ei paha ei paha (omasta mielestä)

Huomionkipeä teeskentelijä.
tee työsi loppuun.

Älä satuta itseäsi ja yritä hankkia hoitoa. Maailma on oikeasti ihan kiva paikka.

Mistä näitä wnb-masentuneita ja wnb-yksinäisiä oikein tulee?

Tietäisittepä miten onnellisia olette kun ei ole kiusattu koko peruskouluaikaa ja lukiota. Ja puhun oikeasta kiusaamisesta, päivittäistä ja jokatuntista syrjintää ja naljailua. Ja sitten myös naiset katsoo vieroksuen koskan olen "outo".

Nyt on sitten itsetunto ihan paskottu, ei töitä, ei ystäviä, ei seurustelukumppaneita. Ja tästä suosta on helvetin vaikea päästä ylös kun vanhat pelot puskee aina pinnalle eikä välttämättä edes halua luoda uusia sosiaalisia kontakteja kun odottaa jokaisen niistä menevän pilalle. Ei tässä silti olla ranteita viiltämässä auki. Joka viikko psykiatrisella poliklinikalla käyntiä, kova masennuslääkitys ja eloa sairaspäivärahalla ja sossutuella. Samalla sitten kattoo vierestä kun toisilla on hienot elämät, naidaan ketä sattuu, biletetään, käydään töissä, on autot, naisia, kavereita, viinaa ynm ynm.

Haistakaa p.

Hei!
On surullista lukea, että olet joutunut siihen pisteeseen, että satutit itseäsi. Tärkeintä on kuitenkin, että pität itsesi hengissä ja haet apua. Et ole ainut jolla on ollut vaikeuksia saada oikeanlaista apua ja tukea pahaan oloon, mutta siitä ei tarvitse itseään syyllistää eikä pidäkään! Kun riittävästi jaksaa taistella sen oikeuden eteen, että saa kunnon hoitoa pahaan oloon niin se olo alkaa helpottaa. Tunteileen ei voi mitään ja silloin kun on oikein masentunut ei jaksa eikä pysty ajattelemaan muita tai miten heihin itse vaikuttaa. Ole itsellesi armollinen ja ota apua vastaan sillä sinä olet itsellesi tärkein ihminen ja sinun pitää pitää huolta itsestäsi!

"Joku päivä tulee joku ihminen joka ajattelee teistä, että olette maailman uskomattomimpia ja mahtavimpia tyyppejä."

Ei tule jos on mies. Sori.

Edelliseen viestiin...

Oletan, että olet mies, kun toteat noin.
Väitän silti, että olet väärässä!
Vaikka en sinua tunne lainkaan, uskon, että meitä jokaista varten on olemassa joku.
Jopa sinua.
Miten voit olla varma, ettet koskaan kohtaa ketään joka sinusta välittäisi tai näkisi sinut ihan uudessa valossa?
Minä en ainakaan haluaisi jättää sitä mahdollisuutta, tavata joku, kokematta.
Enkä uskaltaisi ottaa sitä riskiä, että se oikea jäisi minulta huomaamatta vain oman epäuskoni takia.
Ehkä joku sinua varten oleva tälläkin hetkellä huokaa jossain päin maailmaa ja jo kuukauden tai parin päästä nukkuu kainalossasi onnellisena. :)