Onko Teidän kohdallanne esiintynyt syömishäiriöön liittyen halveksivaa kohtelua terveydenhuollon ammattilaisilta? Esimerkiksi ivailua tai seläntakana puhumista?
Itsestäni ja eräästä toisesta henkilöstä oli osaston hoitaja kysynyt ivaillen toiselta nuorelta (ei anorektikko), että:
"Söivätkö ne tytöt sitä kakkua? Jos olisivat tienneet, että siinä oli kermaa, niin eivät varmasti olisi syöneet."
Kyseessä oli siis kysely välipalasta, jonka aikana hoitajat olivat kokouksessa, mutta meitä anorektikkoja siivooja oli kuitenkin ajoittain vilkaisemassa.
Periaatteessa hoitaja ei varsinaisesti haukkunut, mutta ei hänellä silti mielestäni olisi ollut oikeutta puhua meistä ivaillen, sillä heillä on "vaitiolo velvollisuus". Tapauksesta on jo aikaa muutama vuosi.
Vastaavanlaisia kokemuksia?
Itsestäni ja eräästä toisesta henkilöstä oli osaston hoitaja kysynyt ivaillen toiselta nuorelta (ei anorektikko), että:
"Söivätkö ne tytöt sitä kakkua? Jos olisivat tienneet, että siinä oli kermaa, niin eivät varmasti olisi syöneet."
Kyseessä oli siis kysely välipalasta, jonka aikana hoitajat olivat kokouksessa, mutta meitä anorektikkoja siivooja oli kuitenkin ajoittain vilkaisemassa.
Periaatteessa hoitaja ei varsinaisesti haukkunut, mutta ei hänellä silti mielestäni olisi ollut oikeutta puhua meistä ivaillen, sillä heillä on "vaitiolo velvollisuus". Tapauksesta on jo aikaa muutama vuosi.
Vastaavanlaisia kokemuksia?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mulle kävi joku aika sitte niin, et jouduin sisätautiosastolle yöksi, ku kaliumarvo oli liian matala. No sit seuraavana aamuna lääkäri tuli kierrolle. Se kysy mun painoa. Vastasin, et 50kg. Niin siihen se lääkäri vaan vähä naurahtaen totes et: "Jaaaa, no ei sentään 30kg."
Voit uskoa miten arvoton olo mulla oli sillä hetkellä. Tunsin itteni jo muutenki liian painavaksi, niin toi kommentti vaan vahvisti sitä. Et olin sitte lääkärinki mielestä liian painava ees ollakseni vakavasti syömishäiriöinen. Vaikka oon ollu sitä jo yli 12 vuotta. Paino vaan heilahtee välillä.