SkillaN
Hei!
Täältä Savon puolelta olen 83- vuotta täyttänyt naisihminen, kaksi lasta, mieheni menettänyt.
Yksin olen elellyt jo kohta kaksikymmentä vuotta. vuotta, ei valittamista olossani;)
Yksinäiseksi en eloani tunne, aina jotakin touhua päiviin riittää.
Kirjoittelen melkein joka päivä 80+ketjuun, Noja-tuoli otsikon alle , vuoden alusta tänne siirryin, päiväni näin aloitan.
Uskon että mieleni pysyy näin tehden vireänä ja uudet virkistävät ajatukset syntyy lukiessa toisten viestejä.
Eläkeläisyhdistykseen kuulun ja siellä lauluryhmässä laulelen, pientä piristystä hakien..
Terveyteni on hyvä, mitä nyt nuo polvet meinaa kenkkuilemaan ruveta ja se aika paljon jo rajoituksia asettaa, mutta hammasta purren nämä joka päiväiset rientoni suoritan.
Nyt on hiljentynyt harrastus toiminta, enää en jaksa, en tunne yhtä mielekkääksi, mutta mukana kuitenkin vielä olen.
Kesää jo kovasti odotan, nyt kauniista talvesta nautin, siinä se etenee lämpimän tulo, toivossa olen, että kaunis kesä tästä vielä tulee.
Elämässä kiinni, valoisin mielin uutta kohti.
Iloa ja voimia profiiliini kurkistaville;)
Liittynyt sitten
Muokkaa profiilia154 aloitusta · 2546 kommenttia
- Niinpä on lumet taas kadonneet, maa musta ja taivas harmaa, eipä tuolla lumella niin kiire tarvitsisi ollakaan, kunhan jouluksi joutuu;)
Tulee mieleen entisajan talvet, pakkanen paukkui yli 30 asteen ja lunta satoi metri tolkulla, mutta ei sitä harmiteltu, se oli talvea se.
Vastapainoksi kirkkaat kuutamot ja tähtitaivas, narskuva lumi jalkojen alla, piankin ulkona punaisen nenän sai, mutta siihen oltiin totuttu.
Noin oli ennen, nyt parikymmentä astetta jo hirmupakkasesta saa puhumaan.
Näin on luontokin malliaan muuttanut.
Olipa yllätys, kun hurskainen ilmaantui pitkästä aikaa, missäs oletkaan piilotellut?
Vieläkö varikset hoidokkeina oleilevat, pistäydy kertomaan ympyröistäsi;)
Ei meitä jo tutuiksi tulleita montakaan enää ole ja viimeisetkin kaikkoaa tämän ainaisen sekavuuden vuoksi.
Olen merkille laittanut monen asiallisen kirjoittajan kadonneen, en heitä luettele, sekin antaa sanansijan sitä haluavalle.
Toivoisin heidän kuitenkin palaavan ja kirjoittavan päiviensä kulusta.
Tuosta piispan kannanotosta olen sitä mieltä, jos kokee asian sen arvoiseksi voi aivan hyvin kantaa ottaa, jos sen vuoksi kirkosta eroavat ihmiset, ovat todella heikoilla uskonsa kanssa.
No aivan yleinen on muutenkin tämä huomion hakeminen, milloin rokottamattomuudessa, kapinoinnissa ja nyt sitten nuo pelien paheksunnat rasismin sisällöksi.
Kyllä korkeimmilla jakkaroilla istuvien olisi vahvastikin kantaa otettava, järkipuhetta antaa.
Sipistelyksi on mennyt suomessa tuo mielistely, ei vahvoja ja rohkaisevia kannanottoja enää mihinkään.
Periaatteet sisäistänyt ihminen ei joka tuulen mukana horju.
Pelit on pelejä ja suvivirsi kuuluu kouluihimme, elämämme on suomalaista ja siihen on maahan tulevien sopeuduttava, toki omia tapojaankin kunnioittaen.
Maassa maan tavoin. mutta arvo antaen myös eri kulttuureille.
Makriina parhaista äidin lihapullista mainitsit, mikä siinä onkin, että äidin ruuat, ne vaatimattomammatkin muistoissa niin hyvinä pysyvät.
En samaa makua aikaan saa, vaikka kuinka samoilla ohjeilla teen, no jospa sitten meidän lapset kuitenkin niistä sen äidin tekemän maun löytävät.
Tuo kuunteleminen ympärillä olevien ihmisten elosta saa mietteet tarkempaan seulaan oman itsensä kohdalla, jos sitä jaksamista oikeassa hengessä pystyy kuulemaan.
Demeter, kiitollisia saamme olla olemisistamme, vaikka väliin tuntuu kohtuuttomalta ne omat vaivat, sen kyllä ymmärtääkin.
Mielestäni juuri tämäkin ketju puoltaa paikkaansa, kun saa lukea toisten vaikeuksista (iloistakin ) ja elämästä, siihen verraten voi omat vaivansa kohdistaa.
Rohkaisua tarvitsemme, sillä ei elämä aina ole ruusuilla tanssimista, hyvä jos väliin siltäkin tuntuisi;)
Eihän todella ole yksinäinen, kun on mielen vapaus ja sen mukana tuoma rikkaus.
Ihanaa oli lukea Ramoonan lelujen ja pelien säilyttämisistä, minulla kaikki kadonneet, muutama satukirja löytyi annettavaksi lapsenlapsenlapselle.
Nukkeja muutama olisi, mutta ne ei pikkuneitiä ainakaan vielä ole kiinnostanut, on tarjontaa niin monenmoista.
Päivä näyttää hieman kirkastuvan, jospa ulos piipahtaisi, tuletteko seuraksi;) - Sininen minullakin;)
- Huomenta pimeyden keskelle ja kosteaakin näyttää olevan.
Syksyinen sää, nyt sen vuoro ja talven odotukseen totuttelemme, tuskin ennen aikaisia talvia enää tuleekaan.
Kodittomien yötä vietettiin viime yönä, vai oliko toissayönä, kaikesta on keskusteltu ja paljon hyvää on esille tuotu, kuten nuo terveyskeskuspalvelut, mutta tuo kodin puuttuminen on jäänyt vähemmälle.
Suomen olosuhteet vaativat paikan missä voi elää ja koti sen suojan antaa, sen puuttuminen on mahdotonta edes ajatuksena.
Siinä yksi asia mikä olisi kuntoon saatava hyvinvointi valtiossa, jopa perheitä on ilman vakituista kotia.
Tehtävää ja korjattavaa riittää, mihin kaikkeen verorahoja tarvitaan, onko sitten syy missä tahansa, että olosuhteet on tälläiset, apua on annettava.
Ehkä kärjistettiin tuota terveydenhoidon antamista, lähinnä oli tarkoitus puhua noista rokottamisista kieltäytyvien joukosta, se jos mikä on oma harkinnan tulos.
Kuitenkin, kaikkia on autettava, ei kuolemaan voi ketään jättää, tätä asiaa juuri soteuudistuksilla kaiketi ajetaan.
Vaikea yhtälö on koko asia, onnekseni en päättäjä ole.
Verotus on ainoa keino, millä valtion tuloja kerätään ja siihen kaikki tulojensa ja kulutuksensa mukaan osallistuu.
Korona jätti ja jättää ison kuluerän, taivaasta ei rahat tipu.
Juurikin noin ynnämuu, vanhemmilla ihmisillä olisi paljon annettavaa elämän pitkäksikin venyneen elämän pyörteistä, on kokemusta melkein mistä vaan, puutteesta ja sotimisesta ja kaikesta on selvitty.
Sotakorvausten maksamisistakin, sekin oli kova paikka, mutta yhteen hiileen puhaltaminen silloin onnistui voisi sanoa melkoisen hyvin, kaveria ei silloinkaan jätetty.
Nämä muistelot, niin vaikeita kuin olivatkin antaisivat toivon myös tämän päivän taisteloissa, olipa ne sitten mitä tahansa, yhdessä tehden ne voitetaan.
Isot asiat ei hetkessä korjaannu, kuten joku totesikin.
Sinisirua muistellessa hymy kasvoille tulee, niin valoisasti neuvoi ja taitojaan esitti, monellekin tosiaan pysyvän muiston jätti , kuten demeter mainitsit.
Taitoja hänkin elämän koulussa oli oppinut ja niistä kertoen antoi meille toisillekin innon kokeiluun.
Kyllä ne tarjoukset liikkeellä minutkin pitää, jostain on löydyttävä helpotusta aina vaan nouseville menoille.
Ruokamenoissa voi pitkän euromäärän säästää, kun itse tekee ja suunnitellen ostokset hankkii.
Jopa yhden henkilön taloudessa sen huomaa.
Varmaan taas puhuin asioita joiden joukosta joku asia silmään pistää ja siitä saa syntymään jotain ei niin mieluisaa, mutta ne on tämän mummon aatoksia ja en toki asioiden paras valottaja ole missään kohti;)
Puhumalla korjauksetkin syntyy, eli korjatkaa toki, jos satuja kertoilen;)
Tänään kampaajan juttusilla käväisen, se tämä lyhyeksi leikattu, vaati pientä siistimistä aika usein.
Keksikää jotain yllättävää kivaa päiväänne, ilta eteen tulee ennen kuin huomaakaan;) - Tuuliseen sunnuntaiaamuun heräilin ja tarkkaan katsoen jotain tihkusadetta taivaalta tulee, taitaa nämä röntsäkelit tiellemme nyt tulla.
Nyt vain muisteluja kesästä, kuten Miaelina kirjoitti ja kauniista syksystäkin muistoja mieliin on jäänyt.
Puiden oksat hieman surullisen näköisiä, mutta niihinkin tottuu, kuten pakko monen asian kohdalla on tehdä.
Verojen maksusta joku mainitsi, oliko Makriina, se asia on ollut minulle selviö, en ole kapinoinut koskaan, ihmetellyt jotain, mutta siihen on jäänyt.
Olen oppinut elämäni järjestämään sen puhtaaksi käteen jäävin osin.
Demeter kävit läpi noita terveydenhoidon kuulumia kansanterveyden hyvinvoinnin suhteen, totta on, että joskus mielessä käväisee onko kaikki vaivat todellisia vai itse aiheutettuja.
Harmittaa se, kun ei rokotukset kaikille kelpaa, nyt sitten hoitopaikat taas täyttyvät
näistä kansalaistottelemattomista.
Ehkä olisi pitänyt laittaa pakko, kuten menneinä aikoina, mutta nykyään ei mikään pakkoa mihinkään.
Kai näinkin pitkän elämän eläneenä väkisin mieleen tulee ne saavutukset, mitkä tiukalla elämisen taidolla on koettu, olkoon se sitten nuorempien mielestä turhaa höpinää.
Maassamme on kaiken kaikkiaan hyvä terveyspalvelu, mikä toimii koronankin aikana joten kuten hyvin, joskin paljon arvostelua aiheuttaa.
Pitäisi tutkia maailman muiden terveyspalveluita, tulisi arviot muuttumaan.
Ynnämuu taas todistit asiaa, joka meidän kaikkien olisi opittava, välttämään aiheita joissa riitaa yritetään kehitellä, mutta vaikeaa se tuntuu olevan joillekin.
Tuo politiikka on myös alue, jonka jo mielestäni jätän kirjoittelussa, vaikka kaikessahan se esiin pomppaa, pakostakin.
Kaikki päätökset tehdään politiikan keinoin ja päättäjät puoluekirjan omistavat jokainen.
Ainahan se olisi parempi, kun joku pysyvä suunta olisi löytynyt jokaiselle, ei tuuliviirinä mihinkään vaikuta, jos nyt tämän ikäisillä on vain äänestyksen antama voima.
Sen olen käyttänyt nuoresta lähtien ja aion eloni loppuun käyttää, politikoi en enää juurikaan, vaikka yritän seuratakin mitä maailmassa tapahtuu, aikani on käytetty loppuun vaikuttamisessa;)
Myös elämän tiukkuutta on selvitelty, kyllä tämän päivän ihmiset ei osaa kuvitellakaan minkä työn ja tuskan takana oman kodinkin hankkiminen on ollut, jaksamista on tarvittu, apu oli pankkilaina mahtavine korkoineen, mutta maksettu on sekin.
Nyt katselen ja kuuntelen ihmisten tyytymättömyyttä kaikkeen, apua yhteiskunnan suunnalta kaikessa odotetaan.
Se että ei kymppitonnia ole laittaa terveydenhoitoon ei harmita minua lainkaan, veroni ja velvoitteeni olen maksanut, kyllä kuulun ryhmään joka jotain palautteena voi saada.
Tosin en yhtään kertaa mitään ole joutunut anomaankaan, näiden vuositarkastusten lisäksi, yhtään leikkausta ei ole tehty (kiitos geeneistäni) ja muutenkin lääkäri noin kerran vuoteen, sekin maksullisena.
Fiinufammu tuo ystävien kanssa oleminen on jo juhlaa ja päästä vielä yhteisille retkille eväiden kanssa on suuri ilo.
Haravoinnista tykkäsin minäkin silloin aiemmin ja siinä näki sen uurastuksen tulokset, kun lehtikasa kasvoi;)
Juurikin tuo pimeyden tulo minua pakotti mökistä luopumaan, olisi kovin lyhyeksi jäänyt kesä, kun jo elokuussa illat pimeni.
Vilkasta keskustelua on käyty ja sopivan rauhallisesti, jospa jatkuisi saman laatuisena, tai vaan paranisi, näin toivon;)
Taitaa tuonne kosteaan ilmaan uskaltautua, joten ulos ja lenkille, viettäkää mukava päivä;) - Sadetta ja myrskyä tänä aamuna ja kai se koko viikonlopun samana kestää, mutta mikä ollessa, kun katto on ehyt ja ruokaa ja lämmintä riittää;)
Terveiset teatterista, eilinen päivä päättyi kulttuuripläjäykseen pitkästä aikaa ja melkoisen tyhjänä kotiin läksin.
Esitys oli Vexi Salmen elämästä, "Villit vuodet" esiintyjät olivat ihan hyviä, lauloivat hyvin, mutta orkesteri oli liian meluisa, tahtoi laulujen sanat häipyä soiton sekaan.
En ole Irvinin fani ollut koskaan, mutta Salmen tekstitys on sattuvaa.
Meillä on hyvä teatterintekijäjoukko, mutta tällä kertaa jäin ilman sitä tunnetta, minkä hyvä teatteri yleensä antaa.
Olen kai ronkeli sillä kiitosta on yleisö kappaleesta antanut.
Vihdoin on koivut antaneet periksi ja oksat tyhjinä myrskyssä heiluvat ja taas pystyn puiston takaista elämää keskusliikenneasemalta seuraamaan;)
Eilinen lenkillä meno oli raskasta, vastatuuli oli voimakas, tänään jätän väliin, juoksen täällä kodissa edes takaisin pölyjä jahdaten;)
Kummi-tyttöni toi suuren kasan lehtikuusen oksia, niistä innostuin tekemään seppeleitä ja hieman niitä neulasia joutui siivoilemaan näiden puuhien jälkeen.
Ajattelin led-valoketjun kiertää muutaman ympärille ja sitten jouluna johonkin ripustan, ainakin haudalle yhden vien.
Tämä pehmytlehtinen kuusi ei neulasiaan kovin paljon tiputa ja toivon parvekkeella niiden säilyvän jouluun asti.
Seikkailu oli Makriinan taxi ajelu, mutta onneksi sait nautinnon kumminkin kokea, se ajan käsite joskus harhaantuu ja sattuu ettei kaikkia mahdollisia kommelluksia osaa huomioida matkan varrelle, minulla on tapana lähteä aina liiankin aikaisin, en muista mistään tilaisuudesta myöhästyneeni.
Ynnämuun tapaan imuria aion kuljettaa, taisi samat elkeet myös demeterillä eilen olleen.
Liikunnasta se sekin käy, ja olo väsyneeksi tulee, onneksi sauna-ilta, siellä lämpö rentouttaa ja unikin maistuu.
Kristiina ja moni anokin toivoivat sitkeyden kestävän ja maltin säilyvän sen ajatuksen mielessä ollen, että voisimme saada ketjun vielä pyhitettyä näille meidän arkisille ja miksikäs ei myös juhlista kertoviin tapoihin.
Olemme nyt häiritsevät tekijät tunnistaneet, joten annetaan mennä siinä sivussa heidänkin purkaukset;)
Makriinan ja monen muun ihmettelyihin yhdyn, miksi ihmisen näin pitää toimia?
Oikein kivaa päivää ja mielen kohotusta, harmeista huolimatta;) - Vielä oikaisen, palsta on minun mielestä kaikille sopiva kirjoitusalusta, mutta myös yli 80-kymppisille rauhaisa mielipiteiden vaihtoalusta.
Minulla ei ole, ei voikaan olla mitään syytä ketään kirjoittamasta estää, ilolla kaikkien sopuisia viestejä tykkään lukea.
Kaikki korpikirjailijan luettelemat ovat minulle kirjoitusystäviä pitkälle taaksepäinkin olleet. - Nyt kirjoituksesi on epärehellistä korpikirjailija, en ole ketään pois ajanut, miten voisinkaan, eikö sinulle mene perille, että tämä on 80 palsta.
Tiedät hyvin, et sinä, en siis minäkään voi ketään pois ajaa, jos ketään en loukkaa.
Sinulle alkaa keräytyä noita miinus pisteitä paljon, tuskin montakaan minulta, mutta rajansa kaikella.
Lue ja ymmärrä. älä vääristele, odottele sinäkin joulua ja sen sanomaa hyvillä mielin.
Mustaat minua keksityin keinoin. - Kiitos vastaanotosta, en voi ketään kieltää kirjoittamasta, mutta tietenkin toivomus, huom toivomus olisi siististä kirjoittelusta.
Ketään ei voi käskyttää ja sitä ei varmaan kukaan teekään.
Niin se on, että tutuiksi näin kirjoitellen tullaan ja ikävä ja kaipaus mielessä viihtyy. - En todella tarkoita noin, en tiedä kuka mitäkin on tehnyt/sanonut, en myöskään kenenkään puolelle asetu.
Tuomariksi en halua, en pystykään, nämä kinat mitä on ollut ei tiedossa ole.
On tuo tulkitseminen kyllä herkässä, kun kaikesta sanomisesta löytyy sanottavaa.
Hyväntahtoisuutta toivon, jos se on mahdoton yhtälö, olkoon koko homma, jatkukoon jos niin halunnette, siis kaikki osallistujat, minä en moista jaksa. - Katselen tummaa taivasta ja sitä vasten piirtyy kaunis keltaisten koivujen rykelmä, taustalla vielä joku punertava puu, näkymä on sieluun asti menevä.
Taas kerran ihmettelen tätä luonnon näytelmää, kysymys mielessä, miksi ei ihmiset voi nauttia luonnosta ja mukana kulkevista kirjoittajista, tuntemattomista ja jo tutuksi tulleista?
Mikä voikaan olla se loukkaus jota ei voi unohtaa, miksi, miksi niitä jatkuvasti esiin tuodaan?
Mietintää kirjoittajat, mitä voitamme eripuralla, viihtymistä tämä pitäisi olla kaikille.
Vielä tuohon palstanomistamiseen, tiedämme kaikki, että vain kirjoitusalusta palstamme on, emme sitä kukaan omista.
Katsotaan syntyykö ajatuksia, meillä monella on yksinäisyys seurana ja palsta voisi sopuisena päiviä ilahduttaa.
Kiikustuoliin, kuin edeltäneisiinkin on aina tervetuloa toivotettu;) - Sumuista aamua ja tervehdys Savon suunnasta.
Ano 22,08, ystävälliseen kysymykseen vastaus, aina on huomattu tämä yleinen palsta ja pyritty yksi ketju siitä pyhittämään meille 80-vuotta täyttäneille, joilla arjen puhuminen on mieleistä ja mieltä ilahduttavaa.
Olen vaatimattomana pyöritellyt näitä ketjuja jo liki 20 vuotta, en ole pyrkinyt omakseni julistamaan, kaikille kirjoitteluun on ollut mahdollisuus.
Sopuisasti on mennytkin suurin osa kirjoittelusta jopa mieltä virkistäen, nyt täällä 80 palstalla häiriöt ilmaantui.
Yhdenkirjoittajan perässä nämä perästä kulkijat seuraavat, syitä en tiedä, en edes halua selvää ottakaan.
Kismaa on menneiden vuosien takaa muutamilla ja vaikka olen yrittänyt tilannetta rauhoitella, ei onnistu.
En omista palstaa todellakaan, mutta en kieltoa kirjoittelulle ole myöskään saanut, mutta voin aivan hyvin poistuakin, jos sillä palstan tila korjaantuu, - Tuuli melkoisen vinhaa, mutta kaunista lehtien lentelyä ja maan keltaisuutta.
Toivottomalta näyttää tuo lehtien poistaminen, kun koko ajan lisää vain tulee, tuossa lähipuistossa koko eilisen työpäivän yrittivät voittajina puhaltajien kanssa selvitä, mutta ei onnistunut;)
No tässäpä meille riittää ihasteltavaa, joskus on lokakuu ollut nimensä mukainen.
Sairaalat taas täyttymässä korona potilaista, tuliko liian nopsaan tuo maskien vapautus, vaikka eihän osa nuorista niitä ole käyttäneetkään, nyt sitten joutuvat taudin uhriksi.
Korpikirjailija on seikkaperäisesti kertoillut matkojen onnistumisista, kyllähän sitä puhumallakin jotenkin selviää, mutta aina parempi kun on välineet joita voi hyödyntää sen oman järjen lisäksi.
Eipä oikein jaksa innostua ulkomaanmatkoista, pientä lähimatkailua kuitenkin virkistykseksi.
Suomi-Ruotsi maaottelun tyyliin myös kiistelty, jokaiselle se kotimaa on paras.
Ynnämuu, nuo kertomasi loman vietot niitä parhaita,, hyvän kaverin kanssa ja rauhaisaan paikkaan, muuta ei tarvitse.
Tänä vuonna kokeilemme toisen kerran hotellijoulua, Siilinjärven maisemiin aiomme kälyni ja yhden pariskunnan kanssa mennä. vähän epäilyä aiheuttava, tuleeko ikävä perinteistä joulua, mutta ehkä jouluja vielä edessä toisiakin.
Kolmen vuorokauden loma se on, eiköhän sen kestä;)
Vaihtelua kumminkin ja kun mieli on vastaanottavainen, luulisi onnistuvan
Sitten uuden vuoden juhliin teen jouluruokani, mitä varten olen pakkaseen tarpeita haalinut.
Olen niin tyytyväinen itseeni, kun kaikki syksylle kuuluvat urakat selvitetty, pari mattoa käyn pyykkituvan lattialla hankaamassa ja sitten talvi voi tulla.
Ikävä kun vakikirjoittajia ei jokaista nyt näy, toivoisin kaikkien kumminkin palailevan ja taas toivoisi kirjoittelun jokaiselta sovussa sallittavan.
Sinnitellään ja viestitellään, onhan tämä yksi tapa yksinäisyyden torjuntaan;) - Hyvää päivää, istahdin koneelle, kun urakka on ohi, arvatkaapa onko puhdas parveke ja lasit myös, viisi tuntia uurastin.
Aamulla kirjoitin pitkän jorinan, ja tiedotti että viesti lähti onnistuneesti, mihin, kysyn vaan;)
Tuskinpa mitään kuolematonta kuitenkaan, joten olkoonpa missä tahansa.
ReiskaRemontti kyseli tuota nuolemista, minustakin melko älytön lausahdus, kuka sen mahtoi tehdä, ei ainakaan tämän ikäryhmän viesteihin sovi, kiitoksen ymmärrän, jos aihetta löytyy.
Jatkanpa sitten aamulla, jos en kirjoituskieltoon ole joutunut;) - Tuulista tiistaiaamua ja lehtien lentoa, puut pudottavat lehtiään, muuttuen talvea odottamaan ja lumen kuorrutuksia oksilleen.
Kauneutta luvassa talvenkin myötä.
Taivas punoitti idän suunnassa, tänään ehkä sadetta saamme, pitkä onkin poutajakso ollut ja lämmintäkin vielä.
Muistan lokakuun, jolloin 15 päivä pysyvän lumen maahan satoi, no se oli silloin, kun talvet oli talvia ja kesät kesäisiä.
Kyllä minä olen Facebookiin päässyt ja aikaa siellä kuluukin liian kanssa, kun kaikkea luettavaa löytyy, on ruoka ja käsityö ryhmiä ja maailmalta kaikenlaisia ihmeitä.
Eipä intoa ole minullakaan matkustamaan ei liioin kuntoakaan, hyvä että en kaipuuta matkustamiseen tunne.
Näitä kotimaan kohteita vaan katselen, lähinnä kylpylälomia.
Onneksi on tuo televisio, että saa tuulahduksia muista maista ja kohteista niissä olevista nähtävyyksistä.
Omistan kirjasarjan Kaunismaailma, 9 osaa, niistä voi selvennystä ja historiaa lukea, juuri tätä ikää varten ne hankin, ajattelin, että niitä eläkkeellä sitten tutkin, vähäksi on tutkiminen jäänyt;)
Uteliaisuus melkein kaikkeen on hiipunut.
Hienoja maita on maailma pullollaan, mutta Suomi on paras;)
Ilo lukea kuntosi kohentumisista ynnämuu, näin se elo vaihdellen meitä kuljettaa, kyllä se mukava tunne on, kun jotain jaksaa touhuta.
Varmaan hyväksi nuo lenkkeilyt sun muut terveyteen vaikuttavat on, näin olen kohdallani minä ajatellut.
Noista tyttösten lehden lennättelystä tuli mieleen oma leikkimieli, kun katua tallustin mikä oli paksusti lehdillä verhoutunut, hauska oli kahisevia lehtiä potkia ja niiden seassa kulkea.
Keltaväri peittää maisemat maata myöten joten on valoa silläkin tapaa ja kun aurinko säteitään hohtaa, on kuin satumaassa kävelisi;)
Kannattaa nyt tallentaa nämä näkymät, sillä voi syksy muunkin ilmeen näyttää.
Kaunis varmaan huoneesta tulee remontin jälkeen Paloma, tuosta kukkatapetista minäkin haaveilen, mutta tulee aina mieleen kannattaako enää mitään remonttia haaveilla, kun aika voi lyhyeksi jäädä lopputuloksen nauttimiseen.
Huh, huh näitä mietteitä, mutta pakko on yrittää muistaa ikäkin.
Eilen saatiin kanervat haudoille ja sielläkin ihasteltiin hyvin hoidettua hautausmaata ja väriloistoa.
Aina tulee kevyempi olo, kun saa mieltä painavat asiat hoidettua.
Tänään laulelemaan aion ja mitä sen lisäksi sen tiedän illan korvissa, voikaa hyvin kaikki kirjoittajat ja lukijat;) - Syksyisiin tunnelmiin on herätty edelleen ja ihan mukavalta näyttääkin, pyykit kuivuvat parvekkeella hyvin, tuuli siitä pitää huolen;)
Tänään saatamme haudoille mennä sellaisia aikeita ehdottivat kummi-tyttöni ja kälyni ja minullehan sopii.
Kylpyhuoneen pesukin olisi, mutta eipä ne hommat karkaa, sanotaan, että päivähän on huomennakin;)
Nyt on tarkkana oltava tuon kirjoittajamäärän katsomisessa, että oikeaan kohtaan viestin osoittaa.
Makriina tuota joulun viettoa kyselit, se on tilattava hyvissä ajoin, jos johonkin kylpylähoteliin aikoo, olen yhden joulun ollut syntymäpäiviä karussa, en mitään ahaa elämystä saanut, mutta jospa kokeilisi toista paikkaa.
Lapsieni luona olen ollut mieheni kuoleman jälkeen, mutta jotenkin hiljaisuutta kaipaa ja erilaisia kokemuksia, saa nyt nähdä, jospa vain kotijoulun viettäisin.
Fiinufammu ihmettelit joulusta puhumista, aikaistahan se on, mutta minun tapanani on suunnitella kaikkea hyvissä ajoin, ehtii monta kertaa mieltä muuttaa;)
Onhan minulla pakkasessa jo lanttu ja porkkanasurvokset joulua silmällä pitäen.
Sekin on tosi, että tilaus on tehtävä ajoissa, jos meinaa sisään päästä, no nytpä jätän tämän aiheen, puhutaan vaan tästä syksystä ja sen ihanuudesta;)
Minulla on laatikollinen sukkia ja lapasia, pakolta en tarvitse neuloa ja perheeni on niin kylläisiksi kuteistani tulleet, tuskin kovin iloisina sukkia vastaanottaa, mutta onhan tarvitsevia maailmassa.
Kiva on neuloa ajankuluksi, nyt on vaan jäänyt, kun tuo sänkypeittoni on ajan vienyt, viittä vaille valmis alkaa olla.
Iso on urakka, en enää uutta aloita.
Ramoonalla on kulttuuririentoja ollut, varmaan antoisa matka teillä ollutkin.
Yhdessä mekin joulut vietettiin silloin ennen ja taidettiin yksi joulu vielä minun luonani mieheni kuoleman jälkeen viettää, mutta sitten jokainen perhe halusi luoda omat perinteensä ja minähän siinä helpolla olen päässyt.
Nyt uusia ulottavuuksia itselleni yritän, vaikkakin joulu perinteinen kodin tapahtuma.
Joulukirkossa en muista milloin olisin käynyt, sellainen pakana olen.
Taitoa se kukonteko vaatii ja jos on kotitekoisia aiemmin syönyt, ei ne meinaa kauppojen ei torienkaan tuotteet täyttä arvosanaa saada, kuten ynnämuu todistit.
Hyvä se on, että väliin kiirettäkin pitää, meinaa tämä aika joskus pitkäksi tulla ja niinhän se on sanonta, että vierivä kivi ei sammaloidu, eikun touhua vaan elämään;)
Eihän tuo "vilske" aina iloa tuota, toivotaan, että nyt siistinä ketju pysyisi.
Kivaa varmaan tutustua nähtävyyksiin matkallasi korppis, hyvää jatkoa vaan ja nuo voileivät mistä Kristtiina23 mainitsi, on kuuluisiksi tulleet.
Jollekin on ollut vaikea sanomaani sisäistää, kyllä "se" sana oli tarkoitettu juuri niin kuin Eliaana sen ymmärsi.
Ainahan näitä väärin käsityksiä syntyy, jos niitä oikein etsii;)
Viikkoa tässä on aloiteltava mitä tuokaan tullessaan, siitäpä ei varmuutta ole, mutta päivä kerrallaan sitä mennään.
Värien leikkiä vielä tovi, kunnes tuuli nekin kauneudet vie mennessään, ihastellaan niiden riittämisistä loppuun asti;) - Harmaa taivas ja osin mielikin tänään lauantaiaamuna, ajattelin jo, että olisimme saaneet kirjoittamisen sopuisasti kulkemaan.
Joku kysyi kenen puolelle asetun, sanon, että en kenenkään, jokainen itse kirjoituksensa vastaa, tuomarina en täällä ole.
Pahoittelen kuten moni muukin ketjun tilaa, mutta siihenpä sitten jääkin, olemme aikuisia ja jos ei jokainen itse viestittelyään sopuisaksi saa, ei siihen mahdollisuuksia toisillakaan.
Jos muutamalla on välit jostain syystä rikkoutuneet, ei niitä toisiaan mollaamalla kuntoon saa, heiltä itseltään olisi halu sopuun löydyttävä.
Tuntematta taustoja voin vain toivoa, että yksityisesti sopisivat asiat, tuskin kuitenkaan mitään korvaamatonta on tapahtunut.
Täällä on niin monta tietämätöntä noista erimielisyyksistä, että on aivan kohtuutonta koko ketjun tilaa vahingoittaa, sopikaa ystävät ja annetaan kaikkien kukkien kukkia.
Niin mielelläni näitä aloituksia tekisin ja mielenvirkeyttä meille kaikille mahdollistaisin, mutta usko meinaa loppua tätä menoa katsellen.
Aika näyttää mihin suuntaan jatketaan, vai ei mihinkään.
Kaikki kirjoittajat tuovat oman sävynsä viesteillään ja minusta se rikastuttaa ketjua. miksi emme voisi sovinnossa ketjua jatkaa?
Rauhaa ja rakkautta, toinen toistamme kunnioittaen. - Pilvisenä sää jatkuu, oikeastaan pitäisi jatkaa noita syyshommia, mutta taitaa tänään olla kaupassa käynti päivä, torille jo heti aamusta.
Taitaa jäädä tavaksi tämä kerran viikkoon kaupalla käynti, korona sen sai aikaan.
Ampiaisen pistoja olette kokeneet, minua ei varmaan ampiainen ole koskaan pistänyt, itikat sitäkin enemmän ja vaiva siitäkin syntyy tuskaan asti.
Eilinen päivä sujui aamupäivän osalta olohuoneen putsauksessa ja iltapäivä sitten vain istuen, niin tiukille siivous otti.
Päivä ja huone, näin on mentävä, kaukana on ne päivät jolloin kerralla kaikki.
Elokapinasta ja kapinoista yleensä olette myös kertoilleet, hyvähän on, että on herätty tuota ilmaston tilaa seuraamaan, mutta en lämpene tuolle kapinaliikkeelle mikä nyt on jo lopetettu, muilla keinoin on asiaa hoidettava ei yhdellä tempauksella asiaan vauhtia saada.
Parhaansa kai hallituksessa yrittävät, mutta pienin askelin edistys eteenpäin menee.
Lakkoillen esimerkiksi palkkojen ja työaikojen parantamiseen vuosia kulutettiin, jotain voitettiinkin, mutta pienin askelin.
Kapinointi ja lakkoilu on hyväksyttäviä, mutta hallitusti.
Poliisin kanssa ei jouduttu koskaan lakkoillessakaan yhteen ottamaan, ei edes yleislakon aikana, mikä oli jo iso juttu.
Silloin taisi olla jo lähellä vaikka mitä.
Ynnämuun kanssa samoja mietin, asiat muuttuvat ja eläminen paranee, ei enää kannata sotia noita menneitä vanhoja asioita kerraten muuten kuin historian tiimolla.
Hyvä on tietää nuokin tapahtumat, mistä on tähän päivään päästy, ei ainakaan kaikiltaan helpolla.
Toivottavasti emme ikinä ajaudu noille sotaisille teille.
Historian tulkinta monenlaista, kertojasta riippuu.
Kiva että Mira löysit ketjumme, aina on mukava saada uusia tuulia ilmapiiriin, pistäydy toistekin , kun meidät löysit.
Onkohan demeter päässyt lääkäreiden käsittelyyn, kun ei aikoihin ole näkynyt.
Mukavaa kuulla myös sinusta Neeassa, ei varmaan helppoa ole tottua toisen pois menoon, aika on se mikä apua antaa.
Koskaan ei kuitenkaan täysin unohdu, ei tarvitsekaan, muistot kultaantuu ajan myötä ja elämä alkaa sujua.
Tuo äänikirja oli minulla jo aiemmin, mutta peruin, kun aikani muka ei riittänyt kuunteluun ja puhelinta joutui lataamaan koko ajan, nyt olen tullut katumapäälle, pitäisikö uudelleen tilata se.
Nyt kello näyttää aikaa, että voisi kauppakierroksen aloittaa, joten hyvän päivän toivotuksiin lopetan;) - Torstaiaamu, pilvinen, mutta ei vielä ainakaan sada, hyvä niin, olohuoneen tekstiilit parvekkeen kaiteella;)
Aloitin nyt olohuoneesta siivoamisen, ehkä työläin onkin, mattoja ja verhoja, tauluja ja sen muuta pyyhittävää.
Mikähän siinäkin on, kun poikkeaa entisistä, ikään kuin pinnaisi, niin kaavoihin kangistunut olen, no pölyt kyllä lähtee näinkin.
Eipä aikaakaan, kun pölyisenä on taas huusholli, mutta eihän pölyn perässä aina jaksa;)
Vauvoja syntyy ja isovanhemmat ja perheet onnessa, onnea vaan Eliaanalle kuin Anollekin vauvan syntymästä, pulska tyttö olikin, poikani paremmaksi laittoi 4,300 g.
Mukava kuulla, että lueskelet ketjujamme, kirjoittelukin on kiva huomata.
Joku on sanonut ettei typeriä kysymyksiä ole, vastaukset joskus voi näin olla, mutta kysellään ja vastaillaan, viisaita ja tyhmiä, ei se niin ranttua aina ole.
Minä odottelen lääkärin soittoa, mikä on tuomio tuloksien mukaan, voi olla, että apteekkiin minutkin ajaa.
Fiinufammu metsälenkkejään ihasteli, varmaan onkin helppo hengittää ja samalla nauttia ympäristön kauneudesta ja hiljaisuudesta.
Minulla lenkit vaihtuvat siivous hommiin, en jaksa enää lenkille näinä päivinä.
Koira tarkalla vainullaan ilmoittaa mahdollisista vaaroista.
Miaelina kiitos kiittelystä, sitä pirtin henkeä yritämme tavoitella ja joskus lupaavia merkkejä näkyvissä;)
Tuo kunnioitus, se olisi jokaisen jollakin tapaa oppia, maailma paljon paremmaksi muuttuisi, rakkauskaan ei mitään maksa, sitä voisi hyvinkin helposti osoittaa monessa tilanteessa.
En nyt tarkoita sitä avioliittoon kuuluvaa rakkautta, vaan rakkautta ihmisyydessä, kaikki huomattavasti paremmin sujuisi.
Tätä kaikkea mitä toivot omalle kohdallesi, toimi niin, että myös osaat antaa sitä toisillekin, tämä kun toteutuisi, edes pieniltä osin.
Ehkäpä naisten pehmeys ja empatia myös hallituksen toimissa näkyy, en pidä sitä ollenkaan pahana.
Nämä kapinoinnit sen sijaan, ei mieltä ilahduta ja monesti se on nuorten huomion tarvetta, vaikka asia sinänsä hyväkin on, mutta nuo kapinoinnit hallaa tekee muulle toimimiselle.
Osamme varmaan teemme näissä ilmastokysymyksissä.
Nyt vielä jaksaminen huipussa, pitää aloittaa puuhastelu, kiipeilyä ja kurkkimista tänä aamupäivänä, niska on kovilla, kun pölyjä seinistä ja katosta tupruutan;)
Verhojen laittokin, no ehkä onnellani senkin selvitän;)
Intoa päiväänne teille toisillekin, vaikka marjametsään mennen, puolukoita on kuulemma paljon. - Ei mikään runo, mutta aikaan sopivia aatoksia.
Totuuksia
Luonto tekee kuolemaa,
ei sure, ei kapinoi,
nöyränä suostuu tulevaan.
Vanhus oottaa vuoroaan
tyynenä istuu, ulos katselee.
Muistot nuoruuteen asti liitää,
vuodet vaihtui tuli kevät, kesä, syksy, talvi,
aina sama uudelleen.
Löytyi puoliso, syntyi lapset,
heidät maailma vei ,
kumppanin myös, jossain hän odottaa.
Valmiina olen lähtöön minäkin,
nurkumatta kuten syksyinen luonto,
kaiken sen olen kokenut,
mitä elämällä on ollut tarjolla.
Kiitos elämälle! - Huomenta jälleen, ehkä nyt onnistaa viestin kanssa paremmin kuin eilen.
Säätila harmaanoloinen, alistuva, mutta värien hehkuilla kauneutta löytyy.
Eilen lauluryhmässä ystävä näytti runoa, minkä olin hänelle joskus kirjoittanut, hyvä mielestäni, miten en nykyään saa mitään runon tapaistakaan aikaan?
Joskus oli runoketju, mihin paljonkin osallistuttiin, loppusointuisia runoja rustattiin.
Onko sekin vähäinen taito kadonnut, vai kriittisemmäksikö on tullut näiden ikävien arvostelujen pelossa?
Katselin minäkin tuota eduskunnan lähetystä, mutta kyllästyin sitä samaa valheiden tulvaa mitä pystyvät jokainen kertomaan.
Miten rohkenevatkaan muunnella selviä lukuja mitä asiantuntijat kertovat, kaiketi faktat on samoja kaikille.
Tuosta ystävien kohtaamisista on ollut puhetta, kyllä ne tapaamiset päivät piristää ja muistojen kirjoja lisää.
Myös vaatimattomuudesta ja nöyryydestä jutustelitte.
Olen samoilla linjoilla, ei nöyräksi, ei vaatimattomaksi ruveta, kyllä siihen kasvetaan.
Olosuhteet missä elämme ja vaikutamme muokkaa luonnettamme.
Kodin vaikutus on merkittävä, oman luonteeni muokkaamiseen sain esimerkin vanhempien käyttäytymisestä ja elämästä joka meitä ympäröi.
Ei ollut rikkauksia, mutta ei sitä kaivannutkaan, koska monella muulla elämä oli samanlainen, kai sitä etsiytyi siihen joukkoon millä arki oli samaa kuin itsellä.
Kateutta en muista huomanneeni lainkaan, hyväksyttiin se elämä missä elimme, miksi ei näin olisi tehtykin, turvallinen ja hyväksyvä kodin henki mukana joka asiassa.
Isäni oli luonteeltaan ylpeä ja teki sen minkä oli tehtäväksi saanut pystypäin, ei nöyristellen,
Äitini taas oli kiltti, hyväntahtoinen ja varmaan joutui monessa kohden nöyrtymäänkin, sillä sodan jälkeinen elämä oli niukkaa.
Ruokaakin joutui hankimaan maalta pitkien matkojen päästä, kun kaupasta ei saanut ja ehkä se ei ihan helppoa ollut mennä maatiloilta apua pyytämään, vaikka rahallakin maksoi.
Lapsuuteni oli onnellinen, siitä olen monasti kertonut, en vaikeuksia huomannut, aina oli ruokaa pöydässä, mitä sen eteen joutuivat tekemään, sitä havaintoa en tarvinnut huolehtia.
Vaikeuksien edessä oli jopa nöyrryttävä, jos sillä asiat korjaantui, huoleton kuitenkin lapsuuteni oli.
Tiukasta aloitimme kodin perustamisen mekin, mutta olosuhteet koko ajan paranivat ja samaa nöyryyttä en koskaan tarvinnut, mutta vaatimattomuus on ollut seuranani koko elämäni.
Ehkä isän perimä on sen vähäisen ylpeyden mieleen jättänyt, että mitään en pyydä en haali, ilman omaa osuutta asiaan.
Kiitollisin mielin muistan vanhempiani, rakkautta joka päivä sen elämän eteenpäin viemisessä, ei siitä puhuttu, se aistittiin;)
Ajatus tuosta brinkkalan kertomasta "vaarista" surulliseksi mielen tekee, ei toivoisi enää loppuelämässään moista saavansa kokea, siinä on miettimisen paikka, miten kohtelemmekaan kanssaihmisiä?
Tuli nyt taas sekava viesti, näin joku kokee, mutta kahlatkaa läpi, jos jaksatte.
Tänään menen pelaaman Skippoa, jotain ajankulua kaipaan ja siellä porukalla toisiamme kiusaamme;)
Onnekasta päivää toivottelen, iloa löytyy hyvin pienistä asioista, niitä etsimään;)