Nyt kun uusi puheenjohtaja Jyrki Katainen on linjannut oppositiopuolueen ohjelmaksi kovan ytimen politiikan, on se asioiden ytimessä oleville hallituspuolueille mielenkiintoinen haaste.
Mediavastaus tuoreen oppositiojohtajan avaukseen on tietenkin yleisen mielipiteen rauhoittelu ja vastaaminen siitä, että hallitus on puolustus- ja ulkopoliittisessa kovassa ytimessä neuvottelemassa EUn perustuslain sisällöstä.
Pääministeri Matti Vanhanen on jo luopunut vaatimuksestaan järjestään neuvoa-antava kansanäänetys EUn perustuslaista, vaikka siinä voi olla kohtia, jotka vaikuttavat nykyisen perustuslain toimeenpanoon mm. ulko- ja puolustuspolitiikan osalta ja EUn perustuslaki voisi mitätöidä jo vuodelta 1772 peräisin olevia suojalausekkeita mm. määräenemmistöjen osalta määrävähemmistön suojan kannalta.
2/3 vaatimus perustuslain muuttamiseksi nimittäin on peräisin jo Kustaa IIIn ajalta!
Vaikkei enemmistöparlamentaristinen kilpailu iltapäivälehdissä ja eduskunnan televisioiduissa täysistunnoissa vaikuttaisikaan tulopolitiikan tekijöihin tai ulko- ja puolustuspoliittisiin linjauksiin, muodostaa silti tiukka avaus mielikuvan siitä, ettei hallitus tee riittävästi eurooppalaisuuden hyväksi.
Jos tämä asia korjataan julkisuudessa, muodostuu taas mielikuva, että Suomikin muiden jäsenvaltioiden kanssa sulautuu suureen ja tuntemattomaan EUiin nopeammin kuin mitä äänestäjät pystyvät ajattelemaan ja hyväksymään.
Tärkeimpiä EUn eurovaaleissa esille tulleita asioita, kuten Nato-jäsenyyttä tai sosiaalipalveluiden markkinaa ei päätetä europarlamentissa.
EUn perustuslaki vahvistaa yhtenäistetyn ulko- ja puolustuspolitiikan mahdollisuutta, mikä on ollut esillä jo Maastrichtin sopimuksesta 1992 alkaen ja mihin Suomi ei ole tehnyt minkäänlaista reunaehtoa tai varaumaa.
On jotenkin hämmästyttävää se, etteivät edes euroehdokkaat tunnu tietävän, mistä europarlamentti päättää nyt ja mistä se - viimeisimmän neuvottelutiedon mukaan - päättää siinä tapauksessa, että EUn perustuslaki hyväksytään kaikissa jäsenvaltioissa.
Se, ettei EUn perustuslaki hyväksyttäisi jossain jäsenvaltiossa, johtaisi siihen, että myös nykyisen EUn sopimusjärjestelmä jäisi voimaan sellaisenaan ainakin niiden osalta, jotka eivät muodostaisi keskenään liittovaltiota.
Tämäkin mahdollisuus on olemassa. Aina ei ole välttämätöntä, että liittovaltio tai valtioliitto muodostuu keskenään samanlaisten valtioiden välille.
Neuvostoliitossakin on yksi federaatio, Venäjän sosialistinen federaatio ja kaikki muut 14 neuvostotasavaltaa olivat yhtenäisvaltioita (Ukraina, Valko-Venäjä, Kirgisia, Turkmenista, Uzbekista, Armenia, Azerbaidzan, Gruusia, Eesti, Liettua, Latvia, Moldavia, Kazastan, Tadzikistan)
http://www.uta.fi/~tmmavu/russia1.htm
Myös nykyisessä valtioliiton käsittävässä EUssa on erilaisia valtioita tasavalloista monarkinoihin sekä yhtenäisvaltioista liittovaltioihin. Näistä ääriesimerkkeinä Ranska ja Saksan liittotasavalta.
