rosaliiin

Vapaa kuvaus




https://youtu.be/x1TXMpiqcDI

Aloituksia

13

Kommenttia

3629

  1. Melkein kasikymppisellä tädilläni on Doro - puhelin.
    Hän on kovin tyytyväinen siihen, on senioripuhelimeksi varsin suunniteltu.
    Sonera kait markkinoi.

    Sellaisen hankin kun tulee puhelimen hankinta ajankohtaiseksi.
    Vielä toimii hyvin tämä nokialainen C2, hyvin on riittänyt tälle älylle.
    En ole edes kaikkia sen toimintoja käyttänyt.
  2. Tämä jouluinen karamellirasia, ihanaa,
    italialaista ferrero rocheria,
    ensin suussa sulaa suklaa,
    lopuksi siellä pyörii hasselpähkinä moskaa.

    Sille sopii mainiosti pariksi

    http://youtu.be/-EwGq5UNqeg
  3. Todennäköisesti kattelisin sen miljoonan ohimarssia,
    niin kuin kattelen nytkin kun nuo sentit ohi vilahtavat.
    Pesää niillä ei ole tapana näille nurkille tehdä.
  4. Samoin sinulle kaikkea hyvää.

    Siunausta tämä maa ja maailma tarvitsee.
  5. Vain yksi yö...ja...

    http://youtu.be/wpOLe2IRJ6s
  6. Kurkistinpas tähänkin aloitukseen,
    ihania kappaleita, vaikka kuinka paljon,
    nyt en jouda kuuntelemaan
    kun väännän näitä kinkun lisukkeita,
    mutta jouluyön yksinäisillä hiljaisilla aamutunneilla,
    jos en tiedä mitä tekisin kun lahjakirja pitkästyttää,
    niin nyt teidän mitä teen,
    luen nämä riimit riemuiset ja riemuttomat
    ja kuuntelen verrattomat musiikkivalintanne.
    Kiitos jo etukäteen.

    Tämä kappale vie minut aina jouluun

    http://youtu.be/ubeVUnGQOIk
  7. Joulumieltä voi kaikille jakaa...

    Onnea H
  8. Mie autan ystäviäni työllä, rahalla tai muuten, jos vain pystyn oli ne taiteilijoita tai ei.

    Kannattamisella ei sen asian kanssa ole mitään tekemistä,
    ei auttamisesta mitään numeroa tehdä vaan se on molemminpuolista välittämistä.

    Aloitus oikeastaan mainio näin joulunaikaan.
  9. Sääli ei ihan oikea ajatus, mutta melkein,
    viimeksi olen halunnut olla mukana tukemassa ystävän vaikeaa rahatilannetta ja ostanut hänen taidettaan,
    kun en kehdannut antaa suoraan rahaa kiperään tilanteeseen.
    Ei hän edes pyytänyt rahallista apua, kertoili vain vaikeasta tilanteestaan.

    Toisaalta kyllä todettava, että tykkään valtavasti hänen töistään ja mielelläni ripustelen niitä seinilleni.
    Aina ei ostamisessani ole kyse tarpeesta.
  10. Suomalaista puuta on aina jalostettu pitkälle, ei nyt ole sellun tai kartongin aika,
    nyt ja tulevaisuutta varten kehitetään biopolttiaineita.

    Uskon, että joskus ajamme kotimaisella polttoaineella, odotetaan vaan.

    Piipahdappas UPM sivuilla ja tutustu suomalaisen puun tulevaisuuteen,
    tehköön ruotsalaiset kartonkinsa...

    120 miljoonaa investoitu biopolttoaineen kehittelyyn ja tehtaaseen...

    Ennen puut vietiin tervana...ehkä tulevaisuudessa polttoaineena...
  11. Tuli mieleen,
    että kaikilla sotainvalideilla oli oma ristinsä kannettavaan koko loppu elämänsä. Samoin veteraanit, lotat ja sotaorvot yms ovat sodan aiheuttamaa "ristiänsä "kantaneet, vielä me seuraavan sukupolven lapsetkin olemme oman osamme saaneet sodasta, niin lähtemättömiä jälkiä sota on jättänyt.
    Eikä siihen aikaan ollut terapeutteja ja tukiryhmiä, jotka olisivat heti sodan jälkeen auttaneet henkisesti, se homma jäi aviopuolisolle ja perheille.

    Oma isänikin kantoi kaiken maailman kunniamerkkien ja läpysköjen lisäksi
    käsivarressaan venäläistä sirpaletta kovine kipuineen loppu elämänsä, viisikymmentä vuotta,
    Se oli hänen "kunniamerkkinsä", jota kunnioitin silloin ja kunnioitan vieläkin kyynel silmässä yli kaiken ja jonka merkitystä en halua koskaan unohtaa.
  12. Ihan hieno ajatus.

    Nyt juuri on sellainen olo, että lähtisin mielelläni saunaan vaikka kenen kanssa, istuttaisiin lauteilla ja muisteltaisiin millaisia itsenäisyyspäiviä on kunkin omaan elämään mahtunut.

    Vahinko vain, että tässä talossa saa aina kylpeä yksin, jollei kutsu jotakin kaveriksi lauteille...naapureita en ole kehdannut kutsua, järkyttyisivät perin pohjin jos moista esittäisin.

    Pitäisiköhän lämmittää sauna ja jättää itsenäisyyspäivän ruokaostokset väliin...
    olen aina tehnyt itsenäisyyspäiväkakun jossa liehuu suomen lippu keskellä ja ainakin se täytyy tänään vääntää...vaikka kuinka laiskottaisi.
  13. Kyllä ne saajien mieltä lämmittävät moiset muistamiset, oikeaan ovat menneet, muistelen, että, joskus joku on jopa palauttanutkin jonkun mitallin, voin tosin olla väärässä.

    Tänään kuulin, että Martti Innannen on kuollut,
    tuli mieleen, että antaisin itse mitallin henkilölle, joka on jotenkin hipaissut omaa elämääni.
    Innasen mustaa pässiä olen Lahdessa nuoruudessani erään ravintolan ulkopuolella ihmetellyt.
    Naivistien näyttelyissä ovat Innasen partamiehet arkisissa aherruksissaan viehättäneet,
    joten hipaisua on jo mitallin edestä, mielestäni.

    En tiedä onko Innanen koskaan saanut mitällia, eikä se enää ehdi hänen mieltään lämmittämään.

    Pro Finlandiakin on kärsinyt siitä, että sitä niin avokätisesti jaetaan.
  14. Sinne kutsuttaisiin arpomalla suomalaisia ihmisiä, jotka eivät ole vielä kertaakaan siellä olleet.
    Yleensähän siellä juhlivat aina samat naamat, vaan eipä tänä vuonna.
    Kukaan ennen siellä ollut ei ole tänä vuonna tervetullut.

    Suomen kansalainen pitää olla, mitään muita kriteereitä ei tarvita.
  15. Sanos muuta, olemme omituinen kansa.

    Voisinpa kerätä joukon lapsia ja mennä ihmettelemään vanhaa alastonta mummoa lasikaapissa. Voisi olla, että eniten kiinnostaisi mummon korkkarit ja muu rekvisiitta kuin mummon makkarat yms.
    Ne lapset ihmettelisivät varmaan aikuisten vouhkaamista ympärillä, voi, voi, kauheeta.
    Aikuinen lapsen mukana voi kertoa mitä tällä halutaan kertoa, alastomuus on ihan luonnollinen asia.
    Itse ajattelen, että semmoisessa mummo lasikaapissa pitäisi olla kunnon makkaroilla varustettu mummo, kaikki lapset ovat käyneet mummonsa ja pappansa kanssa saunassa.

    Taidetta katsovat ne jotka haluavat, muut kävelevät lasikaapin ohi, on niitä muitakin taideteoksia julkisilla paikoilla, jotka tympäisevät.
  16. Täällä on yksi tylsä vastakohtasi.

    Jos on sulle tavarat elottomia niin eipä ole mulle.
    Kodissani ne elävät ihan omaa elämäänsä ja jokaisella on oma tarinansa.
    Asia tai esine joka puhuttelee, en luovu siitä.

    Lähipiirissäni on elämäni ikäisiä ystäviä ja esineitä, niistä en yleensä halua eroon.

    Mitään en varsinaisesti keräile, kaikki vain sattuvat kohdalleni.

    Ei keräily mitään sijaistoimintoa ole, se on harrastusta muiden harrastusten joukossa.
    Onkohan se jos veisin kirpputorille tavarani ja muuttaisin näin rahaksi sitten rahan keräilyä, rahaakin kannattaa keräillä muuten.

    Viime aikoina ovat elämykset muuttuneet tärkeiksi melkein keräilykohteiksi, sitä työntyy paikkoihin, joissa ei ennen kuvitellut käyvänsäkään, vain sen vuoksi, että haluaa kokea jotain uutta.

    Joku kertoi keräilevänsä perennoja, sitä minäkin teen ja vaihtelen ystävieni kanssa, monet kasvit ovat olleet tässä pihassa ennen minua ja kait ne tähän jääkin.
  17. Allekirjoittaisin varmasti kyseisen adressin.

    Joskus todella ärsyttää kaiken maailman teennäiset tositeeveet, joissa julkisuuden kipeät nuoret pyrkivät eteenpäin elämässään, tai ainakin kuvittelevat julkisuuden kautta pääsevänsä...niitä katselee yleensä sen kerran ja sekin yksi kerta jää kesken.

    Sen sijaan erätulilla ohjelmissa esiintyy aitoja luonnonystäviä, joille luonto ja erätaidot ovat luonnollisia syvämmen asioita.
    Monesti olen mielikuvituksissani ollut heidän kanssaan siellä nuotiotulilla, voi että...
  18. Todella harmi... olen tosi paljon tykännyt ohjelmasta,
    kiireetöntä ja leppoisaa luonto-ohjelmaa, jota jää kaipaamaan.


    Ja Peltsi on verraton juontaja...ja mikä hymy hänellä on ja niin nauravat silmät.
  19. Pari kolme kynttilää ja vielä hennosti ritisevä takkatuli
    kuuluu tämän naisen yksinäiseen sunnuntai-iltaan.
    Pimeä tulee jo niin aikaisin.

    Jos saunan vaikka lämmittäisi, saas nähdä.
    Kuoharit saa kyllä tältä illalta jäädä,
    jos vain saunasiiderin nauttisi.

    Jos tanssit tulee tähtien kanssa , niitä voisi katsella ajan kuluksi.
    Sekin ohjelma jotenkin toistaa itseään, ettei aina edes kehtoo katella.
  20. Voi toki muistan, se oli elämää juuri päivänpaisteessa.

    Tuon ajan muistoihin liittyy aina läheiset ihmiset, mummot ja papat, sedät ja tädit ja koko suvulla, niin ja ympärillä pyörivillä eläimilläkin, oli silloin suuri lämmin merkitys. Silloin elämä oli kuin tanssia nyt tänään vain tallaan näitä polkuja.

    Jos tulevaisuudessa elän elämääni muistisairaana, niin silloinkin ammennan juuri sieltä monia elämäni hyviä hetkiä, toivottavasti...

    http://youtu.be/UeOvmbBdOWY
    21. 180 / 182
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt