lasikenkä hukassa

Jos oli mulle, luetko kommenttini tuosta "Onnea valitsemallesi tielle" ketjun lopusta. Tämä palstailu on harhaa/turhaa ja sillä siisti.

Lomien jälkeen toivottavasti en täällä enää pörrää. On sanottu ennenkin, mutta paremman tekemisen puutteessa varsinkin tällaisina sadepäivinä nettifoorumeiden seuraaminen on se helppo ajankulu. Olisi mielenkiintoista jos tällaisesta yleisestä keskustelusta voisi siirtyä kahdenkeskiseen chattiin jonkun osanottajan kanssa. Ehkä selviäisi jotkut asiat paremmin, ehkä sitten ei. Nyt kaikki tämä sekoilu uuvuttaa ja ei-järkevyydessään välillä naurattaakin.

Onneksi on tuo IRL - sinne pikapuoliin, *toivottavasti* en enää loppukuun aikana täällä montaa lomahetkeä käytä. Ei tässä juuri järkevämpää loppukommenttia keksi. :)

Vastaan jotain, vaikka tämä ei minulle olisikaan - kirjoituksen oikea ihminen tunnistaa, jos huomaa.

Tilanne on ollut erikoinen monella tavalla. En ole osannut toimia paremmin, koska ajattelen ja toivon, että aloite pitäisi lähteä miehen taholta. Etenkin tässä tapauksessa, kun minun "oloni"ja ongelmani ovat hän tiedossaan. Mielestäni olen kertoillut tunteistani ja ollut avoin - kukaan toinen ei tunne salaisuuksiani kuin hän. Pidättyvä ihminen tarvitsee paljon aikaa valmistautumiseen ja kun hän on siihen valmis, kaikki on mahdollista.
Aika alkaaolla kypsä.

Elämänkoulua on takana jo runsaasti ja kuvittelin pääseväni tunteista eroon, mutta siinä en ole onnistunut. Surullista, jos en ole osanuut toimia hyvin ja arvostavasti, mutta sydämeni on rakkautta täynnä.

Olisin kyllä kaivannut ohjeita järkevämpään toimintaan ja täältäkin niitä olen etsinyt. Olen ollut niin ymmällä ja häkeltynyt koko ajan, koska järki ei auta näissä asioissa - vaikka kuinka sitä olen soveltanut ja tottunutkin käyttämään.

Olen pahoillani jos toimintani on tuottanut vain surua - nyt itken.

Sen verran vielä lisää, kun ihan järkeviä kommentteja ollut tähän saakka - kirjoittajista ei tietenkään ole tietoa:
jonkun verran olen IRL ihmisiltä tarkistellut ovatko perillä tästä palstailusta, kun jotkut kirjoittavat ovat kuullostaneet hieman tutuilta. *Yksikään* ei ole myöntänyt. Eli kaikki omat "arvaukset" kirjoittajista ovat ilmeisesti menneet pieleen.
Ei siis hirveästi nosta motivaatiota kirjoittaa täällä muuta kuin puutaheinää.

Aloittajalle kysymys:

Koska viimeksi olet häntä nähnyt?

Vappuaattona mutta emme kommunikoineet, tuijotimme vain. Hän oli ihastuttavan neitokaisen seurassa, ja oli iloisen näköinen kun hän näki mut hänen naamansa venähti, mutta hän katsoi perääni jotenki surullisen näköisenä. Se jäi vaivaamaan.

"yrittänyt vähän enemmän" Miten hän sitten yritti?