Tämä moninaisuus vain korostuu, mikäli nykyinen EU jää voimaan siksi, että yhdessä tai useammassa jäsenvaltioissa perustuslaki jää hyväksymättä.
Mediavastaus tuoreen oppositiojohtajan avaukseen on tietenkin yleisen mielipiteen rauhoittelu ja vastaaminen siitä, että hallitus on puolustus- ja ulkopoliittisessa kovassa ytimessä neuvottelemassa EUn perustuslain sisällöstä.
Pääministeri Matti Vanhanen on jo luopunut vaatimuksestaan järjestään neuvoa-antava kansanäänetys EUn perustuslaista, vaikka siinä voi olla kohtia, jotka vaikuttavat nykyisen perustuslain toimeenpanoon mm. ulko- ja puolustuspolitiikan osalta ja EUn perustuslaki voisi mitätöidä jo vuodelta 1772 peräisin olevia suojalausekkeita mm. määräenemmistöjen osalta määrävähemmistön suojan kannalta.
2/3 vaatimus perustuslain muuttamiseksi nimittäin on peräisin jo Kustaa IIIn ajalta!
Vaikkei enemmistöparlamentaristinen kilpailu iltapäivälehdissä ja eduskunnan televisioiduissa täysistunnoissa vaikuttaisikaan tulopolitiikan tekijöihin tai ulko- ja puolustuspoliittisiin linjauksiin, muodostaa silti tiukka avaus mielikuvan siitä, ettei hallitus tee riittävästi eurooppalaisuuden hyväksi.
Jos tämä asia korjataan julkisuudessa, muodostuu taas mielikuva, että Suomikin muiden jäsenvaltioiden kanssa sulautuu suureen ja tuntemattomaan EUiin nopeammin kuin mitä äänestäjät pystyvät ajattelemaan ja hyväksymään.
Tärkeimpiä EUn eurovaaleissa esille tulleita asioita, kuten Nato-jäsenyyttä tai sosiaalipalveluiden markkinaa ei päätetä europarlamentissa.
EUn perustuslaki vahvistaa yhtenäistetyn ulko- ja puolustuspolitiikan mahdollisuutta, mikä on ollut esillä jo Maastrichtin sopimuksesta 1992 alkaen ja mihin Suomi ei ole tehnyt minkäänlaista reunaehtoa tai varaumaa.
On jotenkin hämmästyttävää se, etteivät edes euroehdokkaat tunnu tietävän, mistä europarlamentti päättää nyt ja mistä se - viimeisimmän neuvottelutiedon mukaan - päättää siinä tapauksessa, että EUn perustuslaki hyväksytään kaikissa jäsenvaltioissa.
Se, ettei EUn perustuslaki hyväksyttäisi jossain jäsenvaltiossa, johtaisi siihen, että myös nykyisen EUn sopimusjärjestelmä jäisi voimaan sellaisenaan ainakin niiden osalta, jotka eivät muodostaisi keskenään liittovaltiota.
Tämäkin mahdollisuus on olemassa. Aina ei ole välttämätöntä, että liittovaltio tai valtioliitto muodostuu keskenään samanlaisten valtioiden välille.
Neuvostoliitossakin on yksi federaatio, Venäjän sosialistinen federaatio ja kaikki muut 14 neuvostotasavaltaa olivat yhtenäisvaltioita (Ukraina, Valko-Venäjä, Kirgisia, Turkmenista, Uzbekista, Armenia, Azerbaidzan, Gruusia, Eesti, Liettua, Latvia, Moldavia, Kazastan, Tadzikistan)
http://www.uta.fi/~tmmavu/russia1.htm
Myös nykyisessä valtioliiton käsittävässä EUssa on erilaisia valtioita tasavalloista monarkinoihin sekä yhtenäisvaltioista liittovaltioihin. Näistä ääriesimerkkeinä Ranska ja Saksan liittotasavalta.
Tämä moninaisuus vain korostuu, mikäli nykyinen EU jää voimaan siksi, että yhdessä tai useammassa jäsenvaltioissa perustuslaki jää hyväksymättä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.