Kyselen kun ystäväni on nyt ollut masennuksen takia sairaslomalla puolisen vuotta ja diagnoosina on myös paniikkihäiriö, itse hän sanoo että paniikki on vaivannut jo 20 vuotta ja nyt kesän ajan melko usein valitellut minulle että on niin huono olo ettei edes ulos vai mennä, kuitenkin mies lähtee kavereita kuskaamaan esim koko illaksi "juoppokuskiksi" ja yleensäkin kun on mahdollisuus ajella autolla jossain niin minkäänlaista paniikkihäiriötä ei juuri silloin ole???
Lisäksi suunnittelee nyt ihan tosissaan että syksyllä ajaisi rekkakortin muutosta elämään-mentaliteetilla... mun mielestä ei nyt oikein täysperäyhdistelmän ajaminen vaikuta ihan turvalliselta jos on niin kova paniikkihäiriö vielä ettei ulos kämpästä pääse??? kommentteja?
Muutenkin mun mielestä nää paniikit iskee yleensä juuri silloin kun minä olen pyytänyt esim mukaan uimarannalle seuraksi tai muuta vastaavaa... silloin on niin ahadistunut olo ettei voi lähteä, mutta kun kaverit kyselee että lähdettäiskö kahvilla käymään niin ei tunnu ahdistavan yhtään. Voiko kyseessä olla edes paniikkihäiriö jos se iskee niin "valikoivasti"?
Nyt kuitenkin minulta paloi taas hihat tämän suhteen kanssa ja kerroin ettei minun mielestä taida paniikkihäiriödiagnoosi olla ihan oikea, ahdistus kyllä vaivaa eikä sinällään ihme kun miehellä on ollut helvetillinen lapsuus koska isä on ollut manipuloiva ja tyrannisoiva lastaan kohtaan.
Minusta vaan tuntuu että minkä olen kuullut pojan isästään kertovan tyyliin "makasi vaan sohvalla ja huusi nälkä...ruokaa" eikä halunnut itse tehdä mitään paitsi helliä autoansa... no mun kokemus on että poika kulkee isän jalanjäljissä vaikkei sitä itse tahdo nähdä.... mutta kun mies esim kaiken kesää vaan kirjoittelee viestejä että "on ikävä, tule mun luo", muttei haluaisi millään itse tulla mun luo vaikka pyydänkin, mutta kun ei voi kun ahdistaa niin, kuitenkin saattaa lähteä sit kahville kavereitten kanssa... ei voi mitään että tulee vähän huijattu olo... ja nyt sitten meni ja osti itselleen auton (eikä nyt sitten muusta osaa puhuakaan!) että pääsee liikkumaan, kuitenkin vielä valittaa että ahdistaa kovasti. Miten muilla? jos on kova ahdistus päällä miltei joka päivä, lähdettekö autolla liikenteeseen?
Lääkityksenä on Seronil20mgx1 ja Anxilon (rauhoittava) 1-3/pvä tarvittaessa, jonka kyllä syö yleensä sen max annoksen. Väittää, että lääkitys on auttanut ahdistuneisuuteen, mutta todella kuitenkin viikottain on ainakin pari päivää ettei "voi ulos mennä"... En kuitenkaan ole nähnyt mitään varsinaista paniikkikohtausta koskaan, ennemminkin ahdistuskohtaukset on sitä että raivostuu pienestäkin vastoinkäymisestä... ja lisäksi on ajoittain todella epäluuloinen muita ihmisiä kohtaan, saattaa esim alkaa raivoamaan että mitäköhän toikin äijä mulle nauroi kun vaikka tulee paikalle kun juttelen naapurin kanssa ja nauretaan jollekin ihan muulle asialle. Harhaluulot ovat vaan täysin todelliset jos hänellä on huono kausi, netissäkin kuulemma pyörii jos minkälaista kuvaa hänestä, jotka kiertää kaikki työmaat läpi mihin hänet lähetetään... yhtään kuvaa en ole kuitenkaan koskaan nähnyt missään.
No mutta kuitenkin siitä paniikkihäiriöstä haluaisin kommmentteja, mitä mieltä olette?
Lisäksi suunnittelee nyt ihan tosissaan että syksyllä ajaisi rekkakortin muutosta elämään-mentaliteetilla... mun mielestä ei nyt oikein täysperäyhdistelmän ajaminen vaikuta ihan turvalliselta jos on niin kova paniikkihäiriö vielä ettei ulos kämpästä pääse??? kommentteja?
Muutenkin mun mielestä nää paniikit iskee yleensä juuri silloin kun minä olen pyytänyt esim mukaan uimarannalle seuraksi tai muuta vastaavaa... silloin on niin ahadistunut olo ettei voi lähteä, mutta kun kaverit kyselee että lähdettäiskö kahvilla käymään niin ei tunnu ahdistavan yhtään. Voiko kyseessä olla edes paniikkihäiriö jos se iskee niin "valikoivasti"?
Nyt kuitenkin minulta paloi taas hihat tämän suhteen kanssa ja kerroin ettei minun mielestä taida paniikkihäiriödiagnoosi olla ihan oikea, ahdistus kyllä vaivaa eikä sinällään ihme kun miehellä on ollut helvetillinen lapsuus koska isä on ollut manipuloiva ja tyrannisoiva lastaan kohtaan.
Minusta vaan tuntuu että minkä olen kuullut pojan isästään kertovan tyyliin "makasi vaan sohvalla ja huusi nälkä...ruokaa" eikä halunnut itse tehdä mitään paitsi helliä autoansa... no mun kokemus on että poika kulkee isän jalanjäljissä vaikkei sitä itse tahdo nähdä.... mutta kun mies esim kaiken kesää vaan kirjoittelee viestejä että "on ikävä, tule mun luo", muttei haluaisi millään itse tulla mun luo vaikka pyydänkin, mutta kun ei voi kun ahdistaa niin, kuitenkin saattaa lähteä sit kahville kavereitten kanssa... ei voi mitään että tulee vähän huijattu olo... ja nyt sitten meni ja osti itselleen auton (eikä nyt sitten muusta osaa puhuakaan!) että pääsee liikkumaan, kuitenkin vielä valittaa että ahdistaa kovasti. Miten muilla? jos on kova ahdistus päällä miltei joka päivä, lähdettekö autolla liikenteeseen?
Lääkityksenä on Seronil20mgx1 ja Anxilon (rauhoittava) 1-3/pvä tarvittaessa, jonka kyllä syö yleensä sen max annoksen. Väittää, että lääkitys on auttanut ahdistuneisuuteen, mutta todella kuitenkin viikottain on ainakin pari päivää ettei "voi ulos mennä"... En kuitenkaan ole nähnyt mitään varsinaista paniikkikohtausta koskaan, ennemminkin ahdistuskohtaukset on sitä että raivostuu pienestäkin vastoinkäymisestä... ja lisäksi on ajoittain todella epäluuloinen muita ihmisiä kohtaan, saattaa esim alkaa raivoamaan että mitäköhän toikin äijä mulle nauroi kun vaikka tulee paikalle kun juttelen naapurin kanssa ja nauretaan jollekin ihan muulle asialle. Harhaluulot ovat vaan täysin todelliset jos hänellä on huono kausi, netissäkin kuulemma pyörii jos minkälaista kuvaa hänestä, jotka kiertää kaikki työmaat läpi mihin hänet lähetetään... yhtään kuvaa en ole kuitenkaan koskaan nähnyt missään.
No mutta kuitenkin siitä paniikkihäiriöstä haluaisin kommmentteja, mitä mieltä olette?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Paniikkihäiriö on just sellainen, että voi olla jonkun kanssa ja toisen kanssa olo ahdistaa. Samoin on eri paikkojen kanssa. Et ole nähnyt varsinaista paniikkikohtausta siksi, ettei miesystäväsi ole mennnyt sille tasolle. Olo on siis jäännyt ahdistukseen, koska hän on vältellyt kohteita tai tilanteita.
Ehkä miehesi ei pysty tai halua kertoa tarkkaa syytä mikä aiheuttaa ne kohtaukset. Voihan olla ettei hän itsekkään tiedä sitä. Itseni on helppo viettää aikaa tuttujen kavereiden kanssa ja siinä saa helposti aivot narikkaan kun taas muuten varautunut tapaaminen yhden tärkeän ihmisen kanssa voi olla todella vaikea. Olen myöskin huomannut että moottoripyörällä ajo vie ajatukset helposti pois kaikesta ylimääräisestä. Ja muutenkin kun on yksin ajoneuvossa sitä on "turvassa" kaikelta muulta ja ne ajatukset ei ala ehdistaa.
vai niiin
vai niin