herrens_tiggare

Vapaa kuvaus

Bara en sten i havet.

Harrastan runoutta, matematiikkaa ja tupakointia.

Ihmisenä olen viimeisen päälle vittumainen paskiainen.

Aloituksia

67

Kommenttia

1959

  1. Kuinka kauan sitten oli "ennen"?
  2. On epäselvää (ainakin minulle), miten Jumalan kaikkiallisuus toteutuu. Hänen täytyy jollain tapaa läpäistä koko luomakunta, mutta pysyä silti luomakunnasta erillisenä. Jumala esimerkiksi kuulee kaikki rukoukset, joten jollain tavalla hän joka tapauksessa on läsnä kaikkialla.

    Jumala on ruumiiton henki. Henki on kokemusten edellytys (pelkkä hengetön aine ei koe mitään). Jumala voisi olla läsnä luomakunnassa välittömän kokemuksen kautta. Ehkä Jumala kokee koko luomakunnan suurin piirtein samalla tavalla kuin minä koen juuri nyt koko tämän huoneen, jossa kirjoitan tätä tekstiä. Kokemus on joka tapauksessa tietoisuudessa (eikä esim. aivoissa saati silmissä tai korvissa jne.). Kokemus on henkinen tapahtuma, jolla ei tarvitse olla mitään tekemistä aistinelinten kanssa (joita ruumiittomilla hengillä ei ole). Ihminen voi tavallisesti kokea kerralla vain pienen osan tilasta, mutta ehkä Jumala voi kokea kerralla kaiken olemassa olevan tilan. Tällöin Jumala olisi aina kaikkialla läsnä samalla tavalla kuin minä olen tällä hetkellä läsnä tässä huoneessa (vielä hetki sitten olin läsnä muuallakin: juttelin Skypen kautta ihmiselle, joten jossain mielessä olin läsnä myös hänen tykönään.)

    Tietysti Jumala voisi läpäistä luomakunnan yksinkertaisesti tietonsa kautta: koska Jumala tietää kaiken, hänen tietonsa on läsnä kaikkialla. Jumalan ei tarvitsisi varsinaisesti kokea mitään, vain tietää.

    Mitä helvettiin tulee, ehkä kaikkiallisuuden ei tarvitsekaan olla Jumalan ominaisuus. Ehkä Jumala on vain päättänyt olla läsnä kaikkialla. Siinä tapauksessa Jumala voisi päättää olla olematta läsnä helvetissä, niin että helvetti Jumalan poissaoloksi määriteltynä voisi olla olemassa. Mutta tietysti olisi silti vaikea ymmärtää, kuinka Jumala voisi hylätä ketään ikuisiksi ajoiksi helvettiin (tai ainakin minun on vaikea ymmärtää helvettiä).

    Hengen puolesta ja materialismia vastaan voidaan esittää lähinnä filosofisia argumentteja, mutta aiheen kannalta relevantteja tieteellisiäkin tutkimuksia on viime vuosina julkaistu melko paljon. Pyytämäsi tutkimus, joka todistaa hengen olemassaolon ja kumoaa materialismin, julkaistiin alle vuosi sitten: http://www.horizonresearch.org/Uploads/Journal_Resuscitation__2_.pdf Tässä kyseistä tutkimusta koskeva uutinen: http://www.telegraph.co.uk/news/science/science-news/11144442/First-hint-of-life-after-death-in-biggest-ever-scientific-study.html

    Kysymys ei ole kuolemanjälkeisestä elämästä (uutisen sensaatiomaisesta otsikosta huolimatta), vaan siitä, voiko ihminen kokea tietoisuutta ilman aivotoimintaa (kyllä voi). Mutta vaikka tietoisuus olisi kokonaan aivojen tuote (ei ole), tietoisuus olisi silti eri asia kuin aivot. Aivot sijaitsevat päässä, tietoisuus ei. Tietoisuudella on ominaisuuksia, joita aivoilla ei ole, ja aivoilla on ominaisuuksia, joita tietoisuudella ei ole, joten tietoisuus ja aivot eivät missään tapauksessa ole identtisiä keskenään.

    Voisitko vielä kertoa, miksi kaikkivoipuus olisi mahdotonta ja miksi kaikkitietävyys veisi tietäjältä valinnanvapauden?
  3. Jos ihminen on osa Jumalaa, silloinhan Jumala ei ole oikeudenmukainen. Jos Hitler on osa Jumalaa ja joutui helvettiin, silloinhan Jumala joutui helvettiin. Jos ihminen on osa Jumalaa ja luo oman helvettinsä, silloinhan Jumala luo helvetin.
  4. Kärsimystä on totta kai olemassa Jumalan olemassaolosta riippumatta. Kärsimyksen tuottaminen voi myös olla idioottimaista Jumalan olemassaolosta riippumatta. Pointti on kuitenkin se, että kärsimyksen tuottaminen ei olisi pahaa (tai ei ainakaan väärin), jos Jumalaa ei olisi olemassa.
  5. En suinkaan sano epäsuorasti, että jos Jumalaa ei olisi olemassa, minua saisi kiduttaa, vaan sanon sen ihan suoraan: jos Jumalaa ei olisi olemassa, minua saisi kiduttaa. Tämä johtuu siitä, että ilman Jumalaa ei olisi olemassa moraalista velvollisuutta, joka kieltäisi kiduttamisen. En siis sano, että moraalista ei tarvitsisi välittää, jos Jumalaa ei olisi olemassa, vaan sanon, että jos Jumalaa ei olisi olemassa, moraaliakaan ei olisi olemassa, ja jos moraalia ei olisi olemassa, mistään ei tietenkään tarvitsisi välittää. Sillä ei olisi mitään merkitystä, kärsisinkö minä ja hyväksyisinkö kiusaajien teot, sillä ei minulla olisi mitään arvoa, jos Jumala ei olisi antanut minulle arvoa, ja tietenkään Jumala ei olisi antanut minulle arvoa, jos Jumalaa ei olisi olemassa.
  6. Ei sillä ole nyt mitään merkitystä, mitä minä olen kristittynä tai mitä olisin ateistina (tai muslimina, juutalaisena, hinduna, buddhalaisena, taolaisena jne.).

    Tuhoamisleireistä nimenomaan ei tarvitsisi välittää, jos Jumalaa ei olisi olemassa, koska ilman Jumalaa ei olisi moraalisia velvollisuuksia. Mutta onneksi Jumala on olemassa ja tuhoamisleireistä täytyy välittää. Itsekin katsot, että pahuus on määrittelykysymys ja että absoluuttisessa mielessä pahuutta ei ole olemassa, jos Jumalaa ei ole olemassa, joten olemme samaa mieltä.

    Mutta varsinainen kysymys oli se, voiko Jumalalla olla riittävät syyt sallia pahuus. Jos voi, Jumalan kaikkivaltius ja kaikkihyvyys eivät ole ristiriidassa maailman pahuuden kanssa eikä pahuuden olemassaolo näin ollen kumoa Jumalan olemassaoloa.
  7. Ei, vaan minun mielestäni pahuutta ei ole olemassa, jos Jumalaa ei ole olemassa. Jos Jumalaa ei ole olemassa, ihmisille ei voi tehdä pahaa.

    On yhdentekevää, mitä minun mielestäni saa tai ei saa tehdä. Oleellista on se, mitä saa ja mitä ei saa tehdä minusta tai kenestäkään riippumatta.
  8. Mutta tämähän ei pidä paikkaansa. Jumalan kaikkivaltius ja kaikkihyvyys eivät ole ristiriidassa maailman kärsimyksen kanssa, jos on mahdollista, että Jumalalla on riittävä syy sallia kärsimys. Miksi Jumalalla ei voisi olla sellaista syytä?

    Jos taas Jumalaa ei ole edes olemassa, kärsimyksen aiheuttamisessa ei ole mitään pahaa eikä tuhoamisleireistä tarvitse välittää.
  9. Aivan. Juuri siksi Jumala voi olla kaikkiallinen. Jos hän ei olisi tilan ulkopuolella, hän olisi sidottu johonkin paikkaan eikä siis voisi olla kaikkialla yhtä aikaa.

    Eikö ihmisen tietoisuuskin ole oikeastaan tilan ulkopuolella? Eihän tietoisuus sijaitse varsinaisesti missään. Tietoisuus on jollain tapaa aika-avaruudesta riippumaton.
  10. Kirjoitit, että kaikki on Jumalaa. Sitä kutsutaan panteismiksi.

    Jos kaikki on Jumalaa, mitään ei ole luotu, sillä Jumala on välttämätön olio, joka ei voi olla olematta ja joka on välttämättömästi juuri sellainen kuin on (kaikkivaltias, kaikkitietävä jne.). Jos maailma on Jumalaa, maailmankin pitäisi olla välttämättömästi olemassa ja välttämättömästi juuri sellainen kuin se tosiasiallisesti on. Mutta näinhän ei ole. Välttämätön olio on olemassa aina, mutta maailmankaikkeutta ei ole aina ollut, maailmankaikkeudella on alku, ja mitä ilmeisimmin maailmankaikkeus olisi voinut olla toisenkinlainen.

    Jos taas sanotaan, että Jumalan ei tarvitse olla välttämätön olio, silloin koko Jumalan käsite menettää merkityksensä. Yhtä lailla voitaisiin sanoa, että kahvikuppi on Jumala, ja niinhän panteistit itse asiassa sanovatkin. Mutta siinä tapauksessa vain annetaan asialle väärä nimi. Voin kyllä kutsua kahvikuppia Jumalaksi, mutta yhtä lailla voin kutsua pöytää tuoliksi ja ikkunaa oveksi.

    Jeesus ainakin uskoi luomiseen: "Mutta maailman alussa Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi." (Mark. 10:6) Jos ihminen on luotu, hän ei ole Jumala.

    Sanonnat "herrojen Herra" ja "jumalien Jumala" voidaan ymmärtää samanlaisiksi ilmaisuiksi kuin "miesten mies", joka tarkoittaa lähinnä kai jonkin sortin tosimiestä, tai "kirjojen kirja", jolla tarkoitetaan yleensä Raamattua. Toisaalta "herrojen Herra" voi tarkoittaa myös kaikkein korkeinta hallitsijaa, siis kaikkien kuninkaiden ja ruhtinaiden Herraa, ja samoin "jumalien Jumala" voi tarkoittaa muiden jumalten Jumalaa, siis kaikkein mahtavinta Jumalaa.

    Psalmissa 82 Jumala puhuukin jumalten kokouksessa. Lainasit kuudennen jakeen, mutta heti seuraavassa jakeessa lukee näin: "kuitenkin te kuolette, niinkuin ihmiset kuolevat, ja kaadutte niinkuin kuka ruhtinas tahansa." Viimeisessä jakeessa todetaan vielä, että Jumala perii kaikki pakanakansat.

    Näissä kolmessa jakeessa ilmaistaan kolme asiaa. Ensiksi korostetaan jumalten ja ihmisten välistä eroa: jumalat ovat kuolemattomia, ihmiset kuolevaisia. Samalla jumalat rinnastetaan ihmisiin: he kuolevat niin kuin ihmiset kuolevat, toisin sanoen he eivät sittenkään ole mitään oikeita jumalia. Lopuksi todetaan, että Jumala perii näiden vallasta syöstyjen epäjumalten palvojat, toisin sanoen pakanat alkavat palvoa epäjumalten sijasta oikeaa Jumalaa. Minun nähdäkseni psalmissa siis kritisoidaan polyteismiä eikä suinkaan julisteta ihmistä jumalaksi. Psalmissa ei ylipäänsä puhutella ihmisiä, vaan epäjumalia. Mitä Jeesus tarkoittaa siteeratessaan tätä psalmia, sitä en tiedä.

    Totta kai Jeesus opetti, että Jumala on Isä: Isä meidän, joka on taivaissa. Jos hän on meidän Isämme, on kai loogista, että me olemme hänen lapsiaan. Mutta miksi? Siksi, että hän on luonut meidät. Jos olisimme luomattomia jumalia, emme olisi Jumalan lapsia. Jeesus taas on sekä Jumala että ihminen, joten häneen voidaan soveltaa sekä jumaluuden että ihmisyyden kategorioita. Millä tavalla Jeesus on Poika osana Pyhää Kolminaisuutta ("syntynyt, ei luotu" jne.), siitä en nyt osaa sanoa mitään.

    Ihmisenä Jeesus on esikuva kaikessa. Myös Jeesuksen suhde Isään oli esikuvallinen. Mutta miksi? Siksi, että Jeesus oli synnitön. Me taas olemme syntisiä. Siksi voimme päästä esikuvalliseen isä-lapsi-suhteeseen Jumalan kanssa vain Jeesuksen kautta ja Jeesuksessa. Meidän on siis liityttävä Jeesukseen, jolloin hänen täydellisyytensä luetaan meidän täydellisyydeksemme. Mutta ilman Jeesusta emme pääse Isän luo.

    Mitä kirjoitit helvetistä, siitä minulla on taipumus olla samaa mieltä, koska on vaikea ymmärtää, miten Jumala, jos hän on kaikkivaltias ja kaikkihyvä, voisi hylätä helvettiin ikuisiksi ajoiksi ketään, joka ei itse tahdo sinne jäädä (ymmärrettiinpä helvetti miten tahansa), ja on vaikea kuvitella, että kukaan tahtoisi (edes Saatana). Mutta toisaalta on paljon sellaista, mitä en ymmärrä (esim. se Joh. 10:34–35).
  11. Panteismillä ei ole mitään tekemistä kristinuskon kanssa, eikä Jeesus todellakaan opettanut, että ihmiset ovat jumalia. Toki Jeesus teki selväksi, että hän itse on Jumala, mutta se on eri asia.
  12. Jumala on välttämätön olio. Jumala on välttämättömästi kaikkiallinen. Jos näin on, Jumala ei voi vetää läsnäoloaan pois edes helvetistä. Jos voisi, hän ei olisi välttämättömästi kaikkiallinen, vaan kaikkialla oleminen olisi hänen tahdostaan riippuva päätös.

    Mutta ehkä Jumala voi olla läsnä helvetissä samaan tapaan kuin mököttävä vaimo on läsnä kotona: hän on kyllä paikalla, mutta silti poissa. Jumala olisi siis läsnä helvetissä, mutta kieltäisi rakkautensa kadotetuilta. Mutta jos Jumala on kaikkihyvä, kuinka hän voi kieltää rakkautensa?
  13. Tarkoitus oli vain hahmotella kristinuskon ehdoton minimi: mitä vähintään on uskottava ja mistä vähintään on oltava yhtä mieltä ollakseen kristitty. Esimerkiksi kaikkien kristittyjen on uskottava ruumiin ylösnousemukseen, mutta sielun kuolemattomuudesta on lupa olla eri mieltä. Kukaan ei lakkaa olemasta kristitty siksi, että uskoo ihmisen viettävän kuolemansa ja ylösnousemuksensa välisen ajan tiedottomassa tilassa.

    Tarkoitus ei ollut miettiä, kuka pelastuu ja kuka ei, vaan määritellä kristinuskon rajat islamia vasten. Mutta mitä pelastukseen tulee, on erittäin hyvä, jos Athanasioksen uskontunnustusta ei tarvitse lukea kristinuskon vähimmäisedellytyksiin, sillä tuo tunnustushan alkaa näin: "Sen, joka tahtoo pelastua, on ennen kaikkea pysyttävä yhteisessä kristillisessä uskossa. Sitä on noudatettava kokonaisuudessaan ja väärentämättä. Joka ei niin tee, joutuu epäilemättä iankaikkiseen kadotukseen." Kaksi muuta vanhan kirkon tunnustusta eivät ole yhtä ehdottomia.
  14. Nyt meni kyllä vähän yli hilseen.

    Islamia ja kristinuskoa yhdistää usko yhteen Jumalaan. Voitaneen jopa sanoa, että kyseessä on sama, todellinen ja ainoa Jumala, mutta samalla on sanottava, että vähintään toisella on radikaalisti virheellinen käsitys tästä Jumalasta. Jumala ei voi olla sekä unitaarinen että trinitaarinen.
  15. Kristitty on se, joka tunnustaa apostolisen uskontunnustuksen ja Nikean uskontunnustuksen. Mitään uskoontulokokemuksia ei vaadita.

    Kirjoitin edellä, että kaikki kristityt yhtyvät kolmeen vanhan kirkon uskontunnustukseen. Heti perään kuitenkin kirjoitin, että orientaaliortodoksit ovat ilman muuta kristittyjä. Mutta hehän eivät miafysiitteinä voi yhtyä Athanasioksen uskontunnustukseen, jossa tunnustetaan Kristuksen kaksi luontoa. Olisi kuitenkin absurdia sanoa, että orientaaliortodoksit eivät ole kristittyjä, sillä he yhtyvät apostoliseen ja nikealaiseen uskontunnustukseen ja siten tunnustuvat Pyhän Kolminaisuuden ja Kristuksen jumaluuden. Tämä reductio ad absurdum johtaa näin siihen, että apostolinen uskontunnustus ja Nikean uskontunnustus riittävät.

    Kun sanon "tunnustaa uskontunnustuksen", tarkoitan tietysti "tunnustaa uskontunnustuksessa ilmaistun uskon". Muutenhan ensimmäiset kristityt eivät olisi olleet kristittyjä, sillä heidän aikanaan uskontunnustuksia ei vielä ollut laadittu. He kuitenkin jakoivat tunnustuksissa ilmaistun uskon. Toisaalta voidaan kai ajatella myös niin, että Pyhä Henki jatkoi ilmoitusta vielä vuosisatoja Kristuksen kuoleman jälkeen. Kertoivathan ekumeenisten kirkolliskokousten isätkin kokousten päätöksistä näin: "Pyhä Henki ja me olemme päättäneet" jne.
  16. Katolilaiset, ortodoksit, luterilaiset ja monet muut ovat eroistaan huolimatta kaikki kristittyjä, koska he tuntevat Jumalan Pyhänä Kolminaisuutena. Tämä kristittyjen yhteinen usko ilmaistaan kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa, joihin kaikki kristityt sitoutuvat.

    Kolminaisuuden luonteesta ja sisäisistä suhteista voidaan keskustella, mutta hyvä nyrkkisääntö on joka tapauksessa tämä: joka tunnustaa kolminaisuusopin, on kristitty; joka ei tunnusta kolminaisuusoppia, ei ole kristitty. Ainakin jokin kolminaisuusopin versio on kristinuskon sine qua non. Jos uskoo lisäksi kaikenlaiseen hölynpölyyn, tämä hölynpöly saattaa tehdä uskon kokonaisuudesta jotain muuta kuin kristinuskoa.

    Viittaatko etiopialaisilla orientaaliortodoksisiin kirkkoihin? Heidän tapauksessaan kiista koskee Kristuksen luontoa. He eivät hyväksy kaksiluonto-oppia, mutta tunnustavat kyllä Pyhän Kolminaisuuden ja Kristuksen jumaluuden ja ovat näin ollen ilman muuta kristittyjä.

    Pointti on joka tapauksessa se, että kristinuskolle voidaan piirtää rajat. Kristinusko ei ole mikään epämääräisten uskomusten joukko, joka pystyisi sisäistämään myös islamin uskomukset. Eikä myöskään islam pysty sisäistämään kristinuskon uskomuksia.

    On päivänselvää, että islam on kaukana kristinuskosta. Kristinuskon ja islamin yhteneväisyyksiksi mainitsemasi uskonkohdat ovat tahdon vapautta lukuun ottamatta – sillä tahdon vapauteen liittyvistä kysymyksistä on kristinuskon sisällä erimielisyyttä – kyllä ulkoisesti sellaisia, että niihin voinevat yhtyä sekä kaikki muslimit että kaikki kristityt. Tämä on kuitenkin merkityksetöntä, koska kaikkien sisältö on kristinuskossa eri kuin islamissa. Emme me usko juuri missään asiassa täysin samalla tavalla kuin muslimit.

    Kristinuskon ilmoituksessa keskeistä ei ole se, että on vain yksi Jumala, vaan se, että Jeesus on Jumala. Jeesuksen yleisö koostui jo valmiiksi monoteisteistä. Ei heille tarvinnut kertoa, että on vain yksi Jumala. Sen sijaan heille piti tehdä selväksi, kuka tämä yksi Jumala on.

    Sanoit, että Uudessa testamentissa on enemmän puhetta Kristuksesta kuin puheita Kristukselta. Näin tietysti on ja pitääkin olla, koska ilmoitus ei koostu vain Jeesuksen sanoista, vaan Jeesuksen koko persoonasta. Jeesuksen koko elämä on ilmoitusta. Ilmoitus ei ole (pelkästään) sanoja, vaan tekoja.

    En tiedä, oletko muslimi, mutta selvästi muotoilet asiat islamin näkökulmasta. Kyllä kristitty voi näihin muotoiluihin yhtyä, vaikka ne voivat kuulostaa vähän oudoilta (en esimerkiksi sanoisi, että "Jumala on Yksi", varsinkaan en kirjoittaisi sanaa "yksi" isolla alkukirjaimella, mutta jos kysymykseen "onko totta, että Jumala on Yksi" pitäisi vastata ilman täsmennyksiä joko kyllä tai ei, vastaisin toki kyllä), mutta kun yhdymme niihin, tarkoitamme eri asioita kuin muslimit.

    Pahoitteluni siitä, että olin ajamassa keskustelua sivuraiteille villiinnyttämällä jumalankieltäjät kutsumalla ateismia huuhaaksi. Yritin sillä vain ilmaista sitä, että vaikka islam ei ole totuus, islam on silti verrattoman paljon lähempänä totuutta kuin ateismi, joka on kaikkein kauimpana totuudesta. Luonnollisesti islam on myös lähempänä totuutta kuin polyteismi ja monet muut väärät uskonnot.

    Ymmärtänet myös sen, että islamista puhuessani vedän tarkoituksella mutkia suoriksi. Maailmassa on puolitoista miljardia muslimia. Heidän kohtelemisensa yhtenä monoliittina on yhtä epäreilua kuin kahden miljardin kristityn kohteleminen yhtenä monoliittina, mutta keskustelussa on pakko yleistää. Enkä todellakaan sano mitään sellaista, että nämä miljoonat ja miljoonat ihan tavalliset ihmiset ihan tavallisine iloineen ja suruineen muodostaisivat jonkinlaisen kristittyjen päitä katkovan pedon.
  17. Ne "opilliset kyhäelmät" kertovat, mikä on totuus. Oppi on Jumalan ilmoituksen eksplikaatio. Kristinusko ja islam eivät voi olla molemmat totta yhtä aikaa, koska ne sisältävät toisensa pois sulkevia totuusväitteitä (opillisia väitteitä).

    Yksi yhtymäkohta on toki yksi Jumala. Islamin jumalakuva on kuitenkin unitaarinen, kun taas kristinuskon jumalakuva on trinitaarinen. Tämä palautuu tietysti Kristukseen, Pyhän Kolminaisuuden toiseen persoonaan. Kristus on se kompastuskivi, joka erottaa kristinuskon islamista ja muista uskonnoista. Vain oikea ymmärrys Kristuksesta voi yhdistää. Mutta jos muslimit uskoisivat, että se Jeesus, joka käveli maan päällä pari tuhatta vuotta sitten, on ikiaikojen Jumala, joka on luonut koko maailmankaikkeuden, he eivät enää olisi muslimeita.

    Mutta muslimeille Jeesuksen jumaluus on jumalanpilkkaa. Kolminaisuusoppi on heille polyteismiä, joka on islamin mukaan pahin mahdollinen synti.

    Kristinuskon ja islamin eroja on turha yrittää silotella. Ne ovat olemassa ja pysyvät. Ei islam silti mitään huuhaata ole. Siinä on kaikesta huolimatta paljon totta. Ateismi on huuhaata, koska siinä ei ole mitään totta.
  18. Kristinusko on totuus, islam ei. Kristinuskossa ja islamissa on kuitenkin yhteisiä piirteitä, joten luonnollisestikin islam on totta siinä määrin kuin se yhtyy kristinuskoon.

    Päivänselvää joka tapauksessa on, että kristinusko ja islam eivät ole sovitettavissa. Koraanin Kristuksesta antamat tiedot ovat sovittamattomassa ristiriidassa evankeliumien kanssa. Koraanin mukaan Jeesusta ei edes ristiinnaulittu eikä tietysti myöskään herätetty kuolleista, ja nämä molemmat tapahtumat ovat vuorenvarmoja historiallisia tosiasioita. Ainakaan Kristuksen osalta Koraani ei siis varmasti pidä paikkaansa, ja koska islamin käsitys Koraanista Jumalan sanana on todella korkea – paljon korkeampi kuin kristinuskon käsitys Raamatusta –, islamin saattaa olla aika vaikea sopeutua totuuteen eli siihen, että Jeesus ristiinnaulittiin ja nousi kuolleista.
  19. Kirkkoisiä on valitettavasti aika huonosti saatavilla suomeksi, mutta jotain sentään on vaivauduttu kääntämään. Esimerkiksi Pyhä Athanasios Suuri, Pyhä Basileios Suuri, Pyhä Johannes Krysostomos, Pyhä Augustinus, Pyhä Johannes Siinailainen ja Pyhä Johannes Damaskolainen ovat hyviä. Nämä ovat oikeita kristittyjä ja uskomme tukipylväitä.
  20. Lukisitte kirkkoisiä ettekä näitä nykyajan eksyttäjiä. Kirkkoisissä on totuus.
    21. 97 / 98
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt