- Minäpä panen paremmaksi :)
Tytär syntyi kun olin hätäisesti 17v, poika kun olin 20v. Sitten lopetinkin lasten tekemisen.
Mummikin minusta tuli 38-vuotiaana.
Niin nuorena suhtautuu asioihin luontevasti, tein mitä oli tehtävä, hoidin lapset hyvin vaikka varmaan tuli tehtyä paljon virheitä.
Rakkautta ei jälkikasvulta ole ikinä puuttunut, vielä nytkin menisin vaikka tuleen heidän puolestaan.
Mies oli kilpaurheilija, ei ikinä kotona, töiden jälkeen lenkkeili ja treenasi, kulki kilpailureissuilla. alkoholikin oli kuvassa mukana.
Kun lapset pääsivät omilleen ehdin vielä opiskella ja töitäkin oli ihan tarpeeksi. Ennen opiskelemaan lähtöä olin kaupan kassana.
Muutin synnyinseudulle asumaan, siellä olin kuusi vuotta, Tytär pyyteli tulemaan lähemmäksi joten tulin sitten takaisin kun työpaikka järjestyi.
En tunne jääneeni mitään paitsi, olen elänyt vaiherikkaan elämän. Surua ja murhetta on ollut mielestäni liikaakin.
Nyt olen hyvin onnellinen, en ehkä arvostaisi näin paljon nykyistä elämääni jos elämäni olisi ollut helpompi. - En juuri mieti ikääni, minkäänlaista kriisiä en ole juuri pannut merkille. Oli minulla ikäkriisi nelikymppisenä, ajattelin että kohta on elämä ohi, ainakin sellainen elämä josta voi nauttia.
Nyt ajattelen huvittuneena silloista itseäni, olen elänyt elämäni parhaat ajat paljon yli nelikymppisenä.
En voi vieläkään valittaa.
Silti tiedän että aikaa on kulunut, kyllä eletyt vuodet tuntuu tavalla tai toisella.
Käy sääliksi ihmisiä jotka yrittävät kynsin hampain pitää yllä nuoruuden illuusiota.
Joillekin iskee mahdoton kuntoiluvimma, on sellaisia jotka turvautuvat kirurgin apuun.
Moni mies tuupertuu lenkkipolulle kun kylmiltään alkaa kovan rääkin huomattuaan että peilikuva ei ole enää kolmekymppisen.
Liika meikkaaminenkin vanhentaa, vaikka tarkoitus on ihan päinvastainen.
Näkee että olen funtsinut näitä asioita, olisikohan sittenkin jonkinlaista ikäkriisiä :) - En tiedä mitä sanoa, silti tuntuu että pitäisi.
Voin vain kysyä, mikä sinua noin kovasti vaivaa? - Minäkin olen erakko. Mutta ihan vapaaehtoisesti. Ruuhkavuosina ja omaishoitajuuden aikaan haaveilin kuinka ihanaa olisi elää vain itselleen ilman velvoitteita. Nyt saan, olen hyvin tyytyväinen elämääni.
Olisin kokoaikainen erakko jos en olisi tavannut kaveria joka tulee viikonloppuisin ja lomillaan.
Muun ajan olen käytännössä yksin kissani kanssa. Nyt joulun aikaan on ollut vilskettä kun jälkikasvu on saapunut ruuhkasuomesta.
On hyvä että heidän kanssaan on lämpimät välit, Menisi hermot jos läheisimpien ihmisten kanssa ei tulisi toimeen.
Eilen illalla tulin lämmittämään mökkiä, olin päivän hesalaisten kanssa ja yöksi tulen mökille.
Huomenna taas menen kylille kun siellä on perheen nuorimmainen parivuotia pikku-poika. He tulevat vasta tänään illalla, tein petit valmiiksi joten pääsevät kylillä nukkumaan kun matka on pitkä ja raskas. Jouluvieraat tulivat kahdessa erässä, Tytär ja vävy lähtivät jo kotiinsa.
Tästä tuli taas päiväkirja, mutta ei minulla muitakaan tapahtumia ole. - Oli mukava lukea Komean nuorukaisen käynnistä.
Itse olen iloinen kun jälkikasvu käy, kissa on eri mieltä. Kissat eivät pidä muutoksista, jopa huonekalujen siirto eri paikkaan tuntuu häiritsevä. - Nämä onnittelut sähköpostissa että olet voittanut ym..Olen aina jättänyt avaamatta.
Yhdessä asiassa olen hyvin epäluuloinen, en osta koskaan nettikaupasta mihin pitää laittaa luottokortin tunnukset.
Moni on laittanut eikä mitään ole sattunut, en silti luota, ostan jos voi maksaa pankin kautta tai jälkivaatimuksella.
Joskus lottoan netissä eurolla parilla, pelit eivät kiinnosta, niissä häviää aina. - Lämmin ja hyvä mieli, oikein jouluinen. Samaa toivon teille pirttiläisille.
On mukavaa nähdä Tyttären perhettä, Keskiviikkona tulee lisää kun tyttären poika perheineen tulee, nyt on heidän vanhempi poikansa mukana.
Pieni poika on vanhempineen lasten äidin kotona kun hän asuu yksin, hänelle on tärkeää että perhe on koolla jouluna.
Kyllä lapset kasvavat niin että tokkopa tunnistaisin jos yksin vastaan tulisivat, vaikka useamman kerran vuodessa nähdään.
Tämä pikkuinen on ihan kuin edesmennyt mieheni, monesti unohdun vain katselemaan häntä.
