korpikirjailija

korpikirjailija profiilikuva
Joulu 2024
Vapaa kuvaus

Auringonlasu 12.08.26

Liittynyt 11v sitten
105 aloitusta · 7449 kommenttia
Uusimmat aloituksetSuosituimmat aloituksetUusimmat kommentit
Huomenta@

Pelargoniani on upea, se on täynnä nuppuja ja huomasin, että kahta väriä pukkaa, valkeaa ja punaista. Eli ruukussa on kaksi erilaista pelargoniaa. Voipi olla kolmeakin sen näkee kun kukat aukeavat. En muista mitä olen amppeliin istuttanut koska amppeli on viimevuodelta. se ilahduttaa meitä parvekkeella, juttelemme sille ; ))

Eilinen päivällinen oli hyvää, tosin alkuruoan tein liian ison joten mieheni tyytyi siihen. No, tänään voimme syödä lopun aurajuustobroilerin. Sää ei suosinut ulosmenoa ja hyvin syöneinä ettosten jälkeen ei enää ulos meno kiinnostanut.

Keikistely ei ole todellakaan omaa käytöstäni eikä ystävieni, mutta kun istuu terasseilla näkee kaikenlaista jurnotuksesta keikistelyyn.

Innostuin illalla maalaamaan puukiekkoa, niitä ostin kävelykadulta yli 40 kpl, teen erilaisia kylttejä kuten mökille mummolakyltin oven viereen ja nyt maalasin mieheni lapsenlapsenlapselle (teini-ikää lähestyvälle) tyttärelle huoneen taulun.

Mitä tänään, no kovin on syksyinen ilma joten sisähommia, ehkäpä piirtelen valokuvista kuvia tarinakokoelmaani. Tuota tekemistä on joskus tuntuu, että liikaakin ja siinä sitten sekoilee eikä tee mitään ;)

Tämä kännykkä vie myös aikaani, mutta sehän on minun asiani ja jos joku siitä tekee ongelman se on sitten sen jonkun muun ongelma.

Ai niin, kiitti aktiivisten liikuntaa harrastavien, olen aloittanut aamulla sängyssä jalkajumpan, se on auttanut liikkeelle pääsyyn.

Nyt aamukahvin keittoon.
Sateista päivää Korvesta@

Ruuanlaitosta puhuitte, itsetehtyä hyvää minäkin suosin. Eilen istuessamme parvekkeella kysäisin mieheltäni josko lähdettäisiin lauantaina ulos syömään. No, hän innostui.

Tänä aamuna selailin ravintoloiden ruokalistoja ja tulin siihen tulokseen, että syömme kotona ja jos vielä haluamme ulos, voidaan käydä jossain terassilla ohikulkijoita bongailemassa.

Tänään teen siis kolmen lajin menun itse ; )

Alkuruoka,
Jättikatkarapuja valkosipuliöljyssä, kaprista ja rukolaa

Pääruuaksi
Broilerin sisäfilettä aurajuustokastikkeessa, riisiä, kuulotettuja kirsikkatomaatteja, rukolaa

Jälkiruuaksi

Fazerin suklaa-mansikkatikkujäätelöt ; )

Jos nauttisimme näitä herkkuja viineineen ravintolassa, satanen ei riittäisi sillä 16 cl viiniä maksaa yli yli kympin lasi. Kun taas alkosta saa pullon lähes samaan hintaan.


No, liekö nuukuus iskenyt vai oma kehu kun tiedän pystyväni tekemään itse hyvää ruokaa.

Itseasiassa vanhuusko on tullut kun keikistely seurapiireissä ei enää jaksa kiinnostaa ; ))

Kivaa iltaa itsekullekin
Päivää@

Aamupäivällä pesukone pesi lakanapyykkiä, pyykin vein mökin pihalle kuivumaan, syy koska aamulla kävi maalausprojektin tarkastusdelegaatio takapihallamme. Tutkivat lahonnutta nurkkapuuta (20cm) ja tulivat ileisesti tulokseen, että se pitää vaihtaa. Kiukutti, jos taas purkavat tekemämme kivat muutokset juuri siihen nurkkaan, vaadin, että pistävät paikat samaan kuntoon kuin me se laitettiin Yksi puoli talon yläpäädystä vielä maalataan kun ensin vaihtavat muutamat puuosat.

No, pieni kiukustuminen on vähäinen asia elämän kokonaisuudessa.

Kirjoitin edellisessä viestissäni tuntojani keskustelujemme aiheista. Aikuisiän pettymysten turhaa murehtimista tarkoitin, kun kirjoitin vanhojen asioiden muistelemisesta. Minulla lapsuus oli hyvää turvallista aikaa. Sitä voin muistella kiitollisena.

Sankkoniementarinoihin skannasin tänään valokuvia, joista piirrän omat versiot tarinoiden mukaan Sankkiniementarinat jäävät jälkipolvilleni, kun nyt vihdoin olen mummi jää poikien lapsille mummista jotain kuvaa, millainen hän oli. Niin, koska tuskin ehdin olla mukana heidän elämässään kun he saavuttavat iän jolloin oman suvun historia alkaa kiinnostaa.
"Aika jänskä mummi kun muut mummit pelasivat bingoa meidän mummi maalasi tauluja ja kirjoitti tarinoita."

No, joo.

Kävin tänään ostoksilla, silmiini pisti kaunis kesämekko. Se oli alessa, hypistelin sitä, jätin kävelin vähän matkaa, palasin ja sovitin sitä.
Jätin ja palasin takaisin se oli pakko ostaa. Kun toin sen kotiin, muistin, että joskus seitkytluvulla opiskellessani hovimestarin tutkintoa minulla oli samakuosinen ja kuvioinen sekä hieman saman mallinen mekko josta rykkäsin kovasti. Ilmankos se tarttui mukaan ; ))

Onhan toki komeroissa vaatetta joka lähtöön, pitäisi luopua ajatuksesta, että jos vaikka tuota vielä tarvitsisin. Tämänpäiväinen ostos vahvisti ajatusta, että muoti kiertää ja palaa aina takaisin uudestaan.
Viikko on ollut täynnä tapahtumia, red bullilla olen selvinnyt. Nyt kun vieraat jatkoivat matkaansa, olo on haikea.

Mieheni vanhin tytär ja hänen yksi pojistaan tulivat keskiviikkona lentokoneella korpeen.
Mieheni vanhin poika ajoi autollaan Hollannista Ruotsin kautta tänne. Iltapäivällä kaikki kolme jatkoivat matkaansa Posion tilalleen.

He palaavat vielä korpeen elokuussa, silloin seurueeseen on liittynyt tyttären toinen poika, hänen vaimonsa ja tytär, eli mieheni lapsenlapsenlapsi.

Olemme saaneet nauttia komeista päivistä mökillä, kierrelleet kaupungilla, ostaneet mansikoita torilta, tehneet kirpputorilöytöjä, syöneet grilliruokia, saunoneet ja tietty ryvetty järvessä ja välillä maattu riippukeinussa. Olen saanut runsaasti aurinkoa ja ruskettunut kivasti.

Nyt olo on melko sippi, haimme mieheni kanssa pizzaa iltapalaksi ja nyt lepään sängyllä ja naputtelen tätä päivitystä. En jaksa edes TV.tä avata. Jatkan aikaisin yöunille.

Mieheni tytär on ihana, tulemme hyvin toimeen ja työnjakomme pelaa.
Taloyhtiömme puuseinien maalauskin tuli valmiiksi joten saimme hänen kanssaan uudististettua takapihan ilmeen.

No, huomenna on uusi päivä, luvattu sadetta, mutta josko rauhoittuisin ja keskittyisin vaikkapa kirjoitushommiin.

Ei sitä mopolla mahottomia
Viikonloppu takana. Ampiaisen pistosta selvisin vähin vaurioin, mutta prinsessan lähtö kotimatkalle tuotti haikulivaiheen.

No, ajalimme mökille, josta palasimme vasta äskeen kotiin. Sää helli käväisin järvessäkin tuskin sitä uimiseksi voisi sanoa, pulahdukseksi lähinnä. Saunaakin lämmitin päivällä sen verran, että sain pestyä itseni. Katiskassa oli aamulla iso ahven ja kun perkasin sen, suomuja tuntui olevan joka paikassa. No, nyt se on pakkasessa odottamassa uusia ahvenia.
Saiskin tulla, ahven on hyvää syötävää, mutta kallista ostaa kalatiskiltä.

Nyt olen väsynyt, liekö raitisilmamyrkytys.
Nostalgisia tunteitakin koin kun tiskasin ennen lähtöä viikonlopun astiat saunassa. Niin tehtiin aina ennen vanhaan. Taidan palata vanhaan tapaan, koin sen terapeuttisena.

Nyt pitää levätä täällä kirkolla ja kerätä voimia nousuviikolle. Mökillä saa liikuntaa jopa liiankin kanssa. Saamme keskiviikkona hollannin sukua kylään. Tilasin siivoojan tiistaiksi ja esikoinen leikkasi takapihan nurmikon ennen lähtöään. Joten kaupunkikodin hommat on hoidettu. Ruokapuolesta huolehdin ja jos vanhoihin lemppariruokiin on luottamista, lohi taitaa loimuta mökin grillissä.

Tällaista korvesta.
Iltaa Korvesta@

Päivä kommemtissa, pohdiskelin määrteiden merkityksiä. No, unohdetaan koko juttu.

Mökkitöiden jälkeen riippukeinussa maatessa alkoi elämän lyhyys mieitityttämään.
Katsellessani tyyntä hiljaista Nuasjärveä ikävä vanhoihin hyviin aikoihin valtasi mielen.
Syynä lie ollut esikoisen ja entisten ottopoikieni lähettämä kuvaviesti heidän jokakesäisestä kesätapaamisestaan. He viettivät lapsuuden kesiä mökillämme. Myöhemmin bilettivät ja istuivat rantakivillä tyttöystävien kanssa.
He ovat parhajta kavereita. Esikoinen oli 6-vuotias, kaveri oli 5-vuotias ja toinen esikoisen kaveri tuli mukaan peruskoulun ekaluokalla. Nyt aikamiehiä ja isiä.

Siinä maatessani soitti minun nuoruuden ystävättäreni. Kertoi ensin ilouutisen kuinka kansakoulukaverimme oli selättänyt vaikean syövän. Sitten surullisen uutisen toinen ystävämme oli juuri kuollut.

Kolmekymmentä vuotta olen mökillä kesät viettänyt ja talvellakin lomat.
Kauhistutti ajatus että ehkä maksimissaan 10-vuotta saan tästä ihanuudesta nauttia.
Vaikka joskus valitankin työn paljoutta, se hyvän olon tunne minkä vaikkapa kuten tänään rannan kivikkokukkapenkkien siistimisestä sain palkitsee ja jälkeä voi riippikeinusta ihailla.

Helteitä luvassa. Huomenna on vielä jotain ihan pientä ulkopuuhaa, sitten ehkäpä se onkireissu ja rantasauna. Ai niin vene pitää pestä ; )
Päivää Korvesta@

Perehdyin käsitteisiin, vaikka tiedän toki useamman käsitteen tarkoituksen. Mutta syvennyin ja kopioin asiantuntija lausuntoja käsitteiden eroista.

IHAILU on myönteinen tunne, joka liittyy toisen ihmisen ominaisuuksien, arvojen tai tekojen arvostamiseen

HYVÄ ITSETUNTO ei vaadi täydellisyyttä, vaan se auttaa tekemään itsenäisiä valintoja ja suojaa vertailemasta itseä muihin.

IDOLI tarkoittaa esikuvaa, ihailtavaa tai palvottua henkilöä, jota fanitetaan.

ARVOSTUS on kokemus siitä, että nähdään, kuullaan ja hyväksytään arvostettu omana itsenä.

Arvostuksen osoittaminen käytännössä.

Olla läsnä: Pysähtyä toisen äärelle ja osoitaa kiinnostusta.
Antaaa palautetta: Kertoa avoimesti, mitä hyvää huomaat toisessa tai hänen tekemisessään.
Kunnioittaa rajoja: Hyväksyä erilaiset mielipiteet ja anna tilaa toisen ajatuksille.

EMPATIA

Empatiakyky on taito asettua toisen asemaan ja ymmärtää hänen tunteitaan.

Kognitiivinen empatia:
Kyky ymmärtää toisen ihmisen näkökulmaa ja ajatusmaailmaa.

Emotionaalinen empatia: Kyky tuntea toisen ihmisen tunnetiloja ja eläytyä niihin.

Myötätunto:
Empatian aktiivinen seuraamus; halu ymmärtää ja toimia toisen auttamiseksi tai tukemiseksi.

Eli on hyvä kerrata käsitteitä.

Ihailu ja arvostus on käsitteenä eri kuin empatia.

Usein käsitelty aihe empatia omitaan mielellään omaksi vahvuudeksi, ajattelematta sen todellista tarkoitusta. Halua ymmärtää ja auttaa.

Auttaa, konkreettisesti. Sitähän ihailtu eikä arvostettu odota.

Nyt mökin kivikkokasvimaan hoitoon ; )
Suomi24 profiili on kuin marketin hyllyjen siirto paikasta toiseen, just kun tottuu, tulee uudistus, eikä uudistus toimi, mitään ei löydy.

No, se siitä. Lukiessani demeterin.pohdiskeluja mietin onko minulla idoleja. Ihan tosi ei ole ketään jota ihannoisin. Olen kai oman tieni kulkija.

No, se siitäkin.

Pitänee kehua ihtiään, olin muutaman tunnin mökin pihaa sipostelemassa, eli kaivoin kukkapenkkejä esiin ruohojen keskeltä.
Tuli hyvä mieli kun tieltä katselin työni tuloksia.
Sieltä löytyi Tiinan minulle aikoinaan antama keltainen kukkapensas.Hyvin se näyttää pärjävan.

Viime yönä näin taas unta, että juoksentelin, sehän tiesi, että ilman tukea töitä paiskoin, rollaattorilla kuskasin trimmeriä haravaa ja pensasaksia, muuten tolopillani seisoin.

Huomenna kaivan esiin rannan kivikkokukkapenkit.

Nyt sauna päälle.
Myöhäisiltaa@

Niin se meni tämäkin viikonloppu ohi vauhdilla. Ihan ekaksi pitää kertoa, että festarikesäkin tuli avattua Kajaanin kokokaupungin festareilla, Hevisauruksen mukaansa vetävää musiikkia kuunnellessa.

Kävelyäkin tuli harrastettua, tosin jäi vajaaksi kolmekilometriseksi. Luin teidän vaivoista ja totesin, että kävelykö lie vaikuttanut kun herätsin aamuyöstä jalkaramppiin.

Esikoinen oli aamulla siirtänyt veneen veteen ja nurmikkokin oli sievästi leikattu. Ensi viikolla kaislikkoon ahvenia narraamaan.

Nyt uni painaa silmiä, joten hyvää yötä;))
Lauantai-aamua@

Kiitos muistamisestanne, kyllä se mieltä lämmittää kun mukavia viestejä saa.
Ailaa onnitelleelle kiitos ja olisi kiva jos Korven kadullakin tervehtisit.

Päivä kului kivasti, kävin kävelykadulla ja edellisen käyntini kyselyn vaikutuksesta eräs puutuotteiden myyjä oli tuonut ison säkin puusta leikattuja laattoja, joten ostin useampia tulevia projektia ajatellen.

Kahvittelimme iltapäiväĺlä mökillä esikoisen perheen kanssa. Valmistamani herkut maistuivat, prinsessa tutki ympäristöä uteliaana ja hymyili iloisena mummon sylissä.

Poikani muisteli koska hänelle ei ole jäänyt mieleen oliko hänellä isän kanssa yhteisiä harrastuksia lapsuudessa. Hänellä ja kuopuksella oli kanssani monia yhteisiä harrastuksia mm. laskettelu ja vesiliikunta. Yritti isä kyllä viedä poikaa hiihtokilpailuihin yms. mutta kilpailut eivät poikaa miellyttäneet.

Mieheni harrasti pitkien matkojen kilpajuoksua, jossa hän menestyi hyvin, hän ei arvostanut esim. laskettelua tai vesiliikuntaa.

Esikoinen ja hänen vaimonsa ovat suunnitelleet isän ja äidin kanssa vietettävää yhteistä aikaa. Isä aikoi viedä tytön vesileikkeihin ja myöhemmin laskettelurinteisiin. Äiti puolestaan tanssi- ja musiikki harrastuksiin.

Kivat yhteiset tavoitteet yhdessä tekemisiin. Poika aikoi ottaa vielä vuoden vaihteen jälkeen isyyslomaa kun vaimo palaa työhönsä joten sen jälkeen tyttö onkin jo kasvanut päiväkoti-ikään.

Mummo oli tietty täpinöissään ja valokuvia tuli räpsittyä, herttaisen kuvan sain otettua kun tyttö nukahti ja koira käpertyi viereen sängylleni nukkumaan.
Nämä pienet onnen hetket ne kantavat eteenpäin.
Huomenta juhlakalulta@

Oli kiva herätys, puhelin soi ja taidenäyttelyssä taulun varanneen rouvan äiti soitti. Olivat tulleet Kajaaniin ja lupasivat hakea ja toimittaa taulun tyttärelleen joka taulun varasi.

Illalla innostuimme parvekkeella muistelemaan mieheni kanssa matkojamme, kertasimme Italian matkaa. Lensimme Amsterdamista yli lumisten Alppien ja laskeuduimme aurinkoiseen Roomaan.
Yksi päivä kului Vatikaanissa, Paremmin emme olisi osanneet tuloamme Vatikaanin aukiolle ajoittaa sillä Paavi oli pitämässä puhetta hurraavalle kansanjoukolle. Paavin siunaamana jatkoimme matkaamme Sixteen-Chapeliin.

Vietimme yhdeksännen kihlajaispäivän Transteveren entisessä punaisessa työläiskaupunginosassa, joka on yksi Rooman iltaelämän keskuksista.

No, tällaisia muistoja tuli mieleeni kun olet kertonut matkastasi.

No, nyt aamukahville, pienimuotoista synttäri kahvitusta iltapäivällä mökillä. Mummon prinsessa on jo 5 kk, kasvanut ja vahvistunut neiti. Etsin eilen markkinakadulta puista mummola ovikylttiä mökille. Ei löytynyt joten tein sen itse illalla parvekkeelka istuessamme.
Ja nätti tuli, löysin komerosta puisen pyöreä laatan johon maalasin kukkia ja sanan mummola ja liimasin punaisen mökin laattaan ja kyltti oli valmis. Tuumasinkin, että mitä tarvikkeita meiltä ei löydy sitä emme tarvitse.
Tänään piti ottaa ettoset. Kävelin about kolmekilometriä joka alkaa olla maksimisuoritus yhtä kainalosauvaa apuna käyttäen.
Mutta kyllä kannatti tapasin useita tuttuja kävelykadulla. Vilskettä ja vilinää ja sääkin suosi.

Eilen illalla saunan jälkeen laitoin pötkylät hiuksiini, nukuin yön ne hiuksissani ja aamulla hiukset olivat rullakiharoilla. Se aiheutti hassun kohtaamisen kävelykadulla, tuttavani tarttui hiuksiini ja nykäisi kevyesti, sanoen, anteeksi halusin varmistua, onko sinulla peruukki.
No, itse en toki niin tekisi näkeehän sen jos on peruukki.

Odottelen esikoisen perhettä, ovat tulossa.
Taidan siirtyä parvekkeelle ilta aurinkoon.
Huomenta@

Oikein muistat Hilla, huomenna vanhenen taas. En juhli tänä vuonna, olen tykännyt pitää juhlia, mutta nyt jätän väliin ja ensi vuonna jos luoja suo juhlitaan.

Faceen tuli muistokuvia menneiltä vuosilta, postasin kuvan 70-vuotisjuhlista jossa kiitin rakkaita ystäviäni jotka kokoontuivat niemelleni kauniina kesäpäivänä 2017. Kaksi heistä jo enkelinä meitä jäljellä olevia katsoo.

Esikoinen saapuu tänäiltana, ihana esikoiseni joka lupasi hoitaa veneen vesille ja leikata villiintyneen ruohikon.

Eilen sain siivottua mökin taiteilijatavarat yhteen nurkkaan ja ripsuttua paikat. On myönnettävä liekö vain tunne, mutta olin hyvin aikaansaava, enkä väsynyt vaan tein vielä iltauutisten jälkeen savulohivoileipärullan. Eli oliko sittenkin hyvä idea aloittaa kortisoonikuuri. No tarkkaillaan. En muuten ihan sata armasti luota lääkäreihin sillä tunnen itseni paremmin kuin viitearvoihin tuijottavat lääkärit. Olemme erilaisia monella eri mittarilla luettavissa.

No, tänään käymme jos vesisateetta selviämme tutustumassa kävelykatuun, runoviikon-ja taidekampuksen tapahtumiin.

Tiedä sitten mitä huomenna, ehkäpä yhdessäoloa läheisten kanssa mökillä.
Talvella mielialani heittelehti joten kokeilin nostaa T4-V.tä ja laskea TSH.ta.

Nyt otan 4 kokonaista ja 3 puolikasta 1mg Thyroxsiinia, keskustelin tuttavani kanssa hän kertoi, että T4- V orvo pitää olla 1 ja TSH 17.

Käytin 20 vuotta 1 kokonainen päivässä, elämä sujui hyvin. Kun sairastuin vuonna 2022 autoimmuunisairauteen tulokset alkoivat heitellä, joten lääkitystä vähennettiin.

Seuraan tilannetta ; )
Heinäkuun ekaa vielä olen paripäivää nuorempi kuin tulevana perjantaina.

Eliaana ja muut terveyden alan asiantuntijat. Kysyn teiltä, mitä mieltä olette, kävin verikokeissa, jotka muuten joudun aina itse tulkitsemaan.

Koepäivä 29.6.26
T4-V =18.02 about hyvä/ 17-18
TSH 1.81 hyvä

Tammikuu 26
T4-V 15.7 matalampi.
TSH 3.27 koholla.

Näiden kahden kokeen välillä olin oma aloitteisesti lisännyt viikottaista thyroxinannostusta.
Eli olenko onnistunut omahoidossa?

Toinen kysymys.
Ajattelin ottaa kortisonipistokset polviin. Löysin lääkekaapista Predisolon 20 mg 30 kpl lääkepurkin.
Aloitin tänään omahoidon, eli otin yhden tabletin tavoitteena vaikuttaa kipeisiin polviin. Onko jätkevää?

No, se siitä. Lintujen parveilun syy selvisi. Olin unohtanut talven talipalloja syöttölaitteeseen, joka oli rehevöityneen humalapensasaidan kätköissä. Naakat olivat löytäneet kätkön. Poistin syöttölaitteen, pesin. Tänä aamuna puoli kuudelta kuulin naakkojen ääniä, laitoin korvatulpat, mutta en tarvinnutkaan koska tunkeilijat häipyivät saman tien.

No, nyt pitää lähteä siivoamaan mökin pirttiä.
Siellä on levällään vuosien takaisia maalauksia, joiden listoja olen korjaillut. Nyt saa pensselit ja niittimet jäädä vähäksi aikaa varastoon, keskityn tulevaan viikonloppuun. Prinsessa tulee mumolaan ;) Kesätapahtumatkin valtaavat Korven cityn.

Hyvää tirstaita ; )
Hyvä kun oikaisit. Naakkojahan ne olivat. Kuuntelin äänet ja todellakin olin väärässä.

Kävin tänään katsomassa lintupelättimiä mutta taidan värkätä jotain itse. No, katsotaan minkälainen herätys minulla on huomenna.

Kiitos viestistäsi, itse olen tumpelo tunnistamaan lintuja, vaikka molemmat veljeni kuuluvat lintubongareihin. Minulle on edistystä, että erotan nyt harakan, variksen ja naakan toisistaan ; ))
Meluisasta aamusta rauhalliseen päivään. Heräsin puolikuudelta aamulla varisten raakuntaan. Avasin oven ulos, koko takapihamme oli täynnä äänekkäitä variksia. Ne kuopivat aidan viereistä nurmikkoa juoksivat aidan päällä ja tonkivat istutuksiani.

Kotiloita ei tänä kesänä ole ollut humalien lehdillä syykin selvisi joten hyväksi totesin lintujen nurmikon tonkimiset, mutta se äänisaaste oli liikaa.

Lintuparvi lehahti lentoon minut huomattuaan. Palasin takaisin huoneeseeni ja luin varisten karkoitusneuvoja, hain keittiöstä foliorullan, leikkasin siivuja ja kun palasin takaisin puutarhaan, varikset olivat palanneet.

Luin niiden olevat korpin sukua ja viisaitakin. No, se tuli todistettua, ripustin foliosiivuja pihlaja marjapensaaseen ja poistuin. Oli hiljaista joten päätin yrittää otaa unesta kiinni.
Kuikistin makuuhuoneeni ikkunasta ulos, siellä pihalla ne varikset taas olivat, folionauhoista huolimatta, mutta hiiren hiljaa maata kaapimassa, ei raakkumista ; ).

No, samaan aikaan tuli työmiehiä vastapäiselle junanradalle, joten linnut lensivät läheiseen puistoon. Nukahdin uudestaan.

Herättyäni lähdin tarkistamaan tulot, siirsin tomaatti ja mansikka-amppelit yläparvekkeelle suojaan. Sekä siivoilin paikkoja, pitää hankkia joku variksenpelätin.

Tällaisia luontokokemuksia tälle aamulle. Toruin miestäni koska hän tykkää vihellellä ja kutsua lintuja, että lopeta kosiskelut, ovat tajunneet, että meidän tontilla on turvallista temmeltää.
Sunnuntain rauhaa Korvestakin@

Eikös se niin mene tässä elämässä, että ystäviä tulee ja menee, harvat jäävät tosi ystäviksi.

Joskus menee vuosia avata silmänsä pintapuolisen suhteen tajuamiseen. Olen pannut merkille mieheni ystäväpiirissä, että Ikäero alkaa vaikuttamaan. Emme saaneet kutsua hänen ns. hyvän ystävänsä 60-vuotis syntymäpäiville. Ei mieheni ollut moksiskaan, mutta minua loukkasi syvästi. Mieheni sanoi eilen illalla kun kysyin pitäisikö hänelle keksiä jokin harrastus koska itse olen kiireinen omissa menoissani. Hän vastasi, minun on hyvä näin, olen tehnyt kattavan elämäntyön nyt haluan elää kiireettömänä täällä kotona kanssasi.

Vanhetaan ja elämä ympärillämme rauhoittuu, nuoremmat jaksavat vielä kuten mekin aikoinamme. Ystävyys kestää kun luottaa ja uskoo hyvään.
Päivä jo pitkällä korvessakin, pitää ottaa imuri käteen jahka tästä nousen.

Herätys tuli kun porakone pärähti naapurin seinään. No, pian ovikello soi ja sisään astui palovaroittimien asentaja.

Pahoitteli, että kiinteistövälitys ei ollut lähettänyt osakkaille tietoa palohälyttimien vaihdosta.

Perjantai, josko saisin itseäni niskasta kiinni ja ripsuaisin paikkoja ja asetteleisin vihdoin näyttelystä palannee taulut paikoilleen. Orvokkitaulu liittyy myös takkahuoneen komistukseksi.

Pyykkiäkin pitäisu pestä. Kai on käytävä kaupassa ostamassa energiajuomaa.

No, jospa tämä tästä.
Maalasin keväällä 2016 kuparipannusarjan. Ensimmäisen pannun nimi oli L2 hiushalkeama, olin näet toipilaana tuolilta putoamisesta, jolloin L2 selkänikama sai hiushalkeaman.

Maalasin sarjan , olin jo aijemminkin maalannut erilaisia kahvipannuja eri perstiivistä.

Tänään lubiinit ja kurtturuusut saivat eloa lisää, mutta vielä on kesken.

Kännykän piirto ohjelmalla kokeilen eri värien sopivuutta taulun yksityiskohtiin, se on erinomainen apu suunnitellessa. Otan taulusta valokuvan ja leikin piirto-ohjelmalla.

No, kivahan ulkona on istua ja maalata auringonpaisteessa. Muusana oli mieheni joka antoi positiivisia arvosteleluja, no, mikä sen kannustavampaa.

Orvokkitaulusta olen saanut taidepiireistä hyviä palautteita.

Tällainen puuhapäivä tänään.
2 / 373
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt