SkillaN
Hei!
Täältä Savon puolelta olen 83- vuotta täyttänyt naisihminen, kaksi lasta, mieheni menettänyt.
Yksin olen elellyt jo kohta kaksikymmentä vuotta. vuotta, ei valittamista olossani;)
Yksinäiseksi en eloani tunne, aina jotakin touhua päiviin riittää.
Kirjoittelen melkein joka päivä 80+ketjuun, Noja-tuoli otsikon alle , vuoden alusta tänne siirryin, päiväni näin aloitan.
Uskon että mieleni pysyy näin tehden vireänä ja uudet virkistävät ajatukset syntyy lukiessa toisten viestejä.
Eläkeläisyhdistykseen kuulun ja siellä lauluryhmässä laulelen, pientä piristystä hakien..
Terveyteni on hyvä, mitä nyt nuo polvet meinaa kenkkuilemaan ruveta ja se aika paljon jo rajoituksia asettaa, mutta hammasta purren nämä joka päiväiset rientoni suoritan.
Nyt on hiljentynyt harrastus toiminta, enää en jaksa, en tunne yhtä mielekkääksi, mutta mukana kuitenkin vielä olen.
Kesää jo kovasti odotan, nyt kauniista talvesta nautin, siinä se etenee lämpimän tulo, toivossa olen, että kaunis kesä tästä vielä tulee.
Elämässä kiinni, valoisin mielin uutta kohti.
Iloa ja voimia profiiliini kurkistaville;)
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia154 aloitusta · 2546 kommenttia
- Sunnuntaiaamua, puolipilvisenä valkeni, rauhallista kuten aina sunnuntaisin aamulla on.
Juhlinnat tältä keväältä koulukkaiden kohdalta on ohi, mutta se loma, paljon ehtii aikaan saada, hyvässä kuin pahassakin.
Lehdestä luin hyvin pärjänneiden kirjoituksia ja hyviä ja järkevästi ajattelevia nuoria on paljon.
Paljonhan ohjailua nuori tarvitsee, että se oikea polku löytyy ja tätä apua on paljon tarjolla, kunpa se tavoittaisi mahdollisimman monta nuorta.
Neeassa tuota sodanpelkoa ei toivoisi nuorille, ei meille vanhoillekaan, sen olemme jo kokeneet.
Itsenäinen Suomi, kunpa näin jatkuisi, noista oikein kirjoituksista ei numeroa kannata tehdä, kunhan asia tulee ymmärretyksi, sanoo paljon virheitä kirjoittava;)
Noita vitamiinejä olen aika ajoin minäkin napsinut, mistä ynnämuu mainitsit, nyt ainut on D-vitamiini ja bioteeni, mikä hiuksia pitäisi hoitaa.
Uskoni näihin pillereihin on hakusilla, en mitään apua olooni ole saanut, paljon vihanneksia ja hedelmiä, nämä minun kuntoani vahvistavat näin uskon, selleri yksi voima rohtoni;)
Parivuotta olen nuorempi kuin sinä ynnämuu ja tässä sitä vaan kirjoitellaan ja muuttoakin suunnittelen;)
Niin se vaan kesä alkaa ilmestyä Makriinankin pihaan ja se rhodotkin virkistyi uusiin kukintoihin
Kunpa nuo voikukat ja muut hyvin leviävät kasvit saisi pysymään aitauksissa, kaunishan voikukkakin olisi katsella, kun ei joka paikkaan kiirehtisi..
Kesä alkaa kauneuttaan näyttämään sireenit ja juhannusruusut seuraavana, pieni hetki ja ohi on, katselin tuomipuuta naapurin pihalla, kukat jo nuukahtaneet, pihlajan kukkia katselin puistikossa, aika nuukalta vielä näytti pihlajapuun kukka aihiot.
Ano 9,56 vähättelit kolmiotani, minulle kyllä jo todella voimia kysyvä siivouksen osalta.
Myös tyhjää ja tarpeetonta tilaa asustaa, lapset asuvat paikkakunnalla, eivät yökylään tule, ei muutakaan sukua yöpaikkaa vailla.
Parveke on puolta pienempi mitä nyt on, mutta kyllä kukkani sinne aion sovittaa ja tytär pihaansa varmaan liiat ottaa.
Hissi on, lasitus puuttuu parvekkeelta, se vähän harmittaa.
Minulla makuuhuone siistinä pysyy, kun vain yön siellä viihdyn, olohuone on käsitöiden tekemisen paikka, kun samalla telkkaria katson, tyylikkäänä ei siis pysy, jos sitä edes onkaan.
Tämä "toimistoni" myös melko helppo siistinä pitää, kun tännekin tulen vain kirjoittamaan;)
Ompelukoneen kannan keittiöön, kun sitä joskus tarvitsen, samaa mieltä anojen 10,12 ja 10,26, vieraille en kotia ole rakentanut, ihan itselleni viihtyisäksi ja uskon liikaa tilaa sinullakin, kun oikein ajattelet, mutta onneksi meillä jokaisella on omat mielipiteet, niin olkoon.
Yksi lisäharmi myös nykyiset ikkunat kolmeen ilmansuuntaan putoavat kahteen ja näkymäksi tulee naapuritalot, ei siis puistonäkymääkään, mutta kaikkea ei voi saada, on tallusteltava puistoon istumaan, sillä se korjaantuu;)
Miten kotiudun uuteen, se on arvoitus, mutta aina muuttoni tähän asti onnistunut ja pakkohan se on periksi ruvettava antamaan, kun vanhuus sitä vaatii.
Iloitaan olemassa olostamme, jokainen omasta kodistaan ja hyvästä olemisisestaan, kaikilla ei näinkään hyvin mene. - Hyvää viikonloppua palstalaiset, vettä satoi eilen kaatamalla, nyt luulisi ja kasvun hyvään vauhtiin pääsevän, mutta taivasta katsellen lisää on tulossa.
Laariinhan se sataa, toivotaan;)
Kummi-tyttö toi eilen raparperiä, en tiennyt kotipaikalleen menoa, olisin pyytänyt raparperit lehtineen.
Selleriäkin toi, muistan joskus mökiltä alun heille vieneeni ja nyt sitten hyödyn siitä vieläkin.
Siivousta aloittelen, tuli mieleen, ettei näin isoa asuntoa montakaan kertaa enää tarvitse siivota, jos kaikki hyvin menee;)
Tuo muistikulta kun vaan pelaisi, että ei lääkitystä tarvitsisi, kyselin lääkäriltä pitäisikö jo testiin mennä, sanoi, ei niin kauan kun päivittäiset hommat hoituu, no ehkä ne vielä hallinnassa on.
Aivan selvään kyllä joutuessani monia asioita miettimään, tahtoo unohdella jotain, varsinkin jos asia ei aivojen sekaan mahdu;)
Olisi niin mukava vanhuutta viettää, ikää saada, mutta kun kaikki aistitkin huononee, ei hajua, ei makua, kuulo ja näkö heikentyy, tunto kai sitten viimeisempänä, miksi ei pelkkä iän kuluminen riittäisi.
Holhottava en vielä ole ja se olisi tajuntaan tulevana aikamoinen harmi, hyvin itsenäinen olen ollut ja jatkossakin toivoisin näin olevan.
Lapseni ovat tottuneet siihen, että itse elämäni määrään ja eivät tuppaannu pyytämättä, nyt sitten apua tulen tarvitsemaan ja onhan heillä siihen perikuntana velvollisuuskin osallistua.
Yhteinen harmi tämä asunnon myynti tulee olemaan.
Tytär ilmoitti tarvitsevansa sängyn, siltä osin on jo jakoa tapahtunut, sanoin kummi-tytöllenikin, että tule jotain katselemaan, sanoi taulun paikkoja olevan.
Kertoi suuren varastokopin olevan, äitinsä asuu samassa talossa, siis kälyni.
Niinpä nuo ajatukset pyörivät tulevan vaiheen ympärillä, kai sekin sujuu hyvin, kuten elämäni muukin osio, näin toivon.
Koulujen loppumisjuhlia monessa kodissa, puolustusvoimien lippujuhla, liput siis liehuvat monen juhlan vuoksi, Mannerheimin syntymäpäivä myös, onnistuneita juhlia kaikille juhliville ja kaikkea mukavaa meillekin joita juhlat ei koske;) - Kiitos kannustavista sanoista ja ano 9,18 ymmärsin osoitteesi, joten ei syytä huoleen.
Poikani soitti ja kehotin lapsilleen kertovan juuri tuon Makriina mainitsemasi, ottakoot muistoja jos haluavat ja onneksi uudessa paikassa on varasto.
Eipä juuri suurta pakkaamista, astiakin voi kantaen viedä, jos apuja paljon saan.
Onnekseni olen järjestänyt juuri komeroni koreihin ja laatikoihin, valmiina vaan kyytiin laittoa odottavat.
Suunnitelmia olen mielessäni tehnyt, kun tuttu asunto, samanlainen ystävällänikin, mielessäni kalusteita sijoitan.
Tuttu kiinteistövälittäjä kävi luonani ja sanoi kaupat syntyvän, millä aikavälillä ja millä hinnalla, saattaa olla niin, ettei paljon käteen jää.
Vuokraaminenkin mahdollista, mutta siihen en mielelläni lähde, kolmioilla on kysyntää vuokramarkkinoilla.
Uuttahan en ole ostamassa, vuokralle muutan, mutta kuluja siinäkin, jos kahta joudun maksamaan.
Pojallani on useampi pakettiauto ja henkilökuntaakin avuksi, ikävä vaan, että pojantytär muuttaa samaan aikaan Lahteen, sinne apua myös tarvitsevat, uskon kaiken järjestyvän, kun vaan itsekurini pitää;)
Kannustavaa, no ei tietenkään, mutta onhan tähänkin totuttu ja muutama myönteinen viesti auttaa;) - Tuuliset terveiset Savosta, eilisen päivää satoi vettä vähän väliä, lupauksia samasta on tällekin päivälle.
Olen joskus anonut Vartalo-kotien asuntoa tuosta tien toiselta puolen ja nyt tärppäsi.
Sain pienemmän, noin parikymmentäneliötä vähemmän mitä nyt, sitä nämä minun arkiset jännitykset tarkoitti, jäänkö kahden asunnon loukkoon, kaupan käynti hidasta näillä seuduin.
Poikani innosti kovasti ja sanoi, että selvitään kyllä, ja minä uskalsin tarttua tarjoukseen.
Nyt sitten pohdintaa tämän myynnistä, huonekalujen ja muun tavaran hävittämisestä, sillä paljon joudun vähentämään tavaraa, se tätä jännittämistä aiheuttaa.
Suurin huoleni tässä asuessa oli mahdolliset korjaukset, joita aina vaan eteen tulee ja euroja kuluu, nyt maksan vuokran ja saan huolettoman elämän, talossa missä kaikki on turvalliseksi asumisen suhteen laitettu.
Tosin vuokra melkein puolella tähän verraten nousee, mutta ikkunoita ja neliöitä kohtuullisen vähemmän siivota.
Paljosta pitää luopua, häviääkö kotini henki?
Kaikki tapahtuu niin nopeaan, että hirvittää, heinäkuussa pääsen muuttamaan.
Tämän ikäiselle melkoinen jännityspaukku, eikö vaan olekin?
Hurskainen omenapuun kukkien kanssa elelee, ja nauttii lintujen huoltamisesta, ilman harmeja ei kuitenkaan, aina jotain pientä ilmaantuu, kuten tuo varvas nyt, luulisi ettei tuo nyt haittaa, mutta kipuilu voikin olla kovaa, vaikka vaan kynnestä on kyse.
Tuo luonnossa tapahtuva julmuus kyllä myös pahalta tuntuu, mutta siellä se on toisen kuolema, toisen elinmahdollisuus.
Julmaa on kuolema ihmisten keskuudessa, ja miten epäoikeuden mukaista.
Neeassa, kun sitä lehteä ei ole minun maisemissa, ei torillakaan niitä myydä, tosin kälyni kodin pihassa olisi, mutta käyntiä siellä harvakseen.
Kyllähän noita luonnonmukaisia hoitaja olisi muitakin, joku kertoi kaalinlehtien myös auttavan.
Jotain konsteja olisi koetettava, kohta käsi melkoisen toimintakyvytön.
Minä olen todella erikoinen tapaus, en katsonut kuningattaren juhlia, minun kiinnostukset aina jossain muussa, kuin tavan kansalaiselle kuuluvissa.
Olen kotini suhteenkin aivan pois nykyisistä aatoksista, en millään haluaisi ostaa mitään tämän päivän kalusteita, jotain erilaista olisi löydyttävä, mikä kuvaisi minun persoonaa.
Koko puuta, ei lastulevyä, mutta eipä täällä ainakaan sellaista liikettä ole mistä näitä haluja voisi tyydyttää.
Poikani kehotti luopumaan kaikesta ja ostamaan uutta.
En kuitenkaan haluaisi luopua mistään kodissani olevasta, mutta tiedän, että näin on pakko tehdä.
Tuleepahan jo valmisteluja lopulliselle lähtemiselle.
Nuo vauvat vievät sydämen, ovat niin ihania, olen sen minäkin monta kertaa saanut kokea, pienen hetken vaan pienenä ja suloisena ovat, sitten jo muuttuminen tapahtuu, ei aina pelkästään hyvään suuntaan kaikilla.
Kaikkea hyvää toivon jatkossakin tälle uudelle ihmistaimelle ja myös sinulle Makriina, että saat nauttia sukusi mukana.
Nyt pitäisi ruveta pikkuhiljaa näitä tauluja seiniltä ottamaan ja katsoa mitä mukaan mahtuu, nekin niin rakkaita oma tekemiä, ei taidetta, mutta taitojeni mukaisia.
Pitäisikö järjestää myyntinäyttely;)
Ryijy ja oma tekemä uudemman tyylin seinävaate myös mietinnän kohteena ja moni moni muu, hohhoijaa.
Kaikenlaista harmia sitä itselleen hankkii, toivottavasti apujoukkoja hätiin tulee, pyhästi ovat luvanneet.
Turha valittaa, itse päätöksen olen tehnyt, että sepä siitä, voikaa hyvin ja nauttikaa elostanne. - Jospa olisikin, en edes muista millaista se romantiikka on;)
Arkipäivää, perin tavallista on juttuni, kunhan selviää paremmin, kerron kyllä, enhän kertomatta voi olla;) - Huomenta ja kesäisen lämmintä kesäkuun toista päivää, ukkosta lupailivat ja pilveen tuo vetääkin.
Rajuja tuulenpuuskia ja jyrinää siis odotuksissa.
Alkaa se johtojen seinästä irrottaminen, vaikka en tiedä onko tarpeellista, siitäkin monenlaista puhetta.
Vara ei venettä kaada, näin sanonta kuuluu.
Koulujen loppumisiin on varauduttu täälläkin, nuorisopartiot kulkeva kaduilla ja poliisi on valmiuksissa.
On se muuttunut tuo kesäloman alkamisenkin suhteen nuorilla, ennen vaan iloittiin yhdessä uimisista ja muista kivoista peleistä.
Nyt menee riehumiseksi ja paikkojen rikkomisiksi, kai ne väkijuomatkin mukana liikkuu.
En muista olisiko poliisi tarvinnut mitään lisävoimia koulujen lopun vuoksi, kotona oli ne poliisit mitkä tahdin määräsi, ei yleisillä paikoilla riehuttu, ei paikkoja särjetty.
Kristiinalla samat mietteet kuin minullakin, miksi rasittaa mieltään liikaa sellaisilla asioilla joille ei mitään mahda, suremista tässä maailmassa riittää.
Apua annan niin paljon kuin pystyn yhteisiin keräyksiin, mutta sanaton olen sen kaiken pahuuden edessä mitä maailma ilmentää.
Johan sitä nääntyy voimattomaksi ja itsesuojelu myös ylläpitää omaa mielenrauhaa., sen minkä pystyy.
Vältän liikaa uutisointia ja yritän vähän laput silmillä kulkea, vaikka kyllä ne kauheudet silti on tiedossa.
Muistan mieheni kuoleman jälkeistä aikaa, se oli jatkuvaa tuskaa ja puristusta rinnassa, samaa meinaa nytkin olla ja sitä yritän kaikin voimin olla tuntematta.
Aika ajoin se puristus vaan ilmenee, ei siltä pakoon pääse, kestettävä on ponnistellen eteenpäin.
Onko sinulla migreeni Kristiina, minulla joskus samat oireet, päätä ei juuri pakota, mutta ohi mentyä pää on kosketusarka.
Makriinalla on koettu uuden elämän alku, onnea kovasti, aina se tapahtuma pakahduttaa onnen tunteesta.
Iso-mummin osa useasti onkin vain lasten seurailu ja kasvun ihmettely, mikä tapahtuukin aina vaan nopeammin.
Minulla nuorin lapsenlapsenlapsi kävi rippikoulun viime kesänä, nyt sitten odottelen seuraavaa vauva aikaa;)
Taisin jo mainitakin, että tyttärenpojan vanhin poika pääsi poliisikouluun, samoin tyttärentyttären vanhin vaan opiskelua jatkaa, ei varmaan mielessä vauvojen teko, no kaikki aikanaan.
Pojan tyttäret vasta saivat omat vauvansa, joten heidän elämän eteneminen vauvan saantiin asti ei minulle enää näyttäydy.
Olen kyllä kovasti tyytyväinen tähänkin olotilaan.
Nyt sitten vuorossa kampaajan palvelut, tuo hius vaikka ei niin hyvä enää olekaan, kasvaa silti, siistimistä kaipaa.
Minun elämään on tullut jännitystä, mikä ei vielä ole kertomisen vaiheessa, kunhan nyt itse asioita sisäistän, tätä arjen elämää kuitenkin.
Elämisen riemua kaikille, joille se vielä ilolta tuntuu ja voimia heille joilla vaivat voittaa. - Hyvää a mukavaa päivän alkua taas kerran toivotan ja mikäs on toivottaessa, aurinko paistaa, tuuli kääntynyt koillis-etelä suuntaan ja näin lämmintä lupauksissa.
Minulle riittää pienempikin lämpö, kaksikymmentä astetta on hyvä.
Nyt ei mielestäni ole aihetta säätä moittia ja mitäs se auttaisikaan, elellään sen mukaan mitä meille annetaan.
Ei paljon muutakaan valittamista, mutta jos jotain kuitenkin jalkavaivojen lisäksi, nyt ranteet hankaluuksia aiheuttaa, urheilurannikeet käsissä oleilen, auttavat tukien ranteiden liikkumista.
Pientähän tämä on, oikeiden vikoihin verratessa, kiusa kumminkin.
Ajatelkaapa, polvituet, ranteet tuettu, joskus niskakin, rautaliiviin kai olisi mummo puettava;)
Näillä mennään.
En ole oikeastaan milloinkaan tykännyt noista etelän matkoista, mukaan lähinnä ajan kulutuksen ja vaihtelun haluisena olen mennyt.
Merikään ei houkuttele, kerran meinasin hukkua, kun hiekka jalkojen alta katosi, siellä umpisukkelissa sitten jotenkin sain räpiköityä itseni vakaammalle jalustalle.
Omassa rannassa tuli turvallisesti rämmittyä, kaisloja poistaen ja se ihan kivaa puuhaa.
Minkälainen kesä tulekaan, toivoisi kumminkin maanviljelys pääsevän hyvään kasvuun ja siihen tarvitaan vettä ja lämmintä sopivissa suhteissa.
Hyvää marjavuottakin toivoisi, kun kaikki kallistuu, ehkä marjat metsästä lisukkeeksi kelpaisi ja sitten syksyllä sienetkin lisänä ruokataloudessa.
Eliaanan tapaan minäkin ampiaiset ja kimalaiset pois johdattelen, pölytys on tärkeä ja siihen hyviä nämä purevat ampiaisetkin.
Kimalainen ihan pörriäinen jo kokonsa puolesta söpöläinen, harvoin pistääkään.
Voinpa kuvitella, kun emäntä ja kissa peräkkäin tietä tallustaa, hellyttäviä on kissatkin ja pienenä niin syötävän nättejä.
Kaappien salaisuuksia esiin tulee, kun siivoukseen ryhtyy, jotenkin alitajunnassa useinkin kaikki mielessä on, mutta etsimään joutuu ja mikäs sen parempi tällekin hommalle tehdä kuin sadepäivä.
Hakaneuloja harvemmin tarvitsee, mutta joskus tuiki tarpeellinen, minulla on muutama rasiassa missä ompelutarvikkeita pidän, sieltä ne muistan tarvittaissa.
Olen yrittänyt lajitella tavaroita koreihin helpompi korikorilta ulos nostaa ja kokea löytymisen ihme;)
Etsimään sitä kuitenkin joutuu, kun muisti ei aina pelaa, vaikka kuinka hyvin olisi "pullat uunissa".
Tuo muistaminen siitä meinaa ongelma väliin tulla, joka päivä ulos lähtiessä kertaan mielessä, onko tarvittavat tavarat mukana ja vielä ovelta käännyn katsomaan, onko hella varmasti sammutettu.
Kohtalaisen hyvin olen selvinnyt, joskus kiroan ääneen, kun meinaa joku asia unohtua, siis kauniisti kiron, hitto sentään.
Olen huono kiroilemaan, ei vaan suuhun vahvemmat kirosanat tartu, no eipä tuo taida mikään harmi ollakaan.
Kuulostaa ikävältä yleensä kiroilu ja jos nainen sitä tekee, oikein rinnasta kouraisee.
Vieläkin muistuu mieleen, kun poikani alakouluikäisenä teatteri kappaleeseen mukaan pääsi ja siinä piti kirota.
Minä tietysti ihmettelemään, että eihän se onnistu, ei minun poikani osaa kirota, tuli aika kipakka kommentti pojalta, vai ei ossaa, niin kova halu päästä näytelmään, että äidillekin uskalsi tunnustaa tekojaan;)
Joskus tuo Makriinan," minä en ala" tulee minunkin mieleen, kun kaikki menee vinksalleen.
Neeassan mietintään TV:n äänityksiin varsinkin musiikin osalta, mutta myös puheen suhteen on toivomisen varaa, kuuloni pitäisi olla hyvä, mutta silti ei aina puheista selvää saa ja sekös ärsyttää, puhetyöläisen pitäisi kiinnittää asiaan huomiota.
Lähikauppaan aion mennä, ruokaa kyllä on, mutta hedelmät loppuivat, illalla aina mielitekoja niiden suhteen tulee ja ikävä on jääkaappiin kurkata, kun ei mitään löydy.
Hyvää vointia itse kullekin, ,keskiviikkoa elämme, Teemut viettää nimipäivää, onnea;) - Huomenta toukokuun viimeiseen aamuun, vettä eilen vähän satoi ja heti luonto alkoi hehkumaan, tosin pieni pintakastelu vaan olo.
Nyt tuuli melko reipas, voi olla, että vettä lisää saamme.
Pienestä ne tuntemukset herää, kuten hurskainen kirjoitti, hyvä niin, tietää olevansa elossa, kun havaintoja jaksaa tehdä.
Kompurointia tämä elämä alkaa olla, ei tiedä milloin kokee maata suutelevansa, kun tasapaino ei parhaita ole.
Ramoonalla taas yksi mukava venematka nautittu ja kesä vasta alkulukemissa, ehditte vielä saalistakin saamaan.
Pohdintaan menee kärhöni säilytysyritys talven yli, komerosta jo paikkaa katselin, jos en löydä tarvittavaa suojaa parvekkeelle.
Katsotaan nyt miten kauniiksi kasvaa ja miten kukkii, kannattaako edes talven yli yrittää.
Makriina kertoilit tuosta tuholaistenkin tappamisen vaikeudesta, en varmaan tapa helpoin tuntein muita kuin itikoita, vaikka niidenkin elämä on tarkoin suunniteltu, lintujen evääksi.
Ovat vaan niin ilkeitä, että minua purevat, vastatoimenpiteenä sallin itselleni tappamisen luvan.
Ainut käärme jonka olen läheltä nähnyt jalkani vieressä sai minut tasajalkaa hyppimään ja käärme pakeni, jos olisi kääntynyt ja pistänyt, varmaan ei tappaminen olisi edes onnistunut, kauhusta kankea olin.
Miaelina päästäisestä kerroit, kissalla ja tällä pienellä hiirulaisella on kaiketi sopimus, kissa ei kuulemma päästäistä syö, ehkä leikki kanssaan, kiduttaen kuoliaaksi.
Lehdestä luin, että kaupunki aikoo jollakin tapaa rottia alkaa lopettamaan, onko se myrkky vai löytyykö muuta tehokasta tapaa.
Rotat on lisääntyneet valtavasti ja tuhoa syntyy.
Myrkky on varmaan, ei niin suositeltava, koska voi koitua kissojen jopa koirien kuolemaksi.
Päivä suunnitelmilta vapaa, mutta iltaan se kuitenkin päättyy, mitä välillä tapahtuu on arvoitus,
Kesäistä päivää toivotan teille toisille, nautin siitä itsekin;) - Se onkin ollut yksi inhottavin homma, olen lopettanut ajattelun hetkeksi, yleensä katkaisin madon ja tunsin tuskaa myös kalan irrottamisesta koukusta.
Kalakaveri auttoi aikansa, mutta sitten oli pakko sydän paaduttaa, jos mieli onkia.
Osaan olla julmakin, sen koin, mutta lieron kuin muunkaan pienen olion tiellä kohdatessa en astu kylmästi päälle.
Taas kerran syntini paljastui, mutta enemmän kuitenkin hyvän puolella olen. - Mukava viikonalkua ja toukokuun viimeisiä päivä lopettelemaan.
Virallisesti aloitamme aivan pian kesän ja siltä se tuntuukin.
Ensi pyhänä helluntai, se juhlapäivä jolloin kaikilla heila pitäisi olla ja sitten odottamaan kesän kohokohtaa juhannusta.
Sitten eletään vaan kesäaikaa, syksyä ja lokakuussa ensimmäiset pyhät, Pyhäinpäivä, sittenpä juhlitaan vasta joulukuussa, hoijaa, nyt sitten on vuosi lähellä loppua, näin aika mielikuvituksen värittämänä liitää, kukapa kaiken tämän näkeekään.?
Paljon on taas asiaa tullut ketjuun, minä jätän näistä kirjoittamisen teille viisaammille, tietenkin minäkin voisin lukemalla saada selvyyttä, mutta tietäen tuloksen, kohta luettuani en muista mitään.
Tiedon murusia kerään teidän hyvämuististen viesteistä.
Teloituksistakin olette puhuneet, aika monessa maassa se edelleen voimassa on ja ilman lupaa ja lakia täällä meilläkin tappoja paljon tapahtuu.
Ymmärrystä ei nämä sodat ja yleensä tappamiset mielessäni saa, mutta siihenpä ei minun mielipidettä tarvitakaan.
Aborttilaki aiheuttaa holtittomuutta elämän hallinnassa, vaikka toisaalta ei aivan turhakaan jossain tapauksissa.
Mitä tulee tuohon Amerikkalaisuutteen, ei siellä kaiken hyvinvoinnin rinnalla tieto elä, paljon tietämättömyyttä sielläkin ja usko Amerikan hyvän elämän kehtona on harhaa, ehkä hyväosaiset silmänsä ikäviltä asioilta sulkee.
Suurella osalla kansaa ei elämä rikasta ole ja sieltä mallia pyritään Euroopassakin ottamaan, ei aina ollenkaan tarpeellista.
Olisi syytä luoda oma kulttuuriperintö, mikä kuvaisi suomalaisuutta.
Makriinan mainitsemaan lehtokotiloon en ole tutustunut, silti osaan jo inhota sitä, kaikki limainen ja mateleva on inhon kohteeni.
Sen verran kannustin suomalaista jääkiekkoa, että katsoin kolmannen erä lopun ja jatkopelin ja hienoahan se oli, että maailmanmestaruus tuli.
Juhlinnan toivoisin menneen rauhaisasti, sekin menee joskus yli äyräiden, siinä jokainen on kuin suurenkin teon tehnyt, vain penkillä istuen;)
Olisipa ihanaa jos moinen innokkuus useissakin asioissa nousisi kattoon.
Tunnustus pelaajille, siihen jää minun osuuteni. mutta onhan hienoa, että maamme tunnetaan tämänkin lajin voimalla.
Eliaanalla tuo kesän tulo niin käsin kosketeltavana, että minullakin ikävä aina mökille herää, vaikka jo parikymmentä vuotta sieltä pois olen ollut, no maata olen päässyt kyllä tonkimaan senkin jälkeen.
Parvekkeen kukat nyt ole saanut paikoilleen, vähän ehkä liikaakin on, mutta ilohan niitä on hoitaa ja kasvua ihmetellä.
Käen kukuntaa en ole kuullut, harvemmin tänne kaupunkiin tulevatkaan, mutta onneksi pääskyset kuitenkin ilahduttavat liidoillaan;)
Silitysten kimppuun, sain valmiiksi neljä tablettia, nekin silityksen kaipaavat ja sitten hyllyä täyttämään.
Vasen ranteeni on niin kipeä vieläkin virkkauksesta, että vähän vähemmälle olen käsityöt jättänyt.
Aurinkoista päivää, tänne se ainakin paistaa ja kaivattua vettä ei ole tullut. - Onnellista sunnuntaipäivän alkamista, pilviä leijailee, mutta vettä ei ole tullut, nyt sitä jo kaivataan, mustikat kukalla ja muukin luonto kuivunut.
Matka tuli tehtyä, väsyneenä, mutta tyytyväisenä itseeni, jaksoin kaikki kohteet tutkia.
Eka puutarha oli pieni, lähinnä perenna kauppa, sieltä ostin kärhön, yritän talven yli sitä viedä.
Siitä matkasimme ruokailuun ja masu täynnä jatkoimme matkaa.
Viherrenkaanpuutarha olikin sitten suuri ja voi sitä värien loistoa, alkoi se valinnan vaikeus, parvekkeeni on jo osin kukitettu, mutta nyt kaksi ihanan vaaleanpunaista begoniaa ostin ja muutamia pienempiä kukkia ruukkujen reunoille.
Joensuun torilla käytiin, kaunis tori, kunhan nyt lopullisesti valmiiksi saavat, siellä kesän tulo alkutekijöissään, hieman myöhemmässä kuin meillä.
Tarjontaa vielä vähän, meillä oma tori jo paljon värikkäämpi.
Kotimatkalla vielä kahvit Karvion kanavalla ja makoisa mallasleipä kainalossa autoon kivuttiin.
Matka onnistui, mutta voimia se kysyi ja sauna oli paikallaan , kun kotiin pääsin.
Mukava uutinen tuo demeterin leikkaukseen pääsy ja hyvällä omallatunnolla voit leikkauksen toteuttaa.
Veroeuroista näitä terveyspalveluita on rakennettu ja aika hyvällä mallilla ovatkin, siis hoitoa jokaiselle pusin paksuutta kysymättä.
Ainahan parantelun varaa näissäkin, mutta kyllä vuosikymmenten uurastus on tuloksia antanut.
Paljon olet saanut terveysohjeita ja siinä samassa on tietoa meille toisillekin tullut.
Onnea vaan matkaan ja siitä se elämä kohta hymyää;)
Toisin on jopa Amerikassa, missä kaiken maksavat omasta pussista, tai näin ainakin aiemmin.
Kyllä Suomi on todella hyvä maa asua, on koulutus ja terveyspalvelut kaikkien ulottuvissa.
Sitkeys ja peräänantamattomuus on tämän aikaan saanut ja viisaat päättäjät vuosia sitten näitä on mahdollisiksi kehittäneet.
Tyytymättömyys kuitenkin suurta, mitä pitää ihmetellä..
Makriina, minulle on sanottu, että kunnossa pysymiseni tai paremminkin vaivojeni hoito vaatii liikkumista, sitä nyt yritän, tiukoille se kuitenkin ottaa, kiipeily autoon ja autosta pois oli todella työlästä.
Joka retken koen voitoksi itselleni, muutama vielä suunnitelmissa.
Matkoja muutaman vedin, kun käsityökerholaisten kanssa Tallinaan mentiin ostosmatkoille, yö hotellissa ja päivät kauppoja kierrellen.
Oma puuha siinäkin on, tilauksineen ja rahan keräyksineen, vielä jännitystä sujuuko kaikki hyvin, no kiitokset sain joka matkalta.
Kenties matkanvetäjäksi olisin saanut paikan, mutta olin jo niin monessa mukana, että ei aikani riittänyt.
Nyt istutushommiin, sain multapussin mukaani, kun laiskuuttani valitin, nyt en tarvitse kauppaan lähteä, saan kasvit paikoilleen.
Jospa innostuisivat kasvamaan hyvin ja silmilleni iloa antavat.
Keväistä, tai voi sanoa kesäistä lämpöä teille kaikille palstalaisille;) - Huomenta, uusin kengin tässä matkaan lähtöä suunnittelen, kohti Joensuuta, sieltä Kontionmäen puutarhalle ja takaisin Joensuuhun torille ja vielä jonnekin kukkapaikkaan.
Raskas päivä tulee, kävelyä varmaan paljon, mutta kenkäni on hyviksi jo viime kesänä havaittu, .samoihin turvaudun nytkin.
Puutarhaa en omista silti halusin mukaan ja varmaan jotain mukaan lähtee, vielä parvekkeelle mahtuu, Karvion kanavalta ainakin hyväksi kehuttu mallasleipä.
Tuo lastenkasvatus poiki paljon mielipiteitä, kai sitä omalla mallillaan on esimerkkinä yrittänyt olla ja perustavat tullut neuvottuakin.
Kai sekin, että ovat työelämässä pärjänneet, ei mitään kielteistä ole kuulunut, osoittaa, että jostakin on tapansa oppineet, jos ei minulta, niin muualta sitten.
Lasteni lapsetkin hyvin sijoittuneet, jopa jotain onnistumista kaikilla, itsenäisesti ovat toimineet, omasta halusta ammatteihin hakeutuneet, kouluttautuneet, tämäpä lasten kasvatuksesta;)
Hoitokotiin en ole hakeutumassa, toivottavasti en koskaan joudukaan, itse haluaisin kohtaloni määrätä loppuun asti.
Sanoinhan, että hullu mielijohde se muualle muuttamien oli, tässä istun ja varmaan tässä pysynkin.
Suoriin kysymyksiin pyrin vastaamaan, samoin väärinkäsityksiin, niitä jatkuvasti tapahtuu., rivien välistä en osaa lukea, ehkä olisi parempi kaikille jättää ne rivienvälin arvailut sikseen.
Demeter kuin Makriinakin puhutte asiaa, taitava ja kieli keskellä suuta olisi oltava, mutta kun ei aina osaa, ei malta, kun huomaa tahallaan väärinymmärryksiä.
Hyvähän on jos ihmisellä on hyvä mielikuvitus ja sitä taidolla vielä käyttää, mutta kuvitellut rivinväliset jutut ei totuutta esiin tuo.
Selittelyt ei ole tarpeen, kun osaisi kirjoittaa ymmärrettävästi, aina se ei vain onnistu, minulta ainakaan, aivan vilpitön lause saa kielteisiä vastauksia, kysymyksiä.
Demeter puhuit minun suullani, samat asiat ymmärtää oikein samalla aaltopituudella olevat ja hyvällä tahdolla toisetkin, mutta jos on halu saada jostain kirjoittaja jollakin tapaa mollattua, se tuntuu olevan onnenkantamoinen joillekin.
Tämä yhteydenpito on minulle antanut paljon, vaikka tuiki tuntemattomia kirjoittajat onkin, samanhenkisyyden kyllä tavoittaa, kiitos siitä.
Eliaana taas mukavasti toi kesän edistymisen ja vihreyden lisääntymisen, vettä tännekin kaivattaisiin.
Katselin eilen tuota puistoani, vaahterat vielä kellanvihreät, koivut täyden värinsä saaneet.
Pitkä penkki keltaisia narsisseja ja monivuotiset kasvuaan nostavat, kiva on penkille istahtaa ja seurata liikennettä piennen matkan päässä.
Täälläkin on hyväksi koettu suutari ja hyvän työn jäljistä olen kuullut paljon, en tuttavuutta ole vielä tehnyt.
Putiikistaan löytyy myös muuta kaikkea pientä tarvittavaa.
Nytpä pitää piste laittaa viestille, matka taas odottaa, joka kuukaudelle jotakin, kiva kun näitä yhteismatkoja tehdään, vaihtelua elämään edes vähän,)
Mielekästä päivää kaikille;) - No niin, taas tuli selittelyjen tarve, en osannut kasvattaa, aikaa ei ollut paneutua kaikkiin asioihin, kuten harrastusten mahdollistamiseen. sillä nykyisin lapsien mielipiteet kuin muutkin tarpeet täytetään kirjaimellisesti.
Kimmokkeita uuteen ei ollut aina vara antaa, vaikka toki jotain koetin kustantaakin, mutta pääasiassa itse hakeutuivat mieleisten harrastusten pariin.
Töistä töihin matkasin ja se rakkaudellinen huolenpito siitä kärsi, aineellinen hyvinvointi tuli onneksi hoidettua.
En monastikaan satuja ehtinyt lukemaan, en heidän toiveitakaan aina täyttänyt, siksi sanon, etten osannut kasvattaa, paremmin ajan puute esti sen.
Olen aivan liian vaatimaton kehujen kerjäämiseen, niiden voimaan en usko, vilpittömän tunnustuksen jokainen toivoo kirjoituksistaan, niin minäkin.
Lapset ei koskaan ole minua syyttäneet mistään, jos ei meillä paljon kehutakkaan, olen onnellinen tästäkin vähästä ja tyytyväisenä seuraan elämiänsä, huoltakin joskus tunnen heidän puolestaan.
Ainahan vastoinkäymisiä tielle voi tulla, toivon, että nekin kestävät, tukemassa haluan aina olla omalta osaltani.
Hyvä jos sinä 8,39 olet onnistunut myös kasvattamisessa. - Ano 12,04, on aika vaikea tietää kenenkään rahan käytöstä, omaisuuksista näin kirjoittelun kohdalla.
Myös tuo hyvän tekeminen voi olla monella melko joka päiväistä, tällä en halua moittia en kehua, omisti joku mitä, tai luopuu kaikesta, eläen silti rikasta elämää.
Vapaa valinta, mutta siitä en ole samaa mieltä, etteikö ponnistella pidä, jos oman kodin aikaan saa, siis palkkatyöllä eläen.
Kun puhutaan rikkauksista, ne ei todella ole sitä, että on katon päälleen saanut, kovan työn ja niukkuuden on joutunut kärsimään.
Pankki minunkin kodista on hyötynyt ja nyt velattomana onneksi saan hyvillä mielin itsenäisesti asustaa.
Siinäpä ne rikkaudet, ei ole perinnöksi saatuja apuja, omin voimin on kaikki rakennettu ja nyt tuntuu pahalta ajatella, että melkein ilmaiseksi joutuu myymään, sitä vanhuuden turvaa jokainen kai haluaisi.'
Raamatussa on myös sanottu, otsasi hiessä on leipäsi ansaittava, niin olen tehnyt, unohtamatta silti apua antaa vielä heikoimmilla eväillä oleville.
Uskoisin "neulan silmän läpi pääseväni", en rikkauksia omista.
Tyytyväinen ole siitä, että elämäni olen kustantanut, apua en mistään ole pyytänyt, en saanut.
Aivan aiheetonta on omaisuuksia arvioida, emme tiedä taustoja toistemme elämästä, siksi syytä jättää arvostelut - Hyvää ja melko kaunista Helatorstaipäivän alkua.
Luonto muuttaa väriään alkaa se oikea vihreä tulla esiin koivujen ja nurmikkojen kohdalla, keltaisuus katoamassa.
Vesisade tekisi poikaa, uskaltaako ääneen sanoa, ettei sitten sateiseksi taas muutu, lämpöä eilen jo kaksikymmentä astetta.
Ei sitä asuntoakaan saa yks,kaks myytyä, jos nyt leikkaukseen yksityiselle haluaisi, tosin ajattelen, että veroja maksamme koko ikämme, kyllä terveyspalvelut pitäisi pienemmillä menoilla selvitä.
Ei omaisuuttakaan mielellään myy kovalla työllä aikaan saatu, jos tarjolla on kaikille kuuluvat palvelut.
Todella harmillista nuo vaikeudet mitä kohdallesi sattuu demeter, mutta kättä et eteen voi laittaa, jos tulehduksia eteen tulee, mutta vihaiseksi se mielen tekee.
Leikkaus vaatii kokonaisterveyden hyvä olevan, jälkimainingit sitten helpommin ohitetaan, harmiksi nuo tulehdukset asian tilan tekevät.
Olet niin kauan jo joutunut vaivan takia rimpuilemaan ymmärrän mielen mustuvan, mutta sanonta, lopussa kiitos seisoo, toivon näin olevan, voimia jaksamiseen.
Asunnon vuokraaminen on riskaapeliä, mistä tietää minkälaisia vuokralaiset sattuu olemaan.
Tässä meidän talossa paljon vuokralla asujia ja yhden kohdalla sattui suuri vahinko, kun saivat asujan pois, rikkoi kaiken Vc: pöntöstä lähtien.
Kävi vielä käytävän ikkunankin rikkomassa, toivotaan sinulle parempaa onnea vuokralaisen suhteen.
Minä tai perikunta on myös ajatellut asunnon myymistä, mutta hinnat on pudonneet huimasti, miettimään pistää.
Näin omistajana ollessa, kaikki korjaukset itse maksettava ja ylimääräistä yhtiövastiketta on joskus maksettava, vanhan talon huoltaminenkin kallista.
Toivon, että kaikki hyväksi kääntyy ja pääset kesästä nauttimaan.
Fiinufammulle noita iloisia asioita tapahtuu ja oppaana olet saanut olla, kiva, että tuon ikäiset ovat kiinnostuneita tutustumaan nähtävyyksiin.
Toivottavasti sää suosii tämänpäiväistä kierrosta, aina se aurinko oman lisän antaa, onnea vaan matkaan;)
Kyllä keinu olisi mukava kesäpäiviin liittyvänä, voisi kiikutella ja pohtia maailman kulkua, tai vain olla, pystyykö muuten koskaan olla miettimättä jotain?
Meillä on pihassa kiikku, mutta harvoin olen siihen istahtanut, olisi hyvä paikka tutustua muihin talon asukkaisiin, jos joku vaikka kaveriksi tulisi.
Näin on mahdollisuuksia, mutta saamattomuus tässäkin asiassa on pahe, ei vaan tule toteutettua.
Sammal on kaunis, mutta ehkä ei laattojen väliin mieleinen, muistan joskus minäkin kaivelleeni jollakin aseella noita kasvuja ylös, mutta sitkeitä ovat kasvamaan uudelleen.
Jääkiekko pelit on jäänyt katsomatta, tuloksia olen kuullut, urheilun seuraaminen ei minun intoni.
Nyt olisi ruvettava tekemään tuonne lenkille lähtöä, kun se ainoa lääke on minun kohdallani todettu, ei pitäisi olla vaikeaakaan, mutta, mutta, minä vaan en viitsi, se lähteminen vaikeinta., voi minua;(
Kivoja jatkoja jokaiselle omin tahdoin;) - Aurinkoista aamua näin keskiviikkoonkin, tuuli hieman viilentää, mutta minulle lämpöä riittävästi.
Eilen istuskelin rannalla ja tuuli virkisti oloa, koillisesta edelleen puhaltelee.
Tänään aamupäivän tunnit vietän leipoen ja ruokien tekoon, aina aamuisin jaksaa.
Uunirieska muhii valmiina uuniin laitettavaksi, alustan herkkupullataikinan, sen kohotessa, tekasen Ramoonan mainitseman keikauskakun ja lopuksi riisikanalaatikko ja riisipuuro uuniin.
Kelpaa taas jokunen päivä näistä hommista levätä.
Kyllä ne kukkaset iloa antaa hurskaisenkin elämään ja sen verran aikaa voi uhrata, että kastelun muistaa.
Omenapuu täydessä kukassa ja samoin sireenit, niitä ikävöin ajalta joita vietin maatalon tuntumassa, nyt kukkii vain parvekkeen kukat, toki tyytyväinen siihenkin olen;)
Iso lahna onkin hyvä rasvainen syötävä, ruodot ei kiusaa.
Onko pyydykset järvessä hurskaisella?
Onnellinen voitikin olla Eliaana, rikas on elämäsi monine puuhineen, ei varmaan aika pitkäksi käy.
Paljon osaatkin, omatoimisesti toimit asioiden kanssa jotka minulle sormen suuhun laittaisi,.
Käärmeiden kanssa olet sopeutunut elämään, minulle olisi ainainen pelko kohtaamisesta.
Miten voikaan näin valtava kammo otusta kohtaan olla, vaikka pari olen eläissäni nähnytkään.
Toivottavasti kissasi säilyy ilman käärmeen pistoa ja sinäkin, varoen on kuljettava.
Neeassa jalkahoitajana toiminut, väliin on sitäkin tehtävä, varpaan kynsien leikkaus minulla jo melkoinen saavutus, kun ei jalat suotu yhteistyöhön, sitkeästi vaan yritän.
Minun jalkani harmia muutenkin tuottavat, juuri eilen soitteli lääkäri ja ilmoitti, että sydän ei hoitoa kaipaa, kysäisin miten kuntoutus auttaisi jalkoihin, totesi, että nivelvaivoihin kävely parasta.
Kehotti astmaa hoitamaan ja siten pystyn lenkeillä käymään paremmin, kysyin vielä muistitesteistä, senkin sanoi olevan hyvä, kun kerran päivittäiset asiat muistan.
Ajattelin kysellä noita palveluita joita ystäväni saavat monenlaisissa laitoksissa, minulle ei nekään kuulu, no eipä kulu yhteiskunnan varat minun kunnon hoitoon ja näillä mennään.
Toivottavasti kaikki joille apua on saatavissa sitä saavat.
Minäkin lukeudun suureksi kukkasten ystäväksi, rajat vaan on siihenkin harrastukseen.
Voi kuule Makriina, ei se ilman tuoliin istahtamista sujunut minunkaan parvekesiivous, parin minuutin tauko useamman kerran ja loppupäivä sitten aivan voimattomana, vielä seuraava päiväkin oli hankalaa.
Olen kai vähään tyytyväinen töittenikin suhteen, kun jotain saan tehtyä olo kuin lottovoittajalla.
Eilinen liesituulettimen pesu ja paikalleen laitto sujui pienin ongelmin,, kannen pidikkeet katkenneet ja niinpä tämä korjaaja teipillä sen kiinnitti, kestää aikansa;)
Varmaan joku olisi keinon muunkinlaisen keksinyt, mutta minulla ei muuta neuvoa ollut, nuukana uuden ostoa siirrän, liekö osia saatavanakaan?
Sanotaan hätä keinon keksii, taas tuli mieleen, että mies ehkä tämänkin asian olisi toisin hoitanut.
Vanha on tuuletin ja kaikki muukin tässä huushollissa, emännästä alkaen;)
Julmuutta sota aina on, miksi niitä aina vaan käydään, vahvojen diktaattorien käskyyn tyytyen, ehkä nöyryys on kansassa niin syvälle juurtunut, että ei asiaa ole valmis lopettamaan.
Sodan vastainen maailmanlaajuinen lakko olisi paikallaan, miksi tähän ei herätä?
Mennään päivä kerrallaan mentaalilla, joskus onnistaa, joskus ei, voimatkin päivittäin vaihtelee.
Jokohan demeter on päässyt leikkaukseen?
Nyt sitten keittiötä sotkemaan, minulla on pieni keittiö, työpöydän ja hellan välissä sovin puuhastelemaan, ja paikat täyttyy, astioita likaantuu, mutta loppusiivous todistaa homman tehdyksi;)
Mukavaa Helatorstain aattoa;) - Huomenta, tämän kevään viimeinen urakointi tehty, parveke puhtaana laseineen;)
Viidettä tuntia hommia tein, tyhjensin ja sitten pesujen jälkeen taas takaisin kannoin. kahdeksan korkeaa lasia pesin ja nyt tuntuu keho melkoisen pieksetyn tuntuiselta, mutta hyvä mieli tästäkin homman suorituksesta jäi, vielä vaan mummo jaksoi;)
Olen kertonutkin, että kerran otin pesijän ulkopuolelta, jouduin saman homman tekemään, pesu jäi pesijän hommaksi, lasien siirtely ja paikoilleen laitto jäi minulle, pesijä ei uskaltanut niitä siirtää.
Ehkä ne jää pesemättä, kun kuntoni huononee.
Tarjouksia minä kahvin ostossa yritän katsella, on se mokoma niin kallista herkkua.
Olisiko raakakahvia myynnissä?
Kahvimylly olisi, mutta rännäli on tullut heitettyä pois.
Voikukka on kaunis, mutta harmina on se, ettei kestä penkissä, leviää joka paikkaan.
Tienvarsia koristaa kivasti, kohta lupiinit valtaa alat.
Tasan ei käy onnen lahjat, minulla hiki jo kävellessä, vaikka vaan ohut takki päällä, hurskainen viluilee, taidan olla verenkierron suhteen vielä nuori, olen monen ikääni nuorempien kuullut puhuvan kylmyydestä, tässäkin asiassa eroja on.
Jalat minulla vähän aremmat, villasukat jalassa kotona kävelen.
On todella koneita keksitty helpottamaan raskaimpien töiden avuksi, mutta vielä on niitäkin hommia, joissa ihmisenvoima on tarpeen.
Ihastelen aina pitkien rekkojen kuljettajia, miten he taitavasti rattia kääntäen vievät lastin perille paikkaan kuin paikkaan, olipa keli mikä tahansa.
Samoin rakennuksilla on miesvoimat tarpeen, miettien vielä työasentoja.
Onhan paljon parannuksia saatu aikaan, mutta lisää tarvitaan.
Ramoonalla ihasteltavaa omassa pihassa,, onpa mukava istua vaikka omenapuun alle ja antaa silmille nautittavaa.
Nuo kasvatuslaatikot on yleistyneet ja antavat satoakin mukavasti, on se ilo, kun omasta maasta voi yhtä ja toista käydä hakemassa ja makukin aivan toinen.
Tapani oli aiemmin, kun vielä vähän maatakin omistin, piti joka nurkka jollain tavoin hyödyksi laittaa kasvamaan, pensaiden ja kukkien lisäksi.
On siitä aikaa, kun altaassa olisin uinut, en tosin usein järvessäkään, tokko enää pinnalla pysyisin, kaikki aikanaan, vesipeto olin kouluaikana.
Jotenkin en halua tunne tuohon hommaan, niin hyvä kuin ehkä olisikin.
Jäin miettimään koska olenkaan kalakeiton keittänyt, järvikalasta en aikoihin.
Muikut ja lohi on muulla tapaa tullut tehtyä.
Keikauskakun teenkin, nyt Helatorstaiksi, kun pojantytär tuleen pienen neidin kanssa käymään, jos aika myöten antaa, kun on omaäiti/mummola ja ukkila/varamummola käytävänä, kiitos kun muistutit tuosta kakusta Ramoona.
Toivottavasti ehtivät jossain välissä myös iso-mummia tervehtimään, toivossa elän.
Jännä nähdä miten suomenkieli on vävyllä kehittynyt.
Nyt päivää suunnitelmia olematta viettämään, aina joku kohta eteen tulee mitä voi korjailla, no heti tuli mieleen liesituuletin, sekin tuppaa rasvoittumaan, joten siinä taas hommaa tiedossa.
Iloista ja miellyttävää päivää teille ystävät;) - Huomenta, tämän kevään viimeinen urakointi tehty, parveke puhtaana laseineen;)
Viidettä tuntia hommia tein, tyhjensin ja sitten pesujen jälkeen taas takaisin kannoin. kahdeksan korkeaa lasia pesin ja nyt tuntuu keho melkoisen pieksetyn tuntuiselta, mutta hyvä mieli tästäkin homman suorituksesta jäi, vielä vaan mummo jaksoi;)
Olen kertonutkin, että kerran otin pesijän ulkopuolelta, jouduin saman homman tekemään, pesu jäi pesijän hommaksi, lasien siirtely ja paikoilleen laitto jäi minulle, pesijä ei uskaltanut niitä siirtää.
Ehkä ne jää pesemättä, kun kuntoni huononee.
Tarjouksia minä kahvin ostossa yritän katsella, on se mokoma niin kallista herkkua.
Olisiko raakakahvia myynnissä?
Kahvimylly olisi, mutta rännäli on tullut heitettyä pois.
Voikukka on kaunis, mutta harmina on se, ettei kestä penkissä, leviää joka paikkaan.
Tienvarsia koristaa kivasti, kohta lupiinit valtaa alat.
Tasan ei käy onnen lahjat, minulla hiki jo kävellessä, vaikka vaan ohut takki päällä, hurskainen viluilee, taidan olla verenkierron suhteen vielä nuori, olen monen ikääni nuorempien kuullut puhuvan kylmyydestä, tässäkin asiassa eroja on.
Jalat minulla vähän aremmat, villasukat jalassa kotona kävelen.
On todella koneita keksitty helpottamaan raskaimpien töiden avuksi, mutta vielä on niitäkin hommia, joissa ihmisenvoima on tarpeen.
Ihastelen aina pitkien rekkojen kuljettajia, miten he taitavasti rattia kääntäen vievät lastin perille paikkaan kuin paikkaan, olipa keli mikä tahansa.
Samoin rakennuksilla on miesvoimat tarpeen, miettien vielä työasentoja.
Onhan paljon parannuksia saatu aikaan, mutta lisää tarvitaan.
Ramoonalla ihasteltavaa omassa pihassa,, onpa mukava istua vaikka omenapuun alle ja antaa silmille nautittavaa.
Nuo kasvatuslaatikot on yleistyneet ja antavat satoakin mukavasti, on se ilo, kun omasta maasta voi yhtä ja toista käydä hakemassa ja makukin aivan toinen.
Tapani oli aiemmin, kun vielä vähän maatakin omistin, piti joka nurkka jollain tavoin hyödyksi laittaa kasvamaan, pensaiden ja kukkien lisäksi.
On siitä aikaa, kun altaassa olisin uinut, en tosin usein järvessäkään, tokko enää pinnalla pysyisin, kaikki aikanaan, vesipeto olin kouluaikana.
Jotenkin en halua tunne tuohon hommaan, niin hyvä kuin ehkä olisikin.
Jäin miettimään koska olenkaan kalakeiton keittänyt, järvikalasta en aikoihin.
Muikut ja lohi on muulla tapaa tullut tehtyä.
Keikauskakun teenkin, nyt Helatorstaiksi, kun pojantytär tuleen pienen neidin kanssa käymään, jos aika myöten antaa, kun on omaäiti/mummola ja ukkila/varamummola käytävänä, kiitos kun muistutit tuosta kakusta Ramoona.
Toivottavasti ehtivät jossain välissä myös iso-mummia tervehtimään, toivossa elän.
Jännä nähdä miten suomenkieli on vävyllä kehittynyt.
Nyt päivää suunnitelmia olematta viettämään, aina joku kohta eteen tulee mitä voi korjailla, no heti tuli mieleen liesituuletin, sekin tuppaa rasvoittumaan, joten siinä taas hommaa tiedossa.
Iloista ja miellyttävää päivää teille ystävät;) - Huomenta edelleen kauniiseen maanantaiaamuun ja uuden viikon alkuun.
Viimeinen täysi viikko toukokuuta, mihin tämä aika kiirehtiikään, kesää odottaen hujahdamme kohta syksyyn;)
Koivuissa melkoisen täysikokoinen lehti ja pääskysetkin on tänne löytäneet, kesäksi voi jo sanoa.
Tuuli saisi suuntaa kääntää, sen jälkeen lämpökin lisääntyisi, koillisesta puhalteli eilen, ja se ei ihan kesäisen tuntuista kuitenkaan.
Fiinufammulla kesähommat menneillään, kyllä se ilo onkin seurata kasvun edistymistä, tuomi on nupullaan täällä meilläkin, neljän päivän päästä helatorstai, silloin tuomi kukassaan.
muutama hetki ja sireenin vuoro on kukkansa iloksemme näyttää ja niin se kesä etenee kauneudessaan.
Uimahalli on täällä myös hyvin suosittu meidän ikäisten keskuudessa, itse en voi, ihoni ei kestä kloorattua vettä.
Hinnannousut on todellisuutta kaiken suhteen, elämä on nyt tosi tiukkaa, pakko on yrittää menoja pienentää, jos ei kovin suurta kulutus ole tähänkään asti ollut.
Asuminenkin kallistuu, totta kai, kun kulut nousevat, on vaan hyväksyttävä tosiasia.
Kyllähän ne koiratkin osaa ikävöidä, miniäni juuri kertoi, ettei töiden jälkeen mihinkään voi jäädä, kun kotona koirat odottaa.
Miniä soitteli eilen ja tarjosi kyytiä puutarhalle, mutta nyt kukkani on jo ostettu ja roikkuvat amppeleissaan ja viikonloppuna menen puutarhamessuille Joensuuhun, varmaan sieltä jokunen kukka mukaan lähtee.
Miniä laittaa pihansa todella kukkakeitaaksi, pysyvien pensaiden ja monivuotisten seuraan paljon kesäkukkijoita.
Hän tarjosi vielä reissua mökkiä katsomaan, remontti tehty, mutta tällä kertaa siitäkin menosta luovuin, veneeseen meno jo arvelutti ja perillä luonnonomainen maasto.
Aiemmin poikani jo sanoi, että voisin sinne mennä pidemmäksi aikaa oleilemaan, saapa nähdä uskallanko, venematka vain viitisen minuuttia, mutta yksin sinne jääminen arveluttaa.
Yksin olin omalla mökilläni, mutta kunto oli toisenlainen.
Epävarmaksi on maailma mennyt, mieli on oltava avoin jatkuvasti muutoksille, työn tekoakin voi joutua vaihtamaan useamman kerran elämässä.
Tyttäreni on saanut tehdä samaa työtä kohta neljäkymmentä vuotta, vielä vuosi ja sitten eläke odottaa.
Mielellään työn jättää, on koko ajan asiakaspalvelussa ja ihmisten huolten ja purkautumisten kuuntelijana, ei ihan helppoa sekään.
Työelämässä pärjääminen sekin, vaatii kykyä olla ja tehdä työnsä hyvin, olipa työ mikä tahansa.
Tuosta työn erotuksista, henkisen ja ruumiillisen työn mukaan enää ei kai paljon puhetta, ennen oli.
Kunnioitus jokaisesta työstä on ihmisistä riippuvaa, työ sinänsä on arvokasta joka paikassa, kun sen kunnolla hoitaa, hyvä mieli itselle tulee.
Omia töitäni en ole aina voinut valita, mutta hyvin olen osani tehnyt ja joskus jopa hyvillä mielin olen saanut olla.
Mikään työ ei käteen tartu, hyvä mieli voi silti mukana aina olla, siihen vaikuttaa oma suhtautuminen.
Pilviä meinaa kerätä ja minulla parvekkeen pesu mielessä, onpa kiirehdittävä, antoisaa päivää teille ystävät palstalla;) - En varmaankaan väheksynyt kouluja käyneiden töitä, ovat jaksaneet lukea ja näin saaneet ehkä hieman kevyemmän fyysisiltä voimia kysyviltä ammateilta.
Vastuu on joka työssä ja omat vaikeutensa, olkoon jokaiselle kuitenkin valittu ala mieleinen ja intoa antavaa.
Minä en kaikista töistäni ole pitänyt, mutta edellytyksiä ei ollut valita, siksi olen hyvilläni, että jälkeläisilläni paremmat mahdollisuudet työhön mistä tykkäävät.
Ilman siivooja ja rakennusmiestä ja muita ruumiillisesti raskaita töitä tekeviä olisi hankala elää, kaikki kunnioitus myös heidän valinnoilleen.