Meillä on niin hyvä olla yhdessä, koskaan ei ole ollut mitään riitasointuja.
Porukat on käymässä vävyn kotona, tulevat varmaan heti takaisin.
Lämpimin ajatuksin Mielikki ja perhe - Kiitos samoin Arvo.
- Olen samaa mieltä.
- Hyvää Joulua koko pirtin väelle.
Kiitos että olette ottaneet minut mukaan - En usko että jälkikasvua kiinnostaa mitä mielikki-mummo on syönyt joulunaikaan vuonna 2018.
Jokapäiväisistä asioista tulee kirjoiteltua kun ei ole hirrveästi tapahtumia elämässä.
Kohta tulee tyttären perhe, heitä tässä odottelen. - Uskon että rosollia ja kinkkua riittää jouluksikin. Kakku säilyy hyvinviileässä,maku vain paranee.
- Huomenna tulee porukat Helsingistä, ei käy aika pitkäksi.
Olen tehnyt kaiken mitä voi ennakkoon tehdä, saa sitten olla kiireettömästi jälkikasvun kanssa. - Hieno tunnelma aloituksessa.
Minullakin on asunto putsissa ja jouluruuat odottavat Hesalaisia syömään. Huomenna tulevat, paistan vielä tortut, kalaa suolasin tänään ja ostin vähän kylmäsavulohta. Kaikki eivät tykkää kalasta joten sitä ei kovin paljon mene.
Minulta puuttuu kokonaan runoilun taito, se on kuin lauluääni, se on tai sitten ei ole. Vai olenko liian pidättyväinen, en osaa antaa mielikuvituksen lentää. Saatan olla hyvä puhumaan mutta runoilu ei suju. Kirjoittaminenkin sujuu vain jos asia on tärkeä ja koskettava.
On rauhallista ja viihtyisää. - Se on sinun mielipiteesi.
Minä kunnioitan ja arvostan hienoa taitelijaa.
En halua mässäillä sillä että sairastui alkoholismiin. - Olet oikeassa.
Se onkin klassikko teos.
Olin alle 10 vuotias mutta kova likemaan. Isä osti Tuntematon sotilas kirjan.
Minä luin sen alle kymmenvuotiaana.
Oli paljon kirosanoja sen muistan. Uskovaisen kodin lapselle oli outoa.
Olen lukenut kirjan aikuisena, nyt ymmärän jo sen sanomaakin. - Nyt on kaikki valmiina, tyttären perhe tulee vasta huomenna kun oli työkiireitä vielä joulun allakin.
Vaikka olen sanonut että otan rauhallisesti jouluvalmistelut niin kiirettä vain on pitänyt, olen ollut aika kypsä nukkumaan viime aikoina.
Taidan olla hitaampi vai mistähän johtuu, väsyn herkemmin sen olen ainakin huomannut.
Kinkku on paistettu, samoin muut jouluruuat odottavat syöjiään.
Kissakin sairastui vielä kesken kiireitten. Juoksi jatkuvasti hiekkalaatikolla, pissa oli välillä vähän veristä.
Onneksi meidän ihana eläinlääkärimme otti Kaisa-katin hoitaakseen. Sai samalla kaikki rokotukset ym. Kissa on vieläkin nuupallaan, nukutus varmaan vaikuttaa.
Ei tässä muuta kuin alan kuuntelemaan äänikirjaa, tai luen Paloman kirjan loppuun.
En ole kerinnyt syventyä kirjaan pitkäksi aikaa kerrallaan, on mielenkiintoinen, hän on saanut elää vaiherikkaan elämän. Mietin lukiessani että olisikohan minusta ollut noihin olosuhteisiin. Kolumbia on kuitenkin jo ilmastoltaan hyvin erilainen maa, kuuma ilmasto ei sovi minulle, olen sen huomannut matkoiltani.
Kun tulin päiväntasajalta Etelä-Amerikasta, missä oli kostea kuuma ilmasto, tänne suomeen Marras-joulukuun vaihteessa niin hengitin oikein syvään ihanan raikasta ilmaamme. Nautin jopa loskasta ja räntäsateesta.
Vaiherikas on elämäni myös ollut, mutta hyvin erilainen.
Ihanaa nähdä Hesalaisia , on jo pari kuukautta kun viimeksi kävivät.
Täällä on pakkasta 15-20 astetta, kai se vähän lauhtuu jouluksi.
Lämpimin jouluisin ajatuksin Mielikki ja Kaisa-Katti - Laila on laulajattariemme parhaimmistoa. Kuuntelen häntä usein. Varsinkin tämä laulu on koskettava.
https://www.youtube.com/watch?v=9KpvVepzjtg - Onnea syntymäpäivänäsi.
Jousimies on hyvä seuramies, kyllästyy äkkiä ja tulee hankalaksi.
Oikeasti, en usko horoskooppeihin, niidenkin avulla joku tienaa elantonsa.
En pidä väliä syntymäpäivistäni, en yleensä edes muista, tytär sitten soittelee.
Viimeksi juhlin viisikymppisiä, silloin pidin isot juhlat, seuraavat juhlat on sitten 100-vuotis synttärit, jos en ole kuollut. - Olen minäkin nähnyt :)
Aikoinaan tyttären poika oli minulla hoidossa viikonloppuna.
Mamma oli yhtä aikaa, hänellä oli komiat hampaat, oikein välkehtivät.
Pikku-poika meinasi pyörtyä nähdessään kun mamma otti hampaat suustaan, hän alkoi kiskoa omia hampaitaan, josko nekin voisi pestä hanan alla.