Olipa kerran pieni vihainen mies joka asui pienessä keltaisessa mökissä, jonka ainoa ikkuna aukesi itään. Pieni vihainen mies oli pettynyt ja katkera, koska oli silkkaa tyhmyyttään hankkinut itselleen potkut hutiloimalla ja laiskottelemalla työssään, jonka lisäksi hän oli uhkaillut työnantajaansa väkivallalla ja kieltäytynyt hänelle osoitetuista työtehtävistä. Hänen tekonsa oli kirjattu listaan, joka oli suljettu kolmella lukolla varustettuun maagiseen tammirasiaan, kauas pois pienen vihaisen miehen ulottuvilta. Se jos mikä saattoi hänet raivon valtaan. Pieni vihainen mies oli sisuuntunut tästä kaikesta ja päättänyt kostaa, vaikka se veisi hänen koko loppuelämänsä. Pieni vihainen mies käpertyi luolaansa, raivosi, häiriköi ja mölysi vuosikausia, lähetti tappouhkauksia ja vetoomuksia milloin kenellekin, mutta tuloksetta. Mikään ei tuonut helpotusta ja lohtua hänen ankeaan ja vihan täyttämään elämäänsä. Edes taiat ja manaukset eivät avanneet lukkoja eivätkä tuoneet listaa pienen vihaisen miehen hyppysiin.
Eräänä lokakuun sateisena iltana, juuri ennen nukkumaanmenoa, pieni vihainen mies jähmettyi kauhista kun hänen vuoteensa viereen ilmestyi itse Saatana. Saatana kopisteli likaisilla sorkillaan lattiaa, hieroi taidokkaasti valkaistua peräaukkoaan yöpöydän kulmaa vasten ja katsoi pientä vihaista miestä silmät kekäleinä pimeässä loimuten. Lopulta pelon ja järkytyksen jäykistämä pieni vihainen mies rohkaisi mielensä ja kysyi Saatanalta millä asialla hän mahtaa olla.
Saatana otti sarkahousuistaan mustan listan, juuri sen saman listan, johon oli kirjattu pienen vihaisen miehen syntejä ja laiminlyöntejä. Tähän listaan on nimesi kirjoitettu, jyrisi Saatana sylkien ilmaan tulta ja tulikiveä. Niin totta kuin minä olen Pimeyden valtias, minä voin sen niin halutessani pyyhkiä nimesi pois tältä listalta. Vastineeksi haluan vain syntisen sielusi. Suostutko? Saatana veti takin liepeistään esiin pergamettipaperille painetun sopimuksen, kostutti sulkakynän verta ja visvaa vuotavassa takapuolireijässään. Vapisevin käsin pieni vihainen mies tarttui sulkakynään ja piirsi puumerkkinsä sopimuspaperiin.
Seinään repesi portaali helvettiin, johon Saatana tyytyväisenä hykerrellen astui ja pian hiljaisuus laskeutui jälleen pienen vihaisen miehen makuukammariin. Pieni mies ei ollut aivan varma oliko tehnyt virheen allekirjoittaessaan kauppakirjan sielustaan. Seuraavana päivänä pieni vihainen mies postiaan tarkistaessaan huomasi riemukseen kaikkien mustaa listaa käsittelevien oikeustaisteluiden päätyneet hänen edukseen. Pian rajaton voitonriemu kuitenkin vaihtui tyrmistykseksi, kun hän totesi olevansa edelleen varaton, työtön ja perheensä sekä entisten ystäviensä hylkäämä ja halveksima häviäjä, jota kukaan ei arvosta eikä kunnioita. Pieni vihainen mies käsitti haaskanneensa vuosia elämästään turhanpäiväisyyteen ja oman kuoppansa kaivamiseen. Pieni vihainen mies narahti polvilleen, itki ja katui elämässään tekemiään valintoja ja virheitä.
Ovikello soi, Pieni vihainen mies pyyhki kyyneleet tuulipukunsa hihaan ja tiedusteli oven läpi että kukahan hemmetti siellä nyt mahtaa oikein ovikelloa soitella. No, Saatanahan se siellä... Poikkesi kylään sielua hakemaan.
Kun tätä kaikkea tarkemmin ajattelee niin se on sille pienelle vihaiselle miehelle, sille kusipäiselle mulkulle, AIVAN OIKEIN!
Eräänä lokakuun sateisena iltana, juuri ennen nukkumaanmenoa, pieni vihainen mies jähmettyi kauhista kun hänen vuoteensa viereen ilmestyi itse Saatana. Saatana kopisteli likaisilla sorkillaan lattiaa, hieroi taidokkaasti valkaistua peräaukkoaan yöpöydän kulmaa vasten ja katsoi pientä vihaista miestä silmät kekäleinä pimeässä loimuten. Lopulta pelon ja järkytyksen jäykistämä pieni vihainen mies rohkaisi mielensä ja kysyi Saatanalta millä asialla hän mahtaa olla.
Saatana otti sarkahousuistaan mustan listan, juuri sen saman listan, johon oli kirjattu pienen vihaisen miehen syntejä ja laiminlyöntejä. Tähän listaan on nimesi kirjoitettu, jyrisi Saatana sylkien ilmaan tulta ja tulikiveä. Niin totta kuin minä olen Pimeyden valtias, minä voin sen niin halutessani pyyhkiä nimesi pois tältä listalta. Vastineeksi haluan vain syntisen sielusi. Suostutko? Saatana veti takin liepeistään esiin pergamettipaperille painetun sopimuksen, kostutti sulkakynän verta ja visvaa vuotavassa takapuolireijässään. Vapisevin käsin pieni vihainen mies tarttui sulkakynään ja piirsi puumerkkinsä sopimuspaperiin.
Seinään repesi portaali helvettiin, johon Saatana tyytyväisenä hykerrellen astui ja pian hiljaisuus laskeutui jälleen pienen vihaisen miehen makuukammariin. Pieni mies ei ollut aivan varma oliko tehnyt virheen allekirjoittaessaan kauppakirjan sielustaan. Seuraavana päivänä pieni vihainen mies postiaan tarkistaessaan huomasi riemukseen kaikkien mustaa listaa käsittelevien oikeustaisteluiden päätyneet hänen edukseen. Pian rajaton voitonriemu kuitenkin vaihtui tyrmistykseksi, kun hän totesi olevansa edelleen varaton, työtön ja perheensä sekä entisten ystäviensä hylkäämä ja halveksima häviäjä, jota kukaan ei arvosta eikä kunnioita. Pieni vihainen mies käsitti haaskanneensa vuosia elämästään turhanpäiväisyyteen ja oman kuoppansa kaivamiseen. Pieni vihainen mies narahti polvilleen, itki ja katui elämässään tekemiään valintoja ja virheitä.
Ovikello soi, Pieni vihainen mies pyyhki kyyneleet tuulipukunsa hihaan ja tiedusteli oven läpi että kukahan hemmetti siellä nyt mahtaa oikein ovikelloa soitella. No, Saatanahan se siellä... Poikkesi kylään sielua hakemaan.
Kun tätä kaikkea tarkemmin ajattelee niin se on sille pienelle vihaiselle miehelle, sille kusipäiselle mulkulle, AIVAN OIKEIN!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kyllä tässäkin iässä iltasaduista näköjään voi pitää, kun ne on oikein ja tunteella laadittuja!
Kirjoittaja nähnyt kovasti vaivaa, mutta miksi?
Miksi ei? Tarina on hyvä ja hauskakin. Kyllä sellaisia maailmaan mahtuu.
Tarinassa on erinomainen pointtikin. Vaikka tällä palstalla jo vuosikausia raivonnut pieni vihainen häirikko voittaisi kaikki itse aloittamansa oikeuselkkaukset ja "syylliset" saisivat tuomarilta ankarat nuhteet, paljonko siitä riittäisi riemua kun maine ja kunnia on mennyt, ystävät kaikonneet, perhe häpeää ja vuosia elämästä on vedetty vessasta alas.
Erinomainen ja ajatuksia herättävä kertomus.
Tasapaimoton sekopää yrittää puhdistaa tuntonsa, kun on pääsyyllinen mustan listan kirjoittaja. Nyt olematon omatunto kolkuttaa ja syyttää häntä tahallisesta musta maalamisesta. Täysin arvoton mielen purkaus.
Arvatkaa keneltä tuo viesti on? (oikeasta vastauksesta vain hyvin pienet pisteet.)
Heh tää oli hyvä :)
Moiseen ei ainakaan Hirvonen pysty :p