Ravut kärsivät elävältä keittämisestä

On totta että yleinen käytäntö ravustamisessa, ja rapujen valmistamisessa on keittää ravut elävältä. Ja tämä käytäntö perustuu tosiasia tietoon että ravun kuuluisa liha on maukkaampi tällä tavalla valmistettavessa.

Niin syyllistyykö ihmiskunta eläinten rääkkäykseen, niin vastaus on kyllä. Niin jatkaaksemme asian käsittelyä, tulee esittää seuraava kysymys, joka kuuluu tällä tavalla, onko rapujen elävältä keittäminen vahingollista karmallista toimintaa ihmiselle? Niin vastaus on kielteinen.

Ravun elämänpiiri päättyy useinkin keitettäväksi kattilassa. Ja se on noin 6 minuutin helvetti.

Sama on trooli- ja verkkokalastuksessa - silakat tukehtuvat hittaaasti kuoliaaksi.

:)

Maailma on täynnä kärsimystä. Miksi ravut pitää keittää elävältä? Nautiskelijat tulevat kärsimään...

En syö rapuja,joten asia ei kuulu mulle.

SYÖVÄT RAPUJA, LÄSKIT JA NAAMANSA AURINGOSSA POLTTANEET,
MUKA FIKSUT JA RIKKAAT TEKEVÄT NIIN >:(

sen väri ei muutu punaiseksi ja yleisesti kyseessä on silloin pilaantunut rapu.

Miksei käytäntöjä muuteta. Ravut eivät saa kärsiä tai simpukat ym. elävät.

Eräässä kokkiohjelmassa ravut laitettiin pakastimeen, jolloin ne vaipuivat horrokseen ja sen jälkeen tapettiin jollain jääpiikin tapaisella esineellä.. Vain nopea isku pään läpi.

Sinänsä se olisi mielestäni parempi vaihtoehto, ainakaan niitä ei elävältä tarvitsisi keittää, koska en tiedä kauanko ne ravut elävät siinä kattilassa. Tosin tässäkin asiassa voisi ruveta saivartelemaan, että onko inhimillistä laittaa ravut kylmään pakastimeen. Ja sekin, jos joku taitamaton rupeaisi tätä koettamaan.

Vähän niin kuin no-win situation, kummassakin tavassa on aina jotain sanomista. No mutta en itse ainakaan syö rapuja.

Taitaa ne sikaloiden porsaat kärsiä hiukan enemmän kuin ravut. Alottaisitte ensin vaikka siitä ettette söisi porsaanlihaa. Maailmalla on jos jonkinlaista ruokakulttuuria joissa syödään ihan eläimiä jopa elävältä!!

Tubessa oli amatööri lomailijan filmi kun vieruspöydän raharikkaat tilasi ja söivät elävän apinan aivoja. Eläimellä oli metallipanta päässä kiini ruuvattuna jonka varassa tuo roikkui pöydän kannessa olevassa reijässä. Sitten tarjoili sahasi kallon yläosan pois ja herrat rupesi lusikoimaan.

Lihan ystävänä minua ei juurikaan jaksa kiinnostaa,kärsivätkö ravut keittämisestä?

Se on niille oikein.

ravut voisi puuduttaa puolikkaalla pullolla diapamia ennen keittämistä. sitten alkaisin itsekin syömään rapuja.

kärsivätkö ravut kun joku merenelävä ravintoketjussa niiden yläpuolella syövät niitä ? kyllä.
onko kyse siitä että kenenkään tai minkään ei tulisi kärsiä ja siksi myös kenenkään tai minkään ei kuuluisi syödä ketään tai mitään koska saalista sattuu ja se kuolee.
eikö kyse ole elämän kiertokulusta?

voi elämä.

Sydämeni särkyy!

yhtä huvittavaa nähdä joku aamuisin kananmunia turpaansa mättävä tai 100g siivun possunlihaa päivässä syövä marisemassa rapujen oikeuksista.

Ravut ovat murhaajia ja raadonsyöjiä. Niille kuuluu kuolemanrangaistus tavattaessa.

Hannele voi mennä järven pohjaan valistamaan vaikka petokaloja.

Kuinka moni täällä loppujen lopuks voi oikeesti sanoa että ei ikinä ikinä ikinä oo katkarapua eksynyt esim pizzan päälle? Luultavammin aika harva..

On kyllä hyvä jos ei ole parempaa tekemistä, niin pitää huolehtia joidenkin ötököiden hyvinvoinnista...

Matkapurjehtijoiden kikka kalojen tainnuttamiseen pätee rapuihinkin ja on todella inhimillinen, sekä nopea.
Vahvat valtamerikalat taintuvat sekunneissa kun niille antaa pikku hörpyn viinaa ja ovat sen jälkeen muissa maailmoissa.
Ravut voisi pikamarinoida viinatilkassa, juuri ennen keittämistä, ainakin olisi onnellinen loppu ja tuskin siitä voisi alkoholismia kehittyä, johon joku tarpeeton seuraavaksi vetoaa kuitenkin.

Veikkaan sille ravintolalle, joka ensimmäisenä seuraa tätä ohjetta, suurta menestystä. Yksityisetkin saattavat kertoa pippaloporukalle käyttävänsä maailman inhimillisintä nukutusta, eli rommiin hukutusta.

No kyllähän se voipi olla niin että on jokaisen oma asia mitä syö ja miten sen tekee, jokainen joka tapauksessa jossain vaiheessa tulee huomaamaan minkälaista tämä elämä on ja onko mikä moraalisesti oikein. Minun oma mielipiteeni on että eikö me kaikki olla sitä samaa yhteisöä ja meidän pitää vain omalla esimerkillä, ei tuomitsemalla tai syyttelemällä toisia, tukea toisia., Ja uskon myös että ei meitkä kukan ole puhdas pulmunen, jokaisella varmasti on omatunnossa jotain, mutta että sen huomaa tai viitsii edes välittää, se on sitten toinen juttu. Joka tapauksessa ravut keitetään elävältä, ja jos siihen haluaa vaikuttaa, on sitten niitä syömättä. Mikä minä olen muita tuomitsemaan kun omassakin elämässä on paljon korjattavaa!!!?

Ihmisyöjät syö ihmisiäkin ?

Jos keität kissan, joudut oikeuteen. Miksi rapuja saa keittää? Eihän homoja ja heteroita, mustia ja valkoisia saa erotella ja käsitellä eri tavalla.

Anakin HK:n makkaroita voi nauttia hyvällä omallatunnolla, lihapitoisuus 0%., Kuinkahan kasvi kärsii elävältäkeitettäessä ?

Jos tapat julkisella paikalla hyttysen, ei kukaan reagoi, kokeileppa samaa hevosella, mistä ero?

Olen samaa mieltä nimimerkin "neiti aurinkoinen" kanssa. Ihmisten jatkuva toistensa syyllistäminen asioista alkaa hajottaa. Asioita voi tuoda julki ilman, että syyttää niistä ketään. Mielipiteensä voi tehdä selväksi myös omilla valinnoillaan, jolloin sanojakaan ei tarvita. Jokainen meistä on vaikuttaja asioidessaan päivittäistavarakaupassa ja valitessaan ostaako sieltä sitä elävältä keitettyä rapua vai ei.

Miettinyt olen myös sellaista, että söisikö pienempi määrä nykyihmisiä lihaa, jos he joutuisivat kasvattamaan ja teurastamaan lihakarjansa itse? Olisimmeko luonteeltamme "kovempia", lähempänä menneiden aikojen ihmisiä, jotka näin tekivät? Vai olisimmeko nykyään "pehmeämpiä", kun tieto asioista on lisääntynyt ja osaamme eläytyä enemmän eläinten tuntemuksiin? Lihakin tuotetaan nykyään ns. piilossa valtaväestön katseilta, eivätkä lapsetkaan tunnu aina ihan tarkkaan tietävän, mistä se pihvi on siihen lautaselle päätynyt.

Ravuista vielä sen verran, että ne ovat minunkin herkkuani... Vaan silti harvemmin ostan niitä kaupasta eli syön vain kun tarjotaan. Pidellessäni pakasterapupussia kädessäni, punnitsen omaa nautintoani rapujen tuntemaan kärsimykseen. Ideaalisinta olisi pyydystää ravut itse, kuljettaa ne kotiin ja tappaa mahdollisimman kivuttomasti joko iskulla päähän tai yksitellen keittämällä, jolloin vedenlämpötila ei laske riittämättömäksi. Vaan eipä minusta ole rapuja listimään tai moiseen näkemään vaivaa. Näin ollen parempi olisi jättää ne pakasteravutkin rauhaan...

mulla on tapana laittaa kalat elävänä uuniin. liha jää todella maukkaaksi.

minä en ainakaan suostu syömään mitään joka on ollut kuolleena yli 2 minuuttia.

Tunteeko rapu tuskaa ?

Kipu voidaan mieltää epämiellyttäväksi aistimukseksi, johon liittyy jonkin asteinen kudosvaurio. Kivun aistiminen, siihen reagointi ja sen kautta tapahtuva oppiminen riippuvat siitä, mihin eläinryhmään yksilökuuluu.

Kivun mittaamiseen selkärangattomilta eläimiltä ei ole luetettavaa menetelmää. Selkärankaisten hermostoon verrattuna ravun tikapuuhermosto on alkeellinen. Se koostuu kahdesta vatsapuolen hermorungosta ja siihen liittyvistä yhteen kasvaneista parillisista hermosolmuista (ganglioista), joita on yksi pari jokaisesta ruumiinjaoketta kohti.

Ensimmäinen gangliopari muodostaa ravun aivot. Ganglioista lähtee kolme hermosäieparia lihaksistoon, raajoihin ja muihin elimiin. Keskushermoston rakenteen takia ravun tainnuttaminen päähän iskemällä tai pään leikkaaminen ei estä impulssien kulkeutumista muualle ruumiiseen ja reagoimista siihen esim. saksia tai jalkoja liikuttamalla.

Fysiologisesti ravulla on kaikki valmiudet aistia ympäristön signaaleja, erityisesti erilaisia kemiallisia aineita. Todennäköisesti rapu tuntee jotakin sitä keitettäessä. Sitä emme kuitenkaan tiedä, millaisena rapu kivun aistii.

Elintoimintojen kannalta välttämättömät proteiinit koaguloituvat eli hyytyvät peruuttamattomasti n. 42 °C lämpötilassa. Paljon nestettä sisältävinä eläiminä rapujen alkeelliset aivot, jossa mahdollisen kivun aistimuksen olettaisi tapahtuvan, saavuttavat tämän lämpötilan välittömästi. Lisäksi mahdollinen lämpöshokki tekee eläimen tunnottomaksi.

Keitettäessä rapu siis kuolee hyvin nopeasti, muutamassa sekunnissa ja se on kivuttomin tapa lopettaa rapu.

Kiehuvassa vedessä rapu saattaa nytkähtää kerran, mutta sitten sen pyrstö käpertyy ja väri alkaa muuttua punaiseksi. Värin muutos johtuu kuoren sinisten, vihreiden ja ruskeiden väriaineiden hajoamisesta keittäessä. Punaiset ja keltaiset väriaineet eivät hajoa ja siksi rapu saa kauniin punaoranssin värinsä.

Keittämisessä on tärkeää, ettei kiehuvaan veteen panna liian monta rapua kerrallaan. Jos rapuja lisätään liikaa, keittoveden lämpötila laskee, eivätkä ravut kuole välittömästi. Keitettävien rapujen on oltava ehdottomasti eläviä. Kuolleena keitetystä ravusta voi saada ruokamyrkytyksen.

Myös nisäkkäät kärsivät halal teurastuksesta.