rosaliiin

Vapaa kuvaus




https://youtu.be/x1TXMpiqcDI

Aloituksia

13

Kommenttia

3629

  1. Seurakunnat ja sosiaalitoimi ovat hyviä välikäsiä juuri esim oikean osoitteen löytämiseksi. Ehkä joulunaikaan kerroinkin kuinka omassa kunnassani puskaradiossa joku kyseli mistä löytäisi tarvitsijan, kuin halusi tehdä laatikoita lahjaksi muille ja toinen halusi leikata joululahjaksi hiuksia. Oikeat osoitteet varmasti löytyivät.

    Arvostan "hiljaa hyvää" avun antamista ja tekemistä, torventoitottajia on tämmöisenä median kulta-aikana ihan riittävästi.
  2. Tiedän toki, ettei saisi antaa, vaan kun annan, pankkikortti on minun vastuullani, ja jälkikasvu käyttää vastuullani korttiani kun pyydän. Tunnuskin yksinkertaisella ihmisellä on niin yksinkertainen, että muistavat sen ulkoa. On niin paljon yksinkertaisempaa hoitaa kortilla asiat selväksi saman tien kuin vatuloida etu tai jälkikäteen rahojen tai tilisiirtojen kanssa.
  3. Niin, kuule herättää kysymyksiä, missä mennään. Skypeen ja facebookkiin tulee viikottain, jos jonkinlaista herrasmiestä usasta, nyt viisi odottaa hyväksymistä. On generalia ja muita sotilaallisia tituleerauksia, pyytävät yhteyttä. Kuvat ovat niin charmantteja uniformuisista miehistä ja joskus myös lapsi on kuvassa mukana. Jotenkin tämä yhteyksien etsiminen on kiihtynyt viime aikoina, suomi taitaa olla vakoilun kulta-aluetta. Ehkä se toisaalta johtuu yhteyksistäni usaan, ja toisaalta suomen sijainnista. En tiedä.
    Kerran yhtä herraa kopasin, muutaman kirjeen kirjeenvaihto käytiin, hänen vakituinen olinpaikkansa oli Saksassa, piankos siitä tänne porhaltaa mutta kun sana marriage ilmestyi kirjeeseen, niin silloin tämä katosi sillä silmänräpäyksellä.
  4. Ups, aikamoinen myräkkä, taitaa mennä yli beaufortin asteikonkin.
    Kansipojat ainaskin pitää sitoa nilkasta kaiteeseen kunnolla.
    Tätä ennen voi syödä vaikka punajuurikeittoakin.
    https://youtu.be/FOt3oQ_k008
  5. Kiitos, passelin kappaleen valitsit, voi että, olikin niin moniksi vuosiksi jo unohtunut,
    tykkään tästä kotimaisesta versiosta, laulajan "ärrässä" jotain viehättävää.
    https://youtu.be/o7OXmL0-ltc
    ...tanssii ohi hymyillen ja nauroi ikävää...

    Pässinpökkimää tai angoraa, en tunne merinoa en alpakkaakaan. Arvalla vaan.
  6. Ai, jaa, sinäkin olet, olipa uutinen.
    Ilmeisesti ilkeys on energiaa. Minkä merkkistä.
    Jos se on vain pelkkää kitkaa.
  7. Toden totta, kevättä pukkaa, kyllä saa vielä odottaa ennen kuin pelarguuuni kukkaa pukkaa. Muutaman hennon roikeloisen verson rohkea pioneeri on jo ilmoille tunkenut, siinä versot keskenään toisiansa tukevat ja uhmaavat siperian pakkasiakin. Jotenkin noita pitäisi helliä.
    Toinen kevään pukkauksen merkki on valtavat röykkiöt appelsiinejä marketissa kuin marketissa. Kohta pääse helmat heiluen potkurilla hurjastelemaan, jaffat tulloo.
  8. En jaksa uskoa, että kukaan ajattelee, että heitänpä tuonne juttuni kun se saa ehkä lukijoita.
    Aloituksen voi tulkita niin monella tapaa, ei yhtä oikeaa mielestäni. Aloituksessa voi olla yksi sana, joka houkuttaa kirjoittamaan ja se riittää.
    On vain hauskaa kun on monenlaista kirjoitusta, jokuhan voi kirjoitella kaiken, mitä kirjoittaa omanlaisessa runomuodossa, miksi hänen täytyisi jättää sanansa sanomatta. Ei runoon tarvitse runolla vastata, tosin runopalstalla niin monesti tehdään.
  9. Ilman välikäsiä, niin sen avun pitäisi mennäkin, suoraan ihmiseltä ihmiselle.
  10. Yksi haave vapaehtoiseen työhön minulla on, sitten kun se aika tulee.
    Haluaisin olla sellainen omanlaiseni Kylli-täti. Tuossa naapurissa on päiväkoti ja olisi mukavaa olla joku mimmeli-mummeli, joka siellä saisi käydä lukemassa satuja ja piirtelemässä lasten kanssa, höpöttämässä ja kuuntelemassa mitä he jutustavat. Olen jo mielessäni suunnitellut hauskan hatun ja mekon miljoonalla taskulla, joista löytyy mitä kummallisimpia asioita ja niistä sitten tarinaa kertoillaan toinen toisillemme. Semmoisesta vapaaehtoisuudesta tykkäisin. Voisin tietysti käydä joskus mummoille ja papoillekin juttuja kertomassa ja tarinoita lukemassa, jouluaikaan joulutarinoita yms ehkä lukemassa päivän lehden, seuraa pitämässä. Olen hyvä kuuntelija, ehkä sitten joskus löydän ihmisen tai ihmisiä, jotka kaipaisivat sellaista vapaaehtoista.
  11. blancoa aina ujostelen
    kauhulla katselen
    puhtautta pyhyyttä
    elämän tyhjyyttä
    ympäröivää valoa varjoa
    uskallanko viivani vetää
    rohkenenko jälkeni jättää
    antautua uudelle
    luokseni tulevalle
    pelkäämättä elää
    https://youtu.be/Vi8RucdT-rM
    perskules, hukun tuohon valkoiseen,
    ei auta romantiikka, ei rakkaus, ei ujostelu kun pitää luontihommiin lähteä, luo, luo ja jälkesi jätä, että pääset maailmalle, ihanaa elämää tämä valkoinen ruutu tänä aamuna.
  12. VOi tokkiisa, yhtenään saan noita jouluvaloja napsutella, nuuka kun olen, onneksi kaikki kytketty yhteen ja samaan napsuttimeen. Kokeile sinäkin, se on helppoo ja joutusaa napsuttelua, eikä tartte pahemmin reikää etsiä sen kun vaan napsauttaa.
  13. Sano muuta, mihinkähän liepeeseen tarttuisi ettei niin kauheaa vauhtia menisi.
    Ruunebergintorttuja tässä jo suunnittelen, mitä jos kerrankin disaronnot
    heittäisi taikinan sekaan... tulisko parempia torttuja, vai.
  14. Tutulta kuulostaa...
    luntahan tuo nyt sataa anna vaan peittyä aaveet lumeen, mitä noista,
    mustat hanskat pois kädestä ja raota sitä viittasi helmaa vähän ennen tuonen tuloa,
    ympärillesi kattelet, eiks siinä jotain mukavaa ole, jos ei muuta niin pino sukulaisten tuomia suklaarasioita ja lapsenlapsen tuoma pihlajamarjakarkkipussi, nekin niin hyvältä suussasi maistuvat, Ja ainakin siinä on ränsistyvät lehtiä pudottelevat joulukukka-asetelmat ja jossakin joku joulukello vielä killittelee ja tonttu nuokkuu, kyllä niistä irtoaisi rytmiä, se kun on niin hyvin sun hanskassasi.
    Voi hyvin ja jatka kittuuttamistasi, muuta en voi sanoa,
    jaa voinkin kehunpa sitä yhtä runoasi, jossa rytmisi lauloi jokaisessa kuukaudessa koko vuodenkierron. Hyvä Sinä!
  15. Tietysti olen Karhunpesäkivellä Inarissa käynyt, noista luokituksista en ole perillä onko se varsinaisesti luola vai mikä se on . Mutta katsomisen arvoinen ja kokemisen arvoinen paikka se on.
    Entistä asuinpaikkaani lähellä on Haavikkolehto, siellä olen käynyt. Siellä on useampiakin luonnon muodostelmia. Varsinaisia kivijättiläisiä. Se on Jyväskylän ja Kuopion puolivälissä vähän ennen Koskeloa. Aavistuksen siitä voi saada jo kun ysitietä ajelee, molemmin puolin tietä valtavaa kivikkoa. Nykyisin kun tien varresta on lähtenyt metsä niin louhikko vielä korostuu.
    Haavikkolehtoon pitää kartan kanssa mennä, suojeltua aluetta ja mikään massaturistikohde se ei ole. Mutta voin kyllä suositella.
    https://youtu.be/TT162s43mrc
  16. Tankaa runtelin todella pahoin, heitin ihan muistista
    oikein se menee näin, tavut kohdillaan:
    "Rakkauteni ei
    tiedä määränpäätä, ei
    pyri mihinkään:
    kohtaaminen on enin
    mitä tohdin toivoa."
    Se on kaunis, Mitsune on kirjoittanut ja Tuoma Anhava kääntänyt,
    Kuuntelen, vieras - teoksesta se ainakin löytyy.
  17. Kauniin sanan sinulta sain kutsumatta pyytämättä
    vielä kauniimman ajatuksen hakematta etsimättä
    kaksi pientä niin suurta suudelmaani kätken
    lentäköön vuokses liitäköön yli pilvien kiitäköön
    tuokoon luokses tunteeni palon liekkini lämmön.
    https://youtu.be/N1JbxOTBX_I
  18. Kuvittelen terapiakirjaa terapiassa käyvien pitävän, vai tavan tallaajakinko havainnoi menneisyyttään ja lapsuuttaan ihan itsekseen oma terapiakirjan sivuilla. Etsii yhteyksiä, menneisyyden ja nykyisten elämän vaikeuksien, syitä ja seurauksia.

    Unipäiväkirjaa voi käyttää ideointiin, olen lukenut joidenkin kirjailijoiden käyttävän, voihan se olla aika vaarallistakin jos liian syvälle intoutuun alitajuntaansa. Todellisuudentaju katoaa.
    Heti herättyään muistaa parhaiten kaikki unensa, eli vessaan vaan unikirja ja aamupissalla alitajuntaansa kirjaamaan, vai mitä.

    Joskus jos tuntuu, että elämä on kovinkin sotkuista niin tuommoisten kirjojen pitäminen voi selkeyttää tilannetta, kehotetaanhan ylipainoisia pitämään ruokapäiväkirjaa. Kirjojen pitäminen tietysti lisää itsetuntemusta mutta voihan se mennä överiksikin, vain omaan napaan tuijottamiseksi.
    Kerran koulutuksessa sain huonekaverikseni olkoon nyt vaikka Liisa ja hänellä oli alter ego Maija, jolle hän aina iltaisin kirjoitti kaikki päivän tapahtumat, esim. mitä kukakin oli sanonut jne. Joskus hän sanoi, pitää Maijalle kertoa sitä ja tätä. Sanoin hälle, kerro mulle, en mä kerro kellekään, ei kun Maijalle vaan, hän vastasi. Onko päivä-terapia vai mikä kirja Liisalla. Tietysti jos ei saa päivän mittaan ulos elämästään kaikkia tunteita ja tuskia, niin helpottaa kun ne osaa kirjoittaa.
  19. Niin ja lähihoitajan koulutus on hyvä olla.
  20. Eiks ole mukavaa kun on tämmöinen paikka missä me, niin sinä kuin minäkin, saadaan rutinoida ihan kaikessa rauhassa..
    21. 141 / 182
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt