Mietin mahdatko sä koskaan ajatella mua? Tietäisitpä vaan, mutta mulla on sua ihan kauhea ikävä, enkä tiedä itsekkään miksi. Pitäs unohtaa, mutta en osaa. Olisi pitänyt lähteä silloin sun mukaan.. miksi en lähtenyt!? Luulin että et halunnut? tai ajattelin että pidit ihan tyhmänä, en vain uskaltanut.. Kunpa en ois koskaan nähnykään sua.. kunpa sitä ei ois tapahtunu, kunpa en ois tavannu sua koskaan... mutta toisaalta, mitä olisin ilman sitäkään? Miks kaikista maailman ihmisistä mä ajattelen vaan sua? Sä teet mut hulluksi, vaikka et sitä tiedäkään.. Mutta sen mä tiedän, että sut mä haluan. Jos vielä nähdään joskus.. en päästä susta enää ikinä irti.
Mutta nyt, hyvää yötä, rakas.
Mutta nyt, hyvää yötä, rakas.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Minä olisin voinut kirjoittaa hyvin samankaltaisesti, sillä erotuksella että mulla ei koskaan ollut edes vaihtoehtoja, että olisinko voinut lähteä hänen (erään miehen) matkaan. Tiesin alusta lähtien ettei hän tule minua huolimaan muuksi kuin satunnaiseksi panokaveriksi. Tyydyin sitten siihen ja toivoin, että siitä kehittyisi edes ystävyyssuhde. Ei kehittynyt.... Kaikki meni pilalle, ja hän vihaa minua nykyisin. Minä kuitenkin ajattelen häntä koko ajan ja näen hänestä usein uniakin... Mulla on hirveän ikävä häntä. Toivoisin tosiaan etten olisi koskaan edes tavannut häntä, enkä tietäisi hänen olevan olemassakaan. Kun en kerta kelvannut edes ystäväksi, niin parempi kun emme olisi koskaan tavanneetkaan -olisin säästynyt kaikelta tältä surulta. Silti hän on rakkainta maailmassa minulle edelleen.