Vapaa kuvaus

www.pelastussanoma.fi

Aloituksia

91

Kommenttia

2401

  1. Nyt kyl täytyy kysyä mitä ympärileikkaus sun mielestäs tarkoittaa. Vasta sitten voi vastata jotain eritellympää. Mutta muuten liberaalisuus = synninkin sallivaa. Syntiä ei voi taivaaseen viedä, joten synti on jotenkin käsiteltävä. Tämä asia on se suurin juttu, mistä yleensäkin kiistellään. Jumala ei vihaa syntistä, vaan syntiä. Tästä syystä synti on se ongelma, eikä niinkään syntisyys. Jeesus tuli syntisyysongelmaan ja vastapainoksi meidän on tehtävä jatain, jotta pääsemme Jeesuksen veren puhdistavan voiman piiriin. Tämä Jeesuksen armon piiriin pääseminen vaatii siis prosessin, jossa ensimmäinen asia on itsensä näkeminen syntisenä, sitten vasta voi tulla katumus. Eihän kukaan joka luulee olevansa synnitön, voi päästä armon piiriin. Sehän pitäisi maalaisjärjelläkin tajuta. Elikkäs, katumus on se ensimmäinen ja siksi Jeesus sanoi että joidenkin kohdalla synnin on tultava suureksi, jotta he sen näkisivät, koska he luulevat olevansa hurskaita.
    Liberaalilla on suuri ongelma! Heitä on ensinnäkin kahdenlaisia, he eivät näe syntiä ollenkaan, eivät edes toisissaan ja toinen taas sitten on sellainen että he luulevat että Jumala on niin ylitsevuotavainen armossa, että Jeesuskin on pelkkä anteeksiantoautomaatti. Tästä johtuen syntyy oaljon katumatonta syntiä, johon armo ei ulotu ja tästä johtuen synnin on tultava hirvittävän suureksi, jotta ihminen näkisi sen.
  2. "Synti on tullut raskaaksi vasta himon tulutua" tulkitsen kuten Jaakob sen sanoo vanhanaikaisesti. Omakohtaista kokemusta asiasta on paljon, kas kun joka kerta kun olen itse langennut, se tuntuu aina vaan epätoivoisemmalta mutta samalla joka kerta tiedän myös sen että olen saanut paljon anteeksi. Olen siis hyvin rakas, eli paljossa koeteltu lapsi. Jos Jumala ei välittäisi minusta, minulle ei koettelemuksia tulisi.
    Mutta kun koettelemuksen voittaa ja tuntee olevansa voimakas, niin sen jälkimaku ei olekaan enää hyvä. Jälkeenpäin tunnen että "hei, näinhän minun vain odotetaan elävän" eli en ole ansainnut riemua voitostani ja jos alan sillä voitolla brassailemaan, niin lopputulos olisi suorastaan katastrofi. Häpeän jo valmiiksi itseäni jos niin kävisi.
    Jaakob 1:12-16 Autuas se mies, joka kiusauksen kestää, sillä kun hänet on koeteltu, on hän saava elämän kruunun, jonka Herra on luvannut niille, jotka häntä rakastavat!
    Älköön kukaan, kiusauksessa ollessaan, sanoko: "Jumala minua kiusaa"; sillä Jumala ei ole pahan kiusattavissa, eikä hän ketään kiusaa. Vaan jokaista kiusaa hänen oma himonsa, joka häntä vetää ja houkuttelee; kun sitten himo on tullut raskaaksi, synnyttää se synnin, mutta kun synti on täytetty, synnyttää se kuoleman. Älkää eksykö, rakkaat veljeni.
    Jesaja kirjoittaa tuhatvuotiskaudesta että satavuotiaana synnintekijä joutuu kiroukseen. Tämä on sen synnin mitta. Jumala voi koetella ja jos joka kerta lankeat ja taas lankeat, etkä enää tunne omassatunnossakaan pistosta, synti on saanut täyden kypsyysasteen ja joudut kiroukseen. Jeesushan sanoi että vaikka olette kuollut niin te olette elossa, jos teissä on minun henkeni. Tässä kohtaa kuolema tarkoittaa juuri sitä. Hengellinen kuolema. Ei fyysinen kuolema meitä tapa.
  3. Kiitos, amen!
  4. Jeesuksen Kristuksen tekemän työn voimme omin voimin mitätöidä useallakin tavalla vaikka uskomme Jeesuksen olemassoloon ja jopa myönnämme hänen armonsa mahdollisuuden.
    Virhe 1 on se että me otamme Jeesukselta vastaan uskoon tultuamme vain pelkän kertarokotuksen ja asetamme sen jälkeen itsemme synnittömäksi jalustalle ja luulemme siitä eteenpäin kykenevämme synnittömyyteen ihan itse. Tässä Jeesus jää taka-alalle ja pikkuhiljaa poistuu elämästämme. Epäjumalamme on me itse tekoinemme.
    Virhe 2 tapahtuu ns. luterilaisittain, että lakkaamme välittämästä teoissamme kokonaan ja teemme Jeesuksesta anteeksiantoautomaatin. Pönkitämme tekojemme seurausta, huonoa omaatuntoa antamalla kirkolle kymmenyksiä tai veroja ja käymme joskus ehtoollisella. Epäjumalaksi tulee tällöin kirkko ja sen sakramentit.
    Virhe 3 piilee välimiehessä, itsemme ja Jeesuksen välissä, kuten katolisuudessa epäjumalaksi tulee neitsyt Maria ja Paavi sekä kirkko viimekädessä. Kaikki pahat teot saadaan ripittäytymällä anteeksi, joten silelläkin voidaan tehdä ihan mitä tahansa.
    Moni itseni kaltainen lapsesta uskovaan perheeseen syntynyt on saanut traumoja uskonsa kasvatuksessa, koska kaikki kirkot ovat syyllistyneet tavalla tai toisella näihin asioihin ja hakevat sitten vaihtoehtoa uskolleen. Minä olen adventistisen kasvatuksen saanut joka on täysin tekojen uskonto. Joku voi olla saanut taas Lestadiolaiskavatuksen, jossa murskataan omien kykyjen mahdollisuus, jolloin tämä ihminen etsii tekojenuskon teitä. Eikö siis joku voisi huutaa, että on olemassa kultaisia keskiteitäkin.
    Mielestäni on tärkeää ettei alista itseään muttei nosta omien tekojensa töitä jalustallekaan, koska oikeesti emme paljoon kykene, vaan Jeesus meissä. Meidän on hyvä pelkästään korottaa Jeesusta ja laskea itsemme "händikäpeiksi" vähän kaikessa mikä liittyy synnittömyyteen. Meissä kuitenkin asuu Kristus ja Hänessä me voimme olla täydelliset.
  5. Nyt me kysymme siis vaan yhtä kysymysparia: Kumpaa sinä kehut, itseäsi ja tekojasi vai Jeesusta Kristusta sinussa? Meissä ei ole kehuttavaa, vaan meissä olevassa Kristuksessa.