Kun luonnollinen ei pääse toteutumaan, se etsii toisia teitä. Hän on monessa asiassa hyvä ja läsnä, mutta toisilla alueilla kuuluu vain tyhjää, hiljaista huminaa. Sinne minä kaipaan kumppania. Toisaalta haluaa kehitystä ja muuttumista ja sitten vastustaa sitä vähintään yhtä voimakkaasti.
Onko suurinta rakkautta antaa toisen ihmisen olla sitä mitä on. Vai auttaa toista kehittymään siksi mitä hän eniten kaipaa vai mitä minä kaipaan ja onko se itsekästä ja epäsopivaa.
Onko suurinta rakkautta antaa toisen ihmisen olla sitä mitä on. Vai auttaa toista kehittymään siksi mitä hän eniten kaipaa vai mitä minä kaipaan ja onko se itsekästä ja epäsopivaa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Koulut sun muut oppilaitokset ovat sitä varten missä opitaan ja kehitytään
Mennään sinne ihan oppimisen halusta ja toteuttamaan omia haasteita tulevaisuutta varten
Muuten antakaan ihmisen ja hänen elämänsä olla sellaista kun se on!
Rakkauden perusta on rakastaa toista sellaisena kuin hän on. kaikkine vikoineen, kaikkine heikkouksineen. Ajatella, että toinen täydentää omia vahvuuksia tai heikkouksia. Jos siihen ei pysty, vaan yrittää muuttaa toisen mieleisekseen tai vielä pahempaa kaltaisekseen, se kertoo huonosta itsetunnosta.
Vasta kun on itselle joku, voi olla toinen suhteessa. Kaikissa suhteissa.
Voi kantaa kaikkia heikkouksiaan, kaula kaarella, selkä ylhäällä ja peräänannossa.
menkää ja tehkää...
http://www.youtube.com/watch?v=CvjbA2CjxnY
Auttaa kehittymään ja olla tukena silloin kun muutos on ihmisestä itsestään lähtöisin, tai pakottaa kehittymään jotta toisen voisi mahduttaa haluamaansa muottiin lienevät kaksi eri asiaa.
Pysyviä muutoksia saa aikaan se joka on sisäistänyt tarpeen muuttua. Suhteessa yhteiseen hiileen puhaltaminen lienee asia jota voi ja saakin haluta. Yritys muuttaa toista väkisin ihmisenä aiheuttanee ongelmia suhteessa kuin myös muutettavan itsetunnossa. Jos ei rakkaalle ihmiselle kelpaa itsenään kelpaako itselleenkään?
Asioista ja toiveista voi ja pitääkin keskustella. Syvimpien ajatusten kertominen ei liene helppoa, mutta sen tärkeän ihmisen kanssa ajatustenvaihto sujuu jos molemmat sitä haluavat. Molempien toivomat muutoksetkin sujuvat helpommin jos molemmilla osapuolilla on kyky ja halu kasvaa samaan suuntaan.
Takana on pitkä parisuhde, jossa muutosta on kyllä tapahtunut muttei minun haluamaani suuntaan. Koko ajan enemmän alaa elämästä valtaa vain hänen työnsä, hänen ajatuksensa, mielenkiinnonkohteensa. Keskustelu kääntyy lähes poikkeuksetta hänen asioihinsa, hänen työnsä ja prosessien pohtimiseen vaikka tarkoitus alunperin olisikin jakaa jotain yhteistä. Tulee typerä olo ja pikkuhiljaa hyväksikäytetty olo, ylikävelty olo jne. Hän ei ole kiinnostunut niistä asioista joista minä olen eikä enää edes välitä teeskennellä kiinnostusta. Toisaalta jossain seurueessa hän hyvin mieluusti antaa minulle puheenvuoron kun itse ei osaa keskustella esim. kirjallisuudesta, taiteesta, maailmanmenosta, politiikasta, ihmisiin liittyvistä asioista jne. Paljon hänessä on silti hyvää ja vuosien varrella hioutunutta. Jossain vaiheessa kuitenkin on päätettävä minun, onko tämä parisuhde vain hänen elämänsä yhä kasvava näyttämö vai onko tässä sijaa myöskin minulle kokonaisuutena tunteineni ja ajatuksineni. Muutosvastarintaa aina on uusien elämäntilanteiden edellä mutta jossain vaiheessa jotain on tehtävä, saadakseen muutosta aikaan epätyydyttävään tilanteeseen. En minäkään halua kutistua pelkäksi hänen elämänsä apuhenkilöksi vaan olla edelleen oma persoonani. Rakkaudella mennään aika pitkälle, mutta ei silläkään loputtomiin!
Kiitän vastauksista ja toivotan hyvää viikonloppua!