Tölikan uudelle futisstadionille! Ja elokuussa on ne yleisurheilun MM-kisat olympiastadionilla; pariksi päiväksi mulla on sinne biletit.

    Kuukauden kuluttua lähden kyllä taas landelle. Kliffaa sielläkin on dallailla skuugessa, haistella luonnon döfaamista ja kuunnella fågelien sjungaamista. Mun kesämestassani on myös hyvä rantsu tsimmata ja metskata fisuja. Mutt en mä siellä viihdy kuin pari viikkoo. Sillä jonkin aikaa siellä oltuani alkaa päässäni sjungata tämä biisi:

    NIIN GIMIS ON STADI

    Niin gimis on Stadi,
    ois toivomus snadi:
    et tsiigaa sais sen vielä kerran.
    Mieli Sörkkaan ois tsöraa,
    sinne skuru kyllä föraa
    tai vislaa vois issikan tsärran.

    Näkis Hagiksen platsit
    ja Brahiksen matsit
    ja Valgan, voi jebulis se stemmaa.
    Siel griinais ja steppais,
    vaik kohtalo kneppais,
    et fikkasta puuttuisi femmaa.

    Siel friidut ne sjungaa
    ja lanteet ne gungaa,
    globos sekoo ja sydämes studaa.
    Oman sussun siel hittais,
    onnen glasarista kittais
    ois elämä niin kivaa ja gutaa.

    Vaikka lintsillä oisin
    ja penkillä goisin
    ja aina ei ois mitä skruudaa.
    Niin silti gimis on Stadi,
    siks toivomus snadi,
    et gartsoillas saisin viel luudaa.

    Tämän sanoitti stadilaisen Ässärykmentin alikersantti Veikko Lehmuksela Karhumäessä 1941.
  6. Mikä on City-kepulaisuutta?
    Kirjoittanut: Herulin Hande 24.11.2004 klo 11.43

    Mitä se on se city-kepulaisuus? Eli mikä on kepulaisuutta sinussa, Kerimäki? Mä en bonjaa sitä millään. Onks se sitä, ett rähjäät jatkuvasti kaikkien kans niin törkeesti, ett jos gartsalla tekisit silleen, sinivuokot tsöraisivat sut pian poseen. Vai onks se sitä, ett näet vain pahaa ja harhanäkyjä joka pleisissä minne tsiikaat, ett yks kapi on sulle Hagiksen plutoona, ihan kuin tuulimylly Don Quijotelle ratsulla häntä vastaan peitsi tanassa hyökkäävä haarniskoitu ritari?

    Jos tommonen ei oo sulle sitä diggaamaasi kepulaisuutta, vaan bonjaat kepun ihan oikein, niin sitt mä oon vielä enemmän ihmeissäni. Kui joku Kaltsin kundi voi olla kepulainen! Kepuhan on landelaisten puolue, oikein agraarijunttien jengi, joka pyrkii tänne stadiin vain päästäkseen määräileen ja ottaakseen stadilaisten fyrkat veke jakaakseen ne sinne landelle siltarumpuihin, kaivonrenkaisiin ja pakettipeltoihin. Jokaisen stadilaisen se pitäis snaijata. Mä en tsennaa ketään muuta stadilaista kepulaista kuin sut, Kerimäki!

    Ei mul oo mitään landee vastaan, sillä siel on ihan kliffaa viettää kesistä, dallata skuugessa ja tsimmata ja metskata rantsussa ja duunata vaikka mitä. Eikä mull landelaisiikaan vastaan mitään oo, ihan stärää niiden touhuja on siellä tsiikailla, ja voi ne hyvin käydä täällä stadissakin ja vaikka tulla tänne budjaamaan, mutta sen agroketkupuolueensa ne saa jättää fölistään sinne landelle.

    Mut ei. Kepu vaan yrittää tunkee myös tänne ihmisten ilmoille. Ne siellä kepussa funtsi, ett nyt ne pääsee tänne stadiin, kun ne saivat agentikseen oikeen stadilaisen, sut, dille. Kyl jätkän pitää olla tosi dorka, kun rupee sellaseen! Ja yhtä dorkia ne kepulaiset, jotka sut hiffasivat. Ne haukkas – sanonko, mitä! 20 ääntä! Sille skriinaavat Korkeasaaren paviaanitkin! Uskottavampaa olis ollu heinäkenkien ittensä bamlata kepun puolesta.

    Kyl ne kepun dirikat jatkossa hieman paremmin tsekkaavat kundin tai gimman taustat ja kyvyt, ennen kuin ottavat ehdokkaakseen. Pitäs sen ainakin luku- ja kirjotustaitonen olla, ja sanavarastossa pitäs olla muutakin kuin pelkkiä törkeyksiä. Eikä olis pahitteeks, jos sillä olis hieman selväpäisyyttäkin, eikä vain pelkkiä harhoja. Kepun dirikat missasivat sinussa pahan kerran. Ne luuli, ett kaikki stadilaiset on fiksui, mut ei ne ihan kaikki oo. Äänestihän nytkin kepua melkein 5 prossaa stadilaisista. Mutt niin fiksui noikin silti oli, ett sua niistä äänesti vain promille! 20 ääntä - kovin snadi on omais- ja ystäväpiirisikin!

    Mä tsennaan kyl sun stoorin, sen, ett sut futattiin veke kokoomuksesta, mutta miks sä sitten kepuun dyykasit, sit mä en bonjaa. Eks sä päässy kommareihinkaan? Mut just niinku Rautalehti sanoo: jatka vain samaa rataa, niin kauan kuin saat monoo kepustakin, niin hyvä tulee – eli kepun kannatus stadissa menee ihan oikeaan suuntaan!
  7. Korjaus: "sadin kundi" pitää tietenkin olla "stadin kundi".
  8. No vielä tuon kuittaan: Kyllä minä todellakin käytin noita "sadin kundi" ja "Herulin Hande" -nikkejä tultuani tänne ekakertaa v. 2003. Ja monia muitakin satunnaisnikkejä, kun silloin ei vielä ollut rekisteröitymismahdollisuutta. Noilla sitten keskustelin, en itseni kanssa, mutta eräiden muiden kanssa, ja asiasisältöjä ja tyyliä vaihtamalla sain minua kovasti kehumaan jonkun sellaisenkin, joka oli haukkunut minut pataluhaksi käyttäessäni jotakin muuta nikkiä. Noin tein todellakin piruuttani, ja sen kaiken sitten myöhemmin tunnustin.

    Mutta kun rekisteröityminen tuli mahdolliseksi, heti rekisteröidyin, enkä sen jälkeen aivan muutamaa kertaa lukuunottamatta ole käyttänyt muita kuin rekisteröityjä nikkejäni, ja niille poikkeuksille on ollut aivan muu syy kuin itseni kehuminen. Mm. kun en ole halunnut vetää perässäni aina roikkuvia keskusteluun, jossa on puhuttu asiaa. Niitäkin rekisteröityjäkin nikkejä minulla on ollut monia, mutta aina minun henkilöllisyyteni niiden takaa on tiedetty.

    Miksi muuten tuollainen asia vaivaa sinua, joka aina vain siellä puskassa piileksit, kun ilmeisesti henkilöllisyytesi mahdollisen paljastumisen pelosta et uskalla edes rekisteröityä?

    Tämä vihdoinkin saa riittää minulta tälle avaukselle, vaikka tietenkin kaipauksenne jatkuu kiihkeänä. Jospa odottaisitte sitä, kun laitan taas oman avaukseni, joka tietenkin on palstan kehotteen edellyttämästä aiheesta, jolloin taas pääsette - puhumaan vain minusta!
  9. Kiinnostuksen kohde on taas muuttunut suuresti! Tuon avauksen on tehnyt joku Keriksen ihailija, enkä sellaisina esiintyneitä ole nähnyt täällä aikoihin muita kuin tuon ”johtaja-päällikön”, eikä hän ole saanut toivomaansa palautetta. Mutta kun minä sitten tulin avauksella käymään, jopa alkoi palautetta tulla! Ja siinä palautteessa Keris unohtui kokonaan, kun minä olen niin paljon mielenkiintoisempi!

    Ihmetellä täytyy, kuka on noin tarkkaan jo silloin 11 vuotta sitten seurannut noita minun ja Keriksen välisiä sananvaihtoja, että sellaisen vaikutuksen häneen se on tehnyt, että yhä noita esille kaivaa. Keris itse tuo ei ole, kun hänellä on parempi suomenkieli ja vähemmän kirjoitusvirheitä kuin tuolla ”toimittajalla”. Keriksen vanha kaveri, lappeenrantalainen Mara kyllä jo tuolloin kertoi myös Keriksen vaimon ahkeroivan palstalla. Olkoonpa tuo hän tai kuka tahansa, mutta Keriksen ja tuon ”johtaja-päällikön” kaltaisissa harhoissa hänkin elää.

    Joku, ilmeisesti sama kuin eilenkin, on aamulla nostanut palstalle vanhan viestin otsikollaan LisääHupia. Sen on joku avannut ja katsonut sen saamaa palautetta, jota sitten on laittanut omaan viestiinsä. Noin tehnyt en ollut minä, sillä olin tuolloin viemässä naisystävääni lentoasemalle. Enkä ole ollut tuon silloisenkaan palautteen antaja, jonka hän minun nimiini laitta, sillä tuolloin olin Romanian kiertomatkalla, tarkistin varmuuden vuoksi asian kyseisen matkani kuva-albumista. Enkä tuolloin muutenkaan paljon tällä palstalla visitoinut, kun silloin nopeasti paheni vaimoni sairaus, joka johti hänen kuolemaansa 22.10.2004.

    On viitattu myös TimoTRistimäkeen, eli ”linkki-Timoon” ja sanottu tuoneen hänen väriä palstalle. Ei tuonut ehkä niinkään väriä kuin huvittavuutta mahdottoman pikine kirjoituksineen, joissa aina oli hyvin monia linkkejä, enimmäkseen omiin kirjoituksiinsa. Tuo noita vanhoja esiin nosteleva ei voine olla ”linkki-Timo”, joka esiintyi aina rekisteröityneenä, enkä ole nähnyt hänen käyneen täällä kymmeneen vuoteen. Viimeisin Timon minulle osoittama viesti lienee se, jossa hän ihan asiallisesti esitti surunvalittelunsa vaimoni kuoleman johdosta ja totesi Hesarista lukemansa vaimoni kuolinilmoituksen muistovärssyn olleen hyvin kaunis. Todettakoon, että Kerikseltä ja eräiltä muiltakin palstakepuleilta sain kyllä toisenlaisia arviointeja vaimoni kuolemasta ja kuolemansyystäkin, mutta enpä halua niitä nyt muistella. Enkä mitään muutakaan enää yhtään enempää tällä avauksella, sillä minulle riittää nyt hyvin tuo, että nuo Keriksen ihailijatkin ovat osoittaneet minun olevan heille paljon mielenkiintoisemman kuin Keriksen;))