- Huomasin virheen mutta ei se ainakaan minua haitannut.
- Minulla on tapana kuunnella äänikirjaa joka ilta nukkumaan mennessä. Aamulla tai päivällä jatkan kuuntelua jonkin verran siitä mihin jäin ennen kuin nukahdin :)
"Ne jotka lähtevät ja ne jotka jäävät" kertoo kahdesta Italialaisesta naisesta joita elämä on vienyt eri suuntiin. Kertoo myös yhteiskunnan mullistuksista, on mielenkiintoinen.
En oikein osaa sanoa kuinka paljon kirja "Verhot ikkunassa" auttaisi paniikkihäiriöistä, Lapsuudesta ja isä-suhteestakin puhutaan ahdistuksen aiheuttajana.
Helena ei pysty käymään edes yksin kaupassa, hän etsii ulospääsyä kaaosmaisesta elämästään.
Kirja on osittain tosiasioihin perustuva, osittain fiktiota. - En minä ainakaan tuomitse, eivät varmaan välittäisikään vaikka paheksuisin.
Kun puoliso on jo läheisen ulottumattomissa henkisesti niin ei hän enää ole sama ihminen joka joskus oli.
Sellaiset jotka elävät turvattua elämää hyvässä parisuhteessa ovat yleensä nopeita tuomitsemaan.
On sellaisia jotka jaksavat hyvien muistojen avulla, mutta mielestäni kannattaa ajatella itseäänkin. Kyllä tuossa tilanteessa kaipaa olkapäätä.
Ei Einokaan tästä nuorru, jos kohdalle osuu ihminen joka auttaa yksinäisyydessä niin siitä vain. Kun Eino on tyytyväinen elämäänsä hän voi myös suhtautua paremmin vaimoonsa, siinä ei häviä kukaan. - Äskettäin luin Paloman kirjan elämästään Kolumbiassa, tykkäsin.
Nyt on menossa "Verhot ikkunassa", kertoo paniikkihäiriöstä kärsivän naisen itsenäisyystaistelusta.
Enimmäkseen kuuntelen äänikirjoja, mutta aina on jokin tavallinen kirjakin menossa. Äänikirja on nyt Elena Ferranten "Ne jotka lähtevät ja ne jotka jäävät". Olen kuunnellut tätä vasta vähän aikaa kun tahdon nukahtaa kesken kaiken :) - Veitsi on ihan samanlainen kuin linkissä näkyvä, ominaisuudetkin varmaan samat. Mutta varmasti halvempi koska sain sen lehtitilauksen yhteydessä. On ollut käytössä pari vuotta, on kuin uusi.
https://www.kitchentime.fi/fi/p/japanilainen-kokkiveitsi-kasumi-18cm-28398467?utm_source=shopalike.fi&utm_medium=referral&utm_campaign=shopalike-click&utm_content=10048807&utm_term=Hem och trädgård > Kök och matsal - On minulla keraamisella terälläkin oleva veitsi, sekin on oikein hyvä.
Tämä on terästä ja raskastekoisempi, olen nähnyt samanlaisia telkkarissa kokkiohjelmissa. - Pakkasta on reilut 18-astetta, mökki on lämmin kuin linnunpesä.
Eilen oli vastoinkäymisiä, sain auton putsattua ja lämmitettyä silmälääkäriin menoa varten. Puhelin soi, kertoivat että lääkäri on sairastunut, minkäs sille voi, sain uuden ajan, toisaalta hyvä kun ajokeli oli todella huono ja matkaa 47-kilometriä.
Mökillä ei ole autotallia, lunta oli niin paljon että renkaitakaan ei näkynyt, tuli auto putsattua, olisihan se edessä ollut kuitenkin, ehkä vähän myöhemmin jos ei olisi ollut se lääkäri.
Täällä ei ole ollut sähkökatkoksia eikä kovin kovasti tuullutkaan, lunta tuli senkin edestä.
Lintujen syöttöpaikalla käy kuhina, nytkin on neljä oravaa, punatulkkuja, varpusia, talitiaisia ja joitakin mitä en tunne, Fasaanikukko on myös käynyt kun ripottelen sille siemeniä maahan.
Skillan kertoi että hänelläkin on kaihi leikattu, minultakin leikattiin pari vuotta sitten, en tarvitse laseja, niin hyvin onnistui.
Pidän silti laseja jos lähden ihmisten ilmoille, olen koko elämäni ajan pitänyt laseja, tuntuu alastomalta ilman.
Kostetusta minunkin silmäni kaipaavat ainakin pari kertaa päivässä. Kaihin leikannut lääkäri sanoi että silmänpaineeni ovat vähän koholla, sanoi että kannatta ainakin kerran vuodessa tutkia silmät.
Isän suvussa on Glaukoomaa, äskettäin kuoli serkkuni täysin sokeana, en tiedä miksi pääsi niin pahaksi, eivätköhän todenneet ajoissa.
Kylille pitänee muuttaa kissan kans, kissaa jouduin käyttämään eläinlääkärissä viimeksi kun pani muuton pahakseen. Eläinlääkäri sanoi että kissa voi reagoida pissavaivoilla elämänmuutoksiin, sitä en ole ennen tiennyt.
Näyttää paljon valoisammalta kun on selkeä pakkaskeli. Kyllä taas lauhtuu ainakin säätiedotuksen mukaa.
Kohta on loppiainen ja joulunaika lopullisesti ohi taas tältä erää.
Mukavia talvipäiviä toivottelee Mielikki ja Kaisa-katti - Minunkin siivutuskoneeni on jossain komeron perukoilla.
Käytin sitä aika paljon silloin kun se tuli hankittua.
Sain lehtitilauksen kytkykauppana veitsen. Ajattelin että ei noilla tee mitään. Yllätyin iloisesti kun kerran kokeilin sitä, oli paras veitsi mitä minulla on ollut. Pysyy terävänäkin, ei tarvitse jatkuvasti teroittaa. Saa ohuita siivuja kinkusta, jopa suoraan pakkasesta otetun kimpaleen saa viipaloitua, jäinen pullapitko on helppo siivuttaa ym..
Olen nähnyt tv-kokeilla samanlaisia veitsiä. Veitseen kiintyy, olen kuin kädetön jos oma veitseni ei ole saatavilla ruokaa laittaessa. - Ajattelen samalla tavalla "mitättömyyskin.elää"
Kun on tyytyväinen omaan elämäänsä on sovussa kaikkien kanssa. - Vuoden ensimmäinen päivä on illassa.
Ollaan mökillä vieläkin, kävin pesemässä pyykkiä ja imuroimassa kylillä.
Hyvin on läheiset päässet takaisin Helsinkiin, työt kutsuvat.
Tyttären pojan piti käydä jo Maanantaina töissä.
Huomenna olisi silmälääkäri, epäilivät Glaukoomaa kun silmänpaineet olivat vähän koholla, onneksi paineet on pysyneet melko hyvinä, huomenna sitten näkee tämän hetken tilanteen.
Vähän arveluttaa tuo keli, ajattelin mennä omalla autolla, lunta tulee aika sakeasti. Pitää varata aikaa matkalle.
Mitään uuden vuoden lupauksia en ole tehnyt, ainoa jonka aion pitää edes jonkin verran on pullan syömisen vähentäminen, meinasin sano lopettaminen mutta se olisi liian rajua.
Käydessäni terveydenhoitajalla hän kyseli ruokailutottumuksiani, tuosta pullan syömisestä varoitteli, muuten ruokavalion on melko terveellinen.
Ei minulla ole kolestrolia eikä verenpainetta, äitini oli samanlainen, johtuukohan länsi-suomalaisesta perimästä.
Käytän voita ruuanlaitossa, se vain on hyvää. Kai voin jatkossakin syödä voita kun kolestroli on hyvä.
Hyvää alkanutta vuotta kaikille - Muistan kuinka ihailin pikku-tyttönä ruotsin lomalaisia.
Olin kymmenen vuoden molemmin puolin kun lähelle tuli kesäisin ruotsissa asuvia Volvolla.
Olin uskovaisesta kodista joten meikkaaminen ja tupakointi olivat syntiä.
Töllistelin varmaan suu auki kun meikattu täti veteli tupakkaa pihamaalla.
Varmaan mietin että täti joutuu helvettiin. Silti hän oli mielestäni hyvin kaunis.
Se oli silloin. Minulla on paljon sukulaisia ruotsissa ja on myös Amerikassa.
Aika harvoin heitä näen, joskus sukujuhlissa, häissä ja hautajaisissa. Facebookin kautta voi seurata heidän elämäänsä ja he minun.
Minä olen oikean metsän erakko nykyisin, jos kaveri ei kävisi niin varmaan kissan kans muristaisiin tien poskessa jos joku sattuu kulkemaan ohi :D
En kaipaa ihmisvilinää, enkä ole kovin sosiaalinen, onneksi tykkään olla yksin, ei haittaa yhtään vaikka viikko menisi että en näkisi muita ihmisiä.
Nyt joulunaikaan oli vilskettä, nyt läheiset palasivat ruuhkasuomeen sorvin ääreen.
Sen verran olen asunut pääkaupunkiseudulla että huomasin lähiöiden elämän olevan paljon samanlaista kuin pienillä paikkakunnilla.
Oli talonvahtia ja juoruakkoja sekä ukkoja ihan kuten joka paikassa.
Ei tee mieli lähteä matkoillekaan, veljeni on kovasti pyydellyt Bostoniin mukaansa, tyttärensä asuu siellä.
On nyt lomalla suomessa perheineen, veljeni lähtee heidän mukanaan sinne, olisihan siellä tilaa, mutta en oikein uskalla lähteä ihmisten nurkkiin kun pitäisi olla pari-kolme viikkoa. - Enpä juuri mieti onko joku kauniimpi, rikkaampi, älykkäämpi, lahjakkaampi ym...……..
Aina joku on parempi, parhaallekin löytyy vielä parempi ainakin jossain asiassa.
Olen joskus ollut aika lähellä kateutta, matkustelin paljon yksin kun mies sairasteli, sain hänet hoitoon matkojen ajaksi.
Katselin joskus ikäisiäni pariskuntia, kuinka suojeleva mies oli vaimoaan kohtaan ja jakoivat yhteisiä kokemuksia. En tiedä oliko varsinaista kateutta, haikeutta ja jostain osattomaksi jäämisen tunnetta ehkä.
Nyt saan mennä ja tulla mieleni mukaan, on kaveri joka käy luonani joka viikonloppu. Hän on huolehtiva ja auttavainen.
Olen hyvin kiitollinen elämälle että on antanut minulle näin hyvät vuodet vielä iäkkäämpänä. Voisihan sitä sanoa että miksi ei aikaisemmin, mutta eihän sille mitään voi. - Vuoden viimeinen päivä. Joka kerta siihen sisältyy paljon haikeuttakin. Vuodet vierii sellaista vauhtia että pikku hetki, taas on kevät ja voi alkaa odotella syksyä. Ei sentään :)
Viime vuosi oli helppo, vaikeita aikoja olikin sitä ennen kauan.
Pahimmat vaikeudet alkoivat 2008 Joulukuussa kun sain tietää että pojallamme on syöpä, hän eli täyttä elämää kunnes syöpä kahden vuoden päästä uusi, oli sitten menoa.
Oli sitäkin ennen vaikeuksia, mies oli ollut vuodepotilaana jo monta vuotta.
Sen jälkeen on ollut sairautta ja kuolemaa liikaa, välillä katselin sivusta kuin ulkopuolinen kun en pystynyt kaikkea käsittelemään, kuukautta ennen pojan kuolemaa sain kuulla että tyttärellä on aivokasvain, onneksi sen saivat poistettua, silti kasvain uusi, nyt on pysynyt aisoissa.
Noin kaksi vuotta sitten kuoli tyttären ex-miniä ja heidän lapsenlapsensa äiti syöpään. Meillä oli hänen kanssaan läheiset välit.
Tulee kaksi vuotta miehen kuolemasta, se oli armahdus itselleen ja myös läheisille, hän joutui kärsimään paljon ennen kuolemaansa.
Nyt olen iloinen siitä että tällä hetkellä kaikki on hyvin. Tyttären kanssa puhuttiin jouluna että koko ajan on vähän varuillaan, mitähän seuraavaksi.
Toivotaan että tätä seesteistä aikaa jatkuu kauan.
Terveyttä ja onnellista uutta vuotta kahvipirtin väelle. - Mies jäi nuorena eläkkeelle joten tulomme olivat lähes samat.
Taidan erota kirkosta. - Minun+verotus+on+24%+,+lisäksi+jouduin+maksamaan+lisäveroa+240€+.
- Aamulla kahvia ja kaurapuuro siemenillä.
Jos olen yksin niin hyvälaatuista murukahvia, kaveri ei tykkää joten keitän kunnon kahvit kun hän on täällä.
Minäkään en aikaisemmin tykännyt murukahvista, nyt olen tottunut, niissä on suuria eroja maussa. - Kyllä puoliaan voi pitää jos tulee aiheetta loukatuksi.
En ole mikään kynnysmatto, silti kartan riitaa, jos jatkaa jupinaa niin loppua ei ole näkyvissä.
Olen huomannut että on turha alkaa sotimaan tai jankuttamaan, jos ei ole todella tärkeä asia kysymyksessä niin pysyn mieluummin vähän aikaa poissa että asia unohtuu.
Minun elämäni on aika tasaista, ei ole mitään ihmeellistä kerrottavaa, silti tykkään kirjoitella tänne.
En usko että kovinkaan monen tämän ikäisen elämä on enää kovin tapahtumarikasta, tykkään lukea arjen iloista ja suruistakin.
Myös maailman tapahtumat kiinnostavat, täällä niihin suhtautuminen on hyvin vaihtelevaa, yhtä oikeaa mielipidettä ei ole olemassa. - Kyllä kahvipirtti yllätti positiivisesti.
Vetäjä Skillan tekee pirttiin lämpimän tunnelman.
Näin talvella tulee oltua enemmän netissä, kesällä en juuri sisällä viihdy jos ei sada.
En osaa laittaa tärkeysjärjestykseen kirjoittajia, kiinnostaa kaikki joilla on jotain kertomista. Ihan vaikkapa arjen tapahtumista.
Kyllä maailmallakin tapahtuu paljon mielenkiintoista, kaikesta on hyvä kuulla erilaisia mielipiteitä. - Meinasin lopettaa pullan syömisen.
Myös kaikki ylimääräiset herkut, muuten syön normaalisti, melko terveellisesti.
En tarvitse tipattomia kuukausia kun sellainen voi tulla ihan itsestään jos ei tule vieraita jotka tykkää ottaa vähän viiniä.
Pullan syöminen on tällä hetkellä sùurin paheeni.
Vanhemmiten tulee mukavuutta rakastavaksi, en usko että viitsitään lähteä uutta vuotta vastaan ottamaan - On pitänyt kiirettä.
Mutta antoisa joulunaika on ollut. Kyllä lapset kasvaa kovaa vauhtia, siitä näkee hyvin kuinka nopeasti vuodet kuluu.
Olen opetellut uudelleen leikkimään, taito on vähän ruosteessa kun pikkumies sanoi että taidankin leikkiä yksin. Tuli kuitenkin syliin vähän ajan päästä.
Ruuan kanssa ei ole tarvinnut juuri hössöttää, laitoin aika paljon valmiiksi ja käyvät myös toisessa mummolassa syömässä.
Sunnuntaina lähtee viimeisetkin vieraat, työt kutsuvat.
Joulun aika oli hyvin onnistunut.
Skillan, lämpimät myöhästyneet synttärionnittelut.
Tulin mökille yöksi, olen väsynyt mutta tyytyväinen.