herrens_tiggare

Vapaa kuvaus

Bara en sten i havet.

Harrastan runoutta, matematiikkaa ja tupakointia.

Ihmisenä olen viimeisen päälle vittumainen paskiainen.

Aloituksia

67

Kommenttia

1959

  1. Mielestäni perustelin jo. Rakkautta kokeneet ihmiset ovat yleensä rakkaudellisempia kuin rakkautta vaille jääneet. Ei ole kovin ihmeellistä se, että jos ihminen ei saa osakseen rakkautta, hän ei ole itsekään kovin rakkaudellinen. Rakkaus pitää tietysti myös osata ottaa vastaan.

    Jumala on viime kädessä kaiken rakkauden lähde. Kun ihmiset jakavat rakkautta toisilleen, he jakavat Jumalan rakkautta eteenpäin. Ilman Jumalaa rakkautta ei olisi edes olemassa (eikä tietysti mitään muutakaan). Jos ihminen ei osaa ottaa rakkautta vastaan suoraan Jumalalta, hän voi silti osata ottaa sitä vastaan välillisesti ihmisiltä.
  2. Evankelis-apostolinen kirkko olisi ihan kelpo nimi. Tai ehkä evankelis-apostolis-katolis-ortodoksinen, sillä luterilainen itseymmärrys voisi näkyä myös kirkon nimessä. Jeesuksesta ja apostoleista alkanut kristinuskon punainen lanka on jatkunut katkeamattomana nykypäivään asti, ja tällä hetkellä langanpää on luterilaisuuden nimellä kulkevassa uskossa. Lanka on kuitenkin matkan varrella rispaantunut, ja rispeiden päät ovat muissa kristillisissä kirkoissa, kuten Paavin kirkossa ja kreikkalaisessa kirkossa. Toisin sanoen paavilaiset ja kreikkalaiset ovat kristittyjä, mutta heidän uskonsa ei ole yhtä puhdasta kuin luterilaisten usko.
  3. Tahdon totta kai palvella Jumalaa, mutta en toki kuvittele, että voisin pelastaa itseni mitättömällä rakkaudellani. Kuten sanoin, rakkaudettomuuden vähenemiseen ei liity palkkion toivoa eikä pelkoa. Jumalan ja Hänen tekojensa mietiskely vain vaikuttaa minuun positiivisesti.

    Jumala on kaiken rakkauden lähde, joten ilman muuta Hän voi tehdä meistä rakkaudellisempia. Kun ymmärrämme ja koemme Jumalan rakkauden, muutumme itsekin rakastavammiksi. Vain ihminen, joka on saanut rakkautta, voi antaa rakkautta.

    On ihan luonnollista, että rakkaudellisuuteni vähenisi, jos olisin jumalankieltäjä. Jumala tietysti rakastaa kaikkia luotujaan, mutta ateistina en osaisi ottaa vastaan Jumalan rakkautta. Samoin on ihan luonnollista, että ihminen, joka ei saa rakkautta toisilta ihmisiltä, on vähemmän rakkaudellinen kuin sellainen ihminen, jolla on paljon rakastavia lähimmäisiä ympärillään.

    Rakkaus kumpuaa rakastetuksi tulemisesta, ja Jumala on ensimmäinen, joka on rakastanut ja rakastaa. Jumala on rakkauden alku. Uskosta nouseva rakkaudellisuus ei ole sen enempää teeskentelyä kuin hyvästä ystävyyssuhteesta tai parisuhteesta nouseva rakkaudellisuus. Uskossa oleminen on rakkaussuhteessa olemista Jumalan kanssa.
  4. Taitaa se Hursti itsekin olla "usovainen". Ja jos olen oikein ymmärtänyt, usko toimii peräti jonkinlaisena pontimena hänen laupeudentyössään.
  5. Rakkaudettomuuteni väheneminen ei ole esittämistä, vaan ihan aitoa. En teeskentele vähemmän rakkaudetonta. Kuinka sellainen teeskentely olisi edes mahdollista? Ei rakkaudellisuus tai rakkaudettomuus ole mikään teko, jonka voi noin vain tehdä tai jättää tekemättä. Rakkaudettomuuteni väheneminen on asiaintila, jonka olen havainnut, eikä asiaan liity sen enempää palkkion toivoa kuin pelkoakaan. Ja koska näin on, voidaan kai sanoa, että uskosta on tapauksessani jotain hyötyäkin.
  6. Jos usko vähentää rakkaudettomuuttani edes vähän, totta kai usko silloin tekee minusta paremman ihmisen.
  7. Uskon Jumalaan, koska on totta, että Jumala on olemassa. Ei mitään erityistä hyötyä siitä. Toinen syy on se, että en voisi elää ilman Herraani. Mutta mitä hyötyä elämästä on?

    Usko kyllä saattaa tehdä minusta vähän paremman ihmisen kuin muuten olisin, joten sikäli uskovaisuudesta lienee hyötyäkin.

    Mutta ei uskosta tarvitse olla hyötyä. Pikemminkin pitäisi miettiä, miten minusta voisi olla hyötyä Jumalalle. Tuskin mitenkään, mutta voi kai sitä silti yrittää.
  8. "-olla useassa paikassa yht'aikaa?" Ei. Saatana on langennut enkeli. Enkelit ovat aikaan ja paikkaan sidottuja. Yleensäkin se, mikä pätee enkeleihin, pätee myös Saatanaan ja pahoihin henkiin.

    "-kuunnella ajatuksia?" En tiedä.

    "-käydä läpi paksujen muurien?" Kyllä. Saatanahan on henkiolento.

    "-liikkua suihkukonetta nopeamin?" En tiedä.

    "-pakottaa ihmisen tekemään syntiä?" En tiedä, mutta ainakaan Saatana ei voi pakottaa sellaista ihmistä, joka tuntee Jeesuksen.

    "-naamioitumaan tutuksi ihmiseksi?" En tiedä.

    "-mennä ajassa eteen ja taakse päin?" Ei.

    "-aiheuttaa luonnonmullistuksia, maanjäristyksiä, tulvia meteoriitti-iskuja, jne?" Tuskin.

    "-aiheuttaa sairauksia?" Kyllä.

    "-tappaa?" En tiedä, mutta luultavasti kyllä.
  9. Tunnut tietävän aika paljon tuonpuoleisesta. Mistähän nämä tiedot ovat peräisin?
  10. Viestissäni on virhe, raamatunpaikat ovat väärin. Oikeat paikat ovat Matt. 7:12 ja Luuk. 6:31.
  11. Jeesus on Jumala. Jumala on korkein hyvä. Kuka ei halua palvella korkeinta hyvää?

    Jeesus muuten opetti kultaisen säännön positiivista versiota: "Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille" (Matt. 6:12). "Niin kuin te tahdotte ihmisten tekevän teille, niin tehkää te heille" (Luuk. 5:31).

    Ei siis riitä, että jättää tekemättä pahaa; on myös tehtävä aktiivisesti hyvää. Toisista en tiedä, mutta minä ainakin tarvitsen Jeesusta mm. siksi, että en noudata kultaista sääntöä.
  12. Pohditko siis, mikä on erityinen kutsumuksesi? Jokainen ihminen on kutsuttu rakastamaan Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseä, ja siinäkin on jo ihan tarpeeksi elämän tarkoitusta yhdelle ihmiselle. Mutta lisäksi ainakin joillain uskovilla on erityinen kutsumus (pappeus, lähetystyö, hyväntekeväisyys, mitä tahansa). Valitettavasti muut eivät voi yleisellä tasolla auttaa sinua kovin pitkälle oman kutsumuksesi löytämisessä. Asiahan on lopulta vain sinun ja Jumalan välinen.
  13. Totta kai olen tullut ajatelleeksi. Olen ajatellut myös, että minä olen oikeassa ja he ovat väärässä. Jumala kun on objektiivinen, ihmisistä ja ihmisten näkemyksistä riippumaton tosiasia, jonka suhteen voi erehtyä ja olla väärässä, kuten minkä tahansa muunkin tosiasian suhteen.
  14. Pointti oli lähinnä se, että karman lakiin uskominen sinänsä ei estä tekemästä terrori-iskuja tai muuta pahaa. Voit tietysti sanoa, että jos henkilö uskoo karmaan ja siitä huolimatta tekee väärin, hänen uskonsa on vääränlaista tai että hän on ymmärtänyt karman konseptin väärin, kuten minä yllä. Jos hän uskoisi karmaan samalla tavalla kuin sinä, joka uskot oikein, hän ei tekisi pahaa.

    Samoin voidaan sanoa, että jos Pariisin terroristit olisivat uskoneet Allahiin oikealla tavalla, he eivät olisi tehneet väärin, koska oikeanlainen usko Allahiin tuottaa oikeita tekoja.
  15. Mutta eikö köyhien ja sairaiden auttaminen ole väärin? Eivätkö köyhät ja sairaat ole ansainneet kohtalonsa edellisissä elämissään? Jos heitä autetaan, karmavelka jää heidän osaltaan maksamatta. Jos velkaa ei makseta tässä elämässä, se maksetaan tulevissa elämissä. Auttaja vain pitkittää kärsimystä. Näin hyväntekijät ovatkin pahantekijöitä, ja karman lain mukaan pahantekijöille tapahtuu pahoja asioita.

    Ei, kyllä parasta olisi vain antaa kärsivien kärsiä. Ehkä tulisi jopa lisätä heidän kärsimystään, jotta velka tulisi varmasti kokonaan maksetuksi jo tässä elämässä. Ei siitä ainakaan haittaa olisi. Jos heidän osakseen sattuisi koitumaan määräänsä enemmän kärsimystä, he kyllä saisivat hyvityksen seuraavissa elämissä.

    Kenties ne Pariisin terrori-iskun tekijätkin voisivat ajatella olevansa eräänlaisia karman agentteja, joiden tekojen välityksellä karma hakeutuu tasapainoon. Jos he uskoisivat karman lakiin, he voisivat pitää itseään suurina hyväntekijöinä. Jos karman laki on olemassa, iskussa kuolleet ihmisethän saivat ansionsa mukaan. Heidän tulikin kuolla, vai mitä?

    Toki terroristit varmasti nytkin katsovat toimineensa hyvän puolesta, edustivatpa sitten mitä tahansa uskontoa tai ideologiaa.
  16. Mielenkiintoista. Jos joku tappaa minut tässä elämässä, syynä on se, että minä olen tappanut jonkun edellisessä elämässäni (sillä tässä elämässä en ole tappanut ketään). Kuinka sitten minun tappajalleni käy? Tappaako joku vuorostaan hänet tässä tai seuraavassa elämässä? Jos tappaja aina tapetaan, tappaminen ei pääty koskaan. Jos karman laki toimisi näin, paha kiertäisi ikuisesti.
  17. Pariisin terrori-iskua ei olisi tapahtunut, jos tekijät eivät olisi uskoneet, että ihmisten tappaminen pilakuvien takia on oikein. Jos he uskoisivat karman lakiin, he luultavasti uskoisivat tekonsa tuottavan hyvää karmaa. Hyvät teot keräävät hyvää ja pahat pahaa karmaa, ja terroristit uskovat tekevänsä hyviä tekoja.
  18. Surullinen tapaus, mutta toki täytyy muistaa, että viime kädessä vain hän itse on vastuussa itsemurhastaan. Hän valitsi itsemurhan, eivät hänen vanhempansa. Asian valoisa puoli on se, että hänen kuolemallaan saattaa olla yhteiskunnallista relevanssia. Lisäksi koska elämä ei pääty kuolemaan, hänenkään osaltaan kaikkea ei ole ilman muuta menetetty.
  19. Tuttua. En ole nuori sinänsä (30), mutta toki nuori kuolemaan Suomen nykyisen elinajanodotteen valossa (n. 80), ja rukoilen toisinaan kuolemaani (tai oikeastaan sairastumista johonkin fataaliin sairauteen). En koe näitä rukouksiani varsinaisesti vääriksi, mutta ehkä kuitenkin jollain tapaa sopimattomiksi. Sopivampaa olisi ehkä pyytää vain pääsyä taivaaseen etuajassa.

    Itsemurhaakaan en pidä vääränä ainakaan kaikissa tilanteissa. Jumalaan turvautuvallakin voi olla ahdistusta, joka on kaiken avun saavuttamattomissa (tässä elämässä, mutta toivottavasti ei seuraavassa). Jumala kyllä tuntee ja ymmärtää meidän ahdistuksemme.

    Kristityn ei kuitenkaan pidä suhtautua itsemurhaan kevyesti. Kyseessä on suurin mahdollinen inhimillinen tragedia, ennen kaikkea tekijälle itselleen, mutta myös läheisille, sikäli kuin sellaisia on. Usko velvoittaa arvostamaan ja kunnioittamaan omaakin elämää, sillä jokainen ihminen luotuna ja lunastettuna on korvaamattoman arvokas.

    Toinen tärkeä seikka on se, että uskovainen ei kuulu itselleen, vaan Herralle. Mutta Herra ei ole mikään tyranni, ja joskus ei vain voi elää. En oikein saa päähäni mahtumaan sellaista ajatusta, että Jumala pakottaisi palvelijansa kitumaan täällä vuosikausia, jos elämästä on tullut sietämätöntä eikä ahdistus enää palvele mitään tarkoitusta.

    Mutta on sanottava, että jos en itse tuntisi sitä ahdistusta, joka tekee maailman jättämisestä houkuttelevan vaihtoehdon, luultavasti suhtautuisin asiaan ainakin jossain määrin toisin. Oma kokemus vaikuttaa ajatteluun vähintään yhtä paljon kuin Raamattu ja kristillinen traditio, joista edellinen nähdäkseni ei suhtaudu itsemurhaan ankarasti, mutta jälkimmäinen kyllä. Joka tapauksessa viime kädessä itsemurha on vain tekijän ja Jumalan välinen asia, sillä ketkään muut eivät tiedä koko totuutta.

    Kirjoitit aiemmin, että sinusta ei ole uskovaiseksi. Väärin. Jos olet uskovainen, sinusta on uskovaiseksi, ja sillä hyvä. Ei usko ole jotain, mitä sinä annat Jumalalle. Usko on lahja, jonka Jumala antaa sinulle.

    Koen kyllä itsekin olevani kelvoton kristitty. Minusta on kiusallista tunnustautua uskovaiseksi, mutta syy ei todellakaan ole se, että häpeäisin Jeesusta, vaan päinvastoin se, että pelkään itse tuottavani häpeää Hänelle, enkä missään tapauksessa haluaisi häpäistä Herraani, varsinkaan kun kaiken maailman jumalankieltäjät ja muut Jumalan vastustajat herkästi tarttuvat kristittyjen heikkouksiin ja käyttävät niitä hyväkseen levittäessään Jumalan vastaista sanomaansa. Mutta koska Jumala on jo osoittanut hyvyytensä minua(kin) kohtaan, uskallan kaikesta huolimatta luottaa Häneen ja lähestyä Häntä juuri tällaisena kuin olen, heikkona ja syntiin tuon tuostakin lankeavana. Jumala on ilmaissut hyvyytensä ristissä ja ylösnousemuksessa, jotka ovat varmoja historiallisia tosiasioita. Näitä tosiasioita meidän kelvottomuutemme ei onneksi voi muuttaa.

    Myös Jeesuksen syntymä on tosiasia. Hyvää joulua.
    20. 98 / 98
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt