SkillaN
Hei!
Täältä Savon puolelta olen 83- vuotta täyttänyt naisihminen, kaksi lasta, mieheni menettänyt.
Yksin olen elellyt jo kohta kaksikymmentä vuotta. vuotta, ei valittamista olossani;)
Yksinäiseksi en eloani tunne, aina jotakin touhua päiviin riittää.
Kirjoittelen melkein joka päivä 80+ketjuun, Noja-tuoli otsikon alle , vuoden alusta tänne siirryin, päiväni näin aloitan.
Uskon että mieleni pysyy näin tehden vireänä ja uudet virkistävät ajatukset syntyy lukiessa toisten viestejä.
Eläkeläisyhdistykseen kuulun ja siellä lauluryhmässä laulelen, pientä piristystä hakien..
Terveyteni on hyvä, mitä nyt nuo polvet meinaa kenkkuilemaan ruveta ja se aika paljon jo rajoituksia asettaa, mutta hammasta purren nämä joka päiväiset rientoni suoritan.
Nyt on hiljentynyt harrastus toiminta, enää en jaksa, en tunne yhtä mielekkääksi, mutta mukana kuitenkin vielä olen.
Kesää jo kovasti odotan, nyt kauniista talvesta nautin, siinä se etenee lämpimän tulo, toivossa olen, että kaunis kesä tästä vielä tulee.
Elämässä kiinni, valoisin mielin uutta kohti.
Iloa ja voimia profiiliini kurkistaville;)
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia154 aloitusta · 2546 kommenttia
- Huomenta, nyt syksy on alkanut, melkein kymmenen astetta on lämpö pudonnut eilisestä ja tuuli puhaltelee pohjoisesta.
Siirsin jo yhden kukkivan begonian sisätiloihin, toivon, että se vielä jaksaa kukkiaan kantaa pidempään.
Valkoinen kärhöni vasta rupesi kukkaa työntämään, lyhyeksi jää kukinta, jospa senkin saisin kellarissa talvehtimaan isossa ruukussa on, mutta eipä saata silti onnistua, toivoa en heitä;)
Pihassamme on isolehtinen muratti, siitäkin pari oksaa otin juurtumaan ( luvalla ) ei taida syksy paras juurtumisaika olla, sepä nähdään.
Brinkkala odottelee politiikan seurannan mahdollisuuksia, no onhan se hyvä asia seurata elämää silläkin suunnalla, minulta on jäänyt Facebookin tarjoamiin mahdollisuuksiin, joskus ihan tympääntyneenä siellä lueskelen.
Välillä tuntuu, kuin maailmassa ei suurempia asioita olisi kuin pääministerin biletykset, itse en tuomitse häntäkään, rankka on ollut kolme viimeistä vuotta ja jatkuu, kuka olisi näinkään hyvin selvinnyt.
Oikeuksista palstallakin aina puhutaan, miksi ei jokainen saa tehdä virheitä ja erehtyä, asiat on kyllä hyvin sujuneet maailman laajuudesti
Demeter kampaajien hommista kerroit, kyllä täälläkin kampaajat kotona käyvät, jos ei asiakas kampaajan tuoliin pääse istahtamaan.
Minäkin sain tilattua ajan, vasta 12.9 päivä sain sen, vaikka ihmettelen miten moni kampaaja paikkakunnallanikin töitä tekee, kaikilla aina vaan täyttä.
Nyt uutta ilmettä pyrin hakemaan, jospa raitoja laittaisin, kai turhamaiseksi voisi nimetä, kun tämän ikäinen vielä koristautuu, mutta niin vaan haluan tehdä.
Arvosteluun olen jollain tapaa tottunut ja onhan yksi opettaja tämä palstakin ollut.
Ramoona taas tapansa mukaan maalaili näkymiä meille toisille, joilla ei kaikkea tuota ihanuutta ole, mistä voit nauttia.
Ainahan hyviä muistoja voi kerrata, eikö vaan Kahvipirtin aika jotenkin aivan uskomattoman aitoa oli ja se sisustaminen oli kuin totta olisi ollut, kiitokset ja osallistumiset leikkiin sen sai aikaan.
Sopu-teltta sijan antoi monen asian suhteen, vaikka ei aina niin mukavuutta mukaan tullutkaan, se Sopu sen sai aikaan;)
Makriina ihastelit pienen ihmistaimen kasvua ja nokkeluutta, aina se polvi pojasta paranee, aina vaan nuorempana kaiken oppivat.
Ennen vauvat olivat vauvoina kauemmin, nyt mukaan joka paikkaan heidät viedään, siitä kehitys kasvaa, sama pätee koko kasvuiän, esimerkeistä opitaan.
Joskus tuntuu minusta, että kuolematon olen, jaksan ja jaksan, lapsenikin näin varmaan luulevat antavat olla melkoisen omillani, mikä tietysti lisää omaa vastuutani, hyvin olen selvinnytkin.
Äitini kuoli 76 vuotiaana, minä ylitän hänen ikänsä reippaasti, joskin geenit hyvinä häneltä olen saanut.
Eliaanan elämään mahtuu matojakin useamman oloisia, minua vaan kaikki luikertelevat kauhistuttaa.
Ihanaa on tuo joutsen seuranta, kai se tuli kumppaninsa pois toisen luota hakemaan, joutsenethan ovat ikuisesti aviossa, kun pari on löydetty.
Kolmas joutsen sitten yksikseen elelee lopun elämäänsä, näin ainakin kerrotaan.
Pientä iloa sain minäkin tästä harmittavasta lasittomasta parvekkeestani, kun ritariperhonen ilokseni lensi ja kädelle istahti.
Näin ei onnistunut edellisessä asunnossa, joten ilon aiheen siitä sain, myös kimalainen on koko asumiseni ajan pyörinyt kukkieni parissa, sekin elämän iloa luo.
Tuo hoitajien palkkakiista on harmillista, juttelin vanhan hoitajan kanssa ja hän sanoi, että nuorilla on ruusuiset ajatukset työstään ja palkkavaatimuksetkin sellaisia, että ei hetkessä onnistu.
Kyllähän toivoisi, että hoitajien työ palkan väärti olisi, mutta myös luonne olisi suotava palvelualaan sopivaksi, kaikista ei ole hoivatyöhön, kyllä se tyydytys työnteon onnistumisesta myös jotain antaa palkan lisäksi.
Joka työ oman tehonsa tarvitsee, kutsumustyöksi hoitajan työt on laskettava, palkka on hyvä lisä jaksamiselle.
Pitänee vaatetta ruveta etsimään kesän jäljiltä ei ole kaikkea esiin kaivettu, jännittää mitähän tärkeää menikään kirpparille siinä muuttotouhussa.
Toivottavasti ei uusiksi moni nuttu mennyt.
Opetellaan nyt sitten elämään viileyden ja sateiden kanssa, katsellaan iloksemme kaunista luontoa, sen maalautumista ihan silmissä;) - Minun tehtäväni ei ole julkituoda yksittäistä kirjoittajaa, kaikki lukeneet sen tietää ja arvaa kuka on kysymyksessä.
Minunkin ymmärrys on monta kertaa todettu, että rautalangasta on asia minulle väännettävä ja sittenkään ei perille mene.
Minä vain aloitan ketjun ja kaikille se on oma ketju, jotka haluavat sen niin kokea.
Unohdetaan ikävät ja yritetään mielekkäästi vaan jatkaa;) - Sunnuntaiaamua, aurinko jo korkealla, kaunis päivä tulossa, lämmintäkin tänne lupailtu.
Radio soittaa nostalgisia sävelmiä, muistoja syntyy ja mieli herkistyy, niin paljon muistoja musiikkikin tuo, koko elämän matkan ajan mukana kulkeneena.
Satuin eilen katsomaan Elämäni biisin ja siellä pohtivat mitä kappaleet mieleen jättäneet, musiikki on rikkautta mielessä, ainakin se puhutteleva, ennen sävel kiehtoi, nykyään sanoja kuuntelen.
Yksi kappaleista mieleen toi yhden lempielokuvistani Päivien kimallus, se aikanaan herkisti.
Eipä löydy nykymusiikista vastinetta tunteelle, minkä tämä kappale mieleen toi.
Hotakainen on mielestäni suomalaisen miehen malli, rauhallinen ja ei pyri loistamaan olemuksellaan.
Kirjalliseen tuotantoon en ole tutustunut, mutta Pitääkö olla huolissaan ohjelmassa, antaa tasapainoisen miehen kuvan. harmi että poistui kyseisestä ohjelmasta.
Varmaan onnekas tämä pieni ihminen joka saa ukikseen Hotakaisen;)
Katselin Metsola sarjan ja siellä se Liisa (Anna-Liisa Härkönen) luomu viljelyä harrasti, muuten mukava sarja, uudelleen katsottunakin.
Kristiina23 muistelet Kahvipirttiä, niin minäkin, mutta aika entinen ei palaa, ihmisten mielikuvitus on hävinnyt, nyt vaan kilpaillaan sillä, kuka rumemmin osaa sanoa.
Kuinka hauskaa olisikaan sisustaa aina uusi pirtti, keittää kahvit tuoksullaan sisään kutsumaan ja valita vielä levy soimaan, sen hetkisen fiiliksen myötä, hohoijaa, ei mitään ilkeää muistoissa milloinkaan.
Tapasimme jonkun kerran livenä ja se kirjoituskuva vaan parani.
Demeter en jaksa uskoa enää, että se fiilinki mikä on joskus ollut enää palaa, toivoa tietenkin pitää olla ja uskoakin, että kohtuus näissäkin kirjoitteluissa paikkansa pysyttää.
Olen yrittänyt miettiä mikä onkaan ihmisillä, niin kehun kuin moittimisenkin suhteen, kilpailuksi on mennyt, kuka parhaiten voi toisia satuttaa.
Jos annat kiitosta, se ei sovi, mutta jos loukkaat siihen jatkoa riittää.
Aika kai on nyt sitä, että paha on saanut yliotteen, on olemassa vain minä, ei muuta.
Makriina tuossa pimeydessäkin on joku viehätys ja oletko koskaan keskellä yötä nähnyt tähtitaivasta, minulle kerran oli sellainen yö hetki, että tähdet melkein käsin ylttämisen päässä, oli henkeä salpaava tapahtuma.
Herätin kumppanin katsomaan, ärtymys seurauksena, miksi tuon takia piti herättää, niin ne jokaisella omat tavat ja nautinnot, minulle se oli elämys.
Nyt katselemaan mitä tämä päivä tuo tullessaan, lehden jo kipusin kälylle viemään ja nyt yritystä lenkille lähtemään.
Lämmintä päivää, ukkostakin luvattu, pitää aamusta heti taipaleelle joutua, että viileämpää olisi.
Nautiskellaan kesän viimeisiksi luvattuja päiviä, voimia keräten syksyn sateisiin, mutta myös syksyllä se väriloisto odotuksissa;) - Huomenta, sää harmaa ja maalaismarkkinoille olisi aikomus mennä, jospa tuo ei sateeksi kumminkaan kääntyisi.
Joku kyseli nojatuolin tarkoituksesta, oikeassa olet, on noja selälle ja käsillekin, mutta lisäksi tässä nojatuolissa on paljon muuta.
Mennään hieman mielikuvituksen puolelle, nojat tässä tapauksessa tarkoittavat myös henkistä puolta, toinen toistamme tukien pyrimme palsta viidakossa kestää, iloita ja surra, ihan arjen elämää elellen.
Nuo harmittavat viestitkin koemme mahdollisimman vähäisinä, näin ollen sitkeästi vaan nojatuoli elää.
Onhan se mökkielämä toista kuin kaupunkilaisena olo, kaiken maailman liitelijät voivat säikyttää, mutta Makriina koe se vaihteluna, kotiin tultua kaikki taas ihanan siistiä ja rauhallista;)
Demeter, yleensä halvalla ja vielä kulkukauppiaalta saatu tuote on kehnoa, jossakin tapauksessa voi onnistaa, mutta yleensä on syytä varoa.
Näitä kulkukauppiaita ja ihmettelijöitä riittää joka asialle, kokemus kuitenkin tässäkin pätee, ollaan vaan kuin emme olisikaan;)
En tiedä virkistääkö nämä viestit enää koskaan, jotain puuttuu, se on kai se rauha jossa voisi olla vaan oma itsensä, kuten vuosia, vuosia sitten, hauskuutta sen suurempaa yliyrittämistä.
No näillä mennään ja minä lähden markkinoille, jospa siellä jotain kivaa ja yllättävää, voikaa hyvin. - Huomenta sateiseen torstaiaamuun, väsyneeksi tunnen itseni vaikka kahdeksan tuntia unta takana.
Syy voisi olla sadesää, miksikäs ei myös vanhuus, yleensä aamuisin virkeimmilläni olen, mutta näin tällä kertaa.
Herkällä mielellä jopa pahaa mieltä kokemaan olen, mutta yritän tästäkin yli päästä, ohimenevää toivon olevan.
Taas poistojenlista on mittava, ei siitäkään koskaan päästä, aina näitä mielensä pahoittajia löytyy ja heitäkin joilla halua tilannetta jatkaa.
Aivan huomaamattomaksi ei jää ne viestit, joissa kohteeksi joudun minäkin, mutta yritän sivuuttaa laitan kirjoittajan oman pahanmielen purkamiseen, koskaan emme tiedä syitä mihinkään, miten elämä sujuu viestien takana.
Ei minulle tuota vaikeuksia sekään, että en hoksaavampien joukkoon kuulu, sen olen monasti saanut kuulla, oppinut jo hyväksymäänkin, mutta joskus kuitenkin mieli masentuu, aivan turhaan, sen tiedän.
Maailma tapahtuu niin paljon, kaikkeen ei tarvitse vastausta tietää, omat ajatukset voi ominaan pitää, kun kirjoittaa, ei tarkoitus ole kenenkään mieltä pahoittaa.
Ynnämuu osaa taidon sivuuttaa ikävät viestit sovinnollisilla mietteillä, näin olisi osattavakin, liika kannanotto on tarpeeton.
Ramoonalla aina viestit niin antoisia ja elämän ilosta kertovia, tasapainoinen ihminen olet, sen viestisi ilmiantaa, koet elämän hymyilevänä niin paljosta iloa saat, riittää meille kaikille jakamista.
Tätä kirjoittelun iloa tuntevien kaikessa tarjoamat viestit mieltä ilahduttaa, sitä arkea mistä voi jo kirjoittaa ilman sarvia ja hampaita, elämää mitä vielä voimme elää.
Demeterkin taitaa voittaa vaivansa ja joka päivä paremmalta tuntuu, samoin Makriina huokaillen omaa huonouttaan, kuitenkin huumorin voimalla, mikä saa vaikeudet pienemmiltä tuntumaan.
Monta kannustavaa Anoa mukana, joilta hyvää ja iloista mieltä antavaa viestiä ketjuun tulee, aina ne ne ikävät asiat saa unohtumaan.
Matalapainen viesti, mutta jospa huomenna jo kirkastuu, kivoja asioita nyt pitää pyrkiä etsimään,.
Ikkunasta huomaan naapurini, lintuharrastajan lähtemässä bongaamaan lintuja, yksi iloinen asia ainakin, kertoili haukkoja paljon nähneensä edellisellä reissullaan.
Kohta väriloisto luontoon ilmaantuu, yksi asia mikä mieleni nostattaa henkeäsalpaavaksi.
Ajatukset pois ikävästä ja hymyä huuleen, se olkoon tavoitteena tänään. - Huomenta päivää, yritin viestiä aiemmin, mutta pahoittelu tuli, että on rikki, hidastelua olen pidemmän aikaa Suomi24:n keskusteluissa huomannut.
Koneeni syyksi en laita, koska joka puolen muualla toimii hyvin.
No tulipa jo aamulenkki tehtyä, siksikin kiirehdin, kun iltapäiväksi runsasta sadetta lupailivat.
On se tuo hieman yli kaksi kilometriä minulle jo voimia kysyvä matka.
Eilinen päivä meni linja-autossa istuen muutama tunti perillä ja kilpailuja katsellen.
Anti jäi vähäiseksi, liekö syy minussa (todennäköisesti) ei sitä iloa mitä aiemmin, eilen tavoitettu.
Kai se niin on, että vaatimustaso kaiken suhteen vaan vaikeutuu, mikään ei tunnu miltään.
Korpikirjailija kysyit, miksi sanomani hymyilytti, no ajattelin, miksi "tuohtumiseni" sinua hymyilytti, kun täällä joka päivä näitä hermostuneita tokaisuja näkee, poikkesiko omani paljonkin tavallisesta?
Oliko jotenkin ketunhäntä kainalossasi, no tämä turhaa mietintää jätetään tähän;)
Olen varmaan antanut lapsistani melkoisen kuvan, kun aina puhun, että en pyydä apua heiltä, aina ovat valmiina jos jotakin tarvitsen, mutta mielelläni en heitä rasita, jos ilman pärjään.
Välittäminen tällä osiolla on minunkin mielestä rakkautta, puolin ja toisin.
Eilenkin tytär soitti ja tarjosi mustikoita, sienet syksyisin kerää ja kalaa aina riittää minullekin, kun pyydyksestä löytyy.
Vävyni aina valmiina kauppaan ja kyytiä antamaan, kun vain tarvitsen, mutta olen oman liikkumiseni kannalta pyrkinyt kaikesta selviämistä.
Demeter mainitsit tuon kaupunkiosaseuran, jotakin vastaavaa kylätoimikunnat täällä tekee ja toimii, paikkoja kunnostetaan.
Kaupungin puolesta hoidetaan yleiset puistot ja liikuntapaikat, mielestäni melkoisen hyvin.
Aina kuitenkin yleisöosastoon kirjoittajat valitusta löytää, taitaa olla hyvinkin yleinen asia, näin täällä palstoillakin tapahtuu.
Olisikohan noita testejä mahdollista tehdä täälläkin, kiinnostaisi tietää, mikä todellinen kunto on muiden arvioidessa.
Nyt valmistelemaan kuhan paistoa, vävylle kiitollisin mielin.
Loppuun vielä muistin tuon kateellisuuden, olen siitä luultavasti päässyt, kun joskus joku pieni mieleen siitäkin asiasta tulee mieleen, kysyn itseltäni, mitä tekisitkään kaikella mitä toisilla saattaa olla, minä kun en suuria tarvitse.
Viihtyisää päivää kaikille;) - Huomenia viikonalkuun, kaunis sää jatkuu.
Jätänkin nyt tähän, en jaksa enää mitään ihmeellistä kirjoittaa, kaikki on sanottu, mikä on tarpeen ollut ja toivottavasti mieli on hyvä.
Siitä olen hyvilläni, että en ole pääministeri, en kukaan muukaan julkkis, myötätuntoni heidän puolellaan, paljon saavat kestää.
Mukavaa päivää kaikille mallikelpoisille kansalaisille, myös hyvää päivää onnellisuutta etsiville erinomaisille ihmisille. - Kaunista, mutta tuulista sunnuntaiaamua, hiljaisuus ympäröi minut, kävelin kuusikymmentä rappua lehden viedäkseni kälylleni, ei ketään missään kerroksessa.
En kovin mukavana tuota kiipeilyä koe, mutta jos hiukankin jalkajeni kuntoa kohentaa, saa sen tekemään, hissillä helposti pääsisi.
Näin tulee kiusattua itseään ja jatkoa seuraa, kun koneelta nousen kävelemään lähden , sekään ei niitä mieleisempiä asioita.
Nyt olette keskustelleet pääministerin "bilettämisestä", minusta kaiken kaikkiaan käsittämätöntä, etteikö pääministeri ole ihminen, kuten mekin.
Kaipaan melkein joka päivä jotain repäisevää, miksi näin ei saisi tehdä myös nuori pääministeri.
Hänen elämänsä on puurtamista ollut koko tämän kolme vuotta, kaikki kriisit on hoitanut ja kestänyt, nyt yksi ilta maailman sekaisin vie.
Minäkin heti kohta 85, tykkään juhlimisesta ystävien kanssa, otan alkoholia nostaakseni mielialaa ja onnistumme pitämään todella hauskaa.
Joku sanoo, vanha ihminen, minun mielestä irtiottoja tarvitsemme kaikki, pääministerikin, elämä muuttuu muuten liian raskaaksi.
Miten on entisten pääministereiden esiintymistä kommentoitu, lehtiä sensuroitiin, mediaa ei tässä mittakaavassa edes ollut, silti tiedettiin juhlimiset kovinkin räväköiksi.
Niille hymyiltiin, no olihan asialla miehet, joiden tekemisiä ei silloin ainakaan saanut arvostella.
Entisiä kriisi tilanteita miettien, en ymmärrä mitä apua olisi ollut täällä kotimaassa tapahtumien estoa suorittaa, pääministerille tiedotetaan onnettomuuksista, mutta
hänkään ei mahda mitään sillä sekunnilla ja asiat hoitaa kukin viranomainen omilla ohjeillaan.
Hyökkäyksen sattuessa on rajalla toimivat henkilöt asian hoidossa saaduin ohjein, jatkossa sitten pääministerin osuus tulee mukaan, ei sillä sekunnilla, ei minuuteillakaan.
Mielestäni on oikein delekoida tehtävien suorittamista asianomaisille tahoille jo ennen mitään vahingon tietoakaan.
Nyt sanoisin, että jäitä hattuun, vaalit lähestyvät ja uskon, että kaikki kivet ja kannot käännetään, että pääministerin maine mustataan, onneksi hän on vahva mielipiteiltään, eikä anna tämänkään hälyn mieltään ja uskoaan demokratiaan horjuttaa.
Antakaamme pääministerinkin joskus "repäistä" sillä ulkomaita myöten hän on hyväksyntää toimillaan saanut, se on paljon se, meillä on hyvä pääministeri, kuten toisetkin ministerit, nyt elämme tätä aikaa, ei 50-lukua.
Toivoisin, että lopettaisimme tästä asiasta, annetaan asioiden todistaa sen mikä totuus on, ei mustamaalaten vaan jaksamista toivoen. - Sää+eikun+paranee,+illalla+katsoin+kyllä+taivaalle+kertyneitä+pilviä+ja+pidin+varmana,+että+yöllä+ukkostaa,+luuloni+ei+toteutunut,+kuuma+päivä+edessä.
- Huomenta edelleen lämpimään säähän, eilen sen kuumuuden marjapensaassa sain tuntea.
Melkein sankollinen karviaisia, ano 8,47 kysyit säilömistapaani, hilloksi laitan, tehosekoittimella koetan kuoria pehmentää, lettujen päällä yksi käyttötapa, kivan hapokas hillo.
Enää yksi täysi viikko ja elokuukin on kulutettu, mutta paljon vielä elokuu hommia sisältää.
Tuo lasittamaton parveke harmia mieleen tuottaa, jos jotain keksin, ei saa laittaa, joku neuvoikin, älä kysele laita vaan, mutta kun lainkuuliainen yritän olla, eipä onnistu.
Lumilapio on ostettava.
Ihmisiä kaikki olemme, toiset hankkivat leipänsä haalarit päällä, toisilla kravatti kaulassa, toisiamme tarvitsemme ja tärkeitä kaikki paikallaan.
Se että kravatti kaulaiselle tienestit toista luokkaa, mutta onko onni ihmisenä sen kummempi, ihmisyys kuitenkin paljastuu jokaisella, hyvä tai huono.
Tuo vähättely oman itseni kohdalla on totta, mutta en ole tyyppiä "kukapa se kissan hännän nostaisi" hyvilläni olen jos jotenkuten onnistun, mutta tieto siitä, että täydellinen en ole, aina parantamisen varaa on.
Ynnämuun tapaan olen itseni tämmöisenä hyväksynyt, en tunne häpeää, en ylpeyttä, paikkani olen täyttänyt, sanoisin kunniallinen kansalainen olen.
Verot maksan mukisematta, tiedän, että ilman sitä toimenpidettä ei maamme asiat pyörisi, rikosrekisteriäkään en ole hankkinut, omatunto kutakuinkin hyvä.
Huumori viesteissäsi elää Makriina ja se on oivalisä viestiin, kunpa useammin näitä saisimme aikaan, huumorinkukka se kaunein kukka on;)
Noita hymiöitä en minäkään löydä kuin facessa.
Tuo ikkuna maininta oli hyvä, emme ehkä osaa lukea rivien välistä, mutta aistimme hyvää tarkoittavan vilkutuksen;)
Demeter pohtii mitä tilalle, kun marjamatkat hupenee, tiedätkö tekemätöntä päivää ei ole olemassakaan, sillä kaikki jotain toimia tarvitsee.
Suunnitelmaton päiväkin iltaan menee, todeten, että en mitään suurta aikaan saanut.
Meille jo vähän vanhemmille laiskuuskin on sallittua, vaikka itse hieman huonoa omaatuntoa meinaan tuntea saamattomuudestani.
Kuitenkin olen onnellinen, kun istun täällä kopperossani ja ajattelen, että mitään, ei mihinkään ole pakotettu, kaikki mitä aikaan saan, on lisää elämäni hyvin vointiin, siitä nautin.
Joillekin elämä on loppuun asti velvoitteita ja haasteita, niistä päätän itse, siis olen siinä onnellisessa asemassa, että voin näin tehdä ja olla miten mieli tekee.
Olen jo onnistunut jättämään vertailujakin taakseni, joku tekee paljon kaikkea ja saa siitä hyvän mielen, on hyvä kaikessa, minä tyydyn keskivertaisena oloon, nostan itselleni olematonta hattuani, että tähän olen päässyt, on se opettelua ollutkin.
Kiva on kuitenkin kuulla toisten aikaansaannoksista ja ajatella, että minäkin noin voin tehdä, jos oikeasti haluan.
Nyt elämme näitä viimeisiä aikoja , siis minä ainakin ikääni ajatellen, en aseta mitään suuria tavoitteita itselleni, elellen vain;)
Ollaan onnellisia, että meillä on tämä kirjoitusalusta purkaa mieltä ja lukea toisten tekemisiä, kiitän teitä kaikkia siitä.
Nyt kävelemään ennen kuin helle täydellä päälle iskee ja sitten hillon tekoon;) - Huomenet, jospa paremmalla onnella tänä aamuna sujuisi.
Taas matkaamme marjankeruuseen, nyt vuorossa mustaviinimarja ja karviaiset, lipstikkaa otan myös talven keittoihin ja sopii se moneen muuhunkin mausteeksi.
Kuuma päivä tulossa, pitää heti aamusta pensaaseen kiiruhdettava, että jaksaa vähän aikaa poimia.
Poikani kävi sunnuntaina laittamassa maksullisia kanavia lisää, kun hänen omaan sopimukseen voi useampia liittää, nyt ei mummolta ohjelmat lopu.
Vielä on minullakin joitakin puutteita säilönnän osalta, vadelmia ja omenia, puolukoiden lisäksi, sittenpä kelpaa talveksi asettua.
Ikkuna auki nukun, lämmintä vielä riittää ilman lämmitystä, mutta kunhan kosteus lisääntyy kaipaa jo kuivattavaa lämpöä.
Kirjakerhoa minäkin esittelin talomme kerhohuoneelle, saapa nähdä ottaako tuulta, askartelua myös soisi aloitettavan, olisi kiva yhdessä toinen toistaan neuvoen näperrellä.
Hieman arveluttaa innon puute mihinkään asiaan, sairaudet päällimmäisenä puheenaiheena, kun pihalla tapaamme.
Onhan se tärkeää saada vaivoistaankin puhua, mutta jotain muutakin kaipaisi, kun näitä vaivoja jonkin verran kaikilla, usein kysytään minultakin miten olet voinut, no aina tulee jalkojen vaivat kerrattua, ei siitä mihinkään pääse.
Ramoonalla taas elämyksiä muillekin jakaa, on se varmaan mukava, kun suvulla on tapana tapailla.
Minun sukuni pieni ja vieraannuttu on tyystin, serkkuja ei monta olekaan, tapaamisia ei juuri koskaan, adressin juuri laitoin yhdelle serkulle joka vanhemmasta päästä pääsi taivaan kotiin.
Olen lapsilleni yrittänyt toivomuksia heittää, että tavatkaa usein, mutta huonoin tuloksin, ei sukurakkaus tule jatkossakaan päätään nostavan.
Kaikilla omien perheiden kesken ne tapaamiset, minua vielä hakevat juhliinsa.
Sukurakkaus on periytyvä tauti, en muista oliko meillä lapsuudessa näitä tapaamisia useimmin.
Vesikielelle tulee, kun puhutaan kotimaan omenista, no pian niitä pitää ruveta saalistamaan;)
Ulkomaalaiset omenat ovat kyllästymisen saanut aikaan, mutta kun kotimaan satoa on saatavilla, todellinen herkku on illan kulukkeeksi;)
Makriina totesit, että pieniä on meidän murheemme koko maapallon mittaa katsottuna, niinhän se on ja noille luonnossa tapahtuville ei ihminen viisaudessakaan mitään mahda.
Onhan vettäkin väliin saatu, mutta helle kuivattaa ja vettä jo luonto taas kaipaa, puolukat kypsymässä, vesi niillekin kokoa lisäisi.
Kyllä minäkin sadattelin eilen aamulla, kun kuolemattomat sanaseni katosi, en jaksanut uusia, jospa tämä nyt lähtisi.
Suojauksissani on puutteita näin ilmoitettiin, mutta en arvaa joka tarjoukseen lähteä, kun kone topin tekee, sitten ei kirjoitella, sillä selvä.
Iso aukko kuitenkin jää, millä sen sitten täyttäisi?
Nyt arkisiin puuhiin, että keskusteluun aiheita keräytyisi;)
Lämpöä ja hyvää mieltä ystävät kautta koko suomenmaan;) - Huomenta, viestini ei suostunut lähtemään, joten uusiksi huomenna, mukavaa viikonalkua;)
- Sunnuntaiaamua tässä kulutan taas koneen ääressä, ikkunan takana paistaa aurinko ja tuntuu kuin elämä hymyilisi koko tehollaan.
Nukuin vain kuusi tuntia, kun katselin Areenasta elokuvan, mielenkiinto unenkin vei mennessään.
Eilen juhlittiin ylioppilasta meren takaa, jännä siellä laitetaan nimi ylioppilashattuun ja vuoren voi valita, tämän ylioppilaan vuori oli suomenlipusta osa.
Sopeutuminen armeijan hommiin on sujunut hyvin, sotapoliisiksi kouluttavat, meriväkeen ei päässyt, vain kaksikymmentä otettiin, Upinniemi kuitenkin paikka missä lähiajat oleilee.
Noista puutarhan hoidoista myös Neeasa mainitsi, jos voimia riittää aika hujahtaa ulkohommissa ja jälki ilahduttaa, myös kunto kohenee, minulta jäisi Makriinan tapaan tekemättä mullan myllerrykset, hyvä kun kävelemään vielä pääsee.
Minulla ei kännykässä ole asennettu Suomi24, joten en sieltä kirjoita, koneella vain, muutenkin koneeni kanssa paremmin sinut olen kuin kännykän.
Onhan nämä laitteet joskus konstikkaita, telkkarin salasanoja en muista ja nyt uutta sopimusta pyytävät tekemään, soittelin pojalle, sanoi et tee uutta, hän tulee katsomaan ja laittaa asiat reilaan.
Telkkarin koneella kirjoittaminenkin niin vaivaloista, että en sitä halua edes opetella, sopimus on poikani nimellä joten hoitakoon asian kuntoon.
Saman sopimuksen sisällä voi olla useampi perheen jäsen.
Minusta mehuna punaherukka on hyvää, hieman hapokasta, mikä minulle hyvin sopii, pakkaseen ei niin paljon sokeriakaan vaadi.
Kyllä nuo pienet retket ajatuksen vaihtumista joka kerta aikaan saavat, pitkiä matkoja en kyllä istuisi enää linja-autossa.
Lappiin olisi taas ollut mahdollista lähteä, mutta kaksitoistatuntia matkaten ei mikään nautinto ollut, joten sen jätän väliin ainakin tällä kertaa.
Ulkomaanmatkojakin olisi tarjolla, mutta ei kiitos tämän kuntoisena.
Meillä juna hytkyttää katuja esitellen kaupunkia ja aika paljon kyydissä näkyy ihmisiä aina olevan, myös kävelykierrokset suosittuja oppaan kanssa.
Kukkakedoksi vaan koko piha, on helppo hoitaa, määrä aikana vain niitto, että siemenet maahan putoilee.
Kukkaniityn valmiiksi saaminen kestää viisi vuotta, mutta ihana näkymä olisi erilaisin kukkasin.
Yritin näin toimia maalla ollessani, mutta ei ehtinyt vielä täyteen loistoon.
Turvallista lähteä talvea odottamaan, kun puita on liiteriin varastoitu ja kun on mahdollista puilla lämmittää, miksi sitä ei käyttäisi, puhukoot mitä tahansa.
Ei se puunpoltto pahin ilmastonpilaaja ole, teollisuus ne haitat suuremmin meille tuo.
Tänä aamuna lehteä lukien huomasin taas kerran oikeasti asian ymmärtäneeni.
Asuntoa vaihtaessani kyselin miten ja kenelle epäkohdista pitää ilmoittaa, asukasyhdistyksellekö, vastaus tuli, ei kyseinen yhdistys mikään kaatopaikka ole, suoraan vuokranantajalle on epäkohdat ilmoitettava.
Ihmettelin ääneen, että eikö puhelinlinjat jo tukkoon mene, kun talossa on tällä paikalla 46 asuntoa, puhumattakaan kaupungin muista saman vuokranantajan asukkaita.
Nyt luin tänä aamuna asukasyhdistyksen tehtävistä, tarkoitus koota epäkohdat yhteen ja ilmoittaa sopivin väliajoin vuokraajalle, myös mahdollisten yhteisten toimien aikaan saaminen, näin minäkin sen olin sisäistänyt, ihan maatiaisjärjen mukaisena.
Näin eritavoin asiat ymmärretään ja vielä melko töykeä oli vastaus minkä sain, puhelinmaksut samat kaikille, no näin on, mutta voisipa taas kerran sopia, että yksi taho vain ilmoittelisi ja saisi korvauksen puhelimen käytöstä.
Onhan nämä väärinymmärrykset joka paikassa melko tuttuja, myös kirjoittelun ohessa.
Jospa pistäisin pisteen vuodatukselleni ja toivotan iloa päiväänne;) - Lauantaiaamun kaunista aamua, yön koleus vielä parvekkeella käydessä tuntui, sitähän se elokuinen sää tuottaa.
Elokuu liki puolissa, koulut alkaneet ja kohta muutkin rutiinit kuvaan astuu.
Eilen kutsuin rääppiäisille talosta muutaman naapurin ja niin iltapäivä kului mukavasti ja kakkukin pieneni, loput pakastin makean mielitekoon;)
Pitää heti aamusta piipahtaa tuohon lähikauppaan kukan ostoon, päivällä hakevat sitten juhlimaan.
Neuloin villasukat sotilaspojalle, ennen ainakin pitivät talven tullen, varsinaisen koulunloppulahjan lähetin jo oikeana juhlapäivänä.
Tuon särän terveellisyydestä en mene mitään sanomaan, eikös se niin ole, että kaikki ruoka tai ainakin sen puuttuminen kuolemaan johtaa.
Hieman ankean näköinen se lautasen anti oli, kun vain perunat ja liha, mutta mureaa liha oli, ohrarieska maistui ja jälkkäri korvasi pienen puutteen, sekahedelmä soppa oli hyvää.
Yhdessä olo onnistuneesti korvasi pienet puutteet;) lammasta en juurikaan syö , joku kammo siihen on jäänyt, villan maku kaiketi.
Mielikuvitus on ruvennut kukkimaan, kun madotkin äiti j poikamadoksi nimetty.
Ehkä vähän kärkeä laannuttavat, sillä ilkeilyähän nuo taas ovat.
Nostaneeko omaa egoa hyvinkin paljon?
Fiinufammu, ei se niin helppoa se meneminen ole minullakaan ja voimat jo puolilta päivin lopussa.
Olen itselleni sanonut, että oman kuntoni ylläpidosta ei kukaan toinen voi huolehtia, siksi tuo lähteminen on aina mielessä, minne vain suinkin kykenen.
Kyllä se uni alkaa suuren osan elämästä viemään, mutta nukutaan jos nukuttaa, minä torkun istuessanikin;)
Jotain muisteltavaa ja keskustelun aihetta joka reissusta saa ja siksi kannattaa väsyminen hankkia, tuntea, että elämä vielä mukanaan kuljettaa.
Tämä talo jollakin tapaa on kuoleman esikartano, taas yksi asunto tyhjentyy, kun asukas palvelutaloon joutuu siirtymään, ei pysty itsenäisesti toimimaan.
Sekin on sitä elämän kulkua, milloin oma kohta edessä on?
Makriina noin se minun mielestä kuuluu tehdä, jos jollekin asiat eivät selville tule, perusteellinen selostus asiasta ja niin asia tulee loppuun käsitellyksi.
Se että tarvitseeko kenenkään huolta kantaa toisten aherruksista, mallia voisivat halutessaan ottaa, mutta eihän elämä niin mene, , harmillista.
Alistuttava on tosielämän koukeroihin, se mitä aiemmin on tehty, esimerkiksi pihan hoitamisessa, ei välttämättä enää onnistu ja surulla sitä hoitamatonta pihaa katselee.
Iloa on etsittävä muista asioista, vaikeaa sekin jos ilon aiheita harvakseen.
Mitähän osaisikaan lohdutukseksi sanoa, on vain ajateltava, että nyt on näin, ehkä siellä vielä kukkiakin kukkii ja luonnossa ainakin silmän iloa löytyy.
Nyt on omat huonon näköiset kukkani vettä vailla, niiden kasteluun, kivaa viikonlopun alkua teille kirjoittajat ja lukijat;) - Huomenta, eilinen jäi väliin, kun oli niin paljon touhua etten malttanut koneelle istahtaa, sama jatkuu, tänään siivousta, päivällä tulee vuosien takaisia ystäviä kylään.
Olemme viitisenkymmentä vuotta kokoontuneet muistelemaan menneitä ja ihmettelemään nykymenoa.
Kesälle tapahtuma aina sijoittuu, kun Hesassa asuva opettaja mökillään täällä oleilee.
Eiliset kiireet oli säilömistä, kurkkusalaatti ( viisi kiloa), suolakurkut, mustikat ja mansikkahillon teko päivän iltaan vei, mustikoita ystävä toi viisi litraa, ei huolinut maksua.
Herneitäkin riivin pikkurasioihin pakkaseen.
Kaikki tuotteet euron kilo, joten hankin ehkä vähäsen ja mikä suurin hyöty, ei tarvitse talven aikaan kaupasta hilata.
Kälylle vien maistiaisia salaatista, ja loput hyvin säilyy kevääseen asti jääkaapissa.
Politiikka on hypännyt keskusteluun, ei siitä lisää ja lastenkasvatuskin puhuttanut edelleen.
En pysty tuohon kasvattamiseen kantaa ottamaan, esimerkin voimalla ovat oppineet, jos jotain ovat oppineet, ei pahempia mokia tiedossa.
Ylpeys on asia, jota en myöskään osaa itseeni yhdistää, tavallinen ihminen, ei mitään erikoista omaava, yrittänyt vain elää niin, ettei harmeja kenellekään tule tehtyä.
Lapsia halusin ja heidän huolehtiminen aikuiseksi oli velvollisuuteni, siinäkin ehkä aivan hyvin onnistuin, en kiitollisuutta heiltä odota, minun tahdostani tänne maailmaan tulivat.
Hyvilläni olen, että hyvin heillä elämä kulkee, jotain aina sanomista minun suunnasta olisi, mutta tiedän, että saan huoletta sanoa, tekevät oman harkintansa mukaan, hyvä niin.
Äitini perua olen monella tapaa, äiti oli hyvin vaatimaton ahkera ihminen, ja hänestä tykkäsi tehtaan johtajista lähtien kaikki, ehkä juuri siksi, ettei tehnyt numeroa itsestään, se on piirre jonka koen perineeni.
Älä huoli brinkkala, en toki ajatellut syykseni sänkyhaaveria, mutta harmittelen vaivaa minkä koit.
Ymmärsin täysin tarkoituksesi "Skilaneista" kivahan se vaan oli huomiona.
Särä ei ollut rasvaista, emäntä kertoili juuri siitä, miten ylimääräinen rasva kuoritaan ja mausteet liemeen lisätään, liha oli mureaa ja leipä oli hyvää, mukaankin lähti, kiva matka kaikkiaan, sitten vielä leipiä lisää Siiskosen leipomosta, missä kahvit joimme.
Ilma oli ihana ja kauniita maisemia sydämen kyllyydelle asti, kaunis on kotimaamme.
Nyt munavoin tekoon, piirakka kaipaa sellaista, kakku myös päällystä odottaa, siinäpä sitten ystäviä odottamaan;) - Huomenia, kaunista säätä myös, oiva reissupäivä tulikin täksi päiväksi, matkaamme Lemille, särän syöntiin.
Lampaanlihasta haudutettua herkkua, en ole koskaan maistanut, nyt sekin nautinto edessä;)
Sain houkuteltua kälyni mukaan, vaihtelua hänenkin elämäänsä, sitähän me mummotkin kaivataan;)
Mielipiteitä "leidistä" armojen ja arvojen kautta tavan mummoihin, mieleiseni ja sopivin minulle tuo viimeinen.
Vaatimattomuus sen allekirjoitan, en koskaan osaa nostaa itseäni jalustalle, sen verran itsearvostelua omaan, oloni tietäen.
Joillakin on tapana ylpeillä lapsiaan, en sitäkään osaa, maailmaan olen heidät saattanut, parhailla kyvyilläni hoitanut, mutta itse ovat kannuksensa hankkineet, jos niitä nyt sitten onkaan.
Kaunistaako vaatimattomuus, niin sanotaan, mutta siinäkin asiassa tyydyn olemaan se oma minäni, en huomaa kaunistuneeni, mutta hyvä näin;)
Vaatimattomuus on mielestäni sitä, että on oma itsensä korostamatta mitään.
Voi harmi brinkkala huonoa onneasi, sängyn sait hajalle minun tekemisiäni seuraten, minulla on hyvin siirtyneet paikasta toiseen jo tässäkin asunnossa, vaikka ei paljon tilaa olekaan.
Jospa säilömiset teet omin neuvoin, et seuraa minun kokeiluja, voi epäonnistua nekin.
Varmaan taitaja jo oletkin, niin paljon olet kaikkea laittanut, kivaa puuhaa se onkin.
Ynnämuu vieroksuu herrottelua, no en minäkään myötään rouva nimikettä kuuntelisi, mutta se missä yhteydessä se tulee, muuttaa tilanteen.
Tittelit ovat vastenmielisiä kuulla, kun ne jonkin määrätyn tilanteen muodossa esiintyy, yritystä vaikuttaa se karsii hyväksyntää.
Fiinufammulla mukavaa ja mieleistä seuraa koirista, hoitavat emännän liikuntapuolen, se hyvä muun viihtyvyyden lisänä.
Kyllä nuo festarit sun muut minunkin lapsia ja lapsenlapsia houkuttaa, mutta kiva harrastus, kun aikuiset lapset vanhempien mukana samaa harrastaa, musiikkia yli ikärajojen;)
Meidänkin pihan kesätapahtumisessa laulu raikui, tanssimistakin virkeimmät harrastivat.
Nythän sitä sopii kierrellä, kohta lumi ja pakkaset kulkemista vaikeuttavat.
Makriina sähkön hintoja päivitteli, kyllä on minunkin mieltä askarruttanut ja säästämistapoja olen miettinyt
Poikani sanoi, pidä koneiden virta aina päällä, koska telkkarin päivitykset, koneiden automaattiset usein yöllä tehdään, mainitsi ettei paljon sähköä kuluta.
Pyykkejä olen alkanut pesemään koneen täydeksi saatuani, samoin astiapesukone ei joka päivä pyöri.
Uunin kuumennuksen yhteyteen olen aina useampia ruokia tehnyt, ainahan näin olen tehnytkin, ei minun kulutuksella kovin paljon laskut nouse, mutta se mikä nyt tulee se on kohdattava..
Sääliksi käy sähkölämmitteiset asunnot, siellä lasku melkoinen, tosin kaikki muukin kallistuu ruuan lisäksi, vuokrien nousukin kaiketi edessä.
Nyt taas lähtöä tekemään, vielä yksi matka on odotuksissa, kesäpäivä piirin järjestämänä, siellä kohtaa piirin kaikki kynnelle kykenevät jäsenet kesäisissä tuntemuksissa.
Tällä kertaa matka suuntautuu Maaningalle, sitten loppukuusta se tapahtuma.
Tänään särä nautinnon piiriin;) - Huomenta, olikin mukava aloittaa viestin kirjoittaminen mukavaan kannanottoon, kiitos siitä aito ano;)
Niinhän se menee, että omana itsenäni olen, muuta en osaa, toki jätän paljon sanomisiani, aina voisi kitkeränkin vastauksen antaa, mutta eipä kannata.
Sää tuntuu viileältä, selvä syksy siitä on joutumassa.
Korpikirjailija, pyysit vastausta, no minä kerron, sinulla on tapana mitätöidä toisten viestejä, ehkä huomaamattasi, vastauksiakaan ei aina tarvita, jokainen tietää taitosi ja osaamisesi.
Vaatimattomuus kaunistaa ja jos sitä vilpittömästi on, se huomataan.
Armon rouvat oli varmaan meille kaikille rouville, leskirouva minäkin, mutta itseäni koskevaksi en sitä rouvittelua halua, tavan mummo vaan;)
Ynnämuu sinulle hyvää tulevaa päivää, lenkkeillään jos siltä tuntuu;)
Kivaa loppukesää myös sinulle Paloma ja säilötään innolla talven varalle;)
Malmstenin laulu tuo riepumatto on, tytär lauloi, kuvasi hyvin elämän kulkua.
Näinhän se menee, että uusi elämä useinkin suvusta jonkun vanhemman lepoon saattaa, ihana tilaisuus teillä, nimikin varmaan mieleinen tuli.
Ano 18,16 sinulle kerron, että kesäkurpitsasta tein pikkelsin, siis siitä pitkän muotoisesta, tuli sillipurkillinen.
Pois otettavat osat lihapullataikinaan laitoin, korppujauhoa ja munan, sain hyvin pyöriteltyä ja kesti koossa, minusta mehukkaita olivat, teen toistekin.
Käytän kesän aikaan paljon kurpitsaa, joskus täytän ja keittoa useinkin, sitä tarkoitusta varten soseutan pakkaseen.
Helppo laittaa keittoa, sulatus ja kermaa tai sulatejuustoa maustamaan, nam, nam.
Brinkkala oikein kuvasit tuon arvon rouvat sanonnan, kälyni on vähän tähän tyyliin, esiintyy aina tyylikkäänä, minä sillä tavalla mikä tilanne kohdalle sattuu, joskus joudun jopa häpeämään omaa osaani.
Olen hyvilläni, kun jotain intoa säilöntään olen tyttärelle saanut aikaan, mökiltä tullessa piipahtivat, sain kanttarellejä kastikkeen verran. kertoi kurkkusalaatin tekoon rupeavansa.
Torilla ei ollut lauantaina lavakurkkua, pitää uusia kysyntää tällä viikolla, suolakurkutkin on laitettava.
Punajuurien keiton aikakin pian käsillä, olen sillä tavalla rokotettu, että tykkään kaikkea laittaa, on niin kiva talven pakkasissa omia säilöntöjä käyttää.
Nyt pyykinpesuun, koneen keräsin täydeksi, ei kannata vajaita pestä, kun sähkön hinta on mitä on.
Kivaa viikon alkua kaikille;) - Sunnuntaiaamun hiljaisuudesta taas yritän jotain aikaan saada, arvailla noita viestejä joissa puhutaan salakielin.
En millään jaksa miettiä kuka milloinkin se "yksi" on, olenko se minä vai joku toinen, uhkauksiakin olen huomannut tulleen, liekö tarkoituksella, no siinäpä ovat, ei yhtään kiva kuitenkaan.
Vihjailu aiheuttaa harmia, parempi olisi nimetä kirjoittaja joille nämä arvailun varaan jäävät viestit on tarkoitettu.
Onhan kiusa huomattu pitkän aikaa, oikeastaan heti 80 :n tultuani, mutta paatunut olen, en piittaa, eikä nuo "arvon rouvatkaan" oikein kohdalleen osu.
Makriina on saanut rauhoittelustaan huolimatta moitteita ja minä kun hänet näen kantavana voimana, aina hyvä huumori mukana kulkee.
Varmaan hänellä ei pienintäkään halua loukata ketään puhtain mielin kirjoittavalle.
Puolustamiseksi ei voi sanoa, jos kiitokset aiheesta antaa.
Demeter puhut asiaa, ei hevillä moitteet mielestä lähde, olen sen kokenut, mutta ehkä kuitenkin sovun ylläpito on myös tärkeää ja siksi olisi jätettävä moiset ainakin taka-alalle.
Minä olen jo ajat sitten tajunnut monet puutteeni, kun rautalangasta on pitänyt kaikki vääntää, mutta näin on minkäs sille mahtaa, kaikille ei ole kykyjä kaikkeen, hyvä tahtokin joskus koetuksessa.
Yritetään jättää nämä kielteiset ja jutustellaan vaikka säästä, siitäkin joskus voi tulla vaikka erimielisyyttä;)
Nuo harmit mitä olemme kehoomme saaneet ei varmaan entisen laisiksi tule, kyllä väliin on hammasta purtava ja kieltäkin joskus, kun ei meinaa puhti riittää.
Kai niin ilkeä ihminen olen, että sisulla pusken, vaikka voimat ehtyvät, mieheni sanoikin naapurin emännälle, että kyllä tuo meidän emäntä vaan jaksaa;)
Mukava tunne tulee, kun jollain tapaa pystyy toisia auttamaan, kuten olen kälyni kohdalla kertonut, nyt kun samassa talossa vielä asumme, kaikkea kivaa keksin.
Ruokaa tehdessä jos joku suuritöisempi on kyseessä hänelle myös kupin laitan ja maistiaisia vien.
Minä tilasin saunavuoron, hän näin samassa pääsee saunaan, toinen toistamme turvaten, kun kunto kummallakin vähän horjuvaa.
Pitääpä kertoa, kun eilen kurpitsa pikkelsiä tein, jäi pehmyt osa tarpeettomaksi, kokeilin lihapullataikinaan ja yllättävän hyviä tuli.
Jauhoin hienoksi ja eikun lihan sekaan, mehukkaita tuli, niistäkin maistiaiset kälylle kiikutan.
Taatelikakun vastikään minäkin pakkasesta söin, jouluiselta maistui, kohtahan taas uusiksi kakun teko laitettava.
Nyt pilvisestä päivästä terveiset täältä Savon maisemista. - Onko noin, en mielestäni miehiä vihaa, en alkuunkaan, kyselen vain, miksi ei kaikki, miehetkin kirjoita päivän kulumisistaan.
Olipahan taas yksi kiistaan aihetta antava väite tuo edellinen, tykätään vaan kaikki toisistamme, silloin asiat sujuu;) - Huomenta tuuliseen säähän, mutta aurinkoista kumminkin.
Olen pohtinut noita yhden rivin tokaisuja ja ajatellut, että miten siihen rivin heittoon saisi keskustelun tunnun, ei mitenkään.
Keskustelu on vuorovaikutuksesta syntyvää, joku kertoo tapahtumisistaan, milloin ei muuta asiaa ole, juttua syntyy vaikka ruuan laitosta, siivouksesta ja muista tämän tyylisistä asioista.
Tokihan johtunee siitä, että nojatuoliin kirjoittajat ovat naiset enemmistönä ja siitäkö johtuu, että miesten osaksi jää vain nuo yhden rivin sanonnat.
Näin ei tarvitse olla, ynnämuu ja jokunen toinenkin on esimerkillisesti jaksanut viestejä laittaa miesnäkökulmasta.
Aikoinaan Kahvipirtin aikaan miehiä oli tasavertaisesti ja hyvin onnistui keskustelu, ilkeyksiä ei mukaan sopinut ja hauskaakin oli.
Onko jotenkin miehekkyyttä latistavaa ottaa osaa nojatulin aiheisiin, jopa kotihommiin, eikös eletä tasa-arvo maailmassa, varmaan jokainen kotiaskareihin nykyisin osaa ottaa ?
Toivottavasti ne naiset on kadonneet, jotka paapoivat miestään kaikin tavoin, nykyiset nuoret miehet osallistuvat kaikkeen, lastenhoidosta, kodin töihin, näin olen kokenut.
Eliaana aivan oikein sanot, aloittaja antaa viitteet aiheesta, kuitenkin hyvin raamittamattomat, kirjoittaa voi mitä vaan, kun sen voi laskea keskusteluksi.
Kukaan ei poistoja tee, vain ylläpito ja hyvä, että ovat vaivautuneet siistimään ketjua ja näin ehkä Noja-tuoli voisi palata sille kuuluvalle alustalle, kirjoittamaan arjesta ja elämän kypsimmän ajan kulusta.