onkohan teitä opetettu väärin?

Kiistämätön tosiasia taitaakin olla, että uskonnot sikiävät tietämättömyydestä, ja tuntemattoman pelosta. Uskontojen harjoittaminen on fanatismia, joka kumpuaa itsepäisestä tosiasioiden torjunnasta, harhaluuloista, ja edelleen tuntemattoman pelosta. Ei vain suostuta ymmärtämään, ettei universumia ohjaa mikään älyllinen tarkoitus, vaan sattumanvaraisuus. Että on todennäköistä, että jopa oma maailmankaikkeutemme on vain hiekanjyvä suunnattomalla kosmosten hiekkarannalla. Että elämää syntyy jatkuvasti siellä, missä olosuhteet sen sallivat. Että elämä itsessään on kyllä jotain, mutta se ei ole itsetarkoituksellista, määrättyä, tai pakollista. Kannattaa muistaa, että elotonta on ilman elollista, muttei päinvastoin.

Ihmiselle on tarkoituksellista luoda itsestään tarkoituksellinen. Se vain sattuu olemaan osamme.

synti on sitä, että unohtaa pestä kätensä sen jäkeen kun on käynyt vessassa.

Sinun voisi olla tarpeellista ymmärtää, että ateisti ei pelkää eikä kiistä mitään. Hän havainnoin todellisuutta sellaisena kuin se näyttää olevan, ei sellaisena, niin kuin sen uskotaan olevan. Ateisti ei usko jumaliin, koska hän ei näe mitään perustetta kyseiselle uskolle. En ymmärrä, miksi hihhulien pitää aina vääntää pelko joka asiaan. Itse olen käynyt kuoleman rajamailla (sydän on ollut pysähtynyt useita minuutteja), ja tämä kokemus viimeistään vakuutti minut, mistä kuolemassa on kyse. Se on sama kuin virtalaite vedetään pois seinästä. Sen kummempaa se ei ole. En pelkää kuolemaa, mutta haluan silti elää niin kauan kuin mahdollista. Pystytkö koskaan vajavaisella hihhulin tietovarannolla ja yksipuolisella elämänkatsomuksella ymmärtämään tällaista asiaa?

Jatkan vielä oikaistakseni erästä hyvin yleistä väärinymmärrystä: ateismi ei ole uskonto, sillä se ei ole mitenkään järjestäytynyttä, eikä sille ole olemassa tiettyjä normeja. Ateisti ei ole moraaliton raiskaaja ja juoppo, kuten moni uskovainen tuntuu luulevan. Ateismi on ihmisen normaali olotila ilman sairaita ja mielikuvituksellisia uskontoja. Ateismi on usein ensiaskel terveeseen epäilyyn. Ateismi on itse asiassa kaiken tieteen perusta: se ei oleta että on olemassa yliluonnollisia voimia, joiden varaan voi laskea tulevaisuuden ja ihmiskunnan kohtalon. Se toimii todellisuuden pohjalta, ja siksi se on niin menestyksekäs. Teismi sen sijaan perustuu pelkälle sadulle. Se ei anna ihmiskunnalle mitään muuta kuin tuudittautumista valheisiin ja olemattomiin totuuksiin. Älyllisyyden järkyttävin ja käsittämättömin syöpä, kreationismi, kumpuaa teismistä. "Luoja meitä varjelkoon!"

Miäs27v kirjoitti:

Sinun voisi olla tarpeellista ymmärtää, että ateisti ei pelkää eikä kiistä mitään. Hän havainnoin todellisuutta sellaisena kuin se näyttää olevan, ei sellaisena, niin kuin sen uskotaan olevan. Ateisti ei usko jumaliin, koska hän ei näe mitään perustetta kyseiselle uskolle. En ymmärrä, miksi hihhulien pitää aina vääntää pelko joka asiaan. Itse olen käynyt kuoleman rajamailla (sydän on ollut pysähtynyt useita minuutteja), ja tämä kokemus viimeistään vakuutti minut, mistä kuolemassa on kyse. Se on sama kuin virtalaite vedetään pois seinästä. Sen kummempaa se ei ole. En pelkää kuolemaa, mutta haluan silti elää niin kauan kuin mahdollista. Pystytkö koskaan vajavaisella hihhulin tietovarannolla ja yksipuolisella elämänkatsomuksella ymmärtämään tällaista asiaa?

uskoisin, että lopulta uskossa kaiken perusta onkin pelko. Miksi uskoa johonkin, joka aiheuttaa jopa kärsimystä, ellei ole pelkoa jonkin menettämisestä. Uskossa se on taivasosuuden kadottaminen. Kun pienestä lähtien silmien eteen on maalattu maisema iankaikkisen kadotuksen uhasta, kadotuksen pelko hallitsee elämää, vaikka sitä ei edes kehtaisi tunnustaa.
Miten muuten on selitettävissä niin suuret tunteet, jotka tätä palstaakin hallitsevat?

Epäitsekkyys voi olla biologiselta pohjalta tarkasteltuna järkevääkin. Olemme kehittyneet sosiaalisiksi laumaeläimiksi. Epäitsekkyys tietyissä tilanteissa on lauman edun mukaista. Muitakin syitä on, mutta tuossa nopeasti yksi.

Petos puolestaan on enemmänkin itsekkyyttä kuin epäitsekkyyttä. Kukaan ei biologisesti kehity petturiksi :) Syyt tulevat muualta. Mikäli biologisella tarkoitat evoluutiota. :)

Omatunto on opittua käyttäytymista sosiaalisessa ympäristössä. Tuskin tuntisit huonoa omaatuntoa jos kättelet naista. Muslimimaissa naisen kättelyllä on taas omat "sääntönsä". VL voi tuntea huonoa omaatuntoa katsottuaan tv:tä, koska on oppinut, että se on väärin.

Kannattaa tutustua käsitteeseen nimeltä geneettinen altruismi. Sitä esiintyy esim. lähimmillä sukulaisillamme simpansseilla. Epäitsekkyyden geneettinen peruste on todennäköisesti perua siitä, että pohjimmiltaan epäitsekkyys on perustunut kuitenkin yksilön hyötymiseen. Auttamalla toista on varmistanut, että myös itse voi saada myöhemmin apua tarvittaessa. Tätä ilmiötä esiintyy ihmisapinoilla. Ihmislajilla nämä epäitsekkyyden tunteet ovat laajenneet tapakulttuuriksi aivojen kasvun myötä.