SkillaN
Hei!
Täältä Savon puolelta olen 83- vuotta täyttänyt naisihminen, kaksi lasta, mieheni menettänyt.
Yksin olen elellyt jo kohta kaksikymmentä vuotta. vuotta, ei valittamista olossani;)
Yksinäiseksi en eloani tunne, aina jotakin touhua päiviin riittää.
Kirjoittelen melkein joka päivä 80+ketjuun, Noja-tuoli otsikon alle , vuoden alusta tänne siirryin, päiväni näin aloitan.
Uskon että mieleni pysyy näin tehden vireänä ja uudet virkistävät ajatukset syntyy lukiessa toisten viestejä.
Eläkeläisyhdistykseen kuulun ja siellä lauluryhmässä laulelen, pientä piristystä hakien..
Terveyteni on hyvä, mitä nyt nuo polvet meinaa kenkkuilemaan ruveta ja se aika paljon jo rajoituksia asettaa, mutta hammasta purren nämä joka päiväiset rientoni suoritan.
Nyt on hiljentynyt harrastus toiminta, enää en jaksa, en tunne yhtä mielekkääksi, mutta mukana kuitenkin vielä olen.
Kesää jo kovasti odotan, nyt kauniista talvesta nautin, siinä se etenee lämpimän tulo, toivossa olen, että kaunis kesä tästä vielä tulee.
Elämässä kiinni, valoisin mielin uutta kohti.
Iloa ja voimia profiiliini kurkistaville;)
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia154 aloitusta · 2546 kommenttia
- Aamupäivää, päivä on jo valenut, sen minkä tähän aikaan valkeneekaan, pimein kuukausihan se on elettävänä.
Huomenna lähden sokkomatkalle, tuntematon määränpää ja yhdessä oloa linja-auton täyteisen porukan kanssa, uskon mukavaa tulevan.
Noista kirjoitusvirheistä on mielestäni aivan turhaa mainita, kun kumminkin ymmärrämme tarkoituksen, minä joskus tahallani koetan keksiä uusia sanontoja, vaikka ei suomenkielenkirjaoppi niitä tunnekaan, on kiva saada vaihtelua joskus tylsään kerrontaan.
Ano 10,56 kiitos sinullekin, eikö olekin mukavampi viestiä jotain mieltä ylentävää, onhan maailma täynnä tuskaa ja harmia, jos sitä hiemankin voisi helpottaa, aina sitä kannattaa yrittää.
Tuokin on aivan totta, että helpotusta se antaa myös huonolla mielellä oleville, kun saa tokaisun jostakin kielteisestä antaa;)
Demeter, lähinnä viruttelua se on minun jumppani aamuisin, varpaista kiinni ja polvet suoraksi, sitten 100 kertaa polkupyörällä ajaen, ohessa vielä käsien ja sormien virutukset, silmille 8 teko ja hyvältä tuntuu, joka ikinen aamu näin toimin, se on sitä periksiantamattomuuden voimaa;)
Samaa se on tämä palstalla roikkuminenkin, aamulla ennen virutteluani herättelen itseni suunnitelmien avulla, paras hetki tehdä kauaskantoisiakin suunnitelmia.
Kälyni ihmettelee, että miten ehdit ja jaksat, no hyvin suunniteltu on puoleksi tehty.
Noista sarjoista olette myös keskustelleet ja minä olen suuri television kuluttaja, maksulliset kanavat nykyisin enimmäkseen mielenkiinnon kohteena, mutta tuttuja nämä sarjat , Kettua katsoin aikanaan ja Lassie koiran, kuin Rex-koiran elokuvat on tuijotettu, paljon on jo ehtinyt tuotakin herkkua saanut seurata.
Mustaorikin oli katsottava
Yksin eläjälle oiva seuralainen telkkari on ja jopa koukuttaa ja avartaa maailman kuvaa, näin vähän maailmaa nähneelle.
Korppis mainitsit marraskuun tylsät päivät, tottahan tuo meinaa minullakin olla, mutta yritän viritellä kivoja askareita, tehden milloin mitäkin, mistä voi jopa ilon aiheen saada ja katsellessani ulos ikkunasta, onnellinen olen, kun minulla on lämmin ja mukava koti.
Oudolta tuntuu, kun joka aamu saa hakea ketjun toiselta sivulta, ennen kun aloituksia oli puolta enemmän pysyi aina eka sivulla, no eipä tuokaan harmia tuota, mainitsen vaan.
Tänään Skippoa pelaamaan ja äänestämässä voisi käydä seurakunnan vaaleissa, ennakkoon teen sen, kun en jaksa vaalipäivänä kirkolle mennä, iloa päiväänne. - Hyvää tiistaiaamua, harmaus jatkuu, valoa kuitenkin parvekkeelle sain, kun vävyni kanssa parvekkeelle niitä ripustettiin.
Hautausmaalla käynnit on selvitetty, voimme siirtyä seuraavaan epäkohtaan ja niitähän riittää.
Ano 13,58 olet oikeassa pakkomielle minulla on, onko se ihme, kun liki 20 vuotta olen tätä toteuttanut ja en sinun huomiotasi aio mitenkään toteuttaa, kirjoitan jos haluan, en sinun harmiksi, omaksi mieleni kunnossa pitämiseksi;)
En pysty sinun"pakkomielteitäsi" tulkitsemaan, olet ano muiden anojen joukossa, anojen joiden kirjoitukset useinkin mieltä ilahduttaa.
Pienenä pidän harmiasi, jos sen minä saan aikaan;)
Mistä koostuukaan mieli, että jotakin ilkeää on ketjuun saatava kirjoittaa, vaikka ketju ei miellytäkään, ilonsa kaikilla.
Lukijoita on paljon, onko uteliaita ne joiden on pakko päästä tökkimään, sillä anojen joukossa on paljon mukaviakin kirjoittajia, ihan arjen keskustelusta tykkääviä.
Ilahduttavaa se on ja kannustaa ketjua yhdessä pitämään.
Neeassa kertoilit lohien kuolemista, niin kovasti luontoa yritetään säästää, silti aina vaan ongelmia esiintyy.
Ehkä pienempiä saastuttajia on hautakynttilät, mutta osana kuitenkin nekin, jokainen omalla kohdallaan päättää nämäkin asiat.
Rauhoittumispaikkaa usein kaivataan, siksi ei ole muodostunut ketjumme, mutta toivon, että joillekin myös ketjumme anti, silloin kun se onnistuu on pieni ilon aihe, siihen pyritään.
Demeter kertoi kirkossa käyneensä, kyllä nämä tilaisuudet useinkin antavat rauhaisan olon, jo kirkko tunnelman luo omana itsenään ja anti sitä mielialaa kohottaa.
Minulla hyvin harvoin on asiaa kirkkoon, mutta en pahoillani ole jos sinne joskus menen, kyllä se tilaisuudesta riippuen mieleen muistoja jättää
Jokaiselle pois nukkunut läheinen muistoja jättää ja niiden vaaliminen on paikallaan silloin jos sen kokee tärkeäksi,
Jos joku ei pidä tärkeänä tätäkään asiaa, miksi tuputtamaan tapojaan toisille.
Kyllä aika yleinen on huoli tämän päivän pahoinvoinnista, mikä ilmenee monella tapaa, Paloman tapaan minäkin huolestunut olen ihmismielen muuttumisesta, joka päivä lehdestä näistä saa lukea.
Tuo korpikirjailijan maininta elämisestä vaivojen kanssa, hyväksymällä niitä, oppia elämään niiden kanssa, hyvä opeteltava sekin.
Yritetään rauhaisaa yhdessä oloa, sivuutetaan ikävät asiat, näin mieli hyvänä pysyy. - Hyvää viikonalkua, sateet jatkuvat, hämärää riittää, maa jälleen mustana.
Olen ihmetellyt miksi on niin vaikea jättää tämä ketju lukematta, onhan niitä keskusteluketjuja paljon, yksi tämän tapainen mukaan sopii, koska tarvetta on huomattu olevan.
Uusia aloituksia voi jokainen laittaa ja toivoa, että sitä oikeaa keskustelua syntyy, minulle ehkä toisillekin ei mitään haittaa siitä synny.
Se, että kerrotaan suvusta, perheestä, elämän aiheista muutenkin, miksi se haittaa, eihän asianomainen vaadi lukemaan.
Jokaisella on lupa kirjoittaa sääntöjen sallimissa puitteissa, minusta useinkin keskusteluksi jopa antaa aiheet.
Lukekaa otsikko, hypätkää yli, ei tuo opastaminen oikeasta tai väärästä kuulu kenellekään.
Ramoona niin hyvin selvitti tuon hautausmaalla käynnin ja seuraukset, kyllä se noin menee ja olen myös sitä mieltä, että kierrätykseen menee osa ja pieni osa jätettä syntyy, maatuvan voi hyödyntää kompostissa, hautausmaalla on astiat eri jätteille.
Meille kävijöille jää haudan ympäristön siistiminen ja jätteiden vieminen oikeisiin jäteastioihin.
Paloma kirjoitti ajatuksia mitkä hänen mieltään lämmittää myös haudoilla käynti muistot herättää ja tuo "ongelmajäte" sen ymmärsin tarkoittavan kaunan ja vihan säilymisessä sydämessä.
Riitaketjuksi joku mainitsi, mielestäni juuri nämä huonosti luetut ja ymmärretyt viestit aiheuttavat riitaa, joka sanasta löydetään aihe loukkaaviin sanomisiin.
Pyhäinpäivä on ohitettu, nyt taas arkisiin juttuihin, toivon, että ärtymykset on purettu ja nyt ruotuun palataan.
Makriinaa on ikävä, hänen suorat ja aidot viestinsä aina ajatuksia synnytti.
Pitäisi nyt lämpimän sään aikaan ruveta valoja ripustelemaan parvekkeelle, led-valoja laittelen, eivät ole sähköä kuluttavia ja jos katkoja tulee joku valo ilahduttaa.
Olen ihmetellyt kun media jatkuvasti tuotakin asiaa hehkuttaa, jos ja jos, varoitukset ovat tarpeen, mutta vähempikin riittää.
Näitä mietin nyt koneen ääressä ja kohta kaupan auettua, lähden paperilyhdyn tarpeita ostamaan.
Kakkupapereista lasipurkkiin liiman ja valoketjun purkkiin sisälle, on mielestäni kaunis.
Jotakin erilaista mieli kaipaa, tässä tämän joulun odotuksien puuhastelu.
Tekemällä jotain mieleistä, onnistuen, mieli ilostuu, hyvää viikonalkua;) - Sunnuntaiaamua ja räntäsadetta, maan pinta on valaistunut, valoisuutta lisäten.
Ei mieli ulos ollenkaan, taidan askarteluun kuluttaa päiväni, aina uusia malleja ilmestyy ja kokeiltava se on osaako tehdä.
Haudoilla käynneistä on ollut puhetta, puoltaa paikkaansa käyminen, jos siitä paremmin muisteloita herää.
Joskus mieliala antaa läheisyyden tunteen paremmin, kun haudalla seisoo, usein en minä kyllä käy, kotona muistelua sitten useinkin.
Pyrin ostamaan kynttilät, mitkä ei paljon jätettä jätä, mutta kyllä sitä paljon kertyy, roskalaatikot täyttyy.
Eikös niitäkin pyritä kierrättämään nykyisin?
Mielestäni kuitenkin kaunis perinne ja jouluaaton kynttilöiden loistoa ja kauneutta monikin vartta vasten menee katsomaan.
Neeassa tuon liukkauden esiin toi, kyllä rantatie jää unohduksiin, hiekoitettuja katuja varminta tallustaa.
Yleensä suomalaisten ulosanti ainakin monissa telkkari ohjelmissa on kehnoa, ei meinaa selvää saada.
Nykyisin tuo pukeutuminen on yliampuvaa monessakin kohden, mutta olen yrittänyt ajatella, että minussa vika, pitäisi hyväksyä, enemmän minä noita vähäpukeisia kauhistelen, minusta naiset itse pilaavat naiseutensa.
No nykyään kaikki pitää olla avointa, pitää vaan sivuuttaa omat aatoksensa.
Ano 21,48 todellakin kilpailu on todettava tapa on myös haudoilla käynti, minunkin lähipiiriin olen huomannut tämän tyylin tulleen.
Sama kaikessa muussakin kuultaa teennäisyyttä, joka ärsytyskynnystä nostaa, mutta siinäkin on jaksettava ajatella, että asia on heille näytön paikka sekin.
Kaikenlainen yritys olla jotakin muuta mitä todellisesti on, on minulle vastenmielistä, monta kertaa arkinen osaamiseni on koetuksella, on nieltävä sanojaan.
Kiitosta annan myös meidän hautausmaiden hoidosta, itselläni on seurakunnan hoidossa ja hyvin on toiveeni huomioineet.
Meillä on täällä kivi muualle haudattujen vainajien muistopaikkana, siihen tuleekin joulun aikaan paljon kynttilöitä, minäkin sinne kynttilän laitan.
On myös paikka mihin voi kynttilän laittaa vainajia muistaen, joita ei kukaan lähiomainen muista.
Tapojahan nämä aina on, kuten kaiken perinteen kunnioittaminen, historiaa pyritään säilyttämään, hyvä niin.
En minäkään ortodoksien tapoja tunne, mutta heidät on haudattu saman hautausmaan yhteen osaan ja ainakin siellä haudat on hoidettu, mieheni on vanhempien hautaan siunattu, risti on kiveen laitettu hänen uskonsa mukaan. sinne on paikka minullekin.
Demeter, kyllä kotona muistelu on ihan hyvä tapa muisteluun, vaikka joka päivä, aika usein minullakin mieheni muisto mieleen tulee, hänen tapansa ja olemisensa muistoja herättää.
Näinhän se on kaiken menneen kohdalla, muistelemme lapsuutta ja elämän eri vaiheita, hienoa jos muisti niiltä osin pelaa.
Nyt aamu jo pitkällä, jotakin muuta on ruvettava puuhastelemaan, kone kiinni ja huomiseen aamuun, tosin vilkaisen illansuussa missä seilaa ketjumme;)
Rauhaisaa päivää kaikille;) - Hyvää Pyhänpäivän aamua, taivas harmaa , autojen katot huurassa, kai pieni pakkanen maanrajassa.
Minun mittari näyttä yhden asteen lämpöä, aamun lehdestä luin, että talvi ei vielä ole tuloillaan.
Eilen kävi kylässä pitkäaikainen ystävätär, jonka kanssa aikoinaan chatissa tavattiin, asiaa riitti rupatella, taas yksi samalla aaltopituudella oleva ystävä.
Ei minulla paljon ystäviksi kutsuttavia olekaan, tuttuja sitäkin enemmän.
Täällä palstallakin koen ystävyyttä, samanhenkisyyttä, nykyisin paljon vähemmän, mitä oli aiemmin, mutta iloinen olen nykyisistäkin.
Se muuten onkin kumma miten puolustamaan joutuu viestejään, onko nykyisin vaikea paneutua visteihin niiden antiin, kun aina löytyy selityksen tarvetta.
Selittely usein vain sekoittaa sanomaa, kai pitäisi jättää selittelyt, jokainen voi ymmärtää haluamallaan tavalla.
Demeter mainitsi noista ärtymyksen kohteista, onhan niitä, minä yritän kaikkia ärsytyksen aiheita välttää, kaupan kassallakin survon ostokset kärriin ja siirryn sivulle kassin täyttämään.
Vanha olen ja hidas minäkin, mutta ärtymys kasvaa, kun huomaan jonkun kolikkopussistaan joka kolikon yksitellen kaivavan ja jonossa ihmiset vaihtavat jalkaa.
Yritän päiväsaikaan käydä kaupassa, en töiden loppumisen aikaan, kaikilla kiire kotiin ruuan laittoon.
Ilon aiheen olen huomannut niinkin vähäpätöisestä asiasta kuin kadun ylitys, olen astumassa suojatielle ja aina vaan lisääntyvissä määrin autot huomioivat sen, usein yritän viittoa, että menkää vaan, mutta useimmiten käden viittaus, mene vaan.
Aina ei näin ole ollut ja siksi minusta yksi asia missä huomiointi on lisääntynyt.'
Toki olisin puolellani jos astuisin suojatielle, mutta kiireeni ei ole syy ylitykseen, joten yritän olla minäkin kohtelias.
Näinkin pieni asia voi antaa hyvän mielen.
Muistan mieheni aikoihin, hän astui suojatielle, kun siihen oli oikeus, minä jäin seisomaan, hän ärtyi ja sanoi, Leppävirralta astiko odotat autot;)
Tuo Burana on vahva lääke, minulla on Para Taps ja Panadol, hyvin harvoin otan, vaikka polveni kipuilee melkein aina.
Onnekseni särkyni muualla on vähäisiä, tai onhan niitä, mutta ne tulee ja menee omia aikojaan.
Nyt odottelen haudoille kyytiä, miniä tulee hakemaan, tytärtä kyselin, mutta he mökillä ovat, hän ilmoitti miniälle haluni ja niin kyyti järjestyi.
Rauhaisaa Pyhäinpäivää! - Huomenta, ei taida tänäänkään valoisuus lisääntyä, harmaata koko päivä, valoja joutuu pitämään, jos jotain tarkempaa tekee.
Virheitä tulee silti, eilen huomasin valmiissa sukan varressa virheen, purkuun meni, näin käy, kun yrittää kuviota neuloa ja samalla telkkaria katsoa.
Ano 9,44 olen pahoillani jos noin ymmärsit viestini sisällön.
Mielestäni kirjoitin, että sairauksien keskellä ei ole kovinkaan helppo elää ja iloita.
Omat vaivani ovat olleet joskus tiukkaakin tekeviä, seiniä pitkin kävelin, kun selkä pahimmillaan oli.
Tänä päivänä en rappuja nouse ilman käsipuita ja pienikin este kadulla saa horjumaan, ylös sängystä pääseminenkin vaikeuksia tuottaa, vaivoja olen kokenut, tällä hetkellä jaksan niiden kanssa.
Mielialakin heilahtelee, mutta kun olen aina selvinnyt, yritän jaksaa unohtaa olemattomilta tuntuvat vaivani, niiden kanssa on pakko elää.
Itse olen yrittänyt liikkumalla vaivojani hoitaa, voimistelen ja kävelen sauvojen kanssa, joka aamu, jo toistakymmentä vuotta olen sängyssä liikesarjan tehnyt ja olen apua saanut.
Koskaan ei tiedä mitä edessä on, mutta en sitä sure, äitinikin halvaantui, mutta kepin kanssa markkinoille halusi ja niin menimme.
En koskaan halua kehua kuntoani, mutta näinkin se voidaan tulkita, harmia tuottaa kaikki sanomiset.
Demeter ymmärsit viestini, kuten aina, on tämä kirjoittaminen niin vaikea laji, kun ei ilmeitä näe.
Katsoin kadulla kahta rouvaa keskustelemassa ja voi sitä ilmeiden värikkyyttä, olisi oiva lisä viestittelyyn, tulin sivukulkijanakin hyvälle mielelle;)
Tuttu on ympäristösi demeter, kun noin kauan olet maisemissa asustanut.
Korpikirjailija totta, että autoa pitävillä laskut tulee isoiksi. minä luovuin jo heti mieheni kuoleman jälkeen, asunkin nyt kaiken keskellä, vielä olen jaksanut kauppamatkat kulkea.
Ano 9,59 ja 19,32 tuosta syövän paranemisesta kirjoititte, olen huomannut itsekin tuttujen keskuudessa monia, jotka taudin ovat voittaneet, miniänikin, aina vaan uusia hoitoja löytyy mikä saa mielen kohentumaan ja toivon paremmasta syntymään.
Minun ystävätär on sairastanut syövän, on sydämen tahdistin ja selkä vielä vihoittelee, mutta metsään vaan on päästävä vaikka kepin kanssa.
Keräsi sisarilleen marjat, vei heille perunat, porkkanat ja sipulit, kuten toi minullekin. hänellä hymy herkässä.
Hävettää joskus oma saamattomuus.
Noista iloista ja suruista olemme aina nojatuoli ketjuissakin pyytäneet kertoilemaan, koska
molemmat kuuluvat elämään ja helpotusta tuo, jos valittamisellekin on madollisuus.
Pienet ilonaiheetkin voivat joskus antaa hyvän mielen.
Jospa ei nyt kenenkään mieli mustu viestini johdosta, viikonloppu alkamassa ja kaksi pyhäpäivää siihen mahtuu, haudoille toivon kyydin saavani. - Huomenta ja hyvää alkavaa päivää.
Tuntuu oudolta hakea toiselta sivulta ketjua, aiemmin kun oli enemmän aloituksia harvoin etsimään joutui, siinäpä näppiliikkeitä enemmän.
Eilen lenkkisaunassa juuri kertoilin, miten sormetkin kaipaa jumppaa, minä joka aamu sormetkin viruttelen, paljon neuloessa tarvitsee voimaa sormiinkin.
Sain silmiini kertoman miten voi auttaa itseään myös huimauksen estossa, näin teenkin joka aamu hieron kallon pohjat voimakkaasti ja olen mielestäni apua saanut.
Ohjeet saisi asianomaiselta viestin laittaneelta, mutta hyvilläni olen, että itse olen oppini hankkinut, muutenkin monessa olen huomannut, että "liike on todella lääke".
Ikäni perusteella en täydellisyyttä ajattelekaan, mutta helpotusta vaivojen kanssa.
Olikohan tämä nyt sopivaa neuvontaa;)
Yllätyin minä ja asunnonmyyjä asuntoni myynnin suhteen, olimme aivan varmoja, että kaupaksi menee, niin hyvällä paikalla ja valoisa kaunis asunto, mutta kai se on koko maata käsittävä harmi, no onnekseni kaikki kääntyi hyvin ja sain juuri ennakkomaksun tililleni, kaikki ok.
Toivotaan, että poikasi onnistuu korpikirjailija.
Niin, jokainen toimii omien halujen ja taitojen mukaan, minä en osaa kirjoittaa kirjoja, kuten sinä Paloma ja varmaan monta muuta asiaa taidoistani puuttuu, mutta näillä sitä mennä puuskutetaan;)
Nuo demeterin mainitsemat mieliala vaihtelut koskee minunkin elämääni, olen aika usein kuin selkääni saanut ja itsesääli myllertää, mutta onneksi kokemusta siitä, että huominen kaiken muuttaa, on vahva usko mieleeni iskostunut.
Olen keskustellut ikätovereideni kanssa ja huomannut sen, miten masennus takertuu mieleen ja valon häivääkään ei mielessä liiku.
Elämänhalun ja kaiken paremmasta kadotessa, tuntuisi kovin vaikealta elää, puhun itsestäni, minulla vielä jatkuva into elää ja odotan muutoksi jokapäiväiseen elämäänkin, kohtuudellisesti on iloa ja intoa riittänytkin.
Varmaan sairauksien keralla elämä ei suju kuten terveemmältä, onhan niitä kipuja silloin tällöin, mutta yön yli nukuttuna taas selviää.
En osaa sanoa, mistä elämänhaluni kumpuaa, aina vaan jotain uutta kaipaan ja suunnittelen, ikääni muistamatta, olenhan toki kuolemaanikin miettinyt, mutta se tulee kyselemättä, joten jätän asian unohduksiin.
Pienistä ilosta se elämä rakentuu, mielialat heilahtelee, mutta loppujen lopuksi tyytyväinen olo on sitä arkea ja juhlaa elämässä.
Luulen, että lapsen mielen säilyminen, usko ja luottamus ihmisiin, voi näissäkin mietteissä olla pohjana, tosin tänä päivänä epäilyjäkin syntyy.
Tulipas taas tekstiä, ymmärtää ken ymmärtää;)
Nyt kauppareissulle, täydennystä jääkaappiin ja päiväilemään hintojen nousua;) - Huomenta palstalaiset, harmaa sää, mutta eipä sen anneta mieltä mustata, tämä kuuluu syksyyn;)
Tuota arjen mietintää on pohdittu, kyllä se niin vaan on, että arjessa elämme ja päivät vierii aina vähemmillä ihmeellisyyksillä, mutta yhtä vahvana elämän halu elää.
Ei kaipaa mitään suurta, pienetkin elämykset ilahduttavat.
Aikamoinen urakka varmaan onkin teillä Eliaana, kun monta taloa on talviteloille laitettu, mutta eipä aikaakaan, kun taas paikkoja esiin kaivetaan;)
Kissa varmaan sai nukutuksen?
Ramoona kertoili noista viipyilyistä maisemissa, niin se on, että iän myötä näkee paljon selvemmin kaiken luonnossa, hautausmaa on paikka missä hiljennytään jo se tila siellä rauhoittaa.
Ensi sunnuntaina aion haudoille minäkin, jos kyyti järjestyy, lehdessä oli juuri luku hautausmaan hyvästä hoidosta, puutarhuri vaihtui, aina on haudat hoidettu aiemminkin, mutta aina uudet asiaan paremmin paneutuvat.
Helppoa on tuo lehtien pois saaminen nykyisin, kuten Neeassa kerroit hautausmaalla tapahtuneen, eilen havaitsin minäkin tehokkuuden mitä lakaisukone kaduilla teki, hyvä niin, koska lehtien alustana ollessa on liukkaus suuri.
Tuo "nopeasti" valmista on myös minun ehkä harmini, pitää saada kaikki kuntoon nopsaan, kerroin kälylleni yhtenä päivänä tauluni ripustaneeni, hän kertoi, että minulta saatu taulu yhä nojailee seinään, ei ole saanut kiinnitystä aikaan,
Minä jo kahteen asuntoon olen seiniä pilannut;)
Brinkkala ja demeter pohtivat tuota "arjen" tärkeyttä elämässä, kyllähän arkea suurempi osa elämästä kuluu ja mitä tutummaksi se tulee, siitä myös puhetta saa aikaan.
Arki aikataulutta puuhamme ja nyt ikää lisää tullen kaikki hidastuu ja saavutukset vähenee, mutta tyytyväisyys itseensä kasvaa, kun kaikki hommat kuitenkin hoituu,
Vähän päivässä, paljon viikossa, se lause sopii tähän elämän tyyliin.
Usein aamulla sängyssä pohdin, mikä onkaan tämän päivän homma ja on niin helppo kahvin juotuaan hommaan ryhtyä, kaikki ylijääpä aika on sitten "omaa aikaa";)
Joku isompi homma aina jakaa viikkoja ja siten mieli uusiintuu ja taas sujuu.
Mielestäni emme ole ansainneet mitään kielteistä palautetta kuten joku kirjoitti, kiva huomata, että ano 16,36 oli samaa mieltä kanssani;)
Tuo" piipahtaessa" seniori talossa laitoin merkille sen kasvavan katkeruuden mikä esiintyi joidenkin taholla, toki vaivat yksi syy, mutta onko myös niin, että asenteet muuttuvat, mikään ei tunnu hyvältä, ehkä yksinäisyyden tunne on myös merkittävää.
Ikäviä on vanhat katkerat ihmiset.
Yksin minä tässä asunnossa suurimman osan vietän, mutta elämänhalu antaa vauhtia mielikuvitukselle ja aina jotain kivaa päiviin tulee, kävelylenkitkin alkaa olla jo kaipauksen kohde jokapäiväisesti.
Nyt sitten selitys pitkiin viesteihin, kun haluan huomioida jokaista (useimmiten) ja kun näin aamuisin katson aivojeni toiminnan virkeimpänä olevan, koneella en jaksa koko päivää päivystää, siksi näin toimin.
Hyväksykää tai harmitelkaa, mikään ei muutu.
Kerhopäivä ja lenkkisauna, siinä sitä ohjelmaa tälle päivälle, iloista päivää kaikille. - Marraskuun eka aamuun on herätty, pilvinen on sää.
Harmaalta näyttää taas myös viestien suunta, miksi?
Minulta tämä yksi ainoa ketju palstaa rasittaa, voisiko otsikon nähdessään sivuuttaa?
Kirjoitan tavoilleni uskollisena ja koskaan en ketään viestien lähettämiseen pakota, jos jollakin on sanottavaa, siitä vaan.
Mukava kuitenkin on viestejä lukea, kun kirjoittajalla on hyvä tahto kirjottaa ja tarkoitus hyvää mieltä tuottaa.
Onhan meitäkin muutamia, jotka tykkäämme tarinaa heittää arkisista asioista, ei luulisi ketään haittaavan.
Se, että viestini on pitkä johtuu siitä, haluan huomioida kysymykset ja muutenkin osallistua kirjoittajan sanomaan, mielestäni se on kohteliasta ja näin vuoropuhelua syntyy.
Tykkään tutuiksi käyneistä kirjoittajista, heillä on joku tuntemus puolin ja toisin.
Nimimerkki takaa, että viesti on sovinnollinen, se, että joidenkin kirjoittajien viestit ei kaikkia miellytä, sille ei kukaan mitään mahda, itsetutkistelulle on paikka.
Demeter tykkään niin kovin pitkistä viesteistäsi, aina sieltä asiaa löytyy, mihin mieli tekee vastata, ikävä tuo hermosärky, mikä on kiusaksesi tullut.
Liekko sanoit keväästä tykkääväsi, niin minäkin, mutta kaikilla vuodenajoilla on oma viehätyksensä, ehkä syksy on vanhemmiten mieltymystäni kasvattanut, väriloistoillaan.
On mukava kuulla niin iloja kuin surujakin, ehkä jonkun lohdutuksen sanasen osaa laittaa, myötäeläen ja iloita onnea toivotellen.
Neeassa kuntoaan hoitaa pihatöissä, sitä olen joskus minäkin harrastanut, nyt vaan ikkunasta katson, kun koneet puistoja ja katuja puhdistaa.
Asiallinen on viestisi korpikirjailija ja toivoisinkin , että nämä vanhat ikävyydet jätettäisiin unholaan, sitä tikulla silmään joka vanhoja muistaa.
Asioilla on puolensa, jokainen oman viestinsä sisällön päättää ja myös vastaa.
Ihmeen vaikea on joillekin lukea viestiä niin kuin se on kirjoitettu, jopa yhteen sanaan puututaan ja huomautus on taattu.
Ilkeydet mahtuu yhteen lauseeseen, sitä tarkoitin , kun mainitsin , että en tykkää lyhyistä viesteistä, paljon on tullut myös asiaa ja ymmärrystä anojen viesteissä.
Jospa taas rauhoitettaisiin ketju ja jatkettaisiin asiallisella pohjalla.
( tämä ei ole opetus, ei ohjausta, vaan pieni toivomus minulta) - Uusi viikonalku ja huomenna jo uusi kuukausikin alkaa, kellot on siirretty ja hieman sekavaksi ajan muutos päivän sai, mutta pian tähän taas sopeutuu.
Kysymysmerkeillä usein merkitys, ehkä siirto palstalle tekemällä;)
Kiva kuulla, että sinäkin liekko olet palstalle siirtynyt, muistelen kurkatessani 70 olit siellä.
Kissa onkin oiva kaveri, minulla ei sitäkään, sänkynikin kapeampaan vaihdoin, kun ei vieruskaveria ilmaantunut, höpöttelen, en ketään kaipaakaan;)
Näillä kymmenillä on ihana asia elellä, kun ei tarvitse miellyttää ketään saa olla oma itsensä, sitä kyllä olen aina ollutkin.
Palstan älyköiden mukaan tyhmä, savolainen mummo, tykkään kuitenkin tavoistani ja joku viisas on sanonut, jos ei hyväksy ja rakasta itseään, ei voi rakkautta jakaa.
Tässä mietintää myssyyn, näille joilta aina jotain terävää mielipidettä löytyy.
Hyvä nimimerkkisi on, on niin kiva kun voi tunnistaa, ei tarvitse viestiä arvailla.
Vastailu ja kommentointi onnistuu tutuksi tulleen kanssa paremmin, siis pitkällä palsta tuttavuudella, kai se niinkin on, että tutut viestit kannustavat vastaamaan.
Kristiina, en minäkään tykkää noista lyhyistä tokaisuista, eihän se ole keskustelua, mitä kaivataan, enemmän sisältöä viestiin tulee, vaikka vaan säästä kirjoittaisi;)
Loukkauksia ladellessa ne puoltaa paikkaansa.
Mdk-mdk kiitos sanoistasi, sinulla tämä muutto on tuttu homma ja vielä toisesta maasta toiseen.
Uskon sinun hyvin viihtyvän nykyisessä kodissasi, kun kerroit sen mukavista puolista.
Fasessa kirjoittelen yleisesti, en ole vielä mihinkään porukkaan liittynyt, no olenhan toki savolaisten ryhmässä, missä päivän naurut käyn lukemassa.
Monta myönteistä viestiä on ketjuun tullut, mutta myös itseensä tyytymättömät on päässeet vauhtiin, jospa jättäisitte omat fiksuutenne näyttämiset, ehkä joku 80:nen voi olla teitä fiksumpi, en itseäni tarkoita.
Tyydyn osaani, olen tavallistakin tavallisempi, älkää edes huomioiko, sopiiko? tiedän mielipiteenne entuudestaan.
Nyt alan elämään kuin viimeistä päivää, odotan peruna ,sipuli ja porkkana lähetystä maalta, ystävät sen toteuttavat, voikaa hyvin ja iloitkaa olemassa olostanne. - Huomenta harmaudesta, sää on kovasti ajankohtaan sopiva, kosteaa ja lämmintä, kymmenen astetta mittarissa.
Sään kertominen on joillekin harmi, mutta sekin on niin erilainen paikkakuntien välillä, joten ei haittaa vaikka siitä mainitseekin;)
Selitys keskusteluun, totesin, että samanlaista on kuin nojatuolin jutustelutkin, mitään jatkuvaa aihetta ei ole, puhutaan asioista laajalti, kuten mielestäni pitääkin.
Aina kuitenkin väliin mahtuu joku virke mikä innostaa jatkamaan, olipa aihe mikä tahansa.
Keskustelua jokaisen omista lähtökohdista, arjesta ja elämisestä yleensä, näin vanhempana ollessa ei mitään ihmeellistä tarvitse aikaan saada.
Kiitos tervetulo toivotuksista ja Ramoona, kyllä voimille otti nuo muutot, kesällä helle ja nyt sitten oma toiminen tavaroiden kuljettaminen pienissä erissä, joka aamu parin viikon ajan matkalaukkua vetelin tien yli.
Vävy auttoi painavampien tavaroiden kanssa autoineen, kunnes sitten poikani parilla paketti autolla toi huonekalut.
Nyt oli helppo, kun vanhalta muistilta sain kaapit täyttää ja tilaakin runsaammin, kun eka muuton aikaan tavaroita karsin.
Tämä nyt on viimeinen muutto kohdallani, tuli todettua, että ruoho ei ole v ihreämpää aidan takana;)
En muistini mukaan ole ilman kirjautumista ole koskaan kirjoittanut, siksi aivan luonnollista, että nimimerkilläni toimin.
Leppoisuutta olen aina toivonut, jospa sitä nyt riittäisi, aika näyttää, itse en riita haasta, tilaisuutta kirjoitella yhdessä ketjussa, en siis suurta haittaa ole tekemässä.
Kristiina olen monasti tästä "rohkeudesta" saanut kärsiä, mutta en vaan opi mitään, aina uudestaan virheitä teen, ehkä tämä ruljanssi kuitenkin hyvin päättyi.
Brinkkala olen tällä hetkellä onnellinen kodissani, on valoa ja näkyvyyttä, vertailu oli hyväksi.
Lakanoista tuli mieleeni, että joudun kohta liinavaatteiden uusintaan, kun ikää vain riittää ja kaikki aikoinaan hankitut lakanatkin loppujaan elää.
Hyvin ovat kestäneetkin, entisajan kankaatkin oli toista luokkaa, mikään ei ole nykyisin kestävää, aiemmin sähköliedetkin kesti ja kesti, nyt laittaja sanoi, että kolme vuotta on jo hyvä ikä.
No niin, taas se sarjakirjoitus jatkuu josta joku mainitsi, mihinkäs sitä tavoistaan pääsee, jaksakaa;)
Kellonsiirto aikaa tämä viikonloppu, vielä vaan, hyvää viikonlopun aikaa kaikille;) - Tervehdys täältä meiltä päin, aurinko paistaa, lenkki on tehty, kaikkia mallillaan.
Kiitos MdK- MdK ihananasta muistojen ketjusta, ellinpoksista, silloin aloittelin minä myös tämän palstojen seurailun.
Monta moninaista hauskaa ketjua silloin kulutettiin, muistoihin tulevat kirjoittajakaverit silloisilta ajoilta, ellumari ja Klara, veetiä unohtamatta.
Hauskaa oli.
Mukava myös huomata, että löytyy minuakin kiitoksella muistavia, vaikka nämä kiittelyt ei kai niin hyvästä ole, jospa tilanne muuttuisi?
En nyt aloita mitään kiittelyketjua, kaikille osoitan hyvän mieleni muistamisista, katsotaan onko rauhoittuminen pidempi aikaista, kuka tietää vaikka tavattaisiin näissä merkein.
Onnittelut Kristiinalle syntymäpäivästä ja tervehdys sinne Itä- Helsinkiin; - Huomenta syksyiseen aamuun, pikkuhiljaa vaahterat värejään alkaa muuttamaan.
Kotona alkaa miettiä niitä ikkunanpesujen ja verhojen vaihtoa, verhot kuivaustelineelle tuulettumaan parvekkeelle olen laittanut, oikenevatkin.
Eilen alkoi kerho, mutta jotenkin ei fiilis ollut kohdillaan ja kävely uuvutti, huonous vaan lisääntyy.
Olenkin tehnyt päätöksen, että noja-tuoli kohdaltani saa jäädä unholaan, palstalla pistäydyn, viestitänkin, jos löydän aihetta.
Kiittelen kaikkia kirjoittajia näistä melkein 20 vuodesta, oli ilo saada palstalta ystäviksi asti tulleita kirjoittajia, heille erikoiskiitos;)
Politiikkaa en ole halunnut kirjoitteluun, mutta kantani on selväksi tullut ja se siitä.
Olen varmaan monelle aiheuttanut pahaa mieltä, siitä olen pahoillani, tehtyä ei saa takaisin.
Itselleni on tarpeettoman usein myös mieli mustunut, vaikka olen sen yrittänyt sivuun jättää, aikaisemmin olisi pitänyt palsta jättää.
Olen sinisilmäinen ( oikeasti vihreät ovat) haluan uskoa ihmisten inhimillisyyteen ja aina toivoin, että jatkossa asiat paranee.
Niin ei ole käynyt, koko 80 oloni ajan on usko horjunut, mutta se itsepäisyys ei tässäkään asiassa ole uskoa vienyt.
Nyt yritän ajankuluni ja aivojeni rassaamisen jostain muualta hakea, toivotan teille kaikille antoista aikaa palstalla. - Huomenia keskiviikkoon, eka kerho ja sinne olisi kohta lähdettävä.
Haluttomuus meinaa tarttua ja kotona olo voimistuu, ei vaan auttaisi antaa sen lisääntyä.
Mentävä vielä olisi, kun jotenkuten kykenee.
Miksihän mielenkiinto kaikkeen meinaa lopahtaa, on kuin uusin silmälasein maailmaa tuijottaisi ja sen ikävän harmauden näin kokisi.
Kaikenlainen epävarmuus vaan kasvaa, uhkatekijöitä lisää tähän arkiseen elämäänkin, luin juuri lehdestä sähkönsäästämis keinoja, tuleepa menneet ajat mieleen.
Ollaanko eletty niin kaikenkattavassa maailmassa, että nyt suomut silmiltä alkavat tippumaan, tosipaikkojen edessä ollaan.
Ei ollut tarkoitus näin harmaaksi elämää kuvata, mutta se nyt vaan tuli mieleen, aurinko kuitenkin paistaa, joten eipä nyt maan mutaan painuta, puhetta itselleni pidän;)
Kyllähän tämä ainainen sotiminen ketjussakin harmia lisää, mutta se on kai tullut jäädäkseen, ei mitään mahda.
Makriina väärinymmärryksistä puhut, no voi olla niitäkin, mutta kyllä tahallista kiusaamishenkeä mukaan mahtuu.
Sitä vaan yrittää sivuuttaa ja jatkaa omilla höpötyksillään, mutta kyllä ne piikit löytyy, jospa vaan olisi kuin ei olisikaan, kai joku tarkoitus tälläkin saralla.
Savolaismummon itsepäisyys on puntaroitu, no sitä olen, silti asian kohdalla mielestäni vaatimattomuus ilmenee myös itsepäisellä.
Mielestäni itsepäisyys siinä, että jos olen jotain päättänyt tehdä, en periksi anna lähinnä näissä arjen puuhasteluissa, mutta ehkä se ilmenee myös ketjun nostossa aina ja aina vaan uudelleen.
Alkuun sain niin mukavan kohtelun Kahvipirtin myötä, että sitä iloa olisi ollut mukava jatkaa, siitä kai se itsepäisesti ketjun nostoon tulee, kun uskoo, että asiat hoituu.
Kai se eteen tulee sekin hetki, kun usko häviää.
Näin tänä aamuna, jatkan itsepäisesti tätä ihan omaa elämääni, hyvää vointia ja iloa olemassa olosta kaikille;) - Jälleen uusi aamu ja harrastukset alkaa, tänään laulelemaan;)
On mukava nähdä laulukavereita, vähälle onkin jäänyt tämän kesän tapaamiset.
Miten kesä oikein hujahti, en muista edes juhannusruusun kukintaa nähneeni, kai se tämä elämän muutos kaiken sotki.
Makriina, ihan normaalisti aion elämääni jatkaa, tosin säästäväinen olen ollut aina, kuten sinäkin kerroit, kyllä aina jotakin voi pienesti vielä olostaan säästöäkin aikaan saada.
Pyykinpesu on nykyään myynnissä olevien väriliinojen kanssa mukavaa, voi laittaa monen kirjavaa koneeseen, tämä liina imee mahdolliset värit itseensä.
Olen hyväksi kokenut, aina ei lajittelu niin tärkeää.
Voihan vielä tulla "takakesä" ja mökille meno houkuttaa.
Lieko puhut minun suulla, noin koen elämäni olevan, vain itselle elän, teen juuri niin kuin minulle sopii ja mitä jaksan.
Jos tunnen jotain turhuuttakin tarvitsevani, ostan, mutta usein sekin jää tekemättä, kun mietin mihin tarvitsisin.
Itsenäinen olen, edes lapset ei paheksu, ei liioin kysele missä olet, mitä teet, olemme sopineet, että huolettomia saavat suhteessa minuun olla, soitan jos jotain tarvitsen.
Soittavat kyllä, jos pidempi aika hiljaista on ollut.
Tytär toi kurkkuja omasta kasvilavastaan, oli säilönyt oman tarpeensa, kiva että sain innostumaan tuonkin verran kasvatushommista, tomaattejakin kasvattavat.
Näin toimi äitini, minäkin ja nyt tytär, kai se multa houkuttaa
Demeter hyvinpä olet matkaa tehnyt, ei kai suolla kuitenkaan, sehän on kovasti vaikea kulkuista.
Siitä se kunto paranee, kun vaan saa itsensä lähtemään.
On se niin, että apua ei jokainen osaa pyytää meistä vanhoista, minä onnellisessa asemassa, että tuo vähäinen järki vielä pelaa ja uskallan kysyäkin, jos en jotain ymmärrä.
Vaikeaa se avun tarvitsijan osa on yhteiskunnasamme, väliin putoajia liian paljon.
Etsivää nuorisotyötä tehostetaan, mutta vanhukset unohdetaan.
Ennen nuoret etsi itse touhupaikkojaan ja ajanvietteitään, nykyisin ne on valmiiksi laitettava, no ymmärrän, että nyt on nyt, mutta silti vieroksun kaiken valmiiksi tekemistä.
Olemmeko olleet osallisena tämän hetken tuloksiin kasvatuksessa, liian helpon elämän lapsillemme yritimme ja nyt jatkumo on heidän jälkeläisissään.
Tämän päivän nuoriso ( siis pieni osa kuitenkin) särkee paikkoja, potkii kanssakulkijoita, huutelevat hävyttömyyksiä, tuntuu, että laki on mennyt siksi, ettei mitään vastattavaa ole.
Vaatimaton, sekö on ärsytyksen kohde korpikirjailija, miksi en voisi kertoa olevani vaatimaton, koska sitä olen, ei mitään tarvetta nostatella itseäni, eikä minulle edes ongelmaksi muutu.
Jos tulen toimeen tälläisenä, ketään rasittamatta, ei liene suurikaan pahe.
Ymmärsit väärin, kun sanoin tuon yhteiskunta lausekkeen, toki minulle kuin sinullekin nämä edut on tulleet, en tiedä onko kukaan mistään lain antamasta kieltäytynyt.
Jopa niin sanotusti "rikkaat" kieltäytyivät lapsilisän pois ottamisesta, kaikille sama minkä laki antaa.
En halua kinata kanssasi, jään toiseksi kuitenkin, mutta köyhäksi olen itseäni sanonut a sitä olen, kun oikeasti rikkaista puhutaan.
Tyytyväinenkin olen, en kadehdi kuten olen ilmi tuonut, jos sinun on vaikea tätä hyväksyä, olen pahoillani.
Taas tuli varmaan aihetta mitä arvostella, mutta jospa jättäisimme ne kohdat pois mielestä, joilla mieli mustuu;)
Syksyistä elämää, voikaa hyvin;) - Aloitellaan viikko sateisena ja viileänä, ruska alkaa jo näkyä, vaikka puut vielä aivan vihreinä, pensaat punottaa.
Vettä hiljalleen satelee, ulosmenon voi laistaa, onneksi ei kauppaankaan asiaa.
Olette pohtineen vaikeaa asiaa, missä raja vedetään rikkaiden ja köyhyyden suhteen, enpä osaa mitään viisasta sanoa.
Oman osani tiedän, ei rikkautta, mutta elämä sujuu, joka päivä olen selvinnyt omin avuin ja varoin.
Joskus avioliiton alussa tuntui selviytyminen vaikealta, velkaa pankkiin ja pienet tienestit minulla, mieheni normi työläinen, hyvä sellainen, kaikesta selvittiin.
Elämässä jaksettiin maksaa kaikki tarvittava ja eläkeiässä olimme omillamme, se minun rikkautta onkin.
Hyvä terveys, mielenrauha, siinä ne rikkauteni.
Vaikeampi on yleisesti rikkauden määritettä sanoa, ehkä voisi olla niin, kun ostoksia tekee, ei tarvitse miettiä riittääkö rahat ja ne joilta veroja piiloon veroparatiisiin riittää, voisi jo rikkaaksi sanoa.
Kaiken kaikkiaan hyväosaisena pidän itseäni, en omaisuuden suhteen, vaan onnen mukana kulkien ja terveenä olen saanut olla, se on se rikkaus mitä ei aina rahallakaan saa.
Elämän kampaillen olen taistellut, maksuista selvinnyt ja nyt on mieli tasapainoinen, mietiskelen joskus mitä tarvitsisin, rehellisesti voin itselleni todistaa, en mitään.
Asuntonikin on pieni, mitään uutta ei mahdu, onneksi olenkin tyytyväinen, pientä vaihtelua saan huonekalujen paikkaa vaihtaen;)
Varmaan olen kuvan itsestäni melko tarkkaan antanut, mutta ei elämäni ketään niin suuresti kiinnosta, ettenkö rehellinen senkin suhteen voisi olla, mitään ei piiloteltavaa, joskin ei tietenkään tarvitsisi mitään kertoakaan.;)
Kirjoiteltu mitä on kirjoitettu, totuutta kaikki, tuskin kovin korkealta voisin pudota jos jollekin olisi tarvetta ryhtyä elämääni penkomaan;)
Uskon , että kiinnostus minimissä, hyvä näin.
Ramoona sanoi osuvasti, sopeutuminen on yksi rikkaudenkin lähtökohta, kun elämä antaa sen minkä antaa, katkeruus ei kasva ja itsensä kanssa voi elää ilman vihaa ja katkeruutta.
Kateus ei mieltä hyväksi tee minkään asian kohdalla. kaikilla "rikkaillakin" on huolensa, ehkä omaisuuden kartuttaminen on vienyt ilon elää ja nautinnon elämästä.
Eliaana tuon sota-ajan mainitsit, kyllä silloin monella oli tiukkaa, joskin myös hätää käytti jotkut hyötyäkseen, joka päiväinen puute teki ihmisistä nöyriä kaiken edessä.
Nyt voi sanoa, että ei toivoisi kenenkään joutuvan moista kokemaan ja kuitenkin maailmassa aina sotaa käydään, tuskaa koetaan, oppivatko ihmiset koskaan.
Olisi aiheellista pysähtyä miettimään näiden maailman vaikeuksista kärsivien osaa, yrittää pieninkin konstin pyrkiä auttamaan.
Kovalla työllä on maamme nostettu tähän tilaan ja tyytyväisyyttä voisi runsaammin esiintyä.
Eipä tullut selkeää vastausta rajaan rikkaiden ja köyhien elämiseen, ehkä joku paremmin sen osaa kertoa, hyvää viikon alkua teille kirjoittajakaverit;) - Pilvistä ja viileää sunnuntaiaamua, nyt ei auta laistaa lenkkiä vaikka mieli tekisi, eilen pinnasin katselin taivaan pilvisyyttä ja hain syyhyn, että ulos ei tarvitse lähteä, kun vähän väliä sataa.
Periaatteet joskus rasittaa ja huonon omantunnon aikaan saa.
Nuhainenkin on oloni, mutta eipä tuo pieni nuha ole esteenä ennekään mihinkään touhuihini, joten ei nytkään.
Hyviä kirjoituksia on ketjuun tullut, asiaa puhuttu, minun tiedoillani ei mitään lisättävää.
Noin se monen asian kohdalla on, mutta ilman onnenkantamoista ei rahaton rikkauksia kerää, joku on sanonut ettei työteolla rikastu, kyllä se on yhtä menojen tarkkailu ollut tämän hetkisenkin tilan hankkiminen.
Pankin asiakkaana melkein ikäni tähän asti olen ollut, asunto ensin korkealla korolla hankittiin, siinä piti tarkkaan seurata mihin rahat sijoittaa.
Myöhemmin sitten mökki ja auto, samoin lainojen turvin, nyt en ole velkaa kenellekään ja kutakuinkin pärjäilen, ei mitään suurempaa menoerää enää, mutta ei rellestäen eletä nytkään.
Tunnen tapauksia, joilla ei näinkään hyvin, joskus miettivät söisikö vai ostaisiko lääkkeet, samoista lähtökohdista on ponnistettu , toisilla ei samaa onnea ole jostakin syystä ollut.
Perinnön jättämisistä ei voi puhua, mutta onni siinäkin asiassa on mukana ollut, jälkeläiset omin avuin ovat paikkansa kunnon kansalaisina hankkineet.
Olen seurannut läheltä noita metsäasioitakin, isän kuoltua ja hänen toivomuksistaan metsä pitäisi säilyttää ja hoitaa hyvin.
Toivomuksen toteutumisessa on vaikeuksia, kun yksi perijä vaatisi oman osansa rahana, siinä sitten seilataan miten milloinkin, toiset haluaisi isän toivomuksen pitää.
Verojen ja hoidon suhteen nuristaan, kalliiksi tulee pitää metsä kunnossa, oliko isän toivomus liikaa?
En kadehdi heidän tilaansa, jos myyt puuta, on istutettava taimia tilalle ja jos teetät vieraalla menoja taimien lisäksi tulee ja kuka sitten ehtii kasvusta nauttia, no ne perijät jotka ovat elossa, kun metsä on kaatokunnossa.
Hyvä ei milloinkaan, ilman kuluja ei mikään onnistu metsän hoidossakaan, ahkera pitää köyhän metsän omistajankin olla, näin olen ymmärtänyt.
Ihana asia, että ei noita huolia ja aivan kuten brinkalakin, tyytyväinen olen osaani, ei omaisuutta, mutta ei velkaa eikä huolia omaisuuden hoidosta.
Monta kertaa sitä huomaa miettivänsä noita korotuksia milloin mistäkin, onko kaikki kuluihin meneviä, vai jääkö yrittäjille kuitenkin melkoiset summat, voisiko tyytyä vähempään ja näin koko kansan hyvinvointia lisätä.
Verojen maksu on pakollista ja en alkuunkaan ymmärrä, että joku puhuu, että vero osuudet kuuluvat palkansaajalle, mistä sitten valtion maksut hoidetaan, veroparatiisit ovat tarpeettomia, verot kuuluu maksaa tuloistaan.
Onneksi elämme demokraattisessa maassa, jossa jollakin tapaa keinottelua yritetään estää, onnistutaanko, ei varmaan tarpeeksi hyvin.
Aina on rikkaita ja köyhiä, kunpa edes vähän tasoitusta tähänkin asiaan saataisiin ja kaveria ei jätetä henki eläisi.
Myös se, että joillakin on älykkyyttä muita enemmän, onneakin, ei poista asiaa, että kaikki elämässä kiinni on pidettävä.
Olen yrittänyt pienesti osallistua aina noihin talkoisiin missä vaikeassa tilanteessa olevia voi auttaa, pienikin ropo on toivon mukaan kohteensa löytänyt.
Olipa kiva lukea ukkovaan terveiset ja sydäntä lämmitti nuo monet sydämet, kiitos niistä.
Hyvillä mielin katson itsekin pakkasten täynnä olemista ja jääkaapin ylähyllyn säilöttyjä purnukoita, hyvä on talvella ottaa, säästö on kyseenalaista, mutta itsetehty maistuu.
Mukavaa sunnnuntaipäivää kaikille. - Lauantaiaamu, kauniisti aurinko paistaa, mutta sää on syksyinen, kuten syyskuussa olla pitääkin;)
Miksi pitää ulos mennä oli anolla kysymys, no liikuntaa lääkäri määräsi ja raitista ilmaa, se on jokaiselle tarpeen.
En parannusta ole tuntenut, joka askeleella polviin sattuu, mutta miten olisi jos päivät kotona vaan istuisin, kävelisinkö lainkaan?.
Särkylääkkeet ja liikunnan lääkäri hoidoksi määräsi, minä kilttinä yritän toteuttaa;)
Kuinkahan monta osaavaa onkaan noussut ponnistellen köyhyydestä, oman sinnikkyyden ansiosta, ei lahjakkuus ole rahasta kiinni.
Koskaan en ole" kieltänyt" mitään, toivomuksia olen esittänyt, kas, minulla ei valtuuksia ole kieltämisiin ja miksi pitäisi ollakaan?
Tasaveroisina tänne kirjoitellaan, kenenkään yksityistä elämää todella tietämättä, se mitä jokainen haluaa tietoon saattaa.
Ano 17,02, aivan oikein on, työtä on tehtävä kouluja käyneidenkin, onhan yhteiskunta heidänkin koulunkäyntiään kustantanut, joskin reilumpaa elämä on jos vanhemmilla on rahaa avustaa.
Onnellinen saan minäkin olla, läheiseni on ilman sen runsaammin kouluja käymättä, kovalla työllä saanut hyvän elämän aikaiseksi ja hyvää jakaa toisillekin.
Terveys ja onni matkassa on hyvä yrittää, vastuun kantaminen työstään on hoidettava, ja vielä se, että "kultalusikalla" ei ole apua pystytty antamaan.
Olisihan se suuri etu, jos metsähehtaareja olisi perinnöksi jättää, mutta vähempikin riittää.
Brinkkala sanoihisi voin yhtyä, ei perintöjä apuna ole ollut, mutta pärjätty on;)
Toimeentulo joskus tiukassa, mutta nyt on ponnistelujen jälkeen leipää joka päivä pöytään laittaa, mitäs muuta elämän illassa tarvitsee, toivottavasti lämpöä vielä saisi loppuun asti;)
Lisätään villaista päälle ja istutaan "kökköä" kun valoja säännöstellään, niin tehtiin sota aikanakin.
Toivoisi kuitenkin, että ei samaa tarvitsisi kokea, ei ne niin mukavia ole muistellakaan, aina puutetta jostakin.
Luottamus asioiden suhteen meinaa kadota, kun joka tuutista epäilyjä tulee, meneekö sähkön alvin pienentäminen kenen taskuun, vai saammeko sen jokainen omalle kohdallamme, pienenä helpotuksena?
Ynnämuu, en mielelläni politiikkaa ketjuun toisi, mutta aina se vaan jostakin kumpuaa, se jos mikä, erimielisyyttä aikaan saa.
"Oikeistorouvaksi" en suostu, jos sillä minua tarkoitettiin, enkä kieltämään ketään käy, turhaa se olisikin.
Tähän ikään ei enää haihatteluja mieleen tule, elämästä on jotain opittu.
Makriinan sanat allekirjoitan, katkera en ole elämästäni missään muodossa, kaikki mikä on tapahtunut ennen minua on arvokasta ja kunnioitettavaa maan parhaaksi olemista, uhrauksia joiden johdosta nyt tätä päivää elämme, melkoisen hyvin mielestäni.
Kiitollinen olen elämästäni, vaikeaakin on ollut, mutta elämä on aina paremmaksi kuitenkin tullut, tosin tämän hetkinen tilanne taas uhkia esiin tuo.
Hyvällä tahdolla, yhdessä ponnistellen näistäkin selvitään. näin uskon.
Tätä päivää taas iltaan saattamaan, eilen siivosin pienen asuntoni, joku huonekalu paikkaa vaihtoi ja mieli tyytyväinen.
Tänään keitän punajuuria ja lanttuja , punajuuria vielä pari purkkia jääkaappiin mahtuu, euron maksoi kilo, samoin lanttu, sitäkin pakkaseen pienen määrän soseena laitan.
Jos en joulua näe, perinnöksi jäävät;)
Mukavaa ja iloista viikonloppua! - Huomenta taas perjantaipäivään, viikot lentäen vilistävät, kuukaudet vaihtuvat, miten tuntuukin, että vauhti on kiihtynyt?
Kuitenkin kiireet on itseltäni ohi, joka päivälle yritän jonkun puuhan järjestää ja kiire väistyy.
Työt pakostakin on jaettava useammalle päivälle, kun ei jaksa koko päivää jotain touhuta.
Onhan sitä tullut touhuttua elämän matkan aikana, monta työtä päivän aikaan ehti, nyt on oikeuskin levätä.
Vilkaisin tuota ketjua mistä kerroitte, ilmoitus tuli "on rikki" en minäkään muista mitään ihmeellistä siinä olleen.
Onko niin, ettei vanhusten huonosta olosta voi kertoa?
Itse asun nyt senioritalossa, missä oma toimivuus on kuitenkin oltava.
Huonompia asiakkaita käydään kotona hoitamassa, heitä onkin aika paljon, talon valmistumisesta seitsemän vuotta, onko asukkaat tässä ajassa jo huonontuneet.?
Mitään erikoispalveluja ei talossa ole, mutta ostaen niitä kyllä voi ottaa ja nyt tuntuu, että aika iso osa ostokset ja ruoka/siivouspalvelut ulkoa ottavat.
Sääntöjen talo on, esimerkiksi kynttilöitä ei saa polttaa sisällä ja muutenkin on asuminen hyvin tarkkojen sääntöjen alainen.
Minulle valvominen elämän suhteen tuntuu hullulta, ikäni kerrostalossa asunut ja oma järkeni on elämisen tavat määrittänyt, kai tämä turvallisuutta lisää, mistä sitten maksetaan.
Oman elämän säätäminen rajoittuu, mutta ehkä sekin minulle parhaaksi joskus muuttuu.
Brinkkala kerroit tuulivoimasta, sen on lähellä asuvat kokeneet meluisaksi ja kai siksi vastustavat, kyllä varmaan hyvä lisä olisi sähkön saamiseen.
Hirvittää kaiken elämän kallistuminen, eilen oikein tarkemmin tutkin kaupankin hintoja, mahdottomasti kaikki noussut, ei turhaan puhuta köyhyyden lisääntymisestä.
Itä- Helsinkiin tervehdys, on oikein hyvä, kun jaksat liikkua paljon, kunto sillä keinoin kestää.
Ymmärsin juurikin sinun tarkoittavan, että kodista on ulos lähdettävä jo oman terveyden vuoksi.
Kotona hyvin viihtyvä, voin olla samaa mieltä, hyvin kotonakin viihdyn, mutta lääkärin määräyksestä pitäisi vaan uloskin lähteä.
Niin usein viitsimismielessä lähteminen on vaikeaa, sen pienen lenkin pakotan itseni liki joka päivä tekemään.
Varmaan demareiden kuin muidenkin kanssaeläjien elämään mahtuu hyvää, jos huonoakin, näin uskon.
Kultalusikka suussa on onnea syntyä, kun monellakin paljon vaurautta jo elämän alusta asti, se miten hankittua, osa ainakin perintönä suvun aikaisemmilta eläjiltä.
Totta tuo, että elämän mahdollista onnea mukana ollen voi vaurautta säästäen ja nuukasti eläen kartuttaa, mutta kaikille ei se onnistu, vastoinkäymisiä toinen toisensa perään voi olla.
Epäonnisen on vaikea omaisuutta kartuttaa, vaikka kuinka tarkkaan elämänsä eläisi.
Oma elämäni on kulkenut juuri tätä rataa, työtä tehden saimme kodin ja muun hyväksi luokitellun elämän, yhteiskunnan apua emme ole tarvinneet missään ja se on minun mielestä kovan työnteon ansio, rikkauksia ei ole, mutta elämä kutakuinkin turvattu vieläkin, kun elämän iltaa elän.
Kateellinen en hyväosaisten elämästä ole, tyytyväinen omaan osaani.
Kenenkään ei tarvitse seurata pääministerin mallia, jokainen sen moraalinsa määrittelee.
Tuo uunin sytyttäminen on koettu ja monet savut silmille saatu, omalla mökillä sen jo koin ja nyt osan myöhempänä aikana, kun maalla kesät vietin.
Kevät aina talon kylmänä olleena se ongelma esiin tuli, paperia tuhkaluukkuun ja vetämään lähti.
Nykyään on muitakin keinoja saada tuli syttymään ja veto onnistumaan kuten Eliaana mainitsit.
Makriinalla surun täyteinen viikonloppu, tämäkin sitä elämää on, vuoro jokaiselle tulee lähteä.
Suvut pienenevät monilla, syntyvyys on pientä ja elämä sitä vieraantumista edesauttaa, jokaiselle oma elämän kiire vaikuttaa sukulaisuuden ylläpitämiseen.
Nyt niitä tälle päivälle suunniteltuja asioita toteuttamaan, saapa nähdä mitä aikaan saan;) - Huomenta viilenevään säähän, aurinko kylläkin paistaa, mutta tuuli on purevaa, vaatetta on lisättävä kaupoille lähtiessä.
Asiaa on apteekkiinkin, aika harvoin tarvitsen käydä, mutta loppuvat ne vähänkin tarvittavat lääkkeet.
Askartelutarvikkeita on käytävä etsimässä, ajattelin tuolla meidän kokoustiloissa yrittää viritellä jotakin harrastusryhmää,, pientä näpertelyä sormille ja yhdessä oloa.
Pientä innostumista on ilmassa, ainahan se siitä aloittamisesta onkin kiinni, saa nähdä innostuuko väki sormiaan liimaan sotkemaan;)
Teillä siellä etelässä paikkoja missä nähtävyyksiä ja kulttuuriakin paljon enemmän mitä täällä, mutta on meilläkin tuo luonto ja sen antamat mahdollisuudet.
Olemassa oleva koski saa lisä uoman ja lohet sieltäkin pääsevät nousemaan pesimispaikkoja etsimään, näin lehti kertoili ja maisemat alueella mihin juuri on siltoja tehty saarista toiseen vain kaunistuvat ja tämä kaikki keskellä kaupunkia.
Suosituksi lenkkireitiksi onkin tullut.
Kilometrin päässä on Taipaleen kanava, mistä laivat seilaavat Iisalmeen asti ja etelän suunta Suomenlahti, kai ne sinne vielä pääsevät ?
Tyttärentytär miehineen on innostunut noita kansallispuistoja kiertämää, tutuksi siinä samalla suomen eri kolkat tulee.
Tuo uusiojätteiden kerääminen on hyvä asia, kai siitä jotain hyvääkin tulee, brinkkala mainitsit nuo pienetkin jätteeseen kelpaavat, kun vain tulisi eriteltyä kaikki.
Kyllä meilläkin on laatikko kaikelle mahdolliselle jätteelle, hyvä niin.
Muistan kun joskus lapset sain marjametsään, pienet mukit kädessä yllyttelin marjoa keräämään, lopulta jouduin satuja keksimään metsän eläimistä ja peikoistakin, lopputulos oli se, että kannon nokassa istuivat ja kuuntelivat satuiluani, ei sekään houkutus onnistunut;)
Eliaanalla ihana, kun saa puilla lämpöä kohentaa, kohta kai huoneilma viilennetään, puhumattakaan valojen vähentämisellä, pattereita on varalle ostettava.
Meilläkin lenkkisauna lopetettiin, talossamme ei saa kynttilöitäkään polttaa, led-valoin on toimittava, no eihän ne lämmitä.
Makriina kertoili noista kuoleman kutsuista, niin ne vaan maanpoveen joutuvat johtajatkin, saivatko aikaan hyvää vai pahaa.
Miten tämä aika rientääkään, mieheni kuolemastakin tulee jo 22 vuotta, minkälaista elämä olisikaan ollut hänen kanssaan tänne asti eläen.
Valokuvia olen joskus selaillut ja muistot saavat mielen herkäksi.
Demeter mainitsit tuon auton, se olisi hyvä tapa liikkua hieman pidemmällekin, näin huono kulkuisena, mutta nyt on tyydyttävä vaan omiin keinoihin.
Voisihan sitä joskus pyytää tytärtä ja vävyä autoilemaan, mutta ovat niin mökki ihmisiä, että en edes raaski heitä mihinkään pyytää, ymmärrän tuon mökillä olemisen tärkeyden, niin olimme itsekin koko kesän, kun siihen mahdollisuudet oli.
Poika taas matkustaa työkseen, ei häntäkään enää vapaana ollessa viitsi rasittaa, heidän kohteensa on pidemmällä jos joskus aikaa saavat, nyt menevät lomailemaan rapakon taakse.
Onhan minullakin mahdollisuuksia päästä tutustumaan lähiympäristöön yhdistyksen järjestämille matkoille, jos kunto sen kestää.
Tyytyväinen pitää olla, kaikkea ei kukaan saa.
Ihmettelen ajatusta, että moititaan hallitusta velan otosta, mistä nämä korona-ajan velvoitteet olisi pystytty maksamaan, verojen osuus laski ja joka puolelta apua pyydettiin, olisi siinä saanut olla ihme ihminen, että toisin olisi voinut toimia.
Sama tilanne jatkuu, nyt tuo sota mullistaa kaiken ja apua joka suunnalta valtiolta pyydetään, joillakin ajatus , että verotkin pitäisi saada itse pitää.
Kansalta kaikki minkä suinkin veroina saavat ja velkaa lisäksi on pakko ottaa.
Onhan se sota-aika monella mielessä, ainakin tämän ikäisillä, ei se helpolla olo silloinkaan ollut päällimmäisenä mielessä, jokainen yritti osansa tehdä.
Ymmärrystä päättäjiä kohti olisi kaikkien jaksettava ylläpitää, ei ole mitään rahapuuta, mistä menot voisi hoitaa.
Se kansanosa joka altaissa ja juhlinnassa aikansa viettää, ovat kultalusikka suussa syntyneet, rikkaudet kerätty sukupolvien ajan, rehellisesti ehkä, mutta muistakin esimerkkejä löytyy.
Paljon ehkä verojakin maksavat, aina ei näitä asioita ymmärrä tavallinen tallaaja.
Demeterin toivomuksen kuin omanikin, rauhan säilymisestä toivon jatkuvan, kivaa päivää kaikille;)