SkillaN
Hei!
Täältä Savon puolelta olen 83- vuotta täyttänyt naisihminen, kaksi lasta, mieheni menettänyt.
Yksin olen elellyt jo kohta kaksikymmentä vuotta. vuotta, ei valittamista olossani;)
Yksinäiseksi en eloani tunne, aina jotakin touhua päiviin riittää.
Kirjoittelen melkein joka päivä 80+ketjuun, Noja-tuoli otsikon alle , vuoden alusta tänne siirryin, päiväni näin aloitan.
Uskon että mieleni pysyy näin tehden vireänä ja uudet virkistävät ajatukset syntyy lukiessa toisten viestejä.
Eläkeläisyhdistykseen kuulun ja siellä lauluryhmässä laulelen, pientä piristystä hakien..
Terveyteni on hyvä, mitä nyt nuo polvet meinaa kenkkuilemaan ruveta ja se aika paljon jo rajoituksia asettaa, mutta hammasta purren nämä joka päiväiset rientoni suoritan.
Nyt on hiljentynyt harrastus toiminta, enää en jaksa, en tunne yhtä mielekkääksi, mutta mukana kuitenkin vielä olen.
Kesää jo kovasti odotan, nyt kauniista talvesta nautin, siinä se etenee lämpimän tulo, toivossa olen, että kaunis kesä tästä vielä tulee.
Elämässä kiinni, valoisin mielin uutta kohti.
Iloa ja voimia profiiliini kurkistaville;)
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia154 aloitusta · 2546 kommenttia
- Kaunista sunnuntaiaamua ja hiljaista on, kuten aina on ruukannut olla, ihmiset nukkuvat pitkään.
Ripustelin kukka-amppelit eilen parvekkeelle, luulisi ettei pakkanen lasitetulle parvekkeelle enää tule, kauniilta näytti.
Itse kokoan amppelin, saan paljon halvemmalla ja mieleiseni., siivoton hommahan se on, mutta sitten kerralla siivoilen, kun parvekkeen pesu eteen tulee.
Maanantai suunnitelmissa tälle hommalle, jos sää sallii.
Oikein sanot ano20,51, omia juttujahan nämä viestit ovat ja Hurskaiselta aina huumorilla höystettyjä, kiva kun muistaa pistäytyä.
Aikamoinen homma tuo lämmittäminen ja ei sekään ihan halvaksi käy, tosin lämpö on mieluisan tuntuista.
Pikkuruusun vein haudalle äitienpäivänä, pitääkin soittaa seurakunnalle, että jos elossa on, jättävät paikoilleen ja muut kukat laittavat ympärille.
Tiedä vaikka joku poliisin lähettää seuraavaa "urheilua" ajellessa Kristiina23, etkö voi ajaa ajotiellä? kerroit varmaan, mutta en muista syytä.
Kannattaisi perunaa istuttaa, peruna on loppumisuhan alla, tietenkin paljon tulevasta kesästä riippuu, miten kasvu onnistuu.
Paras on mättäät tutkia ennen istahtamista, vaikka kehotus istua mättäälle kuuluukin, saattaa yllätys olla vastassa, ei pelkkä märkyys kuten Miaelina mainitsit, vaan tuo inhottavista inhottavin otus, käärme.
Minua puistattaa jo ajatella jos sen kohtaisin, olen kuitenkin pari kertaa elämäni aikanani sen luonnossa nähnyt.
Inhoan kaikkia matoja, pieniäkin, jauhomatoja aina tutkin purkeistani, mutta onneksi en ole tavannut, joku kertoi niitäkin voivan vanhoissa jauhoissa olla.
Olet hyvin työllistetty Eliaana, ei tarvitse paljonkaan miettiä, mitähän tekisi, kaihoisasti mietin, niin olin minäkin kymmenisen vuotta sitten.
Vauhti on hiljentynyt, vielä kuitenkin jotain aikaan yritän saada;)
Mukava nähdä uusi nimimerkki nojatuolin uumenissa, tervetullut olet Sirkka;)
Liity vaan näiden arjen tapahtumien kirjaamiseen, aika ainakin kirjoittaessa hyvin kuluu;)
Koulujen juhlimisista on puhuttu, kyllä ne varmaan useammassa koulussa pidetään, minullakin olisi Ruotsiin kutsu, siellä tyttärenpojan perheen kuopus valmistuu kansainvälisestä koulusta, mutta menon jätän väliin. samainen nuori tulee armeijan kouluun heinäkuussa, astuu isoukkinsa jälkiä meriväkeen, perinteet säilyy.
Perheenvanhin poika pääsi poliisikouluun, sitkeän hakemisen perästä, aina naiskiintiö esti pääsyn, nyt onnistui .
Vanhin koulun penkille ja nuorin armeijaan, no vielä ehtivät moneen, ikä ei paina kummallakaan.
Näitä onnistumisen tunteita on montakin, pojan vanhin tyttö sai toivomansa englanninkielenlehtorin paikan Lahdesta, tällä hetkellä Kotkassa, mutta isompaan kaupunkiin halusi.
Tuntuu kuin koulun käyminen kaikilla käynnissä, tyttärentytön tyttö lukee ravintola-alan esimies linjaa, tehden koko ajan töitä hotelinrespassa, ja poika lukee kokiksi Jyväskylässä, tehden töitä baarissa viikonloppuisin.
Nuorin lopettaa myös juuri koulun, suunnitelmat jatkosta vielä auki.
Hyvähän se on, kun koulin käynti innostaa, samaa en itsestäni voi sanoa, ei lapsenikaan, mutta hyvin ovat onnistuneet kuitenkin.
Aikakin on niistä ajoista muuttunut ja tarvitaan meitä tavallisia töitä tekeviä, kaikista ei ole koulun kävijöiksi.
Tuo kasviskaviaari on tuntematon minulle, joku salaatti kai on?
Tuo sanonta vähän päivässä, paljon viikossa on nykyinen elämän ohje pakostakin;)
Pieni pyykin silitys on siirtynyt ja nyt siihen sopiva rako ja sen jälkeen tuonne rannan maisemiin, voikaa hyvin;) - Voi hitsi, arvasin, että mokaan, tietenkin Haapakoski piti nimi olla Haapamäen kyllä tiedän, monta kertaa sen asemalla kania syötin, lasna ollen.
Varmaan muutakin virhettä löytyy, ei kaikki selostettu päähän jäänyt;)
Tämä Haapakoski on parikymmentä kilometriä Pieksämäeltä, Suonenjoen suuntaan.
Käärmeet sielläkin liikkeellä, isännän pystykorvaa oli pistänyt kyy, lääkäri tiputukseen laittoi, katselkaa astuntaa, jos metsäisillä paikoilla liikutte. - Kaunista perjantaiaamua ja terveiset eiliseltä antoisalta reissulta.
Puolitoistatuntia ajeltiin, kunnes selvisi matkanpää, olimme Haapamäen ruukissa, 1800 luvun lopussa perustetussa rautasulatus tehtaassa.
Ilma suosi kierrellä eri rakennuksissa ja ihastellen kauniita näkymiä.
Eihän tehdasalue ollut entisessä kukoistuksessaan, jolloin oma puutarhuri hoiti alueita, mutta muuten pieniä mökkejä ja isompia herrojen asuntoja nähtiin ja opas selvitti hierarkiaa, miten erovaisuudet nähtiin, oli herrojen sauna ja työläisillä omansa, olipa kreivinsaunakin, sillä venäläisiä vieraita myös tehtaalla kävi.
Kissakoski oli avain tälle tehtaan mahdollisuudelle ja järvet joita vallattiin samoin kuin kullanhuuhtojat alueitaan Lapissa, kiistaakin käytiin, sillä järvimalmi oli aine mitä tehdas jalosti.
Näin tietämättömälle matka avarsi monia asioita, järvimalmi sulatettiin 1200 asteen lämmössä, konepaja puoli valmisti muotit ja niiden avulla sulanut rauta valettiin valimossa ja kuljetettiin suurimmalta osin Venäjälle, ennen rautatien valmistumista ja sen jälkeenkin hevoset rautaa kärräsi, hevosilla oli kova kysyntä.
Työolosuhteet oli kamalat, valimossa raudan käsittely toi myrkkykaasuja ja siellä olikin seinässä pieni koppi, missä oli jänis, kun jänis kuoli, miehet pääsivät ulos hengittelemään.
Harva valimotyötekijä eläkepäiviä näki, kotiin mentyä silmistä ja äänestä isän tunnisti.
Kerran viikkoon lämpeni sauna, muuten pesu tapahtui pesuvadissa, kun vaimo juoksutti vettä purosta.
Kaksi masuunia mihin malmi ohjattiin sulamaan ja sieltä valui kuumana valimoon.
Myös naisia oli valimossa töissä, sota aikaan ammuksia tehtiin.
!900 luvun alussa muuttui tuotanto viemäriputkiin, silloin alkoi veden saanti yleistyä kotitalouksissa ja niin jatkui tämän ruukin elämä, kunnes muovi keksittiin ja joskus 1970 luvulla tehdas lopetti toimintansa
Haapamäen ruukin loiston päivinä kylässä oli koulu, sairaanhoitaja, jopa oma raha, mikä oli kaiketi laitonta.
Nyt kylässä on noin 180 asukasta, kesällä enemmän, paikka on yksityisen omistuksessa ja vierailut mahdollisia.
On vielä kerrottava juhlallinen työmiehen patsaan paljastus, patsas oli tehty erikokoisista putkista ja raudasta, vatsa oli vain tyhjä reikä.
Opas kertoi hänen viimeisen juhlapuheen jälkeen, hän veti suojan alas ja patsas paljastui, vieressä oli rouva huomannut aukon vatsassa ja todennut, aina se tuo työmiehen vatsa tyhjä on ollut;)
Tulikin vähän erilainen aamunavaus ja virheitä kerronnassa varmaan on, ehkä alan ihmiset korjaavat virheet.
Makriinan kertoma "hajoittaminen" tapahtui myös tämän ruukin kohdalla, mutta historiassa säilyy.
Olisi monelle yksi kohde tutustua siihen aikaan, kun miehet kuin naisetkin olivat rautaa ja elämä melko heikoissa kantimissa.
Päivän retki, antoisa, mutta väsyttävä, eipä mitään enää illan aika aikaan saanut, ja uni tuli hetkessä.
Tulomatkalla kävimme vielä puutarhalla ja sieltä kukkakassit käsissä monetkin lähti, minä myös, nyt pitää ruveta istutushommiin.
Passia ei tarvinnut ja kivasti elämä virkistyi, suosittelen näitä pieniä retkiä, jos vaan mahdollisuuksia eteen tulee, 64 tyytyväistä matkaaja, aika huonokuntoisiakin, mutta matka sujui hyvin.
Haapamäen ruukin olemassa olosta en tiennytkään, vaikka alle sadan kilometrin päässä on, nyt muistoja siitäkin mieleen tuli ja varmaan pysyykin.
Mukavaa viikonlopun alkua , niin se taas viikko jää historiaan. - Sataa, sataa lotisee voisin minä myös laulamalla aloittaa tämän harmahtavan päivän.
Tiukkaa tekee kesän tulo ja satotoiveista on kuultu, ainakin öljyn hinta nousee, kun satotoiveet romahtavat.
Vieläkö luontokin koettelee kaiken muun lisäksi, näin koetellaan, hyväksyttävä on.
Tuo Nato keskustelukin alkaa jo uuvuttaa, jokohan huomenissa hakemus laitetaan, voiko Turkin vastalause hakemuksen hylätä?
Niinpä se joskus levy jää päähän pyörimään, minulla useinkin äitini laulamat virret laulua seuraamaan laittaa, jos sellaista tarjotaan.
Vähemmän virsiä kuulee, ellei kirkon meininkiä kuuntele, useimmiten kanavat tätä nykymusiikkia esiin tuo, mistä en välttämättä tykkää.
Onhan minullakin tuo levyjen kuuntelu mahdollisuus ja mieleistä musiikkia on mahdollisuus kuunnella, laiskuus senkin estää, ei ole automaattinen levynvaihdin;)
Vaikka muisti pätkii, koululaulujen sanat muistan hyvinkin.
Pihatöiden ja kodinhoidon tekeminen kiireen ylläpitää, näin ilman pihalla tehtäviä hommiakin ilta aika nopeasti tavoittaa.
Olen yrittänyt laittaa tavaroita sellaiseen järjestykseen, että nopsaan löydän, jos muisti pelaa aika hyvin on onnistunut, mutta eipä tiedä milloin tuuli kääntyy.
Ystävätär soitti eilen ja kertoi miehensä rollaattoriin jouti turvautumaan, aivoissa verenkierto häiriöitä ja kävely muuttui horjuvaksi.
Saattaa ykskaks juoksemaan lähteä ja siinä on piteleminen, ettei rollaattoria ojaan juoksuta,
nauroi kertoneensa miehelleen, että valjaat saat selkääsi.
Järki toimii hyvin, mutta joku alue aivoista häiriintyy, kovia liikkujia molemmat koko ikänsä.'
Arvaamaton on elämä, koskaan ei tiedä mistä napsahtaa, päivä kerrallaan tyylillä tässä on edettävä.
Kyllä taitaa olla viisautta, kun unohtaa kaikki nuo Posi-tv, kuin muutkin arveluttavat asiat.
Minulle tulee puhelinsoittoja joita arvioidaan häirikkösoitoksi, heti poistan, samoin nuo ulkomailta soittavat.
Onnekseni en niin kiintoisa ihminen ole, että jatkuvasti niitä tulee, jokunen kuitenkin päivässä.
Onneksi olkoon pihasi kuntoon tulemisesta demeter ja hyvä että hyvin apua olet saanut, kunhan nyt vielä leikkaus onnistuu, onpa mukava pihalla käyskennellä ja toipumista suorittaa.
Epäilen peipon olleen linnun, eikös peippo tee pesän koivunlatvaan korkealle, leppälintu muistuttaa peippoa ja se kaiketi pesii pihapiirissäkin, paraskin lintujen tuntija tässä nyt opastaa;)
Pääskyt myös venekatoksiin ja piharakennuksiin pesänsä tekee, mutta pääskyn jokainen tuntee.
Olkoon mikä tahansa, ihana seurattava siitä tulee, istahdin toissapäivänä tuon lähipuiston penkille, västäräkki tuli tervehtimään, samoin talitiainen, mutta peippoa en nähnyt, en kuullut.
Kyllä niitä isoissa koivuissa pesii ja ehkä pesänrakennus viimevaiheessa kiireessä pitää, seurattavaa riittää myös puiston kukkaistutuksissa, mitä ovatkaan kun kukkaan pääsevät, hieman parantelivat syksyllä penkkejä ja uusia kukkia toivat.
Tuo saman ikäisten katoaminen on huomioitu myös kerhopäivinä, vanhoja kasvoja aina vaan vähemmän, lehdestä saa sitten lukea muistokirjoituksia, ovat siirtyneet meille tuntemattomaan.
Julmalta se tuntuu, mutta näin tämä elämä on rakennettu.
Nyt on matonpesu urakka, keittiön lattialta pesen pitkän maton, pesutuvan lattialle heitän ja pitkävartinen harja heiluu, puhdasta tulee, jätän huuhtelun jälkeen valumaan ammeen reunalle, en jaksa mihinkään sitä hilata, sitten valuneena ulos vien.
Saapa nähdä onnistuuko vielä, vai joudunko apua pyytämään, ei näillä voimilla voi kehuskella, mutta jospa vielä kuitenkin;)
Parvekkeella on iso-pitkämatto, senkin pesu päässä pyörii, mutta koetan hillitä ajatusta.
Pesulaan voisi lähettää, muuta itsepäisenä nämä haasteet koen ja samalla testaan kuntoani.
Nyt matto kainaloon ja alakertaan, eipä siinä kauan aikaa mene, jos kaikki hyvin sujuu, näin aloitan järkevän päiväni ja siirryn koneen äärestä, heippa! - Aurinko pilkistelee, kyllä sitä vettä eilisen aikaan jo tulikin, hyväksi varmaan luonnolle.
Pohjoinen tuuli ei tiedä sään lämpiämistä, mutta aina se kuitenkin kesäksi on kääntynyt;)
Loppukuulle jo siirryttiin, hyllyt pakasterasioista täyttyy ja pakastin tyhjenee, hyvä niin, kohta uusi sato tuloillaan;)
No eipä kannata vielä säilömisistä puhua, vietetään juhannus ensin;)
Noinhan se menee ynnämuu, samoja touhuja toistuu päiväohjelmat, minulla jää lukemiset noihin aikakausilehtiin, mutta hyvä, että edes sen verran jaksan keskittyä.
Muutamat sukat olen neulonut, kun kipu ranteista hellitti sen virkkausurakan jäljiltä.
Näillä sitä matkataan ynnämuu, niin kauan kun päivät täyttyy.
Makriina todisti, että tuommoinen kanavakin on, en ole kuullutkaan, pitääkö ihan hävetä, kun en ajan tasalla ole, no Ano Turtiaisesta olen kuullut vastarannankiiskinä.
Ei oikein mielenkiinto jaksa innostua näiden julkisuutta hakevia kohtaan.
Voi hyvänen aika, miten nyt lippusikin sait katoamaan Hurskainen, katsele nyt ensin kaikki piironginlaatikot, kai siellä odottaa salkoon pääsyä.
Onhan äitienpäiväkin lipunnostopäivä ja kesäkuun neljäs sitten myös ennen juhannusta, joten etsi nyt uusi lippu puhtaana ja ehjänä salkoon.
Makriina jaksaa aikaa seurata, minulle tuo euroviisun tarjonta enää houkuta, hyvä oli että voitto meni Ukrainalle, onhan se jotenkin huomiota herättävä sekin ele.
Niinhän tuo media kertoi Niinistön soitosta ja asiallinen kai oli yhteys, ei hyökkäysuhkia ainakaan, näin kerrottiin.
Otsikoita luen ja joskus mielenkiinto herää luen koko kirjoituksen, mutta on se niin sekavaa tämä elämä nykyään, että hyvä kun jaksaa näiden omien vaivojen ja jatkuvasti nousevien hintojen kanssa selvitä.
No selvitäänhän sitä jos nyt ei pelkkää päivän paistetta aina ole.
Surullista on noiden nuorten miesten suhteen, kun sotimaan valmistautuvat, lomaa vaan saivat laulamisen ajaksi, olisikohan mieli jäädä rauhaisimpiin maisemiin.
Täällä lähimaisemissa Ukrainalaiset opettelevat maatiloilla työn tekoon maamme tavoilla, ja lapset koulua käyvät tulkin avulla, aika moni on halunsa kertonut jäädä maahamme.
Varmaan monellakin ikävä omaisiaan, mutta pelko ei ole mukava seuralainen ja jos se vielä on kuoleman pelko ei sitä jaksa.
Sopeutumista vaatii maahammekin asettuminen, mutta toivoa sopii, että kaikki hyvin sujuu.
Komerot on kunnossa ja jonkun verran sain tavaraa vähennettyä, koreihin laiton tavarat, olisiko vielä kyltti laitettava missä mitäkin on, kun nuo komeroiden hyllyt niin syviä ovat ja yleensä aina takimmaista tarvitsee.
Kyllä varmaan siistimiskohteita vielä löytyy, parveke vielä painajaisena edessä, odotan lämpimämpää säätä sen siivoukseen.
Sitten kukkien hankintaan, näin on suunnittelut mielessä;)
Kummasti aika rientää ilman mitään sen suurempaa aikaan saamatta, onko tarpeenkaan?
Nuttua niskaan ja ulos, sen verran viileää on, ettei kannata vähillä ulos mennä, siitä seuraa kipu ja tauti;) - Sunnuntaiaamun hiljaisuutta ja tihkusadetta. harmaa taivas, tuskin aurinko tänään näkyy.
Lämpöä kahdeksan astetta, eilen jo kipusi kuuteentoista asteeseen.
Siivouksen jälkeen väsytti niin kovasti, että istahdin aurinkotuoliini ja tunnin torkut otin, harvinaista minulla;)
Traumaattisista tunteista ja masennuksista yleensä olette puhetta pitänyt, koettu asia.
Muistan sen kaksivuotta minkä aikana ei meinannut päivää päästä ilman kyynelehtimistä, Puhuin asiasta paljon ja onneksi oli kuuntelijoita, lopuksi sitten lääkärin puheilla kävin, kun möykky rinnasta ei pois lähtenyt, sitten muutaman lääkityn päivän jälkeen alkoi elämä sujumaan.
Puhuminen, purkautuminen auttaa, mutta joskus on hyvä lääkkeitäkin käyttää.
Onhan päiviä, juuri tämänkaltainen päivä mielen masentaa, mutta tieto siitä, että huomenna voi olla toisin, auttaa suruakin kestämään.
Elämän kulkuun auttaa sekin, että tekee "rutiinit" joka päivälle, aina joku kimmoke ja niin päivä kirkastuu, surua ei saa ruokkia.
Näillä keinoin olen säästynyt jatkuvalta ikävältä ja elämän harmaudelta.
Luin jostakin, että Turkin päämies olisi perunut, eli ei tarkoittanut suomea lausunnoillaan, no eipä taida estää hänenkään sanomiset, Natoon haetaan, näin olen ymmärtänyt.
Mitä siitä seuraa, on arvauksien varassa, sotilasliittohan Nato on.
Tuo yksinäisyys on myös kovin henkilökohtainen juttu, minulle sekin on sopinut, tosin aivan yksin en ole tätä kahtakymmentä vuotta ollut, ystäviä on aina löytynyt, joskus pidemmiksikin ajoiksi, mutta nyt on tullut se aika, jolloin yksinäisyys tuntuu maittavan.
Ihan mökkihöperö en kuitenkaan ole, pienin välein työnnyn ystävien seuraan, kerhoihin ja pikkumatkoille, niiden jälkeen koti on maailman paras paikka;)
Melko hankala ihminen olen oikkuineni, mutta 46-vuotta saman ihmisen kanssa, sai aikaan onnea ja turvallisuutta, ylä ja alamäkineen, iso aukko siitä jäi.
Makriina asiaa puhut tuosta auttamisen asiasta, kun suru on kohdannut , muistan tyttäreni jälkeenpäin kertoneen, että oli melkoisen rasittavaa itkuani kuunnella, kun hänelläkin suru päällä, kuuntelijan osakaan ei helppo ole.
Vaikeana varmaan minutkin koettiin, sillä aina sitä asiaa puhua pulputin, onneksi jaksoivat kuuntelijat.
Meillä täällä jo kesän merkit kummasti lisääntyy, koivut jo pääväriltään vihreinä, samoin nurmikot, narsissit puistossa kukkiaan aukoo, kyllä se kesää lupaa.
Neeassan onni on, kun kesää voi omin käsin tulevaksi auttaa, haravoinnin jälkeen vihreys aivan pomppaa esiin, näin muistan ja entäs niiden kukkien esiin tulevat versot, nehän elämän jatkumista todistaa, lintujen viserrysten lisänä;)
Surut on surtava, mutta aina aurinko paistaa sateen jälkeen, niin varmaan tämänkin päivän jälkeen, iloja vaan etsimään;) - Huomenta taas ja nyt viikonloppuun, lauantaipäivään ja saunomiseen;)
Vihreys on lisääntynyt, nyt jo ihan kesän tuntua, lämpöä jos vähän saataisiin, mikäpä ollessa, vaikkakin ei kovin hyvältä kuulosta nuo päivän kertomat maailman tilanteesta.
Nyt jo melko varma on, että Natoon liitytään, mitä tuo tullessaan, arvailujen varassa ollaan.
Pankeissa käy rahannostot, kun käteistä ihmiset nostaa, kai ne häirinnät pankkialalle kohdistuu, tietoliikenne joutuu kiusan kohteeksi.
No enpä arvaile enempää aika näyttää.
Sydämestäni toivoisin, että järki voittaisi kaikilla päättäjillä ja neuvottelutiellä asiat korjattaisiin.
Varmaan pian Natoon liittyminen sujuu, kun niin myönteisiä lausuntoja on kuulunut, mitähän Turkin kielteinen asenne vaikuttaa matkailuun, sinne matkaajia on aina ollut aika paljon, minäkin joskus.
Muualle nyt suuntaisin jos matkalle olisin lähdössä.
Ano 14,55, varmaan kuuluu ja näkyy, mutta ensisijaisesti henkilö joutuu laskut maksamaan, jos niitä tulee.
Tuskin minä ja sinä kuitenkaan.
Lakien mukaan hommat on hoidettava, omalla kohdallani niin toimin.
Kerrankin lyhyt loru. ei muuta kuin mukavaa päivän viettoa kaikille;) - Sadesäähän heräiltiin täällä Savon puolella, ei taida onnistua lenkille lähtö tänäänkään, on helpotus, kun keksii syyn laiskuuteensa.
Miksi tuokin asia on niin vaikeaksi muodostunut, kuitenkin kun ovesta ulos itsensä saa, on ihan kiva tallustaa.
Tuo vihreys nyt jo koivuissa ja nurmikolla ihan oikealta näyttää, kesää se tekee tämä sadekin, lämpöä kymmenisen astetta.
Noin olen minäkin päättänyt, ei tomaatteja, ei paljon muutakaan parvekkeelle.
Mullan rahtaaminen keväisin ja syksyisin saa määränä pienentyä, yksi säkillinen odottaa ulos vientiä nytkin, vanhaa multaa, pensaan juurelle ne laitan.
Amppelit roikkumaan ja sitten nämä äitienpäiväkukkaset lisänä, se riittäköön.
Näinhän aina päätän ja kun puutarhalle menen, sorrun aina siihen ihanuuteen mikä siellä vastaan tulee.
Kyllähän se muisti meinaa väliin pettää ja olenkin aikonut muistitestiin pyrkiä, jospa ennalta ehkäisevää lääkettä tähänkin vaivaan antaisivat.
Höpötellään vaan jatkossakin Hurskainen;)
No niinpä, tuo ikkunasta ikkunaan saattaa olla joillekin elämän ehto, kaikesta pitää selvää saada.
Minä liikkumattomuuttani sillä yritän puolustaa, en todellakaan niitä verhoja heiluttavia ole, mutta tässä koneella istuen seuraan liikennettä, useinkin aivan tuntemattomia ihmisiäkin.
Juuri nyt kulkee iso koira isäntänsä kanssa, rotua en osaa arvata, mutta sen huomaan, että isäntä rakastaa koiraa, kiltisti kulkee isännän vieressä, mutta nuuskimiset tehdään rauhassa ja koiran ehdoilla.
Aika usein huomaa, miten omistajat koiriaan perässään vetävät ja niiden viettejä ei kunnioiteta, kiitettävän usein pussit mukana kulkee ja tuotokset pussiin löytää.
Seuraaminen kyllä aikamoista, kun kuulee jotain poikkeavaa, pitää kurkata mitä tapahtuu, kuten eilen juuri kerroin puistikon siivoamisesta, mutta enpä sitten juuri julkkiksia seuraa.
Eurovisioita en moneen vuoteen ole katsonut, en näiden "julkkisten" elämästä paljon tiedä, otsikoita joskus luen, ja mietin kukahan ja mitä tekeekään kyseinen henkilö.
Ajan hermolla yritän näiden olemassa olevien lähteiden avulla pysyä, mutta aika usein joudun selvitystä pyytämään, jos jossain keskustelua syntyy.
Monikaan nykymaailman asia ei tärkeä minulle ja suu pyöreänä kuuntelen joskus kun tilanne eteen tulee, mistä onkaan kyse.
Mistään kovin tärkeästä en usko jääneeni paitsi, niin pieni tämä elämäni ympyrä on.
Ihmettelen useinkin, miten joku voikaan kiinnostua niin kovasti jonkun toisen elämästä, että jaksaa kaikki juorulehdetkin lukea, no näinköhän paljosta vaille jään;)
Nyt näyttää kirkastuvan, tekosyitä ei muitakaan ulos lähtöä estä, jospa pieni lenkki onnistuisi ja voisi tyytyväisenä tehtävän suoritettua loppupäivän vaan istuskella;)
Mukavaa torstai päivää teille kaikille, lukijoille kuin viestin jättäville, joita tietenkin odotan;) - Huomenta jälleen ja pientä vesisadetta, katselin miten pientä puistoa oli siivoamassa neljä henkilöä, yksi traktorin pukilla ja toiset harvakoneet käsissä.
Pohdin työtahtia katsellessa, että entisen ajan mukaan pari haravamiestä olisi alueen muutamaan tuntiin siivonnut, nyt ei kiirettä kellään, ainoastaan traktori tautotta työtä teki, muilla taukoja vähän päästä, no nyt elämme tätä aikaa.
Hienoa kuitenkin, että kadut puhdistuvat ja puistikon rauha ja viihtyvyys esiin saadaan.
Luin yleisöosaston kirjoituksia ja siellä todettiin, että veroja on nurkumatta maksettava, näin hoitajat voivat saada pyytämänsä korotukset, näin on tehtävä, ei siinä nurinat auta.
Jaksavatko sitten rahan voimalla paremmin, voi olla, että hoitajien lisääminen ja työn helpottamiset voisi hyvä apu olla myös.
Ramoona, nuo tulokset tulevat viiveellä, mitä koe näytti, itse en usko mitään suurempaa harmia kuitenkaan on, vanhuuden vaivoja kaikki.
Lääkärin soittoa odotan loppukuusta, siihen mennessä nuo kompuroinninkin vaivat toivon mukaan on parantunut.
Meri kutsuu, hyvin olet sen kutsuun sopeutunut, vaikka sisäsuomen kasvatteja oletkin.
Niinhän se on, missä rakkaat ympyrät, koti ja sen tuomat maisemat ja perhe, kaikki rakkaat ihmiset, siellä viihtyy.
Aika rientää ja monet vanhat rakkaiksi muodostuneet asiat vain muistoissa kulkee, kuten Makriina muistelit.
Minun äitini syntyi 1896 ja oli 42 vuotias, kun minä synnyin, sitkeän ihmisalun maailmaan synnytti, pitkäksi on eläminen minulla virunut.
Tuostapa olen hyvilläni, ettei pahemmin käynyt kompuroinnin kanssa, silmälasitkin ehjinä säilyi.
Nyt olen ranteiden ympärille ideaalisiteet laittanut, paremmin paranevat, kun ei rasitusta tule.
Kasvispataa teen minäkin tänään niin paljon vielä, että saan syödä useamman kerran.
Tuo vanhojen taitojen takaisin oppimista olen minä myös mietiskellyt, joskin en aivan uusiin ole tottunutkaan, lähinnä ainakin ruokien suhteen.
Muistikuvia on niistä vanhoista puutteen alla elämisistä, miten kaikki kotona tehtiin, mihin vain tarpeita saatiin, toivoisi, että ihan siihen emme kuitenkaan jouduta, ihmisten tapa selvitä on muilla tavoin järjestetty.
Minäkin tunaroin tämän koneen kanssa, yritystä kovin, mutta lopputulos ei onnistunut, tämä nykykieli jo aika tuntematonta, mitä näillä koneilla vaaditaan.
Uusi puhelinkin on käteen sopimaton, niin sitä tottuu jo näihin laitteisiinkin;)
Jokohan kukon tekoon kohta pääset Eliaana?
Olen melkoisen taipuvainen tuohon ajatteluun mitä ano 20,04 esitit, pankkipalvelut on mennyt melkein nollaan.
Hurskaisen ääneen olen kuulevinani ano 20,10 viestissä, voi olla väärinkin, mutta sama huumori läpi paistaa.
Kyllähän tuhka jouduttaa sulamista, ja eikös se lannoitteestakin käy, jos ei ihan rapun eteen satu, silloin voi olla lattian pesuakin tiedossa.;)
Sateeseen joutuminen vie halut lenkille lähtemiseen, pitää juosta ikkunasta ikkunaan täällä sisällä, askellusta siitäkin saa;)
Nyt silmä tarkkana kevään heräämistä tarkkaillen, ihan silmissä näkymä muuttuu, sitä ihastelemaan;) - Huomenta ja aurinko hellii, puissa jo selvästi näkyy hiirenkorvia ja nurmikot vihertää.
Poikani luona totesin kuitenkin vielä lunta olevan ja jäät järvissä, eilen vei vävyni veneen rantaan ja viikonloppuna arveli isonkin selän olevan jäätön.
Siitä se alkaa heillä se joka viikkoinen touhu, perjantaina kohti mökkiä, samaa se oli meilläkin parikymmentä vuotta sitten.
Laput ja piuhat rinnassa nukuin, unikin levotonta, no tänään pois ottavat ja lääkäri sitten soittelee onko huolen aihetta.
Mikäs on juhliessa kerran vuoteen isomummojenkin, juhlimisen arvoinen jo sekin, että on mummoksi päässyt, ei sekään onni kaikille ole kohdalle sattunut.
Fiinufammu, nuo omatekemät piirustukset ja käsityöt ovat niitä parhaita lahjoja, harmittelin, kun kaikki kortit on muutoissa kadonneet, mitä pienenä olleina lapset ja lapsenlapset tekivät.
Kyllä se talvi tuhojaan tekee, muistan ja muistutin näitä nykyisiä mökkini asukkaita, että routa paikkoja muuttelee, kun puhuivat polkujen rakentamisista.
Pienen pieni saari missä mökki seisoo, on varmaan yksi kivikasa alkujaan, sillä niin valtavasti myllertää keväisin.
Mökin edusta on onneksi vakaampaa aluetta, joten rantaan voi kulkuväylän rakentaa.
Remonttia ovat talven aikaan tehneet sisätiloissa ja nyt sitten jätekaivokin piti ottaa, kun entisiä imeytysjuttuja ei enää hyväksytty.
Seinät entiset, mutta sisältä aivan uuden näköinen ja lämpö paremmin säilyy, huolella on otettu kaikki huomioon.
Katiska aikahan se alkaa olla, ahvenet kutevat ja hauetkin rantavesissä, muistan kun hetteiköstä naapurin pojat kävivät haukia keräämässä.
Ihana asia tuo poikasi Eliaana, joka apua antaa, vaikka osaava oletkin, ei aina voimat ihan samaa luokkaa kuin nuoremmilla, apua tarvitsee.
Niin se tuo uskontokin mieliä jakaa, minä en aiheeseen puutu ja paljon siitä puhetta ollutkin, kuin muistakin sananvapauden aiheista, kuten demeter totesit.
Elämällä kohtuullisesti, huomioiden lähimmäisiä, tai ainakin yrittää oman ajatusmaailman mukaisena, eiköhän se sitä uskonkin asiaa ole parhaimmillaan.
Ei julistaminen ketään sen paremmaksi tee, ne teot ja tekemättä jättämiset omaatuntoa rauhoittaa tai sitten huonoa mieltä kasvattaa.
Olen monta kertaa julki tuonutkin oman kantani ja uskoni, ei siitä sen enempää.
Nyt pitäisi jotain järkevää tekemistä saada aikaiseksi, kun vasta iltapäivällä vävyni taas kuskaa minut lasarettiin, viettäkää mukava päivä, jospa kivut ei pahemmin ketään vaivaa;). - Huomenta ja pilvistä viikonalkua, eipä ollut yöpakkasia ja näin ruusunikin ehkä selvisi haudoilla.
Juhlat on juhlittu ja miniäni laittama lounas oli runsas ja makoisa, kakkukahvit ruunasi asian.
Kukkia on nyt parvekkeelle jo useampia, perhospelakuita kolmin kappalein.
Uuden puhelimenkin sain, vaikka entinen vielä käyttökelpoinen, kai jotain sen toiminnoista valitin pojalleni ja ostipa sitten uuden.
Onnekseni pojantytär asensi kaikki kohdilleen, jäi mummolta päänpyöritykset ja tuskaantumiset.
Matkasuunnitelmia tuntui olevan, ensin Prahaan ja sitten Saksaan, ostettu ennen koronaa ja nyt sitten käytettävissä.
Tyttärentyttären perhe jonnekin Kreikan matkalle kai jo menossa, sekin oli tilattu ennen koronaa.
Nythän ne matkat pitää tehdä, kun voimia on, minulta tuo kaatuminen kipeytti kädet ja polvet, kai vaan venäytyksiä, mutta kankea on toimia.
Sitä varten se se aine on tehty, että röörit aukeaa, olen kerran huoltomiehen nähnyt kotiini sitä laittavan.
Myös se imukuppi pieniä tukoksia aukaisee.
Makriina tuosta ostoskärrystä kerroit, minulla myös hyvä tukea antava asia, lenkille olen jo sauvat mukana pitänyt, auttaa tasapainossa ja muutenkin antaa askeltamiseen varmuutta.
Alkaa tuo tasapaino katoamaan ja taas kerran poikani pihassa apua tarvitsin, toivoisi joka nousussa ja laskussa kaiteita olevan.
Poikani kunnosti kesäpaikan saaressa ja sanoi siellä minun olisi kiva oleskella, johon tytär totesi maaston olevan haasteellisen, kun kallioperäinen on.
No onhan se nähtävä ja koettava, jos veneeseen pääsen, vaihtoivat ison veneen Buster merkkiseen, minä soutuvenettä käyttäisin mieluummin.
Jokohan onkimisen halu tulevana kesänä onnistuu.
Järven toisella puolen kodista tämä kesäpaikka on, viisi minuuttia soutaen matkaan kuluu, jos antaisivat kaksi Bernin koiraa seurakseni, ehkä mahdollisuudet olemisiin lisääntyisivät.
Minun sukuni (pieni) on näissä maisemissa aina asustanut, joten haudatkin täällä mihin kukkaset vien.
Mieheni on haudattu samaan hautaan, mihin vanhempani ja siinä on minullekin viimeinen koti odottamassa.
Seurakunnan hoidossa on hauta, kun en itse sinne kovin helpolla pääse, aina on lasten kyytiä pyydettävä ja jäisi ne istutuksetkin laittamatta, kun nuo polvet ei anna periksi.
Aina vaan useammin ajatukset tuonne kotiin vie, vaikka lapseni kaiketi ovat uskossa, että ikuinen olen;)
Poikani varsinkin, nytkin asunnon vaihtoa minulle suunnitteli, rivitaloon haluaisi että muuttaisin, ei jaksa ajatella, että en jaksa edes pientä pihaa enää kunnossa pitää.
Iltatähti voin sanoa minäkin olevani, tosin ei iso perheemme ollut, vain sisko ja veli, kaksi tyttöä kuoli pienenä.
Voin silmissäni nähdä tuon pienen pojan vuokkokimppu kädessään sinua tervehtimään tullessaan, minunkin sydäntä hellytti yksivuotias pikkutyttö, juuri kävelemään oppinut, aina hymyilevä, hellyttävä ihme;)
Toinen kaksi ja puolivuotias ei päässyt tulemaan,, kuvia kuitenkin hänestäkin.
Niin erilaisia nämä serkukset, isompi tyttönen arka ja pienempi rohkea kaikkeen ehtivä.
Lähestyy se päivä milloin sinun operaatio tehdään demeter, pidä nyt kunnosta huolta, ettei mitään esteitä enää eteen tule, on noita ollutkin.
Kyllä se kesäkukkien aika alkaa olla, puutarhamessuille minäkin olen lähtemässä loppukuusta Joensuuhun, katselemaan, kun ei mitään muuta mahdollisuutta ole.
Lähi puutarhoilta sitten kukat kesäksi parvekkeen tarpeisiin haetaan.
Tänään menen hoitajan käsittelyyn jotain lappuja rintaan laittavat ja huomenissa sitten pois otetaan, sydäntä tarkkaillaan.
Aina vaan useammin matka tuonne lasarettiin meinaa suuntautua, jospa edes haavereilta säilyisi, olisi siinä eilen voinut hassumminkin käydä, vahvat luut ja kerros pehmikettä varmaan apuna oli;)
Kivaa viikon alkua;) - Hyvää äitienpäivää,, haudoilla käyty tervehdykset viety ja istahdin katsomaan toista kyytiä odotellessa ja huomasin viestini puuttuvan.
Kirjoitin heti aamulla, mutta mitä lie tapahtunut, en täältä viestiäni löytänyt.
Kaunis aurinkoinen sää tulikin täksi päiväksi, en muista olisiko monta sateista päivää ollutkaan äitienpäivänä.
Pienen haaverin koin eteisessä, matto oli hieman koholla ja niinpä löysin itseni portaita hyväilemässä, onneksi ei silmälasit särkyneet, poskiluu sai tärskyn ja jo valmiiksi kipeä ranne myös iskun sai.
Saapa nähdä ilmeneekö vielä muuta, tätä se kömpelyys tekee ja nuo matot, pois ne käytävistä!!!!
Eliaanan hyvää mieltä aistin kun sinne mökkimaisemiin olet päässyt ja kissan riemua, kun voi metsästää ja vapaana kulkea.
Toivotaan, että kissa ja koira ystävystyvät ja kaikenlainen ilo kesäsi viettoon alkaa;)
Fiinufammu sait kukkanäkymän, mitä ei meillä näe, voikukat täällä kukkivat, onhan nekin kauniita ja kesää tännekin lupaavat.
Neeassa noista nuorista mainitsit, minä sain niin iloisia kuvia ja kertomuksia tyttärentytön lapsista, aikuisia jo ovat.
Opiskelijoita molemmat pojat ja kivoja tyttökavereita on pojat saaneet, vanhin ja ainoa tytär tässä sarjassa ei pojista välitä, opinnot jatkuvat vielä kai vuosi, kun valmistuu ravintolaesimieheksi.
Pojilla into tehdä töitä opintojen ohessa ja hyvin on tykätty työpaikoissaan.
Demeterin harmit mieltä askaruttaa, mutta uskon ja toivon, että kaikki on ohi, kun oikea kesä alkaa.
Odottavan aika on pitkä joka asiassa ja kun vielä kipujen kanssa se odotus on, ei varmaan mielikään jaksa iloisena pysyä..
Kaikki ikävä mitä vielä näin kirjoitellen esiin tulee on omiaan mieltä pahoittamaan, mutta
jospa unohtaisit ne kaikki ja kertoilisit omia tuntojasi, aina joku lohdutus saattaa hyvää tehdä.
Jaksamista ja onnellista äitienpäivää ja muuta piristävää;)
Kyllä se niin on, kuten Makriina kirjoitit, äänensävy paljastaa useimmiten asuinpaikan.
Vaikka kuinka kirjakieltä yrittäisin, kyllä savolaisuus paistaa läpi.
No eipä haittaa, minusta sekin on rikkautta joskus kuunnella murteiden sekamelskaa.
Miaelinan positiivisiin toivotuksiin yhtyen , kaikille muistorikasta ja kauas kantavaa äitienpäivää;) - Hyvää lauantaiaamua ja äitienpäivänaattoa, minulla leivonnaiset paistettu, toscakakku (mikä ei täysin onnistunut) kehräpullat ja pitsapullat.
Ajattelin, että lapsoseni tulevat luokseni, mutta nyt kävi niin, että tänään tyttäreni luo kokoonnutaan lapsenlapset myös mukana ja huomenna haetaan lounaalle poikani luo, sielläkin sitten koko porukka.
Huomenaamulla haudoille menemme ruusut viemään ja mummoja muistaen ja ikävöidenkin.
Nuo murteet ovat aivan ihania, minäkin kuulun savolaistenryhmään facessa ja siellä voi viäntee sydämesä pohjasta;)
Jotenkin olen arvailemassa että wanha mies olisi hurskainen, tuo kirjoitus saman tyylinen, voin olla väärässäkin, anteeksi pyydän.
Muistelen, että hurskaiselta useinkin joku kadoksissa;)
Fiinufammu ja Ramoona matkoista kerroitte, elämyksiä matkat ovat ja jos voi paljonkin kierrellä nautinto rikastuttaa.
Eipä ole Saksassa ei Islannissa tullut käytyä ja paljon olisi nähtävää, mutta nyt voimat ei riitä, mutta on minulla iso kirjavarasto, missä voin katsella maailman ihmeitä, jos saisi ajan riittämään.
Samoja ajatuksia pyrin ylläpitämään mitä ano 9,11 ja 9,24 kehotitte, hymyllä paljon kuittaa ja hyvällä sanalla myös, miksi antaisimme mustamaalaajien päiväämme pilata.;)
Nyt on kiirehdittävä kukkien ostoon, äidille ja anopille haudoille ja miniälle vien ruusut, huomenna, tyttärelle leipomisen lämpimäisiä ja Juhlamokkaa paketin, sekin niin vietävän kallista on ihan arvokas tuliainen;)
Sää on ihanan aurinkoinen, johan se juhlistaa tulevan tapaamisen;) - Huomenta, yllättyneenä minä myös nämä aamuiset heräämiset huomioin, uusi päivä ja vielä on mahdollista elää ja tehdä mitä haluaa ja mitä jaksaa.
Tuo huomautus supernaisesta ei kyllä osu minuun, jätit varmaan huomioimatta ano 11,00, että monta päivää siivousta tein, myös tämän aamusaarnani pidän itsekkäistä syistä, haluan saada toisten viestejä luettavakseni;)
Ilman tätä viestin kirjoitusta ei päiväni hyvin ala, on eräänlainen ponnistus päivän puuhiin, saan terveiset niin hyvät kuin huonotkin tätä kautta mieltäni ilahduttamaan.
Masennus on ollut myös päivän aihe, no mutta onhan sitä joskus saatava masentuakin, ei vaan tavaksi pidä ottaa;)
Emmehän ole samanlaisia, toisilla herkässä mielenmasennus, en kiellä, joskus se tulee minullekin, mutta ei kovin pitkäaikaisena kuitenkaan.
Eihän se kipujen kanssa eläminen mieltä ylennä ja tuo jatkuva odotus vielä lisää painolastia, kuten demeter on saanut kokea.
Omasta ilostaankaan ei kai saisi liikaa puhua, voihan sekin mielen masentaa.
Olen joskus pohtinut mielessäni tätä omaa jatkuvuuttani ja iloakin osallistua nojatuoliin kirjoitteluun.
Todennut, että syynä voi olla se, että näin saan ystäviä, joita en kuitenkaan tunne, ystävyys perustaa vain mukaviin mieltä ilahduttaviin kerrontoihin.
Ikäviä viestejä totta kai myös mukaan mahtuu, mutta yritän ohittaa ajatellen, että huono päivä tai olo on kirjoittajalle sattunut, näin miettien oma mielenikin tyyntyy ja voin olkapäitä kohottaen ne sivuuttaa.
Voihan siinä mielessä käydä pieni harmitus kirjoittajankin puolesta, hänellä ei kai kohteita ole, kelle voisi kiukkujaan purkaa, tänne se on niin helppoa;)
Masennuksen hoitoa ehkä joillekin sekin.
Kiva kun niin ynnämuu, kuin hurskainenkin tätä miesnäkökulmaa mukaan heittävät, sukupuoltanne ei monta tiedossa ole, anoista ei osaa sanoa mitä edustavat.
Makriinan huomio siitä, että melkein kaiken olemme nähneet on totta, mutta mistä kummasta sitä elämän halua kumminkin kumpuaa, uteliaisuus tulevaisuuteen aina vaan suuntautuu.
Minulla riittää pienet päivän matkat toisten mukana ja aina muukin odotettava pitää intoa yllä.
Jaksetaan nyt mennä eteenpäin mieli vastaanottavaisena, murheet kyllä puolensa pitää, iloja on etsittävä;)
Kyllä niitä löytyy, avoimin silmin tätä kevään tuloa seuraamalla ja ihmisten ilmeiden tarkkailua, näkee selvään miten on kuin talviturkin pois heittäneitä, kasvot iloisina kulkevat ja vaatteiden värityskin hyvää mieltä kartuttaa;)
Pakkohan tässä on mieltä nostatella, olkoon sitten työn takanakin, lopputulos paljolti omissa käsissä;) - Huomenet tähän torstaiaamuun, joko uupumus vei voiton ja lopun aika on tullut.
Kaikki loppuu aikanaan, niin kaiketi Nojatuolikin.
Katsellaan, kuunnellaan ja jos kiitoksen aika on koittanut niin olkoon;) - Myrskyjen jälkeen päivä paistaa, taivas lupaa kaunista päivää.
Pakkasyö on ollut, kaksi astetta vasta mittarissa, mutta siitäpä se nousee, näin on lupailtu.
Odottavan aika on pitkä näin sanotaan, mutta hyvää kannattaa odottaa ja uskon, että kesä meille lämpimänä edestä löytyy;)
Lehdestä luin, että puutarhamyymälät on ovensa avanneet ja tarjolla on paljon kaunista ja näyttävää, kohta parveke kesäkuntoon on saatava.
Työaika oli minulla vielä, kun lapsenlapset olivat sen ikäisiä, että hoitoa kaipasivat, mutta kyllä sitäkin hommaa tuli tehtyä aina viikonloppuisin.
Muistini on niiltä ajoin kadonneet, en juurikaan muista näitä aikoja, kiireistä se aika ainakin oli, päivätyön lisäksi oli iltatyö elokuvateatterin kassana, aina tuon työn tekemisen kimpussa on joutunut olemaan, mutta selvitty on velvotteista.
Ikävä tuo koirasi tassun kipeytyminen fiinufammu, mutta näin se joskus eläimeenkin vaivat ilmaantuu.
Nyt kun ilmat on luvassa lämpimään päin, mikäs on koiran emäntäänsä kuljettaa;)
Paljon on koiria kuljettajineen tässäkin ympäristössä, ikkunasta on mukava seurata ja eri rotuja ihastella.
Kirjeiden luku on innokasta ja viestit vuorollaan jokainen jättää;)
Melkein kaksi kuukautta valoisuus vielä lisääntyy ja sitten alkaa hämärtymään ja antaa seurannan päivän lyhentymiseen ja vuodet vierii.
Tänään viimeinen kerhomme ja siellä jaetaan kevätpuolen pyöreitä täyttäville ruusut ja laululla onnittelemme, sitten joulukuussa on toisen vuosipuoliskon täyttävät vuorossa, minullakin mahdollisuus saada ruusu.
Voi, voi, sinne on monen miehen/naisen ikä.
Tapaamisia on joka kuukausi, tässä kuussa sokkomatka, kesäkuussa laivaristeily, heinäkuussa teatteri ja yhdistyksen oma rantakala, elokuussa särämatka ja sitten onkin kesä lopuillaan, näiltä osin kesä on suunniteltu.
Omia juttuja sitten ehkä lisäksi, arkea ja sen sujumista , aina mielessä jotain tavoiteltavaa.
Mukava on kalenteriin merkata näitä tapahtumia, tuntuu kuin ajassa eläisi näin vanhanakin, pieni meneminen niin kauan, kun voimia riittää, nyt kampaaja tilaukseen, meinaa siirtyä aina vaan.
Voimia ja iloa jokaiselle ja demeterin hoidotkin lähestymässä, toivon kaiken hyvin menevän. - Tuuliset ja pilviset huomenet Savon suunnasta, viileää myös on, mutta se kuuluu kevään tuloon.
Lumikasoja vielä täälläkin naapurin pihassa, muualla jo nurmikot hieman vihertää.
Älä hätäile hurskainen, vielä se tovin päivä valkenee, mutta nopsaan ollaan siinäkin ajassa, mitä povaat;)
Laitetaan nyt ensin kukkamaat ja marjametsät kukoistamaan ja sitten vasta sitä pimenevää syksyä odottamaan.
Sopiihan niitä kohokohtia vielä monia, kuten elokuun kuutamot ja monet kesän mukanaan tuomat ihanuudet.
Tuo ramaseminen on kyllä joskus harmillista, katsoin eilen illalla Huvila ja huusi ohjelmaa ja juuri valmiiksi saamaisillaan oleva piha ja minä torkahdin, en siis nähnyt valmista pihaa, kenkuttaa.
Olipa mukava kuulla sinusta brinkkala, monasti olet mielessä käynyt.
Osanotto menetykseesi, olithan niin läheinen kartanon rouvan kanssa näin kerroit aiemmin.
Elämä jatkuu haasteineen, hänen kohdaltaan se päättyi, vuoroamme odotamme, onneksi tietymätön asia.
Kyllä se eläminen siitä jatkuu, pieni sekava aika ja surullinen mieli, ikävä pysyvämpää, mutta joka päivä sekin hälvenee.
Muistot elää, niitä ei aikakaan kokonaan mukanaan vie, lohtua niistä ammennat ja suru vähenee.
Pienen ajan perästä jo kirjoittaminen sujuu ja asiasta puhuminen helpottaa, jaksamista sinulle.
Tänään viimeinen laulutuokio ja huomenna samoin viimeinen kerho, aikaisin tänä keväänä loppuukin.
Monta kuukautta kesälomaa, tosin tapahtumia joka kuukaudelle yhdistyksen mukana, retkiä ja kesäteatteria,, pieniä pysähdyksiä loman lomaan;)
Antoisaa tiistaipäivää, ystävät;) - Mitäpä tökerö mummo muuta voi kirjoittaa, kuin tökeryyksiä.
Sitä mieltä kumminkin olen, tuskin ilmaan evakkotaipaleelle lähdettyään ja elämänsä tänne asetettua olisimme tavanneet.
Apteekkiin jätin euroja aika paljon, ei "oikeita "lääkkeitä paljonkaan, enemmän kosmeettisia olivat, polvituki kuitenkin kokeiluun.
Istahdin lepäämään ja sattui tuo viesti silmään, kuten 8,39 puolustus viesti ja ja miaelinan tervehdys hyvää jatkoa kummallekin;)
Makriina älä vielä toivoa menetä, kunhan lämmin tulee ja aurinko paistaa, voi rhodsi päätään nostaa. - Niin se alkaa tämäkin päivä, pilvisenä ja viileänä, mutta kuitenkin luonto herää, vihertyminen huomattavissa.
Apteekkiin on lähdettävä, vaikka sateenvarjoa saakin kantaa, eipä tässä sokerista olla, jos vähän kostuukin;)
Neeassa ihastelee kukkien odotuksista ja ulkona puuhastelusta, se on sitä hyötyliikuntaa, mitä minulla ei enää ole mahdollista tehdä, tulihan sitäkin joskus koettua.
En varmaan paljoon enää pystyisikään, oikein nauratti, kun tikkailla yritin ylemmäksi päästä ja voimia ei ollut ponnistaa, no onnistui se sitten viimein, sain kaapin päälliset pyyhittyä.
Olisiko voimat huvenneet siivouksien kanssa, piti enemmän kiipeilyä harrastaa.
Mukavia muistoja Kristiina23 myös muisteli, luonnon ihmeet monissa paikoissa esiintyi ja tarujakin kerrottiin.
Onhan niitä mukavia muistoja ja toivoisi vaan niitä muistavansa, ihanaa, että muistot yleensä kultaantuu;)
Makriina tätä nykyistä juhlimista mietti, no onhan se erilaista mitä meidän nuoruudessa, kaikenlaista hörhöä liikkuu ja ilkeyttä tekee, no ehkä niitä löytyi ennenkin, mutta pääasiassa melkoisen viatonta ilonpitoa se oli.
Nuoret kokoontui tanssipaikoilla ja sieltä monikin elämäntoverin löysi, minunkin miehen piti Karjalasta lähteä ja tänne luokseni kohtalo kuljetti monen mutkan takaa.
Uskon kohtaloon, jos mikä on sattuakseen niin käy, tarvittiin sota, meidän toistemme löytämiseen.
Ano 20,27 tuota lottovoittoa minäkin sitkeästi odotan, aina on muutama rivi mahdollistamassa voittoa, vaan ei ole onnistunut;)
Alkon juomat ei kyllä edes maistu suurina annoksina, sauna juomana joku lonkero silloin tällöin, ei juurikaan muuta.
Aiemmin kun oli ystäviä jotka jaksoivat luokseni tulla, viiniä maisteltiin, ihan kielen kantimien virkistämiseksi.
Olen pohtinut sanontaa, että sokeri vielä sulaa suussa, sekin on ihan totinen tosi, vaikka sokeria en suuhuni laita, mutta joskus tekee mieli suklaata ja juuri ja juuri se suussa sulaa;)
Vanhemmiten nuo ruokamieltymyksetkin muuttuu, perinteisten ruokien maku paranee.
Yksinasuvien määrä on todella suuri ja naisten osuus siitäkin suurempi, naiset elävät kauemmin, ovatko sitkeämpiä?
Minä olen perheeni iäkkäämmäksi päässyt, ihmettelen miten se onkaan mahdollista, kun sota-ajan lapsi olen.
Elämisen haluja vaan riittää ja usein en muistakaan vanhuuttani, mieli on kuin nuoren hupakon;)
Ilahduin sydämestä ja kukkasesta, ei sitä paljon tarvitse;)
Uteliaana tätä päivää ja viikkoa aloittamaan, mikä anti tällä onkaan annettavana, toivon kaikkea kivaa ja myönteistä teille kaikille, kuin itsellenikin;) - No korjaanpa heti tuo teatteriasian, en ole näytellyt koskaan, mieheni siellä hommia harrasti ja minä siivellä kuljin.
Kiitos tuosta nuoruuden kuvan ilmaisusta, onhan kaikki nuorena nättejä;)
Laulamiseni onnistuu toisten kanssa laulamiseen ja harrastuksena sitä harrastan, nöyränä kiittelyt vastaan otan, ihan mummo olen kaikella tapaa;)
Hauskaa Vappua myös sinulle vapun yksinäinen, meitä yksinäisiä löytyy